Will sky ever cry when it's happy?

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » To Tammi 01, 2009 21:52

Chapter01

Siinä sitten istuin taas kerran, kerrostalomme katolla. Pidin siitä kun tuuli sekoitti tukkani ja tuntui kuin joku sivelisi poskiani. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä mutta purin suruni taivaalle. Taivas oli melkeinpä ainoa ystäväni joka ei jättänyt koskaan yksin, vaan sen näki joka päivä.
Taivaan tunteita pystyy tulkitsemaan todella hyvin, kun se on vihainen taivas pimenee ja salamoi, kun surullinen se itkee, iloinen niin aurinko paistaa, ujostunut silloin kun pilvet peittävät melkein kokonaan taivaan.
On minulla muitakin ystäviä, jotka ovat normaaleja ihmisiä.

Olen Toru Kyosuke, käyn lukion toista luokkaa. Asun yksiössä Okinawan keskustan lähellä olevassa kerrostalossa. Käyn monesti koulun jälkeen kotini lähellä olevassa puistossa katselemassa jokea, pidän kyllä taivaan tuulesta mutta pidän myös joesta koska voi katsoa rauhain mielin miten vesi lipuu ja loiskuu.

Rutiinieni mukaisesti menin joen luokse, istahdin joen lähelle, kiedoin käteni jalkojeni ympärille ja katselin vettä. Näin vedessä varjon josta pystyi juuri ja juuri näkemään viereisen sillan, mutta siinä oli jotain outoa, jonkillainen pitkä ihmismäinen olento näkyi vedenpinnassa. Nostin katseeni ja näin täysi-ikäisen miehen seisovan sillan kaiteella ilman kenkiä.
Nousin hädissäni pystyyn ja lähdin juoksemaan miestä kohti
"ÄLÄ TEE SITÄ!"
Mies käänsi katseensa minuun, tietysti hädissäni kompastuin pitkiin housujeni lahkeisiin, tartuin miehen takista kiinni ja tönäisin vahingossa horjuessani hänet alas. Säikähdin taas kerran ja sain otettua takista kiinni kunnon otteen
"ÄLÄ HUOLI! HNG MINÄ SAIN OTTEEN SINUSTA!"
Mies katsoin minua roikkuessaan takinsa ja minun varassa. Hän katsoi välillä vettä ja välillä minua. Asetin ensin oikean jalkani sillan kivikaidetta vasten ja seuraavaksi vasemman jalkani jolloin sain paremmin vedettyä miehen ylös. Lopulta otin miehen käsivarsista kiinni ja vedin hänet ylös.

Kaaduin maahan ja katsoin miestä joka seisoi edessäni ilman kenkiä
"Miksi autoit minua?"
Hän kysyi ja katsoi minua kysyvin silmin.
"...AHAHAH Hassu juttu...tuli vain sellainen olo että tuo mies tuossa on vielä liian nuori kuolemaan noin raa asti. Nimittäin jos olisit hypännyt/pudonnut olisit...ööö"
Nousin seisomaan ja kipitin nopeasti kaiteelle
"...iskeytynyt noihin teräviin isoihin kiviin..."
Mies katsoi minua ensin kummastuneena ja alkoi sitten nauramaan.
"HAHAHAHA Sinusta ihan mieleen minun exä joka..."
Mies hiljeni ja katsoi kättään kauhuissaan.
"Joka?...ANTEEKSI minun ei pitäisi kysyä tuntemattomilta heidän henkilökohtaisuksiaan"
Mies katsoi minua ja taputti sitten päätäni iloisen näköisenä
---------------------------------------------------------------------------------------
Jatkuuu...

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » To Tammi 01, 2009 22:14

aww. sinä osaat jotenkin ihmeellisesti tässä. saat mielenkiintoni heräämään.
uh, ootan innolla että pääsemme kirjoittamaan collabbia *kuolaa*
pitäisi vain opetella tuo sinun kirjoitus tyyli xDD

vaikka pitempää voisit kirjoittaa, mutta i'm happy.
osaat aloittaa tarinoita ;__;
no kritiikkiä... öö.. varmaaaaan.... no, ei ole muuta kuin lyhyys xDDDvoisit ensin kirjoittaa tuon, sitten kun et enää jaksa, et jätä siihen vaan jatkat huomenna, niin minäkin teen xDD

jatkoah ;3
mattey on rakkaus.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » Pe Tammi 02, 2009 17:41

=3 Kiitos <3 Tässä sitten jatkoa.

X'D oki pistettään mieleen tuo =3
-------------------------------------------------------------------------------------------

"Ei se mitään"
Mies otti kenkänsä ja laittoi ne jalkaansa
"Ansiostasi en halua enään kuolla..."
Mies nousi ja laittoi takkinsa olkapäänsä yli roikkumaan.
Katsoin miestä ja punastuin pikkuisen.
"Mikä on sinun nimesi?"
En vastannut kysymykseen vaan katsoin jalkojani, käänsin katseeni nopeasti takaisin häneen
"Anteeksi mitä sanoit??"
Mies katsoi minua ja naurahti
"Kysyin että mikä on nimesi?"
"Ai nimeni? AHAHAHA se on Toru...Toru Kyosuke"
"Hauska tutustua Toru-kun...Nimeni on Kazeka Takemiya, kutsu vain Kaze nimellä"
Hymyilin Kazelle ja kättelin. Hetkinen Kaze, sehän tarkoittaa...
"Tuuli?"
Kaze katsoi minua kysyvästi
"Mitä sanoit?"
"Eah nimesihän tarkoittaa tuulta?"
"Niin tarkoittaa...Sain nimeni tuulen mukaan"

Juttelimme jonkin aikaa, katsoin kelloani
"AGH alkaa olla myöhä...minun pitäisi käydä hakemassa ruokatarvikkeita kotoa!"
"Minunkin on aika lähteä...Hyviä iltoja"
Kaze lähti kävelemään eri suuntaan kuin minä.
Lähdin kävelemään kauppoille päin, mutta käännyin katsomaan taakseni kun mustahiuksinen Kaze käveli pois. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaani ruokakauppaan.

Tehtyäni ostokseni lähdin kävelemään kotiin. Kerrostalon oven kohdalla aloin kaivamaan taskustani avaimia. Nostin kevyen ruokapussin jolloin sain otettua pussin reunasta hampailla kiinni, painoin jalkani vasten kiviseinää ja annoin polvellani tukea suussani olevalle pussille jolloin saisin paremmin otettua avaimet
"Nofiih...äfä kehftaakaafn fippua"
Sain avaimet napattua syvästä taskustani kahdella sormella, mutta tuurillani ne tippuivat suoraan maahan ja minä mukana kun yritin napata ne ilmasta
"UWAAAGH! Aijaijai kirotut avaimet...onko minulla joku kirous päälläni?"
Menin polvilleni ja aloin kerätä tavaroita takaisin kassiin, onneksi niitä oli vähän ja sain nopeasti ne kerättyä.

Avasin oven ja katselin portaita.
"Noniin...viimeinen koitos ja sitten pääsen kotiin"
Vedin syvään henkeä ja puhalsin sen ulos. Lähdin kävelemään portaita ylös viidenteen kerrokseen. Saavuttuani ovelleni olin aivan puhki
"Ei olisi pitänyt juosta heti seuraavissa portaissa"
Astuin sisälle, heitin kenkäni nurkaan ja kannoin ruokatarvikkeet keittiöön. Asettelin ruuat paikoilleen, menin olohuoneeseen ja heittäydyin sohvalle makoilemaan.
Katsoin ikkunasta taivasta.
Nousin nopeasti ylös ja menin naulakon luo. Laitoin kengät jalkaan ja lähdin katolle. Tietenkin lukitsin oven ensin ja sitten lähdin menemään.

Menin istumaan keskelle kattoa jalat ristissä kuten aina.
"Terve taas...Tänään oli todella erillainen päivä! Pelastin ihmishengen...Tämä ihminen oli hyppäämässä siinä joen lähellä olevasta korkealta sillalta teräviin kiviin..."
Kerroin koko tarinan taivaalle.
"Haluatko tietää minkä näköinen Kazu on?...Olisikohan hän n. 180 cm pitkä. Hänellä on musta lyhyt tukka ja harmaat vakavan näköiset silmät. Hän pukeutuu kuin joku bisnesmies tai vaikkapa mafioso"
Naurahdin ja punastuin pikkuisen.
"Hän on kyllä aika komea..."
Sanoin hyvät yöt taivaalle ja lähdin kävelemään takaisin sisälle etten saa flunssaa
---------------------------------------------------------------------------------------
To be continua

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Pe Tammi 02, 2009 18:49

Hieno jatko. Erittäin kaunista tekstiä. Hieman haikeaa ja näin. Hieno tapa tuo taivaalle puhuminen.. Pitäisköhän kokeilla??


Hyvää duunia henkilöissä, juonessa ja ilmapiirissä, miljöötä unohtamatta. Muutaman kirjotusvirheen bongasin.


Jatkoa kiitos :D
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » La Tammi 03, 2009 17:15

Chapter02

Seuraavana päivänä heräilin aikaisin aamulla. Menin ikkunan luo ja katsoin taivasta. Avasin ikkunan.
"Hyvää huomenta taivas"
Hymyilin taivaalle.
Laitoin ikkunan kiinni, otin koulupukuni tuolin päältä ja heitin ne sängylleni. Riisuin yövaatteeni ja puin sitten päälleni koulupuvun. Menin peilin eteen laittamaan kravaattia kunnolla. Musta kravaatti sopi hyvin ruskean koulupuvun kanssa. Asettelin otsatukkani kääntymään oikealle sivulle päin ettei ne olisi silmilläni ja häiritsemässä näkökenttääni.
Heitin olkalaukun hihnan pääni yli ja menin sittenmin keittiöön ottamaan aamupalaa mukaan.
Voitelin vaalean paahtoleivän päälle voita, laitoin sen suuhuni, nappasin mukaani ruokarahaa ja lähdin ulos.

~~~~15 minuutin päästä~~~~

Kävelin koulun käytävillä koska minun piti viedä ennen tuntia opettajan huoneeseen myöhässä oleva aineeni. Aiheena piti olla jokin asia joka ei ole ihminen, joten kirjoitin taivaasta. Enimistö meidän luokasta tekivät yliluonnollisuuksista.
Opettajan huoneen oven kohdalla koputin oveen.
"Sisään"
Avasin oven ja astuin sisälle, siellä oli vain pari kolme opettajaa juomassa kahvia ja lukemassa lehtiä.
Katsoin ympärille joskos äidinkielen opettajamme olisi täällä kunnes joku tarrasi minua olkapäästä.
"Hei sinähän olet se joka pelasti minut eilen"
Käännyin ja näin Kazen edessäni
"A...AHAHAHA mikä sattuma! Mitä te täällä?"
"Olen täällä koulussa uutena opettajana...Millä luokalla olet?"
Katsoin kummissani Kazea ennenkuin vastasin. Päässäni kuului pikkuinen napsahdus ja vasta sitten tajusin vastata.
"Olen luokalla C2"
"Hmm Olen sitten teidän uusi luokanvalvoja"

Mitä!? Mikä sattuma, eilen pelastamani henkilö onkin meidän uusi luokanvalvoja. Edellinen luokanvalvojamme sekosi totaallisesti. Häntä syytettiin lapsen murhasta, joten hän sai potkut koulusta.
"Um tiedätkö missä olisi äidinkielen opettajamme Nakamura?"
"Ai Nakamura? Hän taitaa olla pitämässä juuri nyt tuntia"
Kaivoin laukustani pikkuisen paperipinkan
"Voisitko antaa tämän Nakamuralle sitten kun näet hänet?"
Ojensin paperinipun Kazelle.
"Mielelläni"
Taas hän teki sen, hymyili minulle niin että punastuin taas kerran...mikä minua vaivaa?

Lähdin luokkaa kohti Kazen kanssa, juttelimme matkalla paljon.
Luokassa menin paikalleni ja Kaze meni opettajan pöydän luo.
"Hyvää huomenta C2 luokka, olen teidän uusi luokanvalvojanne Kazeka Takemiya"
Kaze kirjoitti nimensä taululle ja käski meidän ottaa englanninkielen kirjat esille.

~~~~Koulun jälkeen~~~~

Koulun loputtua menin taas kerran joen luo. Istahdin puunjuurelle ja katselin jokea. Nostin katsettani taivasta kohti ja heittäydyin maahan makoilemaan. Lehdet putoilivat päälleni. Suljin silmäni ja annoin lehtien kutittaa kasvojani.
Jonkun ajan makoiltuani tunsin kun joku nuoli kasvojani, avasin kauhuissani silmäni ja nousin istumaan hädissäni. Edessäni istui koiranpentu
"Mistäs sinä siihen ilmestyit pikkuinen?"
Silitin pentua ja huomasin sillä olevan paljon haavoja. Se selittääkin miksi valkoisessa turkissa on punasia läiskiä, se oli verta.
"Missä sinun omistajasi on?"
Koira vastasi vain uikuttamalla ja lipaisi minua kielellään.
Katsoin taivaalle ja näin mustien pilvien kerääntyvän
"Taivas taitaa olla jostain vihainen, parasta lähteä...koita pärjätä pentu"
Nousin seisomaan ja otin laukkuni maasta mukaan. Lähdin kävelemään kotia päin, jonkun ajan päästä katsoin taakseni ja näin koiran seuraavan minua. Pysähdyin ja polvistuin maahan.
"Haluaisitko tulla luokseni?"
Koira juoksi minua kohti...ihan kuin se olisi ymmärtänyt minua.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Jatkuu

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Tammi 03, 2009 19:51

aivan mahtavaa.. Hienoa tunnetta mukana.

Pystyy eläytymään jotenkin tarinaan ja hups se onkin jo ohi ;( Lisää nyt!
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » Su Tammi 04, 2009 12:15

lainataan light-kiraa ;D;D
noniin, minun neuvoni näyttäätepsivän! heti tulee pitempää <3___<3

jatkoah ~
mattey on rakkaus.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Su Tammi 04, 2009 15:50

Olin aikeissa alunperin vain sanoa, että lainaan Tumppu-sania.. Mutta en sitten kuitenkaan. Munkin mielestä kappaleet oli (huom tämä) lyhyitä ja nyt on parantunut huomattavasti. Eikös tämä ole Shunan toinen tai kolmas tarina? Hienoa kehitystä yleensäkkin tekstin laadussa ja yleisestikkin kirjoituksessa. Tämä on jo stiä materiaalia mitä haluaa nähdä hyllyssään :D
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » Su Tammi 04, 2009 16:04

Light-Kira kirjoitti:Olin aikeissa alunperin vain sanoa, että lainaan Tumppu-sania.. Mutta en sitten kuitenkaan.
*reps* juutotanoin. mullon kuulemma hyviä neuvoja (en oo samaa mieltä ;D;D
mattey on rakkaus.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » Su Tammi 04, 2009 18:33

Kiitos kiitos molemmille =3 Joo tämä on minun toinen yaoi/shonenai tarinani. Mielessäni on niin monta hyvää ideaa joista voisin kirjoittaa, mutta vain pari kolme on ollut sellaisia joista on helpompi kirjoittaa XDD

Oukki nyt sitä jatkoa...
------------------------------------------------------------------------------------------

...Kerrostalon kohdalla nostin pennun syliini ja kannoin sen asuntooni.
Avasin oven ja laskin koiran maahan jotta saisin kengät jalastani ja laukun naulakkoon.
"Noin...ja sinä tarvitset nyt kunnon pesun..."
Kävelin vessaan, avasin käsienpesualtaasta hanan, kokeilin sormellani ettei vedestä tulisi liian kuumaa taikka liian kylmää. Etsin sinistä vatiani kaapeista...parin minuutin etsinnän jälkeen löysin vadin keittiön tiskialtaan alta olevasta kaapista. Löysin samaisesta kaapista pesusienen ja pesuharjan (mitä ne siellä teki?)
"Oletko valmis pesuun"
Pentu kipitti luokseni vessaan ja istahti viereeni katsoen vettä pelokkaasti
"?pelottaako? Hehehehe nyt lähti koira"
Nostin koiran ja laitoin sen veteen lillumaan, pentu yritti päästä karkuun.
Välillä pentu juoksenteli märkänä ympäri asuntoa ja minä sen perässä
"PYSÄHDY PENTU! TARVITSET PESUN!"

Puolen tunnin taistelun jälkeen pentu istui ihan hiljaa ja rauhallisena vadissa jolloin oli paljon helmpompi pestä.
"Noin puhdas kuin mikä"
Nostin pennu pois vadista, otin pyyhkeen ja kuivasin pennu valkeaa pehmeää turkkia.
Pesin lopuksi omat käteni...katsoin pentua ja mietin mistä kaikki ne pahat haavat olivat peräisin, olisin voinut viedä pennun tikattavaksi mutta haavat olivat jo sen verran umpeutuneet ettei ollut tarvetta.
Menin olohuoneeseen ja heittäydyin sohvalle istuskelemaan kun pentu leikki jollain pienellä pallolla.
"Sinulla pitäisi olla nimi...hmm katsotaanpa...HETKONEN enhän minä tiedä edes oletko poika vai tyttö..hetkinen"
Nostin pennun ilmaan.
"Okei olet poika...nimesi olkoon Yuki"
Yuki lipaisi minua ja vaikutti iloiselta.
"Sinulle pitää hankkia kaulapanta ettei sinua luulla kulkukoiraksi...Keksin"
Konttasin huoneeseeni ja aloin kaivamaan laatikkoja joista löysin punaisen nauhan.
Konttasin takaisin Yukin luo joka istui kiltisti paikallaan kuin tatti.
"Noin pysy vielä paikallasi"
Kiedoin nauhan Yukin kaulan ympärille ja sidoin löysästi rusetille
"Nyt on hieno...pidä tuota sen aikaa kun löydän sinulle halvalla kaulapannan..."
Katsoin kelloa ja muistin että minun pitää mennä kertomaan taivaalle päivän tapahtumat.
"Noniin Yuki...saat tavata ystäväni taivaan...Mennään katolle"
Laitoin kengät jalkaani ja avaimet taskuun. Avasin oven ja Yuki pinkoi ensimmäisenä ulos ovesta ihan väärään suuntaan
"HAHAHA Yuki takaisin...ei katto siellä ole"
Nousin portaita jolloin Yuki juoksi perääni hätääntyneenä ylös portaita todella pelokkaasti.
Katsoin Yukia ja kävin hakemassa tämän syliini. Jatkoimme matkaa ylös katolle.

Avasin oven joka johti katolle.
"Terve taas taivas...katso toin uuden ystävän...Yuki pennun! <3"
Nostin Yukin ilmaan kuin ojentaisin tämän taivaalle.
Laskin Yukin maahan joka lähti juoksentelemaan ympäriinsä nuuhkimaan eri paikkoja.
"Kuten huomaat tapasin tänään tuon pikkuisen <3 Se tuli luokseni kun olin nukahtanut joen luona olevan puun alle...mietin vaan sitä että Yuki oli verillä kun tapasin sen, ihan kuin sitä oltiin hakattu ja puukotettu...Aika rohkea koira on kerran uskaltaa tulla ihmisen luo...mutta haavojen syy voi olla että Yuki on ollut tappelussa..."
Kerroin taivaalle myös siitä että eilinen pelastamani mies onkin meidän uusi luokanvalvoja.

"Oh taidat alkaa nukkumaan kun pimenet...hyvää yötä! Yuki tule tänne"
Yuki alkoi haukkumaan raivokkaasti ja juoksi portaita pitkin alas
"HEI YUKI ODOTA!"
Lähdin juoksemaan perään
"YUKI PAIKKA!"
Yuki pureskeli jonkun miehen housun lahkeita ja murisi samalla. Mies seisoi asuntoni oven edessä.
"Hei Kyosuke"
"Ah Kaze-kun!?..."
En tajunnu juostessani katsoa jalkoihin joten liukastuin märkään vesilänttiin ja horjahtelin portaat alas suoraan Kazen päälle
"UAAAGH"
Molemmat makasimme maassa ja Yuki senkun repi edelleen Kazen housun lahdetta. Makasin sivuttain Kazen rintakehän päällä ja Kaze minun allani.
"A...antteeksi Kaze-kun..."
"Ahahaha ei se mitään"
Nousimme molemmat pystyyn
"Onko tämä vauhko koira sinun"
"..."
Katsoin alas ja huomasin Yukin edelleen pureskelevan Kazen housunlahetta
"YUKI! Ei saa!"
Irrotin Yukin Kazen housunlahkeista ja nostin syliini
"Anteeksi...Yuki ei ole oikein tottunut tuntemattomiin ihmisiin...muuten mitä sinä täällä"
"...Minun vanhempani asuvat täällä...he asuvat vielä kerrosta ylempänä"
Mikä sattuma! Taas kerran...miten tämä on mahdollista, ensin tapaan hänet sillalla melkein tekemässä itsemurhaa ja hän onkin meidän luokan uusi luokanvalvoja ja hänen vanhempansa asuu vielä samassa talossa.
"AHAHAHA Mikä sattuma, itse asun juuri tässä kerroksessa"
"Aika hyvä sattuma"
--------------------------------------------------------------------------------------
XDD Jatkuu

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Su Tammi 04, 2009 21:51

Hienoa jatkoa. Juoni kehittyy aika hitaasti, mutta ei haittaa tuo. Jotenkin ehkä häiritsisi jos juoni etenisi tässä tarinassa nopeasti. Rauhaisaa, tunteellista ja hyvin kirjoitettua tekstiä.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » Ke Tammi 07, 2009 19:18

Jatkuuh...
--------------------------------------------------------------------------------------

Chapter03

Istuin peliojain kädessäni. Pelasin erästä räiskintä peliä, joka sattuu olemaan ainoa pelini. Koska opiskelijalla ei ole oikein varaa ostella pelejä.
"Mrgh kuole jo! KUOLE RUOJA!"
Nousi pystyyn ja heiluttelin ohjainta ympäriinsä painellen nappuloita tiuhaan tahtiin.
Yuki hyppeli ympäriinsä kuin olisi tunnelmassa mukana.
"YATTAAA VIHDOINKIN VOITIN SEN!!"
Riehuttuani pikkuisen aikaa lysähdin lattialle istumaan ja sammutin koneen.

Yuki alkoi taas haukkumaan ja juoksia suoraan ovelle. Yuki raapi ovea ja ärisi.
Menin oven luo ja kuulin koputusta.
"Oh...Hetkinen tulen ihan pian!"
Otin Yukin syliini ja vein huoneeseeni. Laitoin oven kiinni ettei tämä taasen hyökkäisi tuntemattomien kimppuun.
"Pitää opettaa Yukille käytöstapoja"
Laitettuani Yukin huoneeseen lähdin avaamaan ovea

"Ahaha anteeksi kun kesti...piti laittaa koir...Kaze-ku...taisiis Kaze-sama?"
Katsoin ihmeissäni Kazea joka seisoi todella lähellä minua todella surkean näköisenä.
"Saisinko tulla sisään?"
"...Ah tervetuloa asuntooni"
Pidin ovea auki Kazelle ja suljin oven sitten kun hän oli päässyt sisälle.
"Mikä sinut tänne t..."
Ennenkuin kerkesin edes lausetta lopettaa Kaze kääntyi minua kohti ja halasi äkkinäisesti.
Punastuin kun hän rutisti minua. Hän painoi oikean kätensä vyötärölleni ja vasemman takaraivolleni.
"Uh...Kaze-sama? O...onko jokin hätänä?"
Hän ei vastannut mitään...hän irrotti otteensa minusta ja tallusti suoraan sohvalle, laittoi kätensä kasvojen eteen ja istui kyyryssä kuin jokin olisi todellakin hullusti. Istahdin Kazen viereen ja painoin käteni hänen selkäänsä.

Kaze nosti katseensa minuun. Katsoin häntä ensin kummissani mutta sitten kysyin...
"Anteeksi jos kysy tätä mutta...mikä on?"
"Äitini...ja isäni...heitä ei enään ole..."
Katsoin kauhistuneena Kazea
"Eikai he olleet...??"
Kaze pudisti päätään ja katsoi minua anovasti
"Siinä asunnossa...missä vanhempani ennen asuivat...siellä asuu joku muu joka kertoi heidän menehtyneen...kuukausi sitten"
Kauhun kasvoni muuttuivat yllättäen sureviksi.
Kiedoin käteni Kazen ympärille ja painoin pääni hänen olkapäälleen.
"Älä huoli...kyllä tämä vielä tästä"
En keksinyt muutakaan.

Kaze nosti katseensa minuun, silitti poskean ja hymyili minulle helpottuneena.
Punastuin pikkuisen. Nousin pystyyn
"Haluatko juomista"
Kaze nyökkäsi. Lähdin kävelemään kohti keittiötä mutta ennenkuin kerkesin edes ohittaa Kazen hän tarrasi minua kädestä ja painoi minut seinää vasten pidellen molemmista käsistäni kiinni

-----------------------------------------------------------------------------------------
Jatkuu >8DD
Viimeksi muokannut Yamasukka, To Tammi 08, 2009 08:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » Ke Tammi 07, 2009 19:53

ja nyt äkkiä sitä jatkoa<3 *kuolaa*
hei, shuna! häirittee tuo 'nyäkkäsi' sen kun korjaat niin saat peukkukohon ja pusun<3 (romanttisella päällä)
mattey on rakkaus.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » To Tammi 08, 2009 03:05

yhdyn tumppu-saniin. hienoa jatkoa. jätetty juuri tarkoituksella hienosti avoimeksi. Mitä tahansa saattaa tapahtua.. O.O Spooky.. Mut jeesh silti :D jatka jatka :D:D:D
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Will sky ever cry when it's happy?

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » To Tammi 08, 2009 20:17

XDD Kiitos kiitos <3

Saatte odottaa jatkoa joko huomiseen tai sitten pahimmillaan sunnuntaihin. Yritän saada inspistä lueskelemalla yaoita (luen ennen nukkumaan menoa XDD)

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa