Aiemmin tänään eräs viesti täällä Anikissa herätti huomiooni että Yen Press on alkanut julkaisemaan Isuna Hasekuran Spice and Wolf- ja Nagaru Tanigawan Haruhi Suzumiya -kevytromaaneja. Ei siinä mitään, ovathan nuo ainakin alkuperämaassaan ilmeisesti aika suosittua viihdettä ja tuntuvat olevan tänä päivänä ehkäpä ykkösmateriaalia hittisarjoille mennen jo mangan ohi (ja mikäpä siinä, onhan kevyen proosan kirjoittaminen varmasti vaivattomampaa touhua kuin mangasivujen piirtäminen).
Mikäli jollekulle on vielä tässä vaiheessa epäselvää mikä tämä tällainen light novel / kevytromaani (novel on sitten romaani suomeksi, mur kevytnovellisteille) / ranobe oikein on, suosittelen tutustumaan Wikipediasta sekä itse asiaa käsittelevään artikkeliin että jonkinsorttiseen listaan tunnetuimmista tuotoksista (joka tosin valitettavasti ei kerro onko ranobe alkuperäisteos vai sovitus jostain aiemmasta mediasta).
Nyt kun peruspohjustus on suoritettu, päästäänkin sitten itse asiaan. Alkuperäiset kannet yläpuolella, Yen Pressin englanninkielisten painosten kannet alla.

Mitä persettä, joku voisi kysyä. Haruhin kansi ehkä menettelee, joskin on erittäin tylsä verrattuna taistelutarjoilija Mikuruun, mutta Horo sen sijaan... no, katsokaa itse. Kustantajan kommentti asiasta on seuraavanlainen:
Sama siis Suomeksi - "tehtiin tälleen että muutkin kun animekeket uskaltais lukea".Of course one of the main challenges we face is with presentation. We love the original designs of the novels we’ve licensed from Japan. Love them to death! The unfortunate reality we face, though, is that these designs that we adore, while they work brilliantly in markets where manga is ubiquitous, tend not to be impactful with more general audiences here — and we want everybody to enjoy these books! So the challenge we have to undertake is to come up with new cover designs for these fantastic books in hopes of garnering for them the readership they deserve. I am therefore proud to present you — for the first time anywhere — a sneak peek of the cover for Isuna Hasekura’s much anticipated novel, SPICE AND WOLF!
We think this design really captures Holo’s playful spirit in a way that will appeal to fantasy audiences. At the same time, though, we certainly know that some of the existing SPICE AND WOLF fans out there might have a harder time embracing this new direction. What we hope, though, is that those fans understand our reasons for making these changes and will turn out to support this property that they know and love and in turn support the success of light novels in general in this market so that one day — hopefully! — we’ll be in a very different place where we can confidently and successfully utilize the original cover art for these books. What I’d really like to see come to pass is the day where light novels are actually bringing new readers into the manga community!
Mutta onko tuollaisessa mitään järkeä? Saatan ehkä ajatella asioita liian suomalaisesti, mutta jos tyypillinen suomalainen 14-17-vuotias törmää kirjakaupan hyllyllä mitäänsanomattomaan keltaiseen läpyskään, se tuskin herättää ihmeemmin tunteita kun sen sijaan OMG SÖPÖ MANGA___TYTTÖ TÄTÄ PITÄÄ OSTAA KOSKA TÄÄ ON MANGAA, oho sisällä onkin enemmän sanoja kun kuvia MUTTA OSTAN SILTI. No, koska tuollaiseen ratkaisuun ollaan päädytty, tästä voi suoraan vetää johtopäätöksen että jenkkilässä mangamarkkinoilla ei mene yhtä lujaa kuin täällä.
Mutta onko tuollaisessa siltikään mitään järkeä? Jotenkin tuntuu vaikealta kuvitella että joku täysin japanilaisesta populaarikulttuurista kiinnostumaton nappaisi kirjakaupasta mukaan kirjan joka otsikon perusteella kertoo kummallisen nimisen tytön melankoliasta ja jonka avauskappaleessa poika selostaa kuinka hän lakkasi uskomasta joulupukkiin. Yen Press toivoo että jonain päivänä ranobet saattaisivat olla portti mangaharrastukseen, mutta omaan ahtaaseen maailmankuvaani tuollainen haave ei kyllä sovi juurikaan, lännessä kun ranobet ovat yksi eksoottinen osa-alue jota harva harrastaa, sijoittuen ehkä samaan lokeroon visual novelien tai seiyuufanituksen kanssa. Japanissahan (ainakin Lucky Starin perusteella) ranobet taitavat olla sosiaalistesti hyväksytympiä kuin manga (koska Kagami ei kehtaa lukea mangaa mutta tykkää ranobeista), mutta toisaalta Japanin viihdekulttuuria ei voi verrata länsimaihin oikein millään tavalla.
Mitä seuraavaksi - visual noveleita aletaan kääntämään mainstream-hyväksytysti ja pikapuoliin kuuma vampyyriromanssi Moon Princess kilpailee Twilightin rinnalla teinityttöjen dollareista?
Eli KESKUSTELUA! Oletko lukenut kevytromaaneja, millä kielellä, aiotko lukea kun noita enkkukäännöksiäkin alkaa tulemaan erittäin paljon, ja onko tällaisella medialla mitään toivoa muilla kohdeyleisöillä kuin valmiilla mangaharrastajilla? Saa jutella ranobeista mediana ihan muutenkin.
Lisäksi olisi kiva kuulla perspektiiviä Anteilta G ja V ja Jannelta S miten ihmeessä on mahdollista että Japanin pää kirjojen lisensoinnista on sallinut tuollaiset kansimuokkaukset, teidän aiemmista jutteluistanne olen saanut sellaisen käsityksen että ainakin mangakansien kanssa siellä suunnassa ollaan erittäin tarkkana ja alkuperäisyydestä ei soisi juurikaan poiketa.