Rei Shimura ja tappava manga

[Boardi]

Rei Shimura ja tappava manga
Englanninkielinen alkuteos The Floating Girl, 2000
Sujata Massey
Loistopokkarit, 2003 (Gummerus)


Rei Shimura (japanilaisamerikkalainen toimittaja/antiikkikauppias/rikoksia selvittävä nainen) on seikkaillut jo kolmessa kirjassa ja ei varmaankaan kuuluisi tälle palstalle muuten kuin sen seikan tähden, että kirjat sijoittuvat Japaniin. Sarjan neljäs osa saattaa kiinnostaa jo nimensäkin puolesta mangan ja animen harrastajia.

Rei Shimura ja tappava manga on ilmeisesti kustantajan markkinointiosaston painostuksesta muuttanut kirjan nimen juuri tuohon muotoon. Toisaalta Kelluva tyttö ei varmaankaan olisi kirjan myyntiä edistänyt. Niin tai näin, ainakin nimi oli sen verran mieleenpainuva, että huokean Loistopokkarin sattuessa silmiin ostin sen.

Maailmalta kuuluneet huhut kirjan sisällöstä eivät antaneet odottaa kovin hyvää ja huhu pitikin osittain paikkaansa. Onneksi kirjan nimen mukana tulleet mielikuvat suu vaahdossa sariinia metrotunneliin kantavista mangafaneista osoittautuivat paikkaansapitämättömiksi. Tappava manga oli kuin olikin vain varsin tavanomainen dekkari. Henkilöt eivät kovinkaan syvällisiksi muodostu ja Tokion kokoiseksi kaupungiksi päähenkilöt tuntuvat kohtaavan uskomattoman usein pelkän sattuman turvin. Itse Rei Shimura sotkeutuu mangan maailmoihin kirjoittaessaan japanilaisesta sarjakuvasta juttua Gaijin Times(!) lehteen.

Valitettavasti huonot uutiset koskevatkin sitten mangaa ja siitä esitettyä tietämystä. Ilmeisesti Sujata Massey ei ole kovin syvällisesti aiheeseen tutustunut, sillä manga-nimikkeinä esitellään kovin tuttuja nimikkeitä ja niitäkin aika vähän. Neon Genesis Evangelion, Oi! Jumalattareni! ja Hirviönsurmaaja (tätä en muuten tunnistanut, mikähän lienee alkuteos?). Junassa ainakin 14-vuotias tyttö luki juuri Neon Genesis Evangelionia, n 25-vuotias nainen jotain Samurai-mangaa ja 20 nuorimies luki (tietenkin) koulupukutyttösarjista.

Muutenkin stereotypiot esiteltiin aika tyypilliseen tapaan: Cosplay-porukka ilmoitetaan roolipelaajiksi (ja asia jätetään oikeastaan siihen) ja yliopiston manga-kerhoakin katsotaan karsaasti. Ehkä tämä kuitenkin oli kirjailijan keino esittää Rei Shimura totaalisen tietämättömänä koko mangan laajasta skaalasta.
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessäkin esitelty surullisen kuuluisa manga-kahvilan tapainen paikkakin esitellään, tupakansavuisen paikkana ja pitää sisällään ilmeisesti varsin pornografista tuotantoa. Neon Genesis Evangelion-kopioita kaiken lisäksi. Hyllyistä tuntuu kuitenkin löytyvän muutakin mangaa, kuten doujinshi tuotos nimeltään Showan tarinat (johon Rei on tutustunut käytyään mangaa myyvässä liikkeessä), joissa seikkailee Marsilainen Tyttö niminen supersankari. Sen taide ja tarina ovatkin lähes täydellisiä ja neiti Shimura alkaakin jäljittämään sarjakuvan vaikeasti tavoitettavia tekijöitä. Ja mysteeri on valmis alkamaan...

Tavalliselle dekkarien ystävälle tämä kirja on varmasti nopeasti luettava ja viihdyttävä teos. Kyllä tämän tosiaan luki, mutta stereotypiat olivat hieman liikaa ajoittain. Tätä keskivertolukija tuskin huomaa ja kenties saa jälleen kerran vääränlaisen kuvan japanilaisesta sarjakuvasta vaikka kirjassa kustannusyhtiön edustaja muuta väittääkin ja itseasiassa mainitsee suoran pornosarjakuvan olevan vain pienen osan koko alan myynnistä. Toivottavasti myös tämä tosiseikka jää lukijalle mieleen.


-Lasse/Boardi
Ps. kursivoinnin käyttö on peräisin Rei Shimura ja tappava manga-kirjasta, jossa kaikki mangaa koskevat (ja pari muutakin) sanat oli kirjoitettu kursivoituna, joka alkoi jossain vaiheessa kyllästyttämään kirjaa lukiessa. Ehkä tämä tehokeino toimii tässä paremmin

[Moira]

Olen lukenut Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkareita useampia, ja täytyy sanoa, että Floating Girl (luen englanniksi) on tähän mennessä heikoin. Sen lisäksi, että minuakin hieman penseytti kirjan tapa esittää manga- ja cosplay-kulttuuri (joskin Japanissa asuneen frendin kertomat jutut antavat ymmärtää, etteivät ko. kulttuurit Japanissa kaikin puolin niin kovin hohdokkaita ole), kirja oli dekkarina ja romaanina tylsempi kuin Masseyn aikaisemmat.

Itseäni Masseyn kirjoissa viehättää japanilaisen kulttuurin, etenkin tapakulttuurin, sopiva sujauttaminen vähän joka väliin sekä päähenkilön antiikkiharrastus. Harvoinpa populaarikulttuuri tarjoaa näin soveliaassa muodossa ja määrässä Japanin historiaa, taidetta ja tapoja.

Ainakin itseäni ilahduttavana asiana mainittakoon, että Floating Girlin mukana tullut pätkä seuraavasta romaanista Bride's Kimono oli heti paljon houkuttelevampi kuin koko FG.

[Aiko-chan]

Hirviönsurmaaja (tätä en muuten tunnistanut, mikähän lienee alkuteos?)

Eiköhän kyseessä liene Kei Kusunokin Onikirimaru, jota Viz julkaisi 90-luvulla nimellä Ogre Slayer. Ihme, ettei sitä kukaan enää muista. Se on kuitenkin ihan laadukasta tavaraa.
Sinällään jännä ajatus, että mangaa on ehtinyt olla Suomessa jo niin kauan, että jotkut artikkelit ovat nykyisin jo auttamattomasti passé.

[jek]

Olen lukenut Sujata Masseyn Rei Shimura -dekkareita useampia, ja täytyy sanoa, että Floating Girl (luen englanniksi) on tähän mennessä heikoin. [snikt] kirja oli dekkarina ja romaanina tylsempi kuin Masseyn aikaisemmat.

Minäkin olen nauttinut Masseyn aiemmista Shimuroista, ja siksi olinkin aika pettynyt tähän uusimpaan tuotokseen. Massey vaikuttaa aidosti rakastavan japanilaista antiikkia ja taidetta, ja kuvaa esineitä välillä jopa hekumallisesti. Kun en sitä puolta hirveän hyvin tunne, niin olen uskonut kaiken minkä Massey on antiikista kirjoittanut. "Tappavaa mangaa" lukiessa tuli mieleen, että toivottavasti Massey ei antiikkimaailmaa tunne yhtä huonosti kuin mangaa... No, toivottavasti "Tappava manga" oli niin heikko esitys nimenomaan siksi, että Massey ei ole osannut samastua otakujen maailmaan.

Edelleen kyllä ihmettelen, että mitä ihmeellistä siinä Masseyn keksimässä "Marsilainen tyttö" -doujinshissa muka oli olevinaan. Kuulosti Ranman, Sailor Moonin ja Urotsuki Dojiin ristisiitokselta. Brr.

[Cir]

Rei Shimura-kirjoja olen nyt lukenut reilut puolisen tusinaa (joista pari viimeistä vielä suomentamattomia), ja ihan nautittavaa dekkarilukemistahan tämä on. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen muistettavaa, ellei mukana olisi juuri tätä japanilaista kulttuuria.

Japanilainen paikallisväri on tosiaan sen verran toimiva mauste, että muutoin tavanomainen dekkarisarja erottuu edukseen. Japanilaiseen kulttuuriin liittyvät osat on kuitenkin kirjoitettu aika lailla ulkopuolisesta näkökulmasta, ja usein kaipaisivat parempaa syventymistä asioihin. Toisaalta, kun ottaa huomioon, että sankaritar on enemmänkin amerikkalainen, joka asuu Japanissa, kuin syntyperäinen japanitar, tämän voi hyväksyä.

Allekirjoittanutta kirjoista huokuva amerikkalaisnäkökulma kuitenkin aina välillä ärsyttää oikein kunnolla. Tämä näkyy aivan liian voimakkaasti juuri Tappavassa Mangassa, mikä on valitettavaa (meidän näkökulmastamme).

Mutta älkää pelästykö vaikka kommenttini saattaisivat negatiivisilta kuulostaa. Hyvää luettavaa tämä on.

[Moira]

Edelleen kyllä ihmettelen, että mitä ihmeellistä siinä Masseyn keksimässä "Marsilainen tyttö" -doujinshissa muka oli olevinaan. Kuulosti Ranman, Sailor Moonin ja Urotsuki Dojiin ristisiitokselta. Brr.

Ihmeellisyys taisi tulla siitä, että kyseisen Mars Girl -doujinshin tarinat sijoittuivat Japanin historiaan ja historiallisuus ja sen representointi oli dujinshin tekijöiden taholta kovin hyvin tutkittua. Antiikkiharrastaja siis jäi antiikkikoukkuun ja ihastui nuoren taiteilijan kyvykkyyteen.

Ehkä juuri tuossa on se tympeän olon tuottaja. Mangalla ei sinänsä nähty mitään arvoa vaan mainstream ja suurin osa doujinshista leimattiin roskaksi. Haiskahtaa vanhalle korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin vastakkainasettelulle, yh.

[iyu]

Hmh, meinasin itsekkin kirjoittaa tästä jutun, mutta Boardi ehti näköjään ensin ^^. Njuu kirja meni alas parissa päivässä ja oli sinäänsä ihan viihdyttävä. Sinäänsä kirjan formaatti ihmettytti minua suuresti, että se oli osaksi opas Japaniin ja sen kulttuuriin. Asiat selitettii tosiaankin hyvin länsimaalaisesti ja siksi välillä hieman häiritsivätkin, mutta tulihan noista selityksistä taas pari uutta asiaa opittuakin.
Täysin dekkarihan tämä kirja oli, mutta asettelu oli kyllä kiinnostava ja jaksoi kantaa loppuunasti. Loppu tuli ainakin minulle lievästi töksähtäen, mutta toisaalta se kertoi vain siitä että olisi lukenut mielihyvin toiset 368 sivua lisää, no jos nyt ei sentään.
Eniten mieltäni jäi kalvamaan sama asia minkä Jek otti puheeksi. Tuo Doujinshi jonka ympärillä juoni pyöri, kuullosti aiva pirun huonolta mutta ehkäpä sen kiinnostavuus liittyi sen historialliseen puoleen.
Loppujen lopuksi ihan mukava dekkari, höystettynä pienellä Japani-oppitunnilla.

[Armin^]

Ostin kirjan ja luin sen hetkessä.

Nimen Tappava manga ja takakannessa olleiden lupauksien "mangafanit alkavat elää sankareidensa elämää aina katkeraan loppuun asti" antoivat ymmärtää, että oli mangassa olisi jotain mystistä, ja olisi lukuisa määrä murhia, jotka on kopioitu mangasta ja lauma häiriintyneitä nuoria. Odotin kaikkea muuta mitä kirjassa oli.

Se meni kuitenkin purematta alas.
Tosin loppu oli pettymys ja ei siellä paljoa mitään uutta ollut.

Hyvä asia kuitenkin oli mielestäni, että Sujata Massey yrittää ehkä sulattaa juurettomuuttaan (vanhemmat saksasta ja intiasta, syntynyt Englannissa, asunut Japanissa, asuu nykyään Yhdysvalloissa) Rei avulla. Rein tasapainoilu kahden kulttuurin välissä on välillä huvittavaa ja välillä surettavaa.

Mielestäni kirja ei kuitenkaan ollut niin huono, etten lukisi lisää Sujata Masseyn tuotoksia.

[Casandara]

Tämä oli ensimmäinen Rei Shimurani, (vaikka olenkin seurannut kirjojen tulemista tiiviisti sarjan alusta asti) ja täytyy myöntää että manga sarjojen bongailu oli hauskaa ja juonikin toimi, kunnes aivan lopussa lässähti jotenkin kuin pannukakku.

Sitten luin että kirjailija oli kirjoittanut pääosin intiassa tämän kirjan ja sitten palannut takaisin kotiin, joten oletan hänen kirjoittaneen tuon lopun joko lentokoneessa tai vasta kotona, jolloin kirjan tunnelma on ehtinyt karata häneltä maisemanvaihdoksen ja/tai kiireen vuoksi.

Kirja oli silti hyvä ja aion kyllä aloittaa Rei Shimurat alusta ja lukea tämänkin uudestaan Ehkäpä jopa ostan kirjat itselleni jos muistakin pidän. Hyvää kannattaa tukea, niin sitä saa lisää - olen ahne otus

[Sleepwalker]

Ostin kirjan ja luin sen hetkessä.

Nimen Tappava manga ja takakannessa olleiden lupauksien "mangafanit alkavat elää sankareidensa elämää aina katkeraan loppuun asti" antoivat ymmärtää, että oli mangassa olisin jotain mystistä, ja olisi lukuisa määrä murhia jotka on kopioitu mangasta ja häiriytyneitä nuoria. Odotin kaikkea muuta mitä kirjassa oli.

Niin, minäkin ostin kirjan ja luin sen hetkessä.

Minusta takakansiteksti oli todella harhaanjohtava. Mielestäni oikeastaan manga ei tappanut ketään... Kaiken lisäksi takakannessa puhuttiin mangafanEISTA... monikossa, mutta mielestäni se ei oikein sopinut...

Olin oikeastaan aika pettynyt juoneen. Sujata Massey ei ollut niin keskittynyt mangaan kuin rikokseen. Kaiken lisäksi Rei Shimura oli minusta sellainen kirjan päähenkilö, johon on mahdollisimman vaikea samastua. Mielestäni Rei oli niin tökerö ja tietyllä tavalla japanilaisiin tapoihin verrattuna tavattoman epäkohtelias... Rei ärsytti minua koko ajan...

Pidin kirjaa itseasiassa vain hyödyllisenä Japanin kulttuurin oppikirjana. Ainakaan en löytänyt mangoista mitään kovin tappavaa.

[Cir]

Minusta takakansiteksti oli todella harhaanjohtava. Mielestäni oikeastaan manga ei tappanut ketään... Kaiken lisäksi takakannessa puhuttiin mangafanEISTA... monikossa, mutta mielestäni se ei oikein sopinut...

No löytyihän sarjasta niitä mangafaneja, mutta kieltämättä ei niinkään siinä merkityksessä, kuin mitä takakannen teksti lupaili.

Olin oikeastaan aika pettynyt juoneen. Sujata Massey ei ollut niin keskittynyt mangaan kuin rikokseen.

No, koko sarjahan on nimenomaan dekkari, eli luonnollisestikin pääpaino on juuri rikoksella ja sen selvittämisellä. Siihen nähden Massey tuo kyllä ihan mukavasti esille myös manga-asiaa, joskin näin harrastajaa harmittavan länsimaisen kapeasta näkökulmasta.

Kaiken lisäksi Rei Shimura oli minusta sellainen kirjan päähenkilö, johon on mahdollisimman vaikea samastua. Mielestäni Rei oli niin tökerö ja tietyllä tavalla japanilaisiin tapoihin verrattuna tavattoman epäkohtelias... Rei ärsytti minua koko ajan...

Rein "epäkohteliaisuus" on yksi kirjasarjan pidempiä juonikuvioita. Itse asiassahan Rei ei ole niinkään epäkohtelias, kuin suoraviivaisen amerikkalainen (tai länsimaalainen). Vitsihän piilee siinä, että ulkopintaisen kohteliaisuuden ja rituaalien hallitsemassa Japanissa Rein käytöstä vertaa automaattisesti "paikalliseen" väestöön, jolloin hän vaikuttaa melkoisen tökeröltä ja epäkohteliaalta. Sarjan seuraavassa kirjassa, The Bride's Kimono (?) käännetäänkin tämä tilanne päälaelleen palauttamalla Rei vanhaan kunnon USA:han, jossa Rei puolestaan tuntuu suorastaan ylikohteliaalta!

[Sleepwalker]

Rein "epäkohteliaisuus" on yksi kirjasarjan pidempiä juonikuvioita. Itse asiassahan Rei ei ole niinkään epäkohtelias, kuin suoraviivaisen amerikkalainen (tai länsimaalainen). Vitsihän piilee siinä, että ulkopintaisen kohteliaisuuden ja rituaalien hallitsemassa Japanissa Rein käytöstä vertaa automaattisesti "paikalliseen" väestöön, jolloin hän vaikuttaa melkoisen tökeröltä ja epäkohteliaalta.

Rei asui Japanissa. Luulisi, että hän olisi oppinut jotain. Tuntui, että tiesin itse käytöstavoista enemmän, vaikka en ole käynytkään Japanissa...

[Cir]

Ainahan niitä oppii, mutta on se sentään ihan eri asia kuin olla syntyperäinen kulttuurin kasvatti. Varsinkin erittäin ritualisoidussa ja muodollisessa japanilaisessa kulttuurissa tämä näkyy erinomaisesti.

Eli, vaikka Rei on tietoinen valtaosasta rituaaleja ja käytäntöjä, eivät ne kuitenkaan tule hänelle luonnostaan, vaan hänen on pakko erikseen miettiä niitä. Lisänä tulee vielä hänen länsimainen ajattelutapansa naisen tasa-arvoisuudesta (johon japanilaisessa kulttuurissa on vielä valitettavan pitkä matka, vaikka ei siihen ole länsimaissakaan (vielä) ylletty), joka näyttäisi olevan syy jopa valtaosaan hänen kommelluksistaan.

Uskoisin vahvasti, että vaikka itsekin tiedän ainakin pinnallisesti aika paljon japanilaisista käytöstavoista, niin enköhän minäkin tekisi pitkälti samat virheet kuin Reikin, luultavasti jopa mokaisin kahta kauheammin.

[Niko-Kun]

(Anteeksi, että annoin itseni kestää turhan kauan)

Mjoo.. Lukenut olen ja pidin siitä erittäin paljon. Kirjailijalla oli "realistinen" kuvaus Japanin suurkaupungin vilinästä ja ahtaasta asumisesta
(ainakin se kuullosti uskottavalta), mutta vain ihmetytti se, että miksi hänen piti juuri kirjoittaa doujinsheihin liittyvästi murhasta?
(Tiedän että hänellä on muitakin kirjoja, mutta kuitenkin) Häiritsevää. Loppuratkaisu vaikutti ihan tyypilliseltä "dekkarille" (huonoissa dekkareissa murhaajan arvaa ennen loppuratkaisua).

Mangaan ja animeen liittyvät viittaukset kuullostivat pinnallisilta ja niitä ilmenikin kohtalaisen paljon. Kai tarkoituksena oli saada epäanimefanitkin lukemaan tämän kirjan. No, ei voi kuitenkaan kirjaa haukkua katuun vaikka se ei olekaan tarkoitettu anime- ja mangafaneille. Enpä tiedä sitten mitä nämä "epäanimefanit" ajattelevat kirjasta (tai no, mangasta ja animesta yleensä) kun lukevat kirjan. Toivottavasti ei mitään pahaa, eihän?

[Cir]

mutta vain ihmetytti se, että miksi hänen piti juuri kirjoittaa doujinsheihin liittyvästi murhasta?

Eiköhän liene kyse pitkälti siitä, että kirjailija on halunnut tietoisesti valita kirjojensa teemaksi erilaisia japanilaisia "erikoisuuksia", erityisesti sellaisia, jotka ovat tavalla tai toisella ylittäneet länsimaissakin uutiskynnyksen niin, että ihan perusjenkitkin tietävät edes vähän mistä on kyse.

Eli, nopeasti päästä temmattuina:

- The Salaryman's Wife = useampia japanilaisen kulttuurin erityispiirteitä ikäänkuin "alustaen" esitelty, salaryman-kulttuuri, palvelus/vastapalvelus-kulttuuri
- Zen Attitude = zen, uskonto, taide
- Flower Master = ikebana, yrityskulttuuri
- The Floating Girl = manga, cosplay, doujishit