Yaoita mittatilaustyönä

Kunhan aihe jotenkin läheltä liippaa yaoita tai shounen ai:ta, sana on täällä melkoisen vapaa.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Yaoita mittatilaustyönä

Viesti Kirjoittaja Charha » Pe Heinä 15, 2005 11:42

Jos saisit tehtailla ihka-oman yaoimangasi/-animesarjasi, minkälaisia aineksia heittäisit soppaan? Onko juonella väliä? Minkälaisista henkilöhahmoista pidät? Olisiko luomuksellasi oheistuotteita? Minkälaiset paritukset saavat sukkasi pyörimään? Kuka piirtäisi hahmot, kenen ääni hahmoilla tulisi olla?

Jos itse saisin orjuutettua japanilaisen animaatiostudion (ja lisäksi vielä pari sarjakuvataiteilijaa), vaatisin mittatilaustyönä animoidun ja vähintään tuhatosaisen yaoisarjan, joka muistuttaisi juoneltaan ja toteutukseltaan niin paljon Midare Somenishia kuin mahdollista.

Vaikka pidänkin melko irstaasta sekoilusta, täytyy touhussa sentään joku juoni olla. Jos siihen juoneen saa tungettua historiallisia miekkamiehiä ja sekopäisiä hallitsijoita sun muita rosvopäällikköjä, niin aina vaan paranee. Yleensä pidän rakennelmasta, johon saa mahdutettua erilaisia parituksia. Vähän somaa ja elämää suurempaa rakkautta tuonne ja vähän sadistisen kiihkeää herra-orja -suhdetta tänne... Sitten kun lisätään vielä vähän dramaattista orkesterimusiikkia, ukkosmyrskyjä ja epämääräinen taistelu jossain palavassa tallissa, niin hyvä tulee.

Omaan yaoituotteeseeni en kelpuuttaisi mitään old school killisilmiä, keijupölyä tai pieniä kerubeja. Ei kiitos myöskään mitään kubistisia tai venytettyjä hahmoja, joita tuskin tunnistaa ihmiseksi. Mieshahmojen ruumiinrakenteen voisi varastaa jostain Ghost in the Shell tai Wonderful Days -tyylisistä animaatioista, jotka ovat saaneet länsimaissakin kaikinpuolin hyväksyvän vastaanoton. Sarjan päähenkilönä seikkailisi tietysti joku ahdistunut lettipää-ronin, jonka otsaan on ikivanhoilla, mystisillä kirjainmerkeillä kirjoitettu teksti "käytä minua". Sarjan suurin pahis olisi tummanpuhuva seme, joka ottaisi viestin kirjaimellisesti ja pakottaisi uuden ihanan ukensa käyttämään naisten vaatteita. <3

Sarjani varmaankin kapsahtaisi yhteen jos toiseenkin kliseeseen, jotka tosin omasta mielestäni toimivat toisinaan ihan hyvin - ainakin silloin, kun niitä ei ala sen kummempia miettimään. Siinä vaan on jotain hienoa, kun katoilla tapellaan ukkosmyrskyn aikaan ja ihmiset huutavat että "but ahm in luv wif ya" vasamien läpsyessä taivaalla. :oops:

Tätä unelmointia voisi jatkaa vaikka koko päivän, mutta jätänpäs palstatilaa vähän muillekin.
It's not the size, it's how much you use it.

Kihaku
Viestit: 30
Liittynyt: Pe Huhti 15, 2005 23:08

Viesti Kirjoittaja Kihaku » Pe Heinä 15, 2005 17:24

Prince of Tennis, mutta kaikki yaoimaisuudet lisättynyä.
No heh... ehkä jotain saman tapaista...
Juonella ja henkilöillä on väliä ehdottomasti.

Öh.. äkkiseltään, esim. poikien sisäoppilaitos(joka ei ole mikään ihan tavallinen) tms., huomion keskipisteenä on joukko poikia, joita yhdistää jokin esim. tietty tapahtuma, kohtalo, sama harrastus, luokka ym.
He ovat varsin erilaisia luonteeltaan(no ulkonäoltäänkin, mutta kaikki ovat bishoneneita) ja tulevat erityyppisistä olosuhtiesta.. ja kenties eri maista. Kaikilla on omat ongelmansa ja (joillakin) mystiset taustansa, jotka paljastuvat sarjan edetessä. Samalla henkilösuhteet syventyvät (jotkut ovat jo ennestään ystäviä) ja/tai muutuvat.. ja hahmot kasvavat henkisesti ja oppivat asioita itsestään ja muista. Loppua kohti isommat tapahtumat selviävät, eikä kaikki (ainakaan kaikkien osalta) pääty aivan onnellisesti (mutta onnellisuutta saa olla).

Öh.. suhteet etenevät varsin eri tahtiin(henkilöistä riippuen), eikä heti olla repimässä toisiltaan vaatteita pois, mutta kyllähän niissäkin tositoimiin päästään loppujen lopuksi. ;) Kaikki vaati aikansa, ja muuta tapahtumaa/kehitystä saa olla reilusti(juoni, mikä nyt onkaan, on oleellinen.) Ja suhteet poikkeavat muutenkin toisistaan. Ihan realistisesti mukaan saattaa mahtua pari ihan heteroakin, ja ystävyys on ennen kaikkea oleellinen. Johonkin pariin tai henkilöön, saatetaan kiinnittää enemmän huomiota.

Genreen taas... uh, sekoitus draamaa, toimintaa ja jännitystä (huumorikin ei ole pahasta, jos sitä saa viljeltyä sopiviin kohtiin).
Kliseet ja angst(ei liiallinen) ovat myös plussaa.
Ja pahisbishit ovat tietysti mukana aiheuttamassa ongelmia.

Öh.. tossa nyt jotakin.. varsin epämääräistä tosin ;).

Avatar
vameq
Viestit: 24
Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 00:50
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja vameq » Pe Heinä 15, 2005 18:36

Jos minä tekisin yaoi-mangan...

Juoni olisi kertomus rikkaan, kolmissakymmenissä olevan bisnesmiehen suhteesta nuorempaan ja köyhempään mieheen. Se olisi kertomus inohimosta, mustasukkaisuudesta, vallanhimosta, hyväksikäytöstä; ihmisistä, jotka yrittävät etsiä rakkautta ja hyväksyntää, mutta jotka eivät ainakaan toistensa luota sitä kykene löytämään. Tarinan langat kiristyisivät edetessään yhä tiukemmalle ja tiukemmalle katketakseen loppuratkaisussa kivuliaasti napsahtaen kuin jänne. Raivo ja kaikki, joka oli jäänyt kaivertamaan, purkautuisi väkivaltana. Lopetus olisi suhteellisen onneton, mutta se kuitenkin antaisi lupauksen, että ehkä joskus noille kahdelle miehille olisi vielä onnellinen lopetus tarjolla. Ei tosin toistensa kanssa, ei koskaan toistensa kanssa.

Sarjakuva olisi piirretty sujuvilla, pehmeillä ja eleganteilla viivoilla. Ihmiset olisivat ihan ihmisen näköisiä, miehet selvästi mieheksi tunnistettavia bishejä. Tapahtumapaikka olisi Tokio. Exclipt scenejä olisi paljon, mutta ne eivät olisi vain lukijoita miellyttämässä vaan tukisivat tarinaa ja hahmoja. (Harvinaista. :D)

Tuskinpa moni tätä mangaa ostaisi, mutta sehän ei ole pointti. \o/
Put on your red shoes and dance the blues.

Avatar
Arana
Viestit: 108
Liittynyt: Ke Huhti 13, 2005 16:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Arana » Pe Heinä 15, 2005 18:42

Sortuisin varmaan angstiseen kehitystarina-tyyliseen high school -romanssiin, joka toteutettaisiin ehdottomasti ainakin aluksi mangana, koska kyseessä olisi melkoisesti lapsilta kiellettyä ja animesensuuri ottaa päähän enemmän kuin mangasensuuri. Pahimmatkin kohdat pysyisivät kyllä hyvän maun rajoissa, mutta yaoistit saisivat silti mielin määrin herkkua.

Bishini saisivat olla tunnistettavia miehiksi. Söpösiä saavat olla, mutta eivät siksi kauas, että kaikki koululaiset hihittelisivät että se ja se on niin nätti ja näyttää ihan tytöltä ja squeek. Ylipäänsä missään ei näkyisi "aaawz, they're so gay squeel" -fanityttöjä. Pääparistani ei ole heti selvää, kuka on päällä ja kuka alla, henkisesti taikka fyysisesti. He eivät tuntisi toisiaan ainakaan ulkonäköä ja nimeä pitemmälle tarinan alussa. Molemmilla olisi ollut varhaislapsuudessa ja/tai -nuoruudessa jotain häikkää, mutta kumpikaan ei suureksi kokokoulunpahikseksi tai pikkutarkaksi preponipoksi olisi kuitenkaan päätynyt. Henkilöluotaus olisi iso sana stoorissa ja lopussa pojilla menisi monien koettelemusten jälkeen poikki (pitää jättää puitavaa mahdolliselle jatko-osalle). Jotain truulavia tarvitaan tietysti, mutta suht hillittyä saisi olla.

Yaoini olisi lievästi ahdistava ja ankeatunnelmainen, mustaa huumoria siellä täällä. Ja veren pitää valua jossain kohtaa, ei sille mitään voi. Aikarako, jolle tarina sijoittuisi, olisi sellaiset 2-3 vuotta ja pituus kolmisen alppaa. Melkolailla perinteinen, hieman normaalia synkempi kouluangstailu siis olisi minulta luvassa.

Ja jos yaoituotoksestani sitten tulisi animeversio, siinä ei olisi pikselisensuuria, vaikka sänkyäksönistä tai sen näytöstä täytyisikin sitten tinkiä. Ja molemmat pääosaseiyuut olisivat mielellään ihan miespuolisia ja saisivat ähkiä sen verran uskottavasti, ettei katsoessa tarvitsisi hävetä silmiä päästään.
Charha kirjoitti:Sarjani varmaankin kapsahtaisi yhteen jos toiseenkin kliseeseen
Näytä minulle yaoi, jossa ei ole ainuttakaan kliseetä niin minä syön kirjahyllyni.
Missing Link - elitistifanitytön animangablogi

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » La Heinä 16, 2005 20:55

Arana kirjoitti:Näytä minulle yaoi, jossa ei ole ainuttakaan kliseetä niin minä syön kirjahyllyni.
Good point. Kirjasi ovat toistaiseksi turvassa. :)
It's not the size, it's how much you use it.

Avatar
Noretus
Viestit: 162
Liittynyt: Ma Heinä 12, 2004 22:54
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Noretus » Ma Heinä 18, 2005 01:43

Saiyuki with ocasional Yaoi <3 ( ja se Tenipurikin nappaisi )

No ei...

Jos saisi joukon päteviä Japseja hirmuvallan alle, niin todennäköisesti pistäisin ne animoimaan sarjakuvaideani, joka on pyörinyt päässä pari vuotta.
Rehellisesti se olisi varmaan aikamoista alleviivaamatonta angstia, koska koko homman ideana oli minun pohdiskeluni siitä miten ihmismieli onkin niin kumallinen, että kiusaa itseään. Se varmaan luokiteltaisiin romanttiseksi draamaksi. Tiedä sitten kiinnostaisiko se ketään muuta kuin minua itseäni.

En tiedä... minä haluan nähdä kaikkea hämärää joka liittyy pään sisäiseen toimintaan.
Sitten heitetään kehiin vielä huumeita katutietoudella niin hyvä tulee.
Sään pitäisi olla koko ajan kylmä tai sateinen. Ja vaikka paistaisi aurinko niin silloinkin saisi olla jotenkin kalseaa. Vaikka siitä onkin tullut vähän ylikansallinen ilmiö, että kuvasta pyyhkäistään vähän värejä harmaaksi, niin minä kyllä tykkään siitä.
En tiedä... yleisfiilis voisi olla sillain masentava, mutta niin ettei se olisi silmittömän angstahtava tai ylipäätään hirveän alleviivattu.
Ja tosiaan koko juttu olisi suurimmaksi osaksi sellaista psykologista pohdintaa, joka haastaa myös katsojan ajattelemaan asioita vähän itse ( "aattelepa ite! no mite? no site, et käyttäsit omaa päätäs, ettei sun juttuja toiset säätäs, aattelepa ite" -jope ruonansuu "aattelepa ite" ).
Semmonen valmiiksi pureskeltu paskapuuro ei nappaaa.
Toisaalta pitää myöskin välttää liikaa korkealentoisuutta, as in: sarja/leffa pitää katsoa moneen kertaan ennen kuin siitä tajuaa hölkäsenpöläystäkään. Jostain pitää saada kuitenkin jo ekalla katsomiskerralla kiinni.
Muina elementteina voisi olla myös kauhu. Koska se on jännää se.
Actionista ja muusta en perusta juuri pätkääkään, mutta kyllähän senkin voi saada toimimaan.
Leffoja joiden henki oli sellainen jonka mieluusti näkisin yaoi-pätkässä, järjestys satunnainen:

Tahraton Mieli
Fight Club
Unelmien Sielunmessu
Lost Highway ( ylipäätään Lynchin leffat )
Sixth Sense
Unbreakable ( hiljaa, sarjakuvaankarit on pop ja Bruce Willis on inana ^o^ )
Eyes Wide Shut
American Beauty

Kirjoista pitää vielä erikseen mainita eräät Joe R. Lansdalen kirjat ( tosin niissäpä onkin valmiiksi homoseksuaalisuutta, yay ) ja House of Leaves.

Hahmot saisi ulkonäöltään olla ihan nättejä, mutta ei niin ettei niitä erottaisi miehiksi. Itseasiassa mukavinta olisi, jos hahmot olisivat tavallaan myös rumia. Ja sänki on pop, eikä sitä näe tarpeeksi. Mitään siloposkia suosita, perhana. Äh... miten sen sanoisi... sillain ettei äkkiseltään hahmoa pidä erityisen nättinä, mutta oppii näkemään sen nättinä kun sen muu olemus tulee tutummaksi.

Se varmaankin tuli jo selväksi, että pääpaino ei olisi todellakaan pornossa? Itseasiassa, ei ole väliä vaikka sitä ei olisi ollenkaan ( tai jos on niin voidaan puhua ennemmin "tyylikkäästi toteutetusta seksi/rakastelu-kohtauksesta" ). Muuten voisikin sitten olla lähinnä semmoista satunnaista Unelmien Sielunmessu - tyyppistä paijausta.

Jos ylläoleva ei ole mahdollista niin tyydyn kyllä Furuba-tyyliseen herttaiseen huumoriinkin.
Noretus
*******

Avatar
ShyHi
Viestit: 206
Liittynyt: Pe Syys 17, 2004 21:21
Paikkakunta: Neverneverland

Viesti Kirjoittaja ShyHi » Pe Elo 05, 2005 12:43

Surkea sateinen päivä, joten nyt voi hyvällä omallatunnolla tulla tänne riekkumaan ja toivottavasti herättelemään hieman foorumia kesähorteesta ^-^.

Tässä jonkin aikaa sitten näin ensimmäisen yaoi-uneni ikinä. Tämän täytyy merkitä sitä, että miut on nyt sitten peruuttamattomasti turmeltu :lol: . Mutta unesta valaistui oma toiveyaoimangani.

Rakastan ajatusta siitä, että vaikka kaksi ihmistä vihaisivat toisiaan, he eivät kuitenkaan pystyisi vastustamaan jotain alkukantaista kaiken ylittävää himon tunnetta. Siispä sanotaan nyt että kyseessä on kaksi tavallista "salarymania" samassa työpaikassa ja kaukana lapsuudessa heidän välillään olisi tapahtunut jotain, jonka ansiosta he nyt vihaisivat syvästi toisiaan. Ilkeitä kommantteja heiteltäisiin ja käytävillä salamoisi. Mutta silti taustalla kehittyy pikkuhiljaa himolataus, joka sitten tietenkin purkautuu eläimelliseksi seksiksi. Eikä tämän jälkeen tule mitään rakkaudentunnustuksia, vaan vihanpito jatkuu samanlaisena ennen seuraavaa purkausta.

Minä halua mieheni miehisinä molemmat, eikä mitään kitiseviä ukeja mukaan. Enkä miehisillä miehillä tarkoita mitään lihasmöykkyjä, vaan sopivasti treenattuja bishyjä tapauksia, mallina vaikka Youka Nittan komistukset.

Toisaalta tuolla sisäoppilaitos-teemalla on myöskin oma viehätyksensä. Eihän se ole normaalia, etteivät terveet nuoret miehet yritä etsiä vaihtoehtoisia "purkautumiskanavia", kun hameväkeä ei ole saatavilla. Elikä jos Kihaku saa joskus orjuutettua jonkin studion omalla ajatuksellaan, niin minä ainakin olen jonossa ostamassa kyseistä mangaa :D
“There is much more to the world than you think. Perhaps it is really a doorway, and if you choose to go inside, you'll find many unexpected things.” ~ Shigeru Miyamoto ~

Avatar
starscream
Viestit: 695
Liittynyt: Su Syys 07, 2003 21:03
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja starscream » Ti Elo 09, 2005 22:53

ShyHi kirjoitti:Rakastan ajatusta siitä, että vaikka kaksi ihmistä vihaisivat toisiaan, he eivät kuitenkaan pystyisi vastustamaan jotain alkukantaista kaiken ylittävää himon tunnetta. Siispä sanotaan nyt että kyseessä on kaksi tavallista "salarymania" samassa työpaikassa ja kaukana lapsuudessa heidän välillään olisi tapahtunut jotain, jonka ansiosta he nyt vihaisivat syvästi toisiaan. Ilkeitä kommantteja heiteltäisiin ja käytävillä salamoisi. Mutta silti taustalla kehittyy pikkuhiljaa himolataus, joka sitten tietenkin purkautuu eläimelliseksi seksiksi. Eikä tämän jälkeen tule mitään rakkaudentunnustuksia, vaan vihanpito jatkuu samanlaisena ennen seuraavaa purkausta.
Sen verran olen angstisten salarymanien perään, että olisin tuota ensimmäisenä jonossa ostamassa. *___* (Kunhan se lopulta päättyisi niin onnellisesti kuin epäsöpöilevään tyyliin vaan sopii.)

Avatar
Candace
Viestit: 175
Liittynyt: Su Syys 04, 2005 22:34

Viesti Kirjoittaja Candace » Su Syys 18, 2005 17:08

Minua kiukuttaa melkolailla, että kun manga-käsis uudelleen toteutetaan anime-muotoon se kesyyntyy melkolailla, onhan se ymmärrettävää, että animen tekeminen on melko kallista ja tahdotaan isompi kohderyhmä kattamaan kulut, kun ihmiset eivät tykkää ostaa heitä provosoivaa taidetta/viihdettä... joten pelkään, että näin kävisi minunkin työlleni.

Mutta jos saisin orjuutettua tiimin, kuten puhe oli niin..... uskon, etten voisi punastelematta kertoa heille mitä pitää tehdä ja plänttäisin vain käsiksen heidän eteensä pöydälle ja juoksisin pakoon, ja hups! Heille jäisi sittenkin vapaat kädet! Parempi siis tehdä mangaa oman työpöytäni kätköissä... harvoin on tiimejä, jotka tällaisissa tapauksissa vain yllyttyvät toisiaan, kunnes tulos on niin härski, etten edes minä voisi katsoa sitä punastelematta... mutta siitä haaveillen tuuditan itseni uneen.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen yaoi-keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa