Kingdom Hearts

Keskustelua japanilaisista peleistä, kattaen esimerkiksi konsoli-, tietokone-, kortti- ja lautapelit.

Valvoja: Pelit-aktiivit

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Kingdom Hearts

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » Pe Huhti 04, 2008 19:00

Minusta KH on todella hyvä peli. Minulla on hyllysäni 1 ja 2 KH:t. Minusta KH:ssa on just parasta hahmot, musiikki ja taistelut. Jotkut taistelut ovat minusta vaikeita mutta kyllä sen sitten saa mentyä läpi kunhan yrittää ja ei tressaa. Minun lempihahmojani ovat Sora, Riku, Roxas, Aku ja tietenkin Axel. Eihän Axelia sovi unohtaa :D
Minusta on hauskaa pelata Kingdom Heartsia sen takia kun siinä on disney- ja Final Fantasy hahmoja. Alkutunnaritkin on todella hyviä. Jos saisin valita kumpi KH on parempi niin se olisi Kingdom Hearts 2, koska sitä on kivempi katsoa ja taistelut ovat todella hyviä ja sopivan vaikeita ja haastavia.

Nyt odotan innolla Kingdom Hearts 3:sta. Mutta päivämäärää en tiedä milloin se olisi tulossa. Tiedättekö te? Onneks siinä välissä tulee PSP:lle KH, niin se auttaa minun Kingdom Hearts nälkään hyvin :D

Minkälainen teistä Kingdom Hearts on?

Avatar
nukkelapsi
Viestit: 227
Liittynyt: To Marras 22, 2007 23:00
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja nukkelapsi » Pe Huhti 04, 2008 20:16

Vihdoinkin tämä tuli tänne! Taidankin ruveta stoorittaman oiken olan takaa KH:n hienouksista ja laari laari laa.

Että joo, ensimmäisen kerran kuulin koko pelistä oli kun huomasin erään Aku Ankka lehden kannen kääntöpuolella mainoksen. Silloin en vielä tiennyt mitä manga ja anime on, eikä mainos jäänyt kiinnostamaan. Ajattelin jotain suuntaan: "Jösses, on siinä piikkitukkaisella pojalla iso avain. Kiva"

Pari vuotta myöhemmin lainasin kaveriltani ykkösen, ihan vain kiinnostuneena. Olin netissä törmännyt muutamaan pelistä tehtyyn AMV:iin ja halusin tietää lisää. Pelasin alusta muutaman tunnin, ja olin koukussa. Sain seuraavana jouluna kakkososan lahjaksi, enkä vieläkään ole Demyxsiä kyennyt tappamaan. No, puolisen vuotta kuluu, ja komennan isäni Tukholmassa ollessaan tuomaan tuliaisiksi ykkösen. Sain platinum-version, enkä vieläkään ole Ansemia saanut hengiltä.

Seuraavaksi pitäisi ostaa Chain of Memories, ja sitten PSP Birth by Sleepiä varten.

Pelissä on mielestäni hyvä ohjattavuus, vaikka kamerakulman vaihto tapahtuukin häiritsevästi eri namiskoista kummassakin pelissä. Ykkösessä oli selvästi enemmän tasohyppyä, kun kakkosessa periaatteessa vain juostaan. Alueet ovt hienoja molemmissa, mutta maailmojen pieni koko ja vähä tutkiminen jättävät kaihertamaan. Kakkosessa grafiikan taso on selvästi parantunut, mikä on todella hyvä asia. Pienet musta Shadow-heartlessit ovat hauskoja tapettavia varsinkin kun ne saa hengiltä yhdellä iskulla, ja yhden napiskan painaminen tekee siitä vieläkin helpompaa.

Disney-hahmojen kohdalla ulkonäkö voisi olla parempikin, ja olin havaitsevinani pientä OOC:ta esimerkiksi kakkosen Port Royalle maailmassa.

Gummi-ship matkojen parantaminen on selvästi otettu huomioon kakkosessa, vaikka pidinkin ykkösen tasoista enemmän.

Ihmishahmoiset peliä varten tehdyt pahikset ovat aina ihana näky meikälle. Disney-hahmojen ollessa sarjakuvamaisia, Squaren hahmot ovat silmänannaa (köhköhOrganisaatioXIIIköhköh). Vaikkakin väite että nobodyt olisivat tunteettomia ym. ei oikein iske kun Axel voivottaa Roxasin perässä ym.

Aluksi koko idea nobodyeista ei oikein iskenyt, kun niitä ei ollut ykkösessä ollut (vai oliko organisaatio siellä?).

En näiden pelien välillä osaa oikein päättää, sillä ykkönenhän aloittaa koko jutun, eikä ilman sitä kakkosen juonesta saisi oikein selvää (alun flashbackeistä huolimatta).

Lempihahmoni on ehdottomasti Sora. Ei varmaan kaipaa perusteluja tähän kohtaan, hän vain on niin: Sora.

Kolmosta odotellen...

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Unita » Pe Huhti 04, 2008 22:00

Minäkin en aivan heti tästä pelistä ollut kiinnostunut. Ensimmäistä kertaa kun pelistä sain tietoa, viesti oli suunnilleen tämä: Disney-hahmoja, yber peli ja tarina kuten disneyn aikaisemmissakin peleissä. *sarkastinen tuhahdus*

Sitten pääsinkin itse tutkimaan kaupassa tätä peliä. Kuoret yllättivät. " Eeei, ei tämä voi olla sama peli. Nämä kuorethan näyttää mielenkiintoisilta... Ei herran tähden onko tuo CLOUD?! O__o " Tihrusteltuan sitä pientä kuvaa takakannessa hetken siirryin salamana tarkistamaan pelin tekijät. Ja kylläh peli ei ollutkaan enää vain Disneyn peli vaan Disneyn ja SQUARESOFTIN peli. Ostopäätös oli tehty. Olin myyty pelkästään jo sen takia että Square oli mukana tekemässä peliä. Olin tosin myös siihen aikaan pahasti auki joten en päässyt peliin käsiksi heti.

Jatkuikohan tarina sitten suunnilleen niin että löysin KH trailerin myös FFX:n lisälevyltä. Näin sain siskotkin innostumaan pelistä. KH1:n grafiikat olivat tuohon aikaan vielä mieletöntä silmäkarkkia johon ei muualla oikein törmännyt (vieläkin on kyllä). Ostimme KH:n sitten kolmisteen ja jokainen meistä oli alusta lähtien koukussa peliin. Pelivuoroista kinasteltiin tuon tuosta. Hehe.

Siinä fiktiota ja faktaa sisältävä tutustumistarina tiivistettynä. FF-faninan en siis voinut jättää KH:ta välistä ja myöhemmin kiinnyin peliin muutenkin.

Itse peleistä. Peleissä on erittäin mielenkiintoinen idea. Alkuun ylisuurta avainta heilutteleva pikkupoika-idea vaikutti huvittavalta, mutta pelatessa selvisi että tarina oli jopa kohtuu eeppinen. Harmi vain että pelisarjan hyvä tarinanlaatu laski toisessa osassa huomattavasti. Ykkösosan maailman pelastus ja tärkeän tehtävän hoitaminen (aka maailmojen lukitseminen) pienten ihmissuhdesotkujen lomassa vaihtui Rikun metsästämiseen ja kummaan mustakaapujen listimiseen. (Miksi minulle tulee mieleen Naruto...?)
Minua oikeasti rassasi useaan otteeseen KH2:ssa se kun piti juosta joidenkin hemmojen perässä eikä edes selitetty miksi. Tai no kyllä jotain selitettiin, mutta Kingdom Heartsin ovien avaminen ei ollut mitään uutta. Viimeisen pääkin hakkaaminen oli melkein tylsää kun missään kohti peliä ei annettu syytä "vihata" ketään hahmoa. Edes Xemnasin viimeinen Rikulle tekemä temppu ei pelastanut viimeisessä taistelussa paljoa siitä huolimatta että sisäinen fanityttö reagoi. KH1:ssä oli sentään Ansem joka teki jotain paljon brutaalimpaa kuin Xemnas ikinä.

Uudet hahmot ovat kaikissa KH:issa mielenkiintoisia. Ainoa juttu vaan että KH2:sta olisi saatu tehdä pidempi jotta jokaisesta ORG jäsenestä oltaisi kerrottu edes hieman enemmän. Voi olla että tämä tuleva ORG-peli DS:lle kertoo heistä enemmän mutta olen edelleen sitä mieltä että esittelyt olisi pitänyt tehdä jo KH2:ssa. Ai niin ja Final Fantasy hahmoille olisi pitänyt antaa enemmän aikaa kaikissa peleissä. KH:CoMissa Cloud oli sentään summonina.

Mitä maailmoihin tulee... FF-fanina toivoin osasta toiseen että mukaan olisi pistetty myös joitain FF-maita. Vaan eipä niitä oikein näkynyt. "Lievä" pettymys. En pitänyt yhdestäkään Disney-maasta, vaan sen sijaan lempimaitani olivat KH1:n Hollow Bastion ja KH2:n The World That Never Was.

Musiikit olivat kaikissa KH:issa mahtavia. Ai että sellaisia kappaleita kuten Hollow Bastion theme, Destati ja Forze de male oli mahtava kuunnella. Tietenkin oli niitäkin kappaleita jolloin oli vain pakko pistää tv:stä äänet pois päältä. Hyvinä esimerkkeinä Under the Sea ja Winnie the Pooh theme...

Vielä musiikista puheen ollen... KH2:n Atlantis-maailma nostati sekavia tunteita.

Oli ilo pelata niin hyvä grafiikkaista peliä kuin nämä KH:t nyt ovat. Pidän kovasti tyylistä joka KH:lle on annettu. Mukavan animemainen tai miten sitä nyt kuvailisi.

Meiltä löytyy kotoa nyt KH1, KH2 ja KH Final Mix + tuplajulkaisu, sisällä siis myös KH:Re CoM. Hankinnan alla ovat myös nämä uudet tulevat KH:t. Kännykkä peliä en tietenkään koskaan tule varmaan kokeilemaankaan.

haplo
Viestit: 410
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2007 16:47
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja haplo » Ti Huhti 08, 2008 14:41

nukkelapsi kirjoitti: Pienet musta Shadow-heartlessit ovat hauskoja tapettavia varsinkin kun ne saa hengiltä yhdellä iskulla, ja yhden napiskan painaminen tekee siitä vieläkin helpompaa.
Ja sormet kramppaa taistelun lopussa...

Ensimmäisen Kingdom Heartsin olen saanut pelattua, ja pienistä vioista huolimatta peli oli oikeinkin pelattava. Tosin toista kertaa en ole jaksanut kokeilla, ja enpä ole viitsinyt toistakaan osaa hankkia.

Pienenä vikana juurikin pikkuvihollisten listiminen ja se älytön avaruusaluksella lentely saivat niskakarvat pystyyn, ja varsinkin jälkimmäinen. Hyvä kun jaksoin koko pelissä edes kokeilla onko aluksen muuntelusta hyötyä.

Juoni oli kelpo, ja kuten Unita totesi, on siellä sitä epiikkaakin. Joka tapauksessa jotenkin on koko ajan sellainen olo että jotain puuttuu ja KH 2 on saanut jäädä hyllyyn. Osittain syynä toki sekin, ettei kaikkea voi hankkia vähillä varoillaan. Lisäksi yhä uusien Disney-maailmojen hyväksikäyttö alkaa pelottaa sarjan edetessä, koska kohtahan niistäkin ne mielenkiintoiset loppuvat. Jokos on päästy Ankkalinnaan? Mutta jos jotkin uusista Disneyn koko illan elokuvista tulevat osaksi pelejä, alkaa jopa vannoutuneella Disney-intoilijalla (allekirjoittanut) pelottaa ja itkettää...

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Unita » Ti Huhti 08, 2008 18:01

haplo kirjoitti:Pienenä vikana juurikin pikkuvihollisten listiminen ja se älytön avaruusaluksella lentely saivat niskakarvat pystyyn, ja varsinkin jälkimmäinen. Hyvä kun jaksoin koko pelissä edes kokeilla onko aluksen muuntelusta hyötyä.
Olen samaa mieltä tästä. KH1:n Gummi-aluksella liikkuminen oli hetken jälkeen jo todella puuduttavaa. Toisaalta mielestäni KH2:n Gummi-alus systeemi on jo sen verran viihdyttävä että itse olen jaksanut leikkiä sen kanssa jo vähän enemmänkin.

Joka tapauksessa jotenkin on koko ajan sellainen olo että jotain puuttuu ja KH 2 on saanut jäädä hyllyyn. Osittain syynä toki sekin, ettei kaikkea voi hankkia vähillä varoillaan. Lisäksi yhä uusien Disney-maailmojen hyväksikäyttö alkaa pelottaa sarjan edetessä, koska kohtahan niistäkin ne mielenkiintoiset loppuvat. Jokos on päästy Ankkalinnaan? Mutta jos jotkin uusista Disneyn koko illan elokuvista tulevat osaksi pelejä, alkaa jopa vannoutuneella Disney-intoilijalla (allekirjoittanut) pelottaa ja itkettää...
Ongelma on mielestäni ainakin osittain siinä että koko pelissä on vain kourallinen kiinnostavia hahmoja ja maailmoja. Myös bonuksia ja sivutehtäviä olisi saanut olla enemmän. Ihan hyvinhän tätä Colosseumia käytettiin hyväksi ja Ultimaweapon on ihan kiva, mutta enemmänkin oltaisiin voitu tehdä. Missä ovat sivujuonet? Maailmat olisivat voineet olla paljon isompiakin.

Mitä KH2:een tulee, siinä näitä uusia hahmoja riittää. Ikävä kyllä hahmoista ei kerrota paljoa mitään vaan tämä vastapuolen voima jää hyvin kaukaisen tuntuiseksi koko pelin ajaksi. Ei heihin ehdi kiinnittää kummoista tunnesidettä. No mitä nyt muutamaan poikkeukseen jota näki pelin aikana useamman kerran.
Edelleenkin pelissä on liikaa Disney-maailmoja. Ja Lion King maailma jota jopa odotin meni täysin metsään. Kammosiko kukaan muu Scarin animointia?
KH2:ssa putkijuoksu pahenee. Eikö maailmoista olisi voitu tehdä monipuolisempia? Enemmän tasohyppelymäisempiä sanon minä. Nyt ei voinut enää edes aarteita etsiä kun kaikki tuli matkalla vastaan ja niistä pidettiin jopa kirjaa niin ettei yksikään arkku varmasti unohtunut...

Avatar
chinor
Viestit: 141
Liittynyt: Ke Marras 08, 2006 21:44
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja chinor » Ti Huhti 08, 2008 22:37

Minulla on KH 1&2 molemmat itselläni, kakkosta en ole vielä kokonaan pelannut läpi (enää Xemnasia vaille). Olin tosi innoissani ykkösen kanssa, ja sitä tuli pelattua pikkuveljen kanssa hyvinkin ahkerasti. Pelisysteemi on siinä toimiva, hahmot suht mielenkiintoisia ja juonikin onnistuu olemaan kiinnostava.

Kakkosen ilmestyttyä aloin käydä säännöllisesti pelikaupassa kärkkymässä, josko se ilmestyisi sinne pian käytettynä. Vihdoin ja viimein sain kakkosen ostettua, ja pääsin pelaamaan. KH2:sen tarina ei ole minulla napannut oikein ollenkaan, alku oli turhauttavan hidas, hahmot eivät jaksaneet herättää kiinnostusta, ja maailmojen läpipeluu oli rasittavaa. Olihan se siistiä taas päästä heiluttamaan Keybladee ja hakkaamaan Heartlessien lisäksi Nobodyja, mutta tuntuu, että siihen se jäikin. Pelissä on paljon uutta sälää, esim. minipelit ja formit, mutta itse en jaksanut innostua minipeleistä, vedin ne vain sen yhden kerran läpi kun oli pakko. Formit taas ovat sinällään käyttökelpoisia, mutta on turhauttavaa, kun pitäisi jaksaa mättää vihollisia ja levuttaa niitä formeja, että niistä olisi edes hyötyä. Tarina ei tosiaan minusta ole kovin hyvä, ja sen vaatima jatkuva mättö puuduttaa hyvin nopeasti. OrganizationXIIIkin jäi kamalan irralliseksi, sen jäseniä vain tupsahteli hirveää vauhtia ruutuun ilman kunnon esittelyjä, eikä joitain heistä edes näy koko pelissä. Ja gummi-ship... hyvä kun ykkösessä jaksoin edes vähän modata sitä alusta, niin kakkosessa vielä vähemmän. Sen muokkaus on kyllä turhinta koko pelissä. Syntesoiminen on myös viety pidemmälle, ja se onkin ihan kiva, vaikka siinäkin turhauttaa se vihollisten mättämisen pakollisuus, jotta saisi item-varastoaan kartutettua.

Jottei nyt ihan menisi vain kakkosen haukkumiseksi, niin kyllä siinä hyvääkin on, mm. grafiikat ja musiikit. Silmäkarkki-grafiikat toimii, ja peliä on kaunista katsoa. Taustamusiikit on kivoja, paitsi Atlantiksessa... Ei hyvä jumala sitä myötähäpeää ja ahdistusta niiden Atlantiksen laulu-tehtävien kanssa :------D En ymmärrä, miksi niiden pitää edes olla koko pelissä. Muuten niissä ei ole paljoa valittamista.

Kaiken kaikkiaan, ykkönen on tarinallisesti kakkosta parempi, mutta kakkonen on nätimmän näköinen.
誰にも優しく愛に生きる人~ あにき~!! | ミカンせいじん | 「森の安藤」

Avatar
leonichan
Viestit: 454
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2003 03:21
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja leonichan » Ke Huhti 09, 2008 11:40

Minäkin kyllä taivun sille kannalle, että KH1 oli parempi. Vaikka maailmat siinäkin olisi voineet olla isompia, oli niissä se etu kakkoseen verrattuna, että kaikkeen minne ylsi, sinne pääsi. Varsinkin Ihmemaan ovien etsiminen, Monstron maha ja Traverse Townin katot jaksoivat pitää ohjaimen kädessä. Kakkosen näkymättömät seinät alkoivat turhauttaa ja high jump ja glide -kyvyt tuntuivat vähän turhilta, jos niitä ei edes taisteluissa osannut edukseen käyttää. Formit oli sinällään hauskoja, varsinkin satunnainen shadow form aiheutti leikkikohtauksia. Siihen ne sitten tosin jäikin, kivaksi leikkimiseksi ja näpräämiseksi, kun niitä ei paikoissa, joissa niistä olisi jotain hyötyä ehkä ollut, eli Sephirothissa ja viimeisessä taistelussa, voinut käyttää ollenkaan. Reaktiokomennot sen sijaan oli pelkkää plussaa. Pelkkä X:n hakkaaminen koko ajan jos mikä alkaa puuduttaa.

Sitten miun täytyy vielä myöntää, että pidin kakkosen Atlantiksesta. Eihän ne musiikit mitään kummoisia tieten ollut, mutta ideana kiva, että maailma mennään läpi ja Ursula voitetaan nakuttamalla nappuloita musiikin tahtiin. Ja miulla oli kaiketi luvattoman hauskaa tuhatta Nobodya mättäessä... Olisivat vain saaneet olla vielä oikeasti vaarallisia.

Jos sarjaan tulee joskus kolmas osa, olen luultavasti vielä hankkimassa sen, mutta odotan kakkoseen verrattuna paljon parannuksia. Ainakin maailmojen tulisi olla isompia ja vapaasti riehuttavissa, ei mitään putkijuoksua enää, vaan paljon salaisia paikkoja, joita ei löydä jos ei tutki joka koloa. Ja pidempiä tehtäviä kiitos. Turhauttaa käydä joka maailmassa monta kertaa vain juoksemassa pisteestä A pisteeseen B. Valinnaisia sivujuoniakin voisi olla paljon enemmän. En nyt ole edes varma oliko kakkosen pariskuntien yhteen saattaminen olevinaan sellainen, vai ei. Samu-Sirkan kirja oli kai kätevä jos halusi täydellisen lopun, mutta minulle se oli ihan turha, liian suuri ja sekava. Ja juoni... Asioita saa selittääkin, ihan oikeasti. Ja joskus se sellainen Iso Pahis, joka ei ole tuhoamassa maailmaa vain koska se on niin paha paikka ja ihmiset on pahoja ja tuntuu pahalta yhyy.

...siinäpä se. Kweh.
leonichan - Saradan... joku. Se kuka saa nakittaa muut tekemään kaikkea <3

"The Boy's High School Love Situation is Comparatively Often"

Avatar
chinor
Viestit: 141
Liittynyt: Ke Marras 08, 2006 21:44
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja chinor » Ke Huhti 09, 2008 16:57

leonichan kirjoitti:Ja miulla oli kaiketi luvattoman hauskaa tuhatta Nobodya mättäessä... Olisivat vain saaneet olla vielä oikeasti vaarallisia.
Tuo oli kieltämättä yksi parhaista kohdista. Ensi kertaa kuultuani, että pelissä on sellainen kohta, olin kauhuissani ("mitvit, tuhat Nobodya DDD::::"), mutta sitten kun siihen kohtaan pääsi, se olikin tosi kivaa :-D Toivon kovasti, että ne ilmestyisivät sinne aina takaisin niinkuin kaikkialle muuallekin, että niitä voisi käydä hakkaamassa aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja tosiaan, jos ne olisivat vielä yhtä vahvoja kuin normaalisti, koko mättö olisi kruunattu.
誰にも優しく愛に生きる人~ あにき~!! | ミカンせいじん | 「森の安藤」

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Unita » Ke Huhti 09, 2008 21:52

chinor kirjoitti:
leonichan kirjoitti:Ja miulla oli kaiketi luvattoman hauskaa tuhatta Nobodya mättäessä... Olisivat vain saaneet olla vielä oikeasti vaarallisia.
Tuo oli kieltämättä yksi parhaista kohdista. Ensi kertaa kuultuani, että pelissä on sellainen kohta, olin kauhuissani ("mitvit, tuhat Nobodya DDD::::"), mutta sitten kun siihen kohtaan pääsi, se olikin tosi kivaa :-D Toivon kovasti, että ne ilmestyisivät sinne aina takaisin niinkuin kaikkialle muuallekin, että niitä voisi käydä hakkaamassa aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja tosiaan, jos ne olisivat vielä yhtä vahvoja kuin normaalisti, koko mättö olisi kruunattu.
Itse tosiaan spoilasin itseäni pelin muutamasta kohdasta ja yksi näistä oli juuri tuo tuhannen Nobodyn (vai oliko ne Heartlesseja?) mättö. Petyin toteutukseen aika pahasti. Odotin kohtauksesta paljon eeppisempää. Missä olivat luvatut "ilmavoimat" ja suuret golemit? Eäh... ja trailerissa vastuksia näytti olevan enemmänkin. Taistelutannerkin oli hyvin pieni ja tylsähkö. Olisihan Soralla ja kumppaneilla ollut käytössään koko kanjoni.

Avatar
leonichan
Viestit: 454
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2003 03:21
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja leonichan » To Huhti 10, 2008 13:25

Unita kirjoitti:Itse tosiaan spoilasin itseäni pelin muutamasta kohdasta ja yksi näistä oli juuri tuo tuhannen Nobodyn (vai oliko ne Heartlesseja?) mättö.
En tullut tarkistaneeksi, mutta muistelen kovasti että ne oli Nobodyja, kun nitä samoja muistaakseni oli myös The World That Never Was:n linnassa. Mutta enpäs mene varmasti sanomaan mitään, nyt kun tulin ajatelleeksi o.o
leonichan - Saradan... joku. Se kuka saa nakittaa muut tekemään kaikkea <3

"The Boy's High School Love Situation is Comparatively Often"

Avatar
escape_rope
Viestit: 692
Liittynyt: La Joulu 08, 2007 22:02
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja escape_rope » To Huhti 10, 2008 14:08

Kingdom Heartseista etenkin kakkosesta tykästän, ovathan mukana Roxas ja Axel sekä muut Organisaation hemmot : DD Ykkösestä olenkin jo luopunut, kakkonen vielä hyllyssä siltä varalta, että haluaisin pelata sen vielä toisen tai vaikkapa useampaankin kertaan läpi.

Pelien tunnarit (Utada Hikarun biisit) ovat jääneet soimaan päähän niin kuin myös soittolistalle, myös pelin taistelumusiikit ovat hienoja. Etenkin ne sellaiset karmivat loparimusiikit.

Kuitenkaan nämä pelit eivät olleet mitään turhan mahtavia, sellaista melko perussettiä.
Jälkimauksi ei jäänyt mitään erikoista, paitsi kasapäin AkuRokua.
Disneyhahmot suorastaan pännivät olemassa olollaan vähän väliä. Ehkä hirveintä oli, kun ykkösessä joutui tekemisiin Pinokkion kanssa O__O" Atlantiskenttä oli myös jotain todella karmivaa. Gumi-aluksella liikkuminenkaan ei ollut mitään herkkua. Lisäksi voitettuani kakkosen viimeisen loparin mietin, ovatko sormeni enää tallella. Oli sormenpäät ihan tunnottomina ohjaimen nappien rämpytyksestä. Nalle Puhistakaan ei ikinä toivu. Space Paranoids -kenttä taas jätti omanlaisen jälkensä sisimpääni..
Oikeastaan pidin ainoastaan juuri Hollow Bastion:ista ja The World That Never Was:ista.


Tässä ehkä eniten Kingdom Hearts 358/2 Days -peliä odottelen. Ihan DS-laita sitä varten hankittu. Kaverin laitan sitten ostamaan Birth By Sleepin, sillä tämä osti joku aika sitten PSPn.

Avatar
Mary Leathert
Viestit: 189
Liittynyt: Ti Maalis 16, 2004 21:45
Paikkakunta: Pori/Tampere

Viesti Kirjoittaja Mary Leathert » To Huhti 10, 2008 14:09

Ne oli heartlesseja. Kahta tyyppiä, niitä miniritareita, joiden avulla voi syöksyä ympäriinsä ja leijuvia robotteja, joihin voi tarttua ja lähettää säteen ympärille pyörien.
"I saw so many things/but like a dream/always losing me/in a cloud" "Heaven's Not Enough", Yoko Kanno

leathert.tumblr.com Random reblogging.

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Unita » To Huhti 10, 2008 22:58

leonichan kirjoitti:
Unita kirjoitti:Itse tosiaan spoilasin itseäni pelin muutamasta kohdasta ja yksi näistä oli juuri tuo tuhannen Nobodyn (vai oliko ne Heartlesseja?) mättö.
En tullut tarkistaneeksi, mutta muistelen kovasti että ne oli Nobodyja, kun nitä samoja muistaakseni oli myös The World That Never Was:n linnassa. Mutta enpäs mene varmasti sanomaan mitään, nyt kun tulin ajatelleeksi o.o
Niin no muistaakseni
Spoiler:
se oli Organizationin suunnitelma että Sora hakkaa mielettömät määrät niitä Heartlesseja jotta päästäisi niitä sydämmiä vapaaksi Kingdom Heartsia varten.
Ja juu.. kuva varmaan olisi auttanut alusta alkaen.
Kuva

Kyllä näyttävät olevan Heartlesseja nuo. Ja tuossapa näkyy ne mainitsemani golemitkin. Tuo on siis kuva varhaisesta trailerista.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » To Huhti 17, 2008 19:29

VIHDOIN VIHDOIN pääsin KH2:en läpi! :D
Oli todella vaikeata tajuta mitä tehdä viimeisessä taistelussa mutta lopultakin pääsin sen läpi

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Unita » Pe Huhti 18, 2008 06:16

Heh ja nyt sitten joko vetämään peliä 100% läpi tai hommaamaan final mix version ja hakkaamaan sitä. Tai Re:CoM:ia.

KH2:n vikassa pääkissä oli omat vaikeutensa. Tietenkin tarkoitan kohtaa jossa ohjataan Rikua. Tai ainakin minulle tuo kyseinen kohta tuotti paljon ongelmia. En nimittäin tajunnut heti sitä tekniikkaa jolla Soran luokse olisi päässyt helpoiten.

Hmm näistä uusista tulevista julkaisuista... veikkaan että 358/2 Days julkaistaan Suomessa vuoden päästä. Lisätään siihen vielä puoli vuotta niin saadaan Birth By Sleepin julkaisuaika.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pelit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa