Lemmikkinne

Keskustelua aiheen vierestä

Valvoja: Offtopic-aktiivit

Avatar
Pikku-Ed
Viestit: 77
Liittynyt: Ti Touko 20, 2008 19:23
Paikkakunta: Tampere

Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Pikku-Ed » Ti Marras 18, 2008 21:05

Elikkäs täällä saa keskustella foorumilaisten (eli teidän) lemmikeistänne.
Ei väliä onko kissa, koira, rotta, muumi, chocobo vai mikä.
Heistä saa kertoa kaikkea mitä mieleen juolahtaa, esim. minkä värisiä, minkä ikäisiä, kuinka painavia, mistä ovat sinulle tulleet ja kaikkea tälläistä.
Kaikenlaisia kuvia ja muuta saa laittaa, jos vain haluaa.
Ja tietenkin entisistä lemmikeistään saa kertoa. :3

No niin aloitetaanpas.

Minulla on kaksi kesyrottaa. Heidän nimensä ovat Sipu ja Pipu ja he ovat vuoden ja parin kuukauden ikäisiä.
He tulivat minulle kun suunnilleen vuosi sitten muutettiin, elikkäs suunnilleen vuoden ovat minulla olleet.
Pipun väritys on muuten valkoinen, mutta selässä on musta viiru, joka värittää koko pään mustaksi. Sipu taas on valkoinen, mutta hänessä on harmaita läiskiä.
Kuvia en osaa jaksa laittaa nyt, mutta laitan joskus myöhemmin kun osaan jaksan. Ja lisäilen tänne ajan myötä lisää tietoa heistä. : D
Rakkaat Sipu ja Pipu ovat minulle tosi tärkeitä. <3
Viimeksi muokannut Pikku-Ed, La Marras 22, 2008 09:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Animecon: Burashi (OMA HAHMO)
IRC-Galleria nick: [BURASHI]

Avatar
LadyNancy
Viestit: 123
Liittynyt: La Elo 02, 2008 10:14
Paikkakunta: VaNtaa

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja LadyNancy » Ti Marras 18, 2008 22:54

Meillä aviomieheni kanssa on vähän (paljonkin) erikoisemmat lemmikit.

2 Viljakäärmettä, värimuodoiltaan Anery (kuin vanha valokuva) ja Pewter (nimensä mukaisesti kuin tina). Niiden nimet ovat Raistlin ja Lucifer. Tuttavallisemmin Raist ja Luci. Näiden hankinta tarina menee näin: halusin harmaan käärmeen, Lucifer nimeksi. Päädyin ensiksi katsomaan viljakäärmeiden värimuotoja ja sille tielle jäin. :D
Päädyin Pewteriin mutta Anerykin olisi ollut mukava. Sitten 2kk päästä oli miehen synttärit ja päätin hankkia hänelle käärmeen lahjaksi. Arvelin että päädyn kuitenkin itse hoitamaan mutta mieskin innostui välillä auttelemaan. Mukava yhteinen harrastus.

4 Leopardigekkoa, värimuodoiltaan 2x Rainwater Albino, Hypo Tangerine ja Super hypo.
Alkujaan mies kiinnostui liskoista ja ehdotti että hankkisimmeko liskoja, eipä ollut vaikea suostua.
Niillä on niminä: Amon, Amarth, Vampira ja Elvira. Tyttögekoilla on lempinimet: Ama, Vampi ja Ellu, Amon on vaan äijä. :D
Aluksi oli vain Vampira ja Elvira. Sitten tuttu irkistä puhui luopuvansa koirasgekostaan ja ostimme sen meille. Rainwater Albiinoja ei ollut silloin tietääksemme kuin se yksi, vuotta myöhemmin löytyi myynti-ilmoitus tyttö Rainwaterista ja olihan se pakko saada vaikka olikin häiden budjetista pois. Tarkoitus olisi koittaa saada poikasia aikaan niiltä, mutta jos ensi vuonna tärppäis. Amarth puree muita gekkoja. Se sietää kyllä koirasta, joka osaa puolustautua ja laittaa akan kuriin. :D

2 Kiinankellosammakkoa, Poitsu ja Inkku. Ainoat päiväaktiiviset eläimemme, jotka kyllä liikkuu paljon illallakin. Varsinaisia ikiliikkujia. :D
Sammakot on omaan sydämeen tehnyt kodin ja ne ovatkin pitkäikäisimpiä mitä meillä nyt on ollut, Inkku on 8 vuotias (minulla ollut sen verran, syntymäaikaa ei tiedossa) ja Poitsu ollut 5v.
Koittaa syyä kaikkea mikä liikkuu, näillä ei ole hampaita. Usein ollut toisen sammakon naama suussa, koipi tai vesikasvia kun innostunut ruuasta ja osunut vahingossa (?) kaveriin.

Käärmeet syövät pakastehiiriä, liskot ja sammakot saa sirkkoja, jauhomatoja ja välillä vahakoita kun kaupoista löytyy. Liskoille olen antanut lihotusruokana pinkkiä, joka onkin tarpeellinen ravinto kun valmistellaan talvilevolle menoa ja naaraille lisääntymisen takia extraruokaa.
Vampyyrit <3

Pege
Viestit: 80
Liittynyt: Ma Touko 08, 2006 21:55
Paikkakunta: Järvenpää
Viesti:

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Pege » Ke Marras 19, 2008 09:37

Iteltä löytyy karkeakarvainen mäyräkoira. Ikää sillä on 9 vuotta, Turo on sen nimi. Väritykseltään tämä kaveri on mustan-ruskea. Virallisissa papereissa puhutaan muistaakseni riistanväristä. On paljon isokokoisempi, kuin keskimääräinen mäyräkoirauros. Eli ei kelpaisi näyttelykoiraksikaan. Vaikka mäyräkoira onkin metsästyskoira/luolakoira, niin koskaan ei ole metsästyksessä käytetty. Elukoiden perään kyllä lähtisi herkällä, jos vaan narusta päästäisi irralleen. Mäyräkoiraa käytetään yleisesti ketun, jänisten ja kuulemani mukaan myös hirven metsästyksessä.

Avatar
Halibel
Viestit: 17
Liittynyt: Ti Marras 18, 2008 17:32
Paikkakunta: Salo

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Halibel » Ke Marras 19, 2008 13:43

Juu eli on pari koiraa ollut ja tällä hetkellä saksanpaimenkoira nimeltä Hera. Harmaan värinen ja erittäin kiltti ja tottelevainen. Haukkuu välillä muille koirille. On ollut kääpiösnautseri Jeme ja japaninpystykorva Fuji. :)
Niin ja pikkusiskollani on kaksi kääpiöhamsteria Tamahome ja Lola. Taman nimi tuli Fushigi Yuugista.
I need IMAGINATION.
www.unienkeli.webs.com

Avatar
Leonhart
Viestit: 149
Liittynyt: Ti Tammi 16, 2007 02:13
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Leonhart » Ke Marras 19, 2008 15:15

Minulla ja puolisollani vilisee kotona jos jonkinlaista karvaturria. Omistamme kaksi koiraa, toinen sekarotuinen ja toinen rodultaan kooikerhondje. Sekarotuisen nimi on Milo ja ikää tammikuussa hurtalla 6 vuotta. Toinen, se pienempi eli koikkeri on nimeltään Sirius, täyttää ensi kesällä kaksi vuotta. Poikien kotisivuille pääsevät kiinnostuneet tästä linkistä. :mrgreen:

Koirakamujen lisäksi allekirjoittanut omistaa samassa asunnossa majailevan pienen pikkiriikkisen kissan, joka täytti lokakuun alussa vasta vuoden. Pipari-nimisen kissan kotisivu on omien kotisivujeni alasivuna, sitä pääsee tarkastelemaan tästä klikkaamalla.

Kuvia lemmikeistämme on jo mainitsemillani kotisivuilla sekä tämän linkin takana.
Visual Gay's FFFight Champion 2009
Visual Gay's FFFight Champion 2010
Kotisivuni: Renzokuken Cosplay
Cosplay.com-profiilini: Cosplay.com

I don't want to write just to have some critics analysing my work.
-I just want to tell people stories.

Avatar
Zelman
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 20:07

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Zelman » Ke Marras 19, 2008 15:44

Tällähetkellä minulla on vain ja ainoastaan yksi elukka, koira. Nimi on Amigo ja hän on rodultaan pitkäkarvainen Collie ja väriltään blue merle (semmoinen harmaa). Luonteeltaan hän on rauhallinen ja erittäin kiltti. Ei pure eikä edes hauku, ulvoo jos jätetään yksin pihalle : D.
Osaa heiluttaa kyllä häntäänsä, mutta ei kovinkaan monelle ihmiselle ja siksi monet luulevatkin että Amigo on surullinen tai muuten vain vanha. Ikää hänellä on vaivaiset 6 vuotta.

Muuta, Amigo ei tosiaan hauku, en muista koskaan kuulleeni hänen haukkuvan. Lisäksi Amigolla on vasen silmä sininen ja oikea ruskea. ^^ Erittäin suloinen. (Tosin jotkut väittävät että hän näyttää pelottavalta..)

Amigo

Avatar
Sooria
Viestit: 5
Liittynyt: To Loka 30, 2008 22:37

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Sooria » To Marras 20, 2008 14:44

On sitä jos jonkinlaista elukkaa ollut juoksentelemassa kotona. Juuri nyt kuitenkin kotia terrorisoi vain pieni sekarotuinen koira nimeltä Vinha. Neiti täyttää vuoden joulukuun alussa, kuvassa se kuitenkin on vielä 7-8kk vanha. Vinha oli ainoa nimi, jonka myös loput porukoista hyväksyi kaikkien ehdotusteni joukosta, kaipa ne olivat niin outoja. ^^ Nimi tulee siis Robin Hobbin kirjoittaman fantasiatrilogian yhdeltä pieneltä sivuhahmolta.

Luonteen puolesta nimi sopii sille varsin hyvin. Vinha on ystävällinen ja vauhdikas pieni karvapallero, jolle saa tehdä lähes mitä vaan, eikä se välitä. Vierailta ihmisltä on tullut mitä kummallisimpia lempinimiä m.m. pehmolelu, lumipallo ja enkelikoira.
"You punch like a drunken rider!"

Avatar
Ze Shoopuf
Viestit: 109
Liittynyt: Pe Syys 19, 2003 13:55

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Ze Shoopuf » Pe Marras 21, 2008 23:26

Saako kirjoittaa entisistä lemmikeistä? No, olettanen, että saan, kun ihan vähän aikaa sitten olivat vielä elossa.

Oulussa meillä tosiaan oli kaksi kattia, Pilvi ja Irina. Pilvi oli nimensä mukaan valkoinen kissa, jolla oli pään päällä pieni harmaa läikkä - pentuna se näkyi paljon paremmin, haaleni iän myötä. Irina - tuttavallisemmin Irkku - oli beige, erittäin nätti ja suurisilmäinen kissa. Molemmat haettiin kesällä 2009 Sanginjoen eläinkodista. Pilvi oli silloin muutaman kuukauden ikäinen ja Irkku noin vuoden.

Suloisia molemmat kissat olivat, vaikka niillä oli vikansakin. Pilvi tykkäsi aina tulla nukkumaan viereen - tosin alkuaikoina sen piti nukkua äidin vieressä, koska siskoni, jonka kanssa jaoin silloin vielä huoneen, ei kestänyt pikkukatin äänekästä purinaa. Myöhemmin Pilvi alkoi nukkua minun vieressä aina, kun pystyi - mikä tosin oli harmiteltavan harvoin, kun pidin huoneessani ikkunaa aika usein auki ja kissoilla oli tapana karkailla sieltä muualle. Pilvi oli myös aina se leikkisämpi ja sosiaalisempi, tuli usein kiehnäämään ja hoidattelemaan itseään, kun luin kirjaa tai tein jotain muuta rauhallista. Viime vuosina Pilville syntyi tapa tulla tietokonepöydälle makoilemaan, aika usein vieläpä näppiksen päälle.

Irina oli aina se rauhallisempi yksilö. Yleensä vain makoili jossain näyttäen sievältä ja katsellen sivusta, eikä kaivannut niin paljon huomiota. Irkku oli myös kovempi karkailemaan, välillä otti kunnon sutarit, kun tuli kotiin ostoskassien kanssa. Irina oli myös kovempi protestoimaan ja nirsompi kissanvessan siivoamisen kanssa - jos ei puhtaus miellyttänyt, löysi kohta haisevan läjän lattialta. Kyllä, kiva katti oli. =P

Pari kuukautta sitten vein sitten kissat eläinlääkärille nukutuspiikkiä varten, kun äiti ei voinut enää pitää niitä poikaystävän allergian vuoksi, eikä kukaan niin vanhoja kissoja enää huolinut - minunkaan kämppään ei saanut tuoda lemmikkejä, enkä olisi voinut pitääkään niistä kunnolla huolta, sillä olen aika usein jossain muualla. Mutta kivoja kissoja olivat. ^-^

Ennen näitä katteja meillä oli Saksassa kissa Mimi (isällä on se vieläkin, se on jo vanha rouva) ja Maxi (karkasi hieman ennen Suomeen muuttoamme) ja Suomessa Ruusu, joka lähti vuoden jälkeen takaisin entisen perheensä luo. Entinen perhe oli kylmästi jättänyt kissansa jälkeen Islantiin muuttaessaan ja takaisin tullessaan sitten vaativat kattiaan takaisin - paskiaiset.

Ja olihan meillä myös akvaario Oulussa, mutta siihen tuli joku tauti (tuberkuloosi on viimeisin epäily) ja lähes kaikki kalat kuolivat. Siihen se harrastus sitten jäikin.

Mutta sitten, kun saan oman kämpän ja parempi aikaa ja kaikkea, niin hankin ainakin jotain - luultavasti koiraa, kissaa, akvaariota, liskoa ja/tai käärmettä. Pitää katsoa, miten noita yhdistelee, mihin on varaa ja miten pystyy pitämään huolta. Kissat ja koirat ainakin hankkisin eläinkodista, sillä siellä olevat eläimet eniten sitä kotia kaipaavat - nehän lopetetaan, jos kukaan ei niitä tietyn ajan sisään huoli.
Me be Mighty Tyger! Me eat all!

Avatar
Cosmos^
Viestit: 16
Liittynyt: Su Elo 17, 2008 13:46

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Cosmos^ » La Marras 22, 2008 18:23

Meiltä löytyy sellainen aikuinen maatiaiskissa. Ja omistaa nimen Viiru, eli sittisontiainen eli Snöökkeri.
Luonteeltaan se on varsin rauhallinen unikeko. (kyllä, tällä hetkelläkin nukkuu tuolla tuolilla)
Ja sen mielestä on ilmeisesti hauskaa pyöriä omistajan jaloissa ja näyttää söpöltä (8

Avatar
Rimppu
Viestit: 432
Liittynyt: Ke Tammi 07, 2004 22:12
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Rimppu » La Marras 22, 2008 22:36

Mitään nisäkkäitä, pyh. (Unohdetaan nyt se, että haluan vielä jonakin päivänä labradorin ja kissakin olisi varsin vänkä.)

Nurkissani pyörii (tai ei oikeastaan pyöri, koska ovat sen verran raskaita elementtejä) kaksi akvaariota, 160 litraa ja 200 litraa. Ensimmäisen elikoista on täysin turhaa kuvitellakaan napsivansa yhtäkään tarkkaa kuvaa, sen verran vikkeliä menijöitä ovat he, mutta isommassa pytyssä asuu tämän näköistä herrasväkeä. Delfiinikirjoahvenia. Loistavia persoonia, jotka menin hetken mielijohteesta ostamaan eräältä harrastajalta ja joita kiikutettiin siksi ympäri Suomea. Oli se kyllä sen arvoista. Kirjoahvenet ovat ehdottomasti parhaita kaloje heti plekojen ohella.
Kaloja siksi, että hamassa menneisyydessäni meille ei voinut ottaa karvaisia kotieläimiä, koska 3/4 perheestä oli ja on varsin allergista väkeä. Niinpä sain akvaarion ja onnistuin vuosien varrella kehittämään varsin mojovan rakkauden eväkkäitä kohtaan. Ensimmäisessä omassa kämpässäni oli vain tuo pienempi akvaario (itseasiassa ensin 50 litraa pienempi, mutta nälkä kasvaa syödessä jne.), mutta nyt kun asun vähän leveämmin tuplasti isommassa lukaalissa on kahdelle ammeelle varsin mukavasti tilaa. Olisi kolmannellekin, mutta kämppis taitaa olla eri mieltä.

Eväkkäiden lisäksi tänne muutti adoptiolapsena jokin aika sitten undulaattiherra Torttu, joka toivoaksemme saa joululahjana seurakseen Muffinssi-neidin. En ole koskaan kuvitellutkaan pitäväni lintuja, mutta tuo otus on onnistunut viemään sydämeni niin täysin, että huokailen jo eläinkaupoissa huoneenkokoisia lintulukaaleja. Ihan kuin tänne jonnekin sellainen mahtuisi. Niiden viiden (fiktiivisen) akvaarion lisäksi. Hm.

Avatar
wiid
Viestit: 60
Liittynyt: Ti Tammi 22, 2008 12:49
Paikkakunta: Turku

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja wiid » Su Marras 23, 2008 19:51

Hyi jotain lemmikkejä, en kyllä arvosta yhtään.

Minulla kyllä taitaa olla lemmikkejä useampikin kappale, kissoja on taloudessa ollut koko elämäni ajan ja koirakin ollut menossa mukana viimeiset 13 vuotta.

Koira on kyllä melkoinen kiusankappale. Pahimmasta mahdollisesta risteytyksestä, papillon - pomerian, molemmat kovin tunnettuja kovaäänisesti ja ärsyttävän kuuloisesta haukunnastaan, ja tämä Pepiksi kutsuttu haukku omaa myös kovin äänekkään haukunnan. Tyhmäkin se on, ei ymmärrä kuin muutaman peruskäskyn, haukkuu kaikelle enemmän tai vähemmän liikkuvalle ja jos ego laskettaisiin mukaan sen säkäkorkeus olisi ainakin yli kaksi metriä.
Vanhimman isosiskoni kautta perheeni ylipäätänsäkin innostui koirista. Tämä hankki 90-luvun alussa itselleen pitkäkarvaisen collien näköinen koiran, Jessen, johon kaikki aina jostain syystä ihastuivat. Itse tykästyin koiriin lähinnä siskon toisen koiran kautta. Se oli äärimmäisen tottelevainen, vesipelastukseen koulutettu belgianpaimenkoira tervueren Jimmy. Pakko myöntää, etten ole yhdenkään ihmisen poismenoa surrut niin paljon kuin siskon koirien kuolemaa.. Nykyään siskolla on maailmalta suuresti menestystä niittänyt pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Romppu, joka on kyllä kaikessa idioottimaisuudessaan uskomattoman hurmaava koira. En ole koskaan ennen Romppua nähnyt koiran hyppivän tasajaloin ilmaan.

Mutta, kissat ovat minun suurin rakkauteni. En oikeastaan osaa kuvitella elämää ilman kissoja, koska ne ovat aina olleet niin suuri osa elämääni. Tällä hetkellä omistan kaksi kissaa, maatiaskissa Rillan sekä töpöhäntäisen Kiran (josta ei valitettavasti löytynyt kuvia bucketista enkä jaksanut yhtään ladata.), joista jälkimmäinen suuresti inhoaa minua ja onkin oikeastaan enemmän isäni kissa. Elämäni suurin rakkaus, puoliksi maine coon -rotuinen Kasper kuoli joulukuussa vakavaan sairauteen. Lievästi sanottuna harmitti hiukan. (: Rilla onneksi pelasti päiväni hienosti, eikä onneksi sairastunut kuten Kasper.
Taidan kuitenkin muuttaessani kotoa jättää Rillan ja Kiran kotiin asumaan, sillä on pakko myöntää, että himottaisi hurjasti ostaa norjalainen metsäkissa itselleni kun muutan omaan asuntoon.. Säästän jo tällä hetkellä rahaa sellaiseen melkein tonnin maksavaan karvapalloon, kaikkeen se ihminen suostuu.

100 litrainen akvaariokin löytyy, mutten valitettavasti löytänyt yhtään kuvaa siitä. Tällä hetkellä siellä asuu vain yksi monni ja muutama neontetra, haaveilen uuden taistelukalan ostamisesta tällä hetkellä.

Sitten päästäänkin niihin eläimiin, joita jokainen jaksaa ihmetellä. Minun eläintarhaani kuuluu edellämainittujen koiran, kahden kissan ja akvaarion lisäksi hiiri ja useampi hamsteri. En millään jaksa laskea jyrsijöideni määrää, parhaimmillaan minulla on ollut 23 hamsteria ja viisi hiirtä, tällä hetkellä taitaa olla "vain" seitsemän hamsteria. Määrä ei ole minulle mitenkään tärkeä asia, niin kauan kaikki on hyvin kun jaksan hoitaa jokaisen ja muistan jokaisen nimen ja tärkeimmät tiedot, kuten vanhemmat ja syntymäajan.
"Miksi niin monta hamsteria?" on ehkä yleisin kysymys, jonka kuulen. En koskaan ole pohtinut asiaa. Yksinkertaisesti nautin siitä, että huoneessani on elämää. Olen kiinnostunut juuri hamstereiden elämänkierrosta, poikasista, näyttelyistä ja kasvattamisesta. Ei minun mielestäni tarvitse kenellekään selitellä miksi minulla on näin paljon eläimiä, koska ei se periaatteessa muille kuulu. Toisaalta, nautin ihmisten ilmeistä kertoessani pienestä eläintarhastani ja kutsun mielelläni kaikki katsomaan niitä. :mrgreen:

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ma Marras 24, 2008 03:33

Jaa jaa, että lemmikkejä.

Entiset lemmikit:

Kissani Mimosa. Oli ensimmäinen eläimeni. Aivan äärettömän suloinen otus. Ihan perus maatiainen. Mimosan tarina on toooosi surullinen enkä sitä rupea tähän siis selostamaan.

Kaksi jotain ihme sirkkaa oli heti Mimosan jälkeen. Ne tuli haudatuiks kukkaruukkuun, joka on mulla vieläkin.

Sitten... Neljä hamsteria ollut. Ihan kaks perussyyrialaista. Creme ja Vanha Herra. Molemmat voitti hyvin palkintoja näyttelyissä. Ja sitten venäjänkääpiöhamstereita kaksi kappalettaa myös. Eli Sharonda's Jabir ja Jabbiksen poika.

Ja sitten oli ihanat mustat pentukissat. Myin ne pois kun ei aika riittäny.

Muutama isommanpuoleinen hämis myöskin ollu.

Nykyiset lemmikit:

Kissani Tessa. Aivan perus mustavalkoinen maatiaiskissa. Erittäin pentumainen vaikka on jo yli 2-vuotias! Tosi arka vieraille, mut heti kun sen luottamuksen voittaa niin se ei olis missään muualla ku sylissä :)

Sitten toinen kissani Igor. Persialainen pitkäkarva. Väriltään Creme. Ihan on näyttelytasoinen. Sain joululahjaksi kaverilta.

Ja sitten on tietenkin oma pieni ukeni jonka tapasin laivalla (Lemmikki sekin :P)
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
^mirugashi
Viestit: 47
Liittynyt: Ke Syys 10, 2008 18:34
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja ^mirugashi » Ke Marras 26, 2008 18:20

Tämän I________________________I kokoinen vesiliskontynkä. Nimi Hippu. Rakastaa syömistä ja nukkumista.
Hippu on aika kummallinen vesilisko. Se ei selvästikkään nauti 45 litran akvaarionsa harrastemahdollisuuksista: oleskelee vain kelluvalla puunkappaleellaan (vaikka Kiinakääpiötuliliskot elävät n. 60% elämästään vedessä!) ja katselee, kun me muut pelailemme koneella tai muuten vain elämme mediaa. Hipun ylivoimaista lempiruokaa ovat pakastetut surviaisen toukat.
Viimeksi muokannut ^mirugashi, Pe Marras 28, 2008 19:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
NYA? It's can't end like that...

Avatar
kameli
Viestit: 87
Liittynyt: Ma Syys 08, 2008 16:38

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja kameli » Ke Marras 26, 2008 20:54

Löytyy tällainen pieni vesilisko, Lörö nimeltään. Talvehtii tällähetkellä, viettää maakautta ja syö vähän.

Taloudessa oleilee myös kahdeksan puhdistajarapua sekä kasa akvaariokaloja. Näiden lisäksi mökkerömme jakavat Pamela ja Rosa. Pamela, 12v jouluna, on hommattu huostaanotosta, muuttanut meille vuonna -99. Nykyään vietelee leppoisia vanhuudenpäiviä metsissä juoksennellen ja välillä vähän turhan innokkaasti ruokaa ahmien. On tietääkseni rodultaan Polski owczarek nizinny, eli puolan paimenkoira. Ei välttämättä aivan puhdas, mutta ainakin suurimmilta osin. Tällähetkellä kasvaa talviturkki... Rosa taasen on uusi tulokas, pari kuunkiertoa sitten matkasi meille Viipurista. Aiemmin oli ollut katukoirana Venäjän mailla, siitäpä nykyinen roskien tonkiminen, mutta nyt onnellinen kotikoira. Hieman arka edelleen, mutta loppujen lopuksi erittäin hellyydenkipeä karvanaama. Typykässä lienee aika montaa rotua, mutta vahvimmin irlanninsusikoira sekä pumi. Voisi vaikka jänistäkin veikata, senverran innokas pomppimaan ja hyörimään.

In memorian kanikaksoset Oona ja Oskar (Osku) sekä ensimmäinen lemmikkimme, Hemppu -jänöjussi. Takapihalle myös haudattuna rakkaat rottakaveruksemme Napsu ja Antero. Muistoissa myös Santtu, entinen rottiskamumme. Sellainen keskikokoinen rotweiler, pehmeäkarvainen ja halittava...

Avatar
Chrisonmale
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 06, 2008 22:03
Paikkakunta: Turku, Pori/Ulvila
Viesti:

Re: Lemmikkinne

Viesti Kirjoittaja Chrisonmale » La Joulu 20, 2008 20:47

Cosmos^ kirjoitti:Meiltä löytyy sellainen aikuinen maatiaiskissa. Ja omistaa nimen Viiru, eli sittisontiainen eli Snöökkeri.
Luonteeltaan se on varsin rauhallinen unikeko. (kyllä, tällä hetkelläkin nukkuu tuolla tuolilla)
Ja sen mielestä on ilmeisesti hauskaa pyöriä omistajan jaloissa ja näyttää söpöltä (8
Oletko varma ettei se oli minun kissani? Koska se on aivan samanlainen. :D Nukkuu suurimmaksi osakseen: saunan lauteilla, minun sängyssäni (joka on korkealla), vanhempieni sängyssä ja tietenkin olohuoneen nojatuolissa ja välillä se myös kuorsaa. :P

Nimet: Minni ja Nekku
Iät: ~7 vuotta
Rotu: ei hajuakaan
luonne: yllä mainittu
muuta hauskaa: tykkää haistella ihmisten sukkia ja kenkiä

kuvia

Minni
Minni 2

Nekku
Nekku 2

(suuret kiitokset moderaattorille!)
Viimeksi muokannut Chrisonmale, Pe Helmi 06, 2009 14:32. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"Talvisota on jo päättynt" -Vanha Historian opettaja lumipallosodasta

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Kakkubuffetti”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija