Sekaiichi hatsukoi one-shot

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Yoruichika
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Maalis 13, 2012 23:34

Sekaiichi hatsukoi one-shot

Viesti Kirjoittaja Yoruichika » Su Syys 23, 2012 20:29

Sometimes my mind play tricks



Takano x Ritsu

Heräsin virkeänä auringon pilkottaessa verhon takaa. Venyttelin ja haukottelin perään leveästi. Olin nukkunut hyvin, sillä olin onnistunut välttelemään Takanoa koko eilisen päivän. Olin ollut niin kiireinen ja illasta aivan poikki, että olin karannut heti kun sain työni valmiiksi. Kurkotin puhelimeni yöpöydältä. 18 puhelua ja kuusi viestiä. Ja arvatenkin Takanolta. Päätin etten soittaisi takaisin, kunnes siinä samassa puhelin kilahti soimaan ennen kuin ehdin edes laskea sitä mihinkään. Taisin joutua vastaamaan.
”Onodera! Mihin sä oikein hävisit eilen heti töiden jälkeen? Meiänhän piti mennä syömään.” Takano kysyi kovalla äänellä. Ai niin, olin unohtanut kokonaan. Olin tainut lipsauttaa toissa päivänä jotain sen suuntasta, että lähtisin miehen kanssa syömään.
”Mmm nukkumassa. Unohdin kokonaan” sopersin puhelimeen. Takano tuhahti korvaani.
”Bakayarou!” hän ärähti.
”Sumimasen, sumimasen!” pyytelin niin nopeasti kuin ehdin.
”No eipä sitten voi mitään. Täytyy kait lopetella. Pitää mennä” Takano totesi hieman harmistuneesti.
”Mihin?” kysyin varovasti. Eihän asia tietenkään minulle kuulunut, mutta joku tuntui minua asiassa vaivaavan. Tuli hiljaista, kunnes Takano totesi:
”Kai minun täytyy pyytää Yokozawa syömään, koska en yksin halua mennä”. Outo tunne kuohahti sisälläni. Ennen kuin ehdin ajatella järkevästi avasin suuni.
”Ei, älä! Mennään tänään yhdessä” henkäisin ja päätettyäni lauseeni minuun iski paniikki. Mitä olin mennyt tekemään? En halunnut nähdä Takanoa. Mitä vähemmän, sen parempi, mutta sanat vain olivat ryöpynneet suustani ilman estoja. Vai halusinko minä sittenkin nähdä Takanon? Ei, en halunnut, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.
”Haen sinut neljältä” Takano sanoi ilahtuneesti ja sulki puhelimen ennen kuin ehtisin änkyttää mitään vastaan. Laitoin puhelimen pöydälle tärisevin käsin. Sydämeni hakkasi lujaa ja yritin rauhoitella itseäni pääni sisällä.

Olin tujottanut kelloa kahdesta lähtien ja nyt kello oli minuuttia vaille neljä. Sätkähdin tuolista alas ovikellon soidessa. Takano seisoi oven takana pitkä ulkotakki päällä pyöritellen sormessaan auton avaimia.
”Mennään sitten” hän sanoi hyväntuulisesti. Otin takkini ja lähdin hissille Takanon perässä katse painettuna maahan etten vain vahingossakaan vilkaisisi häntä. Hissin oven sulkeutuessa Takano astui eteeni ja laittoi kätensä seinää vasten etten vain pääsisi karkuun.
”Miksi et puhu minulle mitään?” Takano kysyi huolestuneesti aivan minussa kiinni. Hän oli lähellä, melkein jo liiankin. Mies tuijotti minua suoraan syvälle silmiin. Yritin kääntää katseeni muualle, mutten onnistunut Takanon napatesta minua leuasta kiinni ja pakotti katseeni hänen kasvoihin. Lehahdin punaiseksi ja yritin soperrella jotain. Takano oli juuri kumartumassa suutelemaan minua, kun hissi pysähtyi ja ovet aukesivat kolahtaen. Ryntäsin vauhdilla miehen käden alta hänen autolleen. Takano laahusti mietteliään näköisenä perässäni. Istuin Takanon urheiluauton matkustajan puolelle. Täristen yritin katsella maisemia, etten edelleenkään vilkaisisi häneen ollenkaan. Takano käynnisti auton moottorin tottuneesti ja ajoi ulos talomme parkkihallista.
”Mihin mennään?” Takano kysyi ja vilkaisi suuntaani hymyillen. Hän taisi olla erinomaisella tuulella. Tosin kuin minä. Onnistunut pilaamaan oman päiväni ajattelemattomuuteni takia.
”Päätä sinä” mutisin punastuneena. Takano hymähti
”Hyvä on” hän sanoi ja ajoi vielä pari korttelia, kunnes parkkeerasi auton. Vilkaisin ulos ja olin pyörtyä. Takano oli pysähtynyt kaupungin hienoimman viiden tähden ravintolan eteen. Tarrasin auton penkistä kiinni. Tuonnehan en astuisi jalallakaan. Liian hävettävää.
”Ei me kyllä tonne mennä” sanoin miehelle järkyttyneesti. Takano pyöritteli silmiään ja pudisti päätään.
”Sanoit, että voin päättää ja joten halusin tänne. Täällä on hyvää ruokaa” mies vastasi. Tällä kertaa en aikonut antaa periksi.
”Mennään jonnekkin muuaalle” rukoilin.
”Miksi? Täällä on rauhallista, eikä kukaan näe meitä” Takano lisäsi. Hmm se olisi kyllä hyvä puoli ja ehkä sitä kerran voi maksaa ruuasta kunnolla. En kai vain ollut antamassa periksi?
”Hyvä on” totesin vaivautuneesti ja olin nousemassa autosta, kun Takano nappasi kädestäni kiinni ja veti lähemmäs suudellakseen minua. Hänen lämpimät huulet koskettivat omiani ja ajauduin sekunniksi pois tästä maailmasta. Hetkonen? Olinko vastannut suudelmaan? Havahduin ja tuuppasin Takanon irti. Häveten ja punastellen nousin autosta. Takano nousi vihellellen ulos ja lähti ravintolan ovelle. Tilanne oli yhtä koomisen näköinen, kun kotoakin lähtiessä. Laahustin katse maassa Takanon jäljessä. Takano kuitenkin pysähtyi ennen ovia ja kävelin suoraan häntä päin ja lensin nurin maahan.
”Onodera!” mies sanoi ja ojensi kätensä minulle. Emmin hetken Takanon ojennettua kättä, mutta lopulta tartuin siihen. Takano veti minut ylös, tosin aivan liian lähelle ja kuiskasi pehmeästi korvaani hymyillen:
”Vastasit muuten suudelmaani”. Kiskaisin käteni ja itseni Takanon otteesta ja lähdin ravintolan sisälle päättäväisesti. Mies tuli perässäni hymyillen edelleenkin hyväntuulisesti. Olin hävetä silmät päästäni miettiessä mitä olin autossa tehnyt.
”Irashaimase!” nuori nainen toivotti odottaessaan oven takana ruokalistan kanssa valmiina.
”Pöytä kahdelle” sanoi Takano, koska olin menettänyt puhekykyni.
”Tänne päin” nainen sanoi ja lähti johdattamaan meitä pöytäsalin läpi hiljaiseen nurkkapöytään.
”Kelpaako?” tarjoilija kysyi pöydän kohdalla.
”Kyllä kiitos, ruokalistat?” Takano sanoi istuutuessaan pöytään ja hymyili perään naiselle hurmaavasti. Naistarjoilija oli pyörtyä ihastuksesta ja yritti hakea sanoja suustaan.
”Tässä olkaa hyvät” nainen sai lopulta sanottua ja poistui kiireisesti keittiön puolelle. Otin takkini asettaen sen tuolin selkänojalle ja istuuduin Takanoa vastapäätä. Hänkin oli laittanut takkinsa selkänojalle ja hänellä oli yllään siisti musta kauluspaita ja farkut. Katselin hetken ympärilleni ennen kun tartuin ruokalistaan. Olin kaataa pöydän nurin tajutessani ruokalajien määrän. Oli salaatteja, keittoja, alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia, viinejä ja ilmeisemmin vielä eri leipälajejakin. En minä osaa valita näin monen ruokalajin joukosta sitä yhtä mitä haluaisin syödä. Takano vilkuili suuntaani huolestuneesti. Ilmeisesti järkytys ruokalistaa kohtaan paistoi kasvoiltani. Pian tarjoilija tuli pöytäämme ja ilmoitti olevansa valmis ottamaan tilauksia ylös.
”Otan nro. 81 pihvin” Takano tilasi sujuvasti ja aivan kuin hänen ei olisi edes tarvinnut lukea menuuta ollenkaan, kuten minun ja nyt olin pyörtyä valinnanvaikeuden vuoksi.
”Ja teille?” nainen kysyi kääntyen minuun päin. Tuijotin ruokalistaa hämmennyksen vallassa. En todellakaan tiennyt mitä tilata. Mies pöydän toiselta puolelta huokaisi.
”Hän ottaa saman kuin minä” Takano sanoi ja nainen kiitti tilauksista ja poistui ruokalistojen kanssa hymyillen.

Tilasimme viiniä odotellessamme ruokien saapumista. Olin edelleenkin hermostuksissani ja join viinilasillisen viinilasillisen perään. Olin varmaankin juonut kolme lasia, kun Takano huokaisi raskaasti.
”Onodera, onkohan tuo järkevää?” Takano totesi kysyvästi. Tiesin ettei ollut. Alkoholilla ei koskaan ollut hyvä vaikutus minuun. Sen vuoksi alkoholi ja minä emme olleet hyviä liittolaisia. Onnistuin aina juomaan liikaa ja säätämään kaikkea järjetöntä, mitä en todellakaan tekisi selvin päin. Ja mitä katuisin aina jälkeenpäin. Join neljännen lasillisen vielä paniikissa kurkusta alas juuri ennen ruuan saapumista. Tarjoilijanainen toi ruokamme pöytään hymyillen ja toivotti hyvää ruokahalua.
”Itadakimasu” totesin ja käännyin annokseni puoleen. Se näytti herkulliselta ja olin pudota tuoliltani haltioituneena maistaessani sitä. Söimme vaitonaisina. Katselin Takanoa kulmieni alta. Minusta tuntui, ettei minulla ollut Takanon kanssa mitään muuta keskusteltavaa kuin yhteinen työmme. Minulle tuli yhtäkkiä olo, että halusin tietää Takanosta enemmän. Halusin tietää mitä hän on tehnyt nämä viimeiset vuodet. Onko hän todellakin rakastanut minua koko ajan? Outo olo valtasi minua lisää. Jäin tuijottamaan pitkään Takanon kasvoja. Hän näytti oikeasti aika hyvältä. Vaalea iho hohkasi avonaisesta kauluksesta. Halusin koskea häntä ja halusin hänen koskevan minua. Yritin sivuuttaa hullut ajatukseni, mutta viini vain työnsi niitä enemmän pinnalle. Palava halu vain kasvoi meidän syödessä vaitonaisesti. Sanoisipa mies jotain, jotta ajatukseni katkeaisivat. Tämä ei ollut normaalia. En ollut koskaan janonut Takanoa enempää kuin nyt.
”Mitä sinä mietit?” Takano lopulta kysyi ja huojennuin hänen keskeyttäessään ajatukseni. Silti punainen lämpö nousi poskilleni ja pudistin päätäni. En suostuisi kertomaan vaikka hän tekisi mitä. Tunsin Takanon jalan hipaisevan omaani ikäänkuin ohimennen, mutta miehen tehdessä niin uudelleen en uskonut enää ensimmäisenkään olleen vahinko. Olin ollut niin keskittyneenä ruokaani etten ollut huomannut miehen tulleen lähemmäs minua tuolillaan. Hän sipaisi pitkillä sormillaan käsivarttani, mikä sai aikaan kuuman aallon kehostani. Aikaisempi tunne puski kehoni sisältä päästä valloilleen. Sydämeni lyönnit tihenivät entisestään. Miehen kosketus tuntui taivaalliselta, vaikka yritinkin itselleni väittää toista. En saanut jostain syystä sanoja suustani pyytämään Takanoa lopettamaan. Halusin häntä koko ajan enemmän.
”Hyvä on” henkäisin. Voiko muka Takanon kosketus tuntua näin hyvälle? Hengitin raskaammin ja alkoi tuntua jo tukalalta. Mies irvisti ilkikurisesti huomatessaan tilanteeni ja siirsi kättään niskaani kohti.
”Hyvä on, kerron” toistin uudelleen, mutta Takano ei lopettanut kiusaamistani.
”No kerro sitten” Takano sanoi hymyillen.
”Mmm, sinua” sain lopulta sanottua. Miehen käsi pysähtyi hetkeksi niskassani.
”Mitäs minusta?” Takano kysyi jatkaen kätensä liikuttelemista. Se pyyhkäisi viettelevästi kaulaani ja lähti olkapäätä pitkin alemmas. Hänen kätensä silitteli pian jo reittäni.
”Takano-san” kuiskasin voihkaisten. En tiennyt kauan enää kestäisin miehen suloista kättä reidelläni, mutta jokin oli pielessä. En halunnut vastustella häntä ollenkaan.
”Onko teillä täällä kaikki hyvin?” naistarjoilija ilmestyi yhtäkkiä kulman takaa. Olisin voinut vannoa, että hypähdin pari metriä eroon Takanosta. Mies hymyili naiselle kohteliaasti ja pyysi tuomaan laskun. Vilkaisin sivusilmällä Takanoa, jonka käsi liikkui nyt lasin reunalla.
”Tässä olkaa hyvät” nainen sanoi ja asetteli laskut eteemme. Silmäni revähtivät auki laskun vuoksi. En oikeasti ikinä maksaisi ruuasta näin paljon!
”Minä voin maksaa. Yhdellä ehdolla tietenkin” Takano sanoi seuraillessaan reaktiotani.
”Tule yöksi luokseni” mies jatkoi. Mitä? Ei tulisi kuuloonkaan
”Ei kiitos. Nukun ihan mielelläni omassa sängyssä” vastasin järkkymättömästi. Mikäänhän ei mieltäni saisi muuttamaan. Tarjoilija tuli juuri takaisin, kun kaivoin lompakkoani esiin.
”Minä maksan molemmat Takano ilmoitti naiselle, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
”Odota Takano” parkaisin, mutta mies ehti jo maksaa.
”Teit tuon sitten aivan vapaasta tahdostasi, eikä se velvoita minua mihinkään ainun hävyttömyyksiisi” lisäsin noustessamme pöydästä. Kävelimme autolle ja Takano ajoi meidät kotiin.

”Oyasumi, hyvää yötä Takano-san.” toivotin miehen kotioven kohdalla. Hän tarttui hihaani estääkseen minua pääsemästä. Takano avasi ovensa nopeasti ja veti minut mukanaan. Hän painoi selkäni vasten ovea ja piti käsiäni pääni yläpuolella tiukasti.
”Mitä ajattelit ravintolassa?” Takano kysyi uudemman kerran. Lehahdin punaiseksi enkä pystynyt vastaamaan. Muistikuva tunteesta nousi mieleeni uudelleen. Mies kohotti kulmiaan ja suuteli sitten minua. Se tuntui huumaavalta ja sisälläni oleva liekki roihahti palamaan. Jano miestä kohtaan kasvoi kasvamistaan. Enkä voinut vastustaa miehen suloista makua, jonka seassa oli aavistus viinin kitkeryyttä. En voinut vastustaa ja annoin periksi. Takanon käsi veti takin päältäni ja eksyi paitani alle. Jokainen kosketus poltti kuin tuli sisälläni ja aivan kuin olisin seissyt keskellä roviota. Eikä poltteesta ollut tulla loppua. Hän suuteli kaulaani, huuliani, niskaani. Ajauduin koko ajan kauemmaksi todellisuudesta. Takano huomatessa vastaavani suudelmaan hän hellitti otetta käsistäni. Siirsin toisen Takanon niskaan ja toisen käden miehen selälle. Vedin Takanoa lähemmäksi itseäni. Miehen hiukset olivat pehmeät ja silkkiset. Takanon kädet risteilivät selässäni kiihoittavasti ja tunsin hengitykseni muuttuvan huohottavammaksi.
”Mistäs tällainen mielen muutos?” Takano kysyi suudelmien välissä ja hymyili huuliani vasten.
”Takano... Ota minut” pyysin huohottaen. Takanon ilme olisi ollut näkemisen arvoinen, mutta nyt aivoni eivät pystyneet sisäistämään mitään tietoa. Ne olivat lukkiutuneet vain yhdelle vaihteelle. Takano heitti takkinsa maahan ja nappasi kädestäni taluttaen minut makuuhuoneeseensa. Miehen sormet hapuilivat paitani nappeja samalla suudellen minua kiihkeästi. Hän työnsi minut kevyesti sängylleen istuen hajareisin päälleni. Hän hyväili rintakehääni, suukotti kaulaani. Takanon suoristaessa itsensä kurotin haparin käsin kohti hänen paidan nappeja ja aloin avata niitä huterasti. Mies otti käsistäni kiinni ja auttoi niitä toimimaan tehokkaammin. Mikä minua vaivasi? Halusin Takanoa enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Huomenna ehtisin katua tätä vielä monesti, mutta nyt asia sai olla. Vedin käteni irti ja tartuin miehen kaulukseen , jonka avulla pääsin ylös makuulta ja kurotin suutelemaan häntä, joka vastasi siihen epäröimättä. Pudotin paidan hänen olkapäiltään ja Takano veti kätensä hihoista. Hän työnsi minut takaisin selälteni ja hänen kätensä harhailivat avaamaan housun vyöni ja vetoketjun.. Takano hyväili reiteni sisäpuolta ja nostin lantiotani aavistuksen, jotta Takano sai vedettyä housut jalastani. Liikutin kättäni miehen selällä hänen suudellessa minua rajummin. Painoin Takanoa tiukemmin itseäni vasten. Näykkäsin hänen korvaa, hivelin miestä käsilläni. Takano liikkui alemmas jatkaen suutelemista. Huokaisin nautinnosta miehen ottaessaan minut suihinsa. Se tuntui uskomattoman hyvältä, enkä voinut kiihkeälle huohotukselleni mitään. Tunsin valtavan väristyksen lähestyvän kehoani. Myös Takano tajusi etten kestäisi enää kauaa hänen käsittelyään ja hidasti tahtia ja lopetti. Hän selvästi halusi kiusata minua. Mies siirtyi ylemmäs suutelemaan kaulaani. Hivutin käteni Takanon housujen etumukselle ja sivelin varovasti aroin sormin. Takanokin hengitti raskaasti huohottaen. Mies voihkaisi pujottaessani käteni hänen housujen sisään. Liikutin kättäni edestakaisin ja huomasin miehen voihkaisujen kiihtyvän. Takano huokui lämpöä ruumistani vasten. Jatkoin toisella kädellä miehen housujen avaamista ja hän auttoi vetämään ne kokonaan pois. Takano nosti minut syliinsä ja työntyi varovasti sisääni. Ynähdin kivusta, joka haihtui pian nautinnon sekaiseen olotilaani. Olin tiukasti kietoutuneena Takanon ympärille hänen suudellessa minua kiihkein ottein. Nojauduin vetäen Takanon mukanani selälteen sängylle. Mies liikkui hitaasti ja hellästi sisälläni, mutta halusin lisää. Halusin, että Takano veisi minut tiedottomuuden rajalle.
”Takano... kovempaa..” sain voihkaistua työntöjen välissä.
”Hyvä on” Takano kuiskasi syvään ja kiihdytti tahtiaan.
”Ritsu” hän lisäsi huohottaen. Väristyksen aalto läheni mitä nopeammin ja rajumpaa Takano liikkui.
”Takano. Pian” ynähdin ja tunsin kuinka sähköisku sähköisku lävisti kehoni. Useampi väristyksen aalto kulki ruumiini läpi. Myös Takano tuntui tärisevän päälläni. Hän kietoi toisen kätensä hikisen ruumiini ympärille ja toisella otti kiinni kädestäni. Hän suuteli ensin sitä herrasmiesmäisesti, kunnes kosketti huuliani.
”Rakastan sinua" hän kuiskasi korvaani. Värähdin Takanon matalasta äänestä ja se sai sydämmeni lyömään yhden tahdin raskaammin. Kurotin painamaan suukon miehen otsalle ja sitten hänen hapuileville huulilleen. Takano halasi minua tiukasti. Tiesin olevani tärkeä hänelle.

The end

Avatar
Fujiapple
Viestit: 40
Liittynyt: La Loka 22, 2011 19:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Sekaiichi hatsukoi one-shot

Viesti Kirjoittaja Fujiapple » Ma Syys 24, 2012 07:09

Oli pakko laittaa kommenttia, koska tää oli ihan loistava, tosi hyvin osasit kirjoittaa. Ritsu oli todella suloinen<3
Kirjoita lisää näitä!
Oopperasta saapuu pakkoruotsia puhuva natsi - Rauno Repomies

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija