Visual novellit

Keskustelua japanilaisista peleistä, kattaen esimerkiksi konsoli-, tietokone-, kortti- ja lautapelit.

Valvoja: Pelit-aktiivit

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » Pe Marras 07, 2008 00:15

Viimeistään nyt kannattaisi alkaa Fate/stay nightia hommata kun se vika pätsikin on ulkona. Pirun hyvä alusta loppuun koko roska.
Hail Eris!

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Olke » Ke Joulu 03, 2008 21:51

Tulipahan lueskeltua Fate/stay night viimeinkin loppuun. Faten loppu ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Kysäisin vain itseltäni, että tässäkö tämä nyt sitten oli ja jatkoin muita tekemisiäni. Fatellakin oli silti hetkensä. Taistelu Berserkiä vastaan Ilyan metsässä sai adrenaliinin virtaamaan siihen malliin, että piti oikein ihmetellä kuinka se on mahdollista, minähän vain luin "kirjaa" tietokoneen ruudulta! Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuossa kohtaa Shirou alkoi käydä sietämättömän ärsyttäväksi animessa. Muistaakseni.

Muutenkin Shirou oli pelissä miellyttävämpi kuin animessa. En meinannut ymmärtää mistä se johtui, koska ei hän hahmona ollut muistaakseni kovinkaan erilainen animessa peliin verrattuna. Pelissäkin Shirou yritti saada Saberin pysymään keittiössä ja tapella itse. Animen katsomisesta tosin on jo kauan, joten kovin hyvin en voi peliä ja sitä vertailla. Voi olla, että animessa Shirou oli ärsyttävä hamaan loppuun saakka. Pelissä Shiroun ärsyttävyys karisee viimeistään UBW:n myötä. Yksi syy anime-Shiroun sietämättömyydelle kävi kuitenkin selväksi, kun päätin pelata Heaven's Feelin ääninäyteltynä. Yhtäkkiä vain huomasin skippaavani Shiroun puheenvuorot lähes kokonaan, koska hänen äänensä kävi hermoille. Loput HF:stä tulikin lueskeltua ilman Shiroun ääntä.

Unlimited Blade Works. Odotukset tätä kohtaan olivat kovat. Ensinnäkin, koska siinä pääosan sai Rin. Toiseksi siksi, koska siinä kuulemani mukaan Shirou olisi itsekin aika viileä kaveri eikä vain Saberin pikku apulainen. Odotukseni täyttyivät. UBW:n lopputaistelussa Shirou jopa teki jotain eikä vain seissyt paikallaan.
Spoiler: UBW
Unlimited Blade Worksin kohokohta on ehdottomasti taistelu Archeria vastaan. Adrenaliinitaso oli vielä korkeammalla kuin Faten Berserkinpieksäjäisissä. Jokin siinä vain oli niin hienoa, kun kaveri taisteli tulevaa minäänsä vastaan ja voitti. UBW oli muutenkin täynnä hienoja taisteluja heti alkuhetkistä asti. Yllätyin positiivisesti kun kohtaaminen Berserkerin kanssa alussa kirkosta palatessa ei ollutkaan samanlainen selkäsauna kuin Fatessa. Pidin UBW:ssä myös siitä, että siinä Shirou ei ryhtynyt miksikään munkiksi, joka ei voi koskaan rakastaa ketään muuta kuin Saberia. Rin ruls. UBW:n Good Endissä ymmärtääkseni Saber jää Shiroun ja Rinin kolmanneksi pyöräksi, joten sekin minun pitää ehdottomasti hankkia. En sitä UBW:n läpäisyn jälkeen heti jaksanut tehdä, kun olin ilmeisesti onnistunut ownaamaan Rin- ja Saber-pisteeni niin hyvin, että pitäisi aloittaa koko roska alusta saadakseni valita eri loppuvaihtoehdoista.
Heaven's Feelin piti olla paras. Ja Heaven's Feel myös oli paras. Sen ainoa huono puoli oli seksi-Sakura, josta en oppinut pitämään juuri yhtään. Onneksi Rider oli niin kuumaa kamaa, ettei neljäkään Sakuraa olisi haitannut pätkääkään. Oikeastaan huonoa oli myös se, ettei Rider kärsinyt missään vaiheessa vakavasta manan puutteesta. Ehehe. Mutta mikä teki HF:stä niin hyvän? Unlimited Blade Works tuntui välillä Faten kertaukselta eri hahmoilla. Heaven's Feel taas erosi sekä Fatesta että UBW:stä sen verran paljon, että jo se tekee siitä hyvän. Tämän lisäksi Shirou onnistui itse asiassa olemaan vielä kovempi kaveri kuin UBW:ssä. Shroudin pois ottaminen oli joka kerta yhtä hienoa. Aiemmilla reiteillä en vain pystynyt eläytymään taisteluihin, jos taistelija oli joku muu kuin Shirou. Tässä sen sijaan yksi parhaiten mieleen jääneistä kohdista on Riderin taistelu Assassinia vastaan temppelillä. Heaven's Feelin pääpahikset olivat paremmat kuin aiemmilla reiteillä. HF:n loppukin oli parempi kuin muiden reittien. Se jäi mieleen. Faten loppu ei herättänyt juuri minkäänlaisia tunteita ja UBW:n lopustakin tuumasin lähinnä, että jes kiva loppu. Heaven's Feelin epilogia lukiessa taas meinasin ensin vaipua epätoivoon. Sitten helpotuin, mutta pian epäilys taas palasi mieleeni. Lopulta kuitenkin vakuutin itseni siitä, että loppu oli hyvä. Sen paremmuudesta muihin loppuihin kertoo jo se, että se herätti minussa tunteita. Normal End taas oli ;_;. Inhoan sitä samasta syystä kuin Faten loppua. Ainoa ero on se, että HF True Endin jälkeen putosin korkeammalta kuin Faten tapauksessa.

Fatea ja Tsukihimeä verrattaessa vaaka taipuu Tsukihimen voitoksi. Tosin en tiedä johtuuko se siitä, että annan Tsukihimelle tunnearvoa sen verran, ettei Fate pärjää. Tsukihimestä parhaiten mielessä on Akihan, Hisuin ja Kohakun reitit, jotka olivat hyviä. Arcueidin ja Cielin reitit kärsivät siitä, että niissä Shiki tuntui olevan vain apulainen sankarittarille. Erityisesti Akihan reitin lopputaistelu oli hieno. Hienoja taisteluja on kuitenkin Fatessakin. Tsukihimen arvoa nostaa myös Kara no Kyokain Shiki, jonka kenkiin minä olen hyvin kiintynyt. Hankkisin itsellenikin sellaiset, mutta ongelma on se, etteivät ne näyttäisi minun jaloissani yhtä hyviltä kuin Shikin jaloissa. Enkä minä osaa enkä halua puukottaa ihmisiä viileästi ne jalassani.

Yksi Faten ongelmista on se, että näin jälkikäteen tuntuu siltä, että Faten asetelmalla olisi ollut potentiaalia enempään kuin mitä tämä oli. En tiedä miten tuon potentiaalin saisi käytettyä tehokkaammin, mutta yksi tapa olisi ehkä ollut ottaa päähenkilöksi joku kokenut konkari. Fatessa oikeastaan joka reitillä kului ensin aikaa siihen, että Shirou ensin pakotettiin ymmärtämään kokemuksen kautta, mistä on kyse ja sen jälkeen vielä hyväksymään se. Tietystikään kuvitteellisen konkarin ei tarvitsisi Faten sotaa hyväksyä, mutta ehkä hän vastustaisi sitä miehekkäämmin kuin taistelemisesta kieltäytymällä alusta saakka eikä vasta joskus puolen välin jälkeen. Taisteluja olisi voinut myös näyttää monipuolisemmin. Toki Fatessa näytettiin lähes maksimimäärä taisteluja, mutta ne käytiin melkein aina Shiroun ja kulloisenkin Servantin näkökulmasta. Olen kuullut sellaista puhetta, että ainakin vaatimukseni maagien kokeneisuudesta täyttyisi Fate/Zerossa, joten odotukseni ovat korkealla Fate/Zeron suhteen. Saisivat vain kielitaiturit käännettyä sitä vähän pidemmälle niin viitsisin aloittaa sen lukemisen.

Avatar
MrBrown
Viestit: 195
Liittynyt: Su Helmi 02, 2003 20:41

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja MrBrown » Ke Joulu 03, 2008 22:42

Olke kirjoitti: [Heaven's Feel:in] Normal End taas oli ;_;. Inhoan sitä samasta syystä kuin Faten loppua.
Et pidä niistä, koska
Spoiler: FSN loput
Kummassakin mies ja nainen eivät saa toisiaan
?

Jos näin, niin voin FSN:n PS2-version lisäpätkästä spoilata, että
Spoiler: PS2 versio
siinä on jatkoa Faten lopulle, jossa Shiroo ja Saber tapaavat uudestaan tulevaisuudessa. Nähtävästi artturi vaan nukkui tuohon asti.
Faten alkuperäisestä lopusta pitäneille tuo voi olla aika cop-out, mutta ihan toimivasti tuo pätkä oli tehty.


EDIT: Oletan siis, että käännetyssä versiossa ei ole tuota PS2 extra pätkää mukana, mutta enpä tarkastanut varmaksi.

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Olke » To Joulu 04, 2008 15:52

MrBrown kirjoitti:
Olke kirjoitti: [Heaven's Feel:in] Normal End taas oli ;_;. Inhoan sitä samasta syystä kuin Faten loppua.
Et pidä niistä, koska
Spoiler: FSN loput
Kummassakin mies ja nainen eivät saa toisiaan
?
Hmmm.. Itse sanoisin ennemminkin, että inhokkitekijä on tuon ja
Spoiler: FSN loput
sen, ettei sitten sen rakkaan menettämisen jälkeen jatketa elämää vaan eletään niin kuin ei ikinä olisi missään tapauksessa edes mahdollista harkita ajatusta, että voisi ehkä tulevaisuudessa rakastua johonkuhun toiseen kuin Saberiin/Shiroon
summa. Fate-reitin läpäisystä on jo hieman pidemmän aikaa, joten en aivan tarkkaan muista oliko sen loppu sitten kuitenkaan aivan tuollainen.

Jos nyt oikein yritän muistella tunnelmia Fate-reitin lopputekstien vieriessä ruudulla niin ehkä en juurikaan pitänyt lopusta siksi, ettei Fate-reitti herättänyt minussa mitään erityisiä tunteita. Tai voi olla, että PS2-lisäpätkän spoilerisi sai mielipiteeni Fate-reitistä muuttumaan positiivisemmaksi. Tai ehkä Shiro ei vain ollut tarpeeksi viileä Fate-reitillä eikä se reitti siksi olisi jäänyt minun mieleeni yhtä hyvänä kuin muut reitit.

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » Su Joulu 14, 2008 01:27

Ja nyt muuten Peach Princessiltä ilmestyi Princess Waltz, joka on toinen tai kolmas virallisesti englanniksi käännetty ei-hentaipelit-visualnovelli. Riippuu haluaako Yume Miru Kusurin laskea, se oli siinä rajalla.

Kaiken järjen mukaan Princess Waltz on huono. Se on häpeilemätön Fate/stay night ripoffi, suorastaan loukkaavan avoimesti. Sen lisäksi siinä on huomattavasti enemmän fanserviceä ja muutenkin vaikuttaa pirun yksinkertaiselta kopiolta johon on läntätty mukaan korttipelitaistelusysteemi

Mutta miksi helvetissä se on niin hyvä?

Älkää toki ymmärtäkö väärin, ei se mikään Fate/stay night ole. Helposti arvattava tarina ja äärimmäinen kliseisyys vaivaavat peliä kovasti. Mutta helkutti, musiikki on mahtavaa, peli on paikoitellen hirvittävän hauska, piirrosjälki on erinomaista ja jumalauta, siinä osataan ottaa taistelukohtauksista kaikki irti. Aivan mainio viritelmä, varsinkin kun ennakko-odotukset nyt olivat mitä olivat. Kehdottaisin ostamaan ihan senkin vuoksi että lisää hyviä visual novelleja käännettäisiin muutenkin kuin talkootöin. Kätevästi pelin saa ladattua maksusta eikä fyysistä kopiota tarvitse tilata jos ei halua.
Hail Eris!

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja FreakyM » Ke Joulu 17, 2008 03:28

Nyt on Fate/Stay Night, kokonaisen enkkukäännöksen lopulta ilmestyttyä, koneella. Aion asentaa tämän viestin kirjoittamisen jälkeen ja kertoa fiiliksistä: en ole visual novelleihin Phoenix Wrighteja sekä OMGWTFOTLää lukuunottamatta tutustunut..
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » To Joulu 18, 2008 14:19

Toivotan onnea ja odotan innolla mielipiteitä.
Hail Eris!

Avatar
-Dist
Viestit: 715
Liittynyt: Su Kesä 22, 2008 16:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja -Dist » Su Joulu 21, 2008 00:47

Smobey kirjoitti:Ja nyt muuten Peach Princessiltä ilmestyi Princess Waltz, joka on toinen tai kolmas virallisesti englanniksi käännetty ei-hentaipelit-visualnovelli. Riippuu haluaako Yume Miru Kusurin laskea, se oli siinä rajalla.

Siis...Mitä mahdat tarkoittaa tällä. Princess Waltz ja Yume Miru Kusuri näyttävät kyllä hentaipeleiltä minusta. Vai tarkoititko jotakin muuta lauseellasi ?

Juuri äskettäin pelasin muuten Yume:n läpi, ja täytyy myöntää että paras Visual Novelli jota ikinä pelannut. Musiikki ja Aeka:n tarina.. win. Nekokosta ja Mizukista en pitänyt yhtään, hyi hyi.
Peli olisi pärjännyt mainiosti ilman yhtään H-kohtausta, tosin jos näin olisi ollut, tuskin olisin peliin ikinä törmännyt ;)
The joys of a universe made and unmade, friends across time, shall be your ray of light.

Avatar
Mikarin
Chibi
Viestit: 365
Liittynyt: La Joulu 01, 2007 17:00
Paikkakunta: Cock'ola
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Mikarin » Su Joulu 21, 2008 03:42

-Dist kirjoitti:
Smobey kirjoitti:Ja nyt muuten Peach Princessiltä ilmestyi Princess Waltz, joka on toinen tai kolmas virallisesti englanniksi käännetty ei-hentaipelit-visualnovelli. Riippuu haluaako Yume Miru Kusurin laskea, se oli siinä rajalla.

Siis...Mitä mahdat tarkoittaa tällä. Princess Waltz ja Yume Miru Kusuri näyttävät kyllä hentaipeleiltä minusta. Vai tarkoititko jotakin muuta lauseellasi ?

*nips*
Peli olisi pärjännyt mainiosti ilman yhtään H-kohtausta, tosin jos näin olisi ollut, tuskin olisin peliin ikinä törmännyt ;)
Itse ainakin määrittelen hentaipeliksi sellaisen jonka tarkoitus on tarjota sitä pornoa, eikä mitään kunnollista juonta. Yume Miru Kusuri tarjoaa kolme kappaletta kunnollisia juonia ja se paneminen on aika sivuseikka ko. pelissä (Itse skippasin kaikki pornot aika kylmästi).
Twitter | MAL | Last.fm | Livejournal |

23:53:50 @Furinji> Heterot jos mitkä on seksuaalivähemmistö otakuissa | When the seagulls cry, there are no survivors.

Avatar
-Dist
Viestit: 715
Liittynyt: Su Kesä 22, 2008 16:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja -Dist » Su Joulu 21, 2008 16:07

Mm totta tämäkin. Riippuu miten asiaa katsoo. Mahtava tarina oli Yume Miru Kusurissa tosiaan.. lisää tällaisia.. Jotain..koskettavaa ? :D. Esim. Aeka:n juonipolku. Tosin, Nekoko:n juonipolku oli tosi typerä minusta.. vaikka pelin nimikin tuli siitä.
The joys of a universe made and unmade, friends across time, shall be your ray of light.

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » Pe Joulu 26, 2008 13:23

-Dist kirjoitti:
Smobey kirjoitti:Ja nyt muuten Peach Princessiltä ilmestyi Princess Waltz, joka on toinen tai kolmas virallisesti englanniksi käännetty ei-hentaipelit-visualnovelli. Riippuu haluaako Yume Miru Kusurin laskea, se oli siinä rajalla.

Siis...Mitä mahdat tarkoittaa tällä. Princess Waltz ja Yume Miru Kusuri näyttävät kyllä hentaipeleiltä minusta. Vai tarkoititko jotakin muuta lauseellasi ?

Juuri äskettäin pelasin muuten Yume:n läpi, ja täytyy myöntää että paras Visual Novelli jota ikinä pelannut. Musiikki ja Aeka:n tarina.. win. Nekokosta ja Mizukista en pitänyt yhtään, hyi hyi.
Peli olisi pärjännyt mainiosti ilman yhtään H-kohtausta, tosin jos näin olisi ollut, tuskin olisin peliin ikinä törmännyt ;)
Princess Waltzissa on porno niin harvassa ettei siitä hentaipeliä saa. Siinä oli, mitä, kolme kohtausta per parinkymmenen tunnin pelikerta? Ja toisin kuin Yume Miru Kusuri, sekin oli lähinnä vain fanserviceä eikä sillä ollut mitään tekemistä pelin kanssa.
Hail Eris!

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Olke » To Tammi 01, 2009 03:49

Dakkodango sai Leafin Tears to Tiaran käännöspatchin viime vuonna (lololo) valmiiksi. Tears to Tiara on Utawarerumonon tapaan RPG-tyylinen visual novel tai visualnovelmainen RPG. RPG-osuus on tässä suuremmassa osassa kuin Utawarerumonossa, sillä tässä on mahdollista taistella muulloinkin kuin silloin kuin se juonenkuljetuksen kannalta on pakollista. Lisäksi viholliset pudottavat rahaa ja varusteita, joita voi sitten pukea hahmojensa ylle. Lisäksi on mahdollista palkata palkkasotureita. Itse en ole vielä kovin pitkällä, joten en osaa varmasti sanoa, onko Tears to Tiara enemmän RPG kuin visual novel, mutta näin äkkiseltään tuntuisi siltä kuin visualnovelmaisuus olisi saanut väistyä RPG-ominaisuuksien tieltä. Utawarerumonoon verrattuna siis.

Tarinahan lähtee käyntiin siitä, kun Riannon-niminen tyttö siepataan käytettäväksi uhrina rituaalissa, jonka tarkoituksena on herättää henkiin tuhat vuotta sitten kuollut demonikuningas, Arawn. Arawn herää henkiin, mutta hän ei olekaan niin hirveä kuin aluksi luultiin. Riannon selviää ja muutaman sattuman kautta Arawnista tulee Gael-heimon (jonka edesmenneen johtajan tytär Rianno siis on) uusi johtaja. Alkaa sota pahaa keisarikuntaa vastaan. Juoni tuntuisi kulkevan aika lailla samoilla linjoilla kuin Utawarerumonossa, oletettavasti lopussa Arawn on maailman kovanaamaisin kuningas, joka hallitsee maailman voimakkainta valtiota. Varsinaista valtion luomista tässä ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä.

Voi olla, että aika on ehtinyt kullata muistot jo näinkin lyhyessä ajassa, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa tämä vaikuttaa himpun verran huonommalta kuin Utawarerumono. Siinä vain oli sitä tunnelmaa, kun vähitellen oma valtio kasvoi ja kasvoi. Mielipiteeni todennäköisesti kuitenkin muuttuu, jos tämän loppupuolella ei tapahdu samanlaisia juonenkäänteitä kuin Utawarerumonossa. Juonta en osaa kuitenkaan tässä vaiheessa vielä sen kummemmin arvioida. Kovin vakava se ei kuitenkaan ole vielä ollut, tässä on välillä saanut jopa repeillä.

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » To Tammi 01, 2009 21:13

Jos RPG-ominaisuudet ovat isommassa asemassa tässä kuin Utawarerumonossa, ne ovat kai myös parempia? Ei Utawarerumonon taistelusysteemi huono ollut, mutta silti olisi kaivannut vähän monipuolisuutta.
Hail Eris!

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Olke » Pe Tammi 02, 2009 18:24

Ainakin pintapuolisesti tuntuisi siltä, että TtT:n RPG-ominaisuudet ovat monipuolisemmat kuin Utawarerumonossa. Tämä siksi, että tässä voi tosiaan palkata palkkasotureita ja ostaa varusteita. Lisäksi taisteluista saa aina jotain tavaroita, jos ne voittaa. Lisäksi ohjeistuksen mukaan palkkasoturien hahmoluokkaa voi vaihtaa ja saada ne sillä tavalla oppimaan enemmän kykyjä ja taikoja kuin ne tavallisesti oppisivat. En tiedä onko siitä sitten mitään käytännön hyötyä saatika miten se toimii, kun en ole kokeillut. Muistaakseni Utawarerumonossa sai taisteluista kokemuspisteitä, jotka sai sijoittaa haluamallaan tavalla. Tässä niin ei kuitenkaan ole vaan kullakin hahmolla on oma roolinsa ja level-uppien myötä hahmojen kykypisteet kasvavat kunkin hahmoluokalle tyypillisellä tavalla. Poikkeuksena sitten palkkasoturit, joiden kykypisteiden (eli siis STR, AGI, DEF jne.) ja kykyjen kehittymiseen voi ilmeisesti vaikuttaa jollain tavalla hahmoluokkaa vaihtelemalla. Minusta se tuntuu kuitenkin turhalta kikkailulta ja epäilen, ettei Normalilla pelatessa siitä mitään erityistä käytännön hyötyä ole. Korkeammat vaikeusasteet voivat olla sitten toinen juttu.

Taistelusysteemi on osittain reaaliaikainen. Viholliset ja omat hahmot liikkuvat ja hakkaavat toisiaan kullekin hahmolle tyypillisellä nopeudella (johon vaikuttaa esimerkiksi se, millaisia varusteita hahmolla on yllään), mutta käskyjen antamisen ajaksi aika pysähtyy. Minulla meinasi aluksi olla hankaluuksia tämän kanssa, kun odottelin vain rauhassa omaa vuoroani, jota ei koskaan tullut. Tajusin tämän kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun viholliset alkoivat hakata omia ukkojani. Mitään suuria strategikon kykyjä taistelujen voittaminen ei vaadi. Ei ainakaan ole tähän mennessä vaatinut Normalilla. Tähän mennessä taistelut ovat kääntyneet voitoksi Utawarerumonossa käyttämälläni taktiikalla eli meleeukot eteen ja muut taakse.

Liikoja ei kannata odottaa tämänkään pelin RPG-puolelta. En ole tainnut pelata RPG-pelejä oikein koskaan jos Pokemoneja ei lasketa, mutta minulle Tears to Tiaran RPG-ominaisuudet tuntuvat monipuolisemmilta ja ehkä myös paremmilta kuin Utawarerumonon. Voi olla, että kokeneemman pelurin silmin katsottuna mikään ei ole muuttunut.

Minä olen käytännössä täydellinen RPG-nyyppä, joten kysymykset kannattaa esittää mahdollisimman tarkasti ja yksinkertaisia termejä käyttäen. Youtubesta tai vastaavista voi löytää jonkinlaisia videoita pelistä, mutta ne voivat olla myös PS3-versiosta, johon on ilmeisesti muuteltu asioita. En tosin tiedä, onko taistelusysteemiin ja vastaaviin koskettu vai ovatko muutokset vain luokkaa CG:iden parantelut ja lisäilyt.

Avatar
Smobey
Viestit: 80
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 21:28
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Visual novellit

Viesti Kirjoittaja Smobey » Pe Tammi 02, 2009 23:03

Saya no Utan 70% -käännöspätsi julkaistiin juuri. Luultavasti täysi tulee suht' pian.

En odottanut siltä paljoa, myönnän. Ajattelin lähinnä Chaos;Head liteksi. Sama firma, samankuuloinen tarina, vain paljon lyhyempi. Chaos;Head oli kiva, muttei todellakaan mikään mestariteos, joten ajattelin että tämä olisi samaa tasoa.

Kyllä erehdyin. Piirrosjälki ja musiikki olivat huippuluokkaa. Tarina oli, ainakin tietyissä mielissä, aivan mahtava. Käännöskin oli uskomattoman hyvä, en ole noin sujuvaa englanninkielistä tekstiä nähnyt melkein missään käännösprojektissa. Voisin kuvailla tarkemminkin miksi pidän tätä mestariteoksena, mutta se spoilaisi aivan liikaa.

Käytännössä kyseessä on tosin guro-elementtejä sisältävä lovecraftmainen kauhupeli. Ja ihan ystävälliseksi varoitukseksi, jos luulit että esim Bible Black sisälsi arveluttavia teemoja, se ei ole mitään verrattuna Saya no Utaan. Kannibalismia ja vaikka mitä. Varmaan toiseksi häiritsevin peli mitä olen ikinä pelannut, mutta se ei todellakaan mennyt tarinan ja hahmonkehityksen tielle. Ehkäpä päinvastoin. Jos vatsa kestää, tämä on kyllä pakko pelata. Tosin, kuten sanottua, se on vasta 70% käännetty. Järkevä ihminen odottaisi täysipätsiä.
Hail Eris!

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pelit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija