Englanninkielinen alkuteos The Floating Girl, 2000
Sujata Massey
Loistopokkarit, 2003 (Gummerus)
Rei Shimura (japanilaisamerikkalainen toimittaja/antiikkikauppias/rikoksia selvittävä nainen) on seikkaillut jo kolmessa kirjassa ja ei varmaankaan kuuluisi tälle palstalle muuten kuin sen seikan tähden, että kirjat sijoittuvat Japaniin. Sarjan neljäs osa saattaa kiinnostaa jo nimensäkin puolesta mangan ja animen harrastajia.
Rei Shimura ja tappava manga on ilmeisesti kustantajan markkinointiosaston painostuksesta muuttanut kirjan nimen juuri tuohon muotoon. Toisaalta Kelluva tyttö ei varmaankaan olisi kirjan myyntiä edistänyt. Niin tai näin, ainakin nimi oli sen verran mieleenpainuva, että huokean Loistopokkarin sattuessa silmiin ostin sen.
Maailmalta kuuluneet huhut kirjan sisällöstä eivät antaneet odottaa kovin hyvää ja huhu pitikin osittain paikkaansa. Onneksi kirjan nimen mukana tulleet mielikuvat suu vaahdossa sariinia metrotunneliin kantavista mangafaneista osoittautuivat paikkaansapitämättömiksi. Tappava manga oli kuin olikin vain varsin tavanomainen dekkari. Henkilöt eivät kovinkaan syvällisiksi muodostu ja Tokion kokoiseksi kaupungiksi päähenkilöt tuntuvat kohtaavan uskomattoman usein pelkän sattuman turvin. Itse Rei Shimura sotkeutuu mangan maailmoihin kirjoittaessaan japanilaisesta sarjakuvasta juttua Gaijin Times(!) lehteen.
Valitettavasti huonot uutiset koskevatkin sitten mangaa ja siitä esitettyä tietämystä. Ilmeisesti Sujata Massey ei ole kovin syvällisesti aiheeseen tutustunut, sillä manga-nimikkeinä esitellään kovin tuttuja nimikkeitä ja niitäkin aika vähän. Neon Genesis Evangelion, Oi! Jumalattareni! ja Hirviönsurmaaja (tätä en muuten tunnistanut, mikähän lienee alkuteos?). Junassa ainakin 14-vuotias tyttö luki juuri Neon Genesis Evangelionia, n 25-vuotias nainen jotain Samurai-mangaa ja 20 nuorimies luki (tietenkin) koulupukutyttösarjista.
Muutenkin stereotypiot esiteltiin aika tyypilliseen tapaan: Cosplay-porukka ilmoitetaan roolipelaajiksi (ja asia jätetään oikeastaan siihen) ja yliopiston manga-kerhoakin katsotaan karsaasti. Ehkä tämä kuitenkin oli kirjailijan keino esittää Rei Shimura totaalisen tietämättömänä koko mangan laajasta skaalasta.
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessäkin esitelty surullisen kuuluisa manga-kahvilan tapainen paikkakin esitellään, tupakansavuisen paikkana ja pitää sisällään ilmeisesti varsin pornografista tuotantoa. Neon Genesis Evangelion-kopioita kaiken lisäksi. Hyllyistä tuntuu kuitenkin löytyvän muutakin mangaa, kuten doujinshi tuotos nimeltään Showan tarinat (johon Rei on tutustunut käytyään mangaa myyvässä liikkeessä), joissa seikkailee Marsilainen Tyttö niminen supersankari. Sen taide ja tarina ovatkin lähes täydellisiä ja neiti Shimura alkaakin jäljittämään sarjakuvan vaikeasti tavoitettavia tekijöitä. Ja mysteeri on valmis alkamaan...
Tavalliselle dekkarien ystävälle tämä kirja on varmasti nopeasti luettava ja viihdyttävä teos. Kyllä tämän tosiaan luki, mutta stereotypiat olivat hieman liikaa ajoittain. Tätä keskivertolukija tuskin huomaa ja kenties saa jälleen kerran vääränlaisen kuvan japanilaisesta sarjakuvasta vaikka kirjassa kustannusyhtiön edustaja muuta väittääkin ja itseasiassa mainitsee suoran pornosarjakuvan olevan vain pienen osan koko alan myynnistä. Toivottavasti myös tämä tosiseikka jää lukijalle mieleen.
-Lasse/Boardi
Ps. kursivoinnin käyttö on peräisin Rei Shimura ja tappava manga-kirjasta, jossa kaikki mangaa koskevat (ja pari muutakin) sanat oli kirjoitettu kursivoituna, joka alkoi jossain vaiheessa kyllästyttämään kirjaa lukiessa. Ehkä tämä tehokeino toimii tässä paremmin
