Another worlds

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ma Loka 27, 2008 08:08

Olen Kuullut muutamasta ongelmasta joita ihmiset eivät tajunneet. Tämä tarina pätkä on enemmän selittävä kuin tekevä. Tajuatte ehkä sitten joskus :D Ja tarina menee tässä vaiheessa eteenpäin nopeasti. Varautukaa.


10. My Gentle Days

Heräsin sängyltä. Tajusin monia asioita samanaikaisesti Minulla on kyky muuttua hopeaiseksi lohikäärmeeksi.. Uskomatonta. Sen voivat tehdä vain alle 2% koko kansastamme. "Huoh" huokasin niin hiljaa, että kukaan ei ymmärtänyt tulla katsomaan josko olisin hereillä. Tänään on paljon tekemistä. Täytyy antaa selontekoja, kuunnella moisia, käydä asepihalla treenaamassa, tavata ylimmäiset ja testata erikoiskykyni. Mistä sitä aloittaisi? Nousin istumaan varovaisesti. En nähnyt ketään missään.. Missäköhän Kuro on? Nousin kokonaan ylös sängystäni ja rupesin petaamaan. Se kävi nopeasti. Huomasin, että ihmismaailmassa saamani taidot eivät olleet hävinneet mihinkään.

Päätin pukeutua. Otin vaatekaapistani tälläkertaa valkoiset housut, valkoisen paidan, jonka kauluksessa ja hihansuissa oli kirjailtuna hopealangalla höyheniä. Otin kaapista myös valkoisen puolipitkän takin, jonka hihoja ja kaulusta koristivat niin ikään höyhenet. Sidoin vasempaan käsivarteeni vaikean solmun Hopeanvärisestä köydestä, jonka päissä oli tupsut. Kiinnitin solmun kohdalle oman sinettineulani, jossa oli okien reunustamana kuu. Se kertoi kuinka olin kuin kuu ja kuinka okat eli muut ihmiset suojasivat minua rakkaudellaan ja elämällään. Menin puheutumispöytäni luokse ja katsoin itseäni mietiskellen. Hmm... Nyt kun vain keksin jotain..

Otin letitetyt hiukseni pois ponnarilta ja annoin niiden levitä selkääni miljoonina pitkinä letteinä, jotka ylsivät yli koko selkäni mitan. Otin pienestä pukeutumispöydän sivulaatikosta hopeisen okapannan, jonka laitoin kutrieni päälle. Kuro.. Haluat minun näyttävän asemani mukaiselta, joten toteutan toiveesi. Ensin etsin sinut, sitten tapaan ylimmäiset. Minulla on julistuksia ja puheita pidettävänä. Marssin huoneistoni ovesta ulos täysin terveenä, yllättäen vartijat pahanpäiväisesti.
Kuro löydän sinut vielä vaikka se olisi viimeinen tekoni!
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:16. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ma Loka 27, 2008 13:29

Vihdoinkin pääsen keksimään tähän taas uuden käänteen. Katotaan tykkäättekö ;)

11. Get Out from the Shell

Löysin Kagamin vastaanottohuoneesta. "Etsi Kuro!" Käskin häntä. "Kyllä herrani. Hän on tietääkseni puhumassa Aidan kanssa siitä milloin erikoiskykynne tulisi koetella. Ja milloin tapaatte ylimmäiset, jotta he voivat hyväksyä ja julistaa teidät kuninkaaksi." Kagami vastasi virallisella äänensävyllä. "Missä he ovat?" Kysyin vihaisesti. "Aidan huoneistossa." Kagami kertoi kuin peilaten vihani takaisin ja kaksinkertaistaen sen. Miksi hän on mustasukkainen Aidan ja Kuron tapaamisesta? Ellei sitten... "Kagami tule mukaani.. Ota myös vartioita mukaan, menemme Aidan huoneistoon nyt heti ja keskeytämme tämän hulluuden" Käskin Kagamia. "Kyllä herrani" Kagami vastasi peilaten taas tunteeni takaisin ja lähti toteuttamaan käskyäni. Mitä täällä oikein tapahtuu?

Lähdimme Kagamin ja 20 vartijan kanssa Aidan huoneistoa kohti. Hänen ovellaan tavallisesti seisovat vartijat olivat poissa. Missä ihmeessä tämän oven vartijat ovat? Aida on liian tarkka omasta turvallisuudestaan tai sitten hän salaa minulta jotain.. Koputin oveen kevyesti, mutta kukaan ei vastannut. Kokeilin kahvaa, mutta ovi oli lukossa. Painoin korvani ovea vasten. Minulla on paljon parempi kuulo kuin monilla muilla. Kuulin sisältä vain yhdet sydämenlyönnit ja nekin olivat vaimeat. "Menen sisään.. Te jäätte tähän, kunnes käsken teidän tulla sisään" Käskin joukkoani. Vartijat painoivat kätensä nyrkissä rintapanssareilleen ja sanoivat "Kuten käskette kruununprinssi". He ovat kuin liian uskollisia. Ehkä on vain hyvä, että minusta pidetään.

Potkaisin oven sisään ja menin heti suojaan seinän taakse. Olisinpa laittanut jonkin sortin haarniskan.. Kurkistin varovasti seinän takaa, mutta en nähnyt ketään. Sydämen syke, jonka aikaisemmin kuulin oli laantunut. Menin huoneistoon rennosti tietäen, ettei ketään ollut paikalla. Menin Aidan makuuhuoneeseen ja hätäännyin pahasti "Kuro! Rakkaani voi mitä sinulle onkaan tehty?" huusin ja juoksin Kuron luokse. Kuro oli jätetty kuin roska sängylle. Aida oli sitonut hänet kiinni sänkyyn, hän oli niin kauniin alistuva... Katselin häntä, hänen vammansa olivat pahat. Laskin käteni hänen päälleen. "Herää Kuro ole kiltti... Älä kuole! Haluan auttaa, haluan nähdä hymysi vielä kerran!" vaikersin.

Yhtäkkiä Kuron saamat vammat rupesivat savuamaan ja parantumaan hitaasti.. Mitäh?! Onko yksi minun erikoiskykyni parantavat kädet? Mikä oikein olen, joku super vampyyri? Kuro avasi silmänsä "Rakkaani.. luulin, että kuolisin, mutta pelastit minut. En pelännyt kuolemaa.. Pelkäsin, että en nää sinua enää koskaan." Kuro kuiskasi hymy huulillaan ja kyyneleet poskiaan pitkin valuen. "Älä puhu rakkaani. Olet vielä hyvin heikko." Kuiskasin takaisin. "Sinun ei pitäisi parantaa minua liikaa.. Et ole itsekkään täysin terve. Ja jos kulutat liikaa voimiasi saat taas kohtauksen. Olisitko silloin onnellinen?" Kuro kysyi vaimeasti. "Ei en olisi." vastasin. Kuro oli jo hieman parantunut. Äkkiä tajusin mitä kykyni teki. Se siirsi elinvoimaani. Ei ihme, että yleensä tämän kyvyn haltiat ovat vahvoja mielen ja kehon voimiltaan. Ja he juovat koko ajan verta pysyäkseenkin kunnossa.. Tunsin heikkeneväni koko ajan, mutta en voinut jättää Kuroa riutumaan edes yhden naarmun kanssa. Naamani rupesi punehtumaan rasituksesta ja rupesin huohottamaan. Otin Kurosta tukea, jotta en pyörtyisi. Hänellä on vieläkin liikaa vammoja, jotta voisin jättää hänet tähän. Nähtävästi Kuro huomasi, kuinka paljon voimia hänen parantamisensa vei, mutta hän ei voinut tehdä mitään asialle. Aida oli sitonut hänet sänkyyn kiinni liian tiukasti. Hän ärisi, huusi ja yritti purra, mutta ei saanut minua lähtemään. "EI! Rakkaani älä tapa itseäsi minun vuokseni. Muutama naarmu ei haittaa mitään!" Kuro sanoi anovasti. "Ei rakkaani älä puutu tähän.." Sanoin heikosti. Olin enää vain vaimeasti tajunnan rajoilla. Yhtäkkiä Kuro olikin jo saanut voimansa takaisin. Hän nykäisi köyden irti ja otti minut hellästi syliinsä.. "Hyvä että olet kunnossa rakkaani" Sanoin ja suutelin häntä pitkään. Halusin laittaa kaiken rakkauteni suudelmaan mukaan.
Pimeys valtasi mieleni.. Olin tyytyväinen. Lämmintä ja mukavaa... Kuro rakkaani.. Älä koskaan jätä minua.
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:23. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ma Loka 27, 2008 20:57

On tullut tavaksi kirjottaa aina kolme kappaletta päivän aikana enkä rupea poikkeamaan tavastani nytkään :) Eli annan palaa :) Kommentoikaa :)

12. In the Shadow of the Valley of Death

Heräsin Kuron syleilystä vain muutamaa minuuttia myöhemmin. "Rakkaani älä enää vastedes tuhlaa voimiasi noin, ellei ole välttämätön pakko" Kuro sanoi ja katsoi minua hellästi. "Verta" vastasin heikolla äänellä. "Kagami! Tuo herrallemme verta. Heti! Ja etsi käsiisi Aida!" Kuro määräsi. "Kyllä herra Kuro." Milloin Kuro on kohonnut arvossa? Hänhän on Hunter, mutta silti... Pian yksi sotilaista toi pikarillisen verta tuota elämämme jatkajaa luokseni. Kuro otti maljan tältä tuntemattomalta elämäni vartialta. "Juo rakkaani juo" Kuro sanoi huolehtivasti ja tuki minua kun join hitaasti. Kun olin juonut ja tunsin itseni vahvemmaksi kysyin ylös nousuni yhteydessä: "Mitä tapahtui?" "Aida.. Hän suunnitteli murhaanne. Hän myös tappoi Kingin, kunnioitettavan isänne. Olen siitä melkein varma. En tosin olisi koskaan uskonut Aidasta, että hän haluaa tulla uudeksi kuninkaaksi. En ymmärrä mikä hänet on kääntänyt sinua vastaan. Eikö hän ollut yksi rakastajistasi poissaollessani?" Kuro kysyi vihaisesti ja katkerasti. "Ei hän ei ollut rakastajani... Vain lohduttajani suruun, jota tunsin lähdettyäsi. Meidän täytyy mennä tapaamaan ylimmäisiä ja varoittamaan heitä tästä. Heidän täytyy myös kohottaa minut kuninkaaksi mahdollisimman pian, jotta voin hoitaa tämän Aida-asian kuntoon." Sanoin hieman hermostuneesti, mutta silti varmasti. "Kyllä.. Haluatko minut mukaan?" Kuro kysyi. "Kyllä" Vastasin. "Vartijat! Haluan Kuron ympärille vartioston kaikkina aikoina. Hänestä tulee neuvonantajani, joten haluan hänelle myös oman kunniavartioston." Käskin. "Kyllä Herramme." Vartiani vastasivat. Lähdimme kohti ylimmäisten kammiota. "Kagami, käske ylimmäisten tulla kammioon nyt heti." Käskin. "kyllä herrani" Kagami vastasi ja liukeni varjoihin. Aivan.. hänen kykynsähän oli sulautuminen..

Kun pääsimme kammiolle kaikki ylimmäiset olivat jo siellä. "Prinssimme.. aiomme julistaa teidät kuninkaaksi tänään.. Toivottavasti tämä miellyttää teitä?" Ylimmäinen Aru sanoi. "Kyllä olin juuri tulossa siihe. Mutta sitäkin tärkeämpää on Aidan löytäminen. Hän on syytetty maanpetoksesta. Hän murhasi kunnioitetun isäni Kingin, yritti murhata minut ja yritti tappaa neuvonantaja Kuron. Hänet on löydettä keinolla millä hyvänsä, ja oletan joka ikisen teistä tutkivan oman territorionsa viimeistä kaninkoloa myöten. Onko tämä selvä?" Kysyin heiltä. "Kyllä herramme." he vastasivat. "Lähden nyt testauttamaan itseni. Näemme kruunajaisissa tänään illalla. Kutsukaa kansa koolle. Näkemiin ylimmäiset." Sanoin heille omistautuen asialleni. "Kyllä herra ja onnea koetuksiin" Aru toivotti iloisesti. Lähdimme Kuron kanssa liikkeelle ja yhtäkkiä hän vetäisi minut erään seinävaatteen taakse. Hän tuli minuun kiinni ja halasi, kyöhnäsi ja lopulta suuteli minua pitkään. "Rakastan sinua" Kuro sanoi lempeästi. "Niin minäkin sinua rakkaani, niin minäkin sinua." vastasin tarkoittaen joka ainoaa sanaa.
Niin minäkin sinua rakkaani!
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:25. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Loka 28, 2008 13:07

Infopätkä taas tähän väliin. Ja jos tulee mitä tahansa kysymyksiä mistään niin kysykää ja laitan jälleen tällaisen Infoboksin tänne :) Tarina hajoaa suorastaan käsiin välillä on vain niin vaikea olla kirjoittamatta mitä mieleen tulee :)

INFOA!!!!

-Ylimmäinen Aru
Hallitsee keskikaupunkia. Tsukin lapsuudenystävä ja lyhyt aikainen rakastaja (Lohduttaja) Ikä:27v. Koko nimi: Aruami Chikara Himitsu. Ammatiltaan kirjailia, poliitikko. Lajiltaan Pure.

Huomasin pienen flopin tarinassa mitä moni on luultavasti miettinyt heti alusta alkaen. Eli siis miten Tsuki muka karkasi, jos kuitenkin otetaan huomioon, että hänet oli lähetetty ihmisten maailmaan saamaan oppia ihmisistä jne? Vastaus on yksinkertainen. He olivat yrittäneet palauttaa Tsukin (heillä tarkoitan Aidaa ja Kingiä), mutta hän karkasi jo ennen tuloaan palatsiin.

Itse Palatsista. Moni erehtyy luulemaan sitä luostariksi vaikka se on linna. Tämä johtuu itse kaupungista.

Kaupungista: Varjokaupungiksi/Varjomaailmaksikin kutsuttu Eforia oli aikaisemmin (noin. 1500 jK.) ihmisten hallussa. Mutta he eivät pystyneet elämään rinnakkain Eforiassa. Niinpä he tekivät vampyyrien kanssa sopimuksen, jossa Eforia jäi Vampyyreille ja Ihmisten maailma ihmisille. Eforia on eräänlainen rinnakkais maailma eli maailma joka "olisi voinut olla/olisi pitänyt olla" Lukekaa Ajan Pyörä jos haluatte tietää enemmän. Tämä rinnakkaismaailma on osittain kopioitu siitä vaikkakin sitä ei mainita tarinassani eli toisinsanoen kopioin tähän tarinaan vain määritelmän rinnakkaistodellisuuksista. Joten älkää syyttäkö minua plagikoinnista. Kaikki muu on omasta kynästäni, niinkuin oikeastaan tämäkin :O

Kiitos lukemisesta. Tänään tulee vielä lisää :)
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Loka 28, 2008 18:02

Rupean jo stressaamaan tästä :) minkäs teet :)

13. Here it Comes Again

Kun viimein pääsimme koettelualueelle olin jälleen uuvuksissa, kuin juuri syntynyt lapsi. Päätin silti pysyä vahvana ja jaksaa päivän loppuun. Join juuri äsken.. Ja nukuin tai oikeastaan pyörryin. Voimani pitäisivät olla kunnossa. Koetta valvoi aina sama henkilö. Tässä tapauksessa Aigo Haka. Hän oli tiukka, mutta oikeudenmukainen mies. Noin neljissäkymmenissään. Hänen puolipitkät punaiset hiuksensa olivat jo alkaneet harmahtaa, mutta hänellä olisi vielä monia vuosia edessään. "Hei prinssi Tsukishiro, miten voin auttaa teitä" Aigo kysyi kohteliaasti. "Aigo, voitte auttaa minua koettelemalla kykyni, selittäisittekö mitä koetteluun kuuluu?" vastasin. "kyllä herrani. Muodonmuutokset koetellaan pelkällä tekniikalla omassa tilassaan. Parannusvoima sairaala-alueella, eli pyydämme koeteltavan parantamaan jonkun vakavasti vammautuneen. Myös peruskyvyt kuten hypnotismi, kiito ja mielenluotaus koetellaan erikseen. Sitten muihin kykyihin. Sulautuminen on yksi haastavimmista koeteltavista ja tarvitsemme siihen sellaisen apua joka osaa sen. Eli teidän tapausessanne itsestäänselvyytenä mainittakoon Kagami. Sitten on olemassa elementin hallitsemiskyvyt joihin tarvitsemme asian osaavien apua. Samoin keholliset poikkeamat koetellaan, joita ovat mm. erittäin nopea parantumiskyky, Erikoisnäöt,-kuulot yms. Oletteko ymmärtäneet asian herrani?" Aigo kysyi selityksen päätteeksi. "Kyllä.. Teemmekö kaikki koettelut kerralla vai onko välillä taukoja?" Kysyin hermostuneena. Jos taukoja ei ole olen luultavasti pulassa. Koettelun saa keskeyttää vain kerran ja jos epäonnistun toisen kerran jälkeen minua ei katsota tarpeeksi vahvaksi ja minut karkotetaan, vaikka olisin prinssi tai kuningas. Tämä on onneksi vasta ensimmäinen kertani. "Ei herrani niitä ei ole. Haluatteko aloittaa nyt?" Aigo kysyi hieman huolestuneen näköisenä. Aigo on Huntteri ja hänen erikoiskykynsä on toisen vahvuuksien erottelu ja kykyjen ja erikoisuuksien löytäminen. Hän myös osaa sanoa vahvuuden tarkasti ja kuinka paljon mikäkin kyky vie voimia. Hän myös pystyi näkemään kehoon sisään ja tajuamaan kehon sen hetkisen tilan. Hänen ilmeestään päätellen en näytä kovin hyvältä sisältä päin. "Kyllä haluan. Aloittakaa koettelu!"
Käskin Aigoa. "Kyllä herrani. Tahtonne olkoon laki tässä asiassa." Aigo vastasi huolestuttavalla äänensävyllä.

Koetus alkoi. "Ensin testaamme muodonmuutoskykynne. Menkää ympyrän sisään ja kuvitelkaa jokainen eläin minkä lausun. Onko asia ymmärretty?" Aigo kysyi. "Kyllä" Vastasin samalla kuin astuin ympyrän sisään. "Susi" Muodostin kuvan sudesta päähäni ja sulautin sen itseeni, vaikka tiesin sen hyödyttömäksi. Jos he epäilevät että en käytä jokaista soluani tehtävillä olevaan koetukseen he keskeyttävät sen samantien. Joten vaikka tiesin kuin hyödytöntä tämä oli keskitin silti mieleni kuvaan täysillä ja ponnistellen. "Haukka" Sama toistui kerta toisensa jälkeen kunnes viimeinkin.. "Lohikäärme" Kävin pikaisesti mielessäi läpi minkälaisen lohikäärmeen loisin. Värillä oli väliä. Se minkä värisen lohikäärmeen loisin tietäisi elementin vaikutusta. Hopeat lohikäärmeet hallitsevat salamia, siniset jäätä ja vettä, punaiset tulta, kultaiset ilmaa, vihreät maata, mustat happoa. Viimeksi muuttuessani muutuin hopeiseksi joten uskoin, että minulla oli kyseiseen elementtiin (sähkö) luontaista suuntausta. Keskitin kuvan mieleeni. Hopeinen lohikäärme. Kaunis kuin mikä, suomut terästä. Yhtäkkiä muutuin ja Aigo seisoi kauhistuneena edessäni.. "Tätä emme näe useasti. Tsuki iske tuohon maalitauluun tuolla kaukana ympyrän sisästä niin kova elementaalinen isku kuin vain pystyt." Aigo käski. Keskitin kaiken voimani tuohon iskuun. Keräsin sähköä kehostani tuohon yhteen iskuun hyvin kauan, kunnes tuntui että räjähtäisin jos pitäisin sitä enää sekunttiakaan kauemmin. Maalitaulu hajosin tomuksi ja iskun voima paiskoi heidät kaikki päin seiniä. "Muutu takaisin itseksesi" Aigo käski taas nousten samalla seisomaan. Muutuin itsekseni vaimeasti poksahtaen. "Tuo oli kympin suoritus herrani. Jatkakaamme sairaala-alueelle." Aigo käski. Kuro huomasi heikkouteni kun melkein kaaduin maahan ja tuli samassa luokseni ja tuki minua. "Rakkaani haluatko lopettaa?" Kuro kysyi vaimeasti niin, että muut eivät kuulleet. Pudistin vaimeasti päätäni. Hän tuki minua koko matkan sairastuvalle. Jos nyt saan kohtauksen tapan koko palatsin.
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ti Loka 28, 2008 20:34

ja jatkuu :)

14. Painful thoughts occur

Olimme melkein sairaala-alueen ovella kun menetin tasapainoni lopullisesti. "Rakkaani!" Kuro huudahti samassa ja otti minut kiinni ennen kuin ehdin koskettaa lattiaa. "Oletko kunnossa? Jaksatko jatkaa?" Kuro kysyi. "Kyllä jatkan tämän koetuksen loppuun asti, vaikka se tietäisi kuolemaa. Älä enää sekaannu, vaikka mitä kävisi. Jos en liiku yli 5:teen minuuttiin koetus hylätään. Tämä on vasta ensimmäinen kertani joten se ei ole huolenaiheemme. Etkö ymmärrä? En voi päästä kuninkaaksi ennen kuin olen läpäissyt koetukset." sanoin kylmästi. "Hyvä on. Annan asian olla.. Paitsi jos olet kuolemassa, silloin tulen apuun." Kuro sanoi hyvin rakastavasti, mutta silti kuin käskien. Nyökkäsin heikosti ja hän päästi minusta irti. Aigo katsoi meitä, mutta ei huomauttanut mitään epäkunnioittavasta käytöksestä. "Jotta varmasti ymmärtäisit selitän jo etukäteen mitä sinun on tehtävä. Parannat jonkun sisällä olevista. Valitsen hänet itse. Saat kerätä voimiasi ja juoda yhden pikarillisen verta ennen koetusta ja jos olet tosiaankin parantaja yhden myös koetuksen jälkeen." Aigo sanoi. Kuro katsoi minua helpottuneena. Myös Aigo oli huolissaan. Näin sen hänen kasvoistaan. Tunsin jo oikein, kuinka kohtaus oli alkamassa ja tiesin myös, että sen pysäyttisi veri. Jos en saa verta pian luullakseni saan kohtauksen.. Sitä ei katsota hyvällä.

Aigo johdatti meidät huoneeseen, jossa makasi pahasti taisteluissa vammautuneita valkoisissa sängyissä. Muutama kukkanen oli joidenkin potilaiden yöpöydillä. "Tule mennään koetusalueelle. Tässä ota pikarisi ja juo se.. Nopeasti!" Aigo käski. Tein työtä käskettyä ja huomasinkin pian veren alkavan vaikuttaa. Tuntui kuin olisin ollut kokonaan eri otus. Tämä tosiaankin auttoi, mutta osa väsymyksestä on vieläkin jäljellä. En ole varma pystynkö parantamaan kunnolla tai vaikka pystyisinkin niin en tiedä kestänkö sitä itse. Menimme valkohohtoiseen leikkaussalin kaltaiseen huoneeseen, jossa potilas makasi rautaisella leikkauspöydällä. Hän oli kiinni lähes kaikissa mahdollisissa koneissa joita vain keksin. "Olemme yrittäneet parantaa häntä tuloksetta jo monien kuukausien ajan normaaleilla parannusmenetelmillä, mutta niillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Jos hän kuolee kokeesi hylätään, jos sen huomataan olevan vaikutustasi. Ymmärrätkö tämän?" Aigo kysyi. "Kyllä ymmärrän." Vastasin. "Hyvä! koe alkakoon." Aigo julisti kokeen alkaneeksi.

Kävelin hitaasti potilaan luokse ja tutkin häntä. Mitä hänelle on oikein tapahtunut? Hänhän näyttää aivan hirveältä! Seisoin pedin vierellä ja siirsin yhteen liitetyt käteni hänen rintakehälleen. Kokosin kaiken energian mitä vain pystyin kehostani ja rupesin parantamaan. Parannu, parannu, PARANNU! Oli kuin näkisin ja tuntisin jokaisen säikeen joka hänessä vain oli. Tunsin hänen kipunsa. Pakotin sydämemme kulkemaan tasatahtia samoin kuin hengityksemmekin. Vajosin transsiin. Oli vain minä ja hän. Luovutin voimani hänen keholleen. Huomasin, että potilas vahvistui koko ajan. Hänen sydämen sykkeensä ei ollut epätasainen ja hän hengitti hyvin ja rauhallisesti. Tajusin että olin jo polvillani ja suurin osa voimistani oli mennyttä. Rupesin tärisemään. Niin rupesi potilaskin. Ei en suostu tähän! En anna hänen kuolla, vain koska minä kuolen! En voinut katkaista yhteyttämme sillä jos sen katkaisi yhtäkkisesti ilman, että parantamista suoritti loppuun vammat vain kaksinkertaistuivat. Silmissäni rupesi mustumaan. Olin pyörtymisen rajoilla. Ei en halua tämän päättyvän näin! "Oletko noin heikko? Säälittävä raukka!" Ääni sisälläni! Se ratkaisi asian. Olin hyvin vihainen. En tärissyt enää. Paransin potilaani loppuun käden heilautuksella. Katsoin lohikäärmeen silmin ympärilleni ja päätin katkaista yhteyden. Yhtäkkiä vihaisuuteni meni ohi. Katsoin ihmeissäni Kuroa. Olin noussut jossain vaiheessa seisomaan. "Hienoa rakkaani! Sinä teit sen" Kuro hihkui ja tuli noukkimaan minut syleilyynsä. "Tämä ei ole vielä ohi" sanoin Kurolle. Ja voi kuinka olinkaan oikeassa. "Aigo.. Saisinko nyt pikarillisen?" Kysyin hyvin heikosti. "Kyllä sa..." Aigo lopetti kesken lauseen katsen minua hyvin peloissaan. "Mitä?" Kysyin heikosti. "Kuro! Ota hänestä kiinni! NYT!" Aigo huusi. Kuro teki työtä käskettyä ja otti minusta kiinni tiukasti ja varmasti. Samoin teki Aigo. "Tuokaa verta tänne! Nopeasti nyt!" Aigo huusi paniikissa. Monta palvelijaa lähti huoneesta juoksujalkaa. Miksi he ovat niin huolissaan? En ymmärrä.. Huomasin jotain märkää valuvan hitaasti leukaani pitkin alaspäin. Tunsin pienen värähdyksen sisälläni. Ja ennenkuin huomasinkaan kouristin suoraan heidän varassaan. Suustani valui verta ja tunsin luideni katkeavan kuin lanka, joka puraistiin poikki kun työ oli valmis. "En minä vielä kuole.. Olen vahva. En suostu luovuttamaan!" Kerroin Kurolle ja Aigolle. Veri saapui ja sitä kaadettiin kurkkuuni. Tajuntani meni. Mutta vain hetkeksi. En suostu luovuttamaan!
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Loka 29, 2008 01:27

Ja jatkoa... :)

15. A Hate Inside

Nousin ylös. Kohtaus oli onneksi mennyt nopeasti ohi ja jo nyt olin saanut voimani hyvin takaisin veren ansiosta. "Hylätäänkö kokeeni?" Kysyin tunteettomalla äänellä. Vihaan tätä heikkouttani. "Ei sitä ei hylätä. Jatkammeko sitten seuraavaan osioon?" Aigo kysyi. "Kyllä kiitos" Vastasin helpottuneena. "Seuraava osio on perukykyjenne testausta eli testaamme hypnoosin, kiidon ja mielenluotauksen. Menkäämme siniseen saliin, jossa tämä tapahtuu. He kävelivät palvelijoiden ja muiden ohi jotka kiiruhtivat pois heidän tieltää niiaillen ja kumarrellen. Kuro tuki minua koko matkan ajan vaikka olisin pystynyt kävelemään hyvin ilmankin. "Rakkaani huolehdit aivan liikaa." sanoin Kurolle hyväntuulisesti. "Enkö saisi huolehtia siitä mikä minulle kuuluu?" Hän kysyi hieman mustasukkainen sävy lempeässä äänessään. "Saisit. Olen sinulle kiitollinen. Olet pelastanut henkeni niin monta kertaa, että saat tehdä minulle mitä haluat." sanoin Kurolle rakastavasti. "Niin sinäkin minulle." kuro vastasi leampeästi. Pian olimmekin sinisen salin ovella. "No niin mennään sisään ja selitän mitä tapahtuu" Aigo sanoi neutraalisti.

Menimme sisään ja pääsimme vihdoin istumaan. En edes tajua, kuinka väsynyt olen. Jos Kuro ei olis tukenut minua koko matkaa tänne olisin luultavasti luhistunut ja tullut kontaten. Onneksi valitsin juuri Kuron vierelleni. "No niin. Ensiksi testaamme hypnoosi taitosi. Saat luvan hypnotisoida jonkun, jonka olemme valinneet tehtävään ja joka on kykenevä suojaamaan mielensä sinulta. Sinun on pistettävä hänet tekemään mitä sanomme, vaikka se olisikin vastaan sitä minkä uskot olevan oikein." Aigo kertoi. Tässä monet ovat keskeyttäneet, kun eivät ole pystyneet edes näin yksinkertaiseen asiaan. Pitää vain muistaa, että omat tunteet on pidettävä kurissä, jotta niitä ei päästä hypnotisoitavan mieleen, tai lopulta voi suistua sinne itsekkin "Sen jälkeen testaamme kiitämiskykysi eli kuinka nopeasti kiidät ja kuinka puhdasta se on. Tämän teette kilpajuoksun avulla. Silloin menemme alakertaan, mutta se ei silti muuta mitään. Neuvosto on päättänyt, että juoksette Kuroa ja muutamaa muuta vastaan, joilla on kiitoon luontaista kykyä enemmän kuin useimmilla. Sen jälkeen luotaatte vastustajanne mielet ja kerrotte meille mitä he ajattelevat. He, joilla luontaista kykyä mielenluotaukseen vahvistavat tai kieltävät sananne. Ymmärrättekö mitä tuleman pitää?" Aigo kysyi leppoisasti. "Kyllä ymmärrän" vastasin. "Hyvä. Koetus alkakoon! Ensimmäisenä vuorossa on hypnotisointi." Aigo julisti.

Riisuin kuuman takkini pois päältä ja menin ympyrän keskelle tapaamaan vastustajani. Yllätyksekseni se oli Kagami. En olisi koskaan arvellut, että hänellä olisi lahjakkuutta johonkin tällaiseen. "Aloittakaa!" Aigo julisti. Keskitän mieleni häneen ja seuraan hänen ajatuksensa varjoa. Hyvä! onnistuin saamaan hänet valtaani. Samalla olin liikuttanut oikean käteni kämmentä omituisesti ja Kagami oli vallassani ennen kuin huomasinkaan. Nyt rauhassa. Tyynnytä mielesi Tsuki! "Käske hänen tulla luoksesi ja lyömään sinua." Aigo käski. huoh! Kagami! Tule luokseni ja lyö minua avokämmenellä kasvoihin! Kagami tuli ja löi.. Hyvin kovaa. Onneksi ympyrä oli suuri. En tiennyt, että hänellä oli noin paljon voimaa. Minun voimaanihan tässä on tarkoitus heikentää. "Käske hänen pyytää anteeksi sinulta, mutta mennä halaamaan Kuroa" Tein kuten minulta vaadittiin vaikkakaan en ollut mielissäni. Tämä jatkui mitä omituisemmin, kunnes tuli: "Käske hänen mennä suutelemaan Kuroa!" Mitä helvettiä!? No kaiketi minun on pakko. Mene ja suutele Kuroa hellästi ja rakastavasti aivan kuin minä tekisin. Ja näytin Kagamille kuvaa ja tunnetta kun minä ja Kuro suutelimme. Mutta hänen tahtonsa olil paljon vahvempi kuin kuvittelin. En ollut varovainen, sillä luulin, että olin saanut hänet satimeen jo aikaa sitten. Päädyimme taistelemaan hänen mielensä hallitsemisesta. Ponnistukset saivat minut hikoilemaan rajusti ja tunsin voimieni kuluvan. Voi ei! Älä panikoi. Ei en suostu panikoimaan. "Heikko.. Olet niin heikko" taas se sama ääni. Yhtäkkiä viha leimahti minussa ja lohikäärme silmäni tulivat takaisin. Katsoin Kagamia syvälle silmiin ja sivalsin hänen mieltään kevyesti. Hän huomasi voimani kasvaneen eikä vastustanut enää. Hän meni Kuron luo ja suuteli häntä kevyesti suulle. Juuri niinkuin halusinkin. "Koe on ohi! Läpäisit. Vapauta Kagami." Aigo käski. Päästin vastahakoisesti irti hänen mielestään. Vihani oli edelleen sisälläni ja minun piti päästä purkamaan se johonkin ennen kuin räjähtäisin. En ajatellut ennenkuin olin jo päästänyt vihastani irti ja se jätti minut heikkona, huohottavana ja tärisevänä seisomaan keskelle ympyrää. Huomasin pian polvissani kipua. Olin pudonnut polvilleni ilman, että olin tajunnut sitä. Mitä tämä on? Aivan kuin lohikäärme eläisi sisälläni... Tunsin verenmakua suussani, mutta en jaksanut välittää en enää. "Kuro rakastan sinua ja tiedän, että aiot sekaantua tähän. Älä tee niin." Sanoin Kurolle, joka istui penkillä selkäni takani, valmiina liikkumaan avukseni sillä sekunnilla jos jotain tapahtuisi. Mitään ei tulisi tapahtumaan.
Pysy siellä missä oletkin sinä suuri hopeinen lohikäärmeeni. Kun aikasi tulee kutsun sinut ja saat riehua niin paljon kuin jaksat. En ole hullu. En ainakaan vielä.. Enhän?
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Marras 08, 2008 18:43

Jaksoin vihdoin väsätä jatkoa.. Ei hajua onko tulossa lisää moista.. Ainakin on pyydetty.. Mutta tiedä häntä.. Tästä tulee pitkä ja vaikea selkoinen kappale.. Höystettynä kivulla, hiellä, verellä ja tuskalla... Kommenttia kiitos :)

16. Innocent Bystander

"Hienoa Tsuki.. menemme seuraavaksi alakertaan. Tuletteko?" Aigo kysyi. "Kyllä!" vastasimme Kuron kanssa yhtäaikaa. Hymyilin Kurolle hienoisesti. Olin hyvin väsynyt.. Oletko siellä? Kuka olet? "Olen osa sinua.. Olet niin säälittävä.. Älä tapa itseäsi.. Minäkin kuolisin eikä minulla ole aikomustakaan siihen suuntaan.." Tarvitsen voimaasi seuraavassa koetuksessa. Juoksua.. Tai siis kiitoa.. En usko pärjääväni. "Enpä usko.. Kuolet. Olet niin heikko. Niin säälittävä!" En ole! Silmäni muuttuivat jälleen.. Olin vihaisempi kuin koskaan. Kuro otti minua kädestä ja lähti viemään minua koetus alueelle. "Mikä sinua oikein vaivaa?" Kuro kysyi huolestuneena. "Ensin sinulla ei ole voimia seistä omilla jaloillasi ja hetkessä olet vahvempi kuin minä." Kuro kysyi. En vastannut mitään.. Kävelimme tutuilla käytävillä.. Mietin tulevaa koetusta ja kuinka heikko olisin sen jälkeen. Olenko niin heikko kuin mitä kaikki minulle kertovat? En halua olla!!! Tulimme koetusalueelle. "Juoksette Kuroa, Kagamia ja Erua vastaan.. Onko tämä hyvä teille?" Aigo kysyi. "Kyllä" Sanoin kylmästi ja riisuin päällys vaatteeni.. Koetus alue oli kuin perus juoksurata.. Ympyrän muotoinen, valkoiset viivat lattioissa ja tietenkin juoksutelineet aluissa. "Yksi kierros on 500 metriä. Juoksette 50 kierrosta eli 12500 metriä. Onko asia ymmärretty?" Aigo kysyi. "Kyllä" Vastasin jälleen.. Menin omalle lähtötelineelleni. Olin suunniltani vihasta. Tunsin pienen piston rinnassani mutta en välittänyt siitä.. Kuro katsoi minuun huolestuneesti, mutta ei sanonut mitään kun asettui muiden kanssa telineisiin ja otti lähtöasennon, jonka olin jo ottanut. "Kolmella lähtee.. Valmiina!" Olen valmis.. Voima tunnen sen menevän lävitseni.. Täyttävän minut kylmyydellä ja vihalla.. "Olet niin heikko!" En.. EN OLE! "KOLME!" Aido huusi. Lähdin kuin luoti.. Jätin Kagamin, Kuron ja Erun taakseni nopeasti. Juoksin kuin tuuli. En nähnyt mitään raivoltani. Silmäni löivät tulta. "Jaaa Stop!" Aigo huusi. Oliko tuossa jo muka 50 kierrosta. Se meni aivan liian nopeasti... "Tsuki voittaa.. Oletko kunnossa Tsuki" Aigo kysyi huolestuneen näköisenä. "Mitä? Ei minulla ole mitään hätää.." Sanoin. Yhtäkkiä raivo jota tunsin jätti minut. Se luisui pois ja jäin vain haukkomaan henkeäni. Putosin polvilleni kentän laitaan.. Tunsin kuinka rupesin vapisemaan. Kuro oli hetkessä vierellenä. Nopeammin kuin kukaan koskaan. "Tsuki? Tsuki!!! Oletko kunnossa? Sano jotain Tsukiii!" Kuro huusi.. Tunsin kouristuksen. Kuinka se alkoi. Veri lensi suustani niiden lomassa. Kipu oli kauhea. Tunsin paikkojeni hajoavan kasaan. "Sanoinhan sinulle, että kuolet.. Olet niin heikko!" Mitä tämä on.. Kuolen.. Ajelehdin muualle.. Mustaa..

"Aigo! Ota hänestä kiinni ja katso hänen sisäänsä. NYT!" Huusin. Ei ei! Rakas Tsukini.. Älä kuole!" "Eru! Tiedän, että sinulla on jonkinlainen parantamisen lahja.. Heti kun Aigo on katsonut hänen sisäänsä niin koita parantaa hänet." Käskin. "Kyllä herra neuvonantaja" Eru vastasi. Aigo katsoi syvän huolestuneisuuden valtaamana Tsukia.. "No?" kysyin Aigolta. "Hänellä on monia sisäisiä vammoja.. Niitä oli jo ennen koetta... Sen takia kysyinkin häneltä, että onko tämä nyt aivan tämän hetkistä.. Hän ei luultavasti kuole jos hänet parannetaan pian. Eli toimikaa nopeasti" Aigo kertoi. "Kyllä.. Eru. Paranna hänet" käskin ilottomasti. Eru vain nyökkäsi. Huomasin hänen keskittyvän samoin kuin Tsuki aina parantamisen yhteydessä. Yhtäkkiä Eru huudahti. Hän puristi kasvojaan ja vain huusi. "Mitä? Mitä nyt tapahtui? Aigo tee jotain!" Huusin. Aigo rupesi luotaamaan tällä kertaa Erua. "Kagami! Onko sinulla mitään luontaista kykyä parantamiseen?" Kysyin samalla kun viitoin Kagamin ottamaan Erun paikan. "Ei herrani." Kagami vastasi. "Hitto! Nyt meiltä kuolee sekä isäntä että palvelia.." Sanoin itsekseni. Yhtäkkiä minä ja Kagami Lensimme päin seinää. Lysähdin seinää vasten. Törmäys oli vienyt ilman keuhkoistani. Katsoin ympärilleni yrittäen ymmärtää mitä oikein tapahtui. Pian näin ihmetyksekseni Tsukin ylhäällä ja pystyssä. Taas nuo silmät Vaivuin pimeyteen.

Olen hereillä.. Viimeinkin. Kauanko olin tajuttomana? Hitto en voi liikuttaa raajojani. Huomasin Erun luotaavan vammojani. Mutta ei vain vammojani vaan myöskin mieltäni. Yhtäkkiä sisälläni oleva olio sivalsi Erun mieltä. Näin hänen kaatuvan huutaen taakseppäin.. Kuulin Kuron sanovan jotain, mutta en saanut selvää mitä. Kuin olisin ollut puristettuna styroksiin. Yhtäkkiä sivalsin Kagamin ja Kuron pois viereltäni. He kimmahtivat seinästä oikein tyydyttävästi. Huomasin hymyileväni ja seisovani täysissä voimissani. Mitä tämä nyt on? Näin Aigon takanani. Hänen ilmeensä oli pelästynyt. "Aigo.. Hylätäänkö kokeeni?" Kysyin kylmällä äänellä. "E-e-en ole katsonut kelloa.." Aigo änkytti. "Minä olen. Siitä kun pyörryn on tällä hetkellä aikaa tasan 4 minuttia. Joten kysyn uudestaan: Hylätäänkö kokeeni?" Kysyin. "Ei sitä ei hylätä." Aigo vastasi. Huomasin, että Aigo oli palaamassa omaksi itsekseen. "Onko heidän parantamisensa sääntöjen vastaista?" Kysyin Aigolta. "Ei ole. Itseasiassa se voi antaa lisäpisteitä teille." Aigo vastasi. "Hyvä" sanoin ja menin Kuron ja Kagamin luokse. Molemmat olivat tajuttomina. Olen kuullut, että jos yrittää parantaa montaa samaan aikaan, se altistaa parantajan vaaraan. Mutta tällä hetkellä en voi auttaa asiaa. Lohikäärmeeni hallitsee minua. Pitäisi mennä hallinta tunneille. Muodostin yhteyden heihin molempiin. Pakotin sydämemme ja hengityksemme samaksi. Tutkin heidän vammojaan. Kuron kallo ja niska oli murtunut, mutta selkäydin oli kunnossa. Hänellä oli lievä aivotärähdys. Kuro ei ollut hengenvaarassa, joten siirsin huomioni Kagamiin. Hänen tilansa oli vakavampi. Hänen kylkiluunsa oli murtunut ja puhkaissut keuhkon. Hänen hengityksensä ei onnistunut kunnolla. Myöskin hänen lantionsa oli murtunut. Rupesin parantamaan häntä. Annoin elinvoimani heille. Ja sitä oli paljon. Kagami olisi kuollut hetkissä jos en olisi parantanut häntä, mutta hän tulee elämään. Samoin Kuro. He rupesivat heräilemään. Nostin heidät ylös ja katkaisin yhteyden. "Mitä tapahtui.. Tsuki paransitko sinä minut? Miten olet siinä?" Kuro kysyi. Kagami oli hiljaa eikä sanonut mitään. "Kyllä. Paransin teidät molemmat, mutta meillä ei ole aikaa tähän. Koetus jatkuu." Sanoin. Katsoin kysyvästi Aigoon, joka nyökkäsi ja lähti seuraavaan huoneeseen. Seurasin häntä Kagami ja Kuro takanani. Huomasin pian, että olin jättänyt Erun huomiotta. Pysähdyin ja juoksin hänen luokseen. Otin hänen päänsä syliini ja tutkin häntä. Hän oli kuollut. Saanut sydänkohtauksen. Kuolemaa ei voi parantaa. "Minä voin parantaa senkin" en usko että voit. "Kyllä voin. Katso ja opi" Käteni hohtivat sinisinä ja menivät hänen sisälleen en tiennyt mitä hän teki, mutta vain hetki sen jälkeen Eru haukkoi henkeä. Katsoin Erua ja sanoin "No niin pikkuiseni. Nyt olet taas kunnossa. Älä pelkää en satuta sinua." Pikkuinen? Mitä ihmettä?
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 23:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Marras 12, 2008 20:20

Ja jatkoa seuraa. Ryhdyn pian uuden tarinan kirjoittamiseen. Jolloin luonnollisesti tämä jää vähemmälle huomiolle, mutta jatkoa tällekkin niin kauan kun ihmiset jaksavat lukea :)

17. Imaginary affair

En ymmärtänyt mitään mistään. Katsoin vain turtana kun nostin Erun lattialta syliini ja kannoin hänet Kuron ja muiden luo. En uskonut, että kukaan muu kuuli sanoja jotka lausuin Erulle, mutta en voinut olla varma. Kuro katsoi minuun mustasukkaisesti, mutta sanomatta mitään. "Jatkammeko eteenpäin?" kysyin Aigolta, samalla jättäen Kuron ja muut totaalisen huomiotta. "Kyllä. Seuraavana koetuksena on vuorossa mielenluotaus. Eli toisin sanoen luotaat kilpailijoidesi Erun, Kuron ja Kagamin mielet ja kerrot meille mitä he ajattelevat. Mukana on tietenkin joku joka osaa hyvin mielenluotauksen ja vahvistaa kertomasi. Onko asia ymmärretty?" Aigo kysyi samalla kun jatkoimme matkaa. "On" vastasin kylmästi. Yhtäkkiä Kuro pysähtyi ja sanoi Aigolle: "Minun pitäisi puhua hetki Tsukin kanssa. Onko tämä mahdollista? Meillä ei menisi kauan." "Kyllä tuo sopii." Aigo vastasi. Annoin Erun Kagamille ja sanoin "Kagami vie Eru koetuspaikalle. Tulemme sinne hetken päästä." "Kyllä Herra" Kagami vastasi tunteettomasti ja otti Erun sylistäni. He jatkoivat matkaa koetushuoneelle päin.

Katsoin kysyvästi Kuroon. "Mitä tuo äskeinen oli? Miksi kutsuit Erua pikkuiseksi?" Kuro kysyi vihaisena. Tunsin lohikäärmeen voiman jättävän minut. "Tämän saat hoitaa itse. Voin auttaa sinua tulevissa koetuksissa." Kiitos nyt tästäkin vähästä. Mitä minä nyt teen? Katsoin Kuroon. Huomasin, kuinka komea hän oli. Otin häntä kädestä sanomatta mitään ja vedin hänet erään seinävaatteen taakse, jossa oli ovi salahuoneeseen. Avasin oven avaimella, jota en tiennyt minulla olevankaan. Vedin Kuron sisään huoneeseen ja suljin oven perässäni. Huone oli kalustettu yllättävän mukavasti. Seinää vasten oli suuri pylvässänky, jonka verhot olivat verenpunaiset. Huomasin hyllyn, jossa oli viini- ja veripulloja. kyntteliköt olivat hopeisia ja jokaisessa paloi kynttilä kirkkaalla liekillä. Pöydälle oli katettuna kokonainen ateria. Sänkyä vastapäätä oli kolme suurta kirjahyllyä, jotka olivat ääriään myöten täynnä kirjoja. Tämä on minun vanha salahuoneeni... "Mitä tämä on Tsuki? Mikset vastannu kysymykseeni käytävällä?" Kuro kysyi hämillään, mutta edelleen vihaisena. En vastannut hänelle. Menin viinitelineen luo ja otin pullon hyvää punaviiniä. Avasin korkin helposti voimillani ja noukin viereiseltä hyllyltä kaksi lasia, joihin kaadoin viinin. Ojensin toisen lasin Kurolle sanomatta mitään. Hän otti viinin vastaan ja sanoi: "kiitos". En sanonut vieläkään mitään. Pääni oli aivan tyhjä. Olin kuin huumeessa. Join viinin yhdellä kulauksella, jonka jälkeen istuuduin ja ryhdyin tarkastelemaan Kuroa. Kuro oli komea. Komeampi kuin muistinkaan. Viini oli saanut hänen poskensa punoittamaan ja arpi oli kuin vaalea railo kasvoissa, mutta ei häirinnyt silti yleiskuvaa hänen kasvoistaan. Hänen silmänsä hehkuivat vihreinä. Katsoin häntä enkä voinut ajatella mitä olimme tehneet aikaisemmin kun vielä asuin palatsissa. Miehuuteni nosti päätään samantien. Kuro huomasi sen ja pieni hymy välkähti hänen kasvoillaan, kunnes hän muisti vihansa minua kohtaan, jolloin hän kääntyi pois päin minusta. Nousin seisomaan hitaasti. Riisuin takkini ja laskostin sen tuolille. laskin viinilasin pöydälle kädestäni ja etenin Kuroa kohti. Halasin häntä takaapäin tiukasti, kuin pakottaen hänet halaukseen. "Mitä sinä oikein teet?" Kuro huusi. En vastannut. Nostin hänet helposti ilmaan ja kannoin hänet sängylle. Hän katsoi minua pelokkaasti, mutta en tuntenut sääliä riisuessani hänet väkivaltaisesti. Hän rupesi rimpuilemaan, joten laitoin hänen kätensä rautoihin. Päätin etten antaisi hänelle hetkenkään rauhaa näin todistaisin mitä tunen häntä kohtaan. Riisuin itseni hitaasti. Menin hänen luokseen ja silitin hänen selkäänsä. Hän äännähti hieman. Kiersin käteni hänen ympärilleen takaa päin ja löysin hänen nänninsä. Se oli kova. Puristin sitä kevyesti, Kuro äännähti jälleen mikä sai vereni kiehumaan. Koskettelin häntä, suutelin häntä ja kiusasin häntä kunnes hän anoi armoa. Kuro huohotti jo raskaasti ja hänen miehuutensa oli noussut hyvin tyydyttävälle tasolle. Muistin kuinka äänekäs hän oli ja vedin punaisen silkkihuivin tyynyn alta. Sidoin hänen suunsa sillä. Hmänen silmissään kimaltelevat kyyneleet olivat kuin helmiä. Otin hänet takaapäin.. Monia kertoja. Mutta hellästi. Huomasin kuinka hän nautti vaikka esitti aivan jotain muuta. Kun viimein huomasin, että olimme molemmat lähellä tuloamme kiihdytin tahtia entisestään. Enään en välittänyt olla hellä. Vampyyrin vereni oli saanut otteeni minusta. Tulimme molemma huutaen. Hänen huutonsa vaientui huiviin, minun huutoni hänen selkäänsä. "Rakastan sinua" kuiskasin vaimeasti hänen korvaansa. Hän nyökkäsi. Irrotin siteet ja raudat ja päästin hänet pukemaan. "Rakkaani, anna anteeksi, että epäilin sinua. Olen hyvin pahoillani" Kuro sanoi ääni täristen. "En ottanut sitä tosissaan, ihmettelin itsekkin mitä oikein sanoin. Lohikäärmeeni hallitsi minua. Tunsin sen." Sanoin Kurolle takaisin. "Meidän pitää mennä" Kuro sanoi. "Tiedän." Vastasin. Puin nopeasti päälleni ja jätime huoneen.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Su Marras 16, 2008 00:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » To Marras 13, 2008 08:45

Huomasin ilokseni, että tätä oltiin taas käyty lukemassa.. Kiitos lukijat, arvostan sitä, että luette tarinaani. Joten tietenkin sitten jatkoa iloksenne. Sen verran informoin, että tarina ei ole lähelläkään loppua. Monta kappaletta tulee tulemaan. Kiitos!

18. Down Another Day

Saavuimme Kuron kanssa koetushuoneelle Kuron vieläkin punastellessa. Kagami ei vilkaissutkaan meitä kohti kun tulimme sisään, toisin kuin Eru ja Aigo. "Missä oikein olitte? Ehdimme jo huolestua." Aigo sanoi. "No niin. Olemme haaskanneet ihan liikaa aikaa turhuuksiin. Eli Tsukishiro sinun pitää nyt luodata Kagamin, Kuron ja Erun mielet. Jotta tietäisimme onko kertomasi olennaista/totta meillä on erittäin vahva mielenluotaaja mukanamme. Esittelen teidät." Aigo kertoi. "Hienoa" sanoin puhumatta erityisesti kenellekkään. Huoneeseen saapui pitkä mies. Kaunis sellainen. Hänen hiuksensa olivat platinaa, ne olivat pitkät, yli vyötärön mitan. Ne oli laitettu ponnarille päälaelle. Mies oli pukeutun täysin valkoiseen pukuun. Hänellä oli valkoinen silkkipaita, jonka päällä oli valkoinen polviin asti ulottuva takki, jonka kauluksessa, hihoissa ja helmassa oli vaahteranlehden muotoisiksi kultalangalla kirjailtuja kuvioita. Hänellä oli valkoiset suorat housut ja valkoiset pukukengät. Hänen kasvonsa olivat melko ankarat, tunsin hänestä huokuvan voiman. Hänellä oli hopeasankaiset silmälasit nenällään. "Hei kruununprinssi Tsukishiro. Minun nimeni on Eien Gin Hi, mutta minua kutsutaan yleisesti nimella Ein." Ein kertoi. "Erikoiskykyni on erittäin vahva mielenluotaus ja muutama muu, josta emme puhu nyt. Olen myöskin Pure. En tietenkään Blood Pure, kuten te Tsukishiro." Ein jatkoi. Yhtäkkiä Aigo keskeytti hänet ja sanoi:" Meillä ei ole aikaa tällaiseen. Tsuki, ole hyvä ja astu ympyrään, Kuro, Eru ja Kagami menkää riviin tuolle viivalle. Ja sinä Ein mene tuohon pienempään ympyrään, jotta koetus voisi alkaa. Oletteko valmiit?" Aigo kysyi. "Olemme Aigo" vastasimme kaikki yhtä aikaa. "Hienoa. Koetus Alkakoon!" Aigo huusi.

Mitäköhän tästä tulee.. Voitko auttaa minua? "En tässä asiassa. Kun tulee sulautumisen tai muun paljon energiaa vaativan aika autan kyllä, mutta tällaiseen turhanpäiväiseen en tuhlaa voimiani. Vaikka oletkin herrani en silti toteuta joka toivettasi. En ole mikään palvelija" Hyvä on.. Mitäköhän tästä tulee.. Olin ympyrän sisässä omissa mietteissäni kun kuulin Aigon äänen. "Tsuki lue ensiksi Kagamin mieli ole niin hyvä" Aigo käski. "Hyvä on" Vastasin. Olin jo aikaisemmin hallinnut häntä, joten hänen mieleensä tunkeutuminen oli jo helppoa. Tutkin hänen ajatuksiaan hetken ja sen jälkeen ilmoitin:" Hän ajattelee Aidaa ja sitä kuinka hän kehtasi pettää hänet/meidät. Hän on osittain kiitollinen parantamisesta, jonka tein hänelle. Hän on jostain syystä hyvin mustasukkainen Erusta." "Pystytkö vahvistamaan tuon Ein?" Aigo kysyi hetken päästä. "Kyllä. Tuo oli oikein. Kagami on melko tunteeton, joten hänessä ei ole paljon luettavaa." Ein kertoi. "Hyvä.. Lue nyt Erun mieli" Aigo käski. Erun mieleen pääseminen oli myöskin melko helppoa. Hän oli liian hämillään tapahtuneesta, jotta olisi ehtinyt varautua hyökkäystäni vastaan. "Hän ajattelee sitä mitä tapahtui. Kuinka hän oli kuolllut, mutta kuinka sen jälkeen paransin hänet, vaikka kaikki aina sanovat, että kuolemaa ei voi parantaa. Hän ei ymmärrä kuinka moinen on mahdollista. Hän myös miettii silloisia tekojani ja sanojani. Kilpailusta hänellä ei juuri muistikuvia ole." Kerroin. "Onko tämä totta Ein?" Aigo kysyi. "Kyllä, täysin totta." Ein vastasi. "Hienoa. Nyt Tsukishiro.. Lue Kuron ajatukset." Aigo käski. Ennen kuin ehdin edes aloittaa transsia Ein keskeytti. "Hän on uskomattoman vahva.. Hänen mielensä on suojattu. Voin kyllä murtautua, mutta hän tarvitsee sen jälkeen parantamista. Hyväksyttekö te sen?" Ein kysyi. "Parannan hänet kyllä" Vastasin harkitusti. Kuron ilme oli tuskainen. Mitä hän oikein salaa minulta? Yritin murtautua hänen mieleensä, mutta kuten Ein sanoi hänen puolustuksensa olivat vahvat. Jos Ein ei päässyt hänen sisäänsä ja hän oli sentään kuulustelija miten minä pääsisin? Tarvitsen apua. "Onkohan se nyt ihan viisasta?" Voitko auttaa minua poraamaan reiän hänen mieleensä? Sellaisen joka ei vahingoita häntä? "Kyllä, mutta olet hyvin heikko sen jälkeen. Hyväksytkö sen?" Kyllä Tunsin lohikäärmeen voiman virtaavan minussa, kun rupesin poraamaan Kuron mieleen reikää. "Hän miettii yhteistä hetkeämme ennen tänne tuloamme." Sanoin punastuen. "Hän miettii myöskin samoja tapahtumia kuin Eru. Hänen muis-" Lauseeni jäi kesken kun rupesin kirkumaan sanattomasti, äänettömästi. Kaaduin lattialle pidellen päätäni. Kuinka hän kestää tuollaisen tuskan? Auta minua Lohikäärmeeni! "Hyvä on" Lohikäärmeen voima otti minut valtaansa. Nousin takaisin seisomaan. Sanoin lauseeni loppuun tunteettomasti: "-muistoissaan on hyvin paljon kipua. En pysty ymmärtämään kuinka hän kestää sen." "Ein sinuna olisin varovainen kun todistat, että puhun totta. Älä mene liian syvälle. Ota se mitä haluat ja vetäydy heti ymmärrätkö? Äläkä riko hänen mieltään liikaa sillä muuten kipu pääsee valloilleen ja hän on sen jälkeen minkään teidän tuntemanne parannuksen ulottumattomissa." Sanoin Einille. "Kyllä, hänen tarinansa on tosi." Ein sanoi hetken päästä. Hänen ihonsa oli kalvennut ja
hän tärisi kevyesti.

Yhtäkkiä Kuro lysähti kasaan ja rupesi kouristelemaan villisti. Tuoltako minunkin kohtaukseni näyttävät? "Kyllä ja jos en olisi joka kerta ottanut kehoasi hallintaani olisit kuollut jo sata kertaa. Sinun kohtauksesi ovat paljon pahempia. Sinuna kun koetukset ovat ohi, pyytäisin heitä sitomaan itseni kiinni sänkyyn ja antaa olla siinä huomisiin kruunajaisiin asti." Miksi näin? "Näin suuren voimankoetuksen jälkeen saat kohtauksen. Vakavan sellaisen. Pidän sitä koko ajan taka-alalla, jotta et kuolisi siihen paikkaan. Kerro heille etukäteen, jotta he osaavat varautua etukäteen asiaan ymmärrätkö?" Kyllä. Menin Kuron luokse edelleen lohikäärmeeni ohjaamana. Laitoin käteni hänen päälleen ja rupesin parantamaan häntä. Lohikäärmeeni antoi parantamiseen tarvittavasta voimasta suurimman osan, mutta uuvuin silti paljon. Kuro lopetti kouristelunsa pian ja otti niskastani kiinni. Hän suuteli minua hellästi tietäen mitä hänen parantamisensa oli minulle maksanut. Nostin hänet seisomaan. "Tarvitseeko kukaan toinen parantamista Einin lisäksi?" kysyin. "Ei en tarvitse-" Ein koitti sanoa kunnes lysähti polvilleen. "Sitähän minäkin." Totesin itsekseni. Menin hänen luokseen rauhallisesti kävellen. Loin yhteyden häneen ja paransin hänet kivusta, jota hän tunsi Kuron mielen tutkimisen jälkeen. Otin myös hänen uupumuksensa pois. Katkaisin yhteyden. "Kiitos" Ein sanoi vaimeasti. "Kokeesi on hyväksytty. Menkäämme seuraavalle koetustasolle, jossa testaamme pystytkö Kagamin tavoin sulautumaan." Aigo sanoi. Lohikäärmeen voima jätti minut. Putosin välittömästi polvilleni. Otin tukea maasta, jotta en kaatuisi kokonaan. Haukoin ilmaa keuhkoihini ja tärisin kevyesti. "Pidän kohtauksesi taka-alalla koetuksiesi loppuun saakka, mutta sen jälkeen olet omillasi. Heti kun olet hoidossa jätän sinut selviämään kohtauksestasi yksin. Minäkin tarvitsen lepoa." Oksensin kerta toisensa jälkeen. Verta pulppusi kurkustani. "Tämä on vakavampaa kuin kuvittelin." Kuro sanoi huolestuneesti ja rienshi vierelleni. "En saa kohtausta vielä hetkeen." sanoin vaimeasti yökkäysteni lomasta. "Hän on käyttänyt liikaa voimiaan." Kuro kertoi toisille. "Voisimmeko antaa änen levätä hetken?" Kuro kysyi Aigolta. "Kyllä se sopii, mutta ei hetkeä pitempään. Vielä on muutama koetus jäljellä ja olette viivytelleet aivan riittävästi." Aigo vastasi takaisin. Olin edelleen polvillani. Kuro nosti minut hellästi pystyyn ja lähti taluttamaan minua Aigon perään seuraavaan koetukseen. Eikö tämä koskaan lopu?
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Halibel
Viestit: 17
Liittynyt: Ti Marras 18, 2008 17:32
Paikkakunta: Salo

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Halibel » Ti Marras 18, 2008 18:04

Jatka! Oon lukenu tätä jo jonki aikaa ja nyt rekkasin itteni tänne. :)
I need IMAGINATION.
www.unienkeli.webs.com

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Pe Marras 21, 2008 17:50

Kiitoksia palautteesta :) Nyt sitä jatkoa tulee.

19. Let´s Do This Now!

Kävelimme lasista tunnelia pitkin sueraavaan koetushuoneeseen. Silmissäni sumenee aina vähän väliä. Onneksi Kuro taluttaa minua. En pärjäisi ilman häntä. "Kuro. Kiitos, että autat minua. Mistä se kaikki tuska mielessäsi on peräisin?" Kysyin hienostuneella äänellä. "Oleppa hyvä vain Tsuki-rakkaani. Kipu on peräisin sinun kivustasi. Aina kun tunnet kipua huomaan sen ja osa tuskastasi siirtyy henkisellä tasolla minuun. Kärsin kun sinäkin kärsit. En halua, että kärsit." Kuro sanoi hellästi, pieni surullinen hymy huulillaan. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui kylmäksi. "Varokaa!" Kuro huusi, vetäen minut samalla lattialle ja kierähtäen supernopeasti pylvään taakse. Huomasin, että Eru, Aigo, Ein ja Kagami olivat myöskin suojautuneet. Huomasin Einin muuttuneen rotaksi, ja ryömineen pieneen koloon pylväässä. Kagami oli sulautunut sillä häntä en nähnyt missään. Eru ja Aigo olivat samaan tapaan kuin mekin piilossa pylvään takana. Heitä on viisi kappaletta. Heillä on aseita, en osaa tarkalleen sanoa mitä. Yksi heistä on pure ja loput ovat huntereita. Aigo viestitti meille käsikielellä. Ottakaa ketkä haluatte. Minä otan puren huolekseni. Tiedän heidän kykynsä ja pystyn voittamaan hänet jos haluan. Menkää, paetkaa taaksepäin käytävää pitkin. Pure on varmasti takaa-alalla seuraamassa ediatymistä, joten kun lähdette juoksemaan hunterit tulevat peräänne. Ja ei! en hyväksy vastaväitteitä. käskin heitä käsikielellä. Hyvä on he vastasivat. He lähtivät juoksemaan käytävää pitkin ja kuten oletinkin hunterit lähtivät heidän peräänsä. Ein oli purkanut morfinsa ja Kagami oli taas näkyvä. He juoksivat kovaa, mutta äänettömästi.

Huohotin seinää vasten lysähtäneenä. Mitä minä oikein teen? "Taistelet tietenkin. Älä huoli pikkuinen. Ohjaan voimaamme ja vien meidät kunniakkaaseen voittoon!" Oletko innoissasi? "Olen.. En ole saanut kunnon taistelua aikoihin." Hyvä on. Hyväksyn tämän. Nousin seisomaan lohikäärmeeni ohjaamaana. "Tule esiin pikkuinen Pure.. Tule tule!" huusin. Hän käveli meitä kohden käytävällä. "Jaa jaa vai sinä olet Kruunun Prinssi Tsukishiro.. Kunnia tavata" Hän hymyili ja kumarsi. "Ei en ole. Tsuki on tällä hetkellä vain nukkeni. Hän on hyväksynyt tämän, joten voin tehdä hänellä mitä haluan.. Nazo Fukoo Zankoku" Huusin. Nazo Oli lyhyempi kuin minä. Hänen pitkät hiuksensa, jotka pureilla yleensä olivat platinan väriset olivat mustat. Pukeutunut koko mustiin. Musta paita, Pitkä musta takki, Mustat saappaat ja pussihousut. Violetit silmät ja aivan sileät kasvot. "Olen kuullut sinusta Nazo.. Ja olen kuullut sinusta paljon. Etkö ole jo nyt yli 600 vuotias? Mitä oikein kuvittelet saavasi aikaan tällä? Kuka sinua oikein käskee?" Kysyin. "Eli tiedät nimeni ja ikäni. Kuten nimenikin jo sanoo olen julma arvoitus ja epäonni kohtaa häntä, joka uskaltaa minuun kajota. Aida lähetti minut tänne tappamaan prinssin. Hänen pikkusiskonsa on jo tapettu. He ovat tappaneet Mizun. Voi ei. Voi pientä pikkuistani! "Ei älä vielä vajoa epätoivoon. Sinulla on vielä muitakin jäljellä." Hyvä on lohikäärmeeni hyvä on. Ja nyt. Tapa hänet! "Kyllä" Yhtäkkiä kädestäni syöksyi kohti Nazoa sähköpallo, joka oli paljon voimakkaampi kuin se, jonka tein muodonmuutoskokeessa. Nazu västi sen täpärästi ja se iskeytyi seinään hänen takanaan. Nazu muuttui. Mustaksi lohikäärmeeksi samaan aikaan kun minä otin "Oikean" muotoni, hopeisen lohikäärmeen. Elementaaliset hyökkäykset vaihtelivat puolin ja toisin intensiivisesti. Minun salamani vastaan hänen happonsa. Kun tasitelua oli kestänyt kymmenen minuuttia olimme molemmat vakavasti haavoittuneita. Kuro, Eru, Kagami, Ein ja Aigo ryntäsivät paikalle. Eru heitti tuulta olevan pallon Nazoa kohti, mutta menin iskun eteen ja se iski minuun kuin vasara "aaaaarrrgggg!" Karjuin tuskasta. "Älä älkää menkö väliin muuten Nazo kiinnittää huomionsa meihin!" Kuro kuiskasi muille. "Sulautan meidät, jotta hän ei huomaa meitä." Kagami sanoi ja sulautti heisät seiniin ja pylväsiin. Käänsin huomioni takaisin taisteluun. Miten voitamme hänet? Olemme taistelleet nopeammin kuin valo. Iskut vaihtelevat puolin ja toisin ja tiedän, että minun kehoni kun palaudumme ei kestä näitä haavoja! "Älä huoli. Saan tähän vielä muutoksen. Happoa laimentaa vesi. Hmm.. Voisin.. Kyllä" Mitä nyt? Muutuin suhahtaen itsekseni. Jalkani ei toiminut ollenkaan. Käteni olivat pahoilla haavoilla. Päässäni oli haava ja hiukseni olivat sotkeutuneet vereen. En kivultani edes ymmärtänyt, kuinka paljon sisäisiä vammoja minulla on taytynyt olla. Muutuin uudestaan. Tällä kertaa siniseksi lohikäärmeeksi. Oletko se edelleen sinä hopeiseni? "Ei en ole. Olen vahvempi kuin veljeni. Ja autan häntä. Etkö huomaa? Emme ole vain sininen. Olemme Sini hopeinen. Vahvistan veljeni sähköä vedelläni." Hyvä on annan teidän hallita minua. Olimme kaikki kolme yhtä. Huomasin pian, että myöskin Nazu oli vaihtanut vampyyrin muotoonsa. Hänen vammansa olivat myöskin vakavat. Hän muuttui uudestaan. Tällä kertaa mustaksi lohikäärmeeksi, jonka suomut kiilsivät vihreyttä. "Maa tukee happoa. Se saa hapon toimimaan paremmin vedyn ja ilman ansiosta mitä se pitää sisällään. Tämä ei ole normaali maalohikäärme. Vaan radioaktiivinen sellainen. Koska happo on jollain tasolla sellaista. Kun maahan paistaa aurinko auringon säteily siirtyy maahan. Ja maalohikäärmeiden erityiskyky on kerätä kyseistä säteilyä." Hyvä on.. Kuinka me nyt ajattelimme voittaa? Olemme molemmat isompia ja vahvempia, mutta voimaero ei ole muuttunut juuri ollenkaan? "Annan veljeni hopeisen huolehtia meidän kontroloimisestamme. Hän keskittyy ohjaamiseen ja taisteluun ja minä pidän vammat kurissa. Parannan niitä meistä. Hän pitää nyt kohtaustasi takaa-alalla." Hienoa. Tarvitsetko apua? "Jos elementaalinen voimasi on yhteydessä tuleen niin auta pois" Hyvä on.. Miten elementaalinen voima koetellaan? "Teen tulipallo mieleesi. Ja anna tulen vallata kehosi. Jos kyseinen onnistuu olemme silloin kolmen elementin lohikäärme. Eli meillä on käytössämme tuli, vesi ja sähkö. Tuli polttaa maan. Vesi ja sähkö huolehtivat haposta. Mutta muista, että jos tämä onnistuu kaikki energia, jota tuli käyttää tulee sinusta" Hyvä on!. Annoin tulen täyttää itseni taistelun edetessä. Olimme syklissä. Lohikäärmeeni käyttivät elementaalisia iskuja taitavasti ja vaikka he käyttivät omaa voimaansa tunsin silti väsyväni kovin nopeasti. En suostu antamaan periksi! Yhtäkkiä tuli täytti minut ja lohikäärmemuotoni muuttui jälleen Suomuni saivat tulen polttavan hohteen. Päätin käyttää tulta maasuomuihin joita Nazulla oli. Syöksin sisuksistani monta tulen rihmaa jotka kiertyivät Nazun ympärille ja polttivat maasuomut karrelle. "Hienoa Tsuki" Pian lohikäärmeet syöksivät vettä ja salmaa olevan rihman joka poltti hapon... Huomasin Nazun olevan epätoivoinen ja hyökkäävän kimppuumme kynsin ja hampain. Hän repi kaulastani paljon pois. Huomasin vereni valuvan valtoimenaan. Nazu Teki viimeisen siirtonsa. Hän heitti happoa haavaan ja sulautui sen jälkeen.

Palasin omaksi itsekseni. Haavani olivat pahoja. En jaksanut enää välittää niistä. Tiesin, että olin haavoittanut Nazua kuolettavasti. "Teimme kuten lupasimme. Olemme nyt mielessäsi. Aina. Emme pääse pois sillä olemme nyt sinetöineet itsemme sinun ja sukusi palvelukseen. Kun saat lapsia meidän jälkeläisemme siirtyvät heihin. Emme anna teidän kuolla ennen kuin olemme maksaneet velkamme teidän suvullenne. Minä olen hopeinen lohikäärme ja salamoiden herra. Nimeni on Namida Shi Suishoo. Ja minä olen sininen lohikäärme ja veden herra. Nimeni on Arahi Shi Taiyoo. Olemme palveluksessasi." Hyvä. Kiitos Namida ja Arahi. "Saammeko levätä nyt?" Kyllä saatte. Tuletteko jos tarvitsen teitä? "Jos emme tule molemmat niin ainakin toinen meistä tulee." Kiitos Putosin polvilleni rasituksesta. Huomasin tajuni menevän ja lempeät kädet ottivat minut vastaan kun tipuin lattialle. Kiitos...
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
-Rudia-
Viestit: 180
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2006 15:40
Paikkakunta: My kingdom of yaoi

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja -Rudia- » La Marras 22, 2008 13:21

Vitsit tää on hyvä! Oon lukenu jo pitkän aikaa, mut nyt uskallan viimein sanoa mielipiteeni. (Ethän pahastu?) Heti kun julkaset kirjan, mä ostan sen! Ja sun nimikirjotuksella varustettuna! *nodnod*
Hate the sin -
but love the sinner

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Marras 22, 2008 14:16

No niin. Jatkoa seuraa. Pieni huomautus tähän väliin. Jokaisen kappaleen nimi on itseasiassa jokin biisi tai lyriikoiden osa jostain biisistä, jota olen sillä hetkellä kuunnellut tai joka on sillä hetkellä kuvannut kyseistä kappaletta. Elikkäs näin. Ja kiitoksia erittäin paljon positiivisesta palautteesta. Jos huomaatte jotain ööh.. Mitä ei ole tarinassa tai info ruuduissa selitetty niin palautetta peliin niin selitystä tulee :))))

20. Make Believe, One More Time

Huomasin, kuinka Tsuki kaatui ja, kuinka hänen silmänsä pyörähtivät ympäri hänen menettäessään tajuntansa. Suhahdin hänen luokseen nopeammin kuin tuuli ja otin hänet vastaan ennen kuin hän putosi. Eru, Ein, Aigo ja Kagami tulivat perässäni. "Onko hän hengenvaarassa?" Kuulin Kagamin kysyvän Aigolta ja Einiltä hiljaa. "Kyllä hän on. Mutta voin parantaa hänet" Ein sanoi. "Ein! Paranna hänet pian sillä muuten hänen koetuksensa hylätään." Käskin Einiä. Ein polvistui hitaasti Tsukin puoleen ja otti hänen päänsä omaan syliinsä. Pois minulta. Otin Tsukin käden käteeni. Rakkaani et saa jättää minua nyt! Et vain voi. Rakastan sinua. Ole kiltti äläkä jätä minua! Kyynel vierähti poskelleni, kuin kruunaten kaiken sanomani. Yhtäkkiä Tsuki puristi hieman kättäni ja avasi silmänsä. Huokaisin helpottuneena.

Sydämeni lyö vakaasti. Hengitän vakaasti. Tunnen jonkun ottavan kädestäni kiinni. Kuka? Avaan silmäni ja näen yläpuolellani Einin, joka pitää päätäni sylissään ja Kuron, joka kyynelehtii. Jopa Kagamin kasvoilla on helpotusta ilmaisevia tunteita. Nousen istumaan. "Kiitos Ein, että paransit minut. Olen nyt kunnossa. Tarvitseeko kukaan teistä parantamista? Minä ja Ein voimme parantaa teidät kyllä." Sanoin. Tutkin heitä kaikkia. Kukaan heistä ei sano mitään, mutta Ein hymyilee minulle hyväksyvästi. Parannan kenet vain käskette Kruununprinssi Tsukishiro. Olen teidän Ein viestitti minulle käsikielellä, jotta kukaan muu ei huomaisi. Nyökkään hänelle vaimeasti, minäkin hymyillen. Tutkitaan heidät. He eivät voi kieltäytyä, koska olen prinssi. Parannetaan vammat ja jatketaan. Viestin Einille. Tällä kertaa hän nyökkäsi minulle. Nousimme Einin kanssa seisomaan ja rupesimme tutkimaan heitä. "Minä otan Kuron ja Kagamin. Ota sinä Aigo ja Eru." Sanoin hänelle. "Kyllä prinssini." Ein vastasi.

Otin ensin Kuron huostaani. Loin hänen kehoonsa yhteyden. En yhtä suurta kuin parannuseen tarvittavaa. Vain riittävän tutkimaan hänen kehoaan. Hänen oli selkeästi vaikea hengittää. Muutama hänen kylkiluistaan oli murtunut ja ne painoivat hänen keuhkojaan. Hänen jalassaan oli haava, mutta se ei ollut vakava. Muutamaa mustelmaa ja pienempää naarmua lukuunottamatta hänessä ei ollut muuta vikaa. "Kuro istu alas ja odota. Parannamme teidät yhtä aikaa. Kaikki teidät kerralla. Mutta, jotta voisimme tehdä näin meidän täytyy tuntea teidän vammanne. Parannamme samalla myös toisemme." sanoin Kurolle ja muille lempeästi. Loin seuraavaksi yhteyden Kagamiin. Hän ei ollut huonossa kunnossa. Hänellä oli muutama viilrohaava ei mitään suurempaa, mutta päätin parantaa ne silti. "Kurolla on muutama murtunut kylkiluu ja haavoja jalassaan. Kagamilla taasen on muutama viiltohaava. Mikä on Aigon ja Erun tilanne Ein?" kysyin. "Aigon käsi on murtunut ja hänellä on muutamia sisäisiä vammoja. Erulla on vain haavoja ja mustelmia. Mutta kummallakaan ei ole mitään henkeä uhkaavaa. Luokaamme ensin yhteys toisiimme ja sen jälkeen heihin." Ein sanoi. "Kyllä" vastasin. Loin yhteyden Einin kehoon samalla kun hän loi yhteyden minun kehooni. Tiedän että olen hyvin väsynyt tämän jälkeen. No eipä tuo mitään. Eiköhän äskeinen esitykseni kertonut elementaalisten voimieni suuruuden. Se tuntui hyvin oudolta. Päätin ottaa kehämme hallinnan. Otin Kuron, Einin ja Kagamin kehon hallintaani ja pakotin hengityksemme ja sydämemme sykkeen samaksi. Luovutin kehän hallinnan Einille, joka teki saman minulle, Erulle ja Aigolle. Sen jälkeen hallitsimme kehää yhdessä. Paransimme heidät kaikki hyvin nopeasti. Sen jälkeen Ein luovutti kehän takaisin minulle. Minä katkaisin yhteydet hellävaroen. He kaikki nousivat seusomaan. Aigo antoi tukea Einille ja Kuro minulle. "Jatkakaamme nyt matkaamme seuraavaan koetukseen. Eli sulautumiseen, kuten alunperin oli tarkoitus. Sinun ei tarvitse enää suorittaa elementaalista koetta. Tiedämme nyt mikä on sinun elementtisi ja mikä on lohikäärmeidesi elementti." Aigo kertoi minulle. "Hienoa" sanoin. "Jatkakaamme"
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Another worlds

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Marras 22, 2008 16:48

Jopas tuo positiivinen palaute sai vauhtia kirjoittamiseen. Tekee koko ajan vaan mieli kirjottaa :P Eli jatkoa siis seuraa. Kohta ovatkin koetukset lopussa... Kaikki aikanaan :) Kohta tulee luultavasti lisää hahmoesittelyjä.

21. After the Tragedy

Tulimme pian yllättävän kauniiseen huoneeseen. Huone oli valaistu pienillä valopalloilla, jotka leijuivat ilmassa. Huone oli ympyrän muotoinen ja joka puolella oli erivärisiä ja kokoisia pylväitä, seiniä ja laattoja. "No niin. Kuro, Eru ja Ein. Te voitte mennä istumaan tuonne nurkkaukseen. Ottakaa vaikka teetä aikanne kuluksi." Aigo opasti. "Eli tässä koetuksessa joudutte sulautumaan. Jos siis osaatte. Kagami kertoo teille miten." Aigo kertoi minulle. "Sulautan teidät johonkin näistä. Tästä labyrintista on vain yksi ulospääsy. Sulautuminen tarkoittaa sitä, että sulaudeuute esimerkiksi seinään ja tulette pois kohdasta, josta joku toinen on joskus sulautunut. Sulautuminen ei ole mikään kameleontti kyky. Joudutte koko ajan pitämään itsenne vakaana. Minä ja Ein tulemme myös mukaan. Jos siis Ein suostuu tietenkin. Ja ahdistelemme teitä labyrintissa. Tämä on vaikein koetus mitä teillä vain voi olla. En tiedä kuin kaksi vampyyriä, jotka ovat koskaan päässeet tämän läpi ensimmäisellä yrityksellään. Ja he ovat minä ja Ein. Tämä johtuu siitä, että sulautuminen oli meidän erikoiskykymme jo perusvampyyrina ollessamme. Joten toivotan teille onnea." Kagami kertoi. Kumpi teistä on vahvempi sulautumisessa? "Minä Arahi olen. Tarvitsetko apua?" Luultavasti. "Hyvä on". Ein oli tullut viereemme. "Kyllä Kagami autan mielelläni." Ein kertoi. "Hienoa. No niin koetus alkakoon." Aigo huusi.

Ein ja Kagami ottivat minusta kiinni ja heittivät minut seinään. "Aaaaaaa!" huusin. Juuri kun olisin iskeytynyt seinään jotain tapahtui. Liu'uin seinän sisään! Mitä tämä on? Mitä minun pitää tehdä? "Mene vain eteenpäin. Mahdollisimman nopeasti. Kiidä!" Tein, kuten Arahi ehdotti ja kiisin labyrintissa. Aina kun näin hieman heleämmän kohdan koitin päästä ulos, mutta en onnistunut. "Nopeasti! Muovaa itsellesi ase materiasta, jota on ympärilläsi." En kysellyt Arahilta miksi. Tein vain kuten hän sanoi. Sulautuminen on outo kokemus. Tuntuu hyvin painottomalta ja kevyeltä, mutta silti voit juosta. Se on outo tunne. Muovasin ympärilläni olevasta väristä itselleni kaksi sapelia. "Miksi sapelit?" Koska osaan käyttää niitä. Odotin vaieten. Pian tunsin kuinka joku tuli ja iski minua. Torjuin ja iskin takaisin. Iskut vaihtelivat välillämme. Tässä labyrintissa oli mahdotonta tietää kuka toinen oli. Pian hän sai osuman minuun. Pieni haava käteeni. Pian huomasin kuinka vereni sulautui seinään ja huomasin kuinka se valui ulkoseinää pitkin ulos. Mitä tämä on? "Sinun tiesi ulos. Juokse pois. Juokse sellaiseen paikkaan, josta he eivät löydä sinua mutta joka on silti labyrintin ulkoseinää vasten." Tein jälleen Arahin neuvon mukaan. Kiertelin labyrintissa kauan kunnes löysin kohdan, joka Arahin neuvon mukainen. Ja mitä minun pitäisi tehdän nyt? "Tarvitset verta. Mutta tarvitset sitä paljon, jotta pääset sulautumaan ulospäin tästä labyrintista. Normaalisti tässä palatsissa et tarvitssisi yhtään tai ihan vähän, mutta täällä jossa veri ei ole koskaan vuotanut, et pääse ulos ennen kuin olet voidellut seinästä kohdan, joka on itsesi kokoinen. Sen avulla pääset ulos" Mitä oikein tarkoitat? "Tarkoitan sitä, että et pääse ulos kuin kahdella tavalla. Tapa itsesi tai tapa toinen heistä tai molemmat." Voi ei. "Tee se nyt vain. Et tarvitse kuin toisen sapelisi. Ota se ja työnnä se vatsaasi. Nopeasti nyt! Ein voi parantaa sinut sitten myöhemmin" En uskonut että suunnitelma toimisi, mutta tein silti kuten Arahi ehdotti. Valmistauduin iskuun henkisesti. Hyvästi Työnsin sapelini l'pi vatsasti. Vereni roiskui seinään suurelle alueelle ja kaaduin sitä päin. Tulin läpi seinästä takaperin. Jäin seisomaan selkä muihin päin. "Hienoa Tsuki teit sen" Kaikki muut hihkuivat. Näin sivusilmälläni Kagamin ja Einin tulevan ulos labyrintista. He eivät olleet haavoittuneet. Käännyin muihin päin ennen kuin he pääsivät kohdalleni. He kaikki haukkoivat henkeään. Katsoin alaspäin kuin hämmästyneenä. En tuntenut kipua. Huomasin monivärisen yllättävän kauniin sapelin olevan läpi vatsastani. Kaaduin maahan ja menetin tajuntani. "Hyvästi"
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa