Sadepisaroita

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

LittleSamurai
Viestit: 1
Liittynyt: Pe Helmi 03, 2006 14:12
Paikkakunta: Y.S.A.K
Viesti:

Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja LittleSamurai » Pe Helmi 03, 2006 14:16

Nimi: Sadepisaroita

Lajityyppi/Ikäsuositus: Jos tunnet vääryyttäsi lukiessasi shounen-ai-tarinaa, ole hyvä ja poistu. Eiköhän tämä ole kaiken ikäisille sallittu, koska tämä ei ole mikään tuhma tarina (koittaa esittää romanttista XD Olen niin hellyyden puutteessa. Antakaa hali!!).

Spoilerit: Joo, spoileria on, joten jos sarjaan Death Note ei sano sana "ketju" mitään, ole hyvä ja poistu siinäkin tapauksessa jottet spoilisi itselleni mtn. Jos haluat spoilia, niin ole hyvä vaan ja lue. Se ei sitten ollut minun syyni.

Kirjoittajan alkupuhe: Joo, minulla ei nyt ollut betalukijaa, toivotaan ettei siellä ole hirveästi kirjoitusvirheitä. Jatko-osa on kyllä jo valmistumassa, joten jos joku haluaa itselleen sen taakan niin mikä ettei.
Tämä ficci siis perustuu mangasarjaan nimeltä Death Note, jonka (vissiin) aika moni tietää.. Minusta on niin väärin ettei sille sarjalle ole kovin montaa suomalaista (taikka ulkomaiskielistäkään) ficciä kirjoitettu.. :<


Ja pidemmittä puheitta, sukelletaanpas tarinaan mukaan.


-----

L katseli sadepisaroita, jotka valuivat tukikohdan ikkunoita pitkin alas tummuvaan iltaan.
Sade on niin mielenkiintoinen asia’, hän mietti. ’Aivan kuin maa olisi täynnä liikaa törkyä ja pahuutta, joku painaa nappia ja sitten se kaikki huuhtoutuu pois.
Hän hymyili itsekseen. ’Ja sitten paistaa aurinko, näyttääkseen koko prosessin tehokkuuden.
”Mitä sinä virnistelet siinä itseksesi”, kysyi Raito, joka luki kirjaa entisajan jumalmyyteistä kertovan kirjasarjan Kuoleman jumalat -osaa.
”Sitä, että kuvittelen murhaajan ilmeen kun saamme hänet kiinni.”
”No, se on vain ajan kysymys, senkin työnarkkari”, Raito mutisi itsekseen heilauttaen punaisen suortuvan pois silmiltään ja uppoutui taas kirjansa tekstiin, nykien hajamielisesti käsirautaa ajatuksissaan.
L katsoi käsirautaa, ja hänellä käväisi mielessä että hän ottaisi sen pois, helpottaakseen Raiton oloa, mutta tulikin sitten toisiin ajatuksiin.
Sehän on tavallaan yhteys meidän välillämme’, L ajatteli ja mutusteli mietteissään huulillaan peukalonsa päätä. ’Side, joka yhdistää minua ja rak.. Raitoa!
L jähmettyi ja laski kätensä polvelleen. Hän oli aivan järkyttynyt näistä ajatuksistaan, joita oli alkanut tulla lisää ja lisää. ”Rakasta”, sitäkö hän Raitosta ajatteli. ’Taidan tosiaan olla viettänyt liikaa aikaa näiden rautojen seurassa’, L mietti haroessaan hapsottavaa, tummaa tukkaansa, joka ei varmaan ikipäivänä ole nähnyt, saati tule näkemään kampaa.
”Mikäs sinulle nyt tuli, ajatteletko kenties miltä tuntuisi jos murhaaja murhaisi sinut?” Raito kysyi kohottaen uteliaan katseensa kirjasta leikkien välinpitämätöntä.
”En”, L vain vastasi töksähtävällä äänellä ja asetti kasvoilleen mitäänsanomattoman ilmeen. ’Jotakin ihanaa sen sijaan.. Ei herranjestas, lopeta jo nuo ajatukset!' L manasi itselleen ja läimäytti otsaansa kämmenellään.
Tuo omituinen ele ja tuskastunut ilme sai Raiton vihdoinkin luopumaan niin mielenkiintoisesta aiheesta kuin Kuolemanjumalat, ja katsomaan huolestuneena ystäväänsä. L:stä nimittäin oli tullut todellinen ystävä hänelle, ajattelipa tai käyttäytyipä L miten omituisesti tahansa tai Raito kuinka välinpitämättömästi tahansa.
Raito tarkasteli L:ää, joka haroi hiuksiaan silmät kiinni, kulmat hieman rypyssä. ”Oletko aivan varma, ettet halua puhua jostakin?”, Raito kysyi ääni heikosti peiteltynä tylyyteen, että huoli oikein paistoi läpi kuin Naantalin aurinko.
L siirsi hitaasti hämmentyneen katseensa Raitoon. ’Tarkoittaako tuo sitä, että hän välittää minusta?’, kysyi pieni L:n ääni hänen omassa päässään.
”Äh, tarvitsen vain raikasta ilmaa.”
”Niin minäkin, liika lukeminen turruttaa. Lähdetään käymään kävelyllä”, Raito heitti haasteen.
L mietti tarkkaan, sillä hän tiesi, ettei pystyisi olemaan ulkona turvassa murhaajalta. Mutta ajatus kävelystä Raiton kanssa kutkutti hänen mieltään kovin..
Sitten hän nyökkäsi, ja he nousivat.

”Sade on kivaa”, Raito tokaisi yhtäkkiä kun he kävelivät puistossa. Siellä ei ollut heidän lisäkseen ketään.
”Niin minunkin mielestäni”, L vastasi pidellen omaa suurta mustaa sadevarjoaan, ja katsellen kuinka maata piiskaavat pisarat synnyttivät renkaita jo muodostuneisiin vesilammikoihin särkiessään vedenpinnan kalvon.
”Mennään eteenpäin”, Raito ehdotti, koska ei voinut kulkea vapaasti käsiraudan takia. Ketju heidän välillään kilahteli vaimeasti, aivan kuin koittaen kertoa jotakin.
He kävelivät yksinäistä katua pitkin, katsellen suljettujen kauppojen mainosikkunoita, kumpikin omiin mietteisiinsä paneutuneina. L tosin ei katsonut itse ikkunoita, vaan niitä pitkin valuvia sadepisaroita, jotka jättivät vanoja valuessaan alas, siten kuluttaen itseään, välillä napsien muiden pisaroiden vanoilta pieniä pisaroita.
Nehän ovat kuin ihmisiä’, L tuumasi hivenen järkyttyneenä. 'Jotkut ovat pienempiä ja vähäpätöisempiä, jotkut suuria. Suuret jyräävät pienempänsä valuessaan alas ja kasvattaen samalla mahtiaan. Mutta loppujen lopuksihan ne kaikki haihtuvat pois paahtavan auringon alla.’ L mietti hetken ’Ja höyry, joka niistä syntyy, kohoaa ylöspäin, taivaaseen. Käykö niin ihmisillekin?
”Ryuuzaki”, Raiton kaukainen ääni huhuili vierestä. ”Vaikka olisitkin varma että kaikki on hyvin, minä en ole siitä niinkään varma. Mikä sinulla on?” Raito kysyi sen enempää peittelemättä huolestunutta ilmettään.
Raito on niin huolestuneen näköinen, se on niin somaa.. Ei, lopeta jo!!’ L läksytti itseään ja tarttui päähänsä. ”Kyllä minä olen aivan kunnossa”, hän vastasi yhä epäilevänä pälyilevälle Raitolle, luoden vielä L:lle tyypillisen, hajamielisen hymyn.
Kunnossa, aivan kunnnossa”, hän mutisi itsekseen, ottaen askeleen eteenpäin, mutta Raito pysäytti hänet kesken kaiken ottaen tätä käsivarresta kiinni. ”Sinä voit kertoa minulle”, Raito maanitteli kulmat hieman rypyssä, saaden vanhan pariskunnan kiertämään heidät kauempaa.
”Ei sinun tarvitse paapoa minua, minun päätäni vain hieman särkee”, L vastasi hymyillen huolettomasti, juuri hetkeä aikaisemmin ennen kuin hänen silmissään musteni hänen jättäessä tämän maailman taakseensa.

Avatar
Cheetahbird
Viestit: 3
Liittynyt: Ti Tammi 09, 2007 19:03

Viesti Kirjoittaja Cheetahbird » Ti Tammi 09, 2007 19:50

Aww, söpöstä :D tykkäsin kovasti tästä, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtunutkaan noiden kahden välillä :lol:
I know it's the last day on earth
We'll be together while the planet dies
I know it's the last day on earth
We'll never say goodbye
~Marilyn Manson~

Tuulessakulkija
Viestit: 1
Liittynyt: La Helmi 03, 2007 21:07

Viesti Kirjoittaja Tuulessakulkija » La Helmi 03, 2007 21:28

Oi, suloista <3 Niin, tähän kai tulee jatko-osa? *Odottaa innolla* ^^

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Loka 22, 2008 02:57

Raito??? En tiedä Death Notesta hahmoa nimeltä Raito... Eikös se ole Light Yagami?
Jotenki jäi häiritsemään :)
Jatko olisi mukavaa :)
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Ljusia
Viestit: 3
Liittynyt: Su Heinä 27, 2008 18:14

Re: Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja Ljusia » Ke Loka 22, 2008 13:04

Tykkäsin tästä enkä törmännyt kirjoitusvirheisiinkään n__n Jatkoa?

Light-Kira // Light on japanissa Raito : )

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja Light-Kira » Ke Loka 22, 2008 16:54

Raito kuullostaa jotenkin väärältä :P
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Kibaa
Viestit: 110
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 22:31
Paikkakunta: Lahti

Re: Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja Kibaa » Ke Loka 22, 2008 17:29

Aivan ihana ficci! Tykkään tosi paljon miten yksityiskohtaisesti käsittelet kaikki tekstissä tapahtuvat asiat ja kohtaukset. Voi hyvinkin ajatella millaista Ln ja raiton yhteiselämä tämä perusteella on. Tottakai jatkoa tälle! : D
touka koukan

Avatar
Fullmoon_
Viestit: 211
Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 18:31
Paikkakunta: Imatra

Re: Sadepisaroita

Viesti Kirjoittaja Fullmoon_ » Pe Loka 24, 2008 14:08

Tosi söpö tarina. <3 Jatkoa vaan kehiin! ^^

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa