Shin Megami Tensei - sarja (myös Persona-sarja)

[Ze Shoopuf]

Suokaa anteeksi, wanhalla muisti pettää. Olet aivan oikeassa Shadow Heartsin suhteen, niissä olikin random encourtersit, mutta eikö FFXII:ssa voinut valita? Xenosaga-sviitti on vuoropohjainen ja ilman randomeja (tästä olen vuorenvarma koska pelaan sitä juuri kolmatta kertaa), ja siinä on (varsinkin kakkosessa ja kolmosessa) mielestäni erinomainen battle-systeemi. Myös ainakin Cronon DS-versiossa voi valita vuoropohjaisen.

P.S. Anteeksi off topic, mutta suurena Shadow Hearts-fanina pikainen kysymys: onko kolmonen pelaamisen arvoinen? Käsittääkseni edellisten osien päähahmot ovat ymmärrettävistä syistä poissa?

FFXII:ssä voi valita, tappeleeko, vai ei, kyllä. Siinähän viholliset eivät tule edes erilliseen taistelukenttään, vaan ne ovat ihan normaalissa etenemiskentässä. Karkuun voi juosta, jolloin viholliset kasaantuvat isoksi laumaksi päähahmon taakse. Yleensä muut, kuin ohjattava hahmo, kuolevat, jos karkuun mielii juosta. Vuoropohjaista systeemiä ei kuitenkaan ole varsinaisesti, vaan taistelu on reaaliaikainen - jokaisella kyvyllä on tietty latautumisaika muistaakseni. Taistelussa ohjataan yhtä hahmoa ja muille laitetaan gambitit eli prioriteettiohjeet. Esimerkiksi: "Jos jollain hahmolla alle puolet hp:stä, paranna, muuten tee taikoja, jos mp:t lopussa, tappele" tai muuta vastaavaa.

Shadow Hearts 3 ei ole yhtä hyvä, kuin 1 ja 2, sillä hahmot ovat huonommat. Etenkin päähahmo on ärsyttävän Tidusmainen (jos olet FFX:ää pelannut, tiedät), mutta kuitenkin parempi tapaus, kuin Tidus. Vähän ärsyttävä kakara vain. Fuusioita ei ole niin paljoa, kolme tai neljä muistaakseni. Tarina ei myöskään ole aivan yhtä hyvä, mutta pelattava, huumori ei yllä läheskään aiempien osien tasolle - pahikset tosin ovat minusta aika hyviäkin. Peli on kyllä minusta pelaamisen arvoinen, mutta jos on mahdollista, niin lainaa se. Kovin paljoa minä en siitä maksaisi - vaikka maksoinkin siitä ihan hyvin. Ihan läpi en ole peliä vetänyt, lopputaistelu olisi vielä edessä. Tuli parempaa pelattavaa. Yurin poisjäänti on kyllä pelin huonoin puoli, sillä ykkös- ja kakkososan perusteella olen oppinut yhdistämään Shadow Hearts = Yuri.

[rama]

Suokaa anteeksi, wanhalla muisti pettää. Olet aivan oikeassa Shadow Heartsin suhteen, niissä olikin random encourtersit, mutta eikö FFXII:ssa voinut valita? Xenosaga-sviitti on vuoropohjainen ja ilman randomeja (tästä olen vuorenvarma koska pelaan sitä juuri kolmatta kertaa), ja siinä on (varsinkin kakkosessa ja kolmosessa) mielestäni erinomainen battle-systeemi. Myös ainakin Cronon DS-versiossa voi valita vuoropohjaisen.

P.S. Anteeksi off topic, mutta suurena Shadow Hearts-fanina pikainen kysymys: onko kolmonen pelaamisen arvoinen? Käsittääkseni edellisten osien päähahmot ovat ymmärrettävistä syistä poissa?

FFXII:ssä voi valita, tappeleeko, vai ei, kyllä. Siinähän viholliset eivät tule edes erilliseen taistelukenttään, vaan ne ovat ihan normaalissa etenemiskentässä. Karkuun voi juosta, jolloin viholliset kasaantuvat isoksi laumaksi päähahmon taakse. Yleensä muut, kuin ohjattava hahmo, kuolevat, jos karkuun mielii juosta. Vuoropohjaista systeemiä ei kuitenkaan ole varsinaisesti, vaan taistelu on reaaliaikainen - jokaisella kyvyllä on tietty latautumisaika muistaakseni. Taistelussa ohjataan yhtä hahmoa ja muille laitetaan gambitit eli prioriteettiohjeet. Esimerkiksi: "Jos jollain hahmolla alle puolet hp:stä, paranna, muuten tee taikoja, jos mp:t lopussa, tappele" tai muuta vastaavaa.

Shadow Hearts 3 ei ole yhtä hyvä, kuin 1 ja 2, sillä hahmot ovat huonommat. Etenkin päähahmo on ärsyttävän Tidusmainen (jos olet FFX:ää pelannut, tiedät), mutta kuitenkin parempi tapaus, kuin Tidus. Vähän ärsyttävä kakara vain. Fuusioita ei ole niin paljoa, kolme tai neljä muistaakseni. Tarina ei myöskään ole aivan yhtä hyvä, mutta pelattava, huumori ei yllä läheskään aiempien osien tasolle - pahikset tosin ovat minusta aika hyviäkin. Peli on kyllä minusta pelaamisen arvoinen, mutta jos on mahdollista, niin lainaa se. Kovin paljoa minä en siitä maksaisi - vaikka maksoinkin siitä ihan hyvin. Ihan läpi en ole peliä vetänyt, lopputaistelu olisi vielä edessä. Tuli parempaa pelattavaa. Yurin poisjäänti on kyllä pelin huonoin puoli, sillä ykkös- ja kakkososan perusteella olen oppinut yhdistämään Shadow Hearts = Yuri.

Kiitos selvennyksestä. Shadow Hearts = Yuri. Onneksi kolmonen löytyy tuttavapiiristä (lainaan siis). Tidus, Vaan ja kaikki muutkin Squaren keksimät teinikakarat ovat uusimpien FF-sarjojen heikoin lenkki ja kohottavat kaltaiseni vanhuksen verenpainetta huolestuttavalle tasolle...
Vielä kerran pahoittelut lievästä off topicista.

[Ranchil]

Hmm... Tuota... Olen tässä viimepäivinä pelaillut Persona nelosta ja jee jee hyvämeininki ja kaikkea, mutta satuin myös sattumalta näkemään Devil Summonerin kakkososan trailerin ja se on jäänyt vaivaamaan minua. Entä jos tuo peli ei ikinä tule tänne asti, vaan jää merien taakse niin etten voi pelata sitä ikinä? Sehän olisi kamalaa, muttei suinkaan ensimmäinen kerta kun haluamani peli ei tule käsieni ulotuville.

Mitäs luulette? Julkaistaanko Raidoun seikkailun jatko-osa (vai mikä lieneekään) täällä, että mekin voimme pelata sitä ilman mitään importtauspleikkarinmodaushakkeri härpätyksiä? Olen hyvin huolissani, aah!

[Ze Shoopuf]

Niin, on jo pidemmän aikaa pitänyt tänne tulla turisemaan mutta kun perhana on ollut peli kesken.

Tosiaan, Persona 4:n taisin itselleni saada jo heti ilmestymispäivänä ja innoissaan aloitin pelaamisen sitä seuraavana sunnuntaina, kun kotia pääsin. Hieman yli viikossa sain pelattua pelin läpi parhaimmalla mahdollisella lopulla (ehkä hieman lunttasin, mutta kun ei sitä voinut tajuta!) ja mittarissa oli pelitunteja päälle sata. Tietenkin, kun muutaman Game Overin laskee mukaan, niin on mennyt vähän enempikin aikaa.

Toisella pelikerralla (New Game +) sitten asennoiduin siten, että perhana maxaan kaikki S. Linkit. Noh, ei ihan onnistunut, sillä näemmä olen epäsosiaalinen paska - sanoin väärät asiat ihmisille, mikä hidasti S. Linkkien etenemistä. Tällä hetkellä on mittarissa varmaan lähemmäs 200 tuntia, olen juuri loppupomon nenän edessä. Pelin pahinta pomoa en nyt jaksa vielä hakata - teen sen kolmannella pelikerralla, kun maxaan kaikki Linkit - sillä siihen mielisin Izanagi-no-Okamin saavani ja senhän saapi vasta levelillä 91 ja levelaaminen on niiiiiin tylsää. Joka tapauksessa. Eräs tyyppi pitäisi hakata ja sitten olisi toinen pelikerta läpi. Sen jälkeen ajattelin vetäistä P3 NG+ läpi, heh.

Joka tapauksessa, hieno peli on! Sen voi ehkä hieman päätellä siitä, että olen aika ahkerasti sitä pelannut. Hieman ehkä koulustakin olin poissa, kun Personaa piti pelata. Olin tosin oikeastikin hivenen sairas, mutta en niin sairas, että olisin ilman Personaa kotiin jäänyt. Hieno peli siis on. Pelimekaniikka on hyvä ja parempi, kuin kolmosessa - etenkin down ja dizzy -statukset on järkevämmät, ei saa koko ajan pidettyä vihollisia maassa. Ja hahmoja voi komentaa suoraan! Jumalauta, paras uudistus ikinä. Persona 3:ssa tuli niin usein hajottua siihen, että joku tekee jonkun Rakukajan, kun pitäisi tehdä Mediarahan. Ihanaa, että tässä ei ole sitä.

Juonellisestikin peli on hyvä ja viihdyttävä. Itse pääjuoni nyt ei hirveän erikoinen ole lähinnä siksi, että keskityin paljon enemmän S. Linkkeihin, mutta oli sekin hyvä ja yllättävä. Myös luolastot ovat parempia, Tartarus kun oli sellainen tylsä, monotoninen satunnaisgeneroitu luolasto, mutta P4:ssä on monta eri paikkaa (satunnaisgeneroituja kerroksia sielläkin) ja jokaisella paikalla on aina joku teema. Se on kivaa vaihtelua. Valinnaisia lisäpomoja on myös enemmän, mikä on myös pop, ja osa-aikatyöt ja illalla käytävät S.Linkit ovat oikein mukava lisä. Niin ja kalastaminen kans.

Hahmot ovat myös hienot! Tai no, suurin osa ainakin. Teddie alkoi vain ärsyttää, mutta jumankauta, että Chie on kiva ja hot.

Spoiler: Lokakuun loppu/Marraskuun alku

Ja Naoto! Vitsit, paras tyttö koko pelissä ja niin ihana ja täydellinen. Naoto on tällä hetkellä Se Oikea Pelirakkauteni. Se on... Sitä ei vain voi sanoin kuvailla. Ihana ihminen.

Muutkin hahmot ovat hyviä, mutta nuo kaksi parhaimmat ja Teddie huonoin. (Haluan lyödä sitä.)

Niin tosiaan, hieno peli on tämä. Kivasti voi taas monsuja hakata ja tyttöjä iskeä. Yleisilmeltään pirteämpi ja retrompi, kuin kolmonen, mikä on pieni miinus, mutta peli on niin hyvä, etten vain jaksa välittää.

Devil Summonerista en mitään tiedä, joten en mitään myöskään sano. P4 <3

Niin, onkos kukaan muu pelannut ja mitä mieltä on ollut?

[Rimppu]

Persona 3:n hakkasin läpi vuosi takaperin ja se on siitä asti ollut toisaalla lainassa. Täytynee ottaa uusintakierros, jahka joskus saan kiekkoni takaisin. Nelosen aloitin juuri uudestaan (pelattuani sen loppuun toissapäivänä, ahem) ja niin viihdyttävä peli kuin se onkin, on se vain jotenkin ärsyttävän helppo. Tai sitten opin liian helposti Varjojen heikkoudet ulkoa (ts. muistan ne edelliseltä pelikerralta) ja kirjaimellisesti juoksen pelin läpi.

Nelonen on kyllä huomattavasti parempi kuin Kolmonen, noin ainakin lopun osalta. Olkoonkin, että

Spoiler: loppuspoilereita

Nelosessa on raivostuttava Kuninkaan paluu -ongelma, ja niitä "pääpahiksia" on ihan liikaa. "No tää se on! Eipäs ollutkaan, jahas. No jos nyt tää? Ai ei vai, no perhana." Syö vähän peli-iloa.

Lisäksi Nelosessa on Kanji ja Nelosessa on Yousuke, joten sen täytyy olla ihan paras. Koska Kanji ja Yousuke ovat parhaita.

Viime kesänä aloittelin myös Digital Devil Saga 2:ta (kyllä, aloitin kakkosesta, mutta ihan vain siksi, että se sattui olemaan halpa lähimmässä pelikaupassani), mutta en tykkää sen kamerasta niin yhtään (jos maailma olisi hyvä, kaikki pelit toimisivat sillä vanhalla kunnon GameBoy Colorin Revelations -tyylillä lintuperspektiivistä) ja jumiuduin maailman raivostuttavimpaan vanginvartijakaakkiin, joten ahaha. Siellähän se kerää pölyä hyllyssäni.

Megaten pelien inha puoli on Kaneko Kazuma ja Kaneko Kazuman otusdesignit, jotka ovat vain niin käsittämättömän ihania, että niitä tekisi mieli cosplayata, kaikkia. Ja sitten joutuu itkemään, kun ei omistakaan kuutta kättä tai kymmenen sentin vyötäröä.

[Graus]

Tulipa tässä pelattua raivolla läpi toi SMT: Devil Survivor DS:llä. Suosittelen lämpimästi kaikille SMT -sarjan faneille sillä kaikki tarvittavat elementit löytyy mielestäni pelistä. Persona remake PSP:lle saisi tehdä tuloaan jo pikku hiljaa kun on taas SMT syyhy päällä.

Tuli pelattua Persona 1 läpi noin 10 vuotta sitten ja vaikka peli olikin julmasti brutalisoitu osittain länkkärimakuun sopivaksi niin hyvä se oli pelinä. Vaikeutta ei ollut niin paljon kuin noissa vanhemmissa SMT -sarjan peleissä. Kiitosta on tullut suitsuteltua P2: Innocent Sin kääntäjäporukalle sillä tämä auttoi jaksamaan pelin uudelleen aloittamiseen. Oli lievästi hikistä vetää peli ekan kerran läpi kun joutui tuijottamaan pelin scriptiä.

[Jope-san]

Jees tänään ostin tuon Persona 4 (sekä arcade-ohjaimen :> ) ja vaikken ole hirveästi ehtinyt pelaamaan niin helvetin lupaavalta vaikuttaa. Pelistä tulee mieleen BoF-sarja kun päähenkilö ei puhu. Ainoa mikä tuossa vaivaa on enkku dubit :E. Mutta onneksi äänet saa pois :>

Tällä hetkellä on mittarissa varmaan lähemmäs 200 tuntia

Jees tuo lisää vaan mielipidettäni siitä että oikea peli tuli ostettua. Viimeaikoina tullut osteltua turhan lyhyitä (Jopa alle 5h) pelejä.


*Jatkaa pelaamista, saas nähdä milloin menen nukkumaan*

[yukito]

Jees tänään ostin tuon Persona 4 (sekä arcade-ohjaimen :> ) ja vaikken ole hirveästi ehtinyt pelaamaan niin helvetin lupaavalta vaikuttaa. Pelistä tulee mieleen BoF-sarja kun päähenkilö ei puhu. Ainoa mikä tuossa vaivaa on enkku dubit :E. Mutta onneksi äänet saa pois :>

Nyt täytyy olla nyt täsin eri mieltä. P4:ssä oli minusta loistavat enkkudubit, muutamaa poikkeusta (Yukiko & Teddie, vaikka eivät nekään lopulta huonoja olleet) lukuunottamatta. Aluksi tuntui lähinnä Yukikon kohtausten takia siltä, että pitää laittaa ääninäyttely pois, mutta onneksi en laittanut. En ole peliä pelannut japaniksi, mutta niconicon pelivideoiden perusteella sanoisin, että monilla hahmoilla on parempi ääni enkkudubissa. Ja sellaista tapahtuu aika harvoin.

[Ikara]

Jees tänään ostin tuon Persona 4 (sekä arcade-ohjaimen :> ) ja vaikken ole hirveästi ehtinyt pelaamaan niin helvetin lupaavalta vaikuttaa. Pelistä tulee mieleen BoF-sarja kun päähenkilö ei puhu. Ainoa mikä tuossa vaivaa on enkku dubit :E. Mutta onneksi äänet saa pois :>

Nyt täytyy olla nyt täsin eri mieltä. P4:ssä oli minusta loistavat enkkudubit, muutamaa poikkeusta (Yukiko & Teddie, vaikka eivät nekään lopulta huonoja olleet) lukuunottamatta. Aluksi tuntui lähinnä Yukikon kohtausten takia siltä, että pitää laittaa ääninäyttely pois, mutta onneksi en laittanut. En ole peliä pelannut japaniksi, mutta niconicon pelivideoiden perusteella sanoisin, että monilla hahmoilla on parempi ääni enkkudubissa. Ja sellaista tapahtuu aika harvoin.

So very true, parhaita puolia Personassa on ne enkkudubit. Muutenkin Megami Tensein pelit ovat ainakin omien kokemuksieni mukaan varsin hyvin ääninäyteltyjä.

Tästä huolimatta P4 oli itselleni suuri pettymys. Pelkästään ulkoasu oli jo masentava yllätys; asetelmasta sininen ja violetti jotenkin kummasti siirrytty väreihin keltainen ja oranssi. Tämä nyt on niin makuasia kuin olla ja voi, mutta silti. Pelin tunnelma on muutenkin jotenkin häiritsevällä tasolla "iloisempi", vaikka ihmisiä kuolee miten sattuu ja maailma on vinossa. Ehkä osansa tekee se, että uusia allyjä sikiää joka kolkasta, etenkin pelin alkupuolella. Tämä aikaansaa skenarion jossa on ok pystyä hallitsemaan erilaisia personoita hirviöiden tai henkiolentojen muodossa ja tapella näillä telkkarin sisällä, itseasiassa se on varsin arvostettavaa. Allyihin liittyen kuitenkin suuren suuri plussa on sen geneerisen healaaja/maailmanpelastaja hahmon puuttuminen, joka toistelee jokaisessa animaatiopätkässä "I want to do what ever I can", "I fight for the people in despair" tai "I'll do my best!". Yllättävästi hiilaaja Yukiko onkin edes jostain suunnasta itsenäinen, eikä perusteellinen päähahmon hännystelijä. Sitten se tärkein. Pelin battlemode on, kaikesta huolimatta, paljon kätevämpi kuin edeltäjän. P3:ssa suurta harmia tuotti se, ettei liittolaisia niinikään voinut heal, standby tai full assaultmoodia enempää hallita; jatko-osassa direct commands oli oikeasti ihan hervoton plussa. Muutenkin taistelu käskyt ovat jollain tapaa käytännöllisiä, etenkin guard. Support toimii samoissa määrin hyvin kuin edeltäjässäkin, tosin Teddien kannustukset jaksoivat ärsyttää. "That was coooool, Yosuke!"
En täysin osaa sanoa johtuvatko sarjan uusimman ja edellisen osan erot uudesta juonesta, vaiko vain kehittäjien taidonnäytteestä vaihtelevuuden osalla. Itselleni Persona 4 oli kuitenkin pettymys. Edeltäjästä pidin paljon, ja edelleen idea oli hyvä, mutta onnistuttu kämmimään pikkuasioilla. Muunmuassa dungeonit olivat aidosti häröjä paikoitellen; Kanjin saunasokkelo, puhumattakaan Marukyu Stripteasesesta. Mutta no sentään sauna mainittu, hyvä kymmenen.
Muuten Megami Tensein pelit ovat aina olleet mieliksi. Digital Devil Sagaan olen mieltynyt kovasti, ja mitä nyt Nocturnea päässyt kokeilemaan, ollut tämäkin positiivinen kokemus. Devil Summonerista olen vain kuullut hyvää. Ehdottomasti parasta SMT:n peleissä on ollut se tappelusysteemi, ja etenkin DDS:ssä ja Persona-sarjassa orginelli juoni. Vaikka kovasti molemmista pidänkin, en erityisesti odota kummankaan sarja jatkumista; turha pitkittäminen on turhaa, etenkin Digital Devil Sagan tapauksessa.

[Higurashi-Massacre]

Jos olette Persona 4 faneja niin katsokaa ihmeessä mun tekemäni fanidubbi =D
Löydätte sen youtubesta nimellä Ecchi Dubber! ^w^