Pahikset, oi pahikset!

Kunhan aihe jotenkin läheltä liippaa yaoita tai shounen ai:ta, sana on täällä melkoisen vapaa.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
ThePostman
Viestit: 9
Liittynyt: Ke Tammi 26, 2005 17:32
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja ThePostman » Su Tammi 30, 2005 02:35

On ihan pakko hankkia vihat päälleen, mutta minusta noiden hullujen pahisten suurimmat ongelmat ovat:
1) Ne ovat hulluja
2) Ne ovat pahoja
Siis ihan kaikella ystävyydellä toteankin että mitä noiden psykopahisten kanssa elämisestä oikein tulee? Itku ja hammasten kiristys luultavimmin, eli kyseessä on tyypillinen muoto muttei käyttövalio.... En kyllä jaksaisi leikki psykopahiksen lapsenlikkaa sillä kun niillä jo määritelmän mukaisesti viiraa päässä niin siinä saat sitten perustaa avohoito-osaston "armaan" kaitsemista varten.
Jos pitäisi itse kehitellä vetävä pahis niin se kyllä olisi "looginen pahalainen", enkä tällä tarkoitan Enronin kirjanpitäjää (kauhea ajatuskin, hyi pois!), vaan pahista joka on ymmärtänyt sen että pahuuskin on työkalu jotain päämäärää varten eikä itsetarkoitus. Lisäksi olisi syytä sisäistää että voiman käytössä on ensiarvoisen tärkeää sen harkittu kohdistaminen.

Vakavasti puhuen olen kyllä kyuu:n kanssa samoilla YYA-linjoilla, joskin kyseessä on luultavasti kiusallinen Sos.Dem. omantunnonvaiva josta en ole päässyt (vielä) eroon. :twisted: Yksi asia minua kyllä nyppii: Kun olet pahis saat aina seksikkäimmät vermeet sekä määrällisesti että laadullisesti parhaat lelut. Miettikää nyt vaikka Star Warsia! Hyviksillä on paskanruskeat virka-asut ja pahemman kerran sekunda rauta kun taas pahiksilla on kalustoa vaivaksi asti ja päällä kunnon muotiluomukset mustan ja verenpunaisen sävyissä...
Ongelma on siinä että noiden pahisten on AINA oltava aina niin läpeensä sekaisin ja vähintääkin yhtä totaalisesti pahan kyllästämiä. Se tietysti säästä käsikirjoittajan rajallista mielikuvitusta muuhunkin, mutta joskus tuo joukkokirjemetodi alkaa tympiä. Ottakaa noita psykopahiksia tusina ja miettikää ihan vakavissanne kuinka moni noista loppujen lopuksi keikahti siihen että ne olivat hulluja, tahi siihen että ne menivät periaatteen vuoksi ryöstämään tikkunekkuja lastentarhasta, niin minä takaan että huomaatte toistuvan kaavan. Tästä perimmäinen syy siihen miksi ne pahikset jotka killuvat osasta toiseen ovat aina ne suosta nousseet: Ne ovat ne kaikkein psykoimmat ja pahimmat, siksi että ne ovat niin pahoja ettei jumala huoli eikä pirulla tosiaankaan ole kiire. Niin ja kun amerikkalainen psyyke vaatii että pahuus näkyy päälle, niin siinä sitä ollaan. Herr Pizzaface killuu ainakin osaan XXI vaikka tekisit mitä...

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Su Tammi 30, 2005 04:47

ThePostman kirjoitti:Siis ihan kaikella ystävyydellä toteankin että mitä noiden psykopahisten kanssa elämisestä oikein tulee?
Harh, ei mitään. Ellei satu itsekin olemaan paha ja hullu! Sitten meno on varmaan sen verran hektistä, että kaikki parisuhteen ongelmien setvimiseen tarkoitettu energia menee joko partnerin heittoveitsien väistelyyn tai yhteiseen juonitteluun (aiheita mm.: "miten saada Batman lopullisesti hengiltä?" ja "pitäisikö seuraava salaliitto muodostaa yhteistyössä diskordianistien, Cthulhun palvojien, kokoomuksen, uusnatsien vaiko Ranuan rakettikerhon kanssa?") Sekä parhaimmillaan että pahimmillaan tuollainen elämä voisi olla hyvinkin virikkeellistä.
ThePostman kirjoitti:Miettikää nyt vaikka Star Warsia! Hyviksillä on paskanruskeat virka-asut ja pahemman kerran sekunda rauta kun taas pahiksilla on kalustoa vaivaksi asti ja päällä kunnon muotiluomukset mustan ja verenpunaisen sävyissä...
Kuva
Naulan kantaan! :o

Avatar
Ishida
Viestit: 98
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 03:31
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ishida » Su Tammi 30, 2005 15:03

ThePostman kirjoitti:Siis ihan kaikella ystävyydellä toteankin että mitä noiden psykopahisten kanssa elämisestä oikein tulee?
Kuten Charha sanoi: ei mitään, ellei ole itsekin hieman vinksahtanut. Mutta miksi niiden psykopahisten kanssa täytyisi elää tai miksi niitä pitäisi kaitsea? Oikeasti Ilkeät (tm) pahikset sopivat parhaiten satunnaisiin angstiseksitarinoihin, joissa se kiltimpi osapuoli ei yleensä ehdi (tai uskalla) sanoa mitään. Turha niiden sadististen käpyjen kanssa on yrittää elää. Parempi vain olla hiljaa ja yrittää nauttia ^^;

Jostakin syystä vinksahtaneet pahikset ovat aina olleet minulle se mieluisin ilkkistyyppi. Tosin valitettavan usein vinksahtaneisuutta kuvataan hieman liian kuola- ja kyttyräpainotteisesti -_-

Hyviä esimerkkejä lempipahiksistani ovat ainakin Escaflownen Dille-setä(ti) ja Marsin Masao Kirishima, jonka psykoottisuus on niin kokonaisvaltaista, että vieläkin tanssivat kylmät väreet pitkin selkää ^_^ Ei silti, kyllä Postimiehen mainitsema "Looginen pahalainen" kuulostaa myös hyvältä. Kaikki pahikset ovat hienoja, kunhan näyttävät kauniilta eivätkä sorru turhaan kuolaukseen (nämä kyllä yleensä sulkevat toisensa pois mutta...).

Huonojen pahisten katraasta en saa juuri nyt päähäni yhtään nimeä. Yleensä eniten vihaa (siis väärällä tavalla - kunnon pahikset herättävät vihaa... no, oikealla tavalla ^^;;) minussa herättävät ilkkikset jotka hylkäävät pahat tapansa törmättyään päähenkilön ällökilttiin ajatusmaailmaan. Ihan kuin se pahistelu olisi ollut jotakin väliaikaista pätkätyötä. "Joo en mä oikeasti tästä puuhasta tykkää, mutta kun vuokra on maksettava ja nää releet on aika hot..."
Mutta kernaasti saa viskoa lisää esimerkkejä hyvistä ja huonoista pahiksista, jos mieleen tulee ^_^

Meta
Viestit: 16
Liittynyt: Pe Tammi 28, 2005 00:55

Viesti Kirjoittaja Meta » Su Tammi 30, 2005 15:17

Pahikset ovat lutuisia. Itsekin olen pieni pahis silloin tällöin. Niiden ulkonäkö on parempi kuin hyvisten ja asenne. Wow. Varsinkin Sephiroth on kewl!
Ja pahiksilla on aina parempi nauru. :P

Kaikista hulluin pahis on Kefka. :shock:
~Meta~/Manijai~
Kuva

Avatar
Aoneko
Viestit: 41
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 21:13
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aoneko » Su Tammi 30, 2005 16:20

Ishida kirjoitti:Oikeasti Ilkeät (tm) pahikset sopivat parhaiten satunnaisiin angstiseksitarinoihin, joissa se kiltimpi osapuoli ei yleensä ehdi (tai uskalla) sanoa mitään. Turha niiden sadististen käpyjen kanssa on yrittää elää. Parempi vain olla hiljaa ja yrittää nauttia ^^;
Ajatus ilkeän pahiksen kanssa elämisestä on sikälikin outo, että kotiin kesytetty pahis ei enää olisi oikea pahis lainkaan. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi Legato herttaisessa (joskin piikkikoristeisessa) esiliinassa tarjoilemassa teetä ja pikkuleipiä...? Pahiksia ei voi eikä saa edes yrittää kesyttää, kunnon pahis joko voittaa ja jatkaa pahistelua tai (valitettavasti) tuhoutuu.
Ishida kirjoitti:Yleensä eniten vihaa (siis väärällä tavalla - kunnon pahikset herättävät vihaa... no, oikealla tavalla ^^;;) minussa herättävät ilkkikset jotka hylkäävät pahat tapansa törmättyään päähenkilön ällökilttiin ajatusmaailmaan. Ihan kuin se pahistelu olisi ollut jotakin väliaikaista pätkätyötä. "Joo en mä oikeasti tästä puuhasta tykkää, mutta kun vuokra on maksettava ja nää releet on aika hot..."
Jotenkin tulee tuosta lausahduksesta mieleeni Wolfwood. ^_^' Useimmissa tapauksissa olisin tästä samaa mieltä, varsinkin jos hyvyyteen kääntyvä ilkkis on aiemmin ollut totaalinen roisto, mutta 'mister priest man'in kohdalla teen poikkeuksen.

Yrittäessäni tässä keksiä hyviä esimerkkipahiksia tein omista mieltymyksistäni mielenkiintoisen havainnon: olen aina luullut pitäväni eniten pahiksista, mutta näytänkin yleensä ihastuvan totaalisia ilkiöitä enemmän sellaisiin hahmoihin, joista on vaikea ensisilmäyksellä sanoa, onko hahmo loppujen lopuksi enemmän hyvä vai paha. Tällaisia rajalla keikkuvia suosikkihahmojani ovat esimerkiksi Hakkai, Raito ja Sparrow. Ketään heistä ei voi ainakaan suoralta kädeltä pahikseksi väittää, mutta puhtaista lässypulmusista ovat kyllä varsin kaukana.

Päivän random:
Elizabeth: "Whose side is Jack on?"
Will: "At the moment?"

Syistä, joita en itse ymmärrä, monimutkaiset ja vaikeasti luokiteltavat hahmot, joissa on ripaus sekä pahuutta että hyvyyttä, kiehtovat minua eniten. Ja sitä paitsi, yaoi-näkökulmasta tällaiset tapaukset taipuvat mainiosti tarpeen mukaan niin semeksi kuin ukeksikin. ^_~
"What's wrong with running away from reality if reality sucks?"

Avatar
Ishida
Viestit: 98
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 03:31
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ishida » Su Tammi 30, 2005 16:55

Aoneko kirjoitti: Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi Legato herttaisessa (joskin piikkikoristeisessa) esiliinassa tarjoilemassa teetä ja pikkuleipiä...?
Täytyy myöntää että hyvältä kunhan sitä ei tehdä vakavasti ^.^
Mutta tosiaan, hyvä pointti. Psykopahiksen kanssa ei eletä. Sanonnan jokaisessa merkityksessä ^^;
Aoneko kirjoitti:Jotenkin tulee tuosta lausahduksesta mieleeni Wolfwood. ^_^'
Njoo, mutta herra Susipuska sentään teki omat kiemuransa tyylikkäästi. Minä tarkoitin pahiksia, jotka jättävät yltiopahat aikeensa vain koska yhtäkkiä tajuavat, että ukeen sattuu, jos ukea lyö.
Aoneko kirjoitti:Tällaisia rajalla keikkuvia suosikkihahmojani ovat esimerkiksi Hakkai, Raito ja Sparrow.
Ha-haa! Raito olisi pitänyt muistaa mainita. Ehdottomasti lempipahiksiani, vaikkei häntä ehkä ihan täysiveriseksi ryökäleeksi voikaan kutsua. Raito on oiva esimerkki laskelmoivasta ilkkiksestä, jonka pahuus perustuu älykkyyteen eikä niinkään viikatteen heiluttamiseen.
Meta kirjoitti:Varsinkin Sephiroth on kewl!
Ja pahiksilla on aina parempi nauru.
Kaikista hulluin pahis on Kefka.
Njoo, Sephyn jätin mainitsematta jo ihan siitäkin syystä, että kyseistä setää on ihkutettu aiemmin threadissa varsin paljon. Mutta tottahan se on, Sephiroth on hieno.

Pahisten nauru on - kuten joku julkimo asian niin osuvasti ilmaisi - vähän kaksipiippuinen miekka: hymähtelevät (tai hiljaiset) pahikset saavat minulta paljon enemmän kunnioitusta kuin ne, jotka taukoamatta laukovat räkäisiä nauruja repliikkiensä perään. FUHAHAHAHAAA~
Poikkeuksena täytyy kyllä mainita Jinnai, jonka nauru... säväyttää joka kerralla *hihittää* ^^;

Kefkan unohdin tyystin psykoottisten pahisten joukosta. Vaikkei hän minun kirjoissani aivan hulluimmaksi pääse, kyllä hän silti siellä kärkijoukossa killuu. Nintendon äänipiirin syytämä Kefka-nauru on suurimpia saavutuksia video- ja tietokonepelien historiassa.

Ja nyt kun tälle tielle lähdettiin, niin täytyy sanoa, että lähestulkoon kaikki Final Fantasy -pahikset aiheuttavat mukavia väristyksiä. Ainoastaan FFX:n Seymour ei onnistu sytyttämään tippaakaan. Kingdom Heartsin pahiksiakin tekisi mieli ihkuttaa, mutten spoilerivaaran takia sitä tee ^^;

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Su Tammi 30, 2005 19:22

Mikähän siinä onkin, että juuri pahiksilla on aina sellainen MOO HA HA -tyylinen nauru? Ja yleensäkin kaikilla pahiksilla tuntuu olevan hauskaa, vaikkei kukaan olisi vääntänyt mitään vitsiä. :?

Avatar
Mitral
Viestit: 50
Liittynyt: Pe Heinä 09, 2004 22:59
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Mitral » Ti Helmi 01, 2005 20:29

It's good to be bad?

Avatar
Shadow
Viestit: 24
Liittynyt: Pe Loka 15, 2004 16:45
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Shadow » Ti Helmi 01, 2005 21:29

Tämän suuren pahiskeskustelun kohdalla on hyvä sanoa pari sanaa Sauronista, vaikka offtopicin puolelle taitaa mennäkin. Katsoin jokin aika sitten Kuninkaan paluuta DVD:ltä, ja kuuntelin näyttelijöiden kommenttiraitaa elokuvasta. Loppupuolella havahduin tarkkaavaiseksi, kun joku sanoi, että Peter Jackson suunnitteli aivan vakavissaan tuovansa Sauronin näkyviin lihallisessa hahmossaan. Suunnitteilla oli, että Sauron ja Aragorn heittäisivät jotain herjaa keskenään. Sitten Sauron ottaisi kypäränsä pois...

... ja OMG! Paljastuisi, että hän on todella hyvän näköinen komistus, varsinainen langennut enkeli, joka saisi kaikkien silmät tipahtamaan! Lopulta Jackson luopui ajatuksesta, koska sitä ei ollut kirjassa ja hän epäili ymmärtäisivätkö fanit Lucifer-rinnastuksen.

Voi miksi, miksi, Ohjaaja Peter, riistit meiltä kaiken sen potentiaalisen slashin, jota tilanteesta olisi voinut vuolla irti? :cry:

Avatar
Ishida
Viestit: 98
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 03:31
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ishida » Ti Helmi 01, 2005 21:52

Shadow kirjoitti: Voi miksi, miksi, Ohjaaja Peter, riistit meiltä kaiken sen potentiaalisen slashin, jota tilanteesta olisi voinut vuolla irti?
Koska ainoa slash, jota siitä järkevästi voisi vuolla, olisi hack and slash? Idea namusauronista kuulostaa kyllä ihan kivalta, mutta se että Sauron yhtäkkiä päättäisi tulla mitättömien ihmisten keskuuteen keekoilemaan ja laukomaan one-linereita tuntuu pelottavalta. En suhtaudu sormusten herroihin mitenkään fanaattisesti, eivätkä juonipoikkeamat minua haittaisi, mutta ajatuksena Sauronin muodonmuutos tuntuu kovin turhalta. Kyllä sitä silmäkarkkia saa muualtakin. Ja koska juoni vaatii, että Sauron tavalla tai toisella tuhoutuu, tarkoittaisi se sitä, että joutuisimme katsomaan tönkköä Aragorn vastaan Sauron -miekkamittelöä, joka sitten loppuisi johonkin pateettiseen "Aragorn melkein kuolee, mutta pelastuu hobittien ripeän toiminnan ansiosta" -tyyppiseen paisutteluun.

Ja vaikka hyväksynkin ilomielin slashin, joka muuntelee alkuperäistä juonta ja tekee umpiheteroista hahmoista kieroja hinttejä, olen silti sitä mieltä, että Sauron x Aragorn olisi yksinkertaisesti liian kaukaa haettua ollakseen nautittavaa. Mieleen nousee kauhukuvia ficistä, jossa Sauron selittää Aragornille, että silmänä olo on muuten kivaa, mutta miesten nainti jäi valitettavasti vähemmälle (ja samaan aikaan Aragorn jo kiskoo lubepulloa saappaanvarresta).

Vaan olisihan se tietysti ollut mielenkiintoista nähdä, millaisen bishyn Jacksonin poppoo olisi Sauronista tehnyt ^_^

Avatar
Shadow
Viestit: 24
Liittynyt: Pe Loka 15, 2004 16:45
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Shadow » Ke Helmi 02, 2005 01:18

Olisin lähinnä mielelläni nähnyt, miten Sauron kaappaa Legolasin mukaansa ja pakenee Bahamalle :D

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Ke Helmi 02, 2005 14:20

Shadow kirjoitti:Olisin lähinnä mielelläni nähnyt, miten Sauron kaappaa Legolasin mukaansa ja pakenee Bahamalle :D
*drool* Kuva

Jos joku koskaan ikinä näkee sellaisen elokuvan, jossa äärimmäisen komea pääpahis kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten voittaa sankarin, tämän sidekickin sekä elokuvan virallista (nais)kaunotarta näyttelevän huohotinputken ihan 6-0 (ja vielä pissaa niiden haudoille), niin nykäiskää minua hihasta. Äkkiseltään ei meinaan tule mieleen yhtään sellaista tapausta.

Avatar
Ishida
Viestit: 98
Liittynyt: Su Tammi 23, 2005 03:31
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ishida » Ke Helmi 02, 2005 19:33

Charha kirjoitti: Jos joku koskaan ikinä näkee sellaisen elokuvan, jossa äärimmäisen komea pääpahis (...) niin nykäiskää minua hihasta.
Nykäistään toki. Tuollaisen elokuvan tapauksessa saattaisin repäistä koko hihan irti ihan pelkästä järkytyksestä. Mikä kumma siinä on, että koskaan ei tehdä elokuvia pahisten näkökulmasta. Tai jos tehdäänkin niin niiden pääosassa on joku ylipainoinen korruptoitunut donitsipoliisi, jonka yaoiarvo on siellä jossakin missikisojen ja homeisen ammeen tienoilla, ja ne voitettavat hyviksetkin ovat jotakin turhanpäiväisiä sänkileukoja. *itku*

Avatar
Mitral
Viestit: 50
Liittynyt: Pe Heinä 09, 2004 22:59
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Mitral » Ke Helmi 02, 2005 20:46

Mutta sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: MEIDÄN on alettava elokuvantekijöiksi :D ja tehtävä juuri sellaisia elokuvia joita haluamme itse katsoa! Valitukset pois ja hommiin

Itselläni on ollut lapsesta asti visioita ihanista elokuvista, joissa pahikset (kauniit sellaiset) mättävät hyviksiä turpaan olan takaa ^^
Shadow kirjoitti:
... ja OMG! Paljastuisi, että hän on todella hyvän näköinen komistus, varsinainen langennut enkeli, joka saisi kaikkien silmät tipahtamaan! Lopulta Jackson luopui ajatuksesta, koska sitä ei ollut kirjassa ja hän epäili ymmärtäisivätkö fanit Lucifer-rinnastuksen.
Ja kyylänä tolkienistina on sanottava että kyseesähän oli Annatar se Sauronin nätimpi 'muoto' Silmarillionista, mutta kyllä allekirjoittaneellakin putosi leuka lattiaan ja sydän väpätti ihatuksesta kun tuota samaista kohtaa dvd:ltä katsoin. Ja voih, puoli sekuntia halusin että se kohta olisi ollut itse elokuvassakin...

Avatar
Charha
Viestit: 306
Liittynyt: Pe Kesä 04, 2004 21:09
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Charha » Ke Helmi 02, 2005 21:14

Mitral kirjoitti:Itselläni on ollut lapsesta asti visioita ihanista elokuvista, joissa pahikset (kauniit sellaiset) mättävät hyviksiä turpaan olan takaa ^^
Yksi projekteista voisi olla vaikka jonkinlainen vampyyrielokuva, jossa soijapapua muistuttava, keskinkertaisen ruma ja kaikin puolin itserakas päähenkilö (joka tietysti on puolivampyyri, koska - voi hellanlettas - oikeat sankarit eivät tietenkään saa olla kokonaan "pahoja") rauhassa rellestää ensimmäiset neljäkymmentä minuuttia katanansa ja aurinkolasiensa kanssa...

...jonka jälkeen kävisi ilmi, ettei todellisia vampyyreita tapetakaan krikettimailoilla ja valkosipulilla. Sanotaan vaikka, että sen sijaan että sankari tappaa huomiotaherättävän vaivattomasti rivivampyyrin, hän tuleekin aliarvioineeksi vihollisensa ja kuolee suorastaan pateettisesti. Näin ollen loput 60-80 minuuttia voitaisiin keskittyä seuraamaan toistensa syleissä kiemurtelevia ja hykerteleviä pahiksia.

Ta-da! Kirjoitin näköjään juonenkin jo puhtaaksi.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen yaoi-keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija