Jakautunut maailma

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Jakautunut maailma

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ke Elo 23, 2006 15:44

No niin, ensinnäkin. Joku saattaa epäillä tätä tarinaa vastalauseeksi maan saastuttamista vastaan mutta sellaiseksi sitä ei ole tarkoitettu. Toiseksi, pyydän anteeksi mahdollisesti joidenkin mielestä pitkäveteistä alkua, minulta kestää aina päästä tarinan ytimeen. Kolmanneksi, tämä on ensimmäinen yaoi-tarinani joten... *rukoilee armoa* Ikärajaksi ajattelin K12 ilmoittelen lähemmin mikäli tulee tarvetta nostaa sitä

*********

Jakautunut maailma

***
New York, vuosi 2453. Maailma on muuttunut yhä pimeämmäksi. Vanhoista virheistä ei opita, ne tehdään vain uudelleen. Milloiin ihminen tajuaa, ettei häntä ole luotu jumalaksi ja näkee omat virheensä ja niiden seuraukset?

***

1.Encounter

Joshua puikkelehti pitkin sivukatuja. Pitkä nahkatakki heilui kevyesti askelten tahdissa, pitkät, pikimustat hiukset heilahtelivat kevyessä tuulessa ja kellertävät, kissamaiset silmät, joiden yönäkö oli lähes täydellisen terävä, halkoivat rikkumatonta pimeyttä.
Äkkiä hänen tarkat korvansa erottivat yössä ääniä, muutama katu tuonnempana. Miehen kurkusta kohosi uhkaava murina.
"Heitä ei näemmä voi jättää hetkeksikään yksin", hän ärähti, loikkasi ketterästi katua reunustavalle muurille ja siitä edelleen talojen katoille.

***

Raskaasti hengittäen Seth pysähtyi. Voihkaisten hän tajusi tulleensa umpikujaan ja lauma hehkuvia silmiä piiritti häntä.
"Friikkejä", hän mutisi hiljaa. Sanan kuullessaan olennot sähähtivät ja liukuivat äänettömästi lähemmäs.
"Tuo loppuu nyt! Montako kertaa teille on sanottava?!" kajahti samassa ärtynyt ääni ilman halki. Seth ehti hädin tuskin kohottaa katsettaan, kun hänen eteensä oli jo hypännyt mustiin pukeutunut hahmo, äänestä päätellen mies. Tällä oli yllään musta takki, mustat housut ja saappaat ja miehen hiukset... miten saduissa aina sanottiinkaan? Eebenpuun mustat, sileänä putouksena laskeutuvat suortuvat, jotka laskeutuivat lapaluihin asti. Miehen koko olemus huokui niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa.
"Joshua-herra..." olennot sähisivät ja per''ntyivät epäröiden. Silloin Seth ymmärsi. Mies oli yksi niistä, friikeistä, jotka olivat syntyneet koelaboratorioissa kun tiedemiehet olivat yhdistäneet ihmisen DNA:ta eläimen DNA:han.
"Ihmisiin ei kajota, koettakaa jo Luojan tähden ymmärtää!" mies ärähti katkaisten Sethin mietteet. "Emme saa antaa heille lisäsyitä vihata meitä."
"Kyllä herra, siis ei herra. Ihmisiin ei kajota..." olennot myöntyivät ja perääntyivät, kunnes katosivat yön varjoihin yhtä salakavalasti kuin olivat ilmestyneetkin.

***

"Ehtivätkö ne purra?" mies kysyi ja kääntyi katsomaan Sethiä. Tämä hätkähti miehen silmiö. Ne olivat kellertävät, kuin sula kulta... kuin kissalla. Outo väri ja pistävä katse olivat suorastaan pelottava yhdistelmä.
"E-eivät. Aikoivatko ne muka?" Seth kysyi varuillaan. Friikit olivat tappaneet jo monia eikä hän halunnut jonon jatkoksi.
"Niissä on lepakon DNA:ta. Se tekee niistä verenhimoisempia kuin tavallisesti", mies selitti. Tahtomattaan Seth pisti merkille, että mies oli huomattavan komea, ellei suorastaan kaunis. Samassa hän huomasi miehen astelevan lähemmäksi.
"Ei! Pysy kauempana!" hän huudahti. Mies pysähtyi niille sijoilleen nostaen samalla kätensä sivuilleen ja hymyili vinoa hymyä.
"Rauhoitu, en minä sinua satuta", hän vakuutti, mutta Seth ei rauhoittunut.
"Olen rauhallisempi, kun pysyt muutaman metrin päässä", hän sanoi ja istahti vanhan öljutynnyrin päälle.
"No hyvä on sitten", mies naurahti ja nojasi selkänsä muuriin käsivarret ristittyinä. "Mitä muuten teet täällä? Älä sano, ettet tiedä, miten vaarallista on liikkua pimeän tultua", hän kummasteli. Seth kohautti harteitaan.
"Tiedän kyllä, minä vain... Ah!" hän älähti äkkiä ja hänen kätensä lennähti niskaan. '
"Mikä nyt? Mikä hätänä?" mies tivasi ja Sethin luo. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään vaan kaatui tajuttomana eteenpäin, suoraan miehen syliin.

2. With mixed feelings

Laskettuaan nuorukaisen maahan, Joshua nappasi sähähtäen käteensä nukutusnuolen tämän niskasta.
"Melissa! Turha piileskellä!" hän karjaisi ja ponnahti seisomaan. Pian varjoista loikkasi nuori tyttö, kuin suora kopio Joshuasta. Pitkät mustat hiukset, kellertävät silmät ja kissamainen olemus jota tehostivat tytön päälaella olevat kissankorvat. Tytöllä oli yllään korsettimainen musta toppi, mustat, pitkät housut ja nahkasaappaat joissa oli huomattava korko. Tyttö silmäili Joshuaa kyyristellen muurin päällä kädessään vähän yli metrin mittainen putki.
"Mikä hätänä? Varmistin vain selustasi", hän puolustautui. Joshua huokaisi ja polvistui jälleen maassa makaavan nuorukaisen ääreen.
"Hän on ihminen. Häntä ei voi jättää tuolla lailla", hän huokaisi ja kiepautti nuorukaisen kevyesti harteilleen. Melissa loikkasi alas muurilta.
"Tarkoitatko, että tuot hänet piiloon? Oletko hullu?!" hän tiasi samalla, kun purki puhallusputken osiin jotka hän kiinnitti vyöllään olevaan laukkuun. Joshua vaiensi sisarensa vastaväitteet katseella joka sivalsi kuin ruoska.

***

Seth alkoi pikkuhiljaa heräilemään takaisin todellisuuteen mutta hänen ajatuksensa olivat yhä utuiset ja epäselvät. Hän tunsi makaavansa jollain pehmeällä, yllään lämmin peitto. Jostain pimeyden keskeltä hän erotti ääniä. Äänensävyistä päätellen käynnissä oli kinastelu.
"Kyllä hän kohta herää! Se oli ihan tavallista unilääkettä, ilman mitään terästyksiä!" vakuutti ensimmäinen ääni. Unilääkettä...?
"Miksi sinä edes ammuit häntä alunperin? En tarvitse enää ketään vahtimaan minua, varsinkaan pikkusiskoa!" sanoin toinen, miehekkäämpi ääni ärtyneesti. Tuon äänen Seth tunsi...
"Nhhh..." hän äännähti ja samalla äänet hiljenivät.
"Hei? Oletko hereillä poju?" kysyi miehen ääni hänen korvansa lähellä. Seth yritti avata silmiään mutta luomet painoivat liikaa ja peiton lämpö oli niin unettavaa...
"Luulisin...missä...?" hän sammalsi.
"Olet turvassa. Yritä nyt nukkua pääsi selväksi", ääni kehotti ja lääkehuurujenkin läpi Seth erotti äänessä pienen naurun.
"Kuka..." hän yritti kysyä, mutta joku painoi sormen hänen huulilleen.
"Nuku nyt. Puhumme sitten kun olet selvinpäin."

***

Joshua nousi vuoteen reunalta.
"Emme voi pitää häntä täällä!" Melissa yritti sanoa, mutta Joshua vain pudisti päätään.
"Muut eivät uskalla hyökätä tänne, eikä häntä voi tuossa tilassa kadullekaan ajaa!" hän kiisti ja hailautti kättään nukkuvaa poikaa kohti. Melissa ei vastannut heti.
"Olet ihastunut häneen", hän sanoi äkkiä viekkaasti hymyillen. Joshua sävähti.
"Mitä sinä...?" hän aloitti, mutta Melissa keskeytti hänet nauraen.
"Ihan selvästi! En ole nähnyt sinua tuollaisena sen jälkeen, kun Mitch kuoli. Sinun olisikin aika löytää taas onnea elämääsi", hän vakuutti ja lähti ulos jättäen Joshuan yksin sekavien tunteidensa ja ajatuksiensa kanssa.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ke Elo 23, 2006 15:45

Siinä nyt alkua. Kertokaa jooko kiltit mitä mieltä olette! Jatkoa tulee jos tätä joku käy lukemassa... :P
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » La Elo 26, 2006 10:41

No, pistetäänpä taas vähän lisää luettavaa kun löytyi hyvä aikarako.

3.Explanations

Seth raotti varovaisesti silmiään, Valo ei ollut niin kirkas, kuin hän oli pelännyt, mutta se koski silti silmiin.
"Oletko hereillä?" kuului matala ääni huoneen pimeästä nurkasta. Seth hätkähti ja kohottautui kyynärpäidensä varaan.
"Sinähän olet..." hän huudahti nähdessään nurkassa istuvan hahmon. Sama mies, joka oli pelastanut hänet friikeiltä.
"Jep, minähän se. Nimeni on muuten Joshua. Kuka sinä olet?" mies kysyi nousten samalla seisomaan ja tuli lähemmäs. Seth huomasi heti liikkeistä kuultavan, kissamaisen notkeuden.
"Seth, nimeni on Seth", hän sanoi tajutessaan, että mies odotti yhä hänen vastaustaan. Mies hymyili hänelle jälleen tuota hurmaavaa, vinoa hymyään ja asteli huoneen ainoalle ikkunalle.
Hetkinen, takaisinkelaus! Oliko Seth ajatellut, että miehen hymy oli hurmaava?! Herran jestas, mistä se sana oli ponnahtanut hänen mieleensä?! Ei kai hän...? Ei, ei se niin voinut olla!


***

"Perheesi varmaan kaipaa sinua jo kotiin", Joshua virkkoi keskeyttäen Sethin sekavat mietteet. Viaton kysymys, mutta silti se oli kuin puukko Sethin rintaan.
"Kun olisikin vielä perhe", hän mutisi. "Sisareni Cora kuoli laboratoriossa, kun yksi friikki villiintyi. Vanhemmat ja pikkuveli jäivät saarroksiin", hän jatkoi ja hänen äänensä oli vähällä pettää joka sanalla. Joshua painoi päänsä.
"Anteeksi, en tiennyt. Minä en jää sinua paljon jälkeen. Äitini kuoli, kun minä ja Melissa synnyimme", hän sanoi ja palasi istumaan nurkassa olevalle tuolille.
"Äitinne? Mutta sinähän olet... ja kuka on Melissa?" Seth sekoili sanoissaan. Miksi miehen läsnäolo vaikutti häneen näin voimakkaasti?
"Melissa on nuorempi kaksoissisareni. Alkiomme muodostettiin laboratoriossa mutta ne siirrettiin naisen kohtuun. Naisen, jota emme edes saaneet nähdä", Joshua selitti ja hänen äänestään kuulsi katkeruus. Seth yritti sulatella kuulemaansa. Oliko mahdollista, että hän oli ollut liian jyrkkä mielipiteissään friikeistä?
"Miksi muuten pelastit minut?" hän kysyi lopulta, kun ei enää kestänyt huoneessa vallitsevaa hiljaisuutta.
"Meitä...friikkejä, kuten ihmiset sanovat, on kahdenlaisia. Niitä, jotka käyvät sotaa ihmisiä vastaan ja niitä, jotka taistelevat teikäläisten rinnalla. Ne, jotka taistelevat teitä vastaan ovat joko seonneita tai yksinkertaisesti pahoja", Joshua selitti ja naurahti ivallisesti.
"Seonneita?" Seth ihmetteli. Joshua kohautti olkiaan.
"Joidenkin ihmispuoli ei pysty vastutustamaan eläinpuolta jolloin vaistot saavat vallan ja niiden mieli hämärtyy ja rappeutuu. Sama kohtalo saattaa odottaa minua ja sisartanikin."

4.First kiss

Seth laski vaitonaisena katseensa. Hän oli aina kuvitellut, että fiirkit olivat tunteettmonia hirviöitä, mutta tuo mies joka seisoi hänen edessään... Hänellä oli selvästi tunteet, tai sitten tämä oli todella hyvä näyttelijä. Joko tai, mies hämmensi Sethiä entisestään.
Äkkiä ovi kävi ja ssään astui nuori tyttö, jonka Seth arvasi oitis Melissaksi. Tyttö oli varmasti Joshuan sisko, nämä olivat kuin kaksi marjaa. Äkkiä Seth kuitenkin hätkähti. Tytön päälaella oli... kissankorvat?!
"Kas, hän on näköjään hereillä. Sittenhän hän voi lähteä!" Melissa totesi kylmällä äänellä. Seth huomasi Joshuan värähtävän.
"Neko-chan..." mies aloitti, mutta Melissa keskeytti hänet.
"Ei! Jos hän jää, on vain ajan kysymys, milloin muut mutantit vainuavat hänet! Ja turha yrittää kääntää päätäni kutsumalla minua Neko-chaniksi!" hän huudahti. (TIETOISKU: Mikäli joku ei tiedä, 'neko' on japania ja tarkoittaa kissaa) Joshua huokaisi.
"Hän on turvassa täällä, muut eivät uskalla hyökätä tänne. Hän on mennyttä, jos ajamme hänet kadulle, hänellä ei ole perhettä eikä kotia. Ole nyt järkevä Melissa! Se olisi sama kuin tappaisimme hänet itse! Olisimme samanlaisia kuin häiriintyneet!" hän yritti vedota siskonsa oikeudentuntoon. Melissa ei sanonut mitään, mutta Joshua vaistosi tämän horjuvan. "Pyydän, palveluksena minulle", hän lisäsi vielä hiljaa. Melissa mulkaisi häntä äreissään.
"Haluat vain pitää hänet lähelläsi, koska olet ihastunut häneen. Mutta olkoon, hän saa jäädä. Olet kuitenkin minun silmissäni henkilökohtaisesti vastuussa sitten, kun häiriintyneet hyökkäävät tänne!" hän ärähti. Seth hätkähti. Joshua ihastunut... häneen? Mitähän tästäkin tulisi...?

***

Annettuaan tuomionsa, Melissa marssi ovesta tiehensä.
"Anteeksi tuo. Malissa ei ole ollut oma itsensä viime aikoina. Luulen, että hän pelkää", Joshua pahoitteli ja irvisti, kun ovi läjähti kiinni.
"Onko se totta...? Mitä hän sanoi? Että olet...? Seth ei kyennyt jatkamaan. Joshua vilkaisi nuorukaista . Hetken epäröityään mies marssi Sethin luo ja istahti sängyn laidalle. Kohta hän vilkaisi Sethiä.
"Voi olla", hän myönsi. "Äkkiseltään en keksi muutakaan selitystä käytökselleni", hän jatkoi. Seth punastui ja hänen oli pakko kääntää katseensa. Ei hän noin suoraa vastausta ollut odottanut! Eihän hän ollut sellainen! Eihän...?
"Pelottaako sinua?" Joshuan samettinen ääni kysyi matalasti. Seth vilkaisi miestä varovasti silmäkulmastaan.
"En tiedä", hän vastasi totuudenmukaisesti. "En tajua juuri nyt melkein mitään tunteistani." Lopulta hän uskaltautui vilkaisemaan miestä. Tämä oli lähellä ja Seth oli äkkiä kiusallisen tietoinen miehen läheisyydestä.
Samassa Joshua tarttui lempeästi Sethin leukaan ja painoi hänen huulilleen hellän suudelman. Hämmästykseltään Seth ei edes tajunnut torjua miestä. Äkkiä hän huomasi jopa vastaavansa suudelmaan. Arasti ja epäröiden, mutta kuitenkin.
Silloin Joshua kuitenkin vetäytyi ja tarkasteli hetken kevyesti huohottavaa Sethiä.
"Siinä sinulle miettimistä. Kun saat pääsi selväksi, kerrothan minulle", hän kuiskasi ja lähti ulos jättäen Sethin yksin.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Pe Syys 08, 2006 16:27

5. Deep wounds

Seth jäi siis asumaan Joshuan ja Melissan luokse. Hän ilmoitti voivansa hoitaa menot päivisin, mikä sopi kaksosille paremmin kuin hyvin. Useimmiten Seth kulki yksin, joskus Joshua oli hänen mukanaan. Sethistä oli ensistä hämmentävämpää olla miehen lähellä mutta toistaalta miehen läheisyys ei tuntunut epämiellyttävältä. Mieluiten hän oli kuitenkin yksin. Kulkiessaan muiden ihmisten seurassa Seth tunsi itsensä taas normaaliksi.

***

Eräänä aamuna Melissa tuli ensimmäisenä yölliseltä pelastusretkeltään. Seth oli jo hereillä, oikeastaan hän ei ollut saanut unta koko yönä.
"Ai, olet hereillä", Melissa totesi lyhytsanaiseen tapaansa ja meni keittiönä toimivan pikkuhuoneen puolelle. Palatessaan hänellä oli kädessään lasi vettä ja lihaa. Seth oli huomannut lihakimpaleet muttei uskaltanut ajatellakaan minkä lihaa ne olivat.
"Kuten näkyy", hän mutisi ja vilkaisi ulos ikkunasta. Melissa huomasi sen samalla kun istahti pienen pöydän ääreen.
"Joshua ei tule vielä pariin tuntiin. Hänen on helpompaa saalistaa aamuisin ja iltaisin pidempään kuin minun", hän kertoi. Sethin vilkaistessa tyttöä hämmentyneenä Melissa osoitti toista kissankorvaansa. "Nämä saattaisivat herättää liikaa huomiota jos liikun silloin, kun ihmisiä on liikkeellä", hän jatkoi virnistäen. Siinä oli järkeä. Ihmiset eivät helposti jättäneet henkiin tapaamiaan mutantteja. Huokaisten Seth nousi istumaan sängynlaidalle.
"Miten on mahdollista, että sinulla on tuollaiset korvat ja Joshualla ei? Tarkoitan, olette selvästi kaksosia, mutta hänen poikkeavuuttaan ei hevillä huomaa", hän kysyi. Melissa mietti kysymystä hetken.
No, meidät on luotu samoista geeneistä niin ihmisen kuin kissankin osalta, mutta voi olla, että minä sain enemmän kissan geenejä ja Joshua ihmisen", hän tuumi. Seth laski katseensa käsiinsä.
"Mikä Joshuan tarina on? En tiedä hänestä mitään ja se pelottaa minua..." hän kysyi varovaisesti.
"Muuta sinun ei tarvitse tietää kuin se, että menetyksienne osalta olette tasoissa, jos niin voi sanoa. Me menetimme äitimme syntyessämme, ja sen lisäksi Joshua menetti rakkaansa pari kuukautta sitten. Häiriintyneet hyökkäsivät. Joshua tuskin tunnisti häntä kaiken sen raatelun jäljiltä", Melissa sanoi.Seth sävähti.
"Oliko hän...ihminen tai..." hän ei kyennyt jatkamaan lausetta loppuun. Jostain syystä ajatus Joshuasta jonkun muun kanssa herätti kateuden peikon hänen sisällään.
"Kyllä, hän oli ihminen. Hänen nimensä oli Mitch. Hän ei pelännyt meitä. Hän rakasti Joshuaa ja Joshua häntä, sen näki aina kun he olivat yhdessä", Melissa naurahti. Seth huokaisi. Jälleen uusi piirre siinä oudossa miehessä. Joshua oli tehnyt omat tunteensa selviksi mutta mitkä olivat Sethin tunteet...? Mitä hän tunsi?

***

Joshuan tullessa takaisin, kello lähenteli jo kymmentä. Ja Seth oli entistäkin enemmän sekaisin. Kuulemansa jälkeen hän ei osannut sanoa miehelle sitäkään vähää, mitä oli ennen voinut sanoa. Joshua tuntui vaistoavan hänen mielialansa eikä kysellyt mitään.
Kuitenkin illalla, Melissan jo lähdettyä ja Sethin maatessa sängyllä, Joshua istahti sängyn laidalle.
"No niin, olen vältellyt asiaa, mutta enää en voi vaieta. Mikä sinulla on? Sanoiko Melissa jotain?" hän kysyi. Seth huokaisi ja ponnisti istumaan.
"Oikeastaan sanoi. Hän kertoi minulle...Mitchistä", hän tunnusti epäröityään hetken. Joshua värähti tuskin huomattavasti. "Ei se ole hänen syynsä, minä kysyin sitä itse", Seth lisäsi nopeasti. Joshua oli laskenut kasvonsa ja sulkenut silmänsä.
"Kertoiko Melissa, että hän kuoli?" hän kysyi tukahtuneella äänellä. Seth nyökkäsi ja siirtyi niin, että istui miehen vieressä.
"Otan osaa. Muuta en osaa nyt sanoa", hän kuiskasi ja laski käden miehen olkapäälle. Se mursi padot ja Joshua purskahti sydäntä särkevään itkuun. Sen enempiä ajattelematta Seth kietoi kätensä miehen ympärille.

6. Is this what I want?

Kun Joshua tarrasi Sethin käsivarteen kuin pelokas lapsi, kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen. Seth tajusi olevansa mennyttä miestä. Hän tajusi rakastuneensa sylissään itkevään mieheen jo silloin, kun oli nähnyt hänet ensimmäistä kertaa.
Lopulta raivoisat tyrskähdykset laantuivat hiljaiseksi nyyhkytykseksi, Seth piteli Joshuaa sylissään silittäen hellästi tämän pitkiä hiuksia. Mies ei torjunut hänen hyväilyjään vaan tuntui pikemminkin nauttivan niistä.
"Olet kuin kissa", Seth naurahti hiljaa. "Pieni kissanpentu joka haluaa olla turvassa ja käpertyy johnkin lämpimään ja suojaiseen paikkaan." Joshua kohottautui ja etsi nuorukaisen silmät. Niissä ei näkynyt enää pelkoa eikä epäröintiä. Hyvä Luoja, merenvihreät silmät olivat täynnä rakkautta!
"Seth...rakastatko sinä minua?" hän kysyi hiljaa. Seth mietti hetken, ihan vain varmistaakseen, että puhuisi totta, ennen kuin nyökkäsi.
"Kyllä...kyllä minä rakastan! Taisin rakastua sinuun jo kun ensimmäistä kertaa näin sinut", hän sanoi hymyssä suin. Joshua vastasi hymyyn ja otti Sethin kasvot käsiinsä. lämpimien huulten painautuessa häne omilleen jossain Sethin aivojen perukoilla jyskytti vielä kysymyksiä.
Tätäkö hän halusi? Tämäkö oli hänen toiveensa?

***

Samassa Joshua alkoi hyväilemään hänen ruumistaan. Hitto vie, järki sai nyt väistyä! Seth ajattelija kietoi käsivartensa Joshuan ympärille. Ehkä hän katuisi tätä jälkeenpäin, ehkä ei. Mutta nyt hän halusi olla tässä hetkessä koko sydämellään.
"Eikö sinun pitäisi olla ulkona pelastamassa ihmisiä?" hän kuitenkin kysyi vielä kuiskaten samalla, kun Joshua kiskoi paitaa hänen yltään. Päätään pudistaen Joshua painoi huulensa vasten nuorukaisen solisluuta.
Tänä yönä he saavat pelastaa itse itsensä, mikäli tarvis. Haluan kerrankin olla itsekäs ja ajatella vain itseäni ja omia tarpeitani", hän mutisi Sethin ihoa vasten. Seth voihkaisi Joshuan painaessa hänet hellästi makuulle. Hänen voihkintasna kiihtyi, kun Joshua liikutti huuliaan häne rintaansa pitkin.
Huokaisten Joshua kiskaisi Sethin housut pois ja heitti ne jonnekin huoneen nurkkaan, saman kohtalon kokivat hänen omat vaatteensa. Seth värähti tuntiessaan toisen ihon omaansa vasten.
Samassa Joshua Seth tunsi Joshuan tarttuvan häneen ja parahti. Hämärästi hän tunsi, kuinka huulet laskeutuivat alaspäin. Tuntiessaan Joshuan suun ympärillään hän tarrasi lakanoihin ja mietti hieman säikähtäneenä, oliko huoneessa kajahtanut huuto tosiaan ollut hänen?
Hymyillen Joshua kohottautui suutelemaan Sethiää ja samalla Seth tunsi miehen työntyvän sisäänsä.
"Ah...Joshua..." Sethin huulilta pääsi Joshuan alkaessa liikkua. Sethistä tuntui, kuin mies olisi työntynyt kerta kerralta syvemmälle, suoraan hänen sydämeensä. Huone täyttyi heidän äänistään, Sethin hieman korkeammat voihkaisut sekoittuivat Joshuan mataliin, käheisiin murahduksiin, kunnes molemmat tunsivat sen. Kaiken räjäyttävän, päätähuimaavan orgasmin joka nielaisi heidät pyörteisiinsä.
Heidän levätessään toistensa sylissä, Joshua veti peitoin heidän ylleen ja veti Sethin kainaloonsa.
"Nuku vain, rakas. Minä vahdin untasi", hän kuiskasi ja hipaisi sormellaan Sethin poskea. Tämä vilkaisi häntä raukein, täynnä rakkautta olevin silmin.
"Eikö sinua nukuta?" hän kysyi. Joshua pudisti päätään.
"Meissä on sekä yöeläjää, että päiväeläjää. Se tekee nukkumisen mahdottomaksi", hän selitti. Seth ei jaksanut miettiä asiaa sen enempää vaan sulki silmänsä ja painoi päänsä vasten Joshuan lihaksikasta rintaa. Pian hän olikin täydessä unessa.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » To Loka 05, 2006 18:28

7. The calm before the storm

Aaamulla Seth heräsi Joshuan liikahteluun. Kun hän raotti varovasti silmiään, hän huomasi miehen nouseen istumaan ja tähyilevän ikkunaa.
"Neko-kun? Mikä hätänä?" hän kysyi unisella äänellä. Joshua pudisti päätään.
"Olen vain hieman levoton. Melissan olisi..." äkkiä hän vaikeni ja vilkaisi Sethiä epäilevästi hymyillen. "Miksi sinä sanoit minua?" hän kysyi. Seth tunsi punan kohoavan huulilleen.
"Neko-kun. Haittaako se?" hän kysyi varovasti. Joshua nauroi sydämensä pohjasta ja kumartui suutelemaan Sethiä hellästi.
"Ei lainkaan, sen kun sanot", hän kuiskasi ja silitti hellästi Sethin ihoa. Tämä sulki silmänsä päästäen nautinnollisen huokauksen. Joshuan käsi oli niin lämmin ja lempeä...
Hellän hetken keskeytti äkillinen melu. Ennen kuin Seth ehti edes käsittää, Joshua oli loikannut vuoteesta ja rynnännyt ikkunaan.
"Pue yllesi", hän sanoi lopulta kireällä äänellä. "Meidän on mentävä."

***

Ulkona oli helvetti irti. Ihmiset kirkuivat ja pyrkivät kaikki samaan suuntaan. Joshua pysäytti yhden miehen.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" hän tivasi. Mies läähätti, joko pelosta tai pitkästä juoksusta.
"Friikit! Ne hyökkäävät! Olemme mennyttä!" hän pihisi ennen kuin jatkoi matkaansa. Joshua jäi paikoilleen ja tuijotti eteensä mitään näkemättä.
"Se on siis alkanut..." hän mutisi.
"Tule. Meidän on paras mennä heidän mukaansa. En halua olla täällä, kun mutantit tulevat", Seth sanoi ja nosti kätensä Joshuan olkapäälle. Joshua vilkaisi nuorukaista ihmeissään.
"Sanoit 'mutantit', et 'friikit'?" hän ihmetteli. Seth kohautti olkiaan.
"Kaipa olen katsonut asioita aika suppeasti, olen vain laajentanut näkökantaani. Mutta mennään nyt, pian!" hän sanoi ja lähti vyöryvän ihmisjoukon perään, Joshua kannoillaan.
Ihmisjoukon päämajaksi oli valittu vanha kivikirkko joka oli yksi harvoista rakennuksista jotka olivat säilyneet vahingoitta. Nyt se saisi todistaa surullista joukkomurhaa. Ihmiset olivat varustautuneet puukoin ja asein, jotkut omatekoisin, ja huterin, keihän. Myös Joshualle ja Sethille annettiin aseet ja nämä ottivat ne kiitollisina vastaan. Äkkiä pieni pellavapäinen tyttö tarttui Sethin takin helmaan.
"Sinä olet se kissamies! Sinä pelastit minut!" hän hihkaisi. Väkijoukko hiljeni ja kääntyi katsomaan Joshuaa.
"Friikki! Sinä olet friikki! Ne ovat lähettäneet kätyrinsä keskellemme!" joku huusi. Joshua ei voiunut kuin perääntyä neuvottomana takaseinää kohti.

***

"SEIS!" kajahti äkkiä ääni kirkon kiviseinistä. Joshua näki, miten Seth työntyi väkijoukon ohi ja asettui hänen eteensä, kuin kilveksi. "En voi enää katsella sivusta! On totta, että hän on mutantti, tai friikki, miten vain. Mutta hän ei ole paha, hän on meidän puolellamme!" Seth raivosi.
"Mistä sinä sen voit tietää?" kuului useammalta kuin yhdeltä suunnalta. Seth vaiensi vastalauseet kovalla katseella.
"Koska hän on pelastanut monia, joten miten hän voisi olla meitä vastaan? Sitä paitsi, olen varma ettei hän ole ainut täällä. Nyt on aika tunnustaa! Ketkä teistä ovat erilaisia!?" hän kysyi. Kohta nousi epäröiden useampia käsiä. Tämä kirvoitti väkijoukosta epäileviä huudahduksia. Seth katsoi joukkoa tyytyväisenä.
"Miten tämä on mahdollista?" kysyi joku.
"Koska mutantit eivät ole vain pahoja", sanoi yksi kätensä nostanut ja astui eteenpäin. "Meitäkin on kahdenlaisia, aivan kuten ihmisiäkin. Ja me olemme valinneet tämän elämän, elämän ihmisten kanssa", hän jatkoi. Seth nyökkäsi tyytyväisenä.
"Ne ovat täällä! Ne ovat pihalla!" kirkaisi äkkiä joku. Se kirvoitti uuden huutoaallon kunnes joku otti ohjat. Mies nousi seisomaan penkin selkänojalle ja kohotti pitkän väkipuukkonsa.
"Tähän on siis tultu. Mutta annammeko me niiden kummajaisten teurastaa meidät ilman vastarintaa? Emme anna! Me taistelemme!" hän huusi ja sai vastaukseksi korvia huumaavan huutomyrskyn.
Niinpä kirkon suuret ovet avautuivat ja ihmisten viimeinen toivo siirtyi ulkopihalle. Heitä vastassa oli lähes satapäinen joukko, puoliksi ihmisiä, puoliksi eläimiä. Mutta Joshua näki heidän joukossaan vain yhden. Ja kun Seth seurasi hänen katsettaan, hänkin näki sen.
"Melissa!" hän kuiskasi.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » To Loka 05, 2006 19:09

8. A victory...or a loss?

Seth kyllä tiesi. Hän tiesi mitä Melissan eläimelliset liikkeet ja hullunkiilto tämän silmissä tarkoittivat. Ja niin tiesi Joshuakin. Varovasti Seth otti tätä olkapäästä.
"Ehkä sinun pitäisi mennä takaisin sisään. Naiset ja lapset saattavat tarvita lisää puolustajia mikäli nuo ryöstäytyvät ohitsemme..." hän yritti, mutta Joshua huitaisi hänen kätensä syrjään.
"Ei, älä yritä!" hän kielsi. "En voi mennä mihinkään, haluan selvittää onko hänessä vielä jälkeäkään siitä tytöstä joka oli sisareni", hän jatkoi. Seth tarkkaili miestä huolestuneena mutta joukon johtajan huuto keskeytti hänen mietteensä.
"Vapautemme, ja elämämme puolesta!" hän huusi. Mutantit saattoivat olla eläinvaistojensa vallassa, mutta ne kyllä tajusivat milloin niille heitettiin haaste ja joukot alkoivat lähestyä toisiaan. Seth vilkaisi väkijoukkoa ja tarttui sitten Joshuan kasvoihin ja painoi intohimoisen suudelman tämän huulille.
"Mitä ikinä tapahtuukin, minä rakastan sinua!" hän huusi melun yli miehen korvaan ennen kuin lähti joukon perään. Joshua alkoi heti etsiä katseellaan Melissaa, mutta tyttö oli kadonnut. Niinpä hän lähti liikkeelle ja sivalsi pitkällä puukollaan jokaista mutanttia joka tuli hänen kohdalleen. Jossain hänen mielensä perukoilla takoi ajatus siitä, että hän tappaisi nyt omiaan, mutta hän vaiensi äänen nopeasti. Nyt oli kyse eloonjäännistä!

***

Seth taisteli henkensä edestä. Onneksi mutantit erotti ihmisistä hyin eläimellisen käytöksen perusteella, hän ei halunnut edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että hän tappaisi normaalin ihmisen! Ihmiset taistelivat sitkeästi, mutta mutanteilla oli ylivoima. Sitä paitsi, mutanteilla oli parempi asevalikoima.
Äkkiä hänen silmiinsä osui, kun jotkut mutanteista purivat toisia, OMIAAN, kaulavaltimoihin ja tappoivat nämä. Hänen mieleensä nousivat Joshuan sanat.
'Lepakon DNA tekee toisista mutanteista verenhimoisempia kuin tavallisesti.'
Ehkä veren haju sai mutantit sekaisin, eivätkä nämä tunnistaneet enää edes omiaan. Tässä oli heidän tilaisuutensa voittoon! Toivon kipinä sai Sethin kamppailemaan entistä enemmän. Tänne hän ei helvetti soikoon kuolisi, hän selviäisi vaikka väkipakolla!
Samassa Seth huomasi kaksi hahmoa jotka olivat muista hieman erillään. Koko Sethin maailma tuntui hidastuvan. Melissa oli kyyristynyt kuin hyökkäykseen valmistunut kissa ja Joshua osoitti häntä pistoolilla ja näytti rukoilevan tätä. Seth pyrähti juoksuun samalla hetkellä kun Melissa loikkasi. Ja äkkiä ilmassa kajahti laukaus...

***

Joshua putosi polvilleen savuava pistooli hervottomassa kädessään. Mitään näkemättä hän tuijotti edessään makaavaa veristä ruumista. Ruumista, joka äsken oli ollut Melissa. Tytön veri oli roiskunut hänenkin päälleen ja vuoti vuolaana luodin tekemästä haavasta. Hänen aiheuttamastaan! Hämärästi hän kuuli jonkun huutavan häntä nimeltä, tunsi jonkun tarttuvan hänen, mutta hänen maailmaansa ei mahtunut enää muuta kuin verinen ruumis hänen edessään.
"Melissa... Melissa! Auttakaa joku häntä!" hän kiljaisi äkkiä ja yritti mennä sisarensa luo. Joku kuitenkin piteli häntä paikoillaan.
"Et voi tehdä enää mitään, hän on poissa", Seth sanoi hänen korvansa juurella.
"EI! Ei hän voi olla! Hän on vain haavoittunut, häntä on autettava tai hän vuotaa kuiviin!" Joshua parkui mutta Seth ei hellittänyt otettaan.
"Joshua, kuuntele minua! Hän sai luodin rintaansa, nähtävästi valtioon koska verta tulee niin paljon. Et voi auttaa häntä mitenkään. Sitä paitsi olet shokissa. Pysy nyt vain siinä", Seth sanoi tiukasti ja painoi Joshuan kasvot rintaansa vasten niin, ettei tämä nähnyt siskonsa ruumista. Lohduttomasti nyyhkäisten Joshua antoi periksi ja painautui Sethin syliin katkeria kyyneliä vuodattaen.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ke Loka 11, 2006 20:42

9. Ruined mind

Taistelusta oli nyt kolme päivää. Ihmiset voittivat, koska jotkut mutanteista menivät veren hajusta niin sekaisin, etteivät enää erottaneet vihollista omastaan. Mutta ihmiset voittivat jotain muutakin. He voittivat itselleen tulevaisuuden, sillä he ymmärsivät, että nuo olennot joita vastaan he taistelivat, olivat heidän omia luomuksiaan. He olivat tästä vastuussa. Vanhat hautausmaat saivat sen päivän jälkeen täytettä. Sotavainajat haudattiin vieri viereen, alkuperästä välittämättä. Tiedemiehet alkoivat kehitellä rokotetta, joka muokkaisi solujen eläimmellisiä piirteitä ja muuttaisi ne ihmismäisemmiksi. Koko maailma pesi kasvojaan.
Joshua ja Seth olivat hankkineet itselleen uuden asunnon. Tai oikeastaan Seth, sillä Joshua oli Melissan kuoleman jälkeen elänyt kuin unissakävelijä. Juuri siksi Seth oli ehdottanut muuttoa, ettei vanha asunto muistuttaisi Joshuaa liikaa Melissasta. Seth oli alkanut käydä töissä, jotta he pystyisivät elämään, mutta joka kerta hänen lähtiessään häntä pelotti jättää Joshua yksin asuntoon. Toistaiseksi mies ei ollut kuitenkaan tehnyt mitään typerää, päin vastoin Hän tuntui istuvan yhdessä ja samassa paikassa vuorokauden ympäri.
"Joshua, sinun pitäisi lopultakin kasata itsesi", Seth sanoi eräänä päivänä tullessaan kotiin. Hän oli jälleen löytänyt Joshuan huoneen nurkasta, tyhjyyteen tuijottamassa. Päätään pudistaen Seth asteli miehen luo ja polvistui tämän puoleen. "En anna sinun tehdä tätä itsellesi. Sinulla ei ollut vaihtoehtoa. Melissa olisi voinut tappaa sinut! Tämä ei ehkä lohduta, mutta hän olisi kuitenkin kuollut jonkun käden kautta. Joko minun, tai sitten jonkun muun." Seth puhui hiljaa ja sinnikkäästi toivoen, että saisi Joshuan sulkeutuneen mielen avattua.
"Se ei ollut Melissa. Se olento ei ollut minun sisareni!" Joshua kuiskasi käheästi. Seth tarkkaili miehen pienintäkin liikettä. Tämä näytti äkkiä jännittyneen hieman.
"Ei ollutkaan. Melissa oli jo menetetty. Se oli vain hänen kuorensa. Ei Melissa olisi voinut hyökätä sinun kimppuusi", Seth myönsi. Äkkiä Joshua käänsi silmänsä häneen. Seth sävähti. Kullankeltaisissa silmissä paloi outo tuli. "Joshua? Onko kaikki hyvin?" hän kysyi varovaisesti. Samassa Joshua päästi huudahduksen ja kaatoi Sethin selälleen vangiten tämän kädet.

***

Seth säikähti. Oliko se nyt tapahtunut Joshuallekin? Oliko ainoa olento, jonka hän oli päästänyt lähelleen pitkään aikaan kääntynyt häntä vastaan?
"Joshua? Mitä sinä teet? Päästä irti!" hän huudahti. Mutta Joshua vain kiristi otettaan niin, että Seth irvisti kivusta. Miehen kurkusta kohosi murinaa. Seth puristi silmänsä kiinni.
"Joshua, älä! Et voi tehdä tätä! Ei tuo ole sinä, tiedän, ettet sinä satuttaisi minua!" hän parahti. Joshua sähähti jälleen. Seth tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä, mutta hän teki kaikkensa, etteivät ne vuotaisi yli.
"Joshua, kiltti. Minä rakastan sinua. Älä tee tätä meille. Jos sinussa on vielä hitustakaan ihmisyyttä, älä tee tätä!" hän rukoili hiljaisella äänellä. Äkkiä Seth tunsi Joshuan otteen löystyvän ja uskalsi avata silmänsä. Tuli miehen silmistä oli kadonnut ja tämä tuijotti Sethiä epäuskoisena, kuin ei olisi ymmärtänyt näkemäänsä.
"Seth...? Minä...?" hän änkytti ja kavahti kauemmas. Seth nousi nopeasti istumaan ja ojensi kätensä Joshuaa kohti. Tämä yritti paeta nuorukaisen kosketusta, mutta Seth ei antanut periksi.
"Minä tiedän, ettet se ollut sinä. Et sinä satuttaisi minua", hän sanoi hiljaa ja kiersi kätensä Joshuan ympärille. Tämä kosketti varovaisesti Sethin käsivartta.
"Voitko... antaa anteeksi...?" hän kysyi käheällä äänellä. Seth naurahti.
"En usko, että voisit tehdä mitään, mitä en lopulta antaisi anteeksi", hän kuiskasi ja silitti Joshuan sileitä hiuksia painaen huulensa tämän otsalle. Joshua kosketti Sethiä rohkeammin ja painoi tämän jälleen lattialle, tällä kertaa hellästi, silmät täynnä rakkautta. Rakkautta, jonka Seth tiesi heijastuvan myös omista silmistään.
Varovasti Joshua riisui Sethin vaatteet ja kuljetti huuliaan tämän iholla. Seth huokaisi ja upotti sormensa Joshuan pikimustiin hiuksiin. Lopulta Joshua nousi Sethin päälle ja he kohtasivat hellässä suudelmassa samalla kun Joshua työntyi Sethin sisään. He liikkuivat hitaasti, kuin unessa, mutta lopulta molemmat suorastaan kourustelivat nautinnon aalloissa.
Jälkeen päin makuuhuoneessa, Sethin odotellessa unta Joshuan sylissä, Joshua silitti hellästi nuorukaisen hiuksia.
"Toivottavasti tiedemiehet saavat rokotteen toimimaan. En halua kokea tuollaista enää uudelleen", hän kuiskasi. Seth vilkaisi miestä.
"Kyllä tässä hyvin käy", hän sanoi luottavaisella äänellä.

10. The new beginning

Vuosi viimeisen taistelun jälkeen. Maailmaa ei enää tunnistaisi samaksi. Se on muuttunut paljon paremmaksi paikaksi. Virheistä on opittu, eikä uusia olla tehty eikä ehkä tehdäkään. Tiedemiehet saivat rokotteen toimimaan ja kaikki hengissä olevat mutantit ovat saaneet sen. Joshuakin. Hän oli muutaman kuukauden sairaalahoidossa ja nyt hänen DNA:ssaan ei ole juuri jälkeäkään kissan DNA:sta.
Sinä päivänä, Joshua ja Seth astuivat vanhan hautausmaan portista sisään ja vähän matkaa käveltyään he polvistuivat erään haudan viereen. Seth asetteli haudalle kimpun valkoisia ruusuja samalla, kun Joshua pyyhkäisi kivessä olevaa tekstiä.
"Voi Neko-chan. Toivottavasti voit antaa minulle anteeksi. Taivaassa jälleen tavataan", hän kuiskasi. Viimeisen vuoden aikana hän oli päässyt Melissan kuoleman yli ja se oli paljon Sethin ansiota. Joshua oli varma siitä, että jos hän olisi ollut yksin koettelemuksiensa kanssa, hän ei olisi selvinnyt hengissä.
Seth kuiskasi pienen rukouksen, kunnes kaksikko poistui hautuumaalta käsi kädessä.

***

Heidän päästyään huoneistoonsa, Seth virnisti.
"Tiedätkö Joshua, emme ole pitkään aikaan pitäneet kunnolla hauskaa", hän sanoi ovelalla äänensävyllä. Joshua vilkaisi rakastettuaan virnistäen itsekin.
"Onko sinulla jotain mielessäsi?" hän kysyi. Seth ei vastannut, vaan johdatti Joshuan makuuhuoneeseen. Siellä hän kaatoi miehen sängylle vangiten tämän kädet tämän pään yläpuolelle.
"Pidä varasi, sillä aion olla ilkeä!" Seth sähähti leikillään. Joshua nauroi.
"Miksi jokin sanoo minulle, että ole pulassa?" hän kysyi. Seth päästi hänen kätensä ja alkoi riisua hänen vaatteitaan.
"Etkä vain pulassa, vaan pahassa pulassa!" hän mutisi ennen kuin painoi huulensa Joshuan ihoa vasten.
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ke Loka 11, 2006 20:45

No, se siitä sitten. The end näin klassisesti! Toivottavasti tästä joku tykkäsi, nähtävästi koska joku ainakin kävi tätä lukemassa, kiitos teille siitä! Ajattelin tässä kohta tehdä toisenkin tarinan (Voi ei, mihin kaikki hävisivät?! Hei, ei se nyt niin kamala uutinen voi olla! :shock: ) mutta se nyt on vielä työn alla. Joten, kiitos vielä kerran niille jotka kävivät lukemassa ja varsinkin Rudia-sanille jonka ansiosta uskalsin tämän tarinan laittaa tänne, kiitos sinullekin!!
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
-Rudia-
Viestit: 180
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2006 15:40
Paikkakunta: My kingdom of yaoi

Viesti Kirjoittaja -Rudia- » Pe Loka 20, 2006 12:17

Yasha kirjoitti: Joten, kiitos vielä kerran niille jotka kävivät lukemassa ja varsinkin Rudia-sanille jonka ansiosta uskalsin tämän tarinan laittaa tänne, kiitos sinullekin!!

Doo itashimashite ^^ Hyvä tarina... keep it up! Ehkä sä vielä joskus yllät Veljesten suosion tasolle... *itsekehu haisee*
Hate the sin -
but love the sinner

-naive
Viestit: 1
Liittynyt: Ke Kesä 27, 2007 19:04

Viesti Kirjoittaja -naive » Ke Kesä 27, 2007 20:21

oli kyllä hyvä <3 mielenkiintoinen ja tota.. ihana :)

Avatar
Nekozawa
Viestit: 91
Liittynyt: Ma Tammi 23, 2006 20:42
Paikkakunta: kemi

Viesti Kirjoittaja Nekozawa » Ke Kesä 27, 2007 20:59

Wow hieno tarina hyvin luodut hahmot ja kaikki.Kymmenen tähteä!!!!!!!!

Avatar
Kyoko
Viestit: 252
Liittynyt: Ti Loka 25, 2005 17:31
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Kyoko » La Elo 25, 2007 01:02

Tykkäsin tosi paljon. Mielenkiintoiset hahmot ja juoni.
Pituuskin oli hyvä. Ei mikään kammottava romaani (anteeksi vain mahd. romaanien kirjoittajille...*bows*) mutta ei myöskään liian lyhyt.
Hyvää työtä ja odotan uusia tarinoita ^^
And believe me I AM STILL ALIVE
I'm doing science and I'm STILL ALIVE
I feel fantastic and I'm STILL ALIVE
While you're dying I'll be STILL ALIVE
And when you're dead I will be STILL ALIVE

Katsotut animet

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » To Loka 04, 2007 14:16

Yay! Joku tykkäs! :shock:
Kyoko kirjoitti: Hyvää työtä ja odotan uusia tarinoita ^^
Kiitosta vaan, niitä uusia tarinoita ei vain totaalisen inspiraation-puutteen(lue: laiskuuden...) takia ole ilmestynyt mutta yritän parhaani! :roll:
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa