Leo&Jaro/saa poistaa!

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » Ma Touko 19, 2008 19:51

Shikage: heh, en tiedä onko se sitten "tervettä" että osaan eläytyä näin hyvin vastakkaisen sukupuolen kenkiin, ja vieläpä homoseksuaalien. No jaa, olen kyllä tosi empaattinen ihminen ja osaan eläytyä muitten tunteisiin, joten ehkä se juontaa juurensa siitä...?

Olen vähän tarkoituksella jättänyt kuvailematta Leoa kovinkaan paljoa, jokainen voi kuvitella Leon sellaiseksi kun haluaa ^^
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » Ma Touko 19, 2008 21:12

He sulloutuivat autoon. Leo joutui puremaan huultaan katsoessaan Jaroa, joka nojasi penkkiin, istui jalat levällään ja aurinko paistoi sen kiiltäviin hiuksiin. Jaro tuoksuikin hyvälle, tutulle. Leon kaikki itsehillintä meni siihen, että hän yritti estää itseään kiihottumasta ja toisekseen tarttumasta Leon käteen, joka lepäsi penkillä, ihan muutaman kymmenen sentin päässä hänen omastaan. ”Opiskeletkos sinä jotakin nyt?” Äiti kysyi ja piti small talkia yllä. Leo rukoili mielessään, että isä pistäisi nastan lautaan. Turha toivo, eteen kääntyi sopivasti pikkutieltä traktori. ”Maatalouskoulussa, hevoset mua eniten tällä hetkellä kiinnostaa. Riia onkin mua palkannut hommiin tallilleen,” Jaro puheli. Se jutteli luontevasti äidin kanssa hevosten hoidosta. ”Ja sinä asut nyt Talvelan talossa…yksin?” Äiti kysyi. Jaron kotipaikan nimi oli Talvela. ”Joo. Isä kun menehtyi viime talvena,” Jaro sanoi eikä sen äänestä kuultanut mitään. Se sanoi sen vaivaantumatta. Kyllähän porukatkin tiesi, että Lasse oli ollut alkoholisti. ”Niin, Leo kertoi… Otan todella osaa,” äiti sanoi ja hiljeni hetkeksi. Kai se nieleskeli kyyneliä kun oli niin empaattinen. ”Kyllä mä pärjään hyvin, ei tässä hätää ole. Riiakin on siinä vieressä jos jossakin apua tarttee,” Jaro vastasi huolettomasti. Se katsoi Leoa lämpimästi. Leo vastasi hymyyn ja huokaisi hiljaa mielessään. Hän oli turhaan pelännyt Jaron ja vanhempiensa tapaamista.

Leo kantoi Jaron laukkua ja äiti saattoi heidät Leon huoneeseen. ”Leo sanoi että katsotte elokuvia, joten joudut nukkumaan sitten ihan patjalla lattialla,” äiti höpisi ja laski Leon sängylle puhtaita lakanoita. Patja odottikin jo rullalla nurkassa. Vaikka ei Jaro siinä tulisi nukkumaan… ”Ei se mitään,” Jaro sanoi ja hymyili. Se oli niin sulava. Leo olisi halunnut kääntää äidin kannoillaan ja tönäistä tämän pois huoneesta. Se vaan jatkoi höpöttämistä. ”Okei, kyllä me pärjätään jo,” Leo sanoi hermostuneesti. Äiti huomasi hänen äänensävynsä ja ymmärsi poistua. Kun ovi painui kiinni, Leo pudotti laukun ja he tarrautuivat toisiinsa hätäisesti, kuin yhteisestä sopimuksesta. Leo kietoi kätensä Jaron ympärille ja he suutelivat kiihkeästi, hampaat kolahtivat toisiinsa. Molemmat olivat odottaneet tätä hetkeä niin paljon. Jaron suu maistui hammastahnalle ja sen kieli oli liukas. Kiihko nousi Leon sisällä, kunnes hän kuuli äänen. Se oli samanlainen pieni naksahtava ääni, kun ovenkahva painui alas avattaessa. Leo tönäisi Jaron nopeasti kauemmas ja kumartui muka poimimaan jotain lattialta. ”…minä vaan, että onko sinulla Jaro mitään ruoka-aineallergioita?” Äiti kysyi kurkistaessaan sisään. Jaro oli juuri ja juuri ehtinyt pyyhkäistä suun kämmenselkäänsä. Sen ilme oli sanoinkuvaamaton. ”Ei, ei minkäänlaisia.” Kun äiti sai vihdoin asiansa toimitettua Leo lysähti sängylle ja huokaisi. ”Tää tulee olemaan vaikeeta,” Leo puuskahti. Jaro polvistui hänen eteensä ja se näytti niin totaalisen hyvältä. ”Älä nyt, ainakin me ollaan yhdessä,” Jaro kuiskasi. Leo kumartui suutelemaan Jaroa, nyt hitaasti, kiireettä. Jaron kädet puristivat Leon reisiä. ”Sä näytit niin hyvältä asemalla, mä en ollu tunnistaa sua. Nuo farkut verhoaa sun älyttömän ihanaa takapuoltas niin täydellisesti että huh huh,” Leo kuiskasi ja hyväili kädellään Jaron hiuksia, kietaisi pitkän tukan nyrkkinsä ympärille. Jaro hymyili toisella suupielellään. ”Teinkö mä hyvän vaikutuksen?” Jaro kysyi. Leo naurahti. ”Taatusti. Äiti rakastaa sua jo nyt,” Leo vastasi. He suutelivat vielä muutaman kerran kiireettömästi, ennen kuin irrottautuivat toisistaan haluttomasti. ”Voit jättää sun laukkus tonne vaikka. Onko sun nälkä? Ootko syönyt mitään?” Leo kyseli. Jaro nosti laukkunsa tuolille seinän viereen. ”Aamupalan,” Jaro vastasi virnistäen. Eli pari leipää Riialla. ”Isä on päässyt taas grillilastan varteen, joten joudut varmaan ahtamaan ittees karsinogeenejä kärventyneestä makkarasta,” Leo vastasi ja astahti ovelle. Jaro kietoi kätensä takaapäin Leon ympärille estäen tätä astumasta vielä huoneesta. ”Jotain muuta makkaraa mä ottasin mieluummin,” Jaro kuiskasi ja painoi lantionsa Leon takamusta vasten. Leo käännähti ja tarttui Jaron ranteisiin tiukasti. Jaron silmiin syttyi kiihkeä katse. Se piti sellaisesta, ranteista kiinni pitämisestä. ”Kyllä sä kuule saat niin paljon kun haluat, sitten kun sopiva tilaisuus tulee. Kato nyt, joudutaan viilentelee puoli tuntia ennen kun voidaan edes poistua huoneesta,” Leo sanoi. Hänen housujensa etumukseen oli ilmestynyt kohouma. Jaro virnisti. Leo päästi pojan ranteet ja yritti ajatella jääkiekkoa sun muuta vastaavaa.

Äiti oli kattanut puutarhaan paviljongin alla olevalle pöydälle ruoan. Se oli pistänyt parastaan, salaatissa oli hienosti leikatut tomaatit koristeena ja parhaat lautaset olivat pöydässä. Pieni tuulenviri kävi pihalla. Karkotti hyttyset. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Naapurista kuului musiikkia, ehkä nekin grillaili. Jaro oli vetänyt Leon huoneessa t-paidan ylleen, se olisi paistunut kauluspaidassaan. Isä oli grillannut kalaa ja makkaraa, jonkin sortin vihanneksiakin grillistä paljastui. Jaro veti hyvällä ruokahalulla ja kehui ruokaa. Isä sai pönkittää itsetuntoaan grillaajana. Jaro osasi olla tosi ystävällinen. Se jutteli niin luontevasti kaikesta. Leo oli jopa hiukan mustasukkainen Jarosta, se antoi niin paljon huomiota äidille ja isälle. Mutta eihän se muutakaan voinut. ”Kerrohan nyt vähän, mitä sinne Riialle kuuluu?” Äiti kysyi ja pyyhki serviettiin suupieliään. Jaro pureskeli haarukallisen kalaa ja nielaisi. ”Siellä ne Travisin kanssa remppaavat ullakkoa ja hoitavat hevosia. Riia aloittaa kesän jälkeen vakituisen tuntitoiminnan. Sitten mäkin pääsen varmaan vetämään tunteja tai ainakin maastoryhmiä,” Jaro sanoi. Äiti nyökytteli päätään. ”Se Travis on sitten vielä kuvioissa?” Äiti kysyi ja sen äänestä paistoi hienoinen juoruilunhalu. Jaro nyökkäsi. ”Travis on älyttömän mukava. Se auttaa Riiaa tosi paljon hommissa,” Jaro sanoi vilpittömästi. Se varmaan tarkoitti myös sitä. ”Montakos hevosta sillä Riialla nyt on?” Isä kysyi ja seisoskeli yhä grillin äärellä. Jaro suoritti nopean laskutoimituksen. ”Noin viitisentoista joista viisi on yksityisten,” Jaro vastasi. ”Ketkä on yksityisten?” Leo kysyi ohimennen. Jaro luetteli hevosten nimet ja Leo muistikin kyseiset hevoset. Ruokailu sujui ihan mukavasti jutellessa, äiti ja isäkin tuntuivat rentoutuvan pikkuhiljaa. Ehkä ne nyt uskaltaisivat jättää heidät hieman enemmän rauhaankin.

Kun ilta vihdoin ja viimein koitti Leo ojensi Jarolle pyyhkeen. ”Sä varmaan haluat käydä suihkussa,” Leo mumisi. Häntä harmitti, olisi ollut mukava mennä yhdessä, niin kuin Riian luona. Se oli niin luonnollista ja tuntui oikealta. Täällä ei voinut edes tehdä niin kuin oikeaksi näki. Jaro otti pyyhkeen ja sipaisi Leon poskea. ”Älä nyt näytä tuolta. Kyllä me vielä päästään yhdessäkin. Riialla ja mun luona. Ja ehkä joskus täälläkin,” Jaro yritti lohduttaa. Leo kietoi kätensä pojan ympärille ja veti tämän syliinsä. Hän ei olisi päästänyt irti vaikka koko maailma olisi rynnännyt ovesta sisään. ”Mä haluan sut. Haluan olla sun poikaystäväs kaikkien silmissä. Mä en halua teeskennellä,” Leo mumisi tukahtuneesti Jaron hiuksiin. Jaro pudotti pyyhkeen ja vastasi halaukseen. ”Niin sä oletkin, vielä jonakin päivänä. Ja sä saat mut, ihan pian. Nyt on jo ilta ja sun porukat menee nukkumaan varmaan pian,” Jaro sanoi ja sen ääni muuttui vähän. Leo kumartui hiukan ja suuteli Jaron korvaa, puraisi korvanlehteä. ”Sun pitää sitten olla hiljaa, et saa vaikertaa yhtään,” Leo kuiskasi ja Jaro värähti hienoisesti. ”Ehkä sun pitää tukkia mun suu jollain,” Jaro sanoi. Leo tunsi kiihottuvansa. Jotenkin heidän suhteensa tuntui hiukan muuttuneen. Ehkä siksi, että he olivat kuitenkin rakastelleet monta kertaa Riian luona. Alkoivat pikkuhiljaa tuntea omat ja toistensa vartalot. Ehkä se teki heistä avoimempia. Molemmat tiesivät mistä toinen kiihottui ja mikä tuntui hyvältä. Leo puristi hiukan liian lujaa ja Jaro ynähti. ”Anteeksi,” Leo huokaisi ja vetäytyi kauemmas pojasta. Hän hengitti syvään ja yritti rauhoittua. Jaro poimi pyyhkeen lattialla ja pujahti huoneesta.
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Misaki
Viestit: 65
Liittynyt: Ma Elo 20, 2007 15:13

Viesti Kirjoittaja Misaki » Ma Touko 19, 2008 21:36

Jopas oli supersöötti pätkä, nostatti mielialaa ihan kympillä tämän varsinaisen angstipäivän jälkeen *sigh*

Ja ei vitsit tuo kohta, jossa Leon äiti päättääkin tulla vielä takaisin huoneeseen, tuntuu jotenkin nii-in tutulta. Täälläkin päin joku perheenjäsen paukkaa sisään aina ihan täysin varoittamatta juuri silloin kun sitä kaikista vähiten toivoisi... : DDD

Jatkoa odottelen hymyissä suin ;D
Mitään ei ole pakko tehdä, ei edes kuolla jos jaksaa hengittää.

Avatar
LilaTiikeri
Viestit: 27
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 16:48

Viesti Kirjoittaja LilaTiikeri » Ma Touko 19, 2008 21:37

Ah... Pistää ihan sydämen hakkaamaan. Ihanaa tekstiä! Ja nyt arvatkaa keistä fantasioin fysiikan kokeessa. (Joka meni päin mäntysiä) 8)
Mä jotain niin rakastan noita kahta!

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ti Touko 20, 2008 10:03

Voi että on taas söpöä tekstiä^^ hitsit sen perusteella miten Jannea ja sen luonnetta ja harrastuksia jne kuvailit, nii se vois olla ihan suoraan yks jätkä mun vanhalta luokalta! Se oli kyllä omituinen ja erilainen otus mutta ihan huvittava ja sympaattinen tapaus.

Jos pientä kritiikkiä pitää antaa niin siitä, että nyt tulee olemaan kyllä aika pirskatin vaikeeta keskittyä koeviikon kokeisiin kun on tätä lukenu 8) eli taas kerran täysi kymppi ja jatkoahan on tietysti tulossa vai mitä...? *puppy eyes* :wink:
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Shikage
Viestit: 8
Liittynyt: La Syys 01, 2007 16:38
Paikkakunta: Simpele

Viesti Kirjoittaja Shikage » Ti Touko 20, 2008 14:14

Yasha: kiva huomata, etten ole ainut lukiolainen täällä! Älköön kukaan järkevä ihminen koskaan moiseen kidutuskammioon astuko! :lol:

Ja sit, Fuyuki: Tuli tässä mieleen, että sä kun näytät kirjoittavan noita tarinanpätkiä millon mihinkin aikaan, niin eikö sun ole yhtään vaikea saada inspiraatiota? Ja mitkä ovat mielestäsi hyviä inspiraationlähteitä?
Hi, hii, olen utelias, arvoisa kolleega! :o
Luodakseen uutta, täytyy ensin tietää vanha!

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » Ti Touko 20, 2008 21:13

Shikage: Jos totta puhutaan niin mulla on ollut kestoinspiraatio päällä jo monta kuukautta. Juttua vaan tulee. En tartte mitään erikoista "kiihoketta" kirjoittamiselle. Istun koneelle, alan kirjoittaa ja syntyy sivu tai pari, tai enemmän. En tiedä mikä tää outo aikakausi on, mutta tekstiä syntyy! Olen vaan ajatellut, että annan nyt tulla niin pitkään kun sitä tulee tällai... Outoo.

Yleensä pyörittelen seuraavia juonenkäänteitä mielessäni koulupäivän aikana (kun esim. kastelen tylsistyneenä hikisen kasvihuoneen miljoonatta kesäkukkaa...eh) tai sitten mulla on jo päässä valmiina seuraava juonenkäänne tai se syntyy kirjoittamisen ohessa.

Kuten olen joskus sanonut, en minä tälle tarinalle muuta tee kuin "kirjoitan", nuo hahmot ne siellä keskenään koheltaa. Välillä tuntuu ettei mulla ole mitään osaa eikä arpaa niiden tekemisiin! Hassua...

Jos jotain inspiraation lähdettä pitää miettiä, niin kyllä mulle tulee inspiksiä yaoi kuvista tai animesta, mangoista, toisten ihmisten blogeista jne.

Kiva kun kysyit :)
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Avatar
Shikage
Viestit: 8
Liittynyt: La Syys 01, 2007 16:38
Paikkakunta: Simpele

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja Shikage » Ke Touko 21, 2008 13:47

NYT MÄ VASTA KATEELLINEN OLENKIN, Fuyuki! :twisted:
"Istun vaan koneen ääreen ja kirjotan ... se vaan tulee ... hahmoni toimivat oman tahtonsa mukaan"
Mikä ihannetilanne, yhyy! Sinä onnekas! Eiks sulla tosiaan ole minkäänlaisia koulukiireitä?
Menee vähän asian vierestä, mutta missä oikeastaan opiskelet?
Luodakseen uutta, täytyy ensin tietää vanha!

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » Ke Touko 21, 2008 16:26

Heh, olen kyl itsekin ihmetellyt tätä tilannetta... Opiskelen puutarhuriksi ja kyllä, olen päivät koululla. Kirjoitan lähinnä iltaisin/viikonloppuisin. Kylläpä tää uus voorumi näyttää villiltä...Kestää hetki ennen kuin tottuu :shock:
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » To Touko 22, 2008 22:37

Sorry kun on kestänyt, tässä on ollut kiirettä ja kaikkea päällä. Tässä kuiteskin jatkoa ^^

Leo istuutui tietokoneen ääreen ja avasi äidiltä ehdottomasti kielletyn kansion. Hän halusi näyttää Jarolle millaista animea hänen koneeltaan löytyi. Leo hymyili itsekseen. Mitähän Jaro siitä tuumaisi? Tykkäisikö se? Äiti tuppautui taas huoneeseen varoittamatta. Leo klikkasi kansion äkkiä piiloon. ”Sä osaat varmaan koputtaa ok?” Leo kysyi ja käännähti tuolissaan. Hän veti kädet ristiin rinnalleen. ”Miettisit nyt vähän, meillä on vieras! Se olis voinu olla vaikka vaihtamassa vaatteita ja sä tuppaat huoneeseen koputtamatta! Jopa mä osaan koputtaa, niin miksi et sä?” Leo sanoi painokkaasti. ”Anteeksi. Minä vaan rupesin miettimään, että olisitteko te saunaan halunneet mennä? Jaro taisi jo ehtiä suihkuun,” äiti sanoi. Leo katsoi hetkisen äitiä. Niin, kyllähän kaverit saattoivat käydä saunassa keskenään. Se ei herättäisi porukoissa epäilyksiä. ”Se meni jo. Ehkä huomenna voisi saunoa. Katsotaan nyt,” Leo vastasi. Äiti nyökkäsi ja pyysi vielä anteeksi. Sitten se hävisi ovenraosta. Hetkeä myöhemmin Jaro astui ovesta pyyhe hartioillaan. Sillä oli shortsit ja puhdas t-paita päällään. Hiukset roikkuivat märkinä. Jaro kumartui kassinsa puoleen ja etsi harjan ja deodorantin. Koko huone tuoksui Jarolle, kun se suihkutti sitä kainaloonsa. ”Mä ajattelin että voitas kattoo yhtä animea vähän myöhemmin,” Leo vastasi arvoituksellisesti ja hymyili. ”Okei,” Jaro vastasi ja istahti sängylle. Se kuivasi hiuksiaan pyyhkeellä. Leo nousi. ”Kai mä menen sit suihkuun,” Leo vastasi ja vilkaisi ovelta vielä Jaroa.

Kun Leo pääsi takaisin suihkusta, Jaro istui sängyllä kulho tuoreita mansikoita sylissään. Äiti oli siis käynyt vielä häiriköimässä. ”Osasiko se edes koputtaa?” Leo murahti ja asteli vaatekaapilleen pyyhe vyötärölle kiedottuna. Jaro katseli estottomasti Leon puolialastonta vartaloa. ”Kyl se koputti,” Jaro vastasi ja hymyili. Se otti mansikan kannasta kiinni ja puraisi. Leo veti vaatteita ylleen ja kuivasi pyyhkeellä hiuksiaan. Ne jäivät sojottamaan joka suuntaan ja Jaro naurahti. ”Sä näytät ihan siililtä.” Leo heitti pyyhkeen kaappinsa oven päälle kuivumaan. Hän otti patjan nurkasta ja levitti sen lattialle. Ehkä olisi korkea aika tehdä Jarolle sänky. ”Sun täytyy ainakin aamuyöstä sitten siirtyä tähän,” Leo sanoi ja sekin harmitti. Hän olisi halunnut herätä Jaron vierestä aamullakin. Mitä mutsi sanoisi, jos se näkisi heidät saman peiton alla, sylikkäin nukkumassa? Leo ei osannut edes ajatella. Saisi varmaan raivarin. Oli typerää nukkua erikseen kun Leon leveään sänkyyn he olisivat mahtuneet hyvin kahdestaankin.

Äänet muusta talosta olivat hiljentyneet yhdentoista tietämillä. Leo pisti animen pyörimään. Jaro makasi puoliksi hänen sylissään sängyllä. Tuntui hyvältä olla lähekkäin. Leo ojensi kätensä ja otti kulhosta mansikan. Hän pisti sen hampaidensa väliin ja kumartui Jaron ylle. Heidän huulensa koskettivat kun Jaro otti mansikan Leon suusta. Jaro hymyili. Se näytti niin seksikkäältä maatessaan siinä, kosteat hiukset levällään, silmät tummina. ”Mä en jaksa ehkä kohta enää odottaa,” Leo kuiskasi. Jaro kohotti päätään ja he suutelivat. Leo työnsi kätensä Jaron niskaan ja hyväili kädellään tämän t-paidan verhoamaa rintaa. Ruudulla näkyi kauniita japanilaisia poikia. Siellä tapahtui jotakin samankaltaista kuin Leon huoneessa. Leo siirtyi Jaron taakse makaamaan. Molemmat näkivät ruudulle, mutta Leo pystyi samalla tekemään jotain muutakin. Hän työnsi kätensä Jaron paidan alle. Pojan hengitys kiihtyi. Avonaisesti ikkunasta kuului yölinnun liverrystä. Anime oli äänettömällä, jotta se ei häiritsisi. Leo kuuli moiskahdukset suudelmista, joita hän painoi Jaron iholle. Ruudulla tummatukkainen mies työnsi kätensä häntä nuoremman ukepojan housuihin. Leo teki samoin. Jaro huoahti kun poika tarttui hänen kaluunsa. ”Sun pitää olla sit hiljaa,” Leo sanoi hiljaa Jaron korvaan. Se nyökkäsi nopeasti. Leo hyväili Jaroa alhaalta saaden pojan vartalon värisemään kiihkosta. Leo toivoi, että olisi voinut jollakin lailla ikuistaa Jaron ilmeen ja sen eleet. Avonaiset huulet ja katkonaisen hengityksen. Leo lopetti hyväilynsä ja Jaro ynähti pettyneesti. Leo hymyili. Hän tarttui Leon ranteisiin ja kierähti pojan päälle. ”Sä olet totaalisen uke,” Leo sanoi ja puristi Jaron ranteet sänkyä vasten. ”Mitä se meinaa?” Jaro kysyi. Leo selitti mitä uke ja seme tarkoitti. Jaro virnisti. ”Hyvä on, myönnän olevani,” Jaro sanoi. Leo päästi Jaron kädet ja lipui alemmas pojan vartalolla. Hän työnsi shortsit ja alushousut alemmas ja otti Jaron suuhunsa. Poika huoahti syvään, upotti sormensa Leon hiuksiin. Leo nuoli kalun päätä, otti sen kokonaan suuhunsa ja liikutti päätään. Jaro huokaili, ei uskaltanut vaikertaa ääneen vaikka sen varmaan teki mieli. Riialla se ei ollut pidätellyt. Leo nousi pois Jaron jalkojen välistä ja nuolaisi huuliaan. Hän kurotti kätensä yöpöydän laatikkoon. Leo oli varmistautunut, hän oli ostanut liukkaria ja nenäliinoja. Niitä tulisi tarvitsemaan.

Lämmiteltyään Jaron, Leo työntyi hammasta purren pojan sisään takaapäin. Anime pyöri yhä ruudulla. Jotenkin se kiihotti Leoa. Ehkä juuri eroottisten kohtaustensa takia. Anime ei ollut mikään pehmoporno, se oli K-18. Leo liikkui hitaasti Jaron sisällä, puristi toisella kädellään poikaa tiukasti syliinsä. Jaro oli tarrannut käsillään lakanaan ja huohotti hiljaa. Sen huulilta pääsi pieni vaikerrus kun Leo työntyi syvemmälle. Äkkiä oven takaa kuului jokin ääni. Narahdus ja hitaita askelia. Leo veti nopeasti kätensä Jaron suun eteen ja jähmettyi liikkumattomaksi, kalu yhä pojan sisällä. Jaro vapisi, se oli niin kiihottuneessa tilassa, ehkä myös kiinnijäämisen pelko sai sen reagoimaan entistä voimakkaammin. Jos ovi nyt aukenisi, äiti tai isä näkisi kaiken. Heidän päällään ei ollut edes peittoa. Vain pieni ovi heidän ja kiinnijäämisen välissä. Jaro työnsi kielensä Leon sormien välistä ja nuoli tämän sormia. Askeleet jatkuivat kylpyhuonetta kohti. Lattia narisi kylppärin oven edessä tutusti. Jaro oli puristanut silmänsä kiinni, hiki helmeili sen otsalla, se työnsi takapuoltaan Leoa kohti. Leo veti kätensä pois ja työntyi muutaman kerran syvään Jaron sisään. Se laukesi, tärisi kuin horkassa hänen sylissään. Jaron ilme oli sanoinkuvaamattoman upea. Leo ei voinut pidätellä enempää vaan tarttui Jaron lantioon ja antoi mennä. Hän laukesi hetkeä ennen kuin kylpyhuoneesta kuului wc:n vetämisen ääni. Leo puri huulta, ettei olisi huohottanut ääneen. Askeleet jatkuivat kylppäristä makuuhuoneeseen ja ovi naksahti kiinni. Leo huokaisi ja lysähti sängylle. Hän liukui pois Jaron sisältä. He makasivat hengitystä tasaten toisissaan kiinni. ”Vittu mä säikähdin, että me jäädään kii,” Leo sanoi. Jaroa nauratti jostain syystä. Se hytkyi pidätettyä naurua. ”Mä olisin saanut lähtöpassit,” Jaro sanoi ja käännähti selälleen. Leo kumartui suutelemaan poikaa suulle. He katsoivat animen loppuun sylikkäin. Juttelivat hiljaa ja suutelivat pitkän aikaa. ”Tuntuu hyvältä kun sä oot siinä,” Leo kuiskasi Jaron niskaa vasten ja puristi poikaa sylissään. Jaro hymyili. ”Hei, sulla on huomenna synttärit, eikö olekin?” Jaro kysyi äkkiä. ”Mistä sä tiesit?” Leo kysyi hämmästyneesti. Oli mielissään kun Jaro muisti. ”Riia kertoi. Mulla on sulle lahja,” Jaro sanoi ujosti. Se nousi alastomana seisomaan ja asteli kassinsa luokse. Leo olisi halunnut nähdä Jaron useamminkin käyskentelemässä alastomana huoneessaan. Jaro palasi sänkyyn ja ojensi pienen paketin Leolle. ”Mitä sä nyt?” Leo kysyi ja otti paketin kuitenkin mielissään. Hän repi paperin päältä ja avasi rasian. Sisällä oli pieni digikamera. Leon silmät laajenivat. ”Tää on kallis lahja,” Leo sanoi totisesti ja katseli pientä Canonia käsissään. Se oli kullanvärinen, pieni ja näppärä digikamera. Leo painoi nappulaa ja kamera käynnistyi surahtaen. Leo tähtäsi Jaroa ja nappasi kuvan. ”Mä ajattelin, että sä pitäisit kamerasta. Joskus oli puhetta kuvaamisesta ja harmittelit kun ei ole kunnon kameraa. Mä sain Riialta vähän extraa ennen lähtöä, joten ajattelin että haluaisin ostaa sulle jotakin mistä jää hyvä muisto,” Jaro sanoi. Leo ihmetteli kameraa käsissään ja kokeili eri säätöjä. Hän nappasi Jarosta seepiakuvan ja mustavalkokuvan. Jaron iho näytti seepiakuvassa kullanhohtoiselta, mustavalkokuvassa valkoiselta kuin norsunluu. ”Kiitti. Tää on mahtava,” Leo sanoi ja halasi Jaroa.

”Entä jos me ei herätä ennen aamua?” Leo kysyi tuntien päästä, kun he olivat rakastelleet toisen kerran. Hän makasi raukeana, tyydytettynä ja unisena Jaron ihoa vasten. Koko vartalo tuntui lämpimältä ja rennolta. Kaikki lihakset olivat velttoja. Olo oli uskomattoman rentoutunut, aivan kuin hieronnan jälkeen. ”En mä välitä,” Jaro vastasi. Sen silmät olivat kiinni. He nukkuivat.
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Misaki
Viestit: 65
Liittynyt: Ma Elo 20, 2007 15:13

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja Misaki » Pe Touko 23, 2008 17:03

Woohoo, täällähän on ihan jännitystä pelissä : DDD voi vitsit miten suloista, miekii tahdon jonku, jonka kanssa syödä mansikoita näinikään suusta suuhun, mmm, mansikat.
[metsästelen sitä mansikansyöjää nyt jatkoa odotellessa]
Mitään ei ole pakko tehdä, ei edes kuolla jos jaksaa hengittää.

Avatar
LilaTiikeri
Viestit: 27
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 16:48

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja LilaTiikeri » Pe Touko 23, 2008 18:33

Misaki! Ei tarvitse etsiä enää! Grau! :twisted:
Mutta joo, ihana jatko. Ihana, ihana, ihana. Ja alkoi tekemään mieli mansikoita... "Salaileminen yhdistettynä rakasteluun kera kiinnijäämismahdollisuuden" -ajatus saa mahanpohjan kutiamaan.
Jatkoa, tai muuten....

Avatar
-Rudia-
Viestit: 180
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2006 15:40
Paikkakunta: My kingdom of yaoi

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja -Rudia- » Pe Touko 23, 2008 21:07

Oonkohan edes kommentoinu tätä juttua? :shock:

Dammit, pakko sanoo, että tää jos mikä on ihana, suloinen, kiihkeän katkera, intihimoisen upea, iloisen ihana... öö... (lisää omia ylistäviä adjektiiveja, jos huvittaa) ja ihana.

Tosin jostain syystä mä alan haaveilla Axelista ja Roxasista kun lukee tuota juttua XD anteeksi, tämä on sinun juttusi ja en tarkoita mitään pahalla. Olet loistava kirjoittaja ja tarina sujuu hyvin, joten jatka samaan malliin, niin hyvä tulee ^^

Rudia kiittää ja kuittaa ja poistuu huoneeseensa lukemaan yaoimangaa... kun ei ole animea, mitä katsoa -,- (eikä myöskään niitä mansikoita... :evil: )
Hate the sin -
but love the sinner

Avatar
Fuyuki
Viestit: 165
Liittynyt: To Heinä 26, 2007 18:59

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja Fuyuki » Pe Touko 23, 2008 22:59

Rudia: kiitsa ^^ Kiva kun tykkäät... Juu ja saa haaveilla ihan kenestä tahansa tätä lukiessa, en loukkaannu :mrgreen:

Leo heräsi äidin puhelimen ääneen. Se soi kauan, ennen kuin äiti vastasi. Leo tönäisi Jaroa. ”Mene sänkyysi,” Leo sanoi ja työnsi haluttomasti lämmintä vartaloa kauemmas. Jaro avasi silmänsä ja näytti uniselta. Suloiselta. Se nousi istumaan ja kömpi patjalle. ”Täällä on kylmä,” Jaro mumisi ja käänsi kylkeään. Leo kuunteli. Äidin ääni kuului kaukaisena, hän ei erottanut sanoja. Jotenkin ääni oli kireä. Sitten kävi ovi ja äiti meni ulos puhumaan. Leo mietti mitä puhelu mahtoi koskea. Kymmenen jälkeen he kömpivät huoneesta viattomina ja unisina. Yön tapahtumat jäisivät heidän kahden välisiksi. Äiti oli leiponut kakun, mutta vaikutti poissaolevalta ja kireältä, vaikka hymyilikin. Pöydällä odotti kirjekuori. Leo arveli sen sisältävän rahaa, mutta sisällä olikin kortti. ”Tervetuloa autokouluun…” Leo luki ääneen kortin ensimmäisen lauseen, kunnes tajusi mitä se tarkoitti. ”Ihan oikeasti?” Leo kysyi ja katsoi isää epäilevästi. ”Täytyyhän sinun kortti saada jossain vaiheessa,” isä vastasi ja hymyili vähän. Leo ponnahti ylös ja halasi isää ja äitiä. Isä taisi vähän olla hämmentynyt. Hei eivät olleet halanneet sitten rippikoulun. ”Kiitti,” hän sanoi ja katsoi ensimmäisten tuntien alkamispäivämäärää. Se olisi viikon kuluttua. Hän oli yhtä hymyä.

”Me mennään kaupungille,” Leo huikkasi vanhemmille, jotka istuskelivat paviljongin alla, näyttivät juttelevan jostakin vakavammasta. Leo kurtisti kulmiaan. Äiti heilautti kättään ja Leo kääntyi poispäin. Mistä ne puhuivat? Leo mietti. ”Kaikki ok?” Jaro kysyi kun he kävelivät keskustaa kohti. Leo sytytti tupakan käsiensä suojissa. ”En oikein tiedä. Äiti puhui tänä aamuna puhelimessa ja sävy oli vähemmän kiva. En kyllä kuullut mitä se puhui ja kenen kanssa,” Leo vastasi ja puhalsi savua ilmaan. ”Ei kai se meihin liity?” Jaro kysyi varovasti. Leo kohautti olkapäitään. Jotenkin tuntui ettei kaikki ollut ihan ok. ”En tiedä.”

”Mennäänkö yksille? Nyt säkin pääset sisään,” Jaro sanoi paikallisen pubin kohdalla ja pukkasi Leoa kyynärpäällä. Jaro oli hyvällä tuulella, yhtä hymyä. Leo virnisti mielessään, Jaro näytti saaneelta. Pubin pihalle oli kannettu tuoleja ja pöytiä, alue oli eristetty köysin. Hieno ilma oli ajanut ihmisiä ulos. Terassilla istuskeli väkeä, silmiään aurinkoa vasten siristellen ja olutta lipittäen. ”No okei,” Leo myöntyi ja he astuivat kirkkaudesta hämyiseen baariin. Kesti hetken ennen kuin silmät tottuivat hämäryyteen. ”Mitä sä ottasit, mä voin tarjota. Synttäreiden kunniaksi,” Jaro sanoi ja hymyili toisella suupielellään. ”Jonkun lonkeron vaikka,” Leo vastasi. Tiskin takana seisoi yrmeän näköinen, kaljupää baarimikko. Se pyysi nähdä henkkarit molemmilta. Leo ojensi viime kesäksi hankkimansa passin äijälle. He olivat olleet luokan kanssa Englannissa neljä päivää, siksi Leolla oli passi. Jaro maksoi juomat ja he luovivat tiensä terassille. Leo istahti tuolille nurkkapöytään ja Jaro ojensi hänelle lasin. Itse se otti tuopin olutta. Aurinko paistoi korkealta ja terassilla oli kuuma.

Leo sihtasi digikameralla ja otti Jarosta kuvan. Sillä oli punavalkeat, kukalliset shortsit jalassa, ihan rantalook. Nyt kun sen paita olisi ollut vielä auki ja paljaat jalat… Leo maistoi lonkeroa. Se oli kylmää ja hyvää. Jaro sulki silmänsä ja risti kädet niskansa taakse, paistatteli auringossa, nautti kesästä. Leo katseli Jaroa silmäripsiensä välistä. Tässä sitä nyt oltiin, yhdessä terassilla, ihmettelemässä. Jaro ojensi jalkansa ja laski sen Leon jalan viereen niin, että ne koskettivat. Lämmin tunne läikähti Leon rinnassa. Leo otti tupakka-askin taskustaan ja sytytti savukkeen. Oli mukava poltella rauhassa, ilman että tarvitsi miettiä saisiko porukat tietää. Terassille tuppasi lisää väkeä, parin pöydän päähän istahti kaksi tätiä olusille. Ensin Leo ei kiinnittänyt heihin huomiota, mutta sitten hän tunsi jonkun tuijottavan itseään. Leo vilkaisi ohimennen pöytään ja näki toisen tädeistä tuijottavan heitä. Sillä oli suora näkymä heidän pöytäänsä. ”Sulla on tossa jotain,” Leo sanoi ja kumartui Jaron puoleen, pyyhkäisi pojan suupieltä. Jaro avasi silmänsä ja pyyhkäisi suutaan, hymyili. Tädin kasvoille nousi vaivaantunut ilme. Leo tuijotti ämmää silmiin niin kauan, kunnes tämä käänsi katseensa. Vittuako se tuijotti? Leo ärsyyntyi. Tuijottaminen oli epäkohteliasta, ei hänkään tuijottanut ketään tuolla lailla. Sitten Leo keksi. Hän nojautui Jaroa kohti ja painoi huulensa pojan huulille. Jaro jännittyi, mutta vastasi kuitenkin suudelmaan. Se taisi olla heidän ensimmäinen julkinen rakkaudenosoituksensa. Jaro vilkaisi suudelman jälkeen nolona ympärilleen. Leo nosti katseensa tätiin ja nuolaisi huuliaan, hymyili. Tädit hörppivät oluet, hyvä ettei väärään kurkkuun, ja lähtivät. Muilta terassin ihmisiltä oli suudelma jäänyt huomaamatta. ”Miksi sä noin teit?” Jaro kysyi matalalla äänellä, kätki hämmennystään oluttuoppiin. ”Koska mua ärsytti niitten tuijottaminen,” Leo vastasi. Jaro ei vastannut mitään ja he istuivat hetken hiljaa. ”Anteeksi,” Leo mumisi. ”No ei se nyt sellainen asia ole. Onhan vaan hiukan totuttelemista tähän itsellänikin,” Jaro sanoi ja ojensi kätensä. Leo tarttui käteen ja Jaro hymyili. ”Näetkös? Minä ainakin yritän…” Jaro sanoi. Leon sydän suli. Ei se tietenkään ollut helppoa Jarolle, ei se ollut sitä hänelle itselleenkään.

He hengailivat päivän kaupungilla, törmäsivät Janneenkin, joka virnuili tietäväisesti Leolle. ”Ole sä hiljaa siinä, mulla on tänään synttärit ja sain porukoilta lahjaksi autokoulun!” Leo sanoi ja se jos mikä oli vetänyt Jannen hiljaiseksi. Jaro oli löytänyt kaupungilta uudet kengät ja he palasivat iltapäivästä kotiin hyvillä mielin. Äiti ja isä olivat jossakin, mikä oli epätavallista. Pöydällä oli lappu. ”Mentiin hakemaan kaasua grilliin, uunissa on ruokaa,” Leo luki lapun. ”Kauanko ne on poissa?” Jaro kysyi ja sen äänestä kuulsi jotakin. Leo käänsi katseensa Jaroon. Sen kasvot olivat päivettyneet ja huulilla kareili hymy. ”Tarpeeksi kauan,” Leo sanoi ja tarttui Jaron käteen, vei sen huoneeseensa. Leo tönäisi Jaron sängylle. Hitto vieköön, se tykkäsi kovista otteista. Jaron silmistä paistoi suoranainen himo ja se riitti saamaan Leon kovaksi. ”Pitää olla sit nopea, jos ne tuleekin pian…” Leo sanoi ja avasi housujensa vyötä. Jaro asettui nelin kontin sängylle ja tarjoutui. Heidän rakastelunsa oli nopea ja kiihkeä. Uusi asento vahvisti heidän asemiaan, jotenkin jako oli ollut alusta asti selkeä. Jaro oli alistuvainen, Leo dominoiva.
Welcome to life. Everything is a useless struggle until you die.

Avatar
LilaTiikeri
Viestit: 27
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 16:48

Re: Leo&Jaro

Viesti Kirjoittaja LilaTiikeri » La Touko 24, 2008 00:47

Ah. Ai että... Ihanaa. Mä jotain rakastan tätä tarinaa ja... näin. :D
Jatkoa koko kansalle, GRAU!

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa