ef - a tale of memories

Tiettyä anime- ja/tai manganimikettä koskevaa kohdistetumpaa keskustelua.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Pavez
Viestit: 531
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 13:48
Paikkakunta: Turku
Viesti:

ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja Pavez » To Marras 29, 2007 23:42

***HUOM! Seuraava viesti saattaa sisältää kärjistystä!***

8 jaksoa Clannadia: Söpöilyä ja huumoria(hyvää sellaista btw).
8 jaksoa Shanaa: Yksi aivan tajuttoman moé "uusi" hahmo ja flashback-arc alkanut(muuten ollaan nyhvätty paikallaan).
8 jaksoa effiä: Kyyneliä ja tuskaa, tunteita ja toimintaa(tai no öh, ei oikeastaan toimintaa)!

Ef - a tale of memories on lentänyt tutkan alla liian pitkään, joten täten paljastan sen teillekin. Kyseessä on draamasarja, joka seuraa yhden päähenkilön sijaan kahta sellaista, eikä heillä ole toistensa kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Sankarimme Renji ja Hirono ovat lukiolaispoikia, joilla on tietysti omat naishuolensa. Renji tutustuu outoon ja ujoon tyttöön, Chihiroon, jolla ei ole lähimuistia ollenkaan, mikä taas aiheuttaa ei-niin-lieviä ongelmia. Renji päättää kuitenkin olla tytön ystävä, vaikkei se aina ole helppoa. Chihiro on ainakin tähän mennessä vetänyt tämän syksyn koskettavinta draamaa, ja puhun nyt sellaisesta "Air 11-12"-tason draamasta(ne jotka eivät ole Airia katsoneet: hoosee settiä, itku tulee, parku lähtee ja kyyneleet valuu).

Hirono taas kamppailee manga-artistiuransa kanssa samalla kun kaksi tyttöä yrittää omia hänet itselleen. Kei, Hironon vanha lapsuudenystävä ja Chihiron sisko, ei halua päästäa Miyamura-senpaita lähemmäksi Hironoa, ja tämäkin kolmiodraama näyttää olevan epätavallisuudessa jossain siellä KyoAni+Key:n sarjojen joukossa.

Juoni schmuoni, aivan irrelevanttia, sillä toteutushan se ratkaisee!

Ja Shaft toteuttaa. Shaft osaa kyllä luoda hyviä kohtauksia, sillä tämä sarja on niitä täynnä. Visuaalinen puoli ei ole sitä tavallista huttua, mutta itse ainakin sanoisin, että tämähän on hitto soikoon parempaa kuin se tavallinen huttu! Sopii sarjaan kuin nyrkki silmään siis.

OP:n visuaalinen puoli on hieno ja musiikin rytmissä ei ole mitään vikaa. Harmillisesti solisti vetää aivan kauheaa engrishiä, joten kestäkää sen OP:n läpi ennen kuin tuomitsette.

Itseeni ainakin kolahtaa aivan täysillä, kuten tästä viestistä on varmaan jo käynyt ilmi. :wink:

Tässä ANN:n linkki, mutta ei sieltä paljoa uutta ainakaan juonesta löydy:
http://www.animenewsnetwork.com/encyclo ... hp?id=8192

Avatar
Kensuke
Viestit: 368
Liittynyt: Ti Touko 18, 2004 09:09
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Kensuke » Pe Marras 30, 2007 00:12

*lisää ylisanoja seuraa*

Ef on vienyt mennessään, sille ei ole voinut mitään, visuaalinen puoli iskee täysillä, lujemmin kuin mikään muun syyskauden sarjoista, se täytyy myöntää. Ja kun tarinapuolikin on vielä aidosti kiinnostava, puhutaan yhdestä kauden parhaimmista sarjoista.

Pidän enemmän Renjin ja Chihiron tarinasta, Chihiro kun vielä aiheuttaa pahimmanlaatuisen "niin moe että kuolen" reaktion. Hironon juonikaari kolmiodraamoineen taas alkaa muistuttaa liikaa nice boatista (varsinkin kun sanapari vielä vilahtaa ensimmäisessä jaksossa!).

Tätä tulee seurattua erittäin suurella mielenkiinnolla.

Avatar
isokana
Viestit: 1121
Liittynyt: Su Joulu 12, 2004 18:08
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja isokana » Pe Marras 30, 2007 00:53

Jees, onhan tämä ollut yksi syyskauden kohokohdista. Mitään suuria tunnereaktioita ei kuitenkaan ole iskenyt päälle ála Kanon & Air, mutta eipä kaikkien sarjojen tarvitsekaan olla melodramaattisia kyynelkanavan aukaisijoita. Enemmänkin efin hahmot ja suhteet kiinnostavat ja heidän kanssaan on helppo fiilistellä vakavammin.

Hironon tarinassa on tosiaan tiettyjä kiva paatti -efektejä nähtävissä, mutta ei se oikeastaan haittaa, kun näistä hahmoista voi pitää ja elää siinä draamassa mukana. Chihirossa paistaa läpi vähän liikaa "silmälappu & fyysisesti lukiossa henkisesti ala-asteella" modaus, mutta muistin kanssa temppuilu on sen verran kiintoisaa tavaraa, että tuollaisen voi antaa anteeksi, vaikka aivot muuten yrittävät unohtaa pahimmat fanipoikarefleksit sarjaa katsoessa. On Renjin ja Chihiron tilanne kiinnostavampi kahdesta epätavallisuutensa tähden ja Renjin tekemisiä seurataan mielenkiinnolla.

Shaftin toteutus on varsin mielenkiintoinen. Tuo oman epätodellisuuden leimansa sarjaan ja nostaa hyviä tunnelmia. On se kyllä välillä turhankin outo, mutta vielä ollaan pysytty kohtuuden puolella.

EDIT: Ai niin, jos syyskausi on mitään opettanut, niin sen, että jos törmäät Miyamiya-nimiseen henkilöön, on parasta juosta.
Viimeksi muokannut isokana, Pe Marras 30, 2007 00:59. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
MyAnimeList
Friends? If you're talking about henchmen, I've got lots of those.
I wanted to mess with your mind a bit. Sorry.

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja Olke » Pe Marras 30, 2007 00:54

Pavez kirjoitti:8 jaksoa Clannadia: Söpöilyä ja huumoria(hyvää sellaista btw).
8 jaksoa Shanaa: Yksi aivan tajuttoman moé "uusi" hahmo ja flashback-arc alkanut(muuten ollaan nyhvätty paikallaan).
8 jaksoa effiä: Kyyneliä ja tuskaa, tunteita ja toimintaa(tai no öh, ei oikeastaan toimintaa)!
Tuosta unohtui Myself; Yourself, jolle sopisi koko lailla sama kommentti kuin effillekin. Tosin kymmenennen jakson esimulkaisun perusteella sarja alkaa nyt mennä (minun kannaltani) ei-niin-kiinnostavaan suuntaan. Mutta tässä on jo tarpeeksi offia.

Ef. Aloitin tämän sarjan katsomisen juoniesittelyn perusteella, joka antoi olettaa sarjan kertovan vain Hironosta. Pettymys olikin suuri, kun kävi ilmi, että sarja kertookin Renjistä ja Chihirosta ja Hironon tilannetta tarkastellaan lähinnä silloin, kun Renji Chihiroineen on todennäköisesti nukkumassa tai jotain.

Renjissä minua ärsyttää hyvin pitkälti kaikki. Aivan ensin silmään pisti se omituinen "hiusputki", joka Renjillä on siinä korvan edessä. Ei siinä mitään, sellaisia on suhteellisen monella hahmolla, eikä se minua niin paljoa kuitenkaan ärsyttänyt. Mutta tuo yhdistettynä Renjin ärsyttävän kimeään ääneen ja siihen, että aloin katsoa tätä Hironon tarinan takia nostaa jo ärsytyskerrointa. Chihiro on... Chihiro. Mitään erityisen ärsyttävää hänessä ei mielestäni ole, mitä nyt ääni tuntuu välillä vähän turhan itkuiselta tjms. Tuollaiset silmälapputytöt nyt eivät vain ole minun pala kakkua.

Hironon, Miyakon ja Kein tilanne onkin sitten paljon mielenkiintoisempi. Kuudennen jakson loppu aiheutti minussa suurta tuskaa, koska seitsemännen jakson näkemiseen tulisi kulumaan vielä päiviä. Seitsemäs jakso tuli, ja aiheutti saman reaktion kuin kuudeskin jakso. Miyakon vastaajaviestit olivat sitä jotain. Ja Kein tempaus ihan jakson lopuksi! Kahdeksannessa jaksossa rauhoituttiin hieman, ja suuhun jäi pieni pettymyksen maku. Tuntui, kuin siinä jaksossa olisi ollut hieman tavallista enemmän Hironoa ja kumppaneita, mutta siltikään mitään ei tuntunut tapahtuvan. Olen koko lailla Miyakon puolella, ja voi sitä voitonriemua, kun Hirono päätti hyväksyä kustantajan(?) tarjouksen, vaikka olikin juuri hetki sitten puheellaan antanut olettaa jotain muuta.

Kensuken viestin lukemisen jälkeen koen tarpeelliseksi mainita, etten ole katsonut School Daysiä (enkä kyllä aiokaan, ellei eteen satu jotain aivan tolkuttoman tylsää päivää), joten en tiedä johtuuko mielipiteeni tämän sarjan hahmoista School Daysin katsomatta jättämisestä.

Tämä sarja on ehdottomasti yksi syksyn suosikeistani, vaikka tähän mennessä jokainen jakso, aivan ensimmäisiä jaksoja lukuunottamatta, onkin aiheuttanut pienen pettymyksen ("Ai, taas Renjiä"). Renjin osuuksien yli en viitsi loikkiakaan, koska
a) Hironon osuudet voivat olla hyvinkin lyhyitä enkä halua missata niistä yhtäkään.
b) Olen liian laiska.
c) Jaksojen kesto lyhenisi niin merkittävästi, ettei tapani tehdä läksyt uusimpien animejaksojen katsomisen jälkeen enää toimisi toivotulla tavalla.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja madu » Pe Marras 30, 2007 09:29

Ensimmäisen jakson katsoin, ja siihen se jäikin. Jotenkin homma vaan vaikutti ontolta, yritetään olla niin Key mutta ei oikein onnistuta.

Kuten kaikissa muissakin Shaftin tuotokissa, efissäkin animaatiotyyli häiritsi minua suuresti. Hahmot olivat melko rumia ja LAADUKKAITA, ja tyypilliset shaftismit eivät mitenkään auttaneet asiaa, kunhan vaan.. olivat siinä. Joo, on se photoshop kiva lelu, mutta ei nappaa tätä pappaa niin yhtään.

Juonipuoli tuntui ainakin tuon ekan jakson perusteella siltä, että napataan jokainen mahdollinen klisee Keyn tuotoksista, pistetään ne potenssiin kaksi ja annetaan olla. Tuo kahden erillisen juonen systeemi on kyllä aika mielenkiintoinen; valitettavaa vaan että kumpikaan niistä juonista ei tuntunut olevan.

En sitten tiedä, menikö meininki paremmaksi tulevissa jaksoissa, mutta kun aikaa on niin vähän, päätin että efiin sitä ei ainakaan kannata investoida. Joo, ei periaatteessa pitäisi luovuttaa ekan jakson perusteella, mutta yksinkertaisesti vaan "ei pysty".

Avatar
isokana
Viestit: 1121
Liittynyt: Su Joulu 12, 2004 18:08
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja isokana » Pe Joulu 07, 2007 03:48

Ysijakson katsottuani voin vain todeta, että näin School Daysin olisi pitänyt kulkea, jotta olisin voinut pitää siitä. School Daysin kantava ideahan oli se, että kaikki valehtelevat ja pettävät toisiaan ja reagoivat sitten asioihin hyvin rajusti. ef puolestaan luottaa avoimeen konfliktiin ja vähemmän psykoottisiin hahmoihin. On niin paljon helpompi pitää hahmoista, jotka tekevät ilkeitä ja toisia satuttavia asioita, mutta ovat kuitenkin rehellisiä siitä. Yhdeksäs jakso vei Hiranon tilannetta eteenpäin varsin mielenkiintoisesti ja sisälsi tyylikkäästi toteutetun rantakohtauksen. Kolmioonkin näytti tulevan yksi kulma lisää. Tai ehkä on vain kaksi suoraa jäljellä. Eniveis, ennustan ja toivon kaikille onnellisia loppuja!
MyAnimeList
Friends? If you're talking about henchmen, I've got lots of those.
I wanted to mess with your mind a bit. Sorry.

Avatar
Pavez
Viestit: 531
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 13:48
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Pavez » Pe Joulu 14, 2007 18:00

Kymppijakso: AAAAAAAAA~~~~

Hironon tarina alkaa olemaan lopussa, ja puhelinkoppikohtaus oli kyllä jotain aivan mahtavaa. Kiitos Shaft.

Miyamura ja Nagisa(Clannad) tulisivat varmaan hyvin toimeen... Kuva siis ysijaksosta.

Saas nähdä mitä tapahtuu. Pelottaa pirusti, kun ei oikein tiedä miten Chihirolle käy. Tuskin kestän, jos tulee jotain kasijakson lopun tapaista tai vielä pahempaa, jotain Airin lopun tapaista.

Kansa vaatii onnellista loppua!

Avatar
mmmmm
Viestit: 118
Liittynyt: Ma Kesä 19, 2006 17:51
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mmmmm » La Joulu 29, 2007 04:01

Viimeinen jakso sitten lopulta tullut ja katsottu.

Mielipiteitä, oliko onnellinen loppu se mitä kansa halusi, vai olisiko toisenlaisilla ratkaisulla saatu viimeisestä jaksosta vielä huikeampi mitä se nyt on?

Ainakin itse mietin, että Chihiron ja Renjin tarinan päätös oli pienoinen rimanalitus jos vertaa siihen tunnetilaan jolla heidän kertomuksensa läpi sarjan vietiin. Muutenkin jäi vähän sellainen fiilis, että olisivat voineet lopettaa sarjan vielä parilla jaksolla. Liian äkkiä liian paljon, vaikkakin jo toinen puolisko tarinasta sai arvoisensa lopetuksen jo jaksossa 11.

Mutta enpä siltikään usko että se omatekoinen hype, minkä jo jaksoa 12 odotellessa oli ehtinyt luoda, olisi silti mitenkään pystynyt täyttymään. Sanokaa mitä sanotte mutta tässä on yksi kauneimmista ja koskettavimmista sarjoista ikinä. (ja joo, ehkä myös ylidramaattisinkin)
Eipä vedä tälle vertoja parhaiten vertailukohteena toimiva Air (saati Clannad), joka kyllä hyvin tätä ennen ykköspaikkaa hallussaan piti.
Osasyy tälle saattaa olla sarjan musiikki, josta vastasi sama tyyppi, mitä aivan fantastisen kauniin euforisessa place promised in our early daysissä. Vaikka musiikki rakentuikin pääsääntöisesti kahden melodian varaan, oli kuitenkin kappaleiden tunnelma ja käyttö jotain sellaista mitä ei kyllä pysty sanoilla kuvailemaan.

Toinen kierros tätä tavaraa kyllä lähtee välittömästi uudestaa käyntiin. Niin kaunista, niin kaunista.



P.S. Ja ei se alkutunnarin Engrish edes ole kamalan kuulosta. Kaunis ääni laulajalla, ja vaikka nyt aivan jokainen sana ei englannin oppien mukaan mene, niin mielestäni se on vain sille eduksi. Viimeisessä osassa ollut japaninkielinen versio euphoric fieldistä kuulosti jopa hieman kliinisen tylsältä.

Avatar
Pavez
Viestit: 531
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 13:48
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Pavez » La Joulu 29, 2007 15:35

Vrykyli kirjoitti:Viimeinen jakso sitten lopulta tullut ja katsottu.
Kuten myös.
Vrykyli kirjoitti:Mielipiteitä, oliko onnellinen loppu se mitä kansa halusi, vai olisiko toisenlaisilla ratkaisulla saatu viimeisestä jaksosta vielä huikeampi mitä se nyt on?
Tätä kansa halusi, mutta olisihan sen voinut toki hieman paremminkin toteuttaa. Surullinen loppu olisi kyllä ollut vähän outo, sillä en tajua miten se oltaisiin voitu toteuttaa sellaisella ytimekkyydellä kuin mitä sellaisiin loppuihin tarvitaan.
SpoilZ Air ja ketjun otsikko kirjoitti:(Kuten esimerkiksi Airissa onnistuttiin tekemään. Chihiron muistinmenetys ei oikein vedä vertoja kuolemiselle, ja kun "revin sivut päiväkirjastani" sijoittui jo tokavikan jakson loppuun, ei oltaisi sitäkään voitu käyttää dramaattisena ja surullisena loppuna. Olen tosin mielikuvitukseltani köyhä, joten kai siihen olisi voinut jotain muutakin yhtä shokeeraavaa keksiä(Chihiron itsemurha? Ehkä hieman cliché, mutta traagisen tarinan läpikäyneet söpöt tytöt kuolleina katukiveyksellä toimii aina.)
Vrykyli kirjoitti:Ainakin itse mietin, että Chihiron ja Renjin tarinan päätös oli pienoinen rimanalitus jos vertaa siihen tunnetilaan jolla heidän kertomuksensa läpi sarjan vietiin. ...toinen puolisko tarinasta sai arvoisensa lopetuksen jo jaksossa 11.

Samat fiilikset täälläkin suunnassa.
Vrykyli kirjoitti:Mutta enpä siltikään usko että se omatekoinen hype, minkä jo jaksoa 12 odotellessa oli ehtinyt luoda, olisi silti mitenkään pystynyt täyttymään. Sanokaa mitä sanotte mutta tässä on yksi kauneimmista ja koskettavimmista sarjoista ikinä. (ja joo, ehkä myös ylidramaattisinkin)
Eipä vedä tälle vertoja parhaiten vertailukohteena toimiva Air (saati Clannad), joka kyllä hyvin tätä ennen ykköspaikkaa hallussaan piti.
Omatekoinen hype tosiaan oli pistämässä sitä loppua taivaisiin, mutta pettymys ei nyt kuitenkaan ollut niin suuri kuin mitä se olisi voinut olla(olisin varmaan nauranut ja itkenyt jos jotain niin naurettavaa kuin esimerkiksi cliffhanger olisi nostanut päätään). Air pitää edelleen omissa kirjoissa ykkössijaa, mutta kyllä tämä lähelle pääsee. Clannad jää kauas taakse tosiaan.
Vrykyli kirjoitti:Toinen kierros tätä tavaraa kyllä lähtee välittömästi uudestaa käyntiin. Niin kaunista, niin kaunista.
Kyllä kiitos.
Vrykyli kirjoitti:P.S. Ja ei se alkutunnarin Engrish edes ole kamalan kuulosta. Kaunis ääni laulajalla, ja vaikka nyt aivan jokainen sana ei englannin oppien mukaan mene, niin mielestäni se on vain sille eduksi. Viimeisessä osassa ollut japaninkielinen versio euphoric fieldistä kuulosti jopa hieman kliinisen tylsältä.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen hieman samaa mieltä. Mutta sitten muistan tärkeän seikan: Engrish-versio kuultu about 15 kertaa, japsiversio kerran. Meidät on vain ehdollistettu, joten kun kuulemme toisenlaisen version, aivomme viestit menevät sekaisin kun ne ennustavat jatkuvasti väärin tulevia tapahtumia musiikin perusteella, jolloin tulee harvinaisen epämukava olo, jonka tulkitsemme siten, ettemme tykkää. Menenkin nyt katsomaan japaniversion 10 kertaa putkeen, josko sitten tykkäisin siitä. :shock:
(Nimim. ihminen joka valitti "ärsyttävimmät OP/ED:t"-ketjussa tuosta engrishistä)

Avatar
isokana
Viestit: 1121
Liittynyt: Su Joulu 12, 2004 18:08
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja isokana » Ma Tammi 07, 2008 22:28

Pistetään muutama kommentti lopusta:
spoilerisetä jaksaa heilua kirjoitti:
Kun Hironon tarina päättyi onnellisesti, saatoin jo onnitella itseäni, että myös Renji ja Chihiro päättyvät onnellisesti yhteen. Olisi ollut täysin kohtuutonta lopettaa toinen tarina onnellisesti ja toinen onnettomasti. Tai ainakin minä olisin ollut polvillani lattialla huutamassa MIKSI! OI MIKSI!? Elämä ei ole reilua, mutta animesarjat voivat sitä olla.

Hirono ja Miyamiya puolisko ei oikein loppupelissä vakuuttanut minua. Tuo puhelinkoppikohtauksen aikana tuli sellainen olo, että tämä dialogi on kuultu kohtuullisen monta kertaa, voisitte vähän nopeuttaa ja sitten kun Hirono päräytti pyörällä paikalle, ei yllätyksestä voinut puhuakaan. Ja se hemmetin laskuri alkoi ärsyttää jossain 50 kohdalla. Eniten häiritsi Miyamiyan jumiutuminen sairaalloiseen huomionkaipuuseen, jonka lopusta ei näkynyt merkkejä. Tämä tunne kulminoitui Miyamiyan viimeinen ajatus siitä, että hän haluaa Hironon syövän ruuan lämpimänä, tuntui jotenkin epätoivoiselta ja pessimistiseltä. "Taas ne friikkaa, jos ei saa Hironoa kiinni puhelimella." Ehkä oli liian paljon toivottu, että vanhojen haavojen paraminen olisi jo näkynyt lopussa, mutta tällaisenaan loppu jätti epätietoisen ja tyhjän olon. Muuten Hironon tarina oli täysin pätevää tavaraa.

Chihiro ja Renji taasen pääsivät lopullaan sellaisiin sfääreihin että alta pois. Okei, tuomion merkit näkyivät ja arvasin suunnilleen, että yhteisen yön jälkeen Chihiro pyyhkii Renjin muististaan. Olin jo päättänyt, että molemmat tarinat päättyvät onnellisesti, joten kysymyksenä oli miten he päätyvät takaisin yhteen. Renji rupeaa keräämään vihkon sivuja. "OK, aika peruskamaa, pääsevät sentään onnellisesti loppuun." Mutta sitten tulee se pirun kulminaatiopiste. Chihiro ei ole pystynyt unohtamaan Renjiä! Rakkauden voima voittaa! Kahleet hajoaa! Kiesus, missä fiiliksissä olin. Tippa linssiin, huiviin ja naamariin. Vielä kun tämä rakkauden voitto hoidettiin kotiin loogisella tavalla eikä minään ihmeparantumisena. Tuo tuli niin puun takaa kuin asiat sieltä vain voi tulla ja sitä minä arvostan.
Yhteenvetona vetävää draamaa ja näyttävää toteutusta ja vaikka loppu oli kaksijakoinen, niin kyllä tämä taistelee paikasta vuoden 2007 top5:ssa.
MyAnimeList
Friends? If you're talking about henchmen, I've got lots of those.
I wanted to mess with your mind a bit. Sorry.

Avatar
mmmmm
Viestit: 118
Liittynyt: Ma Kesä 19, 2006 17:51
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja mmmmm » La Heinä 12, 2008 22:27

Ehkä jo hieman vanha uutinen mutta...

Wohoo! Syksyllä tulee! Vuoden 2007 hands-down paras anime saa jatkoa!

Memoriesin jatkoksi alkaa nimittäin syksyllä tulla, melodramaattisen haikean viehkeästi nimetty, ef - a Tale of Melodies ja ainakin tuon nopean teaserin perusteella samaa puhdasta parhautta luvassa, mitä memories aikanaan tarjosi. Samaa visuaalisen yltäkylläisyyden loistoa. Täyden spektrin kirkkaan pehmeän täyteläistä värimaailmaa. Eiichiro Yanagin ja Tenmonin merenlailla aaltoilevaa, sielua koskettavaa, kosmisen herkkää musiikkia.

Teaserin voi käydä lurkkimassa tästä.

Avatar
Maveric
Viestit: 270
Liittynyt: Pe Marras 03, 2006 16:58
Paikkakunta: Inari/Ivalo

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja Maveric » Su Heinä 13, 2008 12:46

Erittäin hienoa! Tuo on tälle syksylle toinen must-see -sarja (toinen on Gundam :3).
ef - a tale of memories on omasta mielestäni ei vain vuoden 2007 paras anime, vaan paras anime jonka olen nähnyt. En nyt halua mennä yksityiskohtiin, perustelut kun eivät ole oikein minun alaani. Voisin kuitenkin sanoa seuraavaa: tunnetta ja taiteellisuutta. Kyllä sarjan katsoneet tietävät mitä siinä oli niin hyvää.
I'm so friggin' lonely...
Tryin' to do a comeback!!
*hates winter sunlight*

Avatar
Pavez
Viestit: 531
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 13:48
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja Pavez » To Heinä 17, 2008 18:53

Oho, kylläpäs osasinkin ajoittaa ekan kauden uudelleenkatsomisen hyvin. Nyt on sitten lisää effiä tulossa.

Ja kyllä, kyllähän tällaisen fanipojan on pakko sitä ykköskautta hieman hehkuttaa(taas). Homma oli aivan uskomatonta, vaikka tiesikin mitä tulee tapahtumaan. Kasijakson "I won't forget this. I'll never forget about this!" särki jotain sisälläni. Se kohtaus vaan tuli ja pisti sielun säpäleiksi. Tietenkin saman jakson lopussa tuli lisää samaa, kun animehistorian yksi kamalimmista huudoista ravisti sydäntäni.

Loppu taas oli jopa muistamaani parempi, minkä seurauksena pystyin hyvän omatunnon kanssa mennä nukkumaan ilman, että Animewatcher-arvosanaa alensin.

aurea
Viestit: 180
Liittynyt: Su Touko 04, 2008 23:02
Paikkakunta: Oulu

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja aurea » Ke Joulu 03, 2008 00:22

Spoiler: ef - a tale of melodies kasi jaksoon asti
Tarina melodioista ei ole ihan nuotin vierestä mennyt, hyvvää draamaa edelleen tähän mennessä katsotun perusteella. Mutta ei kuitenkaan ihan ensimmäisen kauden 1337 tasolle yllä, tai ainakaan itseä ei nuo hahmot ole tähän mennessä koskettaneet läheskään yhtä paljoa edeltävä kaarti - tale of memories suorastaan viilsi sydämeen, Upeaa Kaunista Hienoa(tm) jne... Tässä ei ole sitä samaa, harmi vaan, jos tällä kertaa olisikin surullinen loppu niin saattaisin varsin helposti kestääkin sen -toisin kuin jos memories olisi loppunut surullisesti niin olisi ollut narun ja jakkaran paikka.
Kuzen lääkkeiden nuoleminen lattialta ja kuoleman pelko seiskajaksossa jotain suurempia tunteita tavoitti, mutta hetkeksi vain (no, kyllä siskosten jälleennäkeminenkin mukavasti sydäntä lämmitti). Hyvähän tämä on, mutta en uskalla enää odottaa neljältä viimeiseltä jaksolta mitään edellisen kauden tasoista täystyrmäystä, en vain kykene välittämään noista hahmoista tarpeeksi. Ehkä voin kyyneleen tai pari tipauttaa riippuen mielentilasta/ katselu ajasta jos loppupuoli on tarpeeksi onnistunut, mutta sen näkee sitten.

Amamiya-senseille kuitenkin mielellään turpiin jossain välissä.

Avatar
Pavez
Viestit: 531
Liittynyt: Ke Loka 18, 2006 13:48
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: ef - a tale of memories

Viesti Kirjoittaja Pavez » Ti Helmi 24, 2009 06:03

Mery Christmas just joo...

Tämä englantifetissi pitää ihan oikeasti jättää jonnekin aivan muualle. OP taas engrishiä ja se onnistuttiin tökkäämään vielä yhteen dramaattiseen kohtaukseen. Saksafetissi oli ihan jees, koska en kielestä sanaakaan ymmärrä, eikä sitä ollut puheessä kuin muutama sana.
Spoiler: Koko sarja
Paljon hyvää, vähän vähemmän huonoa. Hahmot olivat jälleen sarjan keskipisteessä. Oikeastaan ainoa, josta voisin valittaa on Kuze. Tiedän kyllä, että hänen koko tarinansa pointti oli hänen heikkoutensa ja säälittävyytensä. Mutta sellainen ärsyttää. Mikä siis kai tarkoittaa, että sarjan tekijät onnistuivat tehtävässään? Tosin myönnettävä on, että seiskajakson lattianuoleminen oli tosiaan äärimmäisen timanttia.
Ensin ajattelin, että ammun Mizukin jos hän avaa suunsa. Mutta jostain syystä hänen iloisuus ja en-keksi-tähän-sopivaa-sanaa-kuvaamaan-häntä toimivat oikein hyvin. Sellainen "Olen yksinkertainen mutta vahva!"-fiilis välittyi. Yksinkertainen as in pöljä ja vahva as in ei luovuta. Ekan jakson Kei-kommentti(ja se mitä ruudulla silloin oli) pistivät kahvit kyllä kivasti lentelemään.

Shaftin tavoin homma oli hieman outoa välillä. OP alkaa milloin sattuu, joskus se heitetään ylösalaisin ruutuun, välillä värejä hieman vaihdellaan ynnä muuta kivaa. Tokavikan jakson puolessavälissä heitetään ekan kauden OP:n japaniversio ruudulle pyörimään. Jumalauta meinasin kuolla ihmetykseen, vaikka siitä nautinkin. Visuaalisen ilmeen ihmeellisyys on sinänsä äärimmäisen positiivinen asia, koska pitkät monologit eivät muutu aivan liian tylsiksi.

Yuuko x Yuu oli minulla se mielenkiinnon kohde alusta asti. C'mon heti alusta asti oli selvää, että Yuuko kuolee; miten se ei voi olla kiinnostavampaa kuin Miki x Kuze? Homma alkaa aika yksinkertaisesti. Yuuko on salaperäinen jo elossa ollessaan; tämäpä mukavaa. Vihaa Yuuta? Lapsuusmuistojen aika selvästi siis.
*FLASHBACK TAPAHTUU*
Yuukon veli on outo. Ja ihan selvästi joko tietää jonkin salaisuuden tai on pahis. Tai molemmat. Ja nyt omgwtf Yuuko heivaa vaatteensa pois ja varaudun joko täydelliseen mindfuckiin tai itkemään. Yuuko kertoo, että veli hakkaa sitä, eli nyt jumalauta joku kuolee. Jos veli ei kuole niin jokin on vialla. Kansa haluaa verisen kirveen! Kukaan ei pottuile Yuukolle! Tai näin ainakin olisin ajatellut jos olisin ehtinyt. Nimittäin heti kun Yuuko mainitsee sen, että veli hoisi hänen haavansa ja pyysi monta kertaa anteeksi, nousee karvat pystyy. Yuuko vähättelee asiaa ja puhuu rauhallisesti. Ei tiedä hyvää.

"Mutta silloin kaksi vuotta sitten, jouluna..." ja sitten vielä oikein selostus siitä, kuinka se kaikki jatkuu edelleen. ED:n jälkeen Yuuko ehkä hieman epäreilusti syyllistää Yuuta, mutta olen niin fiiliksissä mukana, että Yuuko voi mielestäni kokemansa jälkeen olla niin epäreilu kuin olla ja voi. Ja mikä oli oikea syy, jos Yuu juuri valehteli? Hän ei vain tykännyt Yuukosta tarpeeksi vai mitvit(tai siis itselläni on kyllä teorioita asian suhteen, mutta mitä tässä nyt yritettiin viestiä)? Yuun kannalta kyllä ihan itsemurha-ainesta tämä tilanne, kun taas Yuuko on täysi nukke.

Tässä vaiheessa katsojan tupakka-aski hupenee hälyttävää vauhtia. Uskaltaako tätä enää katsoa?

Kaikenlaista tosi hienoa tapahtuu. Nagi menee sanomaan olevansa Kuzen tyttö, josta jo odotin jotain tilanteeseen täysin sopimatonta tyttötappelua. Yllätyin positiivisesti. Yuu yrittää jotain lesota ja ottaa pataan, mutta korjaa pian tilanteen karkaamalla Yuukon kanssa ja ensimmäisen riidankin saa soviteltua(tässä vaiheessa Yuukolla on muuten tosi söpö vaatetus). Yeah! Mikä voisi enää mennä pieleen? Kuluu puoli jaksoa ja ensin veli ilmestyy paikalla, pöllii Yuun kellon, josta syntyy ketjureaktiona Yuukon päätyminen veljen hoteisiin jälleen. Katsoja käy ostamassa nyt lisää tupakkaa.

Ensin ajattelin että mitä hittoa Yuuko duunaa, mutta sitten tajusin panikoinnin sopivan Yuukolle loistavasti. Äärimmäisen epävarma henkilö on kuitenkin kyseessä, että ensimmäinen turvasatama(vaikka se onkin veli) otetaan kyllä. Pari jaksoa myöhemmin veli polttaa itsensä elävältä aivan kuten sen pitikin tapahtua. Tyylikästä. Tulevaisuus näyttää valoisalta, harmi vaan että Yuukon pitää vielä KUOLLA. Ennen sitä Miki-chan liitetään löyhästi Kuzen, Yuun ja Yuukon entisaikoihin. Tämmöinen "yhteinen tarina" iskee itseeni aika kivasti aina, että kyllä tykkäsin.

Meinasin huutaa: "ÄLÄ TEE SITÄ, KUOLET SENKIN PÖLVÄSTI!!!!!
Siis silloin kun se pallo siinä tiellä ensimmäisen kerran näkyy. Kaikki on niin hyvin, että eihän se Yuuko enää kauaa voi elävien kirjoissa olla, ja tiellä olevat pallot nyt vain sattuvat animeissa tappamaan kaiken mikä liikkuu. "Haluan nähdä Yuun vielä kerran..." Joo kyllä on surullista. Ja vituttaa.

Muistelisin Kein ja Chihiron itkeneen yhdessä siellä juna-asemalla jossain vaiheessa. Meinasin jo ihan vain Chihiron takia itkeä mukana, mutta onnistuin pidättäytymään tästä äärimmäisen miehisestä suorituksesta. Tykkäsin muutenkin tosi paljon, kun vanhoja hahmoja tuotiin välillä ruutuun ja kokonaistarinaan liitettiin oikeastaan kaikki. Tykkäsin myös Chihiron jouluasusta ihan tooosi paljon.
Joo en jaksa enää kirjoittaa, vaikka sanottavaa olisikin. Laadukasta settiä, vaikka ei kyllä ykköseen läheskään yllä. Hahmot tosi jees, visuaalinen ilme ehtaa Shaftia ja tarina perustragediadraamaa. Hieman sekavahko ja ylifilosofinen paikoittain, mutta minunlaiseni outopallo ei sellaisesta paljoa häiriinny.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Anime- ja mangasarjat sekä elokuvat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 34 vierailijaa