Samurai Champloo

Tiettyä anime- ja/tai manganimikettä koskevaa kohdistetumpaa keskustelua.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
shounen
Viestit: 238
Liittynyt: Ti Kesä 14, 2005 17:01
Paikkakunta: Vuorela

Re: Samurai Champloo

Viesti Kirjoittaja shounen » Ma Touko 26, 2008 10:23

The Vegito kirjoitti:Tilasin kyseisen sarjan DVD boxin viikonloppuna ja nyt vain odottelen, että se saapuisi.
Hintaakaan ei ollut, kuin vaivaiset 20e.
Mistäs sie olet sen noin halpana löytänyt :shock: on kyllä jo hyllyssä mutta olen kyllä maksanut paljon enemmän aikoinaan sarjasta ^^ Toivottavasti vain joku tarjous että ei mikään mistä olisin itsekkin saanut hankittua jo aikoja sitten halvemmalla.

Sarja on sellainen että suosittelen jos pidät huumorista, huonoista/hyvistä vitseistä ja osittain vakavista ajatuksista maailmasta. Ainakin itse totesin sarjan katsottuani että tälläinen sen oli, huumoria mutta samalla mietittiin syvällisiä asioita ilman että sarjasta olisi tullut liian synkkä.
:3

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

Re: Samurai Champloo

Viesti Kirjoittaja Olke » Ke Touko 28, 2008 15:12

Tulipas tämäkin katsottua. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, etten olisi menettänyt mitään, vaikken olisikaan koskaan luonut katsettani tämän tekeleen suuntaan.

Samurai Champloo alkaa lupaavasti. Söpö päähenkilötyttö, seuranaan kaksi kovanaamaa, jotka eivät tule toimeen keskenään. Tämän lisäksi kovanaamat ovat tosi koviksia, jotka heiluttelevat miekkojaan näyttävästi ja taidokkaasti. Odotin tämän olevan taistelupainotteinen sarja, jossa taistelut kuitenkin pidettäisiin sopivan mittaisina eikä sorruttaisi turhaan tuijotteluun, selittelyyn ja muuhun typerään. Kunhan huiskittaisiin menemään ja jatkettaisiin matkaa.

No, kuten sanoin, alku on lupaava. Heti tapellaan, sitten tapellaan vähän lisää. Tämän jälkeen levätään hetki ja sitten jatketaan. Matkantekokin keskeytyy melkein heti, kun muutama vihollinen ilmaantuu paikalle. Tämän jälkeen sitten taistelut alkavatkin jo vähän puuduttaa. Niitä ei joko ole ollenkaan tai sitten ne kestävät vain hetken. Pidemmät taistelut ovat esitetty niin epätarkasti, ettei niistä jää samanlaista "voi hitsin pimpulat kun siistii"-tunnetta kuin ensimmäisen jakson baarikohtauksesta.

Aloin miettiä, että olisiko Samurai Champloo sittenkin ennemminkin slice-of-life-sarja, jossa taistellaan. Näin ei kuitenkaan omasta mielestäni ole. Sarjan taistelut ovat sen verran ylilyötyjä. Muutenkaan tässä ei siihen elämään keskitytty vaan yleistä hupailua käytettiin lähinnä vain siihen, että tapahtuisi jotain josta taas seuraisi tappelu. Samurai Champloo ei kuitenkaan lunasta lupauksiaan toimintapainotteisenakaan animena. Kuten sanottua, taistelut ovat ohi liian nopeasti tai niiden toteutus on niin "huolimaton", ettei niistä pääse nauttimaan.

Jinin taistelut olivat kaikki joko lyhyitä, kuten kuuluukin, tai sitten niiden liike oli niin nopeaa, että se näytettiin pelkkinä valonvälähdyksinä. Tästä minulla ei ole valittamista. Mugen onkin sitten aivan eri asia. Tyypin pomppiminen alun baarikohtauksessa oli mukavaa katseltavaa, ja antoi kuvan hänestä miekkamiehenä, jolla on pirusti taitoa, muttei mitään varsinaista taistelutyyliä. Tämä illuusio kuitenkin särkyi myöhemmissä jaksoissa, joissa Mugen vain juoksenteli ympäriinsä ja huitoi miekallaan, sanalla sanottuna narutoili. Ehkä tekijät olivat tarkoittaneetkin asian olevan niin, että Jin on selvästi parempi kuin Mugen. Tämä kuitenkin saa minut kummastelemaan, että miksi pirussa Jin sitten itsekin oli niin kivenkovaan sitä mieltä, ettei hän pysty tappamaan Mugenia.

Kuten monessa muussakin sarjassa, niin tässäkin sivuhenkilöt nousivat lopulta kolmikkoa mielenkiintoisimmiksi. Rahanväärennysjakson poliisininjanainen jäi mieleen mielenkiintoisimpana hahmona. Toinen vastaava oli muun muassa maalaus- ja baseballjaksoissa esiintynyt lihava poliisi. Yllättäen fillerijaksotkin olivat monesti mielenkiintoisempia kuin varsinaiset juonijaksot, parhaimpana esimerkkinä nyt juurikin baseballjakso. "Aarretta etsivät zombiet"-jakso taas on minun mielestäni hyvä esimerkki surkeasta jaksosta.

Tämän sarjan mainostaminen jonkinlaiseksi hiphopin ja samuraiseikkailun fuusioksi on mielestäni kyllä käsittämätöntä paskapuhetta. Sarjassa ei ensinnäkään ollut varsinaisesti hiphoppailua, musiikkia, paria fillerijaksoa ja muutamaa lyhyttä kohtausta lukuunottamatta. Tietysti Mugenin taistelu näyttää välillä breakdancelta, mutta suurimmaksi osaksi sekin on vain juoksemista ja hyppimistä, joten siinä se. Ehkä sarja olisi toiminut paremmin ilman täysin puskan takaa tulevia beatbox- ja rap-sessioita, jolloin sarjan musiikitkin olisi voitu vaihtaa johonkin samuraiseikkailulle paremmin sopivaan. Taitaapa kuitenkin olla niin, että hiphoppailun poistaminen olisi tehnyt sarjasta Samurai Champloon sijaan The Generic Samurai Adventuresin (nythän se on The Generic Samurai Adventures With a Hint of Hip Hop lololo). Samurai Champloon "hiphop-tyyli" ei minua häirinnyt, vaikka hiphop muuten häiritseekin.

Kaiken kaikkiaan Samurai Champloo saa minulta arvosanan ihan OK. Ja tuo ei ole hyvä juttu. Tämä sarja ei herättänyt minussa satunnaisia naurahteluja lukuunottamatta mitään tunteita. Tämän huomasi erityisen hyvin päätösjaksossa, kun huomasin, ettei minua kiinnosta pätkääkään mitä hahmoille tapahtuu. Halusin vain jakson loppuvan voidakseni sanoa katsoneeni tämänkin sarjan loppuun.

Avatar
Thro
Viestit: 10
Liittynyt: Ti Tammi 22, 2008 15:28
Paikkakunta: Jyväskylä
Viesti:

Re: Samurai Champloo

Viesti Kirjoittaja Thro » Ke Touko 28, 2008 21:29

Muistaakseni hiukan yli vuosi takaperin katselin kyseisen sarjan.

Omalla kohdalla mielenkiinto sarjaan kesti lähes loppuun asti, piirtografiikka oli mukavaa katseltavaa ja ääninäyttely onnistunutta.
Taisteluiden pituuksissa olen hiukan erimieltä Olken kanssa, tässä sarjassa itse ainakin pidin huomattavana plussana ettei
nimenomaan taistelukohtaukset 'kärsineet' DBZ/Naruto/Bleach -tyylisistä 4-5 jakson mittaisista satunnaisista mätkeistä, jossa molemmat osapuolet ovat vuorotellen toistensa niskanpäällä ja lopuksi toinen voittaa jollain ennennäkemättömällä superiskulla.
Toisaalta lyhyiden taisteluiden huonot puolet tulevat paikoin hyvin esille, kohtausten nopeat leikkaukset, huonot kuvakulmat + nopea tempoinen sähläys tiivistyy yhteen pakettiin, jolloin tuloksesta on vaikea saada järkeenkäypää kuvaa taistelun tapahtumista saati mahdollisista yksityiskohdista. (saattoi joutua parissa kohtaa katsomaan taistelun uudelleen saadakseen selville mitä tapahtui)

Noin yleensä ottaen tarinan koostumus muistutti hyvin paljon saman yhtiön aiempaa menestys-sarjaa Cowboy Beboppia, eli suurelta osin päähenkilöiden menneisyyteen perehtymistä sekä heidän toilailujen seuraamista nykypäivässä, sivussa yritetään hiukan korjailla menneisyydessä tehtyjä virheitä.
Vasta viimeisten jaksojen jälkeen alkoi vaivaamaan että oliko tässä sarjassa nyt lainkaan päätä tai häntää..
Ei ollut, hyvä juoni jäi puuttumaan mutta muilta osin minulle Samurai Champloo toimi hyvänä ajanvietteenä.
Lopussa sankareiden ihmeelliset hengissäselviämiset miekaniskuista huolimatta oli lievä pettymys, ns. väkisin väännetty onnellinen loppu :l .

Avatar
Kaneli
Viestit: 88
Liittynyt: Ma Loka 13, 2008 18:43

Re: Samurai Champloo

Viesti Kirjoittaja Kaneli » Ma Loka 13, 2008 20:03

Itse ajattelen, että joku heppu halusi näyttää ihmisille, että musiikilla voi olla vahva vaikutus ihmisiin juuri esim. animeissa ja peleissä ym. Ei niin legendaarinen tarina, mutta OST:t taivaista (jos joku 50 cent. käyttäisi näitä taustabiitteinä ja vetäisi jotain mongerrusta päälle niin olisi taas pari uutta timanttilevyä (no en tiedä mitä lie) seinää koristamassa). Kuvitelkaa Star Warsin "that's no moon, it's a space station" vaikka Ruben Stillerin äänellä niin kyllä pilaisi koko kohtauksen, on sillä audiolla iso vaikutus katsojaan. Death Noten teatraaliset musiikit kun L pudottaa kynän ja sitä kuvataan 135:stä kulmasta ja "videoefekteillä", ei toimisi mitenkään ilman orkesterin jumputusta.

Kun on ahdas pako juuri niitä ahtaita teitä pitkin poliiseja/muita karkuun, ja kunnon rehvakas ja biitikäs musiikki soi niin ohops nyt onkin meininki päällä.

Siis ei mitenkään animea vastaan sillä musiikki sen juuri tekeekin, ja tämä rento vakavuuden poissaolo, jolloin ei tule hernettä nenään jos nyt joku roolihahmo vähän hyppääkin viisi metriä.
Spoiler:
Tosin loppu oli massiivinen rätisevä pieru, ohjaaja/tarinaheppu koitti kuoria porkkanaa jalkapallolla, ei muuta siitä kitosh.
En ole minkään sanomani takana, mielipiteeni vaihtelee noin viikottain.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Anime- ja mangasarjat sekä elokuvat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa