Millaista ohjelmaa videoiltoihin?

Tämä alue sisältää Oulun Manga- ja Animekerhon Omake ry:n toimintaan liittyvää keskustelua.

Valvojat: Animeunionin Foorumiaktiivit, Omake / Hallitus

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Su Syys 19, 2004 15:06

Videoillan ohjelma ilmeisesti oli (taas kerran ;) ) onnistunut, koska kukaan ei juossut kirkuen karkuun. Rimaa hipoen mentiin tällä kertaa yhden ohjelman kohdalta minun mielestä, mutta tässä hieman laajemmin tunnelmia:

Abenobashi Mahô Shôtengai
Nyt toisella kerralla pitkähkön aikavälin jälkeen kerrassaan mainiota katsottavaa. Sarjan henki ja isommat juonenkäänteet ovat vielä kohtuullisen hyvin muistissa, joten nyt pystyi keskittymään yksityiskohtiin ja sen ansiosta irtosi aivan eri tavalla huumoria sarjasta. Lunaelin jo mainitsemat viittaukset Space Odyssey 2001:een ja Evangelioniin olivat omaa luokkaansa, mutta silti honkkarileffojen ja mätkintäpelien ystävänä parhaat naurut irtosi nelosjaksosta. Sashi huutamassa katolla "Adrian" ja Golden CLaw-turnauksen taistelussa kaikki Bruce Lee-maneerit iskivät täysillä. Eikä pidä unohtaa, että jokaikisessä taistelukohtauksessa soi taustalla herra Leen viimeisen elokuvan Enter the Dragonin musiikki.

Read or Die OVA
Edelleenkin mainiota toimintaa. Salainen British Libraryn ylläpitämä agentuuri ja siellä työskentelävät hahmot toimii, kuin junan vessa.. Pidin heti ekalla kertaa, kun näin ja pidän edelleen.

Black Magic M-66
Tämä oli se, jossa mentiin minun mielestä rimaa hipoen juuri ja juuri yli. ELämälle vierasta saastaa, jota pitää siinä mielessä aina välillä näyttää videoilloissa, että säilyy perspektiivi. Siis siinä mielessä, ettei kaikille aina tule sellainen kuva, että Japanissa tehdään vain ja ainoastaan hyvää ja laadukasta animaatiota, koska näin asia ei ole. Tässä mielessä M-66 täyttää paikkansa täysin.

Cowboy Bebop
Elävä leivos, joka puree ja heti perään kahden jakson verran draamaa. Sarja näytti taas kyntensä ja vaikka voisi tuntua, ettei enää paremmaksi voida mennä, niin aia se jaksaa yllättää. Kuten sarjan 12. jakson väli-insertissä sanottiin noin suurinpiirtein: "A work that shall be so good it will give birth to new genre is named Cowboy Bebop" sanatarkkaan ei välttämättä juuri noin. Tekijöillä itselläänkin siis ollut tuossa vaiheessa jonkinlainen aavistus minkälaista sarjaa ollaan tekemässä. Tai sitten ovat olleen suuruudenhulluja jurpoja, jotka oli vahingossa oikeassa ;)

Seuraavaan videoiltaan saa antaa ehdotuksia, jotka hallitus sitten diktaattorin johtaman oligarkian periaateiden mukaan mukaan hyväksyy tai tylysti hylkää.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Videoilta 9.10.2004

Viesti Kirjoittaja Lunael » Su Loka 10, 2004 02:41

Olipas mukava ilta. Väkeä lähemmäs viisikymmentä, uusiakin kasvoja näkyi mikä on aina positiivinen juttu, ja ennenkaikkea matsku oli kerrassaan mainiota.

Abenobashi Mahou Shoutengai 5-7

Abenobashin kakkoslevy kyntää ensin hetken, sitten paranee taas selkeästi, ja lopulta näyttää ettei sarja ole tosiaankaan pelkkää päätöntä parodiaa. Onneksi.

En itse oikein pidä sarjan dinosaurusjaksosta. Huonoja vitsejä, turhaa räimettä, ei oikeastaan mitään mikä kummemmin naurattaisi. Film Noir -jakso onkin sitten toista maata, tosin siitäkään ei revitä irti ihan kaikkea sitä mihin olisi ehkä ollut aineksia. Alun rakeinen ja sumuinen gangsteri-Abenobashi on sitä herkullista parodiaa joka on sarjan paras puoli.

Mutta sitten se seiska. Koko jakso on Arumin isoisän flashbackia takaisin sodanjälkeiseen Abenobashiin, kauppa-alueen syntyaikoihin. Eikä se jaksona voisi olla oikeastaan enää paremmassa paikassa sarjan kannalta. Slapstick ja sekoilu korvautuu hetkeksi vakavalla ja maanläheisellä kolmiodraamalla joka selittää monia asioita ja luo pohjan sille sarjassa piilevälle juonentyngälle. Kontrasti sarjan alkuvaiheeseen on todella kaunis, vähän samaan tapaan kuin sarjan avausjakson suhde kakkosjaksoon.

Jatkossakin on kyllä luvassa sitä parodiaa ja sekoilua, ei huolta.


Whisper of the Heart

Whisper of the Heartin jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Ghibli-studioiden kellarissa on onnea, iloa ja lämpöä täynnä olevan sammio, josta tarpeentullen ammenetaan reilulla kauhalla animaatiokalvojen päälle.

Whisper of the Heart on jälleen niitä leffoja jonka katsottuaan on kovin vaikea olla surullinen tai allapäin. Kaupungit eivät räjähtele, kuningaskunnat pelastu tai avaruuslaivastot kohtaa, mutta sensijaan sympaattiset ja uskottavat hahmot elävät normaalia elämäänsä joka on täynnä pieniä sydänsuruja, pieniä onnen hetkiä, ja pieniä ihmeitä. Arkidraamaa parhaasta päästä, periaatteessa täysin uskottavaa ja ehkä juuri siksi niin iskevää kamaa.

Whisper of the Heartin hahmokaarti on sympaattinen ja siihen ihastuu välittömästi, aina mielikuvitusmaailmaansa rakentavasta Shizukusta vanhaan ja sydämelliseen Nishiin. Elokuva olisi voinut ehkä pärjätä muutamaa minuuttia lyhyempänäkin, mutta toisaalta rakastan sitä miten filmiä tuhlataan sinänsä merkityksettömään, pieneen tunnelmointiin ja "turhan tekemiseen". Se luo sitä hahmojen luonnetta ja yleistä tunnelmaa. Ihmisuhdekuvaus välttää minusta aika selvästi pahimman siirapin ja saippuan, joskin loppukohtaus ehkä tuntuu ainakin omaan silmään vähän hassulta. Mutta kaikenkaikkiaan hahmojen mukana elää elokuvaa katsellessa.

Illan parasta antia. Ihana elokuva. Ei mikään mestariteos, muttei kyllä kaukanakaan sellaisesta.


Vampire Princess Miyu OVA 1-2

Vampire Princess Miyu yllätti minut positiivisesti. OVA on vuodelta 1988 muttei ikä näy ainakaan omasta mielestäni juurikaan huonolla tavalla. Ainakin ensimmäinen puolikas siitä oli miellyttävä, täynnä tunnelmallisia mysteerejä erittäin tyylikkäästi toteutettuna, ja muutamalla mainiolla hahmolla maustettuna.

Jälkimmäinen viittaa lähinnä itse vampyyriprinsessaan. Miyu jättää häiriintyneen olon katsojalle. Hahmo ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, ja siellä välilläkin on paljon erilaisia sävyjä. Yksi osa verenhimoista saalistajaa, toinen ihmisiä shinma-demoneilta suojelevaa soturia, kolmas turhamaista pikkutyttöä. Kerrassaan erinomainen hahmo, niin suunnittelultaan kuin ulkoiselta toteutukseltaan. Miyun rinnalla etenkin toinen päähenkilö, spiritualisti Himiko jää todella valjuksi hahmoksi, melkein sivustakatsojaksi.

Odotan jälkimmäistä puoliskoa innolla, ja mielenkiinto heräsi myös 90-luvun loppupuolella tehtyä 26-osaista TV-sarjaa kohtaan.


Cowboy Bebop 14-16

Yhdistyksen taloudenhoitajan iloksi lisää parittajajatsia.

Jupiter Jazzin jälkeen palataan taas varsinaiseen päiväjärjestykseen eli irrallisiin episodijaksoihin. Bohemian Rhapsody on aina ollut suosikkejani koko sarjassa, siinä on monta hienoa detailia joihin ihastua aina mainiosta Chessmaster Hexistä avaruuskommuunin hippeihin, puhumattakaan lopun bluntti kädessä nollaavasta palkkionmetsästäjätä. Ja se juoni toimii muutenkin hienosti.

Black Dog Serenade ja My Funny Valentine ovatkin sitten omissa kirjoissa sitä keskikastin Bebopia, mutta kuten tiedämme, Bebop on paskimmillaankin hyvää. Edellinen on hyvin synkkä, melkein kokonaan Jetiin ja tämän menneisyyteen keskittyvä jakso, jälkimmäinen taas valaisee Fayen historiaa. Hahmojen rakentamisen kannalta oleellisia jaksoja, mutta kokonaisuuten sarjassa on monta parempaakin.


Seuraavaan normaali-videoiltaan onkin tavallista pidempi aika, nähdään viimeistään marraskuun lopussa Kaijonharjussa.

-Juha

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Vision of Escaflowne Allnighter 4.12.2004

Viesti Kirjoittaja Lunael » Su Joulu 05, 2004 08:10

Päähän sattuu. Todennäköisesti sattuu 35:lla muullakin.

Kertaalleen olen Arvostelut-alueelle vääntänyt Escaflownesta arvion, joten tässä lähinnä summailen nyt mieleen nousseita juttuja.

Vision of Escaflowne oli näin toisellakin katselukerralla ihan hyvä ja viihdyttävä sarja. Mutta allnighter-materiaaliksi, tai ylipäätään putkeen katsottavaksi on se kyllä aika paksua kamaa. Liikaa ihmissuhdekiemuroita, liikaa patsastelua, ja suurin osa tästä vielä sijoittuneena sarjan loppupäähän, reaaliaikana sinne aamuyöhön, jolloin katselijoiden viretila ei liene paras mahdollinen...

Escaflowne on minusta edelleenkin sarja joka alkaa ja etenee aivan älyttömän hyvin puoleenväliin asti, ja alkaa sitten kompuroimaan. Lähinnä muutos tapahtuu juonenkuljetuksen puolella - hahmoja ja juonielementtejä aletaan vetämään jossain määrin hihasta ilman suurempaa pohjustusta, ja dramaattisten palopuheiden ynnä pitkien katseiden määrä nousee toiseen potenssiin. Kokonaisuus ei tunnu järkevältä ja tasapainoiselta.

Sarjan hyvät puolet olivat toisellakin kerralla hyviä puolia. Kannon musiikki rokkaa aivan täysillä, ja Yakusoku wa Iranai on parhaita tunnareita koskaan, Gaean maailma on hienosti toteutettu, ja muutama hahmo on oikein mainio. Ja kuten sanottu, se eka puolikas toimii hiton hyvin noin ylipäätään.

-Juha

Raato17
Viestit: 3
Liittynyt: Ti Syys 30, 2003 23:01
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Raato17 » Su Joulu 05, 2004 10:15

Nyt joutuu vissiin ihan avutumaan.

Mistähän sitä alottaisi... No sanotaanko että sarjaa katsoessa tuli vihaiseksi. Olen kyllä ennenkin tavannut ohjelman josta viha puskee päälle, mutta että 12 tuntia! UGMH, kivellä ottaan! Vai luulee Seppäsen Iiro jotain extremestä tietävän =P

Itse sarjasta en tiennyt mitään ennen tätä sessiota. Nyt vaan toivon etten vieläkään tietäisi. Kuinka siis kaikki nämä kliseet on yhteen sarjaan saatu mahtumaan? Tehdäänpä oikein asialista:

1. Kissatyttö [X]
2. Höyheniä [X]
3. Enkeleitä [X]
4. Kukkien terälehtiä tuulessa [X]
5. Mechoja [X]
6. Koulupukuisia tyttöjä [X]
7. Ylipitkiä monologeja tunteista sun muusta [X]
8. Turhaa nimien lausuntaa [X]
9. Magiaa [X]
10. "Mustavalkoinen" maailma! [X]

Neonvaloista oli sentään jo luovuttu, aplodit sille!

Sarja eteni Höyryjyrän tavoin. Kertaakaan se ei päässyt yllättämään. Aluksi Jyrän alle jäivät toiveeni älykkäästä sarjasta. Seuraavan vuorossa oli nimike "tyylikäs sarja". Viimeiseksi liiskattiin jo melko alhainen, mutta silti positiivisiin puoliin luettava, "hauska sarja". Miksi ne ihmiskuntaa näin rankoo? Minnuun sattuu!

Viestini järjenjuoksu on jotakuinkin vastaavalla tasolla sarjan kanssa. AWGH! Halolla ottaan! Kaiketi jos tämän pläjäyksen 10-vuotta nuorempana olisin nähnyt niin jotain iloa siitä olisi ollut. Ikä tiedon kartuttaa, tieto lisää tuskaa ;)

No en minä nyt ihan kaikkea Escaflownessa vihaa =). Sivuosassa ollut Dilandau Albatau oli sen verran häiriintynyt tapaus että jotain sympatiaa hänelle heruu. Olin myös kuulevinani toisinaan taistelukohtauksissa jotain hyvän musiikin kriteerit täyttävää renkutusta, mutta tästä en päätäni pantiksi laittaisi.

Jokseenkin tylyn arvion jouduin väsäämään, mutta tämä vain sen vuoksi että tiedän miten paljon parempaa animea on olemassa. Katsokaa Cowboy Bebop, se on hyvä =).

-Nuori vihainen mies.

Avatar
Aysha
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Loka 01, 2003 16:22
Paikkakunta: Oulu, of course!

Viesti Kirjoittaja Aysha » Ma Joulu 06, 2004 00:45

Mjuu. Koko yönhän jaksoin kattoa, teetä lipittäen ja tunnaria lauleskellen. Se soi päässä muuten edelleen ajoittain... Kotiinkin jaksoin vielä kävellä, mutta sitten iski väsymys ja kuorsasinkin puoleenpäivään. Pari tuntia hoipertelin pää kipeänä ja ajantaju ihan hukassa ympäriinsä (*ooh, sataa lunta!!*), mutta hengissä olen ja reippaana kommentoin maratonanimekatselusessiota.

No, turha kai sanoakaan, että kivaa oli. (Ei, minä EN tunge tähän hymiötä...)
Sarja oli sinänsä ihan hyvä, ei mikään henk. koht. suosikkini, mutta katsottava. Puoleenväliin juoni eteni aika hyvin, mutta sitten alkoi laahaus ja toistelu, joka toi sarjaan kuutisen jaksoa lisää. Loppu oli hiukan siirappimainen, mutta olisi se voinut olla pahempikin.

Vaikka sarjaan on tungettu älyttömästi juuri noita em. kliseitä, oli siinä silti sitä jotain, mikä nostaa sen monien sarjojen joukosta. Päähenkilöt olivat hyvät, vaikka jokikinen kyllä arvasi, että nehän päätyvät yhteen, tapahtui mitä tahansa. Kissatyttö Merle oli korvistaan huolimatta persoonallinen ja lisäkuvioita juoneen tuova hahmo. Myös Pahis-isoveli oli huipputyyppi.

Musat oli ihan laadukkaita, ja alkutunnari niin päähänjumittuva, ettei mitään rajaa. Onneksi se on sentään suhteellisen hyvä, muuten menisi järki. Lopputunnari oli surkea enkä tykännyt yhtään, kun jokikinen jakso loppui diskobiittiin. Escaflowne-nimeä lauleskeltiin yhdessä jos toisessakin kohdassa, mikä hieman ärsytti, muttei yhtä paljon kuin loppubiisi. *värisee* Sii-rap-pi-a!

Kokonaisuudessaan sarja sijoittuu listallani johonkin hiukan puolenvälin yläpuolelle. Siis siitä jäi päällimmäisenä mieleen hyvät asiat ja suosittelisin muillekin katsottavaksi. Ja se on kyllä mainittava vielä erikseen, etten nukahtanut missään vaiheessa, eli on siinä sen verran sitä jotain, ettei sitä mielellään kesken jättäisi.

-Venla
"It means death,
the chances of succeeding are very low...
What are we waiting for??"

Avatar
Aysha
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Loka 01, 2003 16:22
Paikkakunta: Oulu, of course!

Viesti Kirjoittaja Aysha » Ma Tammi 10, 2005 11:16

Kokonaisuudessaan syksyn videoillat ovat kaikki olleet hyviä, etenkin kun illan viimeisenä on ollut cowboy Bebop, henk. koht. suosikkini.
Muita hyviä sarjoja olivat mielestäni Read or Die ja Abenobashi Mahou Shoutengai sekä allnighterin Escaflowne. Elokuvat olivat myös hyvin valittuja, varsinkin Tokyo Godfathers. Lupin ja Miyu eivät oikein iskeneet, mutta niin tylsää ei koskaan ollut, että olisin nukahtanut. ^.^ Hyvä ohjelmisto on ollut, joup.
"It means death,
the chances of succeeding are very low...
What are we waiting for??"

Avatar
Shampoo
Viestit: 36
Liittynyt: La Maalis 08, 2003 15:43
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja Shampoo » Ti Tammi 11, 2005 00:42

Kyllä Read or Die kolahti minuun. Mutta ei kai se mikään ihme ole, kun sarjassa seikkailee mun alter ego, Miss Paper. Bibliofiili agentti, joka työskentelee "kirjastossa".

- Shampoo -

Avatar
wulffin84
Viestit: 13
Liittynyt: Ti Tammi 11, 2005 19:29
Paikkakunta: Oulu.

Vision of Escaflowne oli hyvä.

Viesti Kirjoittaja wulffin84 » La Tammi 15, 2005 01:09

Vision of Escaflowne, Allnighter.
Näin ensikertalaiselle eli minulle toi aalnighteri oli hauska ja positiivinen kokemus 8).
Porukkaa oli tullut sopivasti, tunnelma oli käsin koskettelevaa, huih!
Ja sitten alkaa legendaariset aloitus musiikki eli Vision of Escaflownesta.
Se musa jäi soimaan tämän tapahtuman jälkeenkin :wink:.
Ja ai niin.
Olin näitä ”sankareita” että katsoin kaikki episodit eikä yhdessäkään vaiheessa uni pääsyt minua ylättään oli se sen verran mielekästä katsottavaa, ja hei…Escaflownee!
Ne miehien laulu, legenda. :) jep.

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Videoilta 29.1.2005

Viesti Kirjoittaja Lunael » Su Tammi 30, 2005 01:21

Melkein parin kuukauden tauon jälkeen taas videoiltaa, tällä kertaa vähän erilaista kun tarjolla oli leffan lisäksi neljän eri sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa. Noista se Bebopin jatko sitten kait haetaan...

Wings of Honneamise

Wings of Honneamisen suomijulkaisu 90-luvulla oli aikalailla ensimmäisiä animeja joita itsellä on tullut katsottua, ja pitkään on haluttanut mokoma nähdä uudestaan. Sen verran aikanaan elokuvasta pidin. Kunnon DVD-julkaisua siitä ei kuitenkaan käsittääkseni ole - nytkin leffa katsottiin levyn sijaan videolta suomiteksteillä.

Kyllähän Honneamise on vieläkin todella vaikuttava pätkä. Se etenee hyvin verkkaisesti, mutta sen draama on kaunista ja uskottavaa, ja juoni hyvin monitahoinen. Ja se maailma, se on vaan niin perhanan upea. Honneamisen vaihtoehtoinen todellisuus on luotu niin pieteetillä ja taidolla ettei sitä kyllä voi kuin ihailla. Vaikka kulttuurit ja teknologia ovatkin omanlaisiaan, niissä on jotain tuttua. Ihmiset luonnollisesti ovat pahimmillaan ihan yhtä ikäviä olentoja, myös Honneamisen maailmassa.

Jokseenkin huvittavaa että Gainaxin ehkä paras tuotos koskaan sattuu olemaan kanssa se ensimmäinen.


Love Hina 1-2

Love Hinaa kuvaamaan tuli mieleen kahden ensimmäisen jakson aikana pari adjektiivia: turha ja tyhmä.

Hyvää, kevyttä romanttista komediaa katsoisi mielellään, mutta Love Hina tuntui vain kevyeltä. Pointti hukassa täysin, komedia ei juurikaan naurata, hahmot aikas vaisuja (paitsi se intialainen vaihtarityttö). Ei kyllä sellaista kamaa jota mielellään pidempään katsoisi.


Last Exile 1-2

Exilen katsomista vähän häiritsi videotykki, jossa kirkkautta oli säädöissä himpun verran liikaa. Itseasiassa aika paljonkin. Mutta siitä huolimatta ilmataistelut taivaan sinessä olivat aikalailla juuri niin upeaa katsottavaa kuin ajattelinkin, sarja kun on tullut DVD:ltä jo kertaalleen katsottua.

Last Exilen parhaat puolet ovat sen maailmassa, ja Range Muratan ihanissa designeissä niin hahmojen muunkin puolella.


Texhnolyze 1-2

Illan synkin pala, Texhnolyze, oli kyllä jotain mikä ei parin ensimmäisen jakson perusteella auennut juuri yhtään. Omituinen kuilukaupunki, tulevaisuuteen näkevä hiljainen tyttö, tappelija jonka jalka ja käsi leikataan irti... Mitään muuta kuin irtonaisia paloja ei kokonaisuudesta vielä hahmota.

Tunnelmaltaan (ja osin äänimaailmaltaan) sarjasta tuli mieleen kovasti Serial Experiments Lain, ja kyllähän tekijäpuolella pientä päällekkäisyyttä onkin. Nimekkäistä jampoista varmaan Yoshitoshi Abe kilauttaa suurimmalla osalla kelloa, molemmissa sarjoissa on hänen hahmodesigninsä. Muutenkin Texhnolyzen tunnelma oli välillä todella tiivis ja hyvä.

Mielenkiintoista kamaa, tosin ei tuosta vielä kummempaa tuomiota voi jakaa.


Noir 1-2

Jätin väliin, aivot olivat siinä määrin teknolyysatut.


Sellainen videoilta, ensi kerralla sitten taas normaaliin malliin. Saapa nähdä mikä on kansa mielipide sarjoista...

-Juha

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Su Tammi 30, 2005 01:58

Vieoilta meni siis. Ongelmia tosiaan oli, kun valkotasapainoa ei oikein meinannut millään löytyä, mutta seuraavaan videoiltaan asia korjataan.

En nyt tässä alka juurimaan sarjoja sen kummemmin, mutta omakelaisilta olisi kiva saada tietää pitäisikö tälläisä iltoja järjestää useammin? Eli sarjoista pari ensimmäistä jaksoa, joista sitten valitaan joku kokonaan katsottavaksi.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Raato17
Viestit: 3
Liittynyt: Ti Syys 30, 2003 23:01
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Raato17 » Su Tammi 30, 2005 03:30

Sanoisinko että paras videoilta pitkään aikaan. Ainakin omaan mieleen ohjelmisto sopi, mitä nyt Love Hina yritti vyön alle monottaa =P

Wings of Honneamise on hyvä elokuva edelleen. Vaikka ikää alkaa olla lähemmäs 20 vuotta ei se katselunautintoa häiritse tippaakaan. Elokuvaan kun on luotu täysin oma maailma kulttuureineen kaikkineen. Ihmisen malli on pidetty samana meidän todellisuutemme kanssa. Sodat, köyhyys ja ihmisten eriarvoisuus näyttävät olevan välttämätöntä meille, olipa tilanne mikä hyvänsä. Myös uskonto ja tiede oli vahvasti esillä ja näiden välille elokuva luo hienon kompromissin. En nyt näin äkkiseltään mitään huonoa sanottavaa elokuvasta löydä. Huvittavana seikkana huomasin vasta elokuvan puolenvälin jälkeen että siinähän on suomitekstit =)

Hove Hinaa olen tainnut jonkun puoli jaksoa nähdä inter web tv:n kautta. Alkaa kipukynnys ilmeisesti kasvamaan kun ei enää hirvesti sieluun noiden kohellusten katsominen koske. Alkumusiikki pisti nyt eritoten korvaan ja ei mitenkää hyvässä mielessä =P. Laitetaanpa vähän parempaa tarjolle: http://219.167.11.145:9000

Last Exilen olen kerran aikaisemmin nähnyt. Sumeilematta voi sanoa että sarja on aivan hillittömän hienosti tehty. Pari ensimmäistä jaksoa tuo esille sarjan päähenkilöt Klausin ja Lavien sekä heidän ammattinsa eli Van Shipin lentämisen. Tarkemmin Klaus toimii pilottina ja Lavi navigaattorina. Alkujaksojen massiiviset ilmalaivojen yhteenotot tulevat kutistumaan jatkossa, mutta enmpää en mene spoilailemaan. Ihan hyvä sarja kokonaisuudessaan eikä ollenkaan huono vaihtoehto Cowboy Bebobin tilalle.

Texhnolyze olikin täysin uusi kokemus minulle. Ei nyt hirveänä uskalla mennä tuomitsemaan sarjaa puoleen tai toiseen. Vähintään mielenkiintoiselta se kuitenkin vaikutti ja oma ääni jatkoon pääsevästä meni tällä kohdalla. Äänimaailma ja synkkä miljöö jäi omalla kohdalla päällimmäiseksi mieleen, positiivisella tavalla. Kohtuu häiriintynyttä menoahan se oli ja mikäs sen parempaa. Alkumusiikki oli rkleen hyvä! Tämän tulen katsomaan, tavalla tai toisella.

Noir on tullut myös aikaisemmin nähtyä. Alkujaksot etenevät kohtuu tiiviisti, mutta muistaakseni sen jälkeen meno vähän latistuu. Sarjan juoni pidetään visusti piilossa aivan loppumetreille saakka joten ei pidä turhautua jollei sitä päätä tai häntää heti ala löytymään =). Ihan OK sarja tämäkin. Musiikin on ehkä keskivertoa parempaa ja soundtrack on kuunneltavaa tavaraa.

Avatar
Enkuli
Viestit: 3
Liittynyt: Ma Elo 25, 2003 21:33
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Enkuli » Su Tammi 30, 2005 12:49

Hm, ihan kiva videoilta ei siinä mitään. Käydään ensin ohjelma läpi ja vastataan sitten Markun kysymykseen.

Wings of Honneamise oli varsin hieno monessa mielessä, mutta mielestäni se oli rakennettu todella heikosti. Joihinkin kohtauksiin oli käytetty liian vähän aikaa ja lisäksi kohtausten välillä liikuttiin toisinaan niin nopeasti, että punainen lanka ehti välillä kadota. Elokuva olisi kaivannut noin puolisen tuntia - tunnin lisää kestoa tai sisällön karsimista. Tämmöistä sattuu välillä, kun saadaan paljon hienoja ideoita, mutta ei uskalleta venyttää elokuvaa ns. "liian pitkäksi". Osa hahmoista jäi myös samasta syystä turhan irtonaisiksi.

Love Hina... jotkut varmaan havaitsivat allekirjoittaneen itsemurhahakuisuuden jo ensimmäisen jakson jälkeen. Konseptissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta fanservice ja kehno huumori eivät mielestäni istu ihmissuhdesotkuihin kovinkaan hyvin.

Last Exile oli kyllä upeaa katsottavaa varsinkin jos sattuu tykkäämään isoista sotalaivoista. Kontrastiongelmat kyllä häiritisivät tosiaan dialogiosuuksia pahasti, mutta sarja itsessään vaikutti hienolta ja hahmot jotakuinkin uskottavilta.

Texhnolyze oli aika mielenkiintoisen oloinen ja se pitäisikin nähdä kokonaan jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan videoilloissa, sillä pätkittäin katsottuna mahtaa mennä aika nätisti punainen lanka vielä enemmän hukkaan - puhumattakaan siitä, kuinka pihalla tulee olemaan jos yksi videoilta jää välistä. Alkuasetelma on kyllä aika kiehtova, eikä mitään hajua vielä tässä vaiheessa mihin ollaan menossa.

Noir onkin vanha tuttu ja rakas sellainen. Tunnelma toimii ihan täysillä, osakiitos menee tästä musiikeille jotka omissa kirjoissani ovat juustojen kärjessä. Sarja tosiaan kehittyy hieman hitaasti, mutta se ei loppujen lopuksi haittaa kunhan siihen pääsee sisälle. Hienon kaupunkitunnelman ja päähenkilöparin lisäksi täytyy vielä mainita mainiot taistelukoreografiat - en muistanutkaan että ne olivat noin tyylikkäitä. Noir olisi siinä mielessä mieluisa katseltava, että jaksojen välistä jääminen ei välttämättä haittaa paitsi aivan loppupuolella - tästä seuraa se, että yhden videoillan missannut ei ole koko loppusarjan ajan Ihaan pihalla vaan kärryille pääsee vielä.


Ja tästä päästäänkin vastaamaan Markun kysymykseen. Ideanahan tällainen otetaan neljä, valitaan yksi on ihan hieno, mutta pitkän sarjan jakaminen vaikka kolmen jakson pätkiin aiheuttaa sen, että koko hoito jakaantuu vähintään kahdeksan videoillan ajalle - siis yli puoli vuotta. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta jokaiseen videoiltaan ole pääsemässä ja erityisesti tiiviin juonivetoiset sarjat ovat heille todella harmillisia. Cowboy Bebop on toisaalta taas esimerkki onnistuneesta sarjavalinnasta, itse olen ainakin sitä mielelläni katsonut vaikka yli puolet jaksoista on mennyt ohi.
Pitkien sarjojen suhteen esittäisin toiveen, että mikä sarja nyt sitten valitaankin, se voitaisiin sijoittaa aina videoillan viimeiseksi. Täten ihmiset jotka ovat missanneet osia välistä, voivat missata loputkin halutessaan lähtemällä aikaisemmin eikä heille muodostu tympeää taukoa keskelle.
Oma ääneni menee kuitenkin vanhalle systeemille: lyhyitä, mielellään yksittäisiä kokonaisuuksia jotka voidaan katsoa alusta loppuun yhden videoillan aikana ja jakaantuvat korkeintaan kolmen ajalle. Pitkät sarjat sitten all-nightereina.

...ja sitten vaan odottelemaan äänestyksen tuloksia puhtaan pelon vallassa.

Avatar
Aysha
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Loka 01, 2003 16:22
Paikkakunta: Oulu, of course!

Viesti Kirjoittaja Aysha » Ma Tammi 31, 2005 14:08

Joup. Palautetta kehiin siis.

Wings of Honneamise tuli katottua pienessä transsissa, ei siis minun makuuni. Tylsä tarina, tylsät hahmot, tylsät musat jne. Aika surkea illanavaus.

Love Hina. Hmm. Jostain syystä täällä ei näytä olevan kovin suosittu... Mikään hirveä hinku ei miulla ole sitä katsomaan, kun puolet tuotannosta löytyy kotona levyltä, toinen puoli mangana, joten eipä haittaa, jos tämä hypätään yli. Joskus huumoria on hiukan liikaakin tässä, ettei enää naurata. Njoh, se siitä.

Last Exile oli ihan kiinostava, sitä voisi vaikka jatkossakin katsoa. Hiukan hassulta tuntuivat ne kyrillisten näköiset merkit nuissa ilma-aluksissa. *kjöh* Tuli hiukka mieleen star wars ja the chronicles of riddick... myuh.

Technolyze olikin sitten ihan älyttömän huono. Irrallisia palasia sekojen ihmisten maailmasta. Puhumattakaan siitä Huohotuksesta. Minä säälin niitä ääninäyttelijöitä... En missään nimessä haluaisi katsoa tätä.

Noir. Illan paras tärppi. Alkoi sopivan ripeästi. Hyvät musat lisäävät ehdottomasti plussia ja juoni eteni mukavasti. Ideakaan ei ole hirveän syvältä. Naismeininkiä vaihteeksi. Tämä oli oikeastaan ainoa, joka ansaitsisi Cowboy Bebopin paikan. Jep.

Kokonaisuudessaan tämä oli minusta surkein videoilta pitkiin aikoihin. Sinänsä idea valita pari sarjaa, joista näytetään alku, on ihan hyvä, sarjat vain eivät olleet yhtä hyvää laatua kuin ennen. Minun mielestäni. Tuollainen 'valitaan katsottava sarja äänestyksellä' on hyvä idea, ehkä toteutuskelpoinen kerran (korkeintaan kaksi) vuodessa. Tai sitten aina, kun illan viimeinen sarja on saatu päätökseen. Se oli myös ajoitettu aika hyvin, kun ilta oli kaikille avoin, mutta eipä auta siihen, että newbiet ovat alussa pihalla, kun sarja on kesken. Sillä ensi videoillassahan jatketaan vanhoja sarjoja. Jeps.
"It means death,
the chances of succeeding are very low...
What are we waiting for??"

Timo
Viestit: 1
Liittynyt: Su Tammi 16, 2005 16:08

Viesti Kirjoittaja Timo » Ti Helmi 01, 2005 01:04

Wings of Honneamise

Hieno verkkaisesti etenevä elokuva. Kyllä tällaisella on paikkansa minun maussani. Hyvä nähdä aina välillä sellaistakin jossa on jotain sanomaa eikä pelkkää messevää viihdettä. Eniten viehätti maailma joka oli rakennettu uskomattomalla pikkutarkkuudella aina kirjojen sidontaa myöten. Hieno elämys. Sivumennen sanottuna toistaiseksi toinen näkemäni anime jossa ei ole ängetty päähenkilöiden sekaan angstista tai ärsyttävän pirteää varhaisteiniä.

Love Hina

Jaahas. Romanttinen komedia ei ylipäätänsäkään iske minulle, mutta silloin tällöin läpi iskevä surrealismi piristi kokemusta. Erityisesti jäivät mieleen kolme (kylän?)vanhinta, jotka ilmaantuvat tyhjästä, lausuvat mystisiä viisauksia ja jatkavat matkaa. Ei hirveästi harmittaisi vaikkei koskaan tämän enempää näkisi.

Last Exile

Steampunk on aina hyvä asia, eikä höyrykäyttöisistä kivääreistä voi paljoa parantaa. Maailma ja juoni jäi sen verran kiinnostamaan että kyllä tätä katsoisi mielellään vielä lisää ainakin sen verran että selviäisi mikä ihmeen ulottuvuuksien välinen raja siellä taivaankannessa on. Päähenkilöt eivät sen sijaan erityisemmin innostaneet. Sarjassamme anime- ja mangakliseet: liian aikaisin itsestään huolehtimaan joutuneet kakarat.

Texhnolyze

Takakansitekstit ja alkutekstit musiikkien kera antoivat odottaa kunnon kyberpunkkia, mutta toisin kävi. Kai nämä irralliset ihmiskohtalot muutaman jakson sisällä loisivat yhteyksiä ja juoni selkiytyisi, mutta lievästi sanottuna omalaatuinen kerronta ja tyyli ei erityisemmin innostanut. Valaisulla leikkimistä ja kovaäänisen hengityksen käyttöä oli ihan liikaa.

Noir

Tämä iski täysillä. Heti alussa annetaan juonta ja henkilökuvausta yhdistettynä sujuvaan toimintaan. Erinomainen musiikki auttoi asiaa, erityisen hienoa oli taskukellon soinnin leviäminen täydeksi bändiksi. Eikä Pariisi ole niitä kaikkein käytetyimpiä ympäristojä animessa.

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Miyazaki-videoilta 3.4.2005

Viesti Kirjoittaja Lunael » Su Huhti 03, 2005 20:24

Pitkästä aikaa videoiltaa, tällä kertaa vähän normaalista poikkeavasti kun kokoonnuttiin katsomaan kolme Hayao Miyazakin elokuvaa. Mukavasti tämän videoillan jälkeen ainakin itsellä on kaikki oleelliset Miyazakit, Lupin III: Castle of Cagliostroa lukuunottamatta katsomatta.

N of the Valley of Wind

Luonto ja ihmisen suhde siihen on läsnä teemana enemmän tai vähemmän suurimmassa osassa Miyazakin elokuvista, mutta N:ssa varmasti ehkä selkeimmin. Tuhannen vuoden päästä ihmiskunnan rippeet elävät suuren tuhon jälkeisessä maailmassa, jossa tappavien myrkkyjen ja vaarallisten olentojen täyttämä saasteiden meri vain leviää ja leviää ajaen ihmiset yhä ahtaammelle. Silti ihmisen perusluonne on samanlainen kuin aina ennenkin - keskinäinen nahistelu ja valtakamppailu menee kaiken edelle.

N:ssa näkee muitakin juttuja jotka myöhemmin löytää hiton monesta Miyazakin elokuvasta. N itse on päähenkilönä aika tyypillistä Miyazakia - oma-aloitteinen ja voimakastahtoinen, jopa rämäpäinen tyttö, jonka sydämessä kuitenkin elää vahva inhimillisyys ja lämpö kaikkea elävää kohtaan.

N of the Valley of Wind oli mainio, toimiva elokuva, muttei kuitenkaan kohoa suosikki-Miyazakieni tasolle. Kahden tunnin leffana se on jopa turhan pitkän tuntuinen, toisaalta monta hahmoa ja asiaa olisi toivonut käsiteltävän syvemmin. Esimerkkinä vaikkapa Kushana joka hahmona vertautui omassa mielessä hyvin vahvasti Prinsessa Mononoken Lady Eboshiin. Varmaankin avain olisi kaivaa käsiinsä Miyazakin alkuperäinen, todella kehuttu N-manga, josta itse elokuvaan on päätynyt kait vain alkuvaihetta ja pieniä osia.


Porco Rosso

Porco Rosso olikin sitten elokuvana jo tyyliltään ja teemoiltaan ihan toista maata kuin melko raskas N. Kevyt, hauska, mutta jälleen kerran myös kaunis ja inhimillinen kertomus. Välimeri joskus maailmansotien välillä, fasismin noustessa Italiassa, hurjia (mutta pohjimmiltaan kunniallisia) lentokonepiraatteja ja lentelyä taivaan sinessä. Ja pääosassa miehestä siaksi muuttunut pilotti - jotain mitä ei paljon elokuvassa selitellä, mikä on minusta vaan älyttömän hieno juttu. Näin nyt vaan on käynyt, ja kun elokuvan maailma sen hyväksyy, miksei katsojakin?

Jälleen kerran ainakin omasta mielestä isommaksi päähenkilöksi nousee se nuori ja reipas tyttö, vaikka Marco, "punainen sika", nimellisesti päähenkilö onkin. Mutta ne leffan suuret totuudet sanotaan muista suista.

Porco Rosson katseleminen oli yksinkertaisesti vaan valtavan nautinnollinen elämys. Elokuva on täynnä lämmintä ja hyvää henkeä, aina alun hilpeästä piraattien iskusta alkaen. Nauraa saa, ja paljon. Toisaalta elokuvassa on myös upean tunnelmallisia kohtia, kuten loppuvaiheen Punaisen Sian kertomus sota-ajaltaan, taistelussa kaatuneista tovereista molemmin puolin rintamalinjaa nousemalla taivaan sineen suureen lentokoneiden virtaan, joka sai kauneudessaan tipan silmään.

Olen ymmärtänyt että Miyazaki on suuri lentokoneiden ja lentämisen ystävä, mikä näkyy hänen elokuvissaankin suht vahvasti. Siksi olisi helppo uskoa että Porco Rosso on elokuvana tullut todellakin sydämestä. Hemmetin hieno pätkä, ei ihan suosikkini eli Prinsessa Mononoken tasolla mutta kyllä parhaita näkemiäni Miyazakeja.


Kiki's Delivery Service

En paikan päälle jaksanut aiemmin nähtyä Kikiä jäädä katsomaan, kun se on tullut jo aiemmin nähtyä, joten käsittelen sen vain lyhyesti. Olen aina rinnastanut sen hyvin vahvasti Totoroon, ja nyttemmin toisaalta Ghiblin toiseen (hemmetin hienoon) pätkään eli Whisper of the Heartiin. Arkielämän kuvausta, kaunista ja inhimillistä sellaista, maailmassa jollainen meidänkin maailmalle saisi olla. Kiki on noitatyttö ja osaa lentää, eikä sitäkään jälleen kerran selitellä - se pitää vaan hyväksyä.

Kiki on perushyvää Miyazakia, lämminhenkinen ja kaunis elokuva, muttei mitään valtavan hienoa. Hyvää kamaa.

-Juha
Viimeksi muokannut Lunael, Ke Huhti 06, 2005 07:23. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Oulun Manga- ja Animekerho Omake ry”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija