4162

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Mlaa
Viestit: 133
Liittynyt: Ma Elo 28, 2006 19:31
Paikkakunta: Sukkalaatikko
Viesti:

4162

Viesti Kirjoittaja Mlaa » Ti Maalis 03, 2009 13:57

Tämä teksti löytyy myös meitsin DA-tililtä, linkki tässä: http://mlaa.deviantart.com/art/4162-114515462
Kokeilin kirjottaa jotakin tavallsesta tekstistäni poikkeavaa ja sain noin tunnissa aikaan tämän.
Saa kommentoida. Tänne tai Deviant Artiin, ihan sama. :D Kommentit tekevät hyvää sydämelle.

******

Koe numero 4162 potki lasia paljailla jaloillaan ja yritti huutaa toisella puolella oleville valkotakkisille ihmisille. Se oli yrittänyt tavoittaa näiden katseita jo useamman tunnin, mutta turhaan. Kaikki tuntuivat väistelevän sen silmiä. Neljäyksikuusikakkonen istui sileälle lattialle pienessä syvennyksessään ja katseli epätoivoisena paksun lasin toiselle puolelle.
Miksi? Miksi he halusivat poistaa sen? Oliko se tehnyt jotakin väärin?
Kaikkien näiden kuukausien yhdessäolon jälkeen he halusivat vain pyyhkiä kokeen pois muististaan. Kokeen, jonka vuoksi kaikki olivat olleet niin innostuneita.
Sille oli selitettykin tämä syy, mutta Neljäyksikuusikaksi ei ymmärtänyt siltikään. He olivat väittäneet sen olevan muille vaaraksi. Vaaraksi, koe mietti. Eihän se ollut tehnyt mitään vaarallista, tehnyt vain mitä pyydettiin. Toistanut sanoja, jäljentänyt kirjaimia, venytellyt ja opetellut. Täydellistä, ihmiset olivat sanoneet. Tämä koe oli parempi kuin edellinen. Tämä koe noudatti käskyjä kuuliaisesti. Valkotakkinen nainen, jonka takin rintataskussa oli kaksi mustekynää, oli sanonut sen olevan kauniimpi kuin aiemmat kokeet. Neljäyksikuusikaksi nojasi leuan polviin ja kietoi vaaleat kädet sen jalkojen ympäri. Olivatko muutkin kokeet poistettu? Mihin?
Oliko 395 myös siellä? Se ei ollut nähnyt tätä koetta muutamaan päivään ja alkoi huolestua. Kolmeyhdeksänviisi oli kulkenut tuon vaaleatukkaisen tiedemiehen perässä ja kantanut tämän tavaroita monen kuukauden ajan, se ajatteli ja seurasi ruskeilla keinosilmillä tätä tiedemiestä, joka seisoi pöydän edessä ja pyöritteli sormissaan jotakin osasia. Neljäyksikuusikaksi katsoi sen omia käsiä. Pitkät, vaaleat sormet, toisessa kädessä oli tahra mustetta vuotavasta kuulakärkikynästä. Sormenkynnet, kuten oikeilla ihmisillä, ihoa suuresti muistuttava kalvo ja pikkuisia poimuja nivelien kohdalla. Sen varpaatkin olivat kuin ihmisten. Omituiset ja kynnelliset. Neljäyksikuusikakkosella oli hiuksetkin, tummat ja lainehtivat. Sen käsi kävi koskettamassa synteettisestä kuidusta valmistettuja hiuksia.
Miksi se olisi ihmisille vaarallinen? Se ei ymmärtänyt.
Koe huomasi vaalean tiedemiehen tulevan hänen lasiaan kohti, koe numero kolmeyhdeksänviisi mukanaan. Tuo koe kantoi pientä, litteää laitetta, joka näytti taskulaskimelta johon oli kiinnitetty lyhyt, valkoinen johto. Neljäyksikuusikaksi hymyili toiselle kokeelle. 395 ei tainnut tietää mitä tapahtui, sillä sen ilme oli iloinen kun se vastasi hymyyn. Vaalea tiedemies pysähtyi suoraan paksun lasin eteen ja painoi lasin vieressä olevalla seinällä jotakin nappia.
“Koe numero neljäyksikuusikaksi, kuuletko minua?”
Puhuteltu koe nousi seisomaan ja vastasi sointuvalla äänellä:
“Koe 4162 kuulee.”
Tiedemies nyökkäsi hyväksyvästi ja jatkoi puhettaan.
“Tiedemiestovereideni yhteisestä päätöksestä koe numero neljäyksikuusikaksi on määrätty poistettavaksi. Ymmärrätkö tämän?”
Ruskeat, akryylimaalatut silmät peittyivät hetkeksi silmäluomien taakse.
“Koe 4162 ei ymmärrä. Se ei ole vielä oppinut kaikkea.”
Poistettaisiinko se samalla tavalla kuin tietokoneen roskakorista tarpeettomat jutut?
Vaalea tiedemies hymyili kiusaantuneena. Neljäyksikuusikaksi tiesi tuon ilmeen, sille oli opetettu ihmisten ilmeitä ja tunteita.
“Saako koe 4162 sanoa jotakin ennen poistoa?”
Tiedemies näytti hieman kummastuvan kysymystä, mutta nyökkäsi lyhyesti. Neljäyksikuusikaksi käänsi pään koe numero kolmeyhdeksänviiteen päin.
“4162 kiittää hymystä. Näkemiin, 395.”
Koe numero kolmeyhdeksänviisi kallisti päätä hämmentyneen oloisena, mutta vastasi kohteliaasti:
“Näkemiin, 4162.”
Sitten ruskeatukkainen koe käänsi katseen tiedemieheen päin.
“Mihin poistetut kokeet menevät?”
Jos äskeinen ei ollut hämmentänyt vaaleaa miestä tarpeeksi, tämä hämmensi.
“Tuota… Pois? Tyhjyyteen. Ei minnekään. Kokeet vain lakkaavat olemasta.”
Neljäyksikuusikaksi sain aikaan hymyn, vaikka sen sisällä tuntui todella surulliselta.
“Selvä. Koe 4162 kiittää.”
Tiedemiehen taakse käveli se nainen, jonka taskussa oli kaksi kuulakärkikynää. Nainen pudisteli päätään ja hymyili ystävällisesti.
“Koe neljäyksikuusikaksi, kokeet pääsevät omaan paikkaansa poiston jälkeen. Siellä on mukavaa, usko pois.”
Koe neljäyksikuusikaksi kuuli ensimmäistä kertaa valheen, mutta ei osannut luokitella sitä totuudesta eroavaksi. Tällä kertaa sen hymy oli luottavainen.
“Koe 4162 kiittää uudesta informaatiosta. Näkemiin.”
Naisen silmiin ilmestyi kyyneleitä. Kokeelle oli kerrottu että kyyneleet johtuivat voimakkaista tunteista, mutta Neljäyksikuusikaksi ei käsittänyt sitä kokonaan.
Tiedemies otti Kolmeyhdeksänviideltä laskimen näköisen laitteen ja asetti sen johdon pään seinässä olevaan pistokkeeseen. Koe 4162 tunsi, kuinka sen ympärillä alkoi surista mekaanisesti. Koe 395 katsoi edelleen lasin takana olevaa koetta ja näytti myös kuulevan äänettömän surinan. Vaalea mies vilkaisi vielä kerran lasin takana olevaa koetta ja näppäili sitten laskimen näköisellä laitteella jotakin.
Neljäyksikuusikaksi katsoi ylöspäin, valon himmentyessä hitaasti ja kuunteli äänetöntä surinaa. Koe katsoi omia sormiaan, ja näki pienten hiukkasten putoilevan vaaleiden sormien päistä. 4162 ei pelännyt, katseli vain kummastuneena tätä jatkuvaa hiukkasiksi muuttumista, kun pikkuhiljaa sormet lyhenivät. Sama alkoi olla jo sen varpaissa ja jokin kokeen sisällä käski sitä istumaan alas. Siihen ei sattunut, lähinnä keinoihoa vain kihelmöi. Se asettui istumaan, selkä seinää vasten ja hymyili uudestaan kolmikolle, jotka katsoivat lasiin päin. Tiedemies ja nainen jonka taskussa kynät olivat, seisoivat edempänä ja koe 395 seisoi kuuliaisesti näiden takana.
Neljäyksikuusikakkosen kädet eivät enää toimineet, vaan valahtivat hervottomina sen sivuille. Hiukkasia irtosi jo hiuksista ja kasvoista ja pikkuiset palaset leijuivat ylöspäin ja imeytyivät katonrajassa olevaan ritilään. Ritilän takana olisi varmaankin se ‘kokeiden oma paikka’.
Koe neljäyksikuusikaksi sai halkeilleilla huulillaan muodostettua äänettömän hyvästin ihmisten takana seisovalle kokeelle, joka näytti hetki hetkeltä levottomammalta. Sitten Neljäyksikuusikakkosen silmäluomet painuivat ruskeiden silmien eteen ja yhdessä hujauksessa sen paikalla oli enää kasa hiukkasia, jotka kieppuivat hetken ja katosivat sitten ritilään.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: 4162

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Maalis 03, 2009 16:02

Erittäin hieno. Tunteellinen ja syvällinen. HIENO! :D

Tähän kun sais jatkoa niin olis herkkua. Tai yleensäkkin jotain tällaista. Huoh!

Upeaa tekstiä, helposti luettava ja ymmärrettävä, mutta kuitenkin erilainen ja yllättävä.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Mlaa
Viestit: 133
Liittynyt: Ma Elo 28, 2006 19:31
Paikkakunta: Sukkalaatikko
Viesti:

Re: 4162

Viesti Kirjoittaja Mlaa » La Maalis 07, 2009 22:19

Light-Kira kirjoitti:Erittäin hieno. Tunteellinen ja syvällinen. HIENO! :D

Tähän kun sais jatkoa niin olis herkkua. Tai yleensäkkin jotain tällaista. Huoh!

Upeaa tekstiä, helposti luettava ja ymmärrettävä, mutta kuitenkin erilainen ja yllättävä.
Minä kiitän! :D Ja Deviant Artissa jo mainitsinkin: Jos joku haluaa jatkoa, jatkakoon itse ja tehköön tämän pienen ihmisen onnelliseksi. <3

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: 4162

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Maalis 07, 2009 22:46

Siis tuota saa jatkaa????

Coooool.. Ihastuttavaa :)
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Mlaa
Viestit: 133
Liittynyt: Ma Elo 28, 2006 19:31
Paikkakunta: Sukkalaatikko
Viesti:

Re: 4162

Viesti Kirjoittaja Mlaa » Su Maalis 08, 2009 00:33

Light-Kira kirjoitti:Siis tuota saa jatkaa????

Coooool.. Ihastuttavaa :)
Totta kai saa jatkaa! 8D Tee tämä höperö ihminen iloiseksi! Saa kirjoittaa jatkoa ihan miten itse tahtoo ja postata meitsille yv:nä, läimiä tänne tai linkittää Deviant artiin. ^^

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa