Kissanpäivät

[Vieinra Katamar]

Toinen tarinani, sillä ensimmäinen kuivui perusteellisesti kokoon heti alkumetreillä. kun ideat loppu. Muttaah... Tässä on tarina.


KISSANPÄIVÄT

Prologi.

Katsoin äidinkielenluokan ikkunasta ulos. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, omenapuun oksa heilahtili tuulen mukana osuen välillä ikkunaan. Olin vajonnut ajatuksiini, miettien viileää vettä ja tuulta jotka odottaisivat kotona. Näin jo sieluni silmin miten hyppäisin kalliolta veteen, kun linnut sirkut...
''Shiro, vastaisitko viidenteen kysymykseen?'' Käänsin katseeni kirjaani, aukeamalla ei ollut ainuttakaan kysymystä. Vilkaisin nopeasti taululle, mutta se oli tyhjä. Pieni paniikki nosti päätään mielessäni. Valmistelin kasvoilleni viattoman ymmärtämätöntä ilmettä.
''Kysymys oli: Milloin läksykappaleen Maxwell Laurent saapui takaisin kotiinsa.'' Viereissäni istuva Clara kuiskasi tuskin kuuluvasti.
''Vuonna 1897.'' Vastasin tarkoituksellisen tyynesti. Onneksi luin kappaleen eilen. Opettaja näytti närkästyneeltä, hän odotti aina, että vastaisin väärin.
Kia Sammon oli varmasti ilkeimpiä ja häijyimpiä äidinkielen opettajia, mitä maa päällään kantoi. ''Juuri niin.''
Loin kiitollisen katseen Claralle. Katsahdin vielä kerran kaihoisasti ulos ja aloin kuunnella opetusta, sillä ensikerralla ei ehkä olisi niin hyvä tuuri.


Nimeni on Shiro Kuroneko, vanhempani ovat Karl Stormy ja Amy Stormy. Olen mustatukkainen ja mustasilmäinen ja ihoni on valkoinen.
Minusta on vanhoja kuvia, missä näytän normaalilta päivettyneeltä, rusketukkaiselta pikkupojalta, jolla on vihreät silmät. Näytin niissä hieman äidiltäni, hänelläkin on ruskeat hiukset ja vihreät silmät.
Alkuperäinen nimeni on Fred Stormy mutta sitä ei lue enää missään, paitsi tietenkin kuvien takana.
Äitini auttaa isää ja hoitaa perheen tulot ja menot, sekä tekee etätöitä piirtäen taloja.
Isäni on 'hullutiedemies', joka testautti osan kokeistaan minulla, kunnes muutuin ensimmäisen kerran kissaksi. Isä lopetti kokeensa silloin -teoriassa siis- ja siirsi mielenkiintonsa kasveihin.
Isän lupaukset jättää kokeet meni hieman mönkään. Meillä asustaa metrin pituisia lihansyöjäkasveja, outoja luikertelevia kuristajakasveja, kauniita punakukallisia kukkia, jotka nappaavat käden kitaansa ja ruusuja, sitä varten, että niissä on piikit. Tosin jotkin ruusuistakin isä on onnistunut muuttamaan liikkuviksi piikkikkäiksi murskaimiksi.
Olen siis puoliksi kissa. Äitini antoi minulle sukunimeksi Kuroneko kun olin kolmen, sanoen sen tarkoittavan japaniksi mustaa kissaa, samalla äiti muutti etunimeni Shiroksi, valkoinen.
Pystyin siis muuttumaan aina kun tahdon mustaksi kissaksi, jolla on toinen korva hohtavan valkoinen sisältä.
Mutta nyt loppuu jorinat minusta ja aloitetaan tarina.

Luku 1 Uusi opettaja.

Kuuntelin Kian sepitystä kirjallisuudesta ja koitin keskittyä, sillä tuntia oli enää pari minuuttia jäljellä. Kello soi pian, Kello soi pian, Kello soi pi... Kello soi nyt! Jippii! enää läksyt ja pääsisin pois koulusta. Läksyjen sijasta kuulin jotain upeaa. Kia siirtyisi opettamaan toiseen kouluun ja tämä oli toiseksi viimeinen tuntimme. Olin vähällä hypätä ylös ja hurrata ääneen.
Millainenkohan uusi opemme olisi? Toivottavasti mukavampi kuin Kia!
''Näemme vielä huomenna, Shiro. Älä siis näytä noin riemastuneelta.'' Iloni laski hälyttävää vauhtia pohjalukemiin. Muutin hieman toivettani: Toivottavasti huomattavan paljion mukavampi kuin Kia.
''Noin on parempi. Koska tämä on periaatteessa viimeinen tuntimme, en anna teille tänään läksyjä.'' Peitin hymyni hiuksieni taa, kun muu luokka hyppi riemuissaan ulos luokan ovesta.
Olin päättänyt antaa Kialle hieman miettimisen aihetta. Olin saanut laahustetua Kian luo vasta, kun käytävällä ei ollut enää ketään, sinä aikana ehdin miettiä tarkkaan, mitä sanoisin. ''Miksi lähdet pois, etkö pidä tästä koulusta?''
''Pidän toki, mutta siellä on parempi palkka.'' Kia vastasi selvästi hämmentyneenä ''Selvä.'' Hymähdin ja lähdin laahustamaan kohti kotia. Minä, joka olen yleensä jo poissa koulurakennuksesta, kun opettaja sanoo: Hyvää päivänjatkoa ja nähdään seuraavalla tunnilla. Tunsin Kian ihmettelevän katseen selässäni koko matkan käytävästä portaikkoon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Koko luokka katsoi uutta opettajaamme. Hän oli selvästi ulkomaalainen, tummine piirteineen. Hänellä oli lapaluihin yltävät mustat hiukset, jotka olivat ponnarilla. Muutenkin hän näytti normaalilta, ulkomaalaiselta, pitkä hiuksiselta mieheltä. Ainut ''omituinen'' asia hänessä oli silmät. Ne näyttivät niin kirkkaan sinisiltä, että ne olivat luonnottomat muuten tummaan ulkomuotoon verrattuna.
Kuulin jonkun puhuvan minusta. Kuuntelin, kun Anthony mumisi Maxille ''Uudella opella on oudommat silmät, kuin Shirolla.'' Kuuntelin heidän keskusteluaan vielä hetken, kunnes kyllästyin 'Onko musta luonnollisempi, kuin kirkkaan sininen' kinasteluun. '' Päivää, nimeni on Hiro Shin. Olen japanilainen, 19 vuotias opiskelija. Yllätyin hieman, kun minut kutsuttiin opettamaan äidinkieltä tänne Amerikan puolelle. Muttaah... Nyt ensimmäiseksi tahtoisin tietää teidän kaikkien nimet''
''Minä olen Samatha Liro mutta minua saa kutsua vain Samiksi'' ''Mira Glory'' Opettaja nyökkäsi ja hymyili aina sille, joka kertoi nimensä. Hiro oli jotenkin kaunis. ''Athony Serter''
Kaunis!? Mitä oikein ajattelen! Hänhän on opettajamme. ''Max Miller'' Pakotin itseni rauhoittumaan ja olemaan miettimättä mitään. Siinä olin onnekseni hyvä.
''Beatrice Holm'' Kuuntelin muiden nimiä. Omani tulisi pian. Mahtakohan opettaja alkaa nauraa outoa nimeäni. ''Sina Claw'' Oli minun vuoroni. ''Shiro Kuroneko.'' Sanoin mahdollisimman tasaisesti mielessni myllertävistä ajatuksista huolimatta. ''Sinullapa on mielenkiintoinen nimi''
Uusi opettajamme sanoi hieman epäröivällä äänellä ja katsoi vierellään olevaa Kiaa, joka nyökkäsi. ''Selvä, seuraava kiitos'' Nyt vasta huomasin, että luokassa oli kuoleman hiljaista. ''Olen Anna Brown'' Anna avasi suunsa. Huokaisin helpotuksesta. Onneksi äidinkieli oli viimeisellää tunnilla tiistaisin.

Olin kotona. Haistoin ruoan, lasangea, mutta tuskin minulle. Kävelin keittiöön ja yllätys yllätys! Äitini katsoi minua hetken hieman epätietoisen oloisena. Pöydällä oli lautaset kahdelle ihmiselle. Osasin jo arvata mitä äiti aikoo sanoa. ''Hei Shiro... Oletkin jo kotona miten koulupäivä meni?'' ''Hyvin'' Vastasin hyvin lyhyesti. ''Tuota Shiro, en ole tehnyt ruokaa tänään sinulle, mutta etköhän sinä löydä jostainomat ruokasi? Ainakin tänään.'' Virnistin mielessäni. Noin äiti sanoi eilenkin.

Huokaisin ja menin rappusia pitkin hakemaan huoneestani ruokarepun. Loput koulukirjat sulloin reppuuni. Onneksi koulussa olisi lokerot, jonne laittaa koulukirjat. Otin kukkaroni, kännykkäni, kannettavani ja laturin reppujen lisäksi. Katsoin kukkarooni tarvitsisin hieman rahaa, ruokarahaa äiti ei antaisi, mutta kouluvaaterahaa hän voisi antaa. Kävelin portaita alas. ''Äiti saisinko vähän rahaa vaatteisiin?'' ''Saat toki, ota vain kukkarostani sen verran, kuin tarvitset''
Äidistä on tullut varomaton, myhäilin itsekseni avatessani äitini käsilaukkua. Otin mustan kukkaron käteeni ja otin sieltä kaikki setelit. 100, 200, 50 ja 1000 =1350. Otin 350 ja laitoin ne kukkarooni. Kuulin äitini askeleet, jotka lähestyivät eteistä. Avasin oven ja kiiruhdin kohti metsää, jossa olisi pieni majani, johon tuli sähköt ja jossa olisi peti, pöytä ja tuoli.

''Hei hei sitten! Milloin tulet takaisin, kulta?'' Äiti huusi perääni. ''Jossain vaiheessa!'' Sanoin kuuluvasti muuntuessani kissaksi. En aikoisi tulla kotiin ainakaan viikkoon. Katsoin taakseni kuullessa vielä yhden huudon. ''Näkemiin siihen siis!'' Tuhahdin mielessäni ja lähdin juoksemaan kohti metsää.
Olin joskus kuunnellut muiden, tavallisten ihmisten lähtöä kotoaan. Jos siellä äiti kysyi 'Milloin tulet takaisin' ja siihen vastaa 'jossain vaiheessa', äiti alkaisi tivata tarkempaa tietoa. Minun äitini taasen on ilonen, kun hänen ei tarvitse ostaa tai valmistaa minulle ruokaa. Kaipasin sellaista perhettä, jossa välitetään muista jäsenistä, eikä vain muodon vuoksi kysytä 'Milloin' ja 'Mitä' sekä 'Voitko hyvin'.

[Vieinra Katamar]

Luku 2 Autiotalon uusi asukas

Hyppäsin majaani, se oli pieni ja suhteellisen kodikas. Majassa oli jättimäinen tyyny yhdessä nurkassa, pieni suorakaiteen muotoinen pöytä kattoi toisen puolen seinustan ja oli täynnä koulutarvikkeita. Pöydän ja tyynyn välissä oli kamiina, siltä varalta, jos tulisi sähkökatkos talvella. Sähköt varastin kotoa virittämälläni piuhalla, joka kulki puolisksi maan alla.
Majaan pääsi sisälle vain pienestä kissan mentävästä kolosta ja seinille olin ripustanut kuvia itsestäni eri ikäisenä. Niistä näkyi hyvin hänen kehityksensä valkoihoiseksi ja kissamaiseksi hyvinkin yksityskohtaisesti. Silmien värinvaihdos tapahtui joskus seitsemänvuotiiana, mutta se tapahtui niin nopeasti, että se huomattiin vasta vuosia myöhemmin kuvista. Otin repun selästäni ja laskin kukkaroni pöydälle. Kirjat, jotka olin sullonut sinne saivat tyytyä lattiaan. Nostin koneen pöydälleni ja avasin netin. Katsoin että jos minulle olisi tullut sähköpostia ja tarkistin seuraavan päivän tunnit wilmasta. Äidinkieltä on viimeisellä tunnilla. Näkisin taas Hiron hymyilisiköhän hän huomennakin? Hätkähdin mietteistäni ja suljin tietokoneen. Otin valot pois päältä ja juoksin syvemmälle metsään.

'Mikä helvetti mua vaivaa? Se on meijän uus ope miks helkutis sen pitäis hymyillä??'

Juoksin vielä vähän matkaa ja pysähdyin paikoilleni kuullessani pienen pientä narskutusta muutaman metrin päästä, puun juurella. Virnistin kissan hymyäni ja hiivin pahaa aavistamattoman hiiren taakse. Jalkojeni alta ei kuulunut pienintäkään ääntä. Olin puolen metrin päässä hiirestä, nostin takapääni ilmaan ja ponnistin eteen päin. Hiiri kuuli ponnistuksen ja lähti juoksemaan, mutta ei ollut tarpeeksi nopea. Otin hiiren selästä kiinni hampaillani ja heitin sen korkealle. Annoin sen mätkähtää maahan ja heitin uudestaan. Hiiri pysyi tällä kertaa hetken paikallaan, ennen kuin lähti juoksemaan. Annoin sen juosta kymmenisen senttiä ja läimaisin sen kauemmas pusikoista. Hiiri juoksi sokeana suoraan minua kohti. Otin sen hampaisiini ja asetin sen etujalkojeni väliin. Asetuin makoilemaan paikallani ja odotin, että hiiri lakkaisi pyristelemästä vastaan. Hiiren rauhoittua päästin sen vapaaksi. Se käveli muutaman askeleen ja kun en ottanut sitä kiinni, se lähti juokseman poispäin. Annoin sen juosta parin metrin päähän ja syöksyin sen perään. Heitin sen ilmaan ja otin kiinni ennen, kuin se ehti osua maahan ja katkaisin sen kaulan. Aloin syödä hiirtä ja pian siitä ei ollut jäljellä muuta, kuin kasa suolia.

Lähdin jatkamaan matkaa vatsa täynnä ja kävelin ajatuksissaani jonkun pihaan. Katsoin nopeasti ympärilleni. Olin vanharuova Wandelin talon luona. Vanhus kuoli kolme vuotta sitten ja siitä lähtien talo on ollut tyhjillään. Olin nukkunut talossa satoja kertoja ja päätin, että nukun tänäänkin pienet päiväunet siellä. Kävelin raollaan olevan ikkunan luo ja hyppäsin siitä sisälle. Kävelin kellarin poiki ja käperryin vanhan ryijyn päälle. Nukahdin hetkessä.

Huoneesta kuului meteliä! Hypäsin seisomaan ja horjahdin hieman.
Miksi autiotalosta kuluu meteliä!?'
Kävelin pahvilaatikon suuaukolle, minkä alla ryijy oli. Uusi äidinkielen opettajani oli juuri sulkemassa ikkunaa, jonka kautta olin päässyt huoneeseen monia kertoja. Sitä ei oltu suljettu vuosiin. Joten miksi juuri silloin, kun minä olen ottamassa päiväunia sisällä?
Hyppäsin lattialle ja aloin maukua äänekkäästi. Ihmiseksi en oikein voinut muuttua, koska se olisi säikyttänyt Hiron pahanpäiväisesti.
En jäänyt miettimään sen enempiä, miksi en halunnut että Hiro pelästyisi, mutta en vain halunnut niin. Hiro kääntyi katsomaan minua päin ja sanoi yllättyneellä äänellä ''Kissa?'' Katsoin häntä alta kulmieni. 'Eikö hälle tullut mitään järkevämpää sanottavaa? Hän on kuitenkin äidinkielen opettaja.' Hiro otti minua etutassujeni takaa kiinni ja nosti syliinsä. Otin hieman parémman asennon ja odotin hänen sanovan jotain. No, hän alkoi puhua, mutta en saanut selvää hänen siansaksastaan, sillä siinä ei ollut päätä eikä häntää. Katsoin Hiroa pää kallellaan ja hän alkoi nauraa. Hänen naurunsa kuulosti ihanalta. ''Etkö ymmärrä japania?'' Pudistin päätäni ja Hiro tuijotti minua hetken suu auki.

Hiro ravisti päätään ja kysyi ''onko sinulla omistajaa?'' Pudistin päätäni. Hiron ihmettelevää ilmettä oli kiva katsoa. ''Ymmärrätkö tosiaan mitä minä puhun sinulle?'' Nyökkäisin ja maukaisin pehmeästi ''Oletko ihan varma, ettei sinulla ole omistajaa?'' Huokaisin turhautuneen kuuloisesti ja ravistin päätäni ''Missä sitten olet oppinut ymmärtämään englantia?'' Katsoin häntä pää kallellaan. Miten minä voisin kertoa, että kotona ja koulusssa ilman, että muutuisin ihmiseksi? Tyydyin vain jatkuvaan mau'untaan ja Hiro tuijotti minua hetken ja sanoi ''Sori, en ymmärrä kissaa'' Hiro lähti kävelemaan minä sylissään kellarin portaita ylös ja vei kylpyhuoneeseen lukiten oven perässään.

[Vieinra Katamar]

Luku 3 Olenko nyt lemmikki?

Istuin murjottaen Hiron sängyn päällä. Aluskarvani olivat vieläkin kosteita. No, myönnettäköön, että olin hieman kurainen, enkä ole ollut suihkussa pariin päivään. Mutta! Ei minua silti olisi tarvinnut ensimmäiseksi kylpyyn nakata. Hiro käveli sisään harjan kanssa ja sulki oven perässään. Mulkoilin Hiroa, minkä kerkesin ja se ryöjä alkoi nauramaan! Käänsin Hirolle selkäni ja aloin mäkättää ajatuksissani kylpyhuoneen ovesta. -...Oven saan kyllä aukeamaan kissana ollessani, mutta lukkoa en saisi auki...Sen kahvankin pitää olla niin korkealla....'' Hiro alkoi harjata takkuja turkistani -joita ei olisi niissä- jos Hiro ei olisi päättänyt kylvettää minua, tai, no, melkein kaikkia ei olisi.

Nautin harjauksesta ja muistelin sitä, kun olin vielä ihan pieni ja äiti harjasi turkkiani joka ilta kylvyn jälkeen. Äiti ei tosin harjannut näin pehmeästi, vaan jos minulla oli takku, joka ei auennut lähes välitömästi, niin äiti puolitain kiskoi sen irti. Hiro oli nyt keskittynyt yhteen pieneen takkuun ja selvitti sitä varovasti niin, että tunsi, että jotain se tekee, mutta se ei sattunut lainkaan. Kurkustani alkoi nousta hurinaa. Säpsähdin sitä ensin hieman, kunnes ajattelin 'mikäs siinä? Harjaus tuntui hyvältä.' Hiro säikähti hätkähdystäni kysyen hätäisellä äänellä. ''En kai satuttanut sinua?'' Kurkkasin katon rajaan ja ravistin päätäni. Pysyin hetken aivan paikollani nojaten hieman harjaa vasten. Hetken kuluttua nojasin enemmän. Toivoin, että Hiro käsittäisi, mitä ajan takaa, mutta ei. Hiro ei ottanut heti neuvosta vaari ja jatkanut harjausta. Nostin selkäni ja vedin itseäni harjaa pitkin. Hiro käsitti, mitä ajoin takaa ja jatkoi turkkini harjausta. Valahdin sängylle makoilemaan tyytyväisenä huomioon, joka minuun oli kohdistettu ja kehräsin ääänekkäästi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Avasin silmäni aamulla. Hiro oli kävelemässä huoneesta pois. Venyttelin selkääni, sitten etutassujani. Nousin ylös ja venytin takajalkojani. Ravistin loputkin unen rippeet pois silmistäni ja aloitin aamupesun. Aloitin sen etutassuistani. Aina nuolisujen välillä kuuntelin, mitä Hiro teki. Hän kävi vessassa. Aloin nuolla rinnuksiani. Nyt hän kävelee keittiöön. Pesin takajalkani. Nyt hän kaataa jotain kulhoon. Pysäytin hetkeksi pesuni. 'Syökö hän muroja aamiaiseksi?' Aloitin häntäni pesun ja kuuntelin, kun Hiro käveli ympäri keittiötä. Uteliaisuuteni veti pitemmän korren ja pesin loput itsestäni pikavauhtia ja hölkkäsin käytävän yli keittöön. Jäin seisomaan ovensuuhun.

Hiro oli juuri asettamassa kulhollista vettä lattialle. 'Siis pitääkö mun juoda lattialla olevalta vesikupista?' Katsoin kaipaavasti pyödän päälle, mutta nähdessäni sen olevan täynnä paketteja ja purnukoita sun muita asioita, joita en kaikkia olisi edes osannut yhdistää aamiaiseen. Vaihdoin mieltäni. Lattialla oleva vesikuppi näytti paljon tilavammalta.
Pöydän päällinen oli todellakin Täynnä! Edes minä en olisi mahtunut istumaan pöydän päällä. Nopeasti päättelin, että Hiro olisi tyhjentämässä jääkaappiaan pöydälle jostain kumman syystä keskellä aamua. Kävelin juomakupilleni ja aloin lipittää vedestä ylöspäin suuntautuvaa pyörrettä kielelläni ja sitten haukkasin siitä paloja. Juotuani nuoleskelin huuliani ja käännyin katsomaan, mitä Hiro kolisteli takanani.

Katsoin silmät pyöreinä kasaa leipiä, lautasellista muroja ja toista, jossa oli puuroa -jonka päälle Hiro oli juuri kaatamassa hilloa- ja pannullista kahvia. Pahinta kuitenkin oli se, että Hiro näytti siltä kuin ruoan määrässä ei olisi mitään ihmeellistä. Hiro alkoi syömään ensin puuroa juoden samala kahvia, sitten hän söi leivät -kaikki viisi kappaletta- ja tyhjensi kahvipannun sisällön kitaansa. Hiro otti vielä pari keksiä laatikosta ja pureskeli toisen reunaa samaan aikaan, kun laittoi aamupalan tekovälineitä pois näkyvistä jääkaappiin ja kaapeihin. Hiro Hymyili minulle ja silitti vähän pääni päältä laittaessaan vesikuppiini lisää vettä. ''Pärjäätkö täällä muutaman tunnin yksin? Minun pitää mennä töihin ja olen jo hieman myöhässä.'' Nyökkäsin ja Hiro asteli olohuoneeseen ja sitä kautta eteiseen. Pian hän painui kengät jalassa ulos. Istuin käytävän päässä, kun mieleeni vilahti ajatus, että minun pitäisi olla koulussa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Huokaisin turhautuneena. Olin tutkinut jokaikisen kulman koko talossa, enkä ollut löytänyt edes hiiren mentävää koloa. Kellariin johtava lattialuukku oli visusti kiinni ja lukossa sekä jokaisessa ikkunassa oli lukot, ovi oli lukittu. Talossa ei ollut minkäänlaista salakäytävää. En pääse kouluun. Opettajat ja Clara olisivat todella iloisia. Lösähdin sohvalle istumaan ihmismuodossani ja leikittelin hetken ajatuksella, että rikkoisin ikkunan. Clara tulee pieksemään minut verille seuraavana kertana, kun näytän pärstääni koulussa ja jos olen kauemmin, kuin viikon poissa koulusta, niin äiti pystyy selvittämään olinpaikkani. Kerran hän raahasi minut Claran eteen ja katsoi kun Clara pieksi minut. Kävelin ulko-ovelle vielä kerran ja koitin saada sitä auki, mutta se ei hievahtanutkaan. Kirosin vanhat talot, joissa ei ollut samanlaista lukkoa, kun kotona, jonka sai AINA sisäpuolelta auki.

Huokaisten myönsin tappioni ja kävelin keittiöön. Keittiössä askelsin suoraan jääkaapille ja otin sieltä leivänteko välineet ja leipälaatikosta yhden leivän, voitelin sen ja laiton juustoa ja kinkkua päälle. Siivosin tavarat tarkasti paikoillleen, ettei Hiro huomaisi jokun ottaneen ruokaa hänen jääkaapistaan. Aloin syödä leipää ja syötyäni siitä noin puolet, vatsani oli jo täynnä. Laskin leivän pöydälle ja aloin katsomaan TV:tä. Sieltä ei tullut ainoaltakaan kanavalta mitään kivaa, joten mutisin puoliääneen ''tästä tulee kyllä niin pitkä päivä''

[Vieinra Katamar]

Luku 4 Ilta ja yö

Katsoin Hiroa ja sitten ruoka kupiani, sitten taas Hiroa. 'Et kai oikeasti kuvittele minun syövän tuota?' Hiro nyökäsi osoittaen ruokakuppia edessäni ''Syö vaan uskon että se maistuu ihan hyvältä'' Katsoin taas epämääräistä kasaa kulhossa. Se ei näyttänyt ruoalta. Se ei haissut ruoalta ja se ei takuulla maistuisi ruoalta. Katsoin taas hiroon, tällä kertaa niin säälittävästi kuin osasin. ''Et voi tietää onko se pahaa, jollet edes maista.'' Huokaisin syvään ja kävelin hitaasti olohuoneen puolelle, missä olin viettänyt koko kuluneen päivän, ennen kuin Hiro palasi kaupasta ja koulusta. 'Karkaan täältä huomenna.' Katsoin oveen, joka oli lukittu heti Hiron astutua sisälle, enkä edes ehtinyt nähdä minne Hiro laittoi avaimen. Huokaisin syvään ja kävelin Hiron sängyn päälle ja kierryin keräksi tyynylle, josta oli tullut nukkumapaikkani. Hiro nojasi oven pieleen. Kurkistin kulmieni alta häntä ja koska hän ei liikunut, suljin silmäni uudestaan. Kuulin, kuinka Hiron pitkät hiukset heiluivat tämän ravistaessa päätään hitaasti ja syvään huokaisten hän kääntyi. Suljin silmäni ja kuuntelin Hiron kävelevän takaisin keittiöön. Siirsin häntääni hiukan ja aloin nukkumaan.

Heräsin, kun Hiro käveli makuuhuoneeseen. Yöpöydän kello näytti 21:45. Venyttelin ja jäin istuen katsomaan, kun Hiro riisui vaatteitaan pois nuolaisin huuliani, Hirolla oli selvästi vaikeuksia saada kauluspaitansa hihoja pois ranteistaan ja hän hetken nyittyään käsiään, hän astui paidan päälle ja veti kätensä ulos. Hiro nosti paidan vihaisesti ja käänsi sen oikeinpäin. Hän laittoi paidan kaappiin ja ja alkoi avaamaan vyötään. Haukottelin syvään ja jäin tujottamaan Hiron vatsalihaksia, jotka erottuivat hieman ja saatuani katseeni niistä, se kiinnittyi kylkiluihin, jotka näkyivät mielestäni liian selvästi. Niistä se siirtyi punertaviin nänneihin, jotka olivat reagoineet lämpötilan vaihdokseen Hiron otettua paitansa pois päältään. Hirolla oli mustat bokserit farkkujensa alla, ne olivat hyvin seksikkäät.

Venytin eturuumistani ja lysähdin makuulleni tyynylle. Haukotelin hieman ja jatkoin tuijottamista. Hiro nosti kätensä ja haroi hieman hiuksiaan ja käveli sen jälkeen peilin eteen ja allkoi harjata niitä. Minun teki mieleni koskea niihin ja sekoittaa ne kokonaan tai tehdä niihin pieniä lettejä, joita Hiro ei saisi ikinä auki. Hymyilin rennosti kissanhymyäni ajatuksilleni ja katsoin tarkasti jokaista harjan vetoa ja sitä kuinka varovastti Hiro avasi takkuja hiuksistaan. Hiro oli hyvin varovainen, mutta silti irviisteli aina välillä, kuin häneen sattuisi, vaikka hän harjasi niitä niin hellävaroin. Koko Hiron yläselän lihakset liikkuivat sen mukana, kun Hiro Harjasi híuksiaan. En ollut koskaan nähnyt kenekään hoitavan hiuksiian yhtä kauan yhteen menoon. Tai Claralla kestää joskus kauan, muttei näin kauan. Ja hän on tyttö.

Katsoin kelloa 22:37 Ja katsoin uudestaan, mutta numerot olivat yhä samat. Katsoin Hiroon ja hän oli harjaamassa hiuksiaan, joissa ei ollut enää yhtään takkuja pitkin varmoin vedoin. Olin nukatanut välissä. Silmäluomeni olivat hyvin raskaat ja mieleni teki sulkea ne uudestaan. Olinkoha tulossa kipeäksi? Hiro kääntyi sänkyä kohti ja liukui sulavasti peiton alle. Toivoin, että osaisin mennä peiton alle yhtä hienosti joku päivä, mutta se kai johtui harjoituksen puutteesta. En ole nukkunut peiton alle .... muuta kuin ehkä kymmenen kertaa noi kymmenen vuoden aikana. Kun on paksu ja lämmin turkki, niin peiton alla tulee liian kuuma ja kissana kuulee paremmin, jos jokin vaara on lähestymässä.

Hiro huokaisi vieressäni ja mutisi ''Hemmetti unohdin sulkea lamput...'' Hiro nousi hyvin vastahakoisesti peiton alta pois ja kävi koko talon läpi, ettei missään huoneessa olisi valoja päällä. Hän sammutti olohuoneen valot ja keittiöstä jonkin valon. En tiennyt tarkemmin minkä, mutta jonkin ja kuulin kuinka hän avasi ikkuna keittiössä. Melkei hyppäsin ylös tyynyltä, niin innoissani olin mutta jalkani olivat jämähtäneet svinksi (Miten se kirjoetaan?) asentoon ja minua ei huvittanut kauheasti lähteä oikomaan niitä... Minun piti mennä vessaan. Todellakin piti. Oli pakko mennä. En ole ollut kusella kuin viimeksi eilen. Kipitin varovasti lyhyen matkan vessaan, jonka ovi oli onneksi auki ja silmäni osuivat lähes välittömästii kissanhiekkalaatikkoon. Tein tyylikkään Minulla-on-hirveä-pissahätä -hypyn laatikon keskeskelle kissatyylillä ja tyhjensin rakkoni. Helpottuneena siitä, että Hiro oli hankkinut jostain tarvelaatikon, sillä pönttö näytti oudolta vempeleeltä, enkä koskaan tottunut siihen ja lopulta lopetin edes yrittämisen.

Kävelin rauhallisesti makuuhuoneeseen ja päästyäni sängylle Hiro käveli sisälle. Tein pikaisen iltapesun, sillä välin kun Hiro valmisti itselleen huomisen vaatteet valmiiksi tuolille vierelleen ja laittoi kelloon herätyksen päälle. Sain pesuni valmiiksi ja katsoin, kun Hiro meni peitton alle ja näytti tyytyväiseltä sulkiessaan silmänsä. Hiron hengitys hidastui nopeasti ja sydämme syke tasaantui. Hiro oli nukahtanut alle viidessä minuutissa. Tujotin Hiron kasvoilta joitain hereillä olon merkejä, mutta mies oli sammunut kuin saunalyhty, painettuaan päänsä tyynylle. Katsoessani Hiron kasvoja näin niillä pienen parran sängen ja jos sitä ei ajaisi pian pois, se alkaisi näkyä myös kauemmas. Hirolla oli pieni luomi kaulassaan oikealla puolella ja pieni arpi leuassaan. Hiron huulet olivat punertavat ja kosteat. Hän oli varmaan nuolaissut niitä juuri ennen nukahtamistaan, mutta minun sitä huomaamatta. Hiron huulet olivat kauniisti kaareutuvat ja hänen alahuulensa oli paksu. Mieleni teki puraista sitä. Mieleni muistui ajatus rotasta, joka oli purrut minua viimeisillä voimillaan alkaessani syödä sitä ja päätin olla purematta, mutta miltäköhän Hiron huulet maistuisivat?

''Olen ihmismuodossani'' jokin kaukainen ääni aivoissani ilmoitti minulle. Nojasin eteenpäin. Katsoin Hiron huulia ja painoin omani niitä vasten. Katsoin järkyttyneen Hiron nukkuvia kasvoja painaessani huuliani hänen huuliaan vasten ja muutin itseni pikavauhtia takaisin kissaksi, käperryin tyynylleni ja käänsin selkäni Hiroa kohden sekä suljin tiukasti silmäni ja olin ajattelematta koko asiaa.