Yaoi ja arkipäivän ihmissuhteet

Kunhan aihe jotenkin läheltä liippaa yaoita tai shounen ai:ta, sana on täällä melkoisen vapaa.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Yaoi ja arkipäivän ihmissuhteet

Viesti Kirjoittaja Charha » To Joulu 29, 2005 08:07

Taas yksi satunnainen kysymys. Eli siis, kaikessa satunnaisuudessaan: kuinka avoimesti ja häpeilemättä te ihmiset luette kaikenlaisia poikarakkautta käsitteleviä mangapokkareitanne ja/tai piirtelette yaoi-aiheisia kuvia? Tuleeko aamupalan äärellä vilautettua perheenjäsenille uusimman mangan kansikuvaa? Onko kaikenlainen törky levällään lattialla vai pidättekö sen piilossa kaapissa? Mitä kaverit tykkäävät? Saatteko osaksi sääliä vai ihailua?

Itse olen koko ajan työntämässä vanhempieni nokan alle tiedä mitä törkiää piirrustusta tai muuta somaa yaoi-aiheista asiaa - kieltämättä kyllä äidille tulee ihkutettua enemmän kun tuolle isäotukselle. Eivät ne pahemmin ymmärrä pornahtavien piirrustusten päälle; kaiken lisäksi äiskä aina luulee, että piirtämäni bishiet ovat naisia. Huoh. Mainittakoon myös, että parempi puoliskoni (se miespuolinen) joutuu tuon tuostakin kuuntelemaan kun huudahtelen "lol buttsecks!" ilman mitään sen kummempaa ulkoista ärsykettä. Puhumattakaan siitä, että olen koko ajan parittamassa omia kaksilahkeisia ropehahmojani hänen salskeille sankareilleen. Muiskis maiskis. <3

Omaksi onneksi lähin kaveripiiri suhtautuu sangen suopeasti perversioihini. Lähinnä nuo joko nyökyttelevät päätään hyväksyvästi tai naureskelevat hyväntahtoisesti ja tarjoavat hajusuolaa silloin kun olen sattumalta saanut yliannostuksen yaoita. ^_^

Mutta mitenkäs muilla?
It's not the size, it's how much you use it.

Avatar
leonichan
Viestit: 454
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2003 03:21
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja leonichan » To Joulu 29, 2005 11:12

Miulla on kaikki jutut hyllyssä, eikä ne sieltä pois lähde vaikka kuka tulisi vieraisille. On ne tosin joskus pöydälläkin, lattialla, sohvalla... En salaile, mutta enpä mie ala tunkemaankaan immeisille mitään. Joskus kauan kauan sitten pimeässä satumaassa minulla oli seinällä kaikenlaisia kummallisia kuvia, mutta ei niitä kukaan edes huomannut. Tai ainakaan kukaan ei tullut kiljumaan "Onko nuo molemmat miehiä?!" tai "ZOMG REI BOOBS". Joissakin asioissa ihmiset on niin käytännöllisen huomiokyvyttömiä <3

Eilen yksi kaveri onnistui napsimaan koneen päällä olleen romupinon alta (tai muusta vastaavasta paikasta) Passionin kakkosalbumin, joka meni ilmeisesti sitten heti ostolistalle. Uskaltauduin sitten mainostamaan Desireakin, mutta siitä ei tullut palautetta mihinkään suuntaan. Sellaisia kavereita saisi olla enemmänkin. Sen sijaan suurin osa on flamethrowereita, joiden seurassa pitää välillä pistää harkintaan mistä alkaa puhumaan. Nekin on onneksi ihanan huomiokyvyttömiä <3
leonichan - Saradan... joku. Se kuka saa nakittaa muut tekemään kaikkea <3

"The Boy's High School Love Situation is Comparatively Often"

Avatar
starscream
Viestit: 695
Liittynyt: Su Syys 07, 2003 21:03
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja starscream » To Joulu 29, 2005 13:06

Fanityttöily on kotiharrastukseni, eli julkisilla paikoilla ei juuri tule yaoita lueskeltua tms. (yhden entisen työkaverin kanssa tuli muinoin käytyä mielenkiintoisia ja pahoin pelkään kovaäänisiä keskusteluja slashista ja sen sellaisesta - hetkinen, miksihän meistä ei kumpikaan ole siellä enää töissä?!).

Kotona harrastuksesta vihjaa tietysti mangahyllyni. Muu esillä oleva materiaali rajoittuu tällä hetkellä tietokoneen taustakuvaan, seinäkalenteriin (ensi vuoden taidan olla ilman kun tarjonta ei miellyttänyt) ja jääkaappimagneettiin (!! - sain sen kirjan mukana, ja mihin sen muualle olisi voinut pistää kuin jääkaapin oveen).

Yaoimangani säilytän hyllyssä ja suurimman osa esillä, englanniksi käännetyt ovat muiden englanninkielisten joukossa, mutta japaninkielisistä osa on joutunut takariviin häpeämään. Se tosin johtuu paremminkin tilan puutteesta kuin niiden sisällöstä, vaikka alussa yritinkin piilotella juuri ne pornoimmat taaimmaiseksi. Puhelinluettelomangat ovat takarivin lisäksi piilossa kaapissa, kun eivät muuallekaan mahdu (ostakaa pois ylimääräiseni, kiltit [/häpeämätön mainos]). Välillä noita venyy tietysti missä sattuu, mutta yritän siivoilla hyllyyn vieraiden tullessa.

Kaverit tietävät harrastuksistani enemmän tai vähemmän ja suhtautuvat lähinnä myötätuntoisen huvittuneesti. Saattavat katsoa tai lukea jotain Faken tyyppistä. Joutuvat välillä uhreiksi, kun on pakko esitellä jotain uutta ostosta. Äidille yritin kerran jotain kuvaa esitellä ("kato äiti, miespari!"), johon vastaus oli ihastuttava "hyi!". ^^; Muuten vanhemmillani tuntuu olevan valikoiva näköaisti, tai eivät ole ainakaan mitään sanoneet jos ovatkin jotain huomanneet. Aika usein tulee mangaa vielä lueskeltua porukoiden luona, kun se on kätevästi postin ja kodin välillä. Muita vieraita käy harvemmin, ja ainakaan vielä ei ole tullut tarvetta piilottaa mitään näkyvistä.

Eli en nyt vieraille ala esittelemään harrastuksiani, mutta eivät ne mikään salaisuuskaan ole.

Avatar
Khar
Viestit: 23
Liittynyt: Su Syys 25, 2005 21:21
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Khar » Pe Joulu 30, 2005 03:49

Mjaah. Mulla on toi harrastus niin, miten sen nyt ilmaisisi, vähäeleistä, etteivät sitä useimmat henkilöt heti huomaa.

Koneelta löytyy tietysti se yaoiksi nimetty, kuvamateriaalia sisältävä kansio. Toivottavasti viaton pikkuveljeni ei ole vielä löytänyt sitä.

Mutta tosiaan, kun kerran aiheeseen liittyvää mangaa, animea tai edes tietokirjallisuutta ei hyllyistä löydy (vaan pummaan sen aina muualta), pysyn kilttinä ja hiljaisena yaoistina. Enimmäkseen. Tosin pari vilkaisua piirustusvihkooni (jota kannan kaikkialla) kertovat kaiken :D ja kyllä useimmat aluksi kysyvät vaivautuneina: "Öö.. siis onks noi niinku molemmat miehiä?" ja punastuvat. Tai sitten ovat vain hyvin, hyvin hiljaa.
"A man's face is his autobiography. A woman's face is her work of fiction."

(Oscar Wilde)

Avatar
Arana
Viestit: 108
Liittynyt: Ke Huhti 13, 2005 16:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Arana » Pe Joulu 30, 2005 12:54

Jahas, voisin heräillä talvihorroksestani ja kirjoittaa jotain.

En hirveän suurieleisesti taida yaoi-innostustani hehkuttaa, mutta en vaivaudu sitä kyllä piilottelemaankaan. Pokkarit löytyvät siististi hyllystä, mutta tähän mennessä kukaan ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaan ihmisten mielenkiinto suuntautuu yleensä niihin vähemmän vaarallisiin mangateoksiin. Tämä saattaa olla seurausta siitä, että järjestelyteknisistä syistä yaoini sijoittuvat kokoelmani reunoille. Joskus jotain toki jää ruokapöydälle, mutta en usko, että muut ko. pöydän käyttäjät ovat hirveästi häiriintyneet, kun kaikki muutkin unohtavat sinne mitä sattuu. Kerran tosin jotakin Kizunaa oli siellä siirrelty sen näköisesti, että on mahdollista, että isoveli tyttöystävineen oli käynyt kurkkimassa sisälle. Kommenttia en kuitenkaan ole saanut. Julkinen mangan lukuni sijoittuu seurattomille välitunneille ja bussimatkoille, ja aina välillä se luettava pokkari on enemmän tai vähemmän poikarakastelua.

Selvimmin fanityttöilyni tulee esille puheistani. En väkisin rupea poikarakkautta kenellekään mainostamaan, mutta jos joku on kiinnostunut, niin kyllähän siitä mielelläni höpöttelen enemmänkin. Ongelmaa syntyy välillä, kun seurustelen jonkun kanssa, jonka tiedän olevan okei ja jopa kiinnostunut aiheesta, mutta joka ei haluaisi puhua siitä julkisesti tai vanhempiensa tai muiden läsnäollessa, kun pitäisi vähän katsoa, että tietyt jutut säästyvät kahdenkeskisiin tilanteisiin. Kovan ääneni ja huolimattomuuteni takia olen saanut tällaiselta ystävältäni muutaman kerran vaientavia mulkaisuja, kun olen vahingossa puhunut vääristä asioista väärään aikaan.

Lähipiirissä on sitten niitä, joille voi poikaraabustelua hehkuttaa, niitä, joille voi hehkuttaa jopa buttsexoreita ja niitä, jotka eivät tykkää tai välitä minkäänlaisesta poikapoikailusta puhua tai kuulla. Fanityttöilen sitten tilanteen mukaan. Äitini onkin aika mielenkiintoinen tapaus, ihan iloisena luki Faket ja katsoi Gravitationit läpi. Selfish Loven sivutarinat eivät enää uponneet, mutta ilmeisesti hän kuuluu kuitenkin siihen vähemmistövanhempien kastiin, joka hyväksyy beeälläilyn.

Harvemmin mitään yaoihtavaa tulee piirreltyäkään, mutta kyllä yläasteen luokkatoverit saivat tottua transuileviin välituntisöherryksiini ja "vähäks homo" -kommenttia kuului muutamaan kertaan. Vaan nykyisin olen piirrellyt ainoastaan oman huoneeni rauhassa ja sielläkin todella harvaksiin.
Missing Link - elitistifanitytön animangablogi

Avatar
Sleepy Dancer
Viestit: 579
Liittynyt: Pe Tammi 06, 2006 22:37
Paikkakunta: Imatra
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sleepy Dancer » La Tammi 07, 2006 01:27

maaa.... kirjat kaapissa tai pöydällä ja piirrokset yleensä levällään pöydällä. seinät tietty koristeltu shonen-ai kuvilla (yaoi-kuvat voisivat olla liian räikeitä seinilleni ja hysteeriset vanhemmat löytäisivät lisää valittamista. he ovat joskus tosi lusuja ja ymmärtämättömiä.) tällä hetkellä seinillä ja ovessa on loveless artbookin kauniita kuvia. :)
vanhassa koulussa, jos olisin alkanut yks kaks piirtää jotain yaoi-aiheista, muut olisivat alkaneet hyppiä silmille ja luokassa/käytävillä olisi alkanut kuulua: "toi piirtää homoja." se olisi ollut aika ahdistavaa. noh, mangaa sitten luin ja yksi poika halusi katsoa gravitation kirjaa. "no katso pois." selailua. "wou" oli ainut kommentti. tulkitsin myönteiseksi. sain sen saman pojan katsomaan myös fake-elokuvan. :wink:
uudessa koulussa onneksi harva tuntee minut, eivätkä he oikein välitä, mitä se "kiltin näköinen" tyttö taas piirteleekään. osa pojista tuntee yaoi-animen katselun hyvin epämiellyttäväksi. pelkäävätkö he tulevansa itse homoiksi vai mikä siinä kiikastaa? hyvää animeahan se. jos kerta pojilla on oikeus katsoa hentaita ja tyhmiä amerikkalaisia sarjoja on tytöillä ihan samanlainen oikeus katsoa yaoita. moni poikakin muuten alkaa pitää yaoi ja shonen-ai sarjoista kun alkaa seurata niitä. tällaiset tyypit ovat ihan huippuja! onnea heille! :D

musasabi
Viestit: 281
Liittynyt: Su Helmi 23, 2003 18:22

Viesti Kirjoittaja musasabi » Ma Tammi 09, 2006 08:42

Yaoin harrastusta ei ole tullut piiloteltua oikeastaan mitenkään. Jos joku tulee kysymään niin asian myöntää täysin avoimesti.

Harrastus ei ole kuitenkaan mitenkään näkyvästi esillä koska luen julkisissa useimmiten jotain opiskelujuttuja ja juttelen ihmisten kanssa hiljaisella äänellä vaikka kyse olisi päivän säästä. Työjutut pitää yleensä erillään harrastuksistaan, eikä niissä yhteyksissä mainitse yaoita, tai mitään muutakaan yksityiselämään kuuluvaa.

Muutenkin yaoin katselu ei ole yleensä se piirre, joka ihmisiä eniten häiritsee. Yleensä avoin kiinnostus poikiin ja/tai ristiinpukeutuminen hoitavat asian, jolloin se että myös piirretyt pojat ovat minusta kivoja yhdessä ei enää vaakakupissa paljon paina.

Tämänhetkinen seurustelukumppani suhtautuu yaoi-harrastukseen ymmärtäväisesti ja joskus piirtelee tilauksesta yaoi-kuvia. Ystävät ja kaverit vaihtelevat "en halua tietää" ja yaoi-fanin välillä.

Avatar
kipupiste
Viestit: 41
Liittynyt: Pe Elo 13, 2004 11:46
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja kipupiste » Ti Tammi 10, 2006 19:11

Useimmat ystävät tietää, mutta valikoin kyllä missä seurassa aiheesta puhun. Nykyään pidän asiasta vähemmän ääntä kuin vielä vuosi sitten, jolloin olin yaoin piirtämisestä tosi innostunut. Ilmiö on alkanut mulla siirtyä vähän normaalimmalle tasolle, joten ei siitä tee mieli vouhottaakaan. (Ehkä olen myös tulossa vanhaksi -- kohta tulee täyttä 31 vuotta tällä rupuisella maapallukalla.) Valehtelemaan en osaisi mennä, mutta en toisaalta haluaisi vaikkapa äidin ja työkavereiden tietävän näistä mun preferensseistä.

Avomies ei erityisemmin piittaa, ei varsinaisesti tuomitsekaan, mutta en minä hänelle pornoimpia kuviani esittele, kun hän ei selvästikään niistä erityisemmin välitä. Lisäksi en oikein jaksa kuunnella sitä hevosenleikkiä isokullisista äijistä, mitä nää mun rohkeammat kuvat tuntuvat kirvoittavan... En tajua mikä siinä on niin vaikea tajuta, että mua voi ehkä loukata jos joku läheinen ihminen rupeaa irvailemaan tarinaa mitä itse pidän kauniina. Sehän tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä.

Ihailen suuresti yaoi-ihmisiä jotka uskaltavat avoimesti esitellä vanhemmilleen töitään. Mua kauhistuttaa ajatus, mitä tapahtuu jos ja kun multa tulee joskus sarjis jossain -- kohteliastahan se olis porukoille näyttää, mutta kun mulla on semmonen fiilis että en haluaisi niiden pitävän itseäni enää yhtään oudompana kuin jo pitävät.

Avatar
Candace
Viestit: 175
Liittynyt: Su Syys 04, 2005 22:34

Viesti Kirjoittaja Candace » Su Tammi 15, 2006 17:26

Minulla on ollut homoseksuaaleja hahmoja tarinoissani sitten 14-vuotiaan, koska hetero-tarinat eivät vain tunnu yhtä luontevilta tehdä :? ... en ole oikein ikinä nähnyt syytä piilotella suuntaustani taiteessa tai muutenkaan jos se sattuu tulemaan puheen aiheeksi... ikävä kyllä siihen keskustelu yleensä lopahtaakin tai sitten jatkuu ikävillä tai lähestulkoon päivittelevillä kysymyksillä :P

Mutta mitä tulee yaoi-kamaan... minulla on kaikki levällään.... vaikka tämä meneekin aiheen vierestä minulla on seinällä Luis Royon-fantasia tyttö kalenteri ja ainoa mitä piilottelen on exältä saatu hentai-kasetti, vain jottei siskojen lapset käydessään laita sitä pyörimään, kun haluavat katsoa piirrettyjä.......... minut luultavasti kuristettaisiin siitä hyvästä.

Avatar
Trustless
Viestit: 15
Liittynyt: To Helmi 02, 2006 16:41
Paikkakunta: Hyvinkää

Viesti Kirjoittaja Trustless » To Helmi 02, 2006 21:16

En minä sitä mitenkään erityisesti muiden nenän eteen tunge, mutten sitä ainakaan paljoa piilottelekaan. Ainakin piirrokset ja tarinat ovat levällään huoneessani, pöydillä ja lattioilla ja jos joitakin tulee kylään, ja kysyy, mikä tämä on, sanon suoraan mitä se on ja yleensä se kyllä pistää naamat hiljaiseksi :P
Enemmän minä kuitenkin koneella piiloittelen kuvia, mangoja ja animea tms.

Avatar
Nyanko
Viestit: 58
Liittynyt: Ke Tammi 25, 2006 00:18

Viesti Kirjoittaja Nyanko » Su Helmi 05, 2006 15:05

Täysin avoimesti. Jos joku ei mieltymyksiäni kestä niin saa kaikin mokomin poistua seurastani, en minä ketään ala väkisin luonani pitämään. :)

Jos lapsia tulisi käymään niin katsoisin että mitään pornografista ei ole suoraan missään tyrkyllä. Muuten en piilota enkä sensuroi mitään.

Viimeisen päälle suvaitsemattomien vanhempieni kanssa olemme vääntäneet kättä milloin mistäkin ja yrittäneet kasvattaa toisiamme jo neljännesvuosisadan ajan. Jos yaoi-harrastukseni päätyy suurennuslasin alle, niin sitten tappelemme siitä tapamme mukaan kunnes he luovuttavat. ;)

Komori
Viestit: 4
Liittynyt: Pe Touko 27, 2005 15:22
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Komori » Su Helmi 05, 2006 17:46

No minulla on kaikki yaoi kuvat ja sarjakuvat kirjoituspöydän laatikossa joka
on lukossa ja avain piilossa.
Tämä varmaan jo kertoo aika paljon minusta ;D
Eli en todellakaan leveile kummemmin yaoi/s-ai harrastuksellani.
Olen kai ujo tai jotain mutta en kehtaa näyttää mitään piirrustuksiani
kavereilleni .. tai en ainakaan niille jotka eivät tiedä mitä yaoi on.
Vanhemmista puhumattakaan.
Voi johtua siitä että minulla ei ole useita kavereita jotka pitäisivät tai edes tietäisivät yaoista. Eli en ole tottunut puhumaan kenellekkään semmoisista.

Avatar
-Rudia-
Viestit: 180
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2006 15:40
Paikkakunta: My kingdom of yaoi

Viesti Kirjoittaja -Rudia- » Su Helmi 05, 2006 17:50

No, suurin osa kavereistani tietää mieltymykseni poikarakkauteen, äiti sai tietää eräänä aamuna, kun luin Sublunarya, jossa (SPOILER WARNING!) Yuushi ja Robyn olivat itse asiassa.

Omaan tietysti nykyään kieron mielikuvituksen, josta on yleensä vain haittaa, kun toitotan uusia paristusideoita muiden kuultaviksi. Ja lähinnä saan uhkailuja eräältä manganharrastajaystävältäni... xD piirtäjä en ole, mutta joskus tulee pikasarjakuvia piirreltyä lähinnä FF 7: AC:hen liittyen...

Ja yritän toki varjella nuorempia silmiä näkemästä harrastelujani... xD
Hate the sin -
but love the sinner

Avatar
leonichan
Viestit: 454
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2003 03:21
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja leonichan » Ma Elo 28, 2006 01:02

leonichan kirjoitti:Miulla on kaikki jutut hyllyssä, eikä ne sieltä pois lähde vaikka kuka tulisi vieraisille.
Pakko päivittää tätä väitöstä. Äiti tuli käymään ja minussa tunki esiin automaattivaihde. Kaikki BL, smut tai muuten vain epämääräinen suolenpätkäinen stuffa meni Siwan paperikassiin ja kellariin. En ymmärrä. Tämä on jokin ehdollistettu juttu selvästi, kun mie kuitenkin erittäin hyvin tiedän, ettei äippää edes kiinnosta vilkaista mitään mitä hyllyni sisältävät. paitsi että onko siellä pölyä.
leonichan - Saradan... joku. Se kuka saa nakittaa muut tekemään kaikkea <3

"The Boy's High School Love Situation is Comparatively Often"

Avatar
kyuu
Säätäjä.
Viestit: 4679
Liittynyt: La Tammi 11, 2003 17:48
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja kyuu » Ma Elo 28, 2006 01:20

Tätä piti miettiä. Vastausta ei oikein tiedä vieläkään.

Pääosalle tuttavia on jo tiedossa että minunkaltaisesta semihintistä ei paljon muuta kannata odottaa kun pahinta. Melko avoimesti jää kämppään sinne tänne aika pitkälti BL settiä lukemisen jäljiltä, kun ei se siivousvimma niin kovasti veressä ole. Ihan täysi yaoi yleensä jää kirjahyllyyn muttei kyllä mitenkään piilossa ole.

Sinänsä ajatuksena on ollut vähän organisoida niin, että pinnalle näkyy se kaikki söpö mutta muuta pitää etsiä. Se vaan tuntuu jotenkin hauskemmalta optiolta.

Sinänsä, kun ovesta tulee sisään, ekana näkyy vastakkaisella seinällä yaoi-piirrustuskilpailun julisteita, vähän edempänä ilmestyy nenän eteen tällainen söpöys melko isokokoisena julisteena (tuetaan kotimaista taidetta). Jos sen jälkeen jollain on vielä epäselvää siitä minkälaiseen ympäristöön astuu, se on nk. tuplalevite. Pitäisi varmaan joskus ottaa vähän fotoja kotoa niin voisi tehdä selväksi sen, kuinka huonosti täälläpäin kosmosta menee. Yksi kuva tulikin vajaa vuosi sitten otettua toiseen ketjuun, tuo nyt lähinnä kuvastaa työhuoneen yhtä nurkkaa.

Kaiken tämän jälkeenkin pitää todeta, että kyllä sitä aina välistä miettii voiko jotain pistää seinälle, mitä joku henkilö x ajattelisi siitä yms. Mutta ei se ole kivaa. Eipä sinänsä minun luokseni kovin moni edes uskalla vierailemaan, mutta siltikin painaa välistä sellainen tarpeeton "syyllisyyden" tunne siitä että teen pienestä kämpästäni pienen itseni näköisen.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen yaoi-keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa