Vaikeimmat pelit

[Mujava]

Heti tuli mieleen kolme peliä joita voidaa sanoa vaikeiksi. Mikään näistä kolmesta ei ole nousevan auringon maasta peräisin.

Baldur's Gate 1: Ei jösses että osaa olla välillä vaikea. Yksi susi tai bandit antaa tarpeeksi haastetta alkutasoilla, puhumattakaan laumasta.

Syndicate ja Syndicate wars: Vaikeita isolla V:lää. Suosittelen kokeilemaan ennen kolmannen osan ilmestymistä.

[-Dist]

Täytyy sanoa että uudemmat pelit uusille konsoleille ovat aivan naurettavan helppoja siihen verrattuna mitä ne joskus olivat. Ainoan vaikean pelin jonka muistan on R-Type Delta Ps1:lle. Pelissä ei voi tallentaa tai jatkaa myöhemmin jostain tasosta uudelleen ja myöhemmissä tasoissa panoksia tulee niin paljon että huhhuh. Ei auta asiaa sekään että 1 osumasta kuolee.

Toinen todella vaikea peli jonka muistan on NES:lle oleva Adventure Island peli, josta oli jo aikasemminki puhetta tässä ketjussa. Myöskin ko. pelin jatko-osa on aika vaikea SNES:llä, mutta tämän sentään pääsin vihdoin läpi viime kesänä.

Vaikeiksi peleiksi minulle voisin luokitella myös Ez2on ja DJMax pelit, eli musiikki soi ja palkkeja tulee alas ( ei nuolia kuten yleensä ) ja siinä sitten painellaan niitä rytmin tahdissa. Mutta se on kyllä pelaajasta kiinni onko vaikea vai helppo...

Edit : Tulipa nyt mieleen että tämähän on Japani kategoriassa tämä ketju että pitiköhän pelien olla sitten nimenomaan japanista. Tuosta R-Type:sta en tiedä mutta tuskinpa.

[haplo]

Edit : Tulipa nyt mieleen että tämähän on Japani kategoriassa tämä ketju että pitiköhän pelien olla sitten nimenomaan japanista. Tuosta R-Type:sta en tiedä mutta tuskinpa.

Tulkitaan tätä asiaa nyt vaikka sillä tavalla, että tällaisissa laajemmissa pelejä käsittelevissä ketjuissa sallitaan muistakin peleistä puhuminen. Yksittäisiä pelejä/pelisarjoja koskevat ketjut taas pidetään mielellään japanilaisina. Näin olen itse asian katsonut.

Tosin tuntuisi aika viisaalta laajentaa ehkäpä asiaa jossain vaiheessa. Kun kerran peleille perustettiin oma alueensa ennen Kakkubuffettia, voitaisiin mielestäni tehdä tällä saralla pieni laajennus, jos oma alue halutaan pitää jatkossakin. Säännöissähän sanotaan että alueella käsitellään nimenomaan japanilaisia pelejä, mutta nykyisellään Kakkubuffetin aikakaudellahan asiaa voitaisiin kiertää siten, että ei-japanilaisia pelejä koskevat keskustelut luotaisiin buffetin puolelle. Tällöin pelikeskustelua olisi useassa paikassa ja siinähän ei ole järkeä, eihän?

[MissClaws]

Itselläni ei sinäänsä vaikeaa peliä ole vastaan tullut mutta joidenkin pelien tehtävät ovat kyllä hermoja raastavia.
Nyt ensimmäisenä tulisi mieleen ainakin Tyrok jota joskus hakkasin ystäväni kanssa monia tunteja päivässä. Harmi vaan että itse en peliä omista

[FreakyM]

Sanoisinpa että pidetään kaikki pelikeskustelu täällä.
Moderaattorit lienevät samaa mieltä?

[Trehek]

Round 42 oli kyllä niin penteleen vaikea, ettei sitä tullut ikinä päästyä läpi.

[Anssi]

Heti tuli mieleen kolme peliä joita voidaa sanoa vaikeiksi. Mikään näistä kolmesta ei ole nousevan auringon maasta peräisin.

Baldur's Gate 1: Ei jösses että osaa olla välillä vaikea. Yksi susi tai bandit antaa tarpeeksi haastetta alkutasoilla, puhumattakaan laumasta.

Kylhän siinä alussa joutui välillä reloudamaan, kun joku noista riisikeppimaageistä sai nuolen rintaansa, mut muuten bg 1 oli aika helppo, pelasin taas sen läpi tässä pari viikkoa sitten. Vaan kokeiles BG2: Throne of Bhaalin modia Ascension, se pomotaistelu on easylläkin jotain ihan kamalaa (= en koskaan päässyt läpi).

Ja Fire Emblemeistä vaikein on kyllä suoraan Radiant Dawnin vaikein vaikeusaste.

[Kyubi]

Touhou pelit varmaan..Lunatic vaikeustasol viel

[Koji]

Castlevania! Legacy of Darkness on ihan hemmetin hankala peli. Jos kuolee kesken tason joutuu aloittamaan mukavasti alusta, ja sitä ei voi tallentaa tai en ainakaan ole onnistunut oÔ. Jotkut kohdat ovat ihanan hankalia, kun ei tiedä minne pitäisi.

[Mujava]

Ah, nyt kun muistin parin vuoden päästä edellisestä postauksesta pari vaikeaa peliä. Nämä ovat luokkaa retro mutta silti sellaisia että niitä et pysty pelaamaan alkuperäisillä aluistoilla läpi ilman cheatteja.

1. CONTRA (Nes)
2. Ghost' n' Goblins (kaikki alustat lukuun ottamatta uusinta versiota joka on tehty uusia pelaajia silmällä pitäen)
ja tietenkin jaapanin maalta myös
3. Battletoads

Haluan tavata sen pelaajan joka pelaa nämä pelit läpi ilman ongelmia.

Mujava kuittaa.

[romance]

Täytynee tähän sanoa että The Bouncer on omalla kohdalla sieltä vaikeimmasta päästä oleva peli. Sitä ohjainta saakin sitten takoa hampaat irvessä, eikä se ukko jukolauta siitä huolimatta osu vihollisiin vaikka ne seisois suoraan nenän alla ja vartijat ne sua vaan pamputtaa samaan aikaan nii että henki menee. Ziisus..

[Pulla-chan]

Kyllä se näin on, että Kirby Super Star Ultran "The TRUE Arena" on vaikein peli ikinä, sanon minä. Varmaan tuhat kertaa olen jo yrittänyt, mutta aina jään junnaamaan kolmanneks viimiseen vastukseen - ja kuolen. Arrgh, miksi ihmeessä pitää hakata 10 vaikeaa pomoa, ja yhdellä elämällä; apuna vain viisi hikistä normitomaattia???! -Ja vielä joutuu Kirbyllä pelaamaan! Tsk...

Ja aivan uskomatonta on, että pelin ikäraja on KOLME. Kuka hullu luulee, että kolmevuotias pääsee tuommosen ylivaikean peukalotkipeyttävän pelin läpi?! Häh?

Myöskin Kirbyllä pelaaminen tekee läpipääsyn vaikeaksi: kauhee hinku antaa niitten pomojen listiä se ruma paakku! Oi, miksi peli päähenkilön on oltava niin oksettavan ruma, että se haittaa pelaamista? (Kirby- fanit, älkää tappako minua. Mjohoo.)

Mutnojoo, hyvin vaikea peli on. Ihan ketuttaa jo kun en saa millää niitä puuttuvia 6:tta prossaa... D<

Ja vielä tämä: samassa pelissä on myös toinen eri-ihku killeri: LAATIKKO, jota EI saa mitenkään eräästä kolosta, sillä siellä tuulee ihanasti - vastatuuleen, nimittäin. Siis Kirby ei sinne pääse, vaikka mitä yrittää, mutta Meta Knightmare Ultrassa sinne pääsee (jos raiskaa Meta Knightin kaikilla napeilla...*nam*). Oi miksi! >n<'

Älä.Ikinä.Pelaa.Plasma-Kirbyllä. Sain peukalokrampin ja kuolin pois.

(eka kerta kun kirjoitan foorumille. Tuliks tää nyt tänne oikein? O___o' )

[Sleepy Dancer]

En ole pelannut kamalasti niin näille saa ihan vapaasti nauraa...
Romancing Saga 3. Tämän vaikeuden käsittää ehkä vasta kun on mennyt pelissä pidemmälle. Pelissä on sellainen perinteinen rpg-taistelutyyli (kuten vaikkapa FF-peleissä), mutta esineiden kuten parannusten käyttö taisteliussa on tosi rajallista. Lisäksi hahmojen voimat ja kyvyt kasvavat ihan randomisti. Saattaa mennä tosi pitkään, että hahmo oppii hyvän iskun. Viholliset myös vaikeutuvat koko ajan pelin joka alueella ja silloin hyviin iskuihin tarvittavat pisteet ja MP:eet kuluvat tosi nopeasti. Ja sitten tämä on välillä ahdistava kuin mikä (pienennän aina voluumia yhdessä luolassa, ettei yksi hirveä ääni kuuluisi). Kuitenkin sen verran kiehtova, että välillä on pakko taas pelata...

Forbidden Siren. Jotkut kentätä ovat ihan helppoja, mutta joihinkin minulla menee melkein tunti. Jotkut puzzlet tässä ovat ihan randomeja ja ne pitää vain itse älytä tehdä, vaikka niistä ei juuri silloin olisi mitään hyötyä. Hahmo tietysti kuolee (realistisesti) parista iskusta ja taistelu on taito sinänsä. Välillä rata pitää kulkea sokean tytön kanssa, joka ei saa jäädä jälkeen, eikä viholliset saa huomata sitä.

Sitten saatan aloittaa kaverini kanssa vielä Clock Tower 3:n pelaamisen ja hän vihjaisi, että se on (kaikestaa naurettavuudesta huolimatta) niin vaikea, ettei kukaan ole päässyt sitä hardilla läpi.

[mijummi]

Haluaisin sanoa että SIlent Hill 1 peli ei sinäällään ole vaikea, mutta on suoraan sanoen naurettavaa että se peli

Spoiler:

pitää päästä 2 tunnunnissa läpi jotta saisi sen oikean "parhaimman" lopun.

Sen jos minkä tavoitteleminen on pirun vaikeaa, varsinkin kun hard tasolla muutenkin vihollismäärä, ammusmäärä sun muut ovat isoja. Onneksi muut silent hillit eivät omaa

Spoiler:

aikarajoja

[Hansku]

Henkilökohtaisimmat vaikeimmat pelit mihin olen törmänny ovat olleet Shadow Hearts; Covenant ja Valkyrie Profile 2: Silmeria. Herranjee sentäänsä. VP2:ssa on se että jossei tiedä miten kantsii tapella on siinä helposti sormi suussa kun mennään vähän pidemmälle peliä. SH:ssa on se että ne hiton tehtävät mitä siin pitää tehä on niiin hermoraastavia että joskus teee mieli heittää pleikkari seinään.