Omaken mangalukupiiri: Frontier Line

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Boardi
Viestit: 41
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 23:32
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Omaken mangalukupiiri: Frontier Line

Viesti Kirjoittaja Boardi » Ma Helmi 02, 2004 19:23

Frontier Line 1-7
Yoshihisa Tagami (tarina ja piirros)
CPM (Central Park Manga), 2000


Vuonna 2113 saapuivat ensimmäiset kolonistit enteellisesti nimetylle planeetta Sodomille. Eletanialta kotoisin olevat kolonistit saivat myöhemmin seuraa The Empire nimisen valtakunnan lähettäessä omat kolonistinsa paikalle. Seurauksena oli tietenkin taisteluja, jotka jättivät loputtuaan alueille runsaasti vanhoja sotakoneita. Rauhan illuusio laskeutui Sodomin planeetalle...
Eteläisen ja pohjoisen valtakunnan välille kuitenkin kasvoi juopa, joka johti asevarusteluun. Seurauksena oli sisällissota, jonka kulkua Frontier Line seuraa.

Frontier Line-lehtien ylänurkassa on kustantajan ja hinnan alla maininta Scifi-Manga. Oikeampi muoto olisi kyllä Military scifi-manga, sillä sodankäynnistä, sitä varten rakennetuista koneista ja niitä käyttävistä ihmisistä tarinassa kerrotaan. Seitsemän Frontier Line-lehteä kertovat kuusi tarinaa, joiden taustalla sisällissota kulkeutuu kohti loppuaan. Ihan korkeajännitysten tasoiselle kerronnalle ei mennä, mutta jokaisessa tarinassa keskitytään ihmiskohtaloihin Etelän ja Pohjoisen joukkojen iskiessä yhteen. Tarinat ovat varsin traagisia ja sodankäynnistä ja siihen osallistuvista henkilöistä ei anneta auvoista kuvaa vaan realismi on onneksi ollut mukana (niin "realistinen" kuin mecha-taistelujen kuvaaminen nyt voi olla). Mihinkään splatter meininkiin ei kuitenkaan jouduta. Sodom-planeetan ympäristö muistuttaa aika paljon Yhdysvaltain "villiä länttä" ja jää valitettavasti aika vähäiselle esittelylle.

Jokaisen tarinan päätteeksi kerrotaan miten taistelussa kävi ja seuraavassa tarinassa jatketaan eri henkilöiden ollessa jutun päähenkilöinä. Myös taistelun ulkopuolella olevien ihmisten näkökulmaa valoitetaan, joten ihan täysin sotakuvausta ei siis tehdä, mutta sota on kuitenkin taustalla isona tekijänä. Näin saadaan ihmiskohtaloiden lomassa esiteltyä ihan näppärästi sodan kulkua kohti lopullista ratkaisua. Ratkaisu toimii hyvin.

Piirros on oikein toimivaa, etenkin tankkien, mechojen, lentovempeleiden ja muiden teknisten kojeiden osalta todella hyvin. Ihmishahmotkin ovat hyvää japanilaista tasoa, mutta itseäni hieman häiritsi ajoittainen toisen silmän piirtämättä jättäminen. Toinen piirrostyylissä huomiota herättävä seikka olivat jälleen nenät. Ehkäpä nämä molemmat tyyliseikat ovat piirtäjälle ominaisia ratkaisuja, joista hänen muut piirrostyönsä on helppo tunnistaa.

Ei tämä Shirowia ole, mutta onneksi tarinakin on ihan erityylinen kuin Shirowilla. Lähinnä tuli mieleen Venus Wars, mutta sekään ei ihan samantyylistä kerrontaa harjoita.

Ihan hyvä suoritus Yoshihisalta Frontier Linen kohdalla (joka on myös saatavana albumimuodossa, johon kaikki seitsemän lehteä on koottu).


-Lasse/Boardi

Avatar
jek
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 08, 2003 04:13
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jek » Ti Huhti 20, 2004 17:20

Frontier Line koostuu pienistä sodan ympärille kootuista tarinoista. Yksittäiset tarinat ovat kuitenkin hyvin lyhyitä, tarinan henkilöihin ei oikein ehdi muutaman kymmenen sivun aikana kunnolla tutustua. Pääpaino on joissakin tarinoissa Sodomin historian ja maantieteen kuvailussa ja laajamittaisessa räiskinnässä, ja sen seasta henkilöhahmojen yksilöllisyyttä on vaikea löytää.

Jos kyseessä olisi laaja, satojen sivujen mittainen eeppinen saaga, Sodomin sodan taisteluhistorioiden ja maantieteen esittely olisi ehkä perusteltua. Frontier Line on kuitenkin varsin ohut nippu lehtiä, ja 3-5:n sivun uhraaminen sotahistorialle per lehti tuntuu aika paljolta. Onkohan sarjaa tehty tai suunniteltu tehtäväksi enemmänkin, vai onko tekijä vain ollut innoissaan kuvitteellisen maailmansa maantieteestä ja historiasta?

Parhaiten toimivatkin ne tarinat, joissa vietetään vähiten aikaa itse taistelukentällä eli ne tarinat, joissa tuhlataan vähiten sivuja mechojen ja räjähdysten esittelyyn. Näitä olivat synkkä pasifistin tarina The Sultry Winds of Haavkatz ja viimeinen tarina, jossa sota on jo päättynyt.

Mechat ja muut sotakoneet, maisemat ja kartat oli piirretty mallikkaasti, kaikkia lajityypin konventioita noudattaen. Sen sijaan ihmishahmojen piirrostyyli oli aika, sanoisinko, <i>persoonallista</i>. Hahmojen nenät olivat omituisia pyöreäpäisiä tappeja, joista Michael Jacksonkin olisi ylpeä. Sanokaa vain minua vanhakantaiseksi, mutta kyllä bishounen-sankarilla pitää terävä nenä olla!

Lopuksi hieman pyyhkeitä englanninkielisen sarjan julkaisijalle: tarinat oli jaettu eri lehtiin ehdottoman, tarkan järjestelmällisesti tietyn sivumäärän mukaan. Lopputuloksena oli kummallisuuksia, kuten 4-5-lehtien minimustang-poppoon tarina, jossa 5-lehteen on päätynyt peräti tarinan viimeinen sivu, joka vain summaa tarinan. Myös kannet olivat vähän mitä sattuu, esimerkiksi 6-lehdessä oli ihan ehta Avaruuden Korkeajännitys -kansi (tekijänä Steve Stiles, miksi ihmeessä?), jonka teräsleukaiset sotilaat olivat kaukana Yoshihisan mangapojista.[/i]
-jek

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Lunael » Ti Marras 30, 2004 21:25

Yoshihisa Tagamin Frontier Line ei erityisemmin maistunut.

Asetelma on aika tavanomainen: ihmisten asuttamalla planeetalla Pohjoinen ja Etelä ottavat yhteen vuosien mittaisessa sodassa robottihaarniskoilla taistellen. Jokainen sarjan seitsemän irtolehden juttu on oma yksittäinen episodinsa jostain vaiheesta sotaa. Miehekästä menoa, uhrautumista, taistelua epätoivoisissa tilanteissa, naisia lähinnä sivurooleissa.

Graafisesti Frontier Line on melko epämiellyttävää jälkeä. Toiminnasta ei erityisen hyvin selvää saa, hahmopiirrustus on haparoivaa, ja mechat ovat kovin, kovin tavanomaisia.

Kerronnallisesti Frontier Linen suurin ongelma taitaa olla siinä, että sivuja käytetään lopulta läjittäin sotatapahtumien läpikäymiseen lähinnä tekstimuodossa. Ei sellainen ole toimiva tapa, tai miellyttävää seurattavaa. "Kymmenes pataljoona" "12. Dragoon-rykmentti", nimet vilisevät lukijan toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei sillä, eivät nämä tiedot ole kyllä edes oleellisia tarinan kannalta, ja osaava tekijä olisi sijoittanut sotatarinat geneeriseen viitekehykseen sen kummemmin tarkempiin spekseihin ja taustoihin menemättä - se olisi näin episodimaisessa sarjassa ollut paras ratkaisu, ja etenkin teeman ollessa sota erittäin toimivaa.

En siis pitänyt. En kummemmin positiivisia puolia sarjasta keksi. Mechapaahdossa pitää olla jotain muutakin koukkua kuin pelkkä pauke ja hienot robotit.

-Juha

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa