nimetön

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Kage
Viestit: 35
Liittynyt: Su Huhti 03, 2005 03:32

nimetön

Viesti Kirjoittaja Kage » Ti Huhti 04, 2006 11:37

VAROITUKSENA mainittakoon, että en sitten ole itse lukenut tätä stooria mkohta melkien kahteen vuoteen....en sen jälkeen kun aamunelljältä aloin joskus kirjoittamaan tätä muistioon ja liittin LJ:hin, mihin sen unohdin....nyt sitten tuossa muutama päivä takaperin löysin tämän ja korjasin nopeasti wordilla virheitä ja annoin olla...loppu on..tuota....noh..lukekaa ja kertokaa loppu minulle :lol: ....

ai niin...se sisältää yaoita......................muistelisin....






______________________________________________________________







Kävelin eteenpäin vaikka ruumiini huusi lepoa. Nostin oikean käteni silmieni suojaksi huomatessani valoa jostain kauempaa edestä. Sade paiskasi vasten paljaita käsiäni ja tuulen hyytävä viima oli jo kauan aikaa sitten vienyt kaiken tunnon varpaistani ja sormistani sekä korvistani,
Hymähdin helpottuneesti ja jatkoin tuskallisen hitaasti matkaani, oli ihme kun pysyin yli päätään pystyssä. Ruumiini tärisi koko ajan kylmästä ja jalkani olivat painavat kuin lyijy. Sain hädin tuskin nostettua kättäni ja puristettua sen nyrkkiin koputtaessani tummaan oveen. Silmäni alkoivat uhkaavasti painua umpeen, edes ukkosen jyrinä ja salamat eivät hätkähdyttäneet minua enää.
Äkkiä tunsin kivun polvissani, jalkani olivat vihdoin pettäneet. Iskin vielä kerran voimattomasti oveen ja yritin pysyä istuallani mutta olin liian kylmissäni ja väsynyt...

***

Salamat jyrisivät ulkona tuuli ja pisarat paiskoivat vasten ikkunaani. Entä sitten, istuin sängylläni ja luin kyllästyneenä jotain vanhaa kirjaa, jonka isäni oli viskannut minulle ennen kuin taxikuski huusi häntä kiirehtimään. "Vitun paska.." murahdin itsekseni ja heitin jalkani pieluksen yli. Vedin sukat jalkaani ja lähdin alakertaan. Kuljin olohuoneen poikki jääkaapille ja avasin oven. Yksi vilkaisu riitti kertomaan ettei sieltä löytynyt mitään mitä halusin tunkea suuhuni.
Vilkaisin ulos ikkunasta rajun jyrähdyksen kuuluessa ulkoa, salaman tuottama välähdys valaisi kuistin. Pitkä vesivana kulki takaovelle. Kurtistin kulmiani ja lähdin kävelemään takkahuoneeseen.
Nykäisin oven auki ja huudahdin säikähdyksestä jonkin kaatuessa sääriäni vasten. Polvistuin äkkiä alas hahmon viereen ja huomasin tuon olevan suurin piirtein samanikäinen poika. Hän hengitti melko katkonaisesti ja tärisi kuin hullu. Nostin hänet saman tien ylös lattialta ja lähdin kantamaan häntä olohuoneeseen, kuulin oven paiskautuvan rajusti kiinni perässäni.
Revin vaatteet pojan päältä ja kiedoin hänet viltin alle asettaen hänet makuuasentoon. Suunnistin takan luo ja lisäsin puuta jo hiipuvaan tuleen. nousin pystyyn ja suunnistin keittiöön, laitoin vedenkeittimen päälle ja kahmin ylemmästä kaapista teelehtipussin, avasin alemman kaapin ja otin sieltä suren mukin pöydälle, kaivelin hetken sivukaappia ja löysin teesuodattimen.
Kaadoin kiehuvaa vettä suodattimen läpi mukiin ja jätin teemukin pöydälle hautumaan. Kiirehdin taas olo huoneeseen ja laskin käteni pojan otsalle huomatakseni sen olevan tulikuuma, siirsin kättäni hänen poskelleen. Hänellä oli erittäin kova kuume. Koetin hänen pulssiaan, se löi hitaasti ja heikosti. Pojan ruumis oli jääkylmä. "Kauankohan hän joutui olemaan tuossa myrskyssä..?" mietin hiljaa ääneen ja tarkkailin häntä tarkemmin.
Iho oli kalpea ja sinersi hiukan kylmyyden takia, huulet olivat täyteläiset, violetit ja hiukan raollaan, suu oli hiukan irvessä mutta se ei aiheuttanut ryppyjä kasvoihin, kulmakarvoja oli ilmeisesti huoliteltu niiden kaarevuuden ja ohkaisuuden takia, nyt ne olivat kuitenkin hiukan kurtussa aivan kuin poika tuntisi suurtakin kipua tällä hetkellä, kasvot olivat kapeat ja kärsineet epäilemättä lyönneistä sillä oikea poski oli jonkin verran turvonnut ja muualla oli pieniä mustelmia. Nostin vilttiä ylemmäs kietoen sen tiukemmin hänen ympärilleen ja nappasin viereiseltä tuolilta toisen asettaen senkin sitten hänen ympärilleen. Vilkaisin takan suuntaan ja nousin, lisäsin muutaman halon ja käveli keittiöön.
Äkkiä olohuoneesta kuului huuto, juoksi olohuoneen ja keittiön väliselle ovelle ja...

***

Nousin istumaan tuskan kouristaessa ruumistani, tuskasta sillä tuntui kuin vasen käteni olisi juuri tuikattu tuleen. Puristin käden rintaani vasten ja ruumiini taipui kaksin kerroin. Vahvat kädet tarttuivat olkapäihini ja kiskoivat minut ylös painaen sitten minut selälleni jotain lämmintä ja pehmeää vasten.
Puristin silmäni yhä tiukemmin kiinni ja huusi lisää, tällä kertaa kauhusta. Ovatko he löytäneet minut ja vieneet takaisin..?
Käsi tukki suuni ja toinen siirtyi poskelleni. ruumis painui minua vasten lukiten rinnallani olevat kädet paikoilleen. Avasin hitaasti silmäni sillä en voinut enää huutaa. Pelkäsin pahinta mutta ei, ei, hän ei kuulunut niihin. Edessäni olivat pojan kasvot. Siniset silmät katsoivat minua huolestuneesti ja jollain lailla säikähtäneen oloisesti. Käsi nousi hitaasti suultani ja jäi pääni viereen tyynylle. Ruumis nousi päältäni päästäen minut vapaaksi. huulet liikkuivat mutten kuullut mitään, kaikki alkoi sumeta.
Tunsin kuinka minua ravisteltiin, mutten voinut välittää siitä sillä tunsin putoavani taas tajuttomuuteen...

***

Hänen ravistelunsa ei auttanut joten peittelin hänet uudestaan ja työnsin sohvaa hiukan lähemmäs takkaa. Hain teen keittiöstä ja istui tuoliin sohvan vieressä jotta saatoin katsella häntä.
Äskeinen huuto ja kauhistunut ilme hänen kasvoillaan. pyyhin muutaman kyynelen hänen poskiltaan ja nojasin taaksepäin. Tästä saattaisi tulla pitkä odotus mutta se ei haitannut, nukkukoon niin kauna kuin tarvitsi, minulla ei ollut kiire minnekään.
Kysymykset pyörivät päässäni; Mitä hänelle oli tehty? Mitä hän pelkäsi noin paljon? Kuka häntä oli satuttanut? Mikä oli aiheuttanut sen tuskan hänessä?

***

Heräsin väristen kylmästä, yltä päältä kylmässä hiessä. Nousin istumaan, loputkin ylläni olleesta viltistä putosi lattialle.
Katselin ympärilleni sillä en muistanut mitään aikaisemmista tapahtumista. Huomasin tuoliin nukahtaneen nuoren jonkin ajan päästä, osa tapahtumista oli palannut mieleeni. Hymähdin hiljaa ja kierähdin seisomaan, jalkani eivät kannatellet kovinkaan paljon minua joten rämähdin kasvoilleni matolle. Hän ei herännyt. Pakotin itseni seisomaan ja nostin viltin samalla.
En edes tiedä miksi mutta muutamalla horjuvalla askelella kävelin tuolin eteen ja istahdin hänen syliinsä. Otin mukavamman asennon ja vedin viltin ylleni, hänen ylleen, painoin silmäni kiinni ja annoin itseni vaipua taas uneen.

Jotain kevyttä mutta painavaa ilmestyi syliini, en jaksanut välittää asiasta heti. Muutaman minuutin kuluttua avasin kuitenkin silmäni. Kiedoin käteni sylissäni nukkuvan pojan lantion ympärille ja hymyilin.
Hän alkoi muuttua painavaksi polvilleni joten nousin ylös ja nostin hänet käsivarsilleni. Vaaleat pitkät hiukset valuivat pojan kasvojen peitoksi kun hänen päänsä taipui rintaani vasten. En voinut laskea häntä alas sillä hän oli niin suloinen siinä nukkuessaan.
Ikäisekseen hän oli erittäin kevyt ja hoikka. Kannoin hänet yläkertaan ja laskin sängylleni seinän puolelle. Riisuin päällimmäiset vaatteet yltäni ja raotin peittoa päästäkseni sen alle.

Aamu alkoi jo sarastaa kun avasin silmäni. En ollut enää hänen sylissään taikka edes tuolissa. Käännyin hätääntyneesti ympäri, aivan hänen syliinsä. Vahvat käsivarret sulkeutuivat ympärilleni ja pehmeät huulet painuivat kaulalleni. Uniset sanat toivottivat minulle huomenta ja lämmin kieli kulki solisluitteni yli samalla kun pitkät sormet liukuivat selkääni pitkin alemmas.
Silmäni painuivat pakostakin kiinni mielihyvän tunteesta. Käteni haparoivat lihaksikasta rintaa pitkin kasvoille ja nostivat ne ylös. Huuleni painuivat toisen huulia vasten ja kieleni etsi tiensä sisään. käännyin selälleni ja vedin hänet mukanani, ylleni.

Antauduin hänen vedettäväkseen. Käteni kouraisivat hänen pehmeää lihaansa ja hakeutuivat housujen sisään. Vastasin hänen suudelmaansa ja puraisin hänen kieltään, hän ei välittänyt.
Pieni huudon kaltainen purkautui hänen huuliltaan ja valitti kun käteni löysi etsimänsä.
Hitaasti aloin siirtyä alemmas, suukotin hänen kaulaansa, rintaansa. Otin hänen nänninsä hampaitteni väliin, hieroin sitä kielelläni ja sain hänet valittamaan enemmän tuolla suloisella äänellä. Kuljetin kieltäni hänen vatsaansa pitkin aina vain alemmas...
Viimeksi muokannut Kage, La Huhti 22, 2006 23:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Arana
Viestit: 108
Liittynyt: Ke Huhti 13, 2005 16:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Arana » La Huhti 08, 2006 12:10

Tykkään tällaisista sekä alusta että lopusta hyvin avoimiksi jätetyistä tilannekuvauksista, joissa lukijalle jätetään yleensä enemmän tilaa ja vastuuta kuin suljetummissa tarinoissa. Tekstissä kuvattu tilanne on itsessään mielenkiintoinen, joskin tapahtumat tuntuvat hiukan kiirehdityiltä. Etenkin loppu sai muutaman kysymysmerkin heilumaan pääni päällä, vaikka kieltämättä yaoistely herätti kiinnostusta henkilöitä kohtaan ja heidän valmiuksiaan tuollaiseen intiimiyteen niin hataralta yhteiseltä pohjalta.

Näkökulman vaihtelu on onnistunut hyvin siinä mielessä, että molemmat minäkertojat, joiden välillä kerrontaa pallotellaan, pysyvät selvästi toisistaan erotettavina henkilöinä, mikä tekee lukemisen ja kärryillä pysyttelemisen helpoksi. Kertojien vaihtelu on kuitenkin toteutettu melko perinteisesti, eikä siksi ole niin kiinnostavaa kuin mihin tällaisella ratkaisulla olisi potentiaalia. Silti se toimii hyvin ja selkeästi.

Jännä valinta on tarinassa dialogin puute. Käy hyvin yhteen luomasi miljöön kanssa, mutta toisiksi viimeisen kappaleen "Huomenta"-repliikki hieman rikkoo tunnelmaa. Se kuulostaa muuten dialogittomassa tekstissä aika lattealta, kun sillä ei oikeastaan ole minkäänlaista informaatioarvoa. Muuten käytetty puhumattomuus todellakin korostaa synkän ulkomiljöön ja lämpimien sisätilojen kontrastia ja tunnelman yksinkertaista melankolisuutta.
Missing Link - elitistifanitytön animangablogi

Kage
Viestit: 35
Liittynyt: Su Huhti 03, 2005 03:32

Viesti Kirjoittaja Kage » Su Huhti 09, 2006 20:04

heh...puolustuksekseni voin tosiaan sanoe, että tuo on pari vuotta vanha tarina, jota en ole itse lukenut sitten sen jälkeen kun sen kirjoitin joskus aamuyöstä ilman mitään muuta tekemistä....
jos olisin lukenut tekstin ennen tänne postaamista olisin luultavasti muutellut tekstiä ihan kiitettävästi ja saattanut jopa pitkittää loppua tuosta mihin se jäi....
juu, mutta kiitos kommentista...pitäisi varmaan kirjoittaa jotain jossakin vaiheessa suomeksi....jotain kunnollista...

Avatar
AidaSuomi
Viestit: 22
Liittynyt: To Helmi 10, 2005 18:14
Paikkakunta: Vantaa.

Viesti Kirjoittaja AidaSuomi » Ti Huhti 18, 2006 22:46

Haa. Very nice.
"Influence is immoral. To have your influence on someone is like giving your soul to him." -Oscar Wilde

Kage
Viestit: 35
Liittynyt: Su Huhti 03, 2005 03:32

Viesti Kirjoittaja Kage » La Huhti 22, 2006 23:19

*kumartaa*
mukavaa, että jotkus ovat jopa vaivaantuneet lukemaan tuon ja pitäneet siitä... :D




näin kaikille tiedoksi: tein ensimmäiseen viestiin pikku muutoksen kun alkoi itseään häiritä se 'huomenta'-repla mistä Arana ystävällisesti jo huomautti....muutoin olin laiska ja jätin tekstin sellaiseksi kuin mikä se jo oli...

Avatar
Yasha
Viestit: 42
Liittynyt: Su Heinä 02, 2006 13:08
Paikkakunta: himitsu desu

Viesti Kirjoittaja Yasha » Ti Heinä 04, 2006 09:36

Ihanaa, ihanaa!
Mä tykkäsin tosi paljon, ei ne pikku painovirhepaholaisetkaan siellä paljoa häiritse. Tykkäsin tosi paljon siitä, että dialogi puuttui, se tekee tuosta teksistä persoonallisen! :lol:
All my friends just run away, when I'm having a bad day

Avatar
Paniikkihäiriö
Viestit: 72
Liittynyt: To Marras 02, 2006 21:32
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Paniikkihäiriö » Ke Kesä 27, 2007 21:47

ihana ihana ihana <33 LISÄÄÄÄÄ !! JATKAA tota se o ihana

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: nimetön

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » La Loka 25, 2008 11:09

Pidin hyvin paljon. Melkoisen lempeä ja samalla kaunis.
En oikein huomannut virheitä, mutta en niitä hakenutkaan.

Jatkoa tälle?
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa