OMAKE:n mangalukupiiri

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

OMAKE:n mangalukupiiri

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Pe Maalis 07, 2003 13:32

Tänään Oulun Manga- ja Animekerhon mangalukupiiiri pyörähti käyntiin ja luettavaksi tuli Mai the Psychic Girl, jonka on englanninkielisenä julkaissut Viz. Tämän otsikon alle tulee aikanaan lukupiirin kuuluvien arvostelut mangasarjasta. Arvotelut tulevat myös aikanaan Omaken kotisivuille, asiasta infoa myöhemmin.

Mangalukupiirin tavoite on saada aktivoitua myös mangan lukemista OMAKE:ssa ja toimintaperiaate on seuraavankaltainen: joku piiriin kuuluva valitsee 4 sarjaa, joita kaikki piiriin kuuluvat äänestävät. Eniten ääniä saanut luetaan. Kaikki kirjoitavat arvostelun, joka ainakin toivottavasti on spoilerivapaa. Mikäli spoilereita on ne hoidetaan keskustelualueen ohjeiden mukaan.
Viimeksi muokannut M-Arkku, Su Huhti 27, 2003 21:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » La Maalis 08, 2003 13:09

Mai the Psychic Girl 1-4
Tarina: Kazuya Kudo
Piirtäjä: Ryoichi Ikegami
Viz Communicatins Inc. 1989

Mangaa arvostellessa lähtökohdat on hieman erilaiset kuin kirjoja, koska teos voidan jakaa kahteen osaan, tarinaan ja piirrosjälkeen. Maissa se tuo näkyy tuskallisen selvästi, tarina toimii, piirrosjälki ei. Juoni kertoo Mai Kuju-nimisen tytön, jolla on psyykkisiä voimia, taistelusta maailmanlaajuista salaseuraa Wisdom Alliancea vastaan. Tarina itsessään on hyvinkin toimiva, imee mukaansa kerralla. Tuo koko sarja tulikin luettua kerralla putkeen, aikaa siihen meni noin neljä tuntia. En ole lukenut muita Kudon käsikirjoittamia töitä, mutta jos laatu on sama niin pitää yrittää kaivella.

Ikegamin taide taas ei oikein iskenyt. Paikoin kaunistakin jälkeä, mutta aivan liian harvoin. Kaikenkaikkiaan jotenkin sekavaa, koska pidän enemmän selkeistä linjoista. Sotkuinen vaikutelma jäi ja monissa kuvissa ei aina saanut yksityiskohdista selvää. Mai oli myös ensimmäinen Ikegamin piirtämä teon, jonka olen lukenut, joten ei ole tietoa onko tyyli sama muissa töissä.

Vizin käännös ei anna tälläkään kertaa moitteen sijaa. Hienoa huomata, että Viz on osannut asiansa käännösten saralla jo 1980-luvulla.

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus Se, että piirrosjälki ei iske ei ole syy jättää lukematta sillä tarina toimii tosi hyvin.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Avatar
jek
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 08, 2003 04:13
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jek » Ti Maalis 11, 2003 01:25

Mai the Psychic Girl 1-4
Tarina: Kazuya Kudo
Piirtäjä: Ryoichi Ikegami
Viz Communicatins Inc. 1989

Miami Vice -pikkutakkeja, pallohameita, collegepaitoja, Itä-Saksa ja tietenkin seinänkokoinen tietokone, jolla on viiden tuuman näyttö! Nakukohtauksen taustamusiikkina Walk like an Egyptian! Kultainen 80-luku!

1986 Japanissa ilmestynyt Mai - the Psychic Girl käyttää hyväkseen kylmän sodan luomia vinkeitä asetelmia, jossa psykokineettisillä voimilla varustetun 14-vuotiaan Main kyvyt kiinnostavat hämärää salaista organisaatiota, Wisdom Alliancea. Juonenkuljetus on tempoilevaa, hyviksistä ja pahiksista ei voi koskaan olla varma, mutta päähenkilö on herkkä ja hyvä. Kuinkas muuten.

Päähenkilö, Mai Kuju, on varsin persoonaton, ja sivuhenkilöt, kuten synkkä partaveikko Kaieda ja karvainen kaverinsa Tsukiro, varastavat shown. Mai on geneerinen sievä shôjo, jollaisilla on yleisesti psyykkisiä voimia ja muinainen verenperintö.

Olen aiemmin lukenut Ryoichi Ikegamin piirtämistä mangoista Crying Freemania, josta pidin kovasti. Main piirrosjälki noudattelee samoja rosoisia ja viivarikkaita linjoja. Ajoittain joukossa on hätkähdyttävän tarkkoja arkkitehtonisia ja teknisiä piirroksia: 80-luvun Bemarien ja Mersujen ystävät voivat saada Maista hyviä viboja. Tarina ja piirrosjälki toimivat suht hyvin yhteen. Ajoittain ultrarealististen taustojen ja tyyliteltyjen hahmojen välille syntyy kuitenkin häiritsevä ristiriita. Kaikenkaikkiaan piirrosjälki on kuitenkin nautittavaa jälkeä.

(Saabisu, saabisu!)
-jek

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Ke Maalis 12, 2003 14:29

Tähän saa muutkin kuin Omaken mangapiiriin kuuluvat avata sanaisan arkkunsa Maista. Samoin joku voisi kertoa toisesta Kazuya Kudon kirjoittamasta mangasta, Pineapple Armysta. Haluaisi tietää onko tarina siinäkin samaa tasoa. Piirtäjä siinä on käsittääkseni eri.

Ja mangapiirin arvotelut löytyvät kootusti osoitteesta http://omake.animeunioni.org/mangapiiri.htm
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Avatar
Kekko
Viestit: 466
Liittynyt: Pe Helmi 07, 2003 00:44
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kekko » To Maalis 13, 2003 22:10

Mai on oman aikansa lapsi, eikä se tarkoita yksinomaan DDR:läisen tele-apaatikon mukanaoloa sarjassa. Mai on realistissävyistä 80-lukulaista seikkailumangaa, jonka kuvakulmat, hahmosuunnittelu ym. monella tavalla tuo mieleen Golgo 13:n. Minua tuo tyyli ei välttämättä aivan kattoon asti innosta, koska se on "liian länsimaista" sävyltään. Muistan kyllä että se ei ollut hassumpi lukukokemus silloin aikoinaan.
* -> Yokohama Kaidashi Kikou <- *

Avatar
Boardi
Viestit: 41
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 23:32
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Mai the Psychic Girl

Viesti Kirjoittaja Boardi » Ma Maalis 17, 2003 16:26

Mai the Psychic Girl oli minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka olinkin sitä joskus selaillut kirjakaupassa. Toki piirrosasu oli tuttu Crying Freemaneistä, mutta piirtäjän tuttuudesta huolimatta teos on aina jäänyt paitsioon. Tosin ei enää :wink:

Mutta nyt lukupiirin ensimmäisenä teoksena Maihin pääsin tutustumaan.

Selkeästi 80-luvulla tehdyssä sarjassa vilisee viitteitä tuosta vuosikymmenenestä autojen mallien, DDR:n olemassaolosta ja Karvinen esiliinojen muodossa. Kannattaa pongata muitakin merkkejä.

Itse tarinahan on hieman kliseinen kertoen Maista, tytöstä, jolla on psyykkisiä voimia ja hänen taisteluaan voimakasta salaseuraa vastaan.
Tarina olisi aivan varmasti iskenyt paremmin, jos en olisi tässä välissä ehtinyt tutustua X-fileksiin ja muihin salaseura/maailman hallintaa jne tarinoihin. Mukaansa tempaava tarina kuitenkin.

Itse Mai jää hieman syrjään, sillä hänen hahmoaan ei suuremmin kehitellä, mutta sen sijaan Main liittolaiset ja viholliset kehittyvät oikein näppärästi.

Main piirrosasu on ihan kelpoa, vaikka jotkus seikat olisi selkeästi voinut toteuttaa toisin. Makuasia tämäkin kuitenkin on.

Erinomainen teos jolla on hyvä aloitella toimintaa.


-Lasse/Boardi

Sleipner
Viestit: 2
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 22:18

Mai the psychic girl.

Viesti Kirjoittaja Sleipner » Ma Maalis 24, 2003 00:37

Mai the psychic girl

Ensimmäiseksi, kun sain nämä kirjat eivät odotukseni ollet kovin korkealla, sillä heti ensimmäisten sivujen tyyli ja piirrosjälki muistutti mielestäni enenmänkin Marvelia, kuin japanilaista mangaa. Kuvauksen olivat aluksi jokseenkin sumeita, mutta niihin pääsi hyvin mukaan juonen edetessä. Loppujen lopuksi, sitä alkoi ajattelemaan enenmänkin kuinka paljon Ikegami oli pistänyt aikaa esimerkiksi. varjostuksiin ja ihmisten erilaisiin ominaispiirteisiin. Piirrosjälki ei ole kevyttä ja jälkeenpäin tietokoneella täydennettyä mörssöä, vaan kaunista ja jokseenkin mustanpuhuvaa työtä. Hyvä niin, sillä jos kaikki mangan hahmot olisivat olleet pallosilmäisiä söpöliinejä, olisi lukunautintoni jäänyt toispuoleiseksi.

Hahmoja on ääripäästä toiseen: karvaisia, suurikokoisia teräsmiehiä ja kauniita tyttöjä, aivan kuin hyvältä mangalta voisi odottaa ettei se olisi pitkäveteinen. Päähenkilönä toimii melko tavallinen tyttönen nimeltä Mai Kuju joka kuuluu kuauan sitten eläneeseen heimoon, jonka naisilla on psyykkisiä kykyjä, mutta jos on erikoisvoimia, on silloin ihmisiä jotka haluavat hyödyntää niitä? Aivan, sillä salaperäinen Wisdom alliance haluaa maailman haltuunsa Main kaltaisilla lapsilla, joiden kykyjä mitataan erilaisilla salaisilla kokeilla. Wisdom alliance päätyy tulokseen, että Mailla nämä kyvyt ovat kaikkein korkeimmillaan ja haluavat tämän käsiinsä mahdollisimman pian. Juoni, päähenkilöt ja sivuhenkilöt kiertyvät nerokkaasti tämän juonen ympärille eikä koskaan voi odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tottahan toki voi sanoa että Mai the psychic girl olisi kliseinen, sillä sitähän se on, niikuin minua varoitettiin heti saadessani kirjat käsiini. Mikä Maissa on erilaista muihin mangoihin, on että se on hyvin vanha Ikegami-sedän teos. Eikä sekään itsessään, vaan manga ei pohjaa sisällöllisesti puheeseen, vaan kuviin. Kirjoissa on monia kohtia joissa jätetään paljonkin ihmisen arvailun varaan ja annetaan vain kuvien viedä juonta eteenpäin. Tämä on myös yksi asia josta pidin lukiessani kirjoja.

Mai the psychic girl on Ryoichi Ikegamin ja Kazuya Kudon piirtämä ja Vizin vuonna 1986 julkaisema 4 kirjan teos, josta on myöhemmin tehty uusinta painoksia. 30 vuotta mangakana toimineen Ikegamin muihin teoksiin kuuluu mm. myohemmin julkaistu Crying freeman sekä Sanctuary. Itse en ole niitä vielä lukenut, mutta Mai the psychic girl oli oikein mukava lukukokemus, että voisin harkita lukevani joskus muitakin töitä.

Nossat
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Helmi 11, 2003 23:36

Mai, The Psychic Girl

Viesti Kirjoittaja Nossat » Pe Maalis 28, 2003 00:18

Olkaa helliä, ensimmäinen arvostelu :)

Mai, The Psychic Girl

Ryoichi Ikegamin piirrosjälki ensimmäiseltä vilkaisulta näytti hieman sotkuiselta, mutta siihen tottui hetken päästä. Voisi melkein sanoa että piirrostyyli jättää enemmän täydennettävää kuin on normaalisti, mutta kuitenkin sisältäen kaiken olennaisen. Tarina etenee riittävän nopeaan tahtiin. Paljon toimintakohtauksia.

Kazuya Kudon tarina muistuttaa melko pitkälle lauantaiaamun huonolaatuisten ja itseään toistavien piirrettyjen juonikuvioissa esiintyviä maailmanvalloitussuunnitelmia. Pakkomielteisiä johtajia, karkeita vastustajan aliarviointeja, toheloivia alaisia ja muuta sellaista. Liikaa agenttitouhua minun makuun. Tosin oli mukavaa katsella nimettömille mustaan pukuun pukeutuneille kätyreille käyvän kalpaten mitä eriskummallisimmilla tavoilla.

Myönnän että minulla oli ennakkoasenteita aiheen suhteen, mutta tarina kuitenkin onnistui kiehtomaan minua niin, että oli pakko käyttää melkein koko sunnuntaipäivä ja lukea kaikki neljä kirjaa yhteen menoon . Hyvää tasalaatuista viihdettä useaksi tunniksi.

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Ma Huhti 07, 2003 23:00

Mangapiiri on edennyt kierrokseen kaksi ja tällä kertaa luettavaksi valittiin Masamune Shirow'n Orion. Arvoteluja tulee luultavimmin noin viikon kuluttua.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Avatar
jek
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 08, 2003 04:13
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jek » Pe Huhti 11, 2003 23:11

Psykedeelistä.

Luin Orionin pikavauhtia kiireen takia, ja suosittelen, että näin ei tehtäisi. Ottakaa aikaa, ja lukekaa vaikka kaksi kertaa, jos joudatte.

Tarina on sinänsä suoraviivaista toimintaa - tapellaan kosmisesti ja sit löytyy ratkaisu ja rauha maailmaan (oliko tuo jo spoileri? :)

Mutta tapa millä tarina tehdään. Juoni vilisee viittauksia japanilaiseen mytologiaan, Cthulhuun, hiukkasfysiikkaan, mihin lie vielä - ja osa näistä viittauksista on vielä juonen kannalta olennaisia. En tiedä mitä kaikkea missasin, kun luin nopeasti ja viitteet huomiotta jättäen...

En oikein tiedä, pitäisikö tarinaa pitää suuren luokan komediana vai syvällisenä filosofisena teoksena hyvyydestä ja pahuudesta maailmassa.

Piirrosjälki on tuttua Shirowta, joskin liioitteluja ja chibi-hahmoja näkyilee enemmän kuin esim. Appleseedissä. Tarinan maailma on rakennettu visuaalisesti hengästyttäväksi. Rakennukset ja maasto on turvonnutta ja sitä asuttavat lonkero-otukset, lurppahuulikalat, groteskit ihmishahmot, tinarobotit ja söpöt tytöt.
-jek

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Lunael » La Huhti 12, 2003 01:19

En ole lukupiirin jäsen, mutta jonkinlainen kuvan Rovaniemen kirjaston Orionista on jäänyt mieleen. Verrattuna muuhun Shirown tuotantoon (Ghost in the Shell, Appleseed) Orion vaikutti kieli aika reippaasti poskessa tehdyltä. Vaikutteita otettiin ties mistä ja vakavaa kerrontaa ei tuntunut olevan missään, tarkoituksella. Hauskaa juttua yhtäkaikki..

-Juha

Avatar
Boardi
Viestit: 41
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 23:32
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Masamune Shirow's Orion

Viesti Kirjoittaja Boardi » Su Huhti 27, 2003 21:04

Orionia on hyvin vaikea lähestyä. Tarinaa voidaan lukea usealla eri tasolla kieli poskella tyylistä aina universumia syleilevään filosofiointiin asti.

Ilmeisesti tekijä(t) ovat tehneet melkoisen massiivisen taustatyön Orionia varten, sillä taustalta voi helposti havaita Japanilaisten uskontojen, Fysiikan keksintöjen, Lovecraftin tuotannon ja varmasti itseltäni täysin ohimenneiden viittauksien sekamelskan.

Tarinaan on kuitenkin saatu kehiteltyä ihan perinteinen ja mutkaton juonikuvio, joka onneksi pitää mukanaan loppuun saakka.

Piirrosasu on jälleen taattua Shirowia ja pidin etenkin legendaarisista ilmeistä, joita taiottiin lukuisia erilaisia näkösälle. :)

Erinomainen lukukokemus.

Teoksen siis voi lukea huumorimielellä tai vakavan filosofisesti pohdiskellen. Suosittelen etenkin jos Shirowin tyyli on aiemminkin toiminut. En kuitenkaan ensimmäiseksi mangaksi suosittele ;)

Avatar
M-Arkku
Viestit: 278
Liittynyt: Su Tammi 19, 2003 20:12
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja M-Arkku » Su Huhti 27, 2003 21:56

Orion
Masamune Shirow
Dark Horse

Orion on lievästi sanottuna outo. Hyvä, mutta outo. Se on ensisilmäyksellä perus-sci-fiä, mutta kun siihen uppoutuu löytyy siitä uusia ulottuvuuksia. Aina ei voi arvata missä mennään.
Luin Orionin toisen kerran lukupiirä varten ja edelleenkin siitä jäi käsittämätön tunne sen jälkeen. Itse juoni on hyvä, etenee hyvin ja pysyy loistavasti paketissa aina loppuhuipennukseen saakka. Silti se onnistuu totaalisesti vetämään jalat lukijan alta. Juonikuvioissa ei ole missään vaiheessa tyhjää kohtaa tai mitään minkä vuoksi jäisi ihmettelemään miksi jokin tapahtuu. Kaiken taustalla pyörivän taikuuden, hiukkasfysiikan ja metafysiikan sekamelskan ottaa itsestäänselvyytenä ja jopa ymmärtääkin jotain. Tästä kiitos kirjan marginaaleihin lisätyt seikkaperäiset selostukset kaikesta mahdollisesta. Taustatyötä on tehty paljon, tuntuukin oudolta, että Orionin universumiin sijoittuvia kertomuksia ei ole enempää.

Piirrosjälki on taattua Shirow'ta. Eli hienoa, tyylitellyt, paikoin jopa karikatyyrimaiset hahmot toimivat. Taustat eivät paikoin ole mitään loistavinta jälkeä, mutta hahmot ovat hyviä ja piirrosjäljen, sekä hyvän käsikirjoituksen ansiosta niissä on syvyyttä, jopa melkein merkityksettömiksi jäävissä sivuhahmoissa on oma persoonallisuutensa.

Erinomainen lukukokemus, suosittelen kaikille. Etenkin jos on Shirow'ta aiemminkin lukenut ja pitää tyylistä.
Markku Mulari
Oulun SuurSensei

"When I dream, I want a pony."
- The Acts of Gord: The Book of Chronicles, Chapter XXI -

Nossat
Viestit: 8
Liittynyt: Ti Helmi 11, 2003 23:36

Viesti Kirjoittaja Nossat » Pe Touko 09, 2003 22:34

Masamune Shirow'n Orion

Krääh! Mitähän tästäkin nyt sanoisi. Luin koko tarinan kahdesti, enkä vieläkään ymmärrä edes prosenttiakaan jutuista. Tarina on todella monimutkainen ja yksityiskohtainen, jota en ala sitä selittämään ollenkaan.

Shirow osaa luoda maailmoja hyvin yksityiskohtaisiksi. Tämän takia vuorosanat vilisevät mitä mielikuvituksellisinta teknobabblea, joka tekee tarinasta hieman työlään seurata. Aina kun tulee joku keksitty termi vastaan, alkaa pohtimaan oliko se joku aikaisemmin mainittu juttu vai ei ja mitäköhän tässä nyt taas tarkoitetaan tai sitten pitää pysähtyä lukemaan sivuhuomautusta (joita hänen mangat näyttävät muutenkin vilisevän). Jokatapauksessa lukukokemus oli minulle hyvin katkonainen.

Piirrosjälki tuntuu vaihtelevan hyperrealistisesta superdeformediin. Noh, ompahan ainakin vaihtelua. Erityisen nautinnollisia ovat ruutuihin kätketyt pikku huumoripläjäykset (kuten Hitler ja Saddam sota-aluksen komentosiltamiehistönä).

PS. Pyydän anteeksi finglishiäni, mutta en muuten tiettyjä asioita ilmaista. Joko niitä tai kömpelöitä suomennoksia ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa.

Avatar
Aiko-chan
Viestit: 59
Liittynyt: Ke Kesä 18, 2003 10:49
Paikkakunta: Stadin Ghetto
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aiko-chan » To Kesä 19, 2003 10:27

Orion, kuten Maikin, kuuluu ainakin minun otakuhistoriassani ehdottomasti viattoman lapsuuden tahriintumattomiin lukukokemuksiin, joiden ainutkertaisuutta ei voi kutsua takaisin menneisyydestä. Orion istuisi normaalisti kauniisti hyllyssäni, mutta sen lainasi vuosi sitten taideopiskelija, joka ei ymmärrettävistä syistä hevin luovu moisesta musteen ja paperin riemullisesta symbioosista. (Suonette anteeksi asiaankuulumattoman höpinän)

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen Orion on tullut luettua monesti ja vieläkin saan uskomattomia kiksejä joka kerta, kun Susano nielaisee Seskan (up, muistanko nimen oikein) ja oksentaa hänet myöhemmin ulos. (Ja tämähän ei tietenkään spoilaa mitään kenellekään.)

Orion on kiistämättä suuremmoinen taideteos, jonka erinomaisuutta mielestäni korostaa se, ettei Shirow tunnu pitävän kehittämäänsä maailmaa niin suuren työn tuloksena, että tuntisi tarvetta sijoittaa kaikkia tarinoitaan samoihin lavasteisiin. Shirow'n kertomat tarinat kuvaavat kaikki erilaista kultivoidun ja luonnontilaisen ympäristön kohtaamista. ihmiset ovat näissä asetelmissa kuviteltavissa osaksi biokeskistä ympäristöä. Esimerkiksi GITS:ssä teknologia on (lähes) täysin jyrännyt yli biologisuuden, jota säilytetään lähinnä kuriositeettina ja satunnaisgeneraattorina (??). Dominionissa tekninen kehitys on tapahtunut orgaanisuuden ja luonnonmukaisuuden ehdoilla. Orionissa mytologia ja uskomukset ovat olleet voimakkaasti mukana muokkaamassa kehitystä, ja tekemässä ihmisten maailmasta tavallaan vanhojen jumalten temmellyskentän. Ehkäpä juuri tästä syystä Orionin maailman voi ajatella olevan jollain tavalla läheinen (paitsi tietenkin japanilaisille, myös) suomalaisille. Meillähän juuri huipputeknologialla ja luonnon välittömällä läheisyydellä on luotu nk. Suomikuva, jolla mainostamme itseämme.

Cyber vs. Bio -astelmaa Shirow on lähestynyt paitsi teemojen, myös teesien muodossa. (Kiinnostaa jo uusin tekele, Man-Machine interface, jossa nimikin implikoi ristiriitaa.) Useissa lähteissä eksplisiittisesti mielipiteitään julkaissut Shirow suhtautuu tunnetusti hyvin kriittisesti jatkuvaan teknillistymiseen. Kärjistäen voisi väittää, että Orion on jonkinlainen hyökkäys Shirow'n omaa arvomaailmaa vastaan. Sanottakoon, että loppu retkaisee teesin paikkaansapitävyyden, mutta ei paljasteta kenen hyväksi.



Lisäksi Orionissa on kauniita tyttöjä. ;)

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija