Another worlds

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Halibel
Viestit: 17
Liittynyt: Ti Marras 18, 2008 17:32
Paikkakunta: Salo

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Halibel » La Marras 22, 2008 19:04

Lisää ja mielellään aika nopeasti. Tää on yks lempitarinoistani. :D
I need IMAGINATION.
www.unienkeli.webs.com

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Su Marras 23, 2008 21:27

Jatkoa tulee jatkoa tulee :)

22. Dead Memories

Juoksin Tsukin luo. Hän hengitti heikosti. "Mitä voimme tehdä? Ein voitko parantaa hänet tai jotain?" Kysyin hätääntyneenä. Ennen kuin Ein tai kukaan muukaan ehti vastata yhtään mitään Kagami tuli väliimme. "Sille ei ole tarvetta." Kagami sanoi ja repäisi sapelin pois Tsukin vatsasta. Tsuki huudahti heikosti ja pyristeli hetken, jonka jälkeen hän vain makasi paikallaan. Veri valui hitaasti pois haavalta ja huomasin ihmetyksekseni, että mitään haavaa ei edes ollut. "Mitä tämä on?!" Kysyin Kagamilta. "Kun joku menee labyrinttiin ilman aseita mutta tulee ulos aseen kanssa ase saa tiettyjä voimia riippuen käyttäjästään. Myös hänen toinen sapelinsa on täällä. Katso niitä. Niissä on kaikkien hänen elementtiensä värit. Ne pystyvät aiheuttamaan erittäin vakavaa vahinkoa kaikille muille, mutta Tsukille ne eivät tee mitään pahaa koskaan. Jos ne aiheuttavat Tsukille mitään vammaa ne myös parantavat sen. Kukaan muu kuin Tsuki ei pysty käyttämään niitä. Ymmärrätkö nyt Kuro? Et jaksaisi edes nostaa yhtä tällaista. Ja silti Tsuki joka on sinua ja kaikkia meitä heikompi fyysisesti pystyy käyttämään näitä kuin ilmaa. Joten ongelmaa ei ole." Kagami selitti. "No miksi Tsuki ei ole sitten vieläkään herännyt? Häne ei edes hengitä!" Sanoin Kagamille syyttävästi. "Koska hän ei ole valmis heräämään. Hän herää aivan piakkoin. Jos hänen tahtonsa on vahva." Kagami kertoi meille. Tsuki puristi kättäni hempeästi ja nousi istumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tunsin, kuinka kipu velloi polttavasti sisälläni. Joku otti sapelista kiinni joka sai kivun väreet kulkemaan pitkin kehoani. Tämä myös vetäisi kyseisen sapelin pois vatsastani. "Uogh" äännähdin ja nytkähdin hieman. Vaivuin pimeyteen. "Oletko kunnossa?" E-en tiedä. "Sinun pitäisi hengittää" Miksi? "Koska keuhkosi ovat lakanneet toimimasta" Vedin värisevän henkäyksen ilmaa. Tunsin jonkun käden käteni vierellä. Puristin sitä hieman ja nousin istumaan ja tajusin, että se olikin vain huolesta suunniltaan oleva Kuro. "Tehän tiesitte että siinä tulisi käymään näin?" Kysyin Einiltä ja Kagamilta. "Tietysti. Kuinka luulit, että me selvitimme tämän samaisen kokeen?" He kertoivat. "Niinpä" totesin. Nousin seisomaan ja otin samalla sapelini ja laitoin ne vyölleni roikkumaan kahvoistaan. "Jatkammeko koetusta?" Kysyin Aigolta. "Kyllä. Seuraavana olisi normaalisti elementaaliset testit, mutta koska todistit ne hyvin selvästi täällä ja käytävässä niitä ei tarvitse käydä. Seuraavaksi testaammekin vain keholliset poikkeamat ja sen jälkeen koetukset ovat ohi. Oletko valmis?" Aigo kysyi. "Tietenkin" vastasin. "Hyvä jatkakaamme siis matkaamme eteenpäin." Aigo sanoi. Menimme tällä kertaa kullanvärisestä ovesta eteenpäin kauniiseen puiseen käytävään. "Kiitos Kuro kun huolehdit aina minusta" Sanoin hyvin kiitollisesti. "Ole hyvä rakkaani" Kuro sanoi ja suuteli minua niin pitkään, että muut pysähtyivät ja jäivät odottamaan meitä. Huomasin Aigon napsuttavan hermostuneen oloisena lattiaa jalallaan. Pian jatkoimmekin jo matkaa. En pystynyt ymmärtämään mikä sai Aigon niin huolestuneeksi ja hermostuneeksi.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Marras 25, 2008 00:28

Oon kattonu ihan älyttömästi Yaoia viime aikoina. No eipä tuo mitään :) Jatkoa seuraa. Enää pari kappaletta ja koetukset ovat ohi. Sen jälkeen päästään niin mielenkiintoisiin aikoihin, että odotan ihan teidän kaikkien palautetta. :)

23. Wait and Bleed

Saavuimme käytävän päähän. Huomasin neljä eri ovea, jokainen eri värinen. Ensinmäinen oli täysin valkoinen ja keskellä ovea oli punainen risti. Tuolla siis he koettelavat parantumis kykyni. Seuraava ovi oli violetti ja keskellä sitä oli kultainen silmä. Tuolla näkökykyni.. Kolmas ovi oli täysin musta. Mikäköhän tuon tarkoitus on? Viimeinen ovi oli kullan keltainen Saati tämän. Aigo meni ja avasi valkoisen oven ja meni sisään. "Tuletteko te" Hän kysyi meiltä. Menimme muiden perässä sisään huoneeseen. Koko valkoinen huone oli täynnä hienoimpia mahdollisia lääketieteellisiä välineitä. Keskellä huonetta oli leikkauspöytä. "Tsuki vaihtaisitko vaatteesi? Löydät kaiken tarvitsemasi tuon verhon takaa. Siellä voit myös vaihtaa vaatteesi. Kun olet vaihtanut ja tullut tänne kerron sinulle mitä teemme." Aigo kertoi. "Hyvä on" sanoin ja menin verhon taakse. Huomasin sen olevan pieni pukeutumistila. Seinässä oli muutama naula vaatteitani varten ja hyllyssä puhtaat ja valkoiset sairaalavaatteet. Voi kuinka vihaankaan näitä vaatteita. Otin vaatteeni pois ja katsoin itseäni peilistä. Huomasin asioita itsestäni joita en ennen ollut huomannut. Olin kasvanut pituutta ja olin saanut lisää lihaksia. Kasvoni eivät olleet enää niin riutuneetkaan. Hiukseni olivat muuttuneet enemmän hopeaisiksi. Silmäni olivat aina verenpunaiset. Huuleni olivat muuttuneet jos mahdollista vielä täyteläisimmiksi, kuin aikaisemmin. Silmäni olivat muuten yhtä kapeat kuin ennen. Otin sairaalavaatteet hyllyltä. Valkoiset housut ja valkoinen hyvin avonainen napitettava paita. Päätin jättää sen auki. Kasasin hiukseni pinnien avulla isoksi kehräksi pääni päälle. Kaiken huomioon ottaen näytin hyvin komealta.

Tulin ulos verhon takaa. Kuro oli juuri puhumassa jotain hyvin hiljaa Einin kanssa, kunnes hän katsahti minuun ja näin kuinka hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä. "Jopa noissa vaatteissa olet erittäin komea." Hän sanoi himokkaasti. Sitten hän tuli luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasi hyvin hiljaa "Kun tämä on ohi muistuta minua, että haluan sinua aivan liikaa." "Muistutan kyllä rakkaani" vastasin hänelle kiusoittelevaan sävyyn. Kuro irroitti otteensa minusta ja katsoin kysyvästi Aigoon päin. "No niin. Eli tässä koetuksessa testaamme parantumiskykysi. Eli sen mistä aseista, haavoista ja muista parannut. Ja miten ja kuinka nopeasti. Sen takia sairaala olosuhteet. Jos et omaa minkäänlaista parantumiskykyä, joka on perusvampyyrin kykyjen yläpuolella Ein tietenkin parantaa sinut lopussa. Et saa valitettavasti kipulääkettä sillä se kuitenkin puuduttaa hermosi, jolloin parantumiskykysi ei välttämättä toimi niin hyvin. Minä itse vain valvon tätä koetta. Ein suorittaa tämän sinulle sillä hänellä on erinomaiset parantamisen kyvyt. Myös Kuro osallistuu sillä hän on lääkäri ja tietää parhaiten Einin lisäksi mitkä kehon osat paranevat ja millä tavalla. Onko asia ymmärretty?" Aigo kysyi. "Kyllä on" Sanoimme Kuron ja Einin kanssa yhtäaikaa. "Minä tietenkin luotaan Erun kanssa koko ajan sinun elintoimintojasi koneiden kanssa, jotta saamme hyvän käsityksen kuinka kehosi toimii. Joten aloittakaamme ihmeessä. Tsuki asettuisitko leikkauspöydälle." Aigo sanoi.

Asetuin makaamaan leikkauspöydälle selälleni. Ein ja Kuro kiinnittivät kaiken maailman laitteita minuun. En tiennyt tai ymmärtänyt puoliakaan niistä. Pystyttekö auttamaan minua tässä? "Pystyisimme kyllä. Se tosin huomattaisiin samantien, joten emme suosittele asiaa." Hyvä on Kun he olivat saaneet kaiken minuun kiinni he tarkistivat yleisen vointini. "Katso oikeaan ja vasempaan" Kuro sanoi. Tein niin. "Pulssisi on liian nopea." Kuro sanoi. "Ein voitko saada hänen pulssinsa tasaantumaan?" Kuro kysyi Einiltä. "Pystyn toki" Ein sanoi. Näinn hänen keskittyvän. "Tämä sattuu jonkin verran, mutta älä vastusta tai joudun seuraavalla kerralla pakottamaan kovemmin" Ein käski minua. "Hyvä on" vastasin. Ein laittoi kätensä paljaalle rintakehälleni. Tunsin ensin pientä kylmyyttä, mutta se ei haitannut minua. Pian tunsin korventavan kivun sydämessäni. Huusin tuskaani. Nousin kouristellen ylöspäin kantapäideni ja pääni varaan. Tunsin kuinka Einin kynnet lävistivät ihoni. Tuli korvensi sisintäni. Yhtäkkiä se oli ohi ja huohotin leikkauspöydällä kuin olisin juossut maratonin. "Se on tehty" Ein sanoi. Katsoin rintakehääni. Mitään haavoja ei ollut. "Ainakin selvitimme yhden asian. Pienet kynsien tekemät haavat paranevat nopeasti. Tosin tuo on peruskyky joka on kaikilla vampyyreillä." Aigo sanoi. "No niin aloittakaa koe!" Aigo huusi.

Ein otti leikkausveitsen pöydältä ja sanoi jotain hiljaa Kurolle. En kuullut mitä he sanoivat toisilleen näin vain Kuron nyökkäävän hitaasti. Yhtäkkiä Ein villsi minua rintaan. Voi kuinka tämä sattuu. Yllätys isku korvensi kuin tuli. Mutta päätin olla välittämättä. Noin kymmenen minuutin kuluttua haava oli pelkkä rupi. "Tuokin on peruskyky" Aigo sanoi. Seuraavaksi Ein viilsi jalkaani. Jälleen se parantui melko nopeasti. Taas ein kuiskasi jotain Kurolle, joka jälleen nyökkäsi. Tällä kertaa en saanut vain yhtä haavaa. Kuin valon nopeudella Ein oli viiltänyt minua tusinasta kohtaa. Huusin jälleen kovaa. Mutta tälläkään kertaa ei kestänyt kauaakaan enne kuin haavat parantuivat. "Huomasin epänormaalia energiaa hänen kehossaan. Tuo on normaalisti parantumaton ja vaatii parantajaa." Aigo sanoi. "Sitokaa tai pidelkää häntä!" Ein käski. Kuin taikaiskusta Eru ja Kagami tulivat luokseni ja pitivät minua paikoillaan. Ein otti jälleen veitsen, mutta tällä kertaa hän veti pitkän viillon oikeaan jalkaani. Puristin huuleni viivaksi, jotta en huutaisi. "Kuro olisitko ystävällinen ja hiljentäisit hänet?" Ein sanoi. Kuro ei vastannut mitään, mutta tuli vasemmalle puolelleni ja otti niskani takaa kiinni ja laittoi toisen käteni suuni eteen ja yhden sormistaan suuhuni. Katsoin häneen kysyvästi, mutta hän vain pudisti päätään kevyesti. Huomasin Einin ottavan vasaran ja taltan. Rupesin huutamaan äänettömästi ja viskomaan kehoani irti heidän otteestaan. En edes halua tietää kuinka paljon tämä tulee koskemaan! "Älä valita kestät sen kyllä. Ja jos et kestä saamme sinut kyllä tajuttomaksi. Haluaisitko sitä?" En.. Haluan kuitenkin tietää mitä he tekevät. "Onpa sinulla sairas huumorintaju." Ein asetti taltan sääriluuni kohdalle. Tasan keskelle. Nosti himean vasaraa ja jysäytti iskun joka halkoi luuni pirstaleiksi. "Aaaaaa!" Huusin ja purin kovaa Kuron sormea. Olin aivan tajuntani rajoilla. Ein otti pienet levittimet jotka hän laittoi haavan reunoille, jotta näkisi parantuisiko haava ja murtunut luu. Aika kului hyvin hitaasti ja purin ja huohotin kuin en ennen olisi ilmaa saanutkaan. Puristin silmiäni kiinni ja pyysin kehoani parantumaan. Pian luuni rupesivat yhtymään. Kaikki katsoivat kiinnostuineina kuinka luut kuroutuivat yhteen ja jättivät sileän luun jälkeensä. Ein irrotti puristimet ja haava sulkeutui. "Hyvä voitte päästää hänet irti nyt. Tiedämme nyt kuinka hyvin hän parantuu. Onneksi olkoon Tsuki. Olet hyvin harvinainen. Ihmettelinkin miten parannuit niin nopeasti kaikista kohtauksistasi." Aigo sanoi He ottivat laitteet irti minusta. "Voit nyt mennä pukemaan päällesi. Koetus läpäisty!" Aigo kertoi. "Kiitos" sanoin.

Nousin ylös leikkauspöydältä ja menin verhon taakse. Otin sairaalavaatteni pois ja laitoin ne koriin. Ne olivat täynnä erinäisiä veritahroja. Olin juuri saanut omat vaatteni päälleni ja olin tulossa pois verhon takaa kun heikotus iski. Kaaduin maahan ja huohotin. "E-en pysty" sanoin huohotuksieni lomasta. Kuro kiisi vierelleni. Hän polvistui ja otti minut syliinsä. Hän katsoi huolestuneena Aigoon ja sanoi "mikä hänellä on? Mitä sinä näet?" "Hän on kuluttanut liikaa voimiaan. Annetaan hänen levätä hieman. Kuro nosta hänet takaisin leikkauspöydälle." Aigo sanoi. Kuro otti minusta kiinni ja laski minut pöydälle. Olin kuin kala kuivalla maalla. Tunsin jälleen korventavaa kipua sydämessäni. Se ei enää totellut Einin tahtoa. "Tehkää jotain! En pysty pitämään hänen sydäntään enää kontrollissa!" Ein huusi hädissään. Kipu korvensi minua syvältä. Sydämeni liian nopea jumputus oli tehdää minut hulluksi kunnes se loppui. Tajuntani hävisi.

"Mitä hänelle tapahtui? Ein!" Huusin. "En tiedä Kuro. Odota.. Hänen sydämensä pysähtyi!" Ein huusi. "Korjaa se! Nyt!" Huusin hänelle. Ein asettui Tsukin ylle ja repäisi hänen paitansa auki. Hän keräsi käteensä sähköä. Hyvin voimakas elementaalinen pallo. Hän jysäytti sen suoraan Tsukin rintakehään! Tsuki nousi iskusta hetkeksi. Mutta tippui pian alas. Emme nähneet mitään elonmerkkiä hänessä. "Uudestaan Ein!" Huusin. "Aigo auta minua!" Ein huusi. Aigo meni Einin luokse ja teki samanlaisen elementaalisen pallon kuin EInkin. Hän sulautti sen Einin vastaavaan. Jälleen Ein iski. Tällä kertaa Tsuki nousi ylös istuma asentoon ja huusi kovaa. "Olen elossa. Olen elossa" Tsuki huohotti.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Marras 25, 2008 17:58

Okei tylsyys pakottaa kirjottamaan, eli jatko saapuu.

24. Diamonds for Tears

Tunsin jälleen elämän itsessäni. Rintaani pisteli vielä, mutta tiesin, että se parantuisi pian. Miksi en aikaisemmin tiennyt minulla olevista parantumiskyvyistä? "Tietenkin siksi, koska sinut on aina parannettu ennen kuin haavasi ovat päässeet luonnollisesti parantumaan. Et olisi edes selvinnyt kohtauksistasi ilman parantumiskykyäsi." Vai niin. "Jatkammeko?" Kysyin. Nousin ylös leikkauspöydältä ja katsoin kysyvänä Aigoon. "Ja-jatkamme kyllä. Menkäämme." Aigo sanoi. Hän oli vieläkin hermostunut. Menimme takaisin käytävään. "Mistä ovesta menemme tällä kertaa?" Eru kysyi. "Violetista." Aigo vastasi. Yhtäkkiä tunsin, kuinka lohikäärme otti minut hallintaani. Silmäni muuttuivat tällä kertaa kauniin meren sinisiksi. "Eru minun pitäisi puhua kanssasi jos tämä vain sopii?" Sanoin ja katsoin kysyvästi Aigoon. "Kaipa tuo käy. Me menemme jo huoneeseen. Tulkaa sitten perässämme." Aigo vastasi. "Kyllä" kerroin hänelle. Ein, Aigo, Kagami ja Kuro menivät violetista ovesta. Kuro katsoi perääni kysyvästi ennen kuin sulki oven.

Otin Erua kädestä kiinni ja vein hänet taaksepäin käytävää. Pysähdyin lohikäämeitä esittävän maalauksen eteen. "Eru oletko miettinyt mitä veljeni Namida sanoi sinulle?" Asahi kysyi suullani. Mitä tämä on? Miksi otat hallinnan vasten tahtoani? "Koska tämä pitää tehdä nyt, jos et tietenkään halua, että Eru kääntyy sinua vastaan?" En tietekään halua! "No älä sitten valita vaan ole hiljaa ja tarkkaile!" Hyvä on. "Mitä oikein puhutte Prinssi Tsukishiro? En ymmärrä. Namida? Kuka? Mitä?" Eru kysyi hämmästyneenä. "Ei älä puhu. Anna kun minä selitän. Minä en ole Tsuki. Minä olen Arahi. Olen lohikäärme Tsukin sisällä. Namida on minun veljeni. Hän on tuulen herra toisin kuin minä taas olen veden herra. Mutta takaisin asiaan. Etkö muista kun Namida kutsui sinua pikkuiseksi? Etkö ihmetellyt sitä ollenkaan?" Arahi kysyi suullani. "Ihmettelin kyllä en vain-" Eru sanoi. "Ei älä edelleenkään keskeytä minua. Tämä ottaa Tsukin voimille kovasti ja jos et halua, että prinssillesi käy huonosti oletan, että olet hiljaa vastedes." Arahi jatkoi. "Kyllä Arahi-sama" Eru vastasi. "Hyvä. Veljeni Namida kutsui sinua pikkuiseksi koska olet lohikäärmeiden sukua. Kauan sitten esi-isäsi olivat lohikäärmeitä. Et pysty muuntautumaan Tsukin tavoin lohikäärmeeksi, mutta sinulla on muutamia esi-isiltäsi periytyneitä voimia. Tämän takia myös sinun on palveltava Tsukia kaikella tarmollasi. Ymmärrätkö?" Arahi kysyi. "En ymmärrä, mutta teen kuten sanot." Eru vastasi. "Sinä olet tavallaan, kuin harhautunut pikkuserkku meille, jonka takia suojelemme sinua. Emme tietenkään yhtä paljon kuin Tsukia, mutta suojelemme kuitenkin. Sen takia Namida toi sinut takaisin. Me huolehdimme omistamme. Mutta, jotta voisimme suojella sinua yhtälailla kuin Tsukiakin sinun täytyy suojella Tsukia ja olla hänen lähellään kaikkina aikoina. Jos Kuro käskee sinut pois tai Tsuki, silloin ole Kagamin seurassa. Hän tietää totuuden sinusta, meistä ja Tsukista. Hän on vannonut suojelevansa herraamme ja näin ollen hänen suojeluksensa ylettyy myös kaikkiin herramme ympärillä. Tämän takia on tärkeää, että ymmärrät kaiken." Arahi kertoi. "Kiitos, että luotatte minuun. Ihmettelin aikaisemmin voimiani, mutta nyt olen saanut vastaulset kaikkiin kysymyksiini. Kiitos." Eru vastasi. "Hyvä. Huolehdi nyt Tsukista. Hän on tärkeä meille kaikille. Kun lähden hänestä hän on jälleen hyvin heikko. Tue häntä." Arahi käski. "Kyllä teen sen" Eru vastasi. "Hienoa. Näemme jälleen Pikkuinen." Arahi vastasi ja jätti minut yksin mieleeni. Lohikäärmeen voima valui ulos minusta. Putosin samantien polvilleni maahan ja haukoin henkeäni samaan tapaan kuin koetuksessa. "Anna minun tukea teitä Tsuki-sama" Eru sanoi. "Kiitos Eru." vastasin hänelle samalla kun hän otti kädestäni kiinni ja laittoi sen olkapäälleen ja nosti minut ylös. Hän lähti hitaasti ja tukien viemään minua koetushuoneelle päin. "Kiitos, että tuet minua." Sanoin jälleen. Tulimme violetin oven eteen. Menimme yhdessä sisään huoneeseen.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Marras 25, 2008 22:32

ja jatko saapuu jälleen. Olen saanut paljon rohkaisevaa palautetta tutuilta ja tuntemattomilta. Kiitos, että jaksatte lukea tarinaani.

25. Lonely World, The Key

Huone oli hyvin outo. Joka puolella oli erillaisia laitteita ja kuvastimia. Näin muutamia erivärisiä maalitauluja. Huone oli hämärästi valaistu, mutta huomasin, että jotkin kohdat huoneessa olivat pimeämpiä ja toiset kirkkaampia. Kuro huomasi ensimmäisenä, että tulimme huoneeseen. Hän näki, kuinka Eru tuki minua ja tuli heti luoksemme. "Mitä tapahtui? Mitä sinä teit hänelle?!" kuro tivasi Erulta. "Lopeta Kuro. Käytin vain hieman liikaa voimiani. Siinä kaikki. Selitin vain Erulle tapahtumat, joita on tapahtunut. Koetukseni aikana voit kysyä Kagamilta lisää asiasta. Ja nyt Eru päästäisitkö irti?" Kysyin. Eru päästi siinä samassa irti ja meni tuolille istumaan ja jäi siihen tarkastelemaan ympäristöä mahdollisten uhkien varalta Kagamin kanssa. "Noniin aloittakaamme koetus mahdollisimman nopeasti. Tsuki asettuisitko seisomaan jälleen tähän ympyrään." Aigo sanoi. Otin jälleen takkini pois. Jotenkin tiesin, että tähänkin koetukseen kuuluisi liikkumista. "Laittakaa valaistus hetkeksi täysille!" Aigo sanoi. Ein meni heti seinässä olevan painikkeen luokse ja painoi sitä. Valot syttyivät. Huomasin, että huone oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut. "Käytämme noita laitteita vasta koetuksen jälkeen. Hiljennä valaistus" Aigo sanoi. Ein painoi napista uudestaan. Hämärä palasi ja tajusin, että oli mahdotonta nähdä huoneen toiselle puolelle täältä asti. "Kuinka pitkälle näet huoneeseen?" Aigo kysyi minulta. Näen seitsemänteen maalitauluun asti. Ja senkin vain hämärästi. "Niin arvelinkin. Se on enemmän kuin normaalivampyyri näkisi. He näkevät yleensä vain viidenteen jos edes siihenkään asti." Aigo jatkoi. "Nyt itse koetukseen. Huomaatko viivat lattiassa, ne, jotka lähtevät ympyrästä eri suuntiin?" Aigo kysyi "Näen" vastasin. "Ne ovat kaikki erinlaisia viivoja. Sinun tehtäväsi on valita yksi noista viivoista ja mennä huoneen perukoille asti. Et aikaisemmin huomannut, mutta tämä on labyrintti. Saat käyttää kaikkia kykyjäsi tehtävien läpäisemiseksi. Kymmenen tehtävää tulee vastaan, riippumatta siitä minkä polun valitset. Jokaisen tehtävän palkkiona on kirjain. Tämä kirjain sinun on löydettävä keinolla millä hyvänsä. Ja ei et ole yksin tuolla. Me kaikki olemme siellä. Jokainen meistä ottaa eri polun. Myös sisällä labyrintissa voi olla ketä tai mitä tahansa. Jos törmäät meistä johonkuhun joudut taistelemaan meidän kanssamme. Sinun on tarpeen saada vähintään kymmenen kirjainta tehtävistä ja kymmenen kirjainta meiltä muilta. Näistä muodostuu lause. Lopulta kun pääset labyrintista ulos sinun pitää koota kirjaimista lause. Tähän on aikaraja. Sinulla on tasan kolme tuntia aikaa hoitaa asia. En kysy haluatko jotain aseita sillä sait jo aseet sulautumis tehtävässä. No niin. Sano kun voimme aloittaa." Aigo kertoi. Mietiskelin hetken minkä polun ottaisin. Päätin ottaa hopeisen polun sillä se symboloi monia asioita elämässäni. Ja tietenkin koska sen kiilto näkyi hyvin. Mietin kannattaisiko minun ottaa myös paitani pois. Sen napit olivat hajonneet silloin kun Ein oli repinyt sen elvyttääkseen minut. Päätin ottaa sen pois. Heitin sen erään tuolin kaarmille. Päätin, että olin valmis. "Olen valmis" sanoin. "Hienoa. Koetus alkakoon!" Aigo huusi.

Ampaisin liikkeelle sapelit heiluen. Juoksin ja seurasin samalla hopeista viivaa joka kiilteli himmeästi. Saavuin pian ensimmäisen tehtäväni luokse. Huomasin läheisessä seinässä ohjeen tehtävään. Jaa jaa. Minulla on kolme yritystä löytää oikea kilpi kaikkien joukosta. Katselin pienestä aukosta tunneliin. Tunnelissa riippui kilpiä naruissa. Huomasin vieressäni suuren narukimpun. Ahaa ensin siis pitää löytää oikea kilpi sen jälkeen kun olen sen löytänyt joudun vetämään sen luokseni ja etsimään siitä kirjaimen. Helppoa. Päädyin tarkastelemaan kilpiä. Niitä oli monen kokoisia, monen värisiä ja monen muotoisia. Mietin ankarasti. Koska viivani on hopeinen uskon, että tarvitsen hopeisen kilven. Hopeisia kilpiä oli erillaisia. Näin tältä etäisyydeltä seitsemän hopeista kilpeä. Tarkastelin jokaista yksitellen. Kun oli menossa kolmannessa kilvessä huomasin pienen A:n sen yläreunassa. Otin heti narukimpun käteeni ja etsin narun joka vetäisi sen luokseni. Löysin sen pian ja vedin kilven luokseni. Kuten olin luullutkin kilpi tuli luokseni sulavasti. Ei ansoja. Hienoa. Kilpi ei mahtunut ulos aukosta. Näin, että se oli paljon suurempi kuin miltä se oli näyttänyt. Pidin edelleen narusta kiinni toisella kädelläni, kun kurotin katsoakseni alas. Huomasin tuijottavani seipäiden tayttämään lattiaan metrien päässä alapuolellani. Heti kun kurotin jostain lattian syvyyksistä rupesi tulemaan liekkejä, jotka nousivan tänne asti. Huomasin narujen höyryävän. Voi helvetti! Minulla ei ole tilaa muuttua Arahiksi. Minulla ei ole aikaa.. Hitto! Nojauduin nopeasti takaisin, jotta en olisi kärventynyt. Otin kilvestä kiinni ja tutkin sitä. Kuinka saan kirjaimen pois tuosta kilvestä? Otin kiinni kirjaimesta ja väänsin, nyin, riuhdoin ja revin, mutta kirjain ei hievahtanutkaan. Sitten muistin mitä Aigo oli sanonut aseista. Otin sapelin vyöltäni ja laitoin terän kirjaimen juureen. Väänsin hienoisesti, mutta se ei hievahtanutkaan. Köysi paloi jo. Suutuin itselleni. Ai miten niin helppoa. Mitä oikein ajattelin?! Työnsin vihani puuskassa sapelini kilpeen. Ihmetyksekseni se liukui kilven sisään kuin lämmis veitsi voihin. Hopea suli tikarin ympäriltä nopeasti. Siirsin köyden suuhuni ja otin tikarista ja kirjaimesta kiinni. Kilpi suli kokonaan ja yhtäkkisestä painon menetyksestä johtuen melkein tipuin kuoppaan. Phiuh. Se oli lähellä. Jos seuraavat tehtävät ovat samanlaisia olen pulassa. Laitoin kirjaimen vyöhöni sapelien vieressä olevaan pieneen koteloon, joka riippui vyöstäni. "Varo Hyökkäys!"
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Marras 25, 2008 22:59

Huoh! Mikäköhän muhun on oikein menny? Ei mulla yleensä tällasia inspis boosteja tuu... No tiedä häntä.. ja nyt on Info Ruudun vuoro!


INFOA!!!!

Nazo
Oikea nimi: Nazo Fukoo Zankoku. Noin 600 vuotias. Hän on Pure, mutta hänet on veretetty kuolleella verellä. Tästä syystä hänen hiuksensa ovat mustat. Ollut salamurhaajana koko ikänsä. Tällä hetkellä Aidan palveluksessa.

Namida
Koko nimi: Namida Shi Suishoo. Ikä tuntematon. Elää Tsukin mielessä. Toinen lohikäärme veljeksistä. Hopeinen lohikäärme, hallitsee salamoita. On ollut Tsukin mielessä aina, mutta tuli esiin vasta sen jälkeen kun Tsukista tuli Royal Blood Pure.

Arahi
Koko nimi: Arahi Shi Taiyoo. Ikä tuntematon. Kuitenkin vahvempi, kuin Namida. Myöskin yksin lohikäärmeistä, jotka palvelevat Tsukin sukua. Sininen lohikäärme, hallitsee vettä ja merta.


Sitten Elementeistä.

Eli tekisin muuten ympyrän mutta kun en osaa (Eli en jaksa) Elementit ovat:
Valo, Pimeys, Tuuli, Vesi, Tuli, Maa, Ilma/Tuuli, Happo ja Jää. Tietyt elementit tulevat toimeen ja toiset eivät esim. ValoxPimeys ja Vesi-Sähkö.

Happo kulkee pimeyden kanssa käsikädessä kun taas esimerkiksi Maa ja valo samaten Myös valon ja pimeyden elementit tietenkin toimivat omina elementteinään. Että näin :) Ottakaa tuosta nyt selvää :P
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Marras 26, 2008 00:35

Ja sitten palaamme takaisin tarinaan. :P

26. Rejection Role

"Varo Hyökkäys!" Nostin sapelini puolustusasentoon molemmat ylös päin torjumaan vihollista. Ein ja Kagami huökkäsivät kummatkin vahvasti minua vastaan. "He ovat liittolaisia täällä. Anna minun hallita heitä. Olen kokeneempi tässä kuin veljeni Arahi!" Hyvä on. Lohikäärme otti minut valtaani. Kävimme jälleen taistelua nopeammin kuin ihmissilmä pystyisi näkemään. Yhtäkkiä labyrintin turvallinen hämärä vaihtui täydelliseksi pimeydeksi. Nyt ymmärrän miksi juuri tämä koetus on varattu erillaisten näkökykyjen ja silmätekniikoiden testaamiseen. Täällä valo ja varjo vaihtuvat satunnaisesti ja jokainen tehtävä on koetus silmillesi. Tätä ei helposti läpäistä. "Ei niin. Autamme veljeni kanssa niin paljon kuin pystymme. Aina kun tulee hyökkäys annatko meidän ottaa vallan?" Kyllä "Hienoa!" He painostivat minua molemmilta puolilta yhtä aikaa. Ylhäältä ja alhaalta. Tiesin, että jos olisin valinnut alunperin lapsuudessani aseekseni miekan olisin jo kuollut. Lohikäärmeen silmäni olivat muuttuneet jälleen. Tällä kertaa ne olivat violetit ja hehkuivat himmeästi. Näin heidän läpönsä. Lämpöä aistivat siömät? Onko minulla sellaisetkin? "Kyllä on. Olet käyttänyt niitä aikaisemminkin. Etkö muista? Silloin kun olit koulussa? Paljon aikaisemmin. Hieman sen jälkeen kun sinut lähetettiin ihmismaailmaan oppimaan kunnioitusta ja lempeyttä." En.. "No tämän jälkeen jos siis selviämme hengissä tästä, pystyt käyttämään niitä aina silloin kuin haluat." Hienoa. Kagami käytti kahta pitkää tikaria aseinaan. Ne olivat kauniit. Tehty samasta aineesta kuin omat sapelini. Einillä taas oli aseinaan Nunchakut. Kauniit nekin. Mustemmat kuin yö ja samalla en kyennyt erottamaan niiden oikeaa väriä ollenkaan. Ne kuin vaihtoivat väriä. nekin samaa ainetta kuin omat sapelini ja Kagamin tikarit. He painostivat joka suunnasta. Kagamin tikari osui olkapäähäni, mutta en välittänyt haavasta sen enempää. Pian tunsin korventavaa kipua. Kuin happoa, joka syövytti haavaa. Samassa kun murehdin haavaa Ein iski minua reiteen. Sain pitkän viiltohaavan jalkaani. Samanlainen kipu, kuin olkapäässäni tuli siinä samassa myös reiteeni. "Tässä on tilaisuutemme. He luulevat, että ovat voittaneet, mutta he eivät tiedä, että minä haalitsen sinua. Vaikka kipu olisi kuinka kova tahansa, älä enää tempaise hallintaa minulta!" Hyvä on. Lohikäärme minäni jäi kyyryyn seinää vasten. Kagami ja Ein eivät olleet enää yhtä varovaisia. Näin aukkoja heidän hyökkäyksissään. Iskin sapelini Kagamin olkapään läpi seinään. Jätin sen siihen. Enää oli Ein. Ein oli ensin varovainen, kunnes huomasi toisen sapelini puuttuvan, jolloin hän hyökkäsi raivokkaasti päälle. Iskut vaihtelivat. Sain jälleen viiltohaavan. Tällä kertaa kaulani tyveen.
En reagoinut haavaan mitenkään. Se yllätti Einin pahanpäiväisesti, jolloin survaisin Sapelini hänen mahansa sivusta läpi. Hän päästi pienen vaikerruksen, mutta ei pystynyt liikkumaan. Ihmettelin miksi. Sain vastauksen hyvin pian. Sapelini oli jälleen uponnut seinään asti. "No niin ota kirjaimet heiltä ja lähde." Menin ensin Kagamin luokse ontuen. Otin hänen taskustaan A:n ja L:n. Menin seuraavaksi Einin luo ja sain häneltäkin kaksi kirjainta, P:n ja Ä:n. Otin sapelini ja laitoin ne vyöhöni ja juoksin pimeydessä seuraten hopeista viivaa joka kiilteli himmeästi.

Tulin Ovisyvennyksen luo. Päättelin, että tämä oli turvallinen paikka tutkia haavojani. Istuin ovan viereen, nojaten seinään. "Ota sapelisi ja viillä housusi auki reiteen asti. Sen jälkeen työnnä sapelisi haavoihisi. Se vie sinut hetkeksi tajuttomaan tilaan. Minä huolehdin lopusta." Hyvä on. Otin sapelini ja viilsin sapelillani housuni reidestä avonaisemmiksi. Työnsin sapelini suoraan haavaan. Yritin huutaa, mutta oma käteni oli tiukasti suuni edessä. Huomasin, kuinka sapelia pitävä käteni työnsi sapelin syvälle olkapäähäni ja sen jälkeen kaulani tyveen. Menetin tajuntani.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Marras 26, 2008 06:12

Tylsyys tappaa.

27. Stalemate

Kun sain tajuntani takaisin, en tiennyt, kuinka kauan aikaa oli kulunut. Päätin nousta ylös. Katsoin haavojani. Niitä ei enää ollut. Muistin mitä minulle oli sanottu sulautumiskoetuksessa. Sapelini eivät koskaan vahingoittaisi minua. Niitä voitaisiin käyttää minun parantamiseeni haavoista ja vammoista, jotka olivat vakavia. Mutta hinta siitä oli kova. Ne käyttivät täysin minun energiaani. Ja en voinut puuduttaa itseäni sillä se vei liikuntakykyni. Joten joutuisin joka kerta kestämään aivan hirveää kipua. Huomasin vasta nyt, että oven vieressä oli jälleen ohje lappu: Käy sisään jos uskallat. Tällä kertaa jos epäonnistut toista mahdollisuutta ei ole! Hmm.. Hyvä on mennään sisään. Hällitsetko minua jälleen? "En tällä kertaa Arahi halitsee sinua. Hyväksytkö?" Kyllä. Tunsin kuinka lohikäärmeen voima ja tahto valtasi minut. Silmäni muuttuivat meren värisiksi. Arahi tutki ovea aisteillani. Yhtäkkiä hän heitti mielensä huoneen sisään. "Vaitoan ainakin 20 Huntteria sisällä. Kolmella heistä on kahdella heistä on kirjain. Meidän on yllätettävä heidät!" Miten? "Sulautumalla. Sulaudumme seinään ja yllätämme heidät yksitellen. Tämä paikka on erinlainen. Tällä kertaa et joudu uhraamaan itseäsi, sillä täällä on veri vuotanut." Hyvä on. Tehdään se! Sulauduimme seinään tietämättä mikä meitä odotti.

Näin heidät hämärästi seinän läpi. Täällä oli paljon valoisampaa kuin mitä käytävässä oli ollut. Löysin yhden sotilaan seisomasta pienessä kulmassa. Tulin seinän läpi ääneti ja työnsin sapelini hänen sisäänsä. Tutkin hänet pikaisesti, mutta en löytänyt kirjainta mistään. Sulauduin jälleen. Tällä kertaa löysin sotilaan seisomasta huoneen perältä missä oli hieman hämärämpää. Tulin ulos seinästä hänen takaansa. Sapelini meni suoraan hänen lävitseen. Tutkin hänet. Hänen kauluksessaan oli pieni kysymysmerkki. Otin sen itselleni. Ahaa.. Lause on siis kysymys. Miksiköhän juuri kysymys? Sulauduin jälleen kerran seinään ja lähdin etsimään seuraavaa uhriani. Tällä kertaa en ollut yhtä onnekas kun löysin hänet. Hän huusi kovaäänisesti kuin pistetty sika kun viilsin häntä. Kuulin etäisiä askeleita kun sotilaat läheltä tulivat katsomaan mitä oli tapahtunut. Tutkin tämän sotilaan perustellisesti, mutta en löytänyt mitään hyödyllistä. Näin, kuinka sotilaat tulivat minua kohti. Pakenin takaisin seinään. Kiisin seiniä pitkin. Yhtäkkiä tunsin pistävää kipua käsivarressani. Vereni värjäsi seinän ja minut vedettiin siitä läpi. Repäisin itseni irti miekasta, joka oli satuttanut oikean olkapääni. "Emme juuri nyt välitä haavasta. Anna sen olla ja palauta hallinta minulle. Täällä olet vain sivustakatsoja!" Tunsin itseni täynnä elinvoimaa. Laitoin sapelini takaisin koteloihinsa ja syöksin molemmista käsistäni vettä ja sähkö olevia rihmoja. Kaikki 4 sotilasta kaatuivat maahan. Tutkin heidät nopeasti. Minua onnisti, kolmannella sotilaalla oli jälleen kirjain. Tämä oli kirjain Ö. Sulauduin takaisin seinään ja pakenin huoneesta.

Päädyin jälleen istumaan huoneen ulkopuolelle. "Tee se!" Otin sapelini ja työnsin sen haavaan. Tällä kertaa päästin huudon. "Tuo huuto tuo viholliset luoksemme. Ole varuillasi!" Kyllä olen. Otin sapelin pois. Haava oli parantunut, mutta voimani olivat melkein lopussa. Jäin huohottamaan vaimeasti seinää vasten. Vapisin hiukan, mutta tiesin, että en saisi kohtausta aivan vielä. "Puolustaudu! Nopeasti!" En ajatellut enää. Vaihdoin lämpönäkööni. Nappasin sapelini vyöltäni ja nousin puolustamaan henkeäni selkä seinää vasten. Huomasin, että Eru, Aigo ja Kuro olivat minua vastassa. He olivat ilmestuneet kuin tyhjästä. Kaikkien heidän ilme oli vakava. He kaikki huomasivat heti, kuinka huonossa kunnossa oikein olin. Huohotin edelleenkin. Olin hieman kyyryssä sapelit eteeni ristittyinä. Tarkkailin heistä jokaista odottaen hyökkäystä. Kuro tuli ja kokeili. Hänen aseinaan olivat sapelit niin kuin minullakin. Tanssimme tuttujen kuvioiden läpi. Samassa Eru ja Aigo hyökkäsivät sivuilta. Hyöppäsin ilmassa voltin potkaisten kumpaakin heistä suoraan kasvoihin samalla kun viilsin Kuron poskeen pienen naarmun. Erun ase oli nuoliviini ja jousi. Molemmat valkoisia kuin vastasatanut lumi. Aigolla taas oli miekka. Miekka kuin puhdasta kultaa. He molemmat jäivät seisomaan. Kuin sovitusti he jäivät katselemaan, kuin Kuro lopettaisi tuskani lyhyeen. Kuinka saatat rakkaani? Kuro hyökkäsi villisti. Tajusin voimieni vähäisyyden ja puolustin tekemättä suuria liikkeitä. Hän sai muutaman viillon perille asti. Silloin ymmärsin. Täällä olemme vihollisia. Ja Kuro suhtautuu minuun täällä kuin viholliseen, ei kuten rakastettuun. Silloin viha nousi minussa. Päätin lopettaa tämän nopeasti. Huomasin Kuron kaulalla olevan korun olevan kirjain. En miettinyt. Viilsin korun irti hänen kaulastaan ja potkaisin hänet seinään. Käännyin kohtaamaan Erun ja Aigon. He olivat valmiina. Aigo oli suurempi uhka kuin Eru. Erulla ei ollut tarpeeksi tilaa käyttä joustaan tehokkaasti, joten jätin hänet tältä erää huomiotta. Käytin Aigoa sumeilematta kilpenä. Yhtäkkiä hän ja Eru katosivat näkökentästäni. Mihin he menivät? "He eivät menneet mihinkään. He laskivat kehonlämpöään, jotta et erottaisi heitä ympärilläsi olevasta paikasta. Kuuntele älä katsele!" Kuuntelin heidän hengitystään. Kuulin Aigon hyökkäävän. Viilsin häntä en tiedä mihin osuin, mutta näin kirjaimen pudonneen maahan. Tein kuperkeikan maassa ja nappasin kirjaimen itselleni potkaisten samalla Aigoa leukaan ja lennättäen hänet seinään Kuron vierelle. Juuri kun nousin. Tunsin kivun iskevän selkääni. Voi ei! Eru! Katkaisin nuolen niin lyhyeksi kuin pystyin. Se lähetti kivun aallon selkääni pitkin koko kehooni. Lopetin taistelun nopeammin kuin tuuli. Tutkin Erun pikaisesti. Häneltäkin sain yhden kirjaimen. Sulauduin seinään.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Yamasukka
Viestit: 222
Liittynyt: Pe Elo 17, 2007 14:16
Paikkakunta: Siilinjärvi

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Yamasukka » Pe Marras 28, 2008 16:23

Vihdoinkin kone päästi kirjoittamaan tähän X'D (kone lagaa)

Todella mahtava tarina <3 En ole pudonnut kärryiltä. Ja se on hyvä, kun putoilen aika paljon että oikein kolisee.

Joo jatkoa odottelen innolla =3 <3

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Su Marras 30, 2008 09:15

Jatkan taas vaihteeksi. uusia ideoita saati inspistä ei oikein ole kirjottamiseen, mutta kattoo nyt mitä tästäkin seuraa...

27. My Gift to You

Vaelsin seinän sisällä loputtomalta tuntuvan ajan. Menin toisen tehtävän ovelle. Siihen samaan nurkkaan kuin aikaisemminkin. Voiko tälle haavalle tehdä jotain? "Ei. Et voi ainakaan yksin. Se tarvitsee kunnollista parantamista joltain toiselta." Mitä minun oikein pitäisi tehdä? "Jatka tehtäviä. Sinulla on jo melko monta kirjainta. Enää muutama ja tämä on ohi. No niin. Nouse ylös ja seuraa hopeista viivaasi. Näetkö sen tässä pimeydessä?" Näen, mutta huonosti. Minua heikottaa. "Se on ymmärrettävää kun sinulla on nuoli keskellä selkääsi. Onneksi Eru käytti vain tavallisia eikä sielunuolia." Aivan. Nousin ylös ja jatkoin. Kompastelin pimeydessä, oliln vaivaisesti tajunnan rajoilla. En ymmärtänyt mistään mitään. Pian tulin seuraavan tehtävän luokse. Tässä ei ollut mitään ohjeita. Pelkkiä maalitauluja käytävässä ja jousi lattialla. Nuoliviinissä oli 25 nuolta. Laskin maalitaulut, niitäkin oli 25. En tiedä pystynkö osumaan näihin kaikkiin saadakseni muutaman hassun kirjaimen. Jotenkin tuntuu, että tämä sadistinen koettelu ei enää ole vaivan arvoista.. "Tee nyt mitä sinun täytyy!"

Otin jousen lattialta ja mittailin, kuinka kauas sillä pystyisi ampumaan. Nuoli selässäni tekisi jousen jännittämisestä erityisen vaikeaa. Otin nuoliviinin lattialta ja sidoin sen vyölleni. Teen tämän niin nopeasti kuin vain pystyn. Autatteko minua saamaan lisää nopeutta? "Kyllä. Tiedätkö sen tekniikan nimeltä Ykseys? Se missä kuvittelet liekin pääsi sisälle ja syötät siihen kaikki tunteet, ajatukset ja ympärillä olevat häiriötekijät, kunnes itse liekkikin katoaa ja jäljelle jää vain tyhjyys?" Tiedän kyllä ja olen kokeillutkin sitä muutaman kerran. "Hyvä käytä sitä nyt!" Käytin tekniikkaa. Kuvittelin sinisen hehkuvan kuuman liekin pääni sisään. Syötin siihen kaiken. Kaikki ajatukset ja kivun joka sykki selässäni, kuin toinen sydän. Lopulta liekki katosi ja huomasin olevani tyhjä. Katsoin ensimmäiseen maalitauluun... Ja viimeinen nuoleni osui keskelle viimeistä maalitaulua nopeammin kuin edes ymmärsin. Pieni kirjain tippui yhtäkkiä lokeroon, joka oli käytävän oikealla puolella. Hain sen ja riisuin jousen ja viinen. Jatkoin matkaani kivusta kompastellen.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Su Marras 30, 2008 22:40

No niin nyt sitten vois jopa olla inspistä.. Mietin juuri, että tämä koetus on niin pitkä, että teen sen helpotuksen teille ihmiset, että en kirjoita tehtävistä enää kuin tämän kappaleen. Joten tästä tulee luultavasti hyvin pitkä ja luultavasti hyvinkin tylsä ja itseään toistava kappale -_-

28. Cocaine (We're All Going to Hell)

Tuntui kuin olisin kävellyt ikuiseeden pimeydessä. Käytin jälleen lämpönäköni. Hopeinen viiva näkyi näkökentässäni vaaleanpunaisena. Se ei ollut kovin lämmin, mutta sen verran kuitenkin että näin sen himmeästi. Voisitko nykäistä nuolen pois selästäni? "Ei.. Kumpikaan meistä ei voi tehdä niin, siinä on väkäsiä, siinä on väkäsiä, jotka ovat tarttuneet kiinni luuhun ja lihaksiisi. Väkäset ovat kaiken lisäksi vääntyneet." Hyvä on ei sitten! "Jatka nyt vain matkaasi. Meillä on vielä muutamia koetuksia jäljellä. Ja kaiken lisäksi uskon, että meidän tulisi odottaa hyökäystä. En usko, että olemme turvassa, vaikka olemme lyöneet heistä kaikki. He pystyvät parantamaan toisiaan. He ovat täällä liittolaisia ja sinä olet ainoa vihollinen. Voisit tietenkin koettaa saada edes yhden heistä hallintaasi ja suojelemaan sinua, mutta en usko, että sekään onnistuu. Olet vain heikosti tajunnan rajoilla. Ja sinulta puuttuu vielä 10 kirjainta. Voisit saada niistä kuusi vain voittamalla heidät uudestaan. Uskon, että he ovat jokainen ainakin yksi koetuksistasi. Sen jälkeen sinulta ei puuttuisi kuin 4 kirjainta ja olisit suorittanut tehtävän vielä kaiken lisäksi ajoissa." Hyvä on. Katson, kuinka kauan selviän tässä... En usko, että kauaa, jolloin joudun olemaan nopea. Jos uusi hyökkäys tulee, tiedän, että en selviäisi siitä yksin. Onneksi te olette kanssani. "Kyllä herramme. Olemme kanssanne aina." Jatkoin matkaani. Otin oikealla kädelläni seinästä tukea, jotta en kaatuisi. Tiesin, että jos en pian saisi tätä tehtävää tehdyksi, kuolisin.

Jatkoin ja jatkoin, kunnes tulin käytävään, joka haarautui kuuteen suuntaan. Joka suuntaan eri värinen viiva. Risteyskohta. Jäin miettimään hetkeksi, miksi nämä viivat olivat juuri tässä. Huomasin, kuinka joka käytävästi tuli joku. Näin heidät himmeästi. Näin kuinka jokainen heistä seisoi oman käytävänsä suulla ja katsoi toistaan. Siinä he kaikki olivat. Eru, Aigo, Kuro, Kagami, Ein ja minä. He kaikki pitivät aseitaan edessään. Erulla jousensa ja sielun nuolensa, Kurolla sapelinsa, Kagamilla tikarinsa ja Einillä yön nunchakut. Nousin suorempaan seisomaan ja nostin sapelini ristiin edessäni. En suojausasentoon vaan rukoillakseni. Jumalat antakaa minun säilyttää kunniani heitä kaikkia vastaan taistellessani, antakaa minun päästä Paratiisiin auringon taakse, jos häviän ja koen soturin kuoleman. Kun olimme rukoilleet päästimme aseemme alas ja tutkailimme toisiamme. Uskon, että he eivät hyökkää päälle samanaikaisesti vaan taistelemme pareittain. Jos minä voitan he kunnioittavat minua sen jälkeen. Jos taas he voittavat. He ovat tappaneet minut ja jättävät minut tänne, kunnes koetus on ohi. Antakaa minulle voimanne. Hallitkaa minua! "Kyllä voitamme tämän taistelun!" Tunsin lohikäärmeiden, tällä kertaa molempien voimat suonissani. Tunsin itseni ensimmäistä kertaa oikeasti vahvahksi.

Menin huoneen keskelle ja odotin kenet joutuisin kohtaamaan. Eru tuli keskell myöskin. Täällä hänellä olisi tarpeeksi tilaa käyttää joustaan kunnolla. Jousi oli kaunis. Se oli kuin hopeaa. Siihen oli kaiverrettu lintuja ja erillaisten ihmisten kasvoja. "Nuo kasvot kuvaavat vampyyrejä ja ihmisiä, jotka hän on tappanut. Ole varovainen. Tuo jousi ei ole normaali!" Nostin toisen sapelini tervehdykseen vanhaan tapaan. Samoin Eru nosti joustaan. Nyökkäsin hänelle hymyillen. Laitoin sapelini puolustusasentoon, ristiin eteeni. Eru nosti jousensa ja rupesi ampumaan. Torjuin jokaisen nuolen. Muutama raapaisi minua vähän, mutta en sallinut itseni välittää niistä. Kävin raivoisaan hyökkäykseen. Hän otti jousensa ja tosjui taidokkaasti jokaisen iskuni. Hän otti yhtäkkiä toiseen käteensä nuolen ja rupesi sohimaan sillä kuin keihäällä. Viilsin häntä kevyesti rintaan torjuntojeni lomassa, mutta iskussani ei ollut voimaa. Hän sai muutaman pistohaavan perille, mutta ne eivät olleet vaarallisia. Seuraava iskuni osui täydellisesti. Hän oli pyörähtänyt torjuakseen sapelini joka tuli sivulta. Toinen sapelini tuli alakautta suoraaan hänen alaselkäänsä ja meni siitä läpi toiselle puolelle asti. Eru pydähtyi kokonaan. Vedin sapelini hitaasti ulos. Hän jäi makaamaan. Otin kirjaimen hänen kaulastaan. S-kirjain, laitoin sen vyöpussiini ja odotin seuraavaa vastustajaa huohottaen rasituksesta ja selässäni tuntuvasta kivusta.

Putosin polvilleni. Tajuntani oli mennä. Näin välähdyksen sairaalasta ja Kurosta pyyhkimässä otsaani. Katoin ympärilleni ja näin Kuron olevan silmät kiinni, kuin nukkuen. Yskin ja pidin kiinni kurkustani. Sapelini tippuivat lattialle. Huomasin yskiväni verta. "Nyt loppui tuo heikkous. Otan vallan sinulta juuri nyt ja lopetan tämän taistelun tähän!" Tunsin kuinka en saanut enää mitään valtaa kehooni. Käsistäni virtasi vettä lattialle. Huomasin olevani vedenpinnan yläpuolella. Pääni liikahti katsomaan taakse. Mi-mi-minulla on siivet?!!??! Käsistäni virtasi sähköä jatkuvana virtana. He kaikki vain nytkähtivät kerran ja kaatuivat lattialle. Siipeni "katosivat" ja putosin toinen polvi koukussa ja toinen jalka suorana sivulla olevaan asentoon lattialle. Imin käsilläni veden ja sähkön maasta. Tutkin heidät kaikki. Kurolla oli 3 kirjainta, ja Einillä 2, muilla oli vain yhdet. "Hienoa. Meillä on kaikki kirjaimet. Nyt vain seurataan hopeista viivaa labyrintin loppuun."
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Pe Joulu 05, 2008 04:41

Oon hurahtanu ihan päättömästi Final Fantasy VII:hin. Ja koska luen FFVII Yaoi Ficcejä, niin totta kai nään random Final Fantasy unia. Ei tosin mitään Yaoiin viittaavaa, mun harmiks... Eli jos tää tarina nyt rupeaa ottamaan vaikutuksia FFVII:stä niin älkää syyttäkö mua :D

29. Success Montage, Sing

Juoksin käytävillä. Juoksin ja juoksin. Pimeys vaihtui valoon ja hämärään ja jälleen pimeyteen. Muutaman kerran melkein kompastuin, kun en huomannut edessä olevia portaita tai kynnystä. Viimein tulin labyrintin päähän. Kirjaimet piti järjestää oikeanlaisesti niille annetuille paikoille. Ryhdyin järjestämään kirjaimia paikoilleen. Lopulta sain tulokseksi seuraavanlaisen lauseen: ALASPÄIN VAI YLÖSPÄIN? En ymmärtänyt tehtävästä juuri mitään. Kunnes tajusin, että tämä oli arpapeliä. Päätin valita alaspäin. Painoin kirjaimia vuorotellen. Mitään ei tapahtunut. Mitä tämä nyt on? "Koita laittaa hieman sähköä tuohon pieneen rinkulaan ja katso josko se auttaisi" Tein, kuten minulle sanottiin. Keräsin voimaa sisälläni ja toin sen ulos ja päästin sen luikertelemaan rinkulaan. Ovi aukesi ja pääsin takaisin alkupisteeseen. Muut olivat jo siellä. Tulin takaisin ympyrään odottamaan. "Hienoa. Läpäisit ilman, että edes tajusit koetusta." Aigo sanoi minulle. Putosin polvilleni. En jaksanut enää kipua selässäni ja muissa haavoissani. "Miten niin?" Kysyin Aigolta huokailujeni välissä. "Ensinnäkin puolet ajasta, olit unessa ja toisekseen toisena puolena ajasta sinun ei olisi pitänyt nähdä yhtään mitään tai hyvin vähän. Tarkoittaa siis sitä, että olet hyvin erikoislaatuinen." Aigo sanoi minulle oudolla äänensävyllä. "Voimmeko jo parantaa hänet? Etkö näe, että hän kärsii?" Kuro kysyi vihaisena ja tuli luokseni tutkien vammojani. Huomasin olevani hänen tukemanaan. Hän piti päästäni ja hartioistani kiinni ja oli ottanut minut makaamaan polvelleen. Kuulin, kuinka he puhuivat jostain, mutta en jaksanut kuunnella. Kipu oli kaikkialla. Tunsin, kuinka se oli sisälläni, kuinka se pulppusi, uudistui ja levisi hiljalleen.

Heräsin ymmärtämättä, että olin edes nukkunut. Tai no en nukkunut, mutta ollut tajuttomana. Olinko kauankin tajuton? "Et. Ehkä 2 minuuttia jos sitäkään. He ottivat nuolen pois selästäsi, ja paransivat muutkin haavasi." Hienoa. Päästin jonkin sortin äänen, sillä Kuro tuli ja suuteli minua heti hellästi. "Valmiina jatkamaan matkaa?" Kuro kysyi minulta. Nousin seisomaan ja sanoin: "Tietysti rakkaani. Ei ongelmaa. Ja kiitos, kun paransitte minut." "Eipä tuo mitään" Ein vastasi minulle. Hän näytti väsyneeltä. Hänellä oli tummat renkaat silmien alla ja hänellä oli enemmän ryppyjä otsallaan ja hän näytti jännittyneeltä. Otin Kuroa kädestä kiinni ja kävelimme ulos huoneesta. En muistanut, että olisimme käyttäneet yksiäkään huoneen laitteista, mutta en jaksanut välittää. Tiesin, että olin läpäissyt koetuksen ja se riitti minulle. Menimme takaisin käytävään ja tällä kertaa menimme kultaisesta ovesta sisään. Katselin ympärilleni ja näin tuolin ympyrän sisässä. Tuoli oli musta ja melko iso kokoinen, mutta siinä olevat kaiverrukset olivat yllättävän kauniita. Ympyrän ja tuolin ympärillä oli 5 muuta ympyrää ja ne muodostivat viisikannan maahan. "Mikä tämän huoneen tarkoitus on? " Kysyin Aigolta, kun olimme kaikki päässeet sisään. "Tämä huone on muistojasi varten. Istut tuoliin ja sinut pistetään käymään läpi koko elämäsi. Muistot ovat vaarallisia ja niissä tapahtuvat asiat tapahtuvat myös täällä jos et osaa hallita muistojasi. Tämä on siis kuin uni. Mutta paljon todellisempi kuin pystyt kuvittelemaan." Aigo kertoi minulle. "Hienoa. Olen valmis aloittamaan heti kun olen istunut." Vastasin Aigolle. "Hienoa." Aigo vastasi minulle ja heilautti hieman kättään kutsuen muita huoneeseen. Huomasin, että kolme miestä tuli huoneeseen ja asettui pienempiin ympyröihin. Ein ja Kagami astuivat myös ympyröihin. He kaikki laittoivat silmänsä kiinni ja selkeästi keräsivät mielenvoimaansa tulevaa koetusta varten. "He tasoittavat muistojen virran. Tässä koetuksessa tunnet hyviä ja huonoja muistoja." Aigo kertoi minulle samalla, kun istuin tuoliin. Koetus alkoi ennen kuin olin valmistautunnut.

Kävelin puistossa. Tämä on onneksi onnellinen muisto. Kevyt ja lämmin keväinen sade ripotteli päälleni. Olin ollut ostoksilla ja kannoin muutamaa vaate kassia kädessäni. Olin ihmismaailmassa menossa kotiin. Pääsin kotiin ja rupesin lukemaan tulevaan Biologian kokeeseen. Muisto vaihtui. Olin jälleen myöhässä. Juoksin junaan, jotta kerkeäisin yliopistolle. Miksi vanhan herra Tanhon pitää olla opettajani tänään? Hän ei tiedä historiasta mitäänja silti hän opettaa sitä! Ahaa olen siis juuri nähnyt ensimmäisen uneni tästä paikasta. Sain kohtauksen luennolla. Jouduin sairaalaan. Muistot vaihtuivat ja vaihtuivat ja rupesin väsymään siihen, että kävin viimeisen vuoden tapahtumia läpi päässäni. Olin jo selvitellyt ne mielessä läpi, joten hallitsin muistojani. Koetus meni kaiken kaikkiaan hyvin. Eli mitään outoa ei tapahtunut. Se oli helpotus minulle. Nousin ylös tuolista kun muistojen virta loppui. "Tämä oli yksi helpoimmista koetuksistani tähän asti. Miksi tällaista asiaa edes testataan?" Kysyin Aigolta hämmästyneenä, väsyneenä ja kyllästyneenä. "Siksi, että monet eivät pysty selvittämään tapahtumia itselleen ja näin ollen he eivät pääse muistoistaan yli koskaan. Tämä vain testaa sinun perus mielenterveyttäsi. Joka selkeästikkin on hyvä. Lähdimme huoneesta ja saavuimme jälleen käytävään. Huomasin, kuinka Ein oli tupertumis pisteessä. Hän kaatui niin kovin hitaasti mielestäni. Otin hänet kiinni kun hän kaatui. Hän hengitti melko heikosti. "Hän on käyttänyt liikaa voimiaan." Sanoin muille. Otin hänen päänsä syliini ja kysyin muilta: "Onko teistä kellään vettä tai verta?" Aigo otti taskustaan pienen putelin verta. Otin sen vastaan ja kaadoin sitä hiljallee Einin suuhun. Hieroin hänen kurkkuaan, jotta hän nielaisisi, minkä hän tekikin. Huomasin, kuinka hän rupesi heräilemään. Nostin hänet jaloilleen ja kysyin hieman huolestuneena: " Oletko kunnossa Ein?" "Olen nyt. Käytin vain hieman liikaa voimiani. En ooe käyttänyt läheskään yhtä paljon voimiani, kuin sinä Tsuki. Enkä näin olleen ymmärrä miten jaksat." Ein kertoi minulle ja vaihtoi huolestuneita katseita Kuron ja Aigon kanssa. "En jaksakkaan. Minut on parannettu ties, kuinka monta kertaa. Ja olen pyöstyillyt ja mennyt heikotuksesta veltoksi. Mutta se ei haittaa minua millään lailla. Pystyn jatkamaan niin kauan kun minun vain on tarvis." Sanoin heille.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Su Joulu 07, 2008 21:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » Pe Joulu 05, 2008 23:17

kaaunista *3*

ihanaa, vihasin noita koetuksia. liian pitkään jatku ;__; onneks ne loppu.

mut ihana sarja ja odotan illolla nyt kun jotkuu, sillä koetukset loppuivat<3
mattey on rakkaus.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Joulu 06, 2008 13:58

Ei ny ihan vielä. Viel kaks huonetta jäljellä. TOsin sen verran esimakua voin antaa että kultainen huone keskittyy muistoihin ja musta myrkkyihin. Kummatkin menee samaan kappaleeseen ja sen jälkeen mennäänkin kruunajaisiin.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
tumppu-san
Viestit: 30
Liittynyt: La Marras 29, 2008 17:24

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja tumppu-san » Su Joulu 07, 2008 22:07

okei. tuntui vaan että ne loppui tuossa pätkässä mutta ei.
itellä ei oo inspistä kirjottaa tarinoita nyt, kun on sitä sun tätä suunnitelmissa, esim, rakkaan, ns. sisareni tulo suomeen, tai oikeestaan hän on kuin sisko minulle, mutta rakkaampi ja muuta *-*<3
mattey on rakkaus.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija