Hyvä kirja vs. huono kirja

Keskustelua aiheen vierestä

Valvoja: Offtopic-aktiivit

Avatar
Horaaneko
Viestit: 198
Liittynyt: Ma Syys 26, 2011 22:07
Paikkakunta: Imatra

Re: Hyvä kirja vs. huono kirja

Viesti Kirjoittaja Horaaneko » Ke Huhti 18, 2012 20:16

Jes, mikä topic!

J.R.R Tolkien - Taru Sormusten Herrasta

Tietenkin. Sanoisin, että tämä kuuluu jokaisen fantasiaharrastajan pakkolukemistoon. :D Sormusten Herrassa näkee nimittäin kaikki ne ainekset joista ovat nykykirjailijat ottaneet ideat kirjoihinsa, mutta koska kyseessä on ensimmäinen kunnollinen fantasiakirja, kaikki nämä ideat tuntuvat erilaisilta ja uskomattoman hienoilta. Kirja voi joidenkin mielestä tuntua tylsältä ja se on ihan oikeutettua sillä tällainen tyyli ei sovi kaikille. Mutta jos teokseen pääsee kunnolla käsiksi, se tarjoaa aivan älyttömän ihanan lukukokemuksen.
Rakastuin tässä ehkä kaikkein eniten Tolkienin kuvailuun ja vanhanaikaiseen kirjoitustyyliin. Kukaan ei käytä enää sanontaa "päivä on vanha" tai näin pois päin, ja se tekee kirjasta juuri niin ihanan uniikin. Tolkien osaa myös kirjoittaa vaihtelevasti ja kielikuvat kirjassa on pelkkää neroutta.
Ehdottomasti lempikirjani siis. :>

Dan Brown kuuluu lempikirjailijoihini ehkä siksi, että hän saa kaiken vaikuttamaan niin todelta. Brown on tehnyt todella hienoa taustatutkimusta kirjojensa eteen ja se näkyy tekstissä jatkuvasti. Da Vinci -koodin jälkeen piti todella miettiä, mikä nyt oikeasti on totta ja mikä ei. :D (tämähän on hiukan vaikeaa, koska Brown todella laittaa myös paljon faktaa kirjoihinsa)
Oon lukenut häneltä siis teokset Da Vinci -koodi ja Enkelit ja Demonit.

Myös muhun kolahti Uma Karman Kaiken se kestää. Teos on tehty alunperin fanfictionin muotoon (tai ainakin selvästi samantapaiseksi, eihän se fanfictionia ole kun hahmot ovat Karman omia) ja sen ikävä kyllä huomaa jossain kohdissa (skeittari-poika ja koripalloilija, sekä tietynlainen seme/uke-jaottelu) mutta silti kirja on oikein luettava. Ehkä se ei tuntuisi niin hyvältä jos kirjotettaisiin enemmän rakkaudesta poikien välillä, en tiedä. Kirja kuitenkin kosketti ainakin meikää ja sai monesti kysymään melkein ääneen, että miksi tämä maailma on syntynyt näin homovastaiseksi. Kirjan henkilöiden elämässä alkoi elää mukana ja juonen etenemistä seurasi enemmän kuin innolla. Luin kirjan kahdessa päivässä ja sen jälkeen vielä joitain lukuja uudelleen. Vaikka pieni aloittelijamaisuus teoksessa näkyy, suosittelen sitä ihan kaikille. :)

Rick Riordanin Percy Jacksonit + muut tähän maailmaan liittyvät teoksensa

Ehdottomasti lasten/nuorten kirjojen aatelia, yltää mielestäni kepeästi Pottereiden yli. Kirjailijalla on taito pitää lukija hallussaan huumorillaan, taidollaan luoda jännitystä ihan mistä vain, ja samalla huomaa yhtäkkisen kiinnostuksen kreikan jumaliin - eli kirja myös opettaa. x) Vaikka välillä tuntuu että taistelut toistavat samaa kaavaa, se häiritsevyys loppuu kun pääsee kiinni kohtauksiin. Yksinkertaisesti siksi että kirjailijalla on uskomaton taito koukuttaa lukijansa. Hahmoissa voi huomata välillä isojakin kliseitä, mutta omaa lukemistani se ei haitannut yhtään. Esimerkiksi Eksyneissä Sankareissa (osa 1) ajattelin aluksi etten siedä kirjan tyttöhahmoa, Piperia, mutta kun päästiin hänen päänsä sisälle, huomasin tunteen katoavan heti.
Ja tosiaan, huumori kirjoissa on jotain aivan ihanaa. Pitkästä aikaa kirja, jossa saa nauraa ja itkeä samaan aikaan.

Mike Pohjola - Kadonneet Kyyneleet

Luin joskus 11-12-vuotiaana, ja tämä pyörii vieläkin joskus päässä. Ei ehkä ollut mulle silloin sopivinta luettavaa kun en oikein älynnyt kirjan perimmäistä tarkoitusta, mutta nyttemmin sen olen ymmärtänyt ja pakko sanoa että todella, todella koskettavaa luettavaa. Kirjassa yhdistyy kaksi täysin erilaista tarinaa(lapsenomainen fantasiaseikkailu ja teinitytön masennus), jotka kuitenkin oudolla tapaa kietoutuvat yhteen. Tämä taitaa olla Pohjolan ainoa romaani, mitä ei todellakaan uskoisi. Tosi hyvää jälkeä. :>

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

Luin tuossa vuosi (?) sitten entisen ystäväni kehottamana. Aloitin vähän hällä väliä -fiiliksillä, mutta pian kirjan mielenkiintoinen kerrontatapa vei mukanaan. Kirja oli outo, mutta todella viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Tykkään oudoista jutuista, joten ehkä se sitten siksi iski. :D Oikeastaan tää oli yllättävän "raju" sen ajan venäläiseksi kirjaksi, mikä oli myös mukava yllätys. (kun tuntuu että Venäjällä kaikki on kiellettyä) Rakastuin siihen kissaan! :D Olen piirtänyt sitä siitä lähtien paljon, jotenkin vaan niin inspiroiva otus!

Harry Pottereilla opettelin siinä 5-6-vuotiaana lukemaan. Kivojahan ne silloin oli, mutta nykyisin häiritsee vähän Rowlingin tönkkö kirjoitustyyli. Peruskauraa ja kiva tarina, muttei ihan yllä suosikkeihini. Piti silti laittaa tähän, kun tuntuivat silloin lapsena niin merkittäviltä.

Stephen Meyerin Houkutus-sarja iski tuossa 12-13-vuotiaana (eli noin 4-3 vuotta sitten) Kirjailijalla on koukuttava ja hyvä tyyli ja pitäisin kirjasta varmaan vieläkin, ellei stereotyyppinen heterorakkaus saisi aikaan kylmiä väreitä. Ehkä voisin kyllä vielä yrittää lukea nuo, sen verran ne olivat hyviä. Tosin kirjan makua on suuresti vienyt ala-arvoinen leffaversio, enkä tiedä pääsisinkö enää kirjan tunnelmaan kun elokuvan näyttelijät tulisi mieleen.. Huh. Ärsyttää, ku Houkutukset on sitten saaneet niin huonon maineen elokuvien takia, vaikka kirjat ovat laatutavaraa teineille ja nuorille aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa. :P

Linnunradan käsikirja liftareille

Heräät aamulla ja talosi aiotaan jyrätä maan tasalle. Kymmenen minuutin kuluttua ystävä, joka onkin oikeasti avaruusolento, kertoo että maapallo tuhotaan ulkoavaruuden liikenteen edistämiseksi. Siinä on lähtökohta, josta on mukava aloittaa kirja.
En ole vaan ikinä törmännyt niin hauskoihin kirjoihin kuin nämä. Ja tää ei siis liiku sillä pissikakka-asteikolla, vaan kirjojen musta huumori on oikeasti aivan älyttömän hauskaa. Myös saman kirjailijan (en muista hänen nimeään...) teos Sielun pitkä pimeä teehetki on oikein mainio ja jatkaa samaa kutkuttavan hauskaa linjaa. :>

Paahde

7-luokan pakkoluettava, joka osottautuikin niin hyväksi etten noudattanut annettuja ohjeita siitä, miten paljon saa kerralla lukea. Luin sitten koko läpyskän kerralla kannesta kanteen. :D Kirjassa koukutti erityisesti kirjoitustyyli ja nerokkaat hahmot. :)

Nyt en jaksa enää esitellä, mutta tässä vielä muita lukemiani jotka on jääneet mieleen:

- Elämän kirja (lyhyt, mutta sitäkin parempi)
- Eragonit (todella hyviä kun ottaa huomioon kirjoittajan iän)
- Mahdoton Planeetta (mahtavaa scifiä!)
- Viisi vartijaa -sarja (vaikka perusjuoni on aika nähty, tämä raakuudellaan ja todenmukaisuudellaan ylittää monet nuorten fantasiseikkailut. Todellakin lukemisen arvoinen!)
There is no spoon.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Kakkubuffetti”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija