Shounen-guro

Kunhan aihe jotenkin läheltä liippaa yaoita tai shounen ai:ta, sana on täällä melkoisen vapaa.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Noretus
Viestit: 162
Liittynyt: Ma Heinä 12, 2004 22:54
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Shounen-guro

Viesti Kirjoittaja Noretus » Pe Huhti 01, 2005 15:16

No niin, jos minua ei pidetä outona vielä niin eiköhän tämä korjaa asian...

Mitenkäs SG vetoaa suomen yaoi-kansaan? Shounen sana lienee kaikille tuttu mutta guro ei välttämättä... se kääntyy parhaiten sanaksi gore >:3

Kyseessä siis sellainen meininki että on sellainen nätti ( ? ) poika joka... öh.. no... vuotaa verta. Eikä siis mitenkään vienosti vähän tihruta ranteen laidasta vaan siis ihan kunnolla, tyyliin raaja pokki tai jotain. Ichi the Killerin ( elokuva ) Kakihara lienee kohtalaisen hyvä esimerkki parhaina hetkinään. Battle Royale itsessään toinen joiltain osin.

Itse tykkään jossain määrin, riippuen tosin tyylisuunnasta. Esim. kuvia joissa on nätti, kohtalaisen saaneen näköinen poika jonka takamus on revennyt tyylikkäästi pitkin peltoja EI oikein iske ( olen nähnyt ) mutta kuva jossa pojalta on vaikka lihat revenneet käsistä ja silti se virnuilee ihan tyytyväisen näköisenä voi jo ollakin ihan hupaisa katsella.

Omituista on että normaalisti en oikein verestä perusta ( yliarvostettua, liikaa turhaan angstiin yhdistettyä... plää ) mutta SG iski brutaaliutensa tähden. Erityisen hauska kokemus oli myöskin tämä peli:
http://www.nitrochiral.com/pc/togainu/togainu_top.html
Josta en tosin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä mutta jumankuukeli että oli kaunista grafiikkaa.

Jos kiinnostaa niin LJ:stä löytyy myös seuraava Kommuuni:
http://www.livejournal.com/userinfo.bml ... ounen_guro

Miltä nyt tuntuu?
Noretus
*******

Avatar
Cissa
Viestit: 2
Liittynyt: To Touko 20, 2004 17:15
Paikkakunta: Espoo

Re: Shounen-guro

Viesti Kirjoittaja Cissa » Pe Huhti 01, 2005 17:20

Ummhn. Vaikka en tiedä sinusta mitään tai pitänyt sinua tätä ennen outona, niin tämä kyllä korjasi asiaa.

Koko ilmiöstä en ole ennen kuullutkaan, mutta nyt tämän topicin ansiosta kävin ja etsiskelin pari kuvaa aiheesta kokeillakseni vetoaisiko vai ei...

Huhuh. Ei vedonnut.

Nättieihin poikiin saa vain laittaa naarmuja, jos niissä on naarmuja niin niitäkin vain siksi, että joku saa hoivata ne kuntoon...

Tosin nyt kun olen ajatellut asiaa tarkemmin niin... Mmmmmm.. Kaikki kuvat eivät ehkä kovinkaan paljon tuota inhoreaktioita. Ehkä silti jätän niiden katselemisen, niille jotka siitä pitävät.

(Olisin pitänyt koko juttua aprillipilana, ellei todistusaineistoa olisi ollut... dumdidum... )

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Pe Huhti 01, 2005 18:21

Arvostan rehellisyyttä. Kaikille makunsa mukaan. Muutenkin niin kauan kuin off-mainstream -fantasiat pysyvät paperilla, niistä voi turvallisesti nauttia. Itse tykkään toisinaan kaikenmaailman shota-insesti-zoofilia-bondage-I-can't-control-where-or-when-I-fart-and-the-eggs-on-top-please -jutuista, joten on aina outoa huomata, missä raja tulee vastaan.

Guro ei oikein nappaa. Verta voi toisinaan käyttää tehokeinona (esim. urhean sankarin olkapäällä), mutta se on sitten ihan eri juttu, kun ukella on suolet sylissä... :|

Kipu on kurjaa. Ellei tosiaan pipi ole niin pieni, että komea seme voi puhaltaa sen pois. Valitettavasti kaikki tähän mennessä näkemäni guro on ollut piirun verran häiriintynyttä tyyliin "nyljetään koulutyttö elävältä ja kiinnitetään sen nahka niiteillä pisuaariin".
It's not the size, it's how much you use it.

Avatar
ShyHi
Viestit: 206
Liittynyt: Pe Syys 17, 2004 21:21
Paikkakunta: Neverneverland

Viesti Kirjoittaja ShyHi » Pe Huhti 01, 2005 19:40

Huih :shock: Hieman liian rajua meikäläisen makuun. Nirhaisuja saapi olla, mutta irtonaiset raajat ja aukinaiset vatsat menevät yli.

Tuohon peliin olen minäkin törmännyt ja samaa mieltä olen kuvista... Nättejä poikia... *drool*... Asustavat tuolla kuvatiedostoissa... Mutta pelin kuulumisesta tähän genreen en tiennyt, vaikka joidenkin kuvien hurjuutta ihmettelinkin.
“There is much more to the world than you think. Perhaps it is really a doorway, and if you choose to go inside, you'll find many unexpected things.” ~ Shigeru Miyamoto ~

Avatar
Aoneko
Viestit: 41
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 21:13
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aoneko » Pe Huhti 01, 2005 22:50

Katselin tuolta kommuunista löytyviä kuvia enkä juurikaan kummastunut sitä, että aloin melko nopeasti voida vähintäänkin henkisesti pahoin. =_= Vaikuttaa siis vahvasti siltä, ettei rankka guro ole minunkaan teekupposeni, vaikka tavallaan osaankin kuvitella mikä siinä viehättää.
Charha kirjoitti:Kipu on kurjaa. Ellei tosiaan pipi ole niin pieni, että komea seme voi puhaltaa sen pois.
Minua taas - tietyissä rajoissa pysyvä - kärsimys kiehtoo. Esimerkiksi Saiyukin poikia katselen verisinä, haavoittuneina ja kärsivinä varsin mielelläni (niin kauan kuin keneltäkään ei revitä raajoja irti),
Spoiler:
ja jopa se miten Gonou repii itseltään silmän irti sai minussa aikaan enemmän ihmetystä ja kunnioitusta hahmoa kohtaan kuin inhotusta
. Minekuralle kunnia siis siitä, että piirtää illustraatioita, joissa hahmoilla on ruhjeita ja vertavuotavia haavoja. ^_^ Varsinkin Sanzo nuolaisemassa veristä suupieltään on äärettömän seksikäs näky... raur.

Yleisesti ottaen rankasta gurosta tekee ehkä vastenmielistä ajatus siitä, että kaltoinkohdeltu hahmo rampautuu pysyvästi tai kuolee karmealla tavalla. Itse katselen aina mieluummin kuvia hahmoista joista pidän kuin kuvia - hienojakaan - tuntemattomista (tai vain yhtä kuvaa varten luoduista) hahmoista; ehkä tässä valossa ei ole yllättävää, etten halua nähdä suosikkibishyni menettävän käsiään tai suoliaan... tai saavan kielensä täyteen nauloja. ^^'''
"What's wrong with running away from reality if reality sucks?"

Avatar
Rimppu
Viestit: 432
Liittynyt: Ke Tammi 07, 2004 22:12
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rimppu » La Huhti 02, 2005 00:14

Hmm. Ei pahoinvointia kommunin selailun seurauksena. Ihan hyvä merkki varmaankin.

Osa tuosta kuvamateriaalista on mielestäni varsin maukasta, mutta se loppuosa sitten taas onkin jotain ihan muuta. Tällaisen pikaisen tutustumisen perusteella en oikein osaa sano juuta enkä jaata.
Sisäinen sadistini nostaa päätään ja hieroo mielissään käsiään noiden visuaalisten pläjäysten äärellä. Loput persoonat vain kohauttavat harteitaan ja toteavat, että jaa, kaikkea sitä.

En teilaa. Enkä kyllä ylistäkään. On tuo kivempaa kuin shota, kuitenkin.

Avatar
Mitral
Viestit: 50
Liittynyt: Pe Heinä 09, 2004 22:59
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Mitral » La Huhti 02, 2005 13:09

.....Vau... *väristys*
Tästäkään en ole aikasemmin kuullut, mutta nappasi aika kovasti... Kai minä olen vähän pipi, kun palasiksi leikellyt pojut ihastuttaa... (liika splatterieta?)
Sainpahan nyt sitten nimen niille iloisille asioille, joita päässäni viuhuu aina joutoaikana... Tätä lisää :D
Kiitos ja anteeksi.

Avatar
Shadow
Viestit: 24
Liittynyt: Pe Loka 15, 2004 16:45
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Shadow » La Huhti 02, 2005 16:40

Uusi oli termi minullekin - sangen kiinnostavaa, ihan tavallisena lauantainakin voi näköjään saada tietoa jostain, mitä ei ole ennen kohdannut. Tästä en tosin möläyttäisi vanhemmille ruokapöydässä vastauksena kysymykseen: "Mitä uutta tänään olet oppinut."

Ei tämä guro kuitenkaan ehkä täysin minun juttuni ole. Kärsimys, ja tavalla tai toisella onnettomat ihmiset, ovat fantasia-tasolla kiehtovia, mutta mieluummin pidän tuskan henkisenä, en niinkään fyysisenä. Taistelukohtauksiakin kuvitellessani editoin mielikuvistani inhorealismin pois, niin että pääni sisällä pyörivissä filmeissä on vain kauniita hidastuskuvia siitä, miten mahdollinen veri roiskahtelee tahrattomalle lumihangelle, kirsikankukat lentelevät ilmassa ja pensaisiin piiloutunut jousikvartetti tunnelmoi. Tietenkään haavoittunut sankari ei myöskään saa saada mitään kauhistuttavia vammoja, ainoastaan tyylikkäät arvet hyväksytään. Ja silmälaput! Silmälaput ovat seksikkäitä.

En kyllä ihmettele sitä, että jotkut tätä guroa enemmänkin katselevat. Itse fanitan niin omituisia asioita, ettei juuri mikään hätkäytä. Hienoa vain kuulla siitä, mistä ihmiset oikeasti pitävät - aina on mahdollista, että itsekin löytää uusia kiinnostuksen kohteita.

Avatar
Noretus
Viestit: 162
Liittynyt: Ma Heinä 12, 2004 22:54
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Noretus » La Huhti 02, 2005 21:43

Mitral kirjoitti:.....Vau... *väristys*
Tästäkään en ole aikasemmin kuullut, mutta nappasi aika kovasti... Kai minä olen vähän pipi, kun palasiksi leikellyt pojut ihastuttaa... (liika splatterieta?)
Sainpahan nyt sitten nimen niille iloisille asioille, joita päässäni viuhuu aina joutoaikana... Tätä lisää :D
Yay, en ole yksin XD;;

Aoneko: Kiitos kun muistutit tuosta kohtauksesta. Hee, itse tykkään siitä kovin, on se sen verran tyly.

Jesh, kyllä ymmärrän ihan hyvin jos läheskään kaikki ei tuolle lämpene. Itse käyn tasaisin väliajoin gore-sivuille katselemassa joskeenkin yököttäviä kuvia. En kyllä tiedä mitä iloa minä siitä saan. Muistuttaa kai mukavasti siitä mistä kaikki ollaan tehty tai jotain. Shounen-guro kai on meikälle vain luonnollinen mieltymys. Ja niin ettei kukaan vedä omia johtopäätöksiä: kyse on minulle enemmänkin huvittavuudesta, eikä todellakaan seksuaalisista mieltymyksistä tai haluista. Minusta vain on äärettömän huvittavaa kun jokin saa minut sanomaan "hyi helevetti".
Noretus
*******

Avatar
Nakki
Viestit: 98
Liittynyt: To Marras 11, 2004 18:55
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Nakki » La Huhti 02, 2005 23:01

Myönnettäköön, että: Kyllä, minua kiehtoo. Fiktiotahan se vain on.
Olemassaolo - loassa melo
- Alivaltiosihteerin palindromirunokirja

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » La Huhti 02, 2005 23:54

Kyllä minuakin suolenpätkät ja aivomöhnät jollain tasolla kiehtovat... Tosin nykyään vähemmän kuin joskus yläaste-aikoina, jolloin vatsani oli vahempaa tekoa ja kaikenlaiset shownomercy-sivustot olivat "sairaan rankkoja". Kuva

Olen kuitenkin samaa mieltä Shadown kanssa siitä, että henkinen kärsimys on jokseenkin vavahduttavampaa kuin joku "omg lol käsi meni poikki" -tilanne. Vaikka tietysti kiero huumori ja vakavat aiheet painivat eri sarjoissa.
It's not the size, it's how much you use it.

Avatar
starscream
Viestit: 695
Liittynyt: Su Syys 07, 2003 21:03
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja starscream » Su Huhti 03, 2005 11:56

Tämä on varmaan taas näitä juttuja, että jos nyt menee sanomaan ettei oikein kiinnosta, niin jonkun ajan päästä onkin aivan innostunut. -__-

Kieltämättä nautin siitä, että kauniille pojille käy huonosti, kunhan pysyvät siinä kunnossa että pystyvät vielä elämään elämänsä enemmän tai vähemmän onnellisina loppuun asti. Haavat, naarmut ja arvet ovat yay, raajan menetykset siinä tapauksessa että tehdään siisti amputaatio ja sitten angstataan. ^^ Suolet pellolla ei puolestaan niin innosta, vaikka onhan noita kauniitakin guro-kuvia tullut välillä vahingossa vastaan.

Avatar
Noretus
Viestit: 162
Liittynyt: Ma Heinä 12, 2004 22:54
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Noretus » Su Huhti 03, 2005 18:39

Charha kirjoitti:
Olen kuitenkin samaa mieltä Shadown kanssa siitä, että henkinen kärsimys on jokseenkin vavahduttavampaa kuin joku "omg lol käsi meni poikki" -tilanne. Vaikka tietysti kiero huumori ja vakavat aiheet painivat eri sarjoissa.
Heh, minulla se on toisaalta vähän toisinpäin. Tuntuu että nykyään pitää aina olla jollain tavalla henkisesti vammautunut ennenkuin on "hyvä hahmo" ja angstia ei saa säästää. Ja tuntuu myös siltä, että sitä angstia revitään aina samoista aiheista ( "minua ei hyväksytty kun olin lapsi, nyyhky, menetin itselleni tärkeän ihmisen, nyyhky, nyt olen emotionaalisesti sekaisin ja koiratkin nauraa mulle ja siksi alan aina angstaamaan ja viulut alkaa vinkumaan ja tuuli pyörittelee hiuksiani kun tuijotan tyhjyyteen hieman yläviistoon" ).
Fyysinen kärsimys on myös siitä hyvää ( öö..."hyvää"...öö ) että, se jättää MYÖS ne henkiset arvet. Jos sinulta sahataan käsi irti kun olet täysin tajuissasi niin olen kyllä hyvin ihmeissäni, jos selviät siitä ilman minkäänlaisia henkisiä jälkiä. Fyysinen kipu aiheuttaa todennäköisesti myös jonkinnäköisiä phobioita, joista voi saada vaikka mitä irti tarinallisesti.
Henkinen kipu tuskin on saanut kenenkään ruumiin kehittämään haavoja itsekseen. Tietenkin esimerkiksi itsemurha-yritystä tai muuta käytetään myös henkisen kivun jatkeena mutta: itse olen aika helevetin kyllästynyt siihen kun joka perkeleen paikassa törmää näihin surkeassa harhamaailmassa eläviin idiootteihin, jotka kantavat mukanaan aina vähintään leipäveitseä, että voivat tarpeen tullen kerjätä huomiota ja sääliä viiltämällä itseään taktisesti niin että verta tulee ja näyttää pahalta mutta silti varoen aiheuttamasta mitään turhan pysyvää jälkeä, koska kauneushan on säilytettävä vaikka mikä olisi. Ja ennenkuin kukaan ottaa oiretta niin huomauttaisin, että maailmassa on ihmisiä joilla menee oikeasti helevetin huonosti, ja jotka ovat oikeasti ihan helevetin masentuneita ( ja tarkoitan ihan kaikkialla maailmassa olevia ihmisiä ) ja jotka ihan oikeasti ovat menettäneet kaiken toivon ja saattavat aiheuttaa itsellensä ( tai muille ) harmia myös fyysisesti. On aika vittumaista näitä ihmisiä kohtaan, että siitä mikä oikeasti on vakava asia, on tehty pelkkä teiniangstin osamuoto. Niitä ei erota niistä jotka kerjäävät vain huomiota.
Noretus
*******

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Ma Huhti 04, 2005 01:08

Muistin juuri, että olenpas itsekin leikitellyt tässä jonkin aikaa yhdellä incubus-kaverilla, jolta on siivet poikki, selkä arvilla, puoli naamaa palanut ja häntä (sellainen pataässähäntä, you know) poikki. Se on koko kaveri vähän sellainen pikkuhitleri, ettei se edes jaksa angstata rujosta ulkonäöstään. Mutta tämäkin tapaus kiinnostaa vain poikkeuksena. Gurossa haavat tuntuvat olevan niin, öh... "tuoreita", että niiden katseleminen vääntää vatsaa.

Asiasta nakkipakettiin ja viulut vinkumaan-> Kuva :)
Noretus kirjoitti:itse olen aika helevetin kyllästynyt siihen kun joka perkeleen paikassa törmää näihin surkeassa harhamaailmassa eläviin idiootteihin, jotka kantavat mukanaan aina vähintään leipäveitseä, että voivat tarpeen tullen kerjätä huomiota ja sääliä viiltämällä itseään taktisesti niin että verta tulee ja näyttää pahalta mutta silti varoen aiheuttamasta mitään turhan pysyvää jälkeä, koska kauneushan on säilytettävä vaikka mikä olisi...
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kauneutta tärkeämpää on vetää haavat sellaiseen paikkaan, etteivät vanhemmat hermostu. :| On kurjaa voida huonosti ja vielä sen lisäksi tuntea ahdistavaa syyllisyyttä siitä huolesta, jonka onnistuu tahtomattaan omille porukoilleen tuottamaan. Pahimmat muistot ovat juuri niitä, joissa omaa väsymystään ja tyhmyyttään onnistui itkettämään omaa äitiään jouluaattona, vaikkei olisi sitä yhtään halunnut. Tai jos huomaa, että ystävällä hiipi huomaamatta pala kurkkuun.

On totta, että elämä täällä suvisessa Suomessa on paljon helpompaa kuin jossain, missä ihmiset joka päivä ovat napit vastakkain kuoleman kanssa. Sitä ei ehdi keksimään itselleen ylimääräisiä huolia, kun täytyy väistellä kranaatteja ja harhaluoteja. Toisaalta materiaalinen hyvinvointi ei takaa hyvää mielenterveyttä. Omassa suvussani on aina ollut masennusta - kuukautiset jäävät säännöllisesti pois eikä lapsia ole tulevaisuudessa odotettavissa, kun keltahormonia ei erity tarpeeksi tai jotain.

Teiniahdistus menee yleensä ohi ennen kuin hirttosilmukoita aletaan kaivaa esiin, mutta toisinaan masennus korjautuu vain kuntoutuksella. Itsensä silpominen on ihan tyhmää, harvat täysjärkiset sitä tekevätkään. En muista koskaan kauheasti diivailleni omilla ongelmillani. Ne vain valvottivat öisin ja tekivät opiskelun hankalaksi. Välillä laskettiin Kelan korvauksia, välillä vaihdettiin lääkkeitä ja välillä itkeä tirautettiin keittiön lattialla. Nykyään (parin terapiavuoden jälkeen) olen iloinen, että polla pelaa ja arvet vaalenevat. Ja kevät on täällä taas, tilulii.

En minäkään itsestäni ylpeä ole, en vain haluaisi ajatella olevani harhamaailmassa elävä idiootti, vaikka diagnoosit pari vuotta sitten tehtiinkin... ja vaikka harhamaailmat toisinaan ovatkin aika hauskoja (ainakin, jos niissä on runsaasti yaoita).
It's not the size, it's how much you use it.

Avatar
Noretus
Viestit: 162
Liittynyt: Ma Heinä 12, 2004 22:54
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Noretus » Ma Huhti 04, 2005 05:26

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kauneutta tärkeämpää on vetää haavat sellaiseen paikkaan, etteivät vanhemmat hermostu.
Kokemuksen syvä rintaääni vastaa että niinhän se on. Ivani olikin suunnattu nimenomaan niille jotka HALUAA että kaikki näkee koska eiväthän he muuten sitä huomiota saisi.
On kurjaa voida huonosti ja vielä sen lisäksi tuntea ahdistavaa syyllisyyttä siitä huolesta, jonka onnistuu tahtomattaan omille porukoilleen tuottamaan. Pahimmat muistot ovat juuri niitä, joissa omaa väsymystään ja tyhmyyttään onnistui itkettämään omaa äitiään jouluaattona, vaikkei olisi sitä yhtään halunnut. Tai jos huomaa, että ystävällä hiipi huomaamatta pala kurkkuun.
Tiedän tunteen. 'Nuff said.

En minäkään itsestäni ylpeä ole, en vain haluaisi ajatella olevani harhamaailmassa elävä idiootti, vaikka diagnoosit pari vuotta sitten tehtiinkin... ja vaikka harhamaailmat toisinaan ovatkin aika hauskoja (ainakin, jos niissä on runsaasti yaoita).
Kuten joskus aiemminkin tullut todettua: ei harhamaailmoissa mitään jos elämää pystyy elämään. Ja "surkealla" harhamaailmalla viittasin nimenomaan sellaiseen "kaikki on perseestä, kaikki vihaa minua, kaikki on minua vastaan, minä rakastan kuolemaa, elämäni on pimiö" ... öö... elikkä eletään kunnon angsti-teini-gootti-poppi helvetissä josta todennäköisesti pääsisi irti jos ihan oikeasti viitsisi ajatella muutakin kuin sitä omaa napaa. Eli tälläisiä tyyppejä ovat siis ennen kaikkea nämä, joiden elämän vaiken kokemus oli ihan oikeasti se kun äiti käski tulemaan discosta kotiin kymmeneltä.
Noretus
*******

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen yaoi-keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa