Lintu

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Sa-chan
Viestit: 32
Liittynyt: To Heinä 07, 2011 02:58
Paikkakunta: Oulu

Lintu

Viesti Kirjoittaja Sa-chan » Ti Helmi 14, 2012 20:04

...Okei nimi on tylsä, mutta en keksinyt tähän hätään parempaa...
Hei! Tämä on toinen tarina jonka laitan tänne ( se eka on toisella käyttäjällä).
Aloitin tän tarinan jo aika kauan sitten, mutta ei ole ollut inspiraatiota jatkaa ;; nyt se kuitenkin iski ja kirjoitin sitten aikas paljon (ongelmana on se, etten tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin...). Eli siis fantasia/romantiikka tarina kyseessä. Toivottavasti pidätte (^_^)/
Kommentoikaa myöskin~

Tokion prefektuurin erillisalueella, Ōtassa, maaseudulla kohosi suuri, 1700-luvun alkupuolella rakennettu kaunis kartano. Sen pihaa koristi suuri englantilaistyylinen puutarha, jossa kukkivat kamferipuut. Kartanon etupihalla, suuren suihkulähteen luona, leikki pieni tyttö. Tyttö hyppeli ympäriinsä, kunnes pysähtyi, ja tuijjotti hämmästyneenä maata pitkän aikaa. "Isoveli! Tule äkkiä katsomaan!" tyttö huusi hätääntyneenä, ylös alas pomppien. Pihalla sijaitsevan suuren kasvihuoneen ovi aukesi ja pitkä, tummahiuksinen ja hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies asteli tytön luo. "Mitä nyt, Emi?" mies kysyi ja kumartui lähemmäs tyttöä. "Katso minkä minä löysin!" tyttö sanoi riuhtoen veljeään hihasta innokkaana. Suihkulähteen reunalla makasi pieni, tiaista muistuttava, värikäs lintu. Mies siirtyi lähemmäs katsomaan sitä. Hän nosti linnun varovasti käsiinsä. Sen vasen siipi oli taittunut. "Onko se kuollut?" tyttö kysyi vakavana veljeensä nojaten. Lintu avasi varovasti silmänsä ja katseli hämmentyneenä ympärillään olevia ihmisiä. Tytön kasvoille levisi hymy. "Sen kimppuun on varmaan hyökännyt isompi lintu", Mies sanoi hiljaa ja silitti linnun päätä hellästi sormellaan. "Nyt se tarvitsee hoitoa ja lepoa". Hän kääri nenäliinan varovasti linnun ympärille ja piteli sitä käsissään. "Onkohan sillä nälkä?" tyttö kysyi kuiskaten. "En tiedä, mutta voithan sinä käydä katsomassa keittiöstä, jos sieltä löytyisi pähkinöitä tai siemeniä. Niitä lintu voisi varmaan mielellään syödä", mies sanoi hymyillen tytölle. Tyttö nyökkäsi vakavana ja juoksi sisälle. Mies piti lintua lähellä rintaansa ja vei sen kasvihuoneeseen. Hän istui puiselle, kasvien ympäröimälle penkille, ja otti taskustaan valkoisen silkkinauhan. Hän kääri sen varovasti linnun siiven ympärille ja laski sen syliinsä. Lintu nousi hoiperrelleen ja katseli ympärilleen. Se katsoi miestä suoraan silmiin. Linnussa oli jotai erillaista. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista lintua. Sen silmät olivat siniset, aivan kuin pienet siniset marmorikuulat. Mies silitti varovasti linnun päätä. Hän yllättyi, kuinka kesy se oli. Lintu ei yrittänyt lentää pois, vaan painautui vasten miehen lämmintä kättä. Mies hymyili hellästi.
Mustaan frakkiin pukeutunut hovimestari koputti kasvihuoneen oveen. "Herra, päivällinen on valmis", hän sanoi kohteliaasti. "Ah, kyllä. Tulen aivan pian", mies sanoi ja laski linnun varovasti penkille. Hän käveli ovelle ja vilkaisi vielä pientä lintua penkillä. Lintu katsoi miestä surullisesti pienillä sinisillä silmillään, aivan kuin kysyen: Minne sinä menet? Mies hymyili ja sulki lasisen kasvihuoneen oven. Lintu istui yksin puisella penkillä. Se yritti levittää vasenta siipeään, mutta siihen sattui liikaa. Lintu huokaisi, ja katseli ympärilleen. Kasvihuoneen seinällä kiemurteli köynnöskasvi, jossa kukkivat suuret keltaiset kukat. Se haisteli kukkia onnellisena ja mietti: Koska hän tulee takaisin? Hänen kätensä olivat pehmeät, ja hymy niin lämmin. Haluan nähdä hänet pian, mutta... Lintu istui penkillä ja tuijjotti maata ajatuksissaan. Se kuuli kasvihuoneen ulkopuolelta ääniä. Lintu repi hädissään silkkinauhan siivestään ja yritti lentää pois, mutta rymähti saman tien maahan. Sen siipi oli murtunut. Kaksi hovimestaria ryntäsi sisään ovesta. "Hei! Kuka te olette, ja mitä te teette herra Tanakan kasvihuoneessa?!" miehet huusivat. He tarttuivat linnun käsivarsista ja nostivat tämän ylös. Lintu rimpuili päästäkseen irti, mutta turhaan. "Nyt saatte luvan selittää, tai muuten-", toinen miehistä sanoi ja riuhtaisi linnun vasenta käsivartta. Lintu parkaisi kivusta ja lysähti maahan polvilleen. Äkkiä kasvihuoneen ovi aukesi. "Mitä täällä tapahtuu?!" Lintu tunnisti tutun äänen. Se kohotti katseensa. Mies oli tullut takaisin, mutta ei hymyillyt enää. Päinvastoin. "Herra Tanaka! Löysimme tämän pojan täältä. Hän on ilmeisesti murtautunut...", toinen hovimiehistä sanoi riuhtaisten pojan kättä. Poika puri hammasta ja katsoi anoen miestä silmiin. Auta...auta minua. Herra Tanaka katsoi poikaa hetken. Pojalla oli yllään likaiset vaatteet. Hänellä oli keskipitkät ruskeat hiukset, ja siniset silmät. Siniset silmät. "Tuokaa hänet huoneeseeni", Hän sanoi. Hovimiehet raahasivat pojan sisälle kartanoon. Herra Tanaka huokaisi ja istui kasvihuoneen penkille. Hän vilkuili ympärilleen. Lintu oli poissa. Kai se lähti...Hän nousi, ja huomasi maassa lojuvan valkoisen silkkinauhan. Hän nosti sen ja laittoi sen taskuunsa.


Miehet veivät pojan kartanoon, Toimiston oloiseen huoneeseen. Herra Tanaka istui pöytänsä taakse ja huokaisi syvään. "Noniin...mikä on nimesi?", Hän kysyi ja katsoi poikaa epäilevästi. Poika tuijotti maahan vaivautuneesti sanomatta sanaakaan. "Vastataa kun Herra Tanaka kysyy teiltä kysymyksen!" Pojan vasemmalla puolella seisova hovimies tiuskaisi ja kiskaisi poikaa kädestä. "AI!" Poika parkaisi kivusta. Kyyneleet virtasivat pojan poskilla. Herra Tanakan ilme vaihtui hieman huolestuneeksi. Hän viittoi kädellään hovimiehille, jotka nyökkäsivat ja päästivät irti pojasta. Hän nousi tuolistaan ja asteli pojan luo. Poika tuijotti edelleen maahan nyyhkyttäen. "Koskeeko käteesi", Herra Tanaka kysyi rauhallisella äänellä. Poika nyökytti päätään ujosti, nostamatta katsettaan. Herra Tanaka kääntyi hovimestareiden puoleen: "Tuokaa minulle rulla sideharsoa ja lasta". Hovimestarit nyökkäsivät ja poistuivat huoneesta. Poika nosti varovasti katseensa. Herra Tanaka hymyili hieman. "Anteeksi miehieni töykeä käytös", hän sanoi ja veti tuolin seinän vierestä lähemmäs pöytäänsä. Poika pudisti päätään ja istui varovasti tuolille. Herra Tanaka kaivoi taskustaan nenäliinan ja ojesi sen pojalle. Poika kiitti hiljaa ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. Pojan kasvot olivat likaiset, kuin myös hänen vaatteensa. Poika ojensi nenäliinan ujosti takaisin Herra Tanakalle, välttäen jälleen katsekontaktia. Herra Tanaka hymyili. Toinen hovimiehistä astui sisään, ojensi harsorullan ja lastan Herra Tanakalle, kumarsi ja poistui huoneesta. "Voisitko riisua paitasi?" Herra Tanaka kysyi ja avasi sideharsorullan. Poika napitti resuisen ja likaisen paitansa auki. Hän pujotti vasemman kätensä varovasti hihasta, hammasta purren. Herra Tanaka hymyili hieman säälivästi. "Mutta kylläpä hän on laiha...", Hän ajatteli. Hän kyykistyi pojan eteen ja nosti varovasti kipeää kättä. Poika väänteli naamaansa välillä kivusta, mutta pysyi silti hiljaa. "Olen ammatiltani lääkäri, joten olet nyt hyvissä käsissä", Herra Tanaka sanoi hymyillen samalla sideharsoa käärien. Poika nyökkäsi ja hymyili kiitollisen näköisenä. Herra Tanaka katsoi pojan suuria, surullisen näköisiä, sinisiä silmiä. Poika katsoi ujosti maahan. "Kiitos...", hän sanoi hiljaa. Herra Tanaka nyökkäsi ja taputti pojan päätä. "Meidän tulisi jutella hieman vakavemmin nyt. Onko sinulla nimeä?". Poika katoi vaivaantuneena ympärilleen kuin vastausta hakien. Herra Tanaka huokaisi ja taputti pojan päätä jälleen. "No, onko sinulla varaa maksaa lääkärikuluja tästä murtuneesta kädestäsi?". Poika hätkähti ja katsoi Herra Tanakaa epätoivoisesti. Hän pudisti päätään surullisesti. "haha, se oli vain vitsi", Herra Tanaka sanoi huvittuneesti. Poika huokaisi helpotuksesta ja hymyili nolosti. Pojan ujo hymy sulatti Herra Tanakan sydämmen. Oveen koputettiin, ja hovimies astui sisään. "Lounas on katettu, Herra". Herra Tanaka nyökkäsi ja katsoi poikaa hymyillen. "Haluaisitko jäädä syömään päivällistä?". Poika katsoi häntä hieman epäröiden, mutta nyökkäsi.
Herra Tanaka vei pojan suureen ruokailusaliin ja istuutui pöydän päähän. Hovimestari viittoi poikaa istumaan pöydän toiseen päähän. Poika nyökkäsi ja istui tuoliin hieman vaivaantuneen oloisena. Palvelusneito ojensi lautasen pojalle ja niiasi kohteliaasti. Herra Tanaka söi hyvällä ruokahalulla, mutta huomasi pojan istuvan edelleen vaivaantuneena tuolissaan, koskematta ruokaansa. "Mitä nyt? Etkö pidä siitä?". Poika nosti katseensa ja katsoi Herra Tanakaa hieman epäröiden. Palvelusneito nyrpisti nenäänsä tympääntyneenä ja poistui ruokailusalista. "Ei se mitään, voin pyytää kokkia valmistamaan jotain josta pidät", Herra Tanaka sanoi huokaisten. Poika painoi päänsä nolostuneena alas ja pudisti päätään. "Ei ole...nälkä...". Herra Tanaka nyökkäsi ymmärtävästi ja söi ruokansa loppuun. Kun hän oli valmis, he poistuivat ruokailusalista. Palvelusneito ja kaksi hovimestaria kuiskivat ja katsoivat poikaa halveksuvan näköisesti. Poika oli kyllä huomannut sen, mutta vaikeni ja seurasi Herra Tanakaa. He kävelivät käytävää, jonka seinille oli ripustettu maalauksia ja muotokuvia. Kartano oli hienosti sisustettu ja siisti. Poika tunsi olonsa hieman epämukavakasi niin hienossa paikassa, hänellä oli likaiset kasvot ja yllään nuhjuiset vaatteet. Herra Tanaka huomasi kyllä pojan ahdistuneisuuden. "Tuota...ajattelin että haluaisitko sinä viipyä täällä vähän pitempään. Voisit yöpyä vierashuoneessa". Hän kääntyi ja sanoi hymyillen. "Enhän minä voi sinua näin myöhäänkään lähettää pois, ja sinulla kun on tuo käsikin...". Poika katseli hetken hämmentyneenä Herra Tanakaa ja pohti. Hänen kasvoilleen levisi onnellinen hymy. "Kyllä...kiitos". Herra Tanaka naurahti ja pörrötti pojan hiuksia. "Hyvä. Näytän sinulle sitten vierashuoneen". He kävelivät käytävää. Poika seurasi Herra Tanakaa, kunnes yhtäkkiä pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen. Herra Tanaka katsoi poikaa kysyvästi. "Mikä hätänä?". Poika alkoi vapista ja painautui Herra Tanakan selkää vasten, tiukasti hänen paitaansa puristaen. Herra Tanaka katsoi poikaa hämmentyneenä ja vilkuili ympärilleen. Käytävän päässä seisoi talon iso, musta kollikissa. Se tarkkaili heitä hetken ja tepsutteli lähemmäs. Poika painautui lähemmäs Herra Tanakan selkää ja katsoi peloissaan häntä. "Etkai sinä vain pelkää tuota kissaa?" Herra Tanaka kysyi häkeltyneenä ja silitti pojan hiuksia rauhoitellaakseen häntä. Kissa naukaisi äänekkäästi ja pysähtyi parin metrin päähän nuolemaan tassujaan. Poika katsoi pelokkaana ensin kissaa, sitten Herra Tanakaa. Hänen silmistään näki aidon pelon ja kauhun. Sitten hän nyökkäsi. Herra Tanakan suu levisi hymyyn. "Ei se sinulle mitään tee. Tulehan nyt". Poika irrotti hitaasti otteensa ja seurasi Herra Tanakaa käytävän päähän. Kissan ohi kulkiessaan, hän huomasi, kuinka se mulkoili häntä epäilevästi.
Vierashuone oli sisustettu hienosti, kuten muukin talo ja siellä oli iso sänky, pieni yöpöytä, vaatekaappi sekä oma kylpyhuone. Kaikki kalusteet näyttivät vanhoilta ja hyvin arvokkailta. Herra Tanaka katsoi hymyillen, kuinka poika kiersi huonetta hämmästyneenä ja innoissaan katseli ulos ikkunasta. "Minun on hoidettava muutama asia, palaan myöhemmin. Ole vain kuin kotonasi". Herra Tanaka sanoi. Poika nyökkäsi iloisesti. "Kyllä...kiitos", hän sanoi hiljaa ja hymyili suloisesti. Herra Tanaka vastasi hymyyn ja sulki oven perässään.

"Kylläpä kokouksessa meni odotettua kauemmin", Herra Tanaka ajatteli ja huokaisi syvään. Hän hyvästeli vieraansa ja lähetti hovimiehen saattamaan heidät ulos. Muut palvelijat kuiskivat sivumalla vältellen katsomasta Herra Tanakaa. Hän huomasi tämän, ja asteli hedän luokseen. "Poika on nyt minun vieraani. Pyytäkää kokkia valmistamaan hänelle illallista. Hän tarvitsee myös puhtaat vaihtovaatteet", Herra Tanaka sanoi vakavalla äänensävyllä palvelijoilleen. "Kyllä herra", He nyökkäsivät. Vanhempi hovimestari tuli hänen luokseen. "Herra, tunnetteko te tätä poikaa?". "En. Hän ei puhu paljoa, mutta luulen, että hän on koditon", Herra Tanaka vastasi hieman surullisesti. Hovimestari nyökkäsi. "Niin arvelinkin...mitä aijotte tehdä hänen suhteensa?". Herra Tanaka huokaisi ja kohautti olkapäitään. "En tiedä. Annan hänen jäädä tänne kunnes hänen kätensä on kunnossa. En haluaisi jättää häntä yksin, kun hän on niin nuorikin...". Hovimestari nyökytti päätään ymmärtävästi. Sitten hän havahtui ja hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi. "Lucas! Mikä tuo oikein on?", Hän huusi. Pieni poika aulassa säikähti ja piilotti kätensä selkänsä taakse. Pieni tyttö hänen kanssaan juoksi Herra Tanakan luokse itkien. "Isoveli! Lucas on ilkeä!", Hän huusi ja tarrautui kiinni häneen itkua vääntäen. "Mitä nyt Emi? Mitä Lucas on tehnyt?", Herra Tanaka kysyi ja katsoi syyttäen Lucasta. "Se...se laittoi sen häkkiin ja nyt se ei enää liiku!" Emi soperpi nyyhkyttäen. "Mikä ei liiku?" Herra Tanaka kysyi hämmentyneenä. Vanhempi hovimestari meni pojan luo ja otti tämän seläntaka piilottelemansa metallisen lintuhäkin. Häkissä oli pieni värikäs lintu, joka makasi elottomana paikallaan. "Voi kamala! Lucas, mistä tämä lintu on peräisin? Se voi levittää vaikka minkälaisia tauteja", Hovimestari torui poikaa vihaisesti. Poika painoi päänsä alas syyllisenä. "Mistä te tuon linnun oikein saitte?" herra Tanaka kysyi itkunsa lopettaneelta pikkutytöltä. "No kun...me kuultiin linnun laulua vierashuoneesta ja mentiin katsomaan. Lucas halusi ottaa sen kiinni ja laittaa sen häkkiin...". Tyttö selitti ja katsoi lintua surullisesti. "Sitten se ei enää laulanut". "Vierashuoneesta....?" Herra Tanaka ajatteli. Hovimestari kulki häkin kanssa kohti ovea. "Odota! Minä voin hoitaa sen", herra Tanaka huudahti. Hovimestari hätkähti yllättyneenä, mutta nyökkäsi ja ojensi häkin hänelle. Sitten hän viittoi lapsille ja poistui heidän kanssaan. Herra Tanaka käveli käytävää pitkin kohti vierashuonetta. Hän katsoi häkissä makaavaa lintua. Ei epäilystäkään, tämä oli se sama lintu joka aijemmin päivällä oli suihkulähteellä. Lintu oli elottoman näköinen, mutta sen rinta liikkui hengityksen tahdissa. Herra Tanaka koputti vierashuoneen oveen ja astui sisään. Huone oli tyhjä. Poikaa ei näkynyt missään. "Mihin hän on voinut mennä?", Hän mietti ja istuutui sängylle. Hän avasi häkin luukun ja otti varovasti linnun kämmenelleen. Hän silitti linnun päätä hellästi, sen siipi oli edelleen taittunut ja näytti kipeältä. Vihdoin lintu virkosi ja avasi silmänsä. Hoiperrelleen se nousi seisomaan ja avasi oikean siipensä. Se katsoi Herra Tanakaa suoraan suurilla sinisillä silmillään ja visersi kauniisti. Sen silmät näyttivät niin tutuilta. Herra Tanaka hymyili ja silitti linnun kaunista höyhenpeitettä. Sen viserryksen kuuli joku toinenkin, ja tällä kertaa se ei ollut lapset. Kartanon lihava musta kollikissa raotti ovea hieman ja lipoi kieltään kiinnostuneena. Herra Tanaka ei huomannut sitä. Se hiipi lähelle sänkyä, hyppäsi sen päälle ja syöksyi linnun kimppuun kynsillään. "Hei!!" Herra Tanaka säikähti ja yritti saada otetta kissasta. Lintu pyristeli ja yritti lentää pakoon mutta kissa oli saanut tiukan otteen. Vihdoin Herra Tanaka sai kissan pois linnun kimpusta ja raahasi sen ovelle. Kissa sähisi ja jäi oven taakse nuolemaan tassujaan pettyneen näköisenä. Herra Tanaka huokaisi ja sulki oven. "Toivottavasti lintu on kunnossa". Hän kääntyi ja jähmettyi siihen paikkaan. Hän katsoi sängylle. Lintu oli poissa. Sängyllä oli pienelle kerälle käpertynyt poika, joka suojasi päätään käsillään ja vapisi pelosta. Herra Tanaka tuijotti häntä hämmentyneenä. "Mitä täällä oikein tapahtuu....?". Hän hiippaili varovasti lähemmäs poikaa ja kosketti hänen olkapäätään. Poika hätkähti peloissaan ja käpertyi enemmän kerälle suojaten itseään. Herra Tanaka tuijotti hetken poikaa edeleen hämmentyneenä, ja istui sitten tämän viereen sängylle. Vihdoin poika uskalatautui kurkistamaan ympärilleen. Hän katsoi Herra Tanakaa peloissaan itkuisin silmin. Hänen kasvoissaan ja kehossaan oli kissan raapimisjälkiä, joista jostain vuosi verta. Hän hivuttautui lähemmäs Herra Tanakaa ja painautui vasten hänen rintaansa. Pojan kädet tärisivät edelleen ja silmät täyttyivät kyynelistä. Herra Tanaka istui edelleen sanattomana ja mietti mitä juuri tapahtui. "Se lintu...tämä poika...", Hän yritti koota ajatuksiaan ja katsoi poikaa hämmentyneenä. Poika tuijotti häntä takaisin suurilla sinisillä silmillään ja kietoi kätensä tiukemmin hänen ympärilleen. Herra Tanaka silitti pojan hiuksia rauhoittavasti. "Ei mitään hätää...", hän kuiskasi. Poika pyyhki poskiltaan kyyneleet ja nyökkäsi hiljaa. Hän irrotti otteensa pikkuhiljaa ja istui kippura asennossa Herra Tanakan viereen sängylle. He istuivat hiljaa vieretysten, sanomatta sanaakaan. Herra Tanaka oli ajatuksissaan. "En ymmärrä... miten tämä on mahdollista...", hänen ajatuksensa olivat sekaisin ja hän katsoi poikaa edelleen ymmällään. Poika tuijotti alas, pyyhkien silmäkulmiaan, istuen kippura asennossa. Päiväpeitteelle oli jäänyt muutama höuhen, kun kissa oli yrittänyt napata lintua. Herra Tanaka huokaisi ja avasi vihdoin suunsa. "Sinä siis....olet lintu". Hän sanoi hiljaisella äänellä ja katoi poikaa. Poika nosti katseensa häneen ja nyökkäsi hieman epävarmasti. "Mutta...miten sinusta tuli tuollainen- siis että miten ihmeessä...", Herra Tanaka yritti löytää oikeita sanoja kangerrellen. Poika painoi päänsä alas ja kohautti olkapäitään. Herra Tanaka huokaisi jälleen. "Sinä siis ymmärrät ihmisten kieltä ja voit puhua?". Poika mietti. "...Vähän...Voin puhua...vähän", poika sanoi heikolla äänellä. Herra Tanaka mietti jälleen. Sitten hän viimein hymyili, ja silitti pojan päätä. "Sinä...voit jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kuin haluat". Poijan ilme kirkastui. "Meidän on pidettävä vain huolta etteivät muut saa tietää tästä. Siitä seuraisi ongelmia", Herra Tanaka sanoi. Poika nyökkäsi ja hänen kasvoilleen levisi kiitollinen hymy. "Niin suloinen", Herra Tanaka ajatteli. "Kello onkin jo paljon, haluat varmaan käydä kylvyssä?". Poika nyökkäsi. Herra tanaka hymyili ja käveli kylpyhuoneeseen. Hän avasi hanan ja laski lämmintä vettä ammeeseen, Mutta kun hän tuli takaisin, poika olikin poissa. Sen sijaan sängyllä istuskeli pirteän näköinen pikkulintu, iloisesti visertäen. Herra Tanaka näytti hetken ällistyneeltä. "Nähtävästi kylpyammetta ei tarvikkaan", hän nauroi ja istahti sängylle. Lintu hyppäsi hänen kämmenelleenja hän vei sen kylpyhuoneeseen. Siellä lintu hyppäsi lavuaarin päälle. Se nokki nokallaan lavuaarin reunalla olevaa tulppaa ja katsoi Herra Tanakaa. "Hei, hyvä idea", hän sanoi, sammutti kylpyammeen hanan, laittoi tulpan lavuaariin ja laski siihen lämmintä vettä. Lintu hyppäsi veteen onnellisena ja polskutti visertäen. Herra Tanaka nauroi. "Haen sinulle vielä pyyhkeen ja vaihtovaatteita, odota hetki".
Haettuaan ne, Herra Tanaka palasi ja avasi kylpyhuoneen oven. Lintu oli tälläkertaa ihmismuodossa, ja seisoi kylpyhuoneen lattialla alasti. Sen ilme muuttui iloiseksi, kun se näki jälleen Herra Tanakan. "A-Anteeksi, en tiennyt...",Herra Tanaka käänsi nopeasti selkänsä ja ojensi pyyhkeen pojalle punastellen. Lintu katsoi häntä hetken hämmentyneenä, kohautti olkapäitään ja kääri pyyhkeen päälleen. Hän seurasi Herra Tanakaa makuuhuoneeseen. Herra Tanaka otti laatikosta sideharsoa. Kun olet pukeutunut, laitan uuden siteen käteesi. Poika nyökkäsi ja otti pöydällä olevasta vaatepinosta puhtaat vaatteet. Herra Tanaka istui tuoliin ja avasi siveharsopakettia. Hän kuitenkaan ei voinut olla vilkuilematta vähäpukeista poikaa. Hänen vartalonsa oli hoikka ja solakka ja iho vaalea. Herra Tanaka käänsi katseensa pois hieman nolostuneena ja avasi pakettia. "Mitä...nyt?" poika kysyi hiljaa. "Ö..Niin! Tämä sideharso!", Herra Tanaka hätkähti ja nousi tuolista. Poika istui sängyn laidalle ja Herra Tanaka alkoi kääriä harsoa käden ympärille. Pojan ilmeestä päätellen, käteen sattui kovasti. "Onko se kovin kipeä?" Herra Tanaka kysyi. Poika nyökkytti suu mutrussa. "Annan sinulle lääkettä, niin pystyt nukkumaan", Herra Tanaka hymyili ja sitoi paketin kiinni. Äkkiä hän muisti jotain. Hän kaivoi taskustaan pienen pussin. "Muistin että et ole syönyt juuri mitään, sinulla on varmasti jo nälkä", hän sanoi ja avasi pussin. Siellä oli erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Hän ojensi sen pojalle. Poika otti pussin innoissaan ja alkoi onnellisena syödä pähkinöitä. Herra Tanaka hymyili ja pörrötti pojan hiuksia. Kun poika oli syönyt, hän kellahti sängylle makaamaan. Herra Tanaka veti peiton hänen pääleen ja istui sängyn laidalle. Hän silitti hiljaa pojan päätä. Poika hymyili onnellisena ja sulki silmästä. "Kiitos...", hän kuiskasi. "Kiitos Herra Tanaka". Herra Tanaka naurahti. "Sano vain Kichirou". "Kichirou-san...", poika kuiskasi ja hymyili. "Entä sinä...?", Herra Tanaka kysyi. "Millä nimellä minä kutsun sinua?". "minä olen...lintu...", poika sanoi hieman vaisusti. "Lintu....Tori", Herra Tanaka hymyili. "Tori...", poika kuiskasi ja nyökkäsi hymyillen. Herra Tanaka silitti hänen päätään, kunnes hän nukahti.

Avatar
Kisu-chan
Viestit: 1
Liittynyt: La Maalis 24, 2012 18:20
Paikkakunta: Helsinki

Re: Lintu

Viesti Kirjoittaja Kisu-chan » La Maalis 24, 2012 18:38

Kamu oli niin ihana, et se linkitti miulle tän ficin. Ja arvaa vaan, oliko pakko tehdä käyttis...


Miun mielestä sie kirjotat ihan mahtavasti. Ja tää juonikin... Omaperäinen ja ihana! Rakastuin heti! Kirjoitusvirheitä oli yksi, mutta eipä se ainakaan mua haitannut. Kunnioitukseni sinua kohtaan. Ja tälle on pakko saada jatkoa, muuten mie mökötän koko loppu elämäni!

Avatar
Horaaneko
Viestit: 198
Liittynyt: Ma Syys 26, 2011 22:07
Paikkakunta: Imatra

Re: Lintu

Viesti Kirjoittaja Horaaneko » La Maalis 24, 2012 19:14

Kirjoitat oikein hyvin, mutta se menee hukkaan kun tekstistä ei saa selvää. Painetussa tekstissä ja nettitekstissä on omat sääntönsä, ja nettikirjoituksiin suositellaan tietynlaista tekstinjakoa. Eli näin:

(tekstiä)

"Moikka", Erkki sanoi.
"No moi", vastasi Pertti.

(tekstiä)

Ja ei näin:

(tekstiä) "Moikka", Erkki sanoi. "No moi", vastasi Pertti. (tekstiä)

Koska se tekee tekstistä sekavan ja hankalan lukea. Myös sopiva kappaleenjako on mukavaa. En haluaisi törkeästi mainostaa omia tekeleitäni, mutta näin jaksotan itse ficcini eikä ole ainakaan mitään negatiivista siitä tullut. :) Oikeastaan nettikirjoittamisen aloittaessani kirjotin itsekin noin, kunnes mulle siitä valotettiin ja opastettiin selkeämpään kirjoitusasuun.
Sussa on potentiaalia, ja kun saat tämmöisen asian korjattua niin luen innolla sun tarinoitas. :D Keep going, dude~! 0w0
There is no spoon.

Avatar
Sa-chan
Viestit: 32
Liittynyt: To Heinä 07, 2011 02:58
Paikkakunta: Oulu

Re: Lintu

Viesti Kirjoittaja Sa-chan » La Touko 05, 2012 01:50

Kisu-chan kirjoitti:Kamu oli niin ihana, et se linkitti miulle tän ficin. Ja arvaa vaan, oliko pakko tehdä käyttis...


Miun mielestä sie kirjotat ihan mahtavasti. Ja tää juonikin... Omaperäinen ja ihana! Rakastuin heti! Kirjoitusvirheitä oli yksi, mutta eipä se ainakaan mua haitannut. Kunnioitukseni sinua kohtaan. Ja tälle on pakko saada jatkoa, muuten mie mökötän koko loppu elämäni!


Kiitos oiiiikein paljon ^_^ mukava kuulla että tykkäät. Jatkoa en voi ainakaan ihan heti luvata mutta katsotaan nyt, jos vaikka iskis inspiraatio.
Horaaneko kirjoitti:Kirjoitat oikein hyvin, mutta se menee hukkaan kun tekstistä ei saa selvää. Painetussa tekstissä ja nettitekstissä on omat sääntönsä, ja nettikirjoituksiin suositellaan tietynlaista tekstinjakoa. Eli näin:

(tekstiä)

"Moikka", Erkki sanoi.
"No moi", vastasi Pertti.

(tekstiä)

Ja ei näin:

(tekstiä) "Moikka", Erkki sanoi. "No moi", vastasi Pertti. (tekstiä)

Koska se tekee tekstistä sekavan ja hankalan lukea. Myös sopiva kappaleenjako on mukavaa. En haluaisi törkeästi mainostaa omia tekeleitäni, mutta näin jaksotan itse ficcini eikä ole ainakaan mitään negatiivista siitä tullut. :) Oikeastaan nettikirjoittamisen aloittaessani kirjotin itsekin noin, kunnes mulle siitä valotettiin ja opastettiin selkeämpään kirjoitusasuun.
Sussa on potentiaalia, ja kun saat tämmöisen asian korjattua niin luen innolla sun tarinoitas. :D Keep going, dude~! 0w0


Kiitos vinkistä! :o Jos innostun kirjoittamaan lisää niin yritän tehdä siitä ymmärrettävämmän :) Ja kiitos palautteesta.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija