Yksi iltapäivä

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
^mirugashi
Viestit: 47
Liittynyt: Ke Syys 10, 2008 18:34
Paikkakunta: Kirkkonummi

Yksi iltapäivä

Viesti Kirjoittaja ^mirugashi » Ti Tammi 13, 2009 21:40

No mitäpä tässä selittämään. Aloitetaan.
E// kappaleen esittäjä BoA, nimi every heart

Luku 1

How many tears must be shed
Every Heart, Before we can become honest?
To whom must we proclaim our feelings
Every Heart, So that we can no longer feel loneliness?
I was frightened by the long, long nights
I prayed to the distant stars
Round and round in looping time
We are searching for love
For we want to grow stronger and stronger
We still look up to the high skies today


Kuuntelin kappaleen sanoja iPodistani tarkkaan istuessani kyynärpäät pöytään nojaten. Oli jo iltapäivä, kukaan ei ollut koulussa. Vain minut oli jätetty jälki-istuntoon. Kuinkahan kauan olen istunut täällä? Varmaan jo toista tuntia. Ja kaikki vain siksi etten osaa pitää kieltäni kurissa.
Musta ovi avautui luokan perällä. "Kenji, istuntosi on päättynyt. Voit poistua", rehtorin jollottava ääni sanoi hiljaa. "Hmph. Oli jo aikakin", tuhahdin niin välinpitämättömästi kuin osasin. Nostin katseeni mustien suortuvieni seasta ja laahustin autioon käytävään. Oioin silmälasejani ja asettelin laukkuni parempaan asentoon olkapäälläni.
Käytävälle siivilöityi valoa pienistä ikkunoista seinien yläreunalta. Varjoissa istui yksinäinen poika, jolla oli vaaleat, sotkuiset hiukset ja musta, hihaton paita. Askeleeni kaikuivat kulkiessani hänen ohitseen.
Nopeasti poika ojensi jalkansa. En ehtinyt tehdä väistöliikkeitä ja kompastuin hänen pitkävartisiin saapaihinsa.
Kaaduin rämähtäen. Lasini lensivät päästäni. Tuntematon poika nousi ylös ja nappasi lasini maasta kevyesti.
"Hei, anna ne takas!"
"Et sä näitä kuitenkaan tarvii. Oot ihan viisaan näkönen ilmankin!" poika naurahti ja ojensi kätensä.
"Kokuro" hän esittäytyi.
"Kenji. Saisinko mä lasini takas?" Sanoin tarttuessa Kokuron vahvaan käteen. Kokuro naurahti huvittuneena.
"Täytyyhän mun joku muisto susta säilyttää!" No niinpä tietenkin. klatsoin rannekelloani pikaisesti. "Mun täytyy mennä, mutta muistakki palauttaa noi!
Viimeksi muokannut ^mirugashi, To Tammi 22, 2009 16:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
NYA? It's can't end like that...

Avatar
^mirugashi
Viestit: 47
Liittynyt: Ke Syys 10, 2008 18:34
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Yksi iltapäivä

Viesti Kirjoittaja ^mirugashi » Ti Tammi 20, 2009 22:03

...
NYA? It's can't end like that...

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa