Macross Frontier

Tiettyä anime- ja/tai manganimikettä koskevaa kohdistetumpaa keskustelua.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Cyb
Viestit: 180
Liittynyt: Ke Loka 13, 2004 21:08
Paikkakunta: Forssa

Macross Frontier

Viesti Kirjoittaja Cyb » La Joulu 29, 2007 19:21

(ANN linkki)
Mecha-faneille yksi vuoden 2007 odotetuimmista tapahtumista oli (Gundam 00:n ohella) Macross-saagan 25:nen juhlavuoden kunniaksi julkaistu uusi animesarja. Mielipiteitä jakanut ensimmäinen jakso lähetettiin Japanissa jouluaatonaattona ja monet ovat täälläkin päin ehtineet kyseisen toimintapläjäyksen katsastaa.

Ensimmäinen jakso sisälsi suuret määrät nostalgiatrippailuja niin alkuperäisen TV-sarjan kuin uudempien Macross 7:n ja PLUS:n faneille ja taistelukohtauksien loistelias tietokoeanimaatio jätti kakkoseksi jopa uskomattoman hienon näköisen Macross Zeron.

Eli näistä asetelmista voisi olettaa, että tulossa olisi ehkä yksi tulevan vuoden kovimmista sarjoista. Mutta kun ekasta jaksosta riisuu nostalgian ja hienot taistelukohtaukset, jää käteen... no, eipä oikeastaan juuri mitään niin mielenkiintoista. Mutta loppujen lopuksi harva animesarja on onnistunut täysin vakuuttamaan jo heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Nähtäväksi siis jää, muodostuuko Macross F:stä samanlainen mecha-animen perusteos kuin alkuperäisestä sarjasta vai jääko se vain vanhojen partojen nostalgiatrippailun kohteeksi.
SchützTaffel

Avatar
Naruto
Viestit: 41
Liittynyt: La Huhti 07, 2007 16:38

Viesti Kirjoittaja Naruto » Ke Touko 07, 2008 19:45

Aluksi en oikein ollut varma mitä mieltä uskalsin olla sarjasta. Macrossien ytimissä on ollut aina musiikki enkä uskaltanut toivoa että Kanno olisi saavuttanut jälleen vireen muutamien haparointien jälkeen, mutta kyllä tästä sarjasta nyt viimeistään viidennen jakson jälkeen huokuu se Macross-henki!

Tämä viides jakso tosiaan viimeistään vakuutti. Nätti sarja oli aikaisemminkin, mutta piirrosjälkeen ilmestyi mielestäni jostain juuri siitä aikaisemmin hieman hävöksissä ollut lämpö ja luontevuus - erityisesti Ozma on loihdittu paljon paremmin viidennessä jaksossa.

Musiikki ja simpukan mallinen avaruussiirtokunta toimivat hienosti, mutta henkilöhahmoissa olisi pikkuisen toivomisen varaa. Tuntuu että niitä on hitusen verran liikaa kun ensimmäistenkään taustoja ei ole valotettu ylimalkaisia olankohautuksia pidemmälle joka on aika harmillista kun Macrosseissa on lopulta ollut kysymys aina ihmisistä. Mielenkiintoisia hahmoja sarjassa silti on ja mielenkiinnolla tätä täytyy jäädä vartomaan!

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja madu » Ke Touko 07, 2008 19:53

Nyan~nyan, nyan~nyan, nihao~nyan, gorgeous delicious deculture~

Katsoin ekan jakson eikä tuon lisäksi jäänyt pahemmin asioita mieleen. Tai no, kaarti näitä perus homomechapilotteja sateenkaariraketteineen ja MisaMisan avaruusversio.

Kun en ole aiemmin tutustunut sarjaan ollenkaan, ei mielenkiinto riittänyt sitä yhtä jaksoa pidemmälle, mutta se vihreähiuksinen tyttö kyllä oli tosi söpö.

..feilaan mechasarjat kun mieleenpainuvin asia on söpö tyttö eikä miehekkäät koneet. Heippa, taidan lähteä korjaamaan asian pumppaamalla suoniini testosteroonia.

Avatar
Naruto
Viestit: 41
Liittynyt: La Huhti 07, 2007 16:38

Viesti Kirjoittaja Naruto » Ke Touko 07, 2008 22:13

Ihan hyvinhän tuo sitten meni, sillä mechat eivät ole pääosassa tai edes sivuosassa :)

Vaikka aikaisemmissakin on ollut vaihtelevat ropottirytkeet, pääosaa ovat aina näytelleet inhimilliset elementit. Sarjaa katsellakseen ei ole tarvinut nähdä aikaisempia Macrosseja, mutta samanlaiset teemat unelmien tavotteluista, rakkaudesta ja lentämisen vapaudesta ovat muodossa tai toisessa tekijän tärkeimmät työkalut.

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Macross Frontier

Viesti Kirjoittaja Olke » La Joulu 13, 2008 16:42

En katsonut Macross Frontieria ajallaan, koska en yksinkertaisesti ollut kiinnostunut. Mecha ei erityisemmin ole minun juttuni eikä yksi Ranka saanut minua katsomaan sarjaa, jonka oletin keskittyvän lähinnä suurten robottien ja niiden teknisten yksityiskohtien ympärille. Jo Code Geassin teknologia ja sen jatkuva kehittäminen kävi sen verran pahasti hermoille.

Mutta nyt tein kyllä virheen. Code Geassia ei saisi mainita Macrossista puhuttaessa. En oikeastaan tiedä, mikä minut lopulta sai katsomaan Macross F:n. Satuin vain lukemaan blogipostin, jossa tämä ohimennen mainittiin ja kiinnostuin. Otin sarjasta hieman selvää, mikä oli osoittautua virheeksi. Juonikuvauksen perusteella käsitin, että tässä mechat käyttävät polttoaineenaan lauluja ja rakkautta. Vaikka tämä toisaalta poisti pelkoni liiallisesta teknologianörtteilystä, kuulosti se jo turhan naurettavalta. Vakuutin itseni kuitenkin sillä, että jos asia tosiaan olisi näin, ei Macross-sarjasta olisi millään voinut tulla niin suosittua.

Ei oletukseni kuitenkaan täysin vääräksi osoittautunut. Viholliset voitettiin laulun ja rakkauden voimalla. Mutta toteutus oli niin erinomainen, etten tullut missään vaiheessa edes ajatelleeksi, että tämä on ehkä vähän hölmöä. Ensinnäkin laulut olivat hyviä. Niitä oli mukava kuunnella. Niin mukava, että niitä voisi kuunnella muutenkin nyt, kun ne ovat TV:stä tuttuja. Enhän minä muuten sellaista musiikkia kuuntelisi, enhän nyt tokikaan. Lisäksi laulukohtausten toteutus oli hyvä. Ainoastaan kerran ajattelin, että ei herranjumala älä nyt tässä tilanteessa ala yhtäkkiä laulaa. Tämä tapahtui, kun Alto ja Ranka kävivät Sherylin luona sairaalassa. Silläkin kertaa se pieni myötähäpeän tunne katosi melkein heti. Sherylin ja Rankan liikkeet konserteissa eivät olleet liioiteltuja mihinkään suuntaan, vaan ne näyttivät aidoilta. Macross Frontierissa laulaminen oli luonnollista.

Laulaminen oli itse asiassa niin luonnollista, että välillä tuntui siltä kuin en ymmärtäisi jotain olennaista, koska en ole tutustunut sarjan aiempiin osiin. Minusta tuntui esimerkiksi oudolta, että korkeinta päätösvaltaa käyttävä henkilö on valmis nostamaan laulajan ja laulut niin korkeaan asemaan. Tietysti kriisitilanteessa ollaan varmasti valmiita käyttämään jokaista käytettävissä olevaa keinoa, kunhan vain on pienikin todiste siitä, että se toimii. Siksi laulun käyttäminen aseena ei tuntunut minusta kovinkaan omituiselta. Kummastusta herätti ennemminkin se, että sitä laulua halutaan samantien kaikkialle muuallekin. Hautajaisiin, hallituksen lehdistötilaisuuksiin ja mihin vielä. Lisäksi hallitus vieläpä järjesti konsertteja. Tämä sai minut ajattelemaan, että jossain aiemmassa osassa on varmasti selitetty, miksi musiikki on niin arvostettua Macrossin maailmassa. Tai sitten se vain on arvostettua ja se pitää vain hyväksyä.

Vaikka musiikilla onkin suuri merkitys Macross Frontierissa, alkuperäinen käsitykseni oli kuitenkin siinä väärässä, että mechat olivat mechoja. Niiden polttoaineena oli raaka testosteroni eikä laulu. Rakkaudesta kuitenkin saatiin pientä lisätehoa. Teknologianörtteilyä ei kuitenkaan ollut, ja jos oli niin sitä ei ainakaan isketty katsojan kasvoille jatkuvalla syötöllä. Mechoja kehitettiin, mutta minulle ei ainakaan käynyt täysin selväksi, että miten. Aseita kehitettiin ja se riittää.

Ehkä sisäinen /m/ieheni on kuitenkin heräilemään päin. Macross Frontierin mechataistelut olivat upeinta mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Ellen aivan nähnyt omiani, taisteluissa käytettiin 3D-animaatiota. Aiemmat kokemukseni siitä ovat huonoja. Kömpelösti liikkuvat ihmiset ja robotit ovat ensimmäiset asiat, jotka minulle tulevat mieleen 3D-animaation käytöstä piirrossarjassa. Macross Frontierissa en näitä kömpelyyksiä kuitenkaan nähnyt. Kaikki oli sulavaa ja upeaa. Muuntautuvat mechat ovat siistejä.

Mechojen sijaan hahmot olivat kuitenkin Macross F:n suurin vahvuus. Yksityiselämä ja sotilaspuoli oli minusta onnistuttu tasapainottamaan ja välillä myös yhdistämään hyvin. Milloinkaan ei tuntunut siltä, että sarjan liike olisi pysähtynyt liiallisen kolmiodraamailun takia. Sekä yksityiselämä että sota olivat oikeastaan joka jaksossa edustettuna.

Hahmoista Sheryl nousi suosikikseni. Itsevarma Sheryl oli mielestäni kiinnostavampi kuin itseluottamuksen puutteesta kärsivä Ranka. Lisäksi Alto ja Sheryl olivat tasa-arvoisia keskenään. Ranka taas toi avuttomuudellaan mieleen Clannadin Nagisan, mikä ei ainakaan nostanut Rankan pisteitä silmissäni. Sherylin ja Alton yhteenottoja ja tekemisiä oli muutenkin hauskempi seurata kuin Alton ja Rankan kanssakäymistä, jossa Ranka lähinnä rypee itsesäälissä ja Alto yrittää häntä parhaansa mukaan rohkaista.

Sivuhahmotkin olivat suurimmaksi osaksi toimivia. Klanista pidin jo tämän micron-muodon vuoksi. Luca oli oikeastaan ainoa, joka kävi välillä hermoille, mutta toisaalta ymmärrän hänen motiivinsa. Macross F:n kiintiöhomokin oli mainio. Tuskinpa hän muuten olisi juuri erottunut edukseen, mutta hänen karjaisunsa taistelun tiimellyksessä sulattivat sydämeni. Leon Mishima hoiti hommansa pahiksena hyvin, vaikka hänen hiuksensa minua melkoisesti häiritsivätkin. Jonkin aikaa ajattelin, että vaikka hänen tapansa toimia ei välttämättä ollutkaan hyväksyttävä, ei sillä olisi ollut merkitystä kunhan tulokset olisivat hyviä. Viimeistään viimeisessä jaksossa kävi kuitenkin selväksi, ettei hänen tavoitteensa olleetkaan niin hyviä kuin luulin ja/tai halusin uskoa.
Spoiler: Finaali
Joku olisi ehkä halunnut kunnollisen päätöksen Frontierin rakkaustarinalle. Minä olen kuitenkin oikeastaan helpottunut, ettei sellaista tullut. Rankasta en oikeastaan pitänyt missään vaiheessa. Gallia 4:n konsertti oli Rankan huippuhetki minun silmissäni. Samaten se oli myös ainoa hetki, jolloin todella pidin Rankasta. En minä häntä kuitenkaan vihannut, minusta Sheryl nyt vain oli paljon miellyttävämpi hahmo kuin Ranka. Juuri tästä syystä tuollainen avoin loppu oli hyvä. Minulla kun oli sellainen kutina, että Alto valitsisi ennen pitkää juuri Rankan.

Hyväksyn avoimen päätöksen rakkaustarinalle myös siksi, että finaalin taistelu oli niin julmetun upea. Mechat viuhuu, laserit sinkoilee ja laulu raikaa. Pidin sarjan jälkimmäisen puoliskon alkulaulusta erittäin paljon ja sitten sain kuulla sen samalla kun Alto huiskii menemään mechallaan. Sitten Ranka liittyy mukaan ja alkaa potpuri, Brera antaa tulitukea Altolle ja paha nainen ammutaan rakkauden voimalla. Upeaa. En minä sitä osaa muuten kuvailla. Upea päätös. Vielä kun löytäisi lopun still-kuvasta (siitä missä Alto lentää Sheryliä ja Rankaa kohti niityllä) 16:10-kuvasuhteelle tehdyn taustakuvan.
Tällä hetkellä tekisi mieli tutustua myös sarjan aiempiin osiin. Ihan vaikka vain siksi, että tietäisin kenen kuvaa Bilrer katsoi lopussa ja ymmärtäisin sen kohdan vitsin, kun SMS:n väki vertaili Rankaa ilmeisesti aiemmin eläneihin suosittuihin laulajiin. Hirvittää kuitenkin ajatella, kuinka vaikea niin vanhoja sarjoja olisi hankkia. Olettaen, että niitä ylipäänsä saa mistään englanniksi tekstitettynä. Ja kuten sanottua, sisäinen /m/ieheni on siinä määrin heräilemään päin, että myös Gundam kiinnostaisi vähäsen. Ei kuitenkaan vielä tarpeeksi. Mitähän blogia minun pitäisi lukea kiinnostuakseni siitä tarpeeksi...

Avatar
finnleo
Viestit: 695
Liittynyt: Ti Maalis 23, 2004 19:27
Paikkakunta: Vilppilä
Viesti:

Re: Macross Frontier

Viesti Kirjoittaja finnleo » La Joulu 13, 2008 17:20

Olke kirjoitti:Hirvittää kuitenkin ajatella, kuinka vaikea niin vanhoja sarjoja olisi hankkia. Olettaen, että niitä ylipäänsä saa mistään englanniksi tekstitettynä.
Virallisia julkaisuja on ainakin alkperäisen SDF-Macross jonka ADV hiljan julkaisi uudelleen remasteroituna (käyttäen hyväksi AnimEigon työtä) jossa kuvassa ollut pinkkipukeinen tummatukkan lorun pitäisi selviytyä siitä, sekä Manga-Entin Macross Plus (OVA, sekä kokoon harsittu leffa vaihtoehtoisine juonikuvioineen) joka lähinnä kai selitti Yoko Kannon osallistumisen Frontier projektiin. Myös hieman turhanpäiväinen Macross-2 Lovers again löytyy jonkun B-luokan julkaisijan toimesta (ei jaksa kaivaa levyä hyllystä tähän hätään tarkistaakseni)

Raastupa sekä musalisenssiongelmien takia toistaseksi englanniksi ei löydy Macross-7, Zero, taikka Ai oboeteimasuka? (Do you remember Love?) sarjoja/elokuvia. (edit, mutta epävirallisesti kait kaikki episoodit on hankittavissa....)

Mutta, jottei menisi aivan ohi aiheen, Frontier tuli nähtyä, ja vaikka ei suuremmin tullut petyttyä, niin eipä tämä kauheasti kyllä riemusta saanut kiljumaan lopussaan. Juoni tuntui perustuneen idealle että otetaan kaikkien macrossien tarinat, ja heitetään tehosekoittimeen 110% teholla ja katsotaan mitä tapahtuu. Paikoin meno oli kuitenkin ihan jees, erityisesti Macross Zeron luokittelu Frontierissa samanlaiseksi tapaukseksi kuin DYRL on M-Seiskassa sai hilpeäksi. Ja sivuhuomiona Klan Klang iski itselle myös siinä määrin että micronimuotoinen figu tuli postissa menneellä viikolla.

Animaatio oli kait nättiä, joskin surkuhupaisaksi jäi SDF-Battle Frontierin liikkuminen kuin VF-Valkyrie konsanaan, sekä hahmojen omituisesti toteutetut silmät, joihin kuitenkin tottui lopulta.

Kanno tuntui taas ottaneen inspistä erinäisistä lähteistä, ja hänen kuuntelulistoillaan taustoja tehdessä on kuulon perusteella ollut Danny Elfmanin, Hans Zimmerin sekä ehkä vaikka kotoisen Sibeliuksen teoksia.

Kaikenkaikkiaan ihan kelpoa ajanvietettä... kunhan muistaa olla ottamatta turhan vakavasti asioita.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Anime- ja mangasarjat sekä elokuvat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa