Musiikkikeskustelu

[Mikarin]

Tässä olisi ketju musiikin kuuntelijoille ja miksei myös muusikoille. Ihmiset voisivat kertoa esimerkiksi, että millaista musiikkia kuuntelevat, ehdotella toisilleen bändejä jos sattuvat pitämään samankaltaisita yhtyeistä/artisteista, linkittää omiin tuotoksiinsa ja ihan mitä mieleenne tulee!

Muistetaan toki, että ei linkkailla mihinkään laittomille sivuille mistä musiikkia voi ladata tai vastaavaa.

Henkilökohtaisesti tykkään Alternativesta, Indiestä sama asia lol Punkrockista, Jazzista, Rockista, Progehtavasta musiikista, Sinfonia ja muu orkesterimusiikista myös, Psy-trance. Myös elokuva & videopelimusiikki on kovassa jyystössä. , tykkään hirveän laajasti erilaisesta musiikista joten nuo saavat riittää genre-lokeroinneista.

Ensimmäisenä mainitsen lempibändini Death Cab For Cutien jonka mukavan letkeä ja rento musiikki iskee minuun varsin kovaa.
(Crooked Teeth & President of What kantsii kuunella.)

Yhtä aikaa mainitsen sitten Musen ja Mewin joiden musikaalinen tuotanto on myös todella lähellä sydäntä.

(Mewiltä Special & Snow Brigade on aivan mahtavia ja Muselta kaikki, kuunelkaa nyt miten hienosti jätkät vetää livenäkin)


Sitten tyhjentävämmin voisin listata pari artistia ja heittää pallon seuraavalle:

Spoiler:

Akira Yamaoka: Theme of Laura, End of Small Sanctuary

The Doors: Peace Frog

Dashboard Confessional: Stolen, Rooftops And Invitations, Don't Wait

Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet, Blackest Eyes, Trains

Placebo: Running Up That Hill, Meds

Oasis: Roll With It, Stay Young, Supersonic, Wonderwall

Atreyu Falling Down, The Crimson

Polysics: I Me My Mine, Black Out, Fall out

The Pillows: New Animal, Ride on Shooting Star

Mucc: Fuzz, Fukurou no Yurikago, Libra

Supercar: Soratobi, Silent Yatori, Storywriter

[bakteeri]

Itse en ole musiikin suurkuluttaja ja musiikkimakuni onkin aika rajoittunut - sellaista klassista rockia ja vähän suomimetallia. Suosikkkibändeihini kuuluvat The Beatles, Rolling Stones, Queen, Led Zeppelin, The Clash, Juice Leskinen, Sentenced ja kuuntelen myös joitain randomeita biisejä Kilpi-yhtyeeltä, Kotiteollisuudelta ja Maj Karmalta. Uutta musiikkia en juurikaan kuuntele, en kestä radiota. Joten jos jotain sellaisia helmiä, joista saattaisin pitää, on jäänyt minulta huomaamatta, johtuu se siitä, että en kovinkaan aktiivisesti etsi itselleni uutta kuunneltavaa, pitäydyn mieluummin vanhoissa suosikeissani, joita olen kuunnellut lapsesta asti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. :3

[Rimppu]

Jee, Death Cab for a Cutie! o/

Yleisesti ottaen kuuntelen mitä tahansa (Rihanna on kivaa, mutta niin on Elliot Smithkin), mutta pääasiassa henkilökohtaiset suosikkini osuvat juuri tuollaisen rennonletkeän fiilistelyn suuntaan. Ja koska olen tällainen verbaalipseudointellektuelli, pidän suunnattomasti fiksuista sanoituksista. Muutamina suosikkeina mainittakoon Imogen Heap, Rufus Wainwright, Aqualung ja Sia.
Toisaalta pidän myös äärettömän paljon aivottomasta teknojumputuksesta ja satunnaiset huumoripoppiartistitkin (kts. Natalie Potman's Shaved Head) uppoavat.
Muita mainitsemisen arvoisia ovat Porcupine Tree, Damien Rice, Herra Ylppö ja Ihmiset sekä, koska ruotsalaisten äijien laulamat lälläriballadit ovat pop, Weeping Willows. Ehkä vähän myös Arcade Fire.

Nostalgiaklassikkona täytyy mainita Aerosmith, jonka pääsin vihdoin näkemään livenä puolisentoista vuotta sitten. Oli hienoa.

Kävin myös viime jouluna Kölnissä näkemässä Spice Girlsit ja olin kuolla onnesta.

Toisinaan jumitun luukuttamaan jotakin yksittäistä kappaletta loputtoman pitkiksi ajoiksi, vaikken itse artistista erityisemmin pitäisikään. Yleisenä olettamuksena voidaan pitää sitä, että mikäli siinä on hieno teksti (mieluiten katkerankaihoisa, mutta silti aavistuksen ivallinen), tekstin rallattaa mukava ääni ja musiikki on onomatopoeettista, Rimppu arvostaa.

[madu]

Tarinoidaas nyt tähän väliin pikkasen, kattoo jos joskus jatkaa syvällisemmin.

Eli joo. Löysin musiikin joskus yläasteella, sitä ennen en ollut pahemmin kuunnellut muuta kuin mitä radiosta sattui milloinkin tulemaan. Kaverini lainasi minulle Metallican Reload -levyn ja siitä lähtikin sitten loputon alamäki. Reload oli ehkä ensimmäiseksi suosikkilevyksi aika huono valinta kun enää en tykkää kuin yhdestä biisistä kyseisellä levyllä (keksi sille joka arvaa mistä), mutta sen ansiosta intouduin ostamaan vähän myöhemmin ...And Justice For Allin mikä sen sijaan on ihan oikeasti tiukka levy. Siitä sitten lähti pikakelausvaihe kun piti mahdollisimman lyhyessä ajassa diggailla mahdollisimman monia entry-level metallibändejä, Dream Theaterit, Dragonforcet, Blind Guardianit, Symphony X:t sun muut suht "helpot" power- ja progemetallibändit. Dream Theaterin Scenes From a Memory oli erittäin Iso Rakkaus ja sitä tuli kuunneltua vuosia sitten sen verran että muistan edelleen kaikki sanat ja jokaisen soolon ja riffin ulkoa.

Tuossa vaiheessa en kuitenkaan voinut sietää mitään sellaista metallia missä vokaalit hoidettiin jotenkin muuten kuin puhtaalla laululla. Olin kuitenkin kullut niin paljon hyvää Opeth -nimisestä progedeathmetallibändistä että en enää jaksanut antaa murinalaulujen häiritä vaan hankin heiltä kaikki levyt ja kuuntelin ne aakkosjärjestyksessä putkeen. Tämän session jälkeen olin löytänyt taas uuden suosikkibändin (menossa keikalle joulukuussa, jee! Taitaa olla neljäs kerta kun niitä näkee) ja niitä tuli diggailtua hyvin paljon. Samassa syssyssä tuli sitten tutustuttua isoon läjään muita death- ja blackmetal-bändeja mutta ne kaikki oli suurimmalta osalta kuraa eikä siltä suunnalta sytytä enää juurikaan mitkään muut kuin Katatonia, Edge of Sanity ja Amorphis.

Edge of Sanitystä päästäänkin varmaan siihen all-time-favoriteeni, ruotsalaiseen herraan nimeltä Dan Swanö. Miehen ansioluettelo (wiki it jos kiinnostaa) on erittäin pitkä, ja yllättävää kyllä, lähes kaikki mihin Dan koskee muuttuu kullaksi. Dan on melkoinen monitaituri, hän laulaa, soittaa kitaraa, bassoa, koskettimia ja rumpuja ja tällä hetkellä taitaa tienata leipänsä miksaamalla ja masteroimalla levyjä. Omat suosikkini Swanön tuotannosta ovat Edge of Sanityn levy Crimson (progea deathmetallia), Nightingalen The Breathing Shadow (Sisters of Mercy-tyylistä goottifiilistelyä) ja omalla nimellä julkaistu Moontower (erittäin kosketinrikasta progedeathia), mutta tunnustan fanipojuuteni, olen hankkinut levyjä ihan vaan siksi että Dan laulaa jossain yhdessä biisissä 10 sekuntia.

Pitkällisen kokeilun jälkeen omaksi suosikkilajikseni kuitenkin muodostui tietynlainen taidehomometalli missä yhdistetään rankempaa materiaalia kaikenlaiseen erikoiseen ja kokeilulliseen, namedropataan nyt tuolta suunnalta muutamia suosikkeja: Agalloch, Arcturus, Celtic Frost, maudlin of the Well, Subterranean Masquerade, Ulver ja läjä muita samansorttisia.

Nyt viimeiset pari kuukautta olen jämähtänyt aika pahasti Tooliin. Joskus nuorempana kuuntelin Lateralus-levyn ja tuomitsin sen melko tylsäksi joten se sai jäädä hyllyn pohjalle keräämään pölyä. Myöhemmin ostin 10,000 Days-levyn kun se ilmestyi ja tykkäsin siitä kyllä jonkun verran. Nyt joku aika sitten kuitenkin kuuntelin Lateraluksen uudestaan kerran, toisen kerran, kolmannen kerran ja sitten en enää kuunnellutkaan muuta kuin sitä, koska se kuulosti joka kuuntelulla aina vaan paremmalta. Piti sitten kokeilla bändin vanhempaakin tuotantoa, ja Ænima iski ehkä vielä lujempaa kuin Lateralus. Molemmat ovat kuitenkin miltei virheettömiä levyjä joilta on hölmöä lähteä nimeämään lempikappaileta kun melkein jokainen biisi on 10/10-materiaalia ja levyt ovat niin tiiviitä kokonaisuuksia että ne on pakko kuunnella putkeen yhdeltä istumalta. Hetkeä myöhemmin hankin myös debyyttilevy Undertow:n ja se on vasta nyt alkanut aukeamaan, pitääpä sitäkin kuunnella lisää ja sitten metsästää josko tuon ensimmäisen EP:n, Opiaten onnistuisi löytämään jostain. Käsittämättömän hyvä bändi kuitenkin, instrumentaatio on erittäin taitavaa mutta ei missään välissä mene tyypilliseksi progerunkkaukseksi, Maynardin ääni on jotain aivan käsittämättömän hienoa, kappaleiden rakenteet ovat erittäin mielenkiintoisia, vaikka bändin soundi onkin kehittynyt joka levyllä (tuota viimeisintä lukuunottamatta, se kuulostaa aika lailla vaan laimennetulta Lateralukselta, mikä on harmi sinänsä). Lisäksi kappaleiden sanoitukset ovat todella kiehtovia, varsinkin Æniman ja Lateraluksen teemat. Jos kummaltakin levyltä pitäisi nostaa yksi kappale mikä kiteyttää koko levyn, Ænimalla se olisi Forty Six & 2 ja Lateraluksella Reflection. Aivan upea bändi, pelkään vaan että kohtapuoliin se tulee ylikuunneltua aika pahasti. Pitää pitää taukoa jossain välissä.

Muita kivoja mitä ei tullut tuossa aiemmin mainittua on Between the Buried and Me, Celldweller, Devin Townsend, Disillusion, Faith No More, Jeff Buckley, Kalafina, Massive Attack, Pain of Salvation, Pink Floyd, Placebo, Porcupine Tree, Portishead, Reverend Bizarre, Riverside, Slipknotin ihan eka levy MFKR, System of a Down, Tiamat jne. Jos vielä syvällisemmin kiinnostaa niin allekirjoituksesta löytyy linkkiä last.fm-sivulleni.

[Pome]

Wikipeditin (w00t!) muutaman lempibändin ja genreiksi tulivat post-grunge, rock, alternative (rock/)metal, Pokémon (joo lol oon tosi hauska. -_-') ja progressive rock. Musiikkikokoelmastani kyllä löytyy paljon muutakin, ihan laidasta laitaan ja käytännössä ainoat musiikkityylit, joita _en_vain_kestä_ ovat blues ja jazz. Jostain syystä saan tuollaisesta musiikista vain törkeän huonoja viboja. Muutoin kaikki hervottoman karjunnan ja ihku-japanskapopin väliltä menee.
Ja niitä bändejä vähän tarkemmin:
Three Days Grace, Goo Goo Dolls, Seether, Mew, Porcupine Tree, Evans Blue, Breaking Benjamin, Hoobastank, Adema, Skillet ja vaikka Dir En Grey esimerkiksi. The list does go on.

Alle kouluikäisenä ja ensimmäiset luokat kuuntelin sitä, mitä äiti pisti soimaan ja kaverin Vilkkumaata. Jossain vaiheessa neljättä luokkaa avautui tälle neidille NRJ, jolloin kaikki Britney Spearsit ja Gwen Stefanit tulivat kuvioihin, ihan vain siksi, että kaikki muutkin kuuntelivat niitä. Vanhetessa avautui vähän enemmän tämä itsenäisen ajattelun käsite ja törmäsin jossain Linkin Parkiin, AFIin ja Taking Back Sundayhin, joiden kaikki levyt lainasin kaverilta. Suunnilleen siihen aikaan mukaan tuli myös kirjastosta lainattu japanipoppi, jonka kultakautta ei kestänyt kuitenkaan kuin vuoden verran. Jossain vaiheessa yläasteen loppua alkoi musiikkimakuni olla jo tämän mallista, silloin mukaan tosin kuului vielä esimerkiksi 30 Seconds to Mars, Flyleaf ja Paramore. Luulisin, että tämänhetkiset suosikit eivät ole ihan heti vaihtumassa, vaikka lisää hyvää koko ajan etsinkin.

[J]

Jos nyt heitetään nopea katsaus omaan historiaan ja mitä musiikkia on tullut kuunneltua, niin..

Vasta kun täytin 12-13 niin alkoi itselläni rakentua tuo musiikki maku hiukan. Sitä ennen ainoat "lempparit" olivat Bomfunk MC & Darude. Kyllä kaikki mikä tuli radiosta niin meni myös, mutta nuo kaksi kuuluivat ehdottomiin suosikkeihin.

Noh, kun kyseisiä artisteja tuli siinä huudatettua useampia vuosia, löysin "rockin". Metallica, Led Zeppelin, Three Doors Down, AFI ja mitä lie muita. Tosin oma kiinnostus näihin kyseisiin artisteihin ei kestänyt kovin kauan. Jokaiselta bändiltä löytyy kyllä muutama suosikki kappale, mutta muuten ei pahemmin heidän tuotantonsa kiinnosta.

Varmasti mistä jotkut ristiinnaulitsevat minut on kun sanon että löysin Elektronisen musiikin.
Oh boy oh boy. Tämä oli se tyyli mitä olin etsinyt tietämättäni. Elektroninen musiikki kolahti itseeni niin täydellisesti.
Sinä samana vuotena kun löysin elektronisen musiikin niin putosi myös kaikki muu musiikki koneeltani. Loppujen lopuksi koneella oli useampi kymmenen gigaa elektronista musiikkia. Löytyi ambienttia, Psytrancea, Drum'n'Bass, Trance, Rave, housea ja montaa muuta.
Nykyään uplifting trance, vokaali trance, Eurotrance ja Psytrance soivat pääasiassa.
Joitain suosikkeja jotka ovat kestäneet aikaa ovat: Tiesto, Infected Mushroom, Paul Van Dyk ja Armin Van Buuren.
Tosiaan muutamat ovat hiukan "mainstreamiä", mutta minkäs sille voi. Kaverit vain osaavat asiansa.

Mutta, elektroinen musiikki ei ole se ainut mitä kuuntelen nykyään.
Löytyy myös "rauhallisempaa" musiikkia, kuten Tori Amos, Rie Fu, Kotoko, Thanathos, Kristy Hawkshaw, satunnaisia Beethovenin ja Bachin sävellyksiä kuten myös satunnaisia suomalaisia artisteja.
Siis lyhyesti:
Pääasiassa trancea ja sen eri alalajeja, jonka jälkeen tulee läjäpäin satunnaisia artisteja eri genreistä niin kuin myös eri maista, jotka ovat kaikki ihan yhtä paljon suosikkeja kuin muut. Tosin Trance menee kaiken edelle. Myös kovasti on viime aikoina kiinnostus noussut 'alternative' tyyppiseen musiikkiin.
Meinasi myös unohtua mainita, mutta Indie on myös muutaman vuoden ajan aina pyörinyt jossain päin soittolistaani.

Jos nyt täytyy heittää jotain kappaleita, niin..
Tiesto - Power mix, Tiesto feat Andain - Beautiful Things,
Tiesto & Kane - Rain down on me,
Tiesto - Elements of Life,
Infected Mushroom - Mushi Mushi, Kirsty Hawkshaw & Tenishia - Outsiders,
Kirsty Hawkshaw - Fine Day (Mike Koglin Mix 2002), Tiesto feat Kirsty Hawkshaw - Just be, Kirsty Hawkshaw & Tiesto - Walking on clouds, Paul Van Dyk - For an Angel, Paul Van Dyk - Nothing but you, Paul Van Dyk - Crush, Tori Amos - Crucify, Tori Amos - Silent all these years, Tori Amos - Winter, Kotoko - Re-Sublimity, Kotoko - Agony,
Paul Oakenfold - Southern sun(Extended version), Cj Stone - Into to the sea,
The Delgados - Woke from dreaming...

Mutta joo, kukaan ei kuitenkaan käy läpi näitä, joten jätänpä listauksen tuohon.

[RevyFan]

Nooh, päätyyleinä mainitsen ska-punkin, punk-rockin ja metallin. Tykkään aika nopeasta musiikista, rauhallisemmatkin biisit menee silti ajoittain. Esim. Nightingalella on mua aidosti koskettaneita, kauniita kappaleita. Muutkin tuossa hiukan musamakuuaan yleisesti puivat, niin täytyy sanoa että kauaa en ole musiikkia erityisemmin kuunnellut. Maku alkoi kehittyä tässä muutaman viime vuoden sisällä. Nykyisin tulee ns. valtavirtaa kuunneltua aika vähän, radio on viholliseni!
Sitten muutama bändi, joistain myös linkki videoon (kaikissa ei kunnon videota, musiikkiahan tää tosin on joten...):

Ska-Punk:

Reel Big Fish Everything Sucks (ensimmäinen ska-bändi jota kuulin, suosikkejani edelleen)
Less Than Jake All My Best Friends Are Metalheads
Catch 22
The Hippos
Streetlight Manifesto

Punk-rock:

Sum 41 - Motivation
The Offspring

Metalli:

PanterA Mouth For War (Parasta metallia ever! Jotkut tykkää, jotkut vihaa. Mä rakastan ainakin. )
Nightingale (En tiedä meneekö täysin metalliin, tarkempi tyylilaji lienee progressive rock/metal)
Megadeth A Call To Arms
Metallica
Exodus


LastFM-sivun omaan myös, sieltä näkee sitte paremmin.

[Nakki]

Opiskelen tällä hetkellä muusikon ammattiin, joten musiikkia tulee kuunneltua joka päivä paljon jo ihan "työn puolesta". Joskus huomaa, ettei illalla/kotona jaksa enää kuunnella yhtään mitään kun kouluhommissa saa jo korvat täyteen.

Musiikkiluokat, -lukio ja ammatillinen koulutus ovat ainakin opettaneet olemaan nyrpistelemättä millekkään tyylillajille, ja ammatillinen koulutus tähtääkin siihen, että tuntisi eri tyylilajeja ja hallitsisi ne edes jotenkin vaikkeivat ne välttämättä miellyttäisikään juuri itseä. Jenkkiläinen gangstarap on ehkä ainoita tyylilajeja, joita en vapaaehtoisesti ihan välttämättä kuuntelisi (paitsi Snoop Doggy dogia). Pääaineeni on klassinen piano, mutta soitan ja laulan myös pop- ja jazzpuolen bändeissä esim. tutkintokonserteissa, koska suurin osa kavereistani opiskelee rytmimusiikin polella. Joku kantrikin alkaa tuntua yllättävän mielekkäältä, kun sitä itse joutuu soittamaan.

Yläasteiässä kuuntelin YUP:ta ja Ismo Alankoa, lukioiässä kotona kuunneltava musiikki vaihtui enimmäkseen elektroniseen, lähinnä todella juustoiseen ja mauttomaan tranceen (en käsitä omaa musiikkimakuani...). Kavereitten kanssa tulee kuunneltua enimmäkseen rokkia: Musea, Queenia, Tom waitsia, David bowieta... Mitä nyt kukaan sattuukaan kuuntelemaan. Lähes kaikki kaverini ovat myös muusikoita, ja teen yleensä muut hullusi kun yritän soittaa pippaloissa jotain Touhoun soundtrackia enkä ymmärrä, miksei kukaan muu tykkää.

En nyt osaa oikein linkittää mitään, enkä varsinkaan omia tuotoksiani... Kuulemma jossain netissä pitäisi ola kaverini tutkintobändinä toimineen Ultra Bra- coverbändn demo, jonka äänitimme koululla, mutta lord knows where. Jossain päin verkkoa oleilee myös n.80min. soittamaani klassista ja modernia pianomusiikkia viime pianokilpailusista, mutta senkin olinpaikka on itselleni hämärän peitossa.

[-Dist]

Jos nyt heitetään nopea katsaus omaan historiaan ja mitä musiikkia on tullut kuunneltua, niin..

Vasta kun täytin 12-13 niin alkoi itselläni rakentua tuo musiikki maku hiukan. Sitä ennen ainoat "lempparit" olivat Bomfunk MC & Darude. Kyllä kaikki mikä tuli radiosta niin meni myös, mutta nuo kaksi kuuluivat ehdottomiin suosikkeihin.

Mutta joo, kukaan ei kuitenkaan käy läpi näitä, joten jätänpä listauksen tuohon.

Samat lempparit taisi olla itselläkin . Ja itse asiassa samalla tavalla kävi itselläni. Elektronisesta musiikista kiinnostuin. Se vaan kolahti.. Ensin oli semmoista sekalaista, kuhan jotain jumputusta oli. Mutta erään ex-nettikaverin ansioista tutustuin lähemmin ja melodisesta trancesta kiinnostuin..Niissä on vaan sitä jotain.
Itse vähän paha lähteä nyt listaamaan lempiartisteja.. Ei niitä nimiä ulkoa muista, ja koulussa tätä viestiä väännän tällä hetkellä. Toiseksi se, että koneellani on reippaasti yli 34GB Elektronista musiikkia, siitä on tosi paha lähteä erottelemaan lempiartisteja... Yks aivan mahtava biisi on, joka oli Mp3 soittimessani. Mutta ko. soitin katosi, ja en muista biisin nimeä >=(. Kyllä tänne postaan jos joskus sen löydän.

Täytyy kyllä tosin sanoa että parhaat Trance artistit ovat noita '' underground '' ( termi ? ) artisteja, eli mitä Mikseri.net:stä löytää yms. Suosikkeja : Distrance, Dreammachine, Signal ja Cordis.

Ja mitä viimiseen kommenttiisi tulee, kyllä minä ainakin nuo käyn läpi, kunhan kotiin päästään . Ne siis, mitä en ole kuullut vielä.

Niin ja toki nyt kun animesta tän vuoden alussa kiinnostuin, niin J-Musiikkiahan tässä tulee kuunneltua ehkä enemmänkin kuin Trancea... riippuu mielialasta.

( Editoitu typojen yms. takia. )

[madu]

Toiseksi se, että koneellani on reippaasti yli 34GB Elektronista musiikkia, siitä on tosi paha lähteä erottelemaan lempiartisteja... Yks aivan mahtava biisi on, joka oli Mp3 soittimessani. Mutta ko. soitin katosi, ja en muista biisin nimeä >=(. Kyllä tänne postaan jos joskus sen löydän.

Jännä miten eri tavalla ihmiset kuuntelee musiikkia. Minä en ainakaan saisi mitään irti siitä että kehittäisin valtavan läjän kamaa ja vaan kuuntelisin sitä, vaan oikeasti hyviä levyjä pitää kuunnella kymmeniä (joskus satoja) kertoja putkeen ja antaa niiden avautua rauhassa ennen kuin pystyn oikeasti arvostamaan niitä.

Toisaalta mitä nyt olen pikkasen tuota yleisempää elektronista kavereiden olan yli kuunnellut niin ilmeisesti niillä yksittäisillä kappaleilla ei ole niinkään paljon väliä kuin sillä että jumputtaa jatkuvasti edes jonkinlaisella variaatiolla. Mutta no, taitaa tuo elektronisenkin musiikin genre olla sen verran laaja että niitä alalajeja kuunnellaan ihan eri lailla (trip-hop mistä pidän melko paljon ainakin on hyvin albumipohjainen genre niiden muutaman levyn perusteella mitä olen kuullut).

[-Dist]

Onhan niillä väliä, ja Winampissa oon laittanut '' kirjanmerkkeihin '' parhaimpia. Noi musiikit tuli ladattua ties millon kun wareen tutustuin ja tavoitteena oli warettaa niin paljon kuin mahdollista niin nopeasti kun mahdollista xD, mutta epäilen vahvasti että olisin ikinä kuullut edes puolia näistä biiseistä. ( Onhan niitä yli 3000 sentään ). Se vaan, että niitä on IHAN LIIKAA, mutta ei niitä voi poistaa kun siellä voi olla jotain hyviä joukossa, MUTTA olen liian laiska järjestämään 3000 biisiä .

Kyllä noita parhaimpia tulee mitä '' kirjanmerkeissä '' on soiteltua useammin kuin sitä isoa 34GB läjää. Sitä kuuntelen lähinnä silloin kun haluan vaihtelua/jotain muuta kuin niitä samoja taustalle soimaan, TAI tahdon mahdollisesti yrittää löytää erityisen hyviä biisejä, ja niitä sitten lisätä '' kirjanmerkkeihin ''. Mutta hidastahan tuo on, ja tuskin koskaan saan oikeasti järjestettyä noita =(.

Nyt harvemmin sentään tulee musiikkia ladattua, jos jotain niin sitä Japanilaista.. vaikea vaan siitäkin löytää sitten hyviä biisejä kun et artisteja tiedä.. Noita pahemmin löytää muutoin.

Edit : Se viel Madu, että siihen olen kyllä törmännyt että mikään levy ei ikinä ole oikeasti hyvä. Jokaiselta levyltä ( Ainakin elektronisessa musiikissa ) löytyy maksimissaan kaksi hyvää biisiä, ja loput on roskaa. Kun yhdessä levyssä on jopa 20 biisiä, täytyy sanoa että jos olisin kuunnellut noi biisini sitä mukaa kun latasin, niitähän olisi PALJON vähemmän.

[silverynova]

Musiikkimakuuni on vaikuttanut aika paljon se mitä isosiskoni kuunteli silloin kun minä olin vielä leikki-ikäinen. Ainakin tykästymiseni metalliin ja elektroniseen musikkiin lähti siskon soittimesta, ja vaikka ei ihan heti kaikki minulla tärpännyt, niin olen näin myöhemmällä iällä saanut flashbackeja jostain kappaleesta että "hei, tämä on just se. Onpa muuten hyvä biisi", mikä on aika hauskaa

Jaa hmm, yleisesti en sulje pois mitään musiikkilajia vaan tykkään kaikesta mikä vaan kuulostaa hyvältä. Mutta lähinnä soittimesta löytyy jotain rockia, metallia, jazzia, elektronista, elokuva/videopeli-soundtrackeja.. En voisi millään luetella kaikkia artisteja ja bändejä mitä kuuntelen sillä joiltakin pidän vain parista kipaleesta, mutta mitä kulutan eniten;

Hanoi Rocks
Marilyn Manson
Gackt
Malice Mizer
The Candy Spooky Theater
Michael Jackson
Gorillaz
Daft punk
Dio
Phil Collins
Backstreet Boys
Lordi
System of a down
Alice Cooper
Közi
Wands
Miyavi
Crush40
Korpiklaani

Anime-/elokuva-/ ja peli-soundtrackit ovat sitten erikseen enkä osaa kyllä mainita ketään erityisiä suosikki-säveltäjiäni. Tykkään kuunnella niitä yleensä piirtäessä.
Olen outo mutta tykkään myös jostain Disney-leffojen lauluista (sekä englanniksi että suomeksi) niinkuin esim. Notre Damen kellonsoittajassa "Bells of Notre Dame" ja "Court of miracles" tai Leijonakuninkaassa "Be prepared" No joo, enköhän oo nyt tarpeeksi mainostanut mistä pidän.

[Tuc-keksi]

Musiikkia olen jopa joskus väittänyt kuuntelevani, joten puretaan tänne jotain.

Musiikkimakuni on vähintääkin laaja. En itseisarvoisesti sulje yhtään genreä suoraan pois vaan pyrin kuuntelemaan ennakkoluuloitta kaikkia. Jostain syystä kuitenkin sellainenkin suuri nimi kuin Metallica on kyllä minulle vain keskinkertainen tapaus. Trash Metal ei taida olla se minun juttuni.

Eniten tulee kuluteltua koneelle vakiintuneita artisteja ja biisejä, joiden yhteiskoko ei ole tainnut merkittävästi ylittää 5 gigan kipurajaa koskaan. Aina yritän pitää vain kaikkein mahtavimmat koneella, kaikki muu saa lentää.

*avaa Itunesin ja katsoo RElax soittolistaa* Namedroppinkia ja listaa seuraa:

Poets of the Fall - Mjaa'a, voitte sanoa olevan vain geneeristä pop/rockkia, mutta se on erhe. Todellisuudessa bändin kama on kaikesta mitä olen koskaan kuullut kaikkein parhaiten aikaa kestävää. Näitä jaksaa kuunella vaikka kuinka monesti. Hyviä kappaleitakin löytyy vaikka kuinka paljon. Paras albumi on yhä debyytti Signs of Life.

Radiohead - Enemmän tätä obskuuria musiikkia. Laulajan sanoista ei saa puolissakaan kappaleissa mitään selvää, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Tämä on taiteellista progressiivista rockkia, sitä kaunista ja samalla outoa. Pyramid Song kannattaa katsastaa Karma Policen lisäksi, sillä ne ovat ehdotonta huippua kappaleiden puolelta.

Massive Attack - Pelkkä nimi ansaitsee sijan aivan kärkikahinoissa. *tsk!* Mahtava. Bändin Trip Hop taisi tehdä todellisen läpimurron saatuani käsiini heidän kokoelma albumin "greatest hits". Vaikka nimi onki ylikäytetty ei se estänyt sitä olemasta silkkaa kultaa. Suosittelen ehdoitta ainakin seuraavia: Safe from Harm, False Flags, Unfinished Sympathy ja villinäkorttina Danny the Dog.

Faithless - Miehen karisma tuolissa istuessaan ja laulaessaa kappaletta "Mass Destruction" ei voi sanoin kuvata. Ison-Britannian lahja tanssimusiikille on kyllä tapaus, jota ei kannata ohittaa. Miehen kappaleissa yhdistyy kantaaottavat lyriikat ja hienosti tehty menomusa. Tästä paketti ei paljoa parane. Ehdottomasti Insomnia, Mass Destruction, Salva Mae ja God is a DJ. God is a DJ:n musavideo kannattaa tsekata, koska kaveri vetää biisin viittomakielellä. Jotenkin... hienoa.

SOAD (System of a Down) - Amerikan Armenialaisten miesten vimma on jotain mitä on vaikea käsittää. Varmaa on vain, että heidän musiikkinsa on sekä äärimmäisen kriittistä että suorastaan julkisuudenhaluista. Kokoonpano ei ole tainnut tehdä ainoatakaan huonoa julkaisua, mutta parhaimpina selviävät silti tuplaylläri Mesmerize/Hypnotize, jotka toimivat yhteen ja erikseen. Chop Suey, B.Y.O.B, Lost in Hollywood, Version 7-0, Violent Pornography ja lukuisia muita. Heillä on vaan liikaa kovaa settiä listattavaksi...

Jos SOADin musiikki missään määrin liikuttaa, niin bändin laulajan ja porukan nokkamiehen, Serj Tankianin, oma studioalppa "Elect the Dead" kannattaa katsastaa. Se on suorastaan tuskaisen hyvää joskin äärettömän pessimististä settiä.

Apocalyptica - Suomen paras bändi. Jep. Ei huonoja levyjä, tuskin ollenkaan huonoja kappaleita ja järisyttävän hyvä uusin albumi Worlds Collide. Ensinnäkin he soittavat täysin omantyyppistä musiikkia. Eli yhdistävät selloja, rockkia ja metallimusaa. Tästä syntyy klassisen kaaottista ja kaunista rymistelyä. Joissain kappaleissa kuulee taustalla "punaisena lankana" toimivan taustamelodian kaiken pauhunkin alta. Kappaleista seuraavia poimintoja: One, Farewell, Fisheye, (ylisoitettu) Path, Hope, Worlds Collide, I'm not Jesus ja Kaamos. Kaamos kaikille soimaan, joilla on kovat popittimet. Se tekee kipeää

Viimeisenä ehkä paras ja samalla se, josta tuskin kukaan on kuullut eli: Machinae Supremacy. Ruotsalainen "SID-metallia" soittava anime/metalli/rock/videopelimusapumppu on jotain aivan muuta. Heidän tuotannostaan rantautui hiljattain koko vuoden 2005 paras albumi eli Redeemer suomeen, koska he iskivät levytyssopimuksen suomalaisen Spinefarm Recordsin kanssa. En äkkiseltään löytänyt enään sivua josta olisi voinut ladata ilmaisia maistiaisia, mutta bändillä oli sellainen ainakin joskus. Kappaleet olivat paitsi hyviä, myös koko versioita. YAY. Sivuttain lyllyvä räiskintäpeli Jets'N'Guns kannattaa tsekata jos siihen törmää, koska porukka teki siihen massiivisen hyvän soundtrackin. Kappaleista kunniaa saavat: I Know the Reaper, Reanimator, Rise, Empire, Oki Kuma's Adventure (kertoo Teddy-karhusta joka tuhoaa ilmeisesti... Tokion ), Ghost, Attack Music, Arcade, Anthem Apocalyptica (taustalle samplatty 9/11 päivän traagista keskustelua), Jets'N'Gunssin OST ja Hubnester Inferno.

Paljon hyvää jäi yli, joten jämät listataan tylysti tähän: Rage Against the Machine, Linkin Park (kyllä. anteeksi), Kwan, Nightwish, Gorillaz, Red Hot Chili Peppers, Dream Theather (paras progressiivinen metallipänti), Within Temptation (kyllä. anteeksi taas) ja hirveä läjä videopelimusiikkien remixereitä etunenässä: ParagonX9, Protricity, Disco Dan, djpretzel, Darangen ja DarkeSword. OverClocked ReMix.org. Kunniamaininta Super Smash Bros. Brawlin juustolle ja animysoundeille. Kiitos!

[madu]

Edit : Se viel Madu, että siihen olen kyllä törmännyt että mikään levy ei ikinä ole oikeasti hyvä. Jokaiselta levyltä ( Ainakin elektronisessa musiikissa ) löytyy maksimissaan kaksi hyvää biisiä, ja loput on roskaa. Kun yhdessä levyssä on jopa 20 biisiä, täytyy sanoa että jos olisin kuunnellut noi biisini sitä mukaa kun latasin, niitähän olisi PALJON vähemmän.

Kokeileppa vaikka Massive Attackin levyä Mezzanine, Portisheadilta Dummyä tai Ulverilta Perdition Cityä. Trip-hoppia kaikki kolme, täyttä kultaa alusta loppuun. Melko rauhallista ja "kevyttä" verrattuna isoon osaan elektronisesta musiikista, mutta ainakin mun korvaani todella kivaa kuunneltavaa.

Metalli- ja varsinkin progepuolelta noita täydellisiä levyjä sitten löytyykin kilokaupalla kunhan jaksaa etsiä. Pink Floydiltä Animals ja WYWH, Toolilta Lateralus, Edge of Sanityn Crimson sun muita missä jokainen kappale on ihan yhtä mahtava (tai Crimsonin tapauksessa jokainen minuutti koska levyllä on vain yksi raita).

[-Dist]

Mm voi olla. Mutta vaikka omistan tajuttoman määrän musiikkia, olen tosi valikoiva sen suhteen mitä kuuntelen. Tästä syystä yhdeltä levyltä löytyy yleensä 0-2 hyvää biisiä, useimmiten 0...Vielä ei oo tullut törmättyä levyyn joka ois täyttä kultaa jok'ikinen biisi.

Ja joo.. Trip-Hoppi ei kyl iske, ei siis yhtään. Nojoo voi sitäkin toki olla erilaista mitä nyt kuullu eräässä pelissä jota pelaan, Ez2On siis... Mutta epäilen että pitäisin, melodinen trance on lähempänä sydäntäni, kun ne melodiat koskettaa oikeesti ... Nojoo, en osaa selittää -.- ..