Rurouni Kenshin manga

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
maakopla
Viestit: 133
Liittynyt: Su Maalis 12, 2006 01:38
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Rurouni Kenshin manga

Viesti Kirjoittaja maakopla » Ma Huhti 23, 2007 00:17

Rurouni Kenshin

luettu osat 1-28 eli kaikki
mangaka: Nobuhiro Watsuki
lisenssoinut VIZ
anime: löytyy 95 jaksoa ja OVA:t
genre: samurai, historia, huumori, toiminta, shounen
suositeltu ikäraja 16+ (väkivalta, veri, raaka kielenkäyttö, juonen monimutkaisuus)
en itse lukenut vizin julkaisuja, joten en osaa sanoa mitään niiden laadusta.

Tämä on kertomus miehestä nimeltä Rurouni Kenshin. Koko Bakumatsu kauden aikana hän toimi salamurhaajana kapinallsiten joukoissa nimellä Hitokiri Battousai. Tasieluiden loputtua ja vanhan hallituksen kaaduttua Meji kausi alkoi ja silloin Himura Battousai katosi jäljettömin. Tarina alkaa 10 vuoden kuluttua kyseistä tapahtumista. Battousai on luopunut tappamisesta ja nyt hän etsii ratkaisua syntiensä sovittamiseen (hänen tappamansa ihmisten määrä ei ole edes laskettavissa ja häenn nimensä lausuminen riittää herättämään valtavaa pelkoa). Nyt hän on vaaletava samurai nimeltä Rurouni Kenshin. Kyotossa hän tapaa tytön nimeltä Kamiya Kaoru, orvon pojan Myoujin Yahikon, katutappelijan Sagara Sanosuken ja paljon muitakin ystäviä.

Mennyt on mennyttä mutta sen ote ei kirpoa. Kenshinin menneisyys alkaa pian vaania häntä, monet viholliset haluavat kostonsa ja Kenshin on monen tappolistalla. Pystyykö hän pitämään lupauksensa siitä ettei tapa enää yhtään ihmistä? Pystyykö hän puollustamaan uusa ystäviään? Löytääkö hän löytämään ratkaisun syntiensä sovittamiseen? Mitä oikeasti tapahtui 10 vuotta sitten? Mistä Kenshinin ristin muotoinen arpi on peräisin?

Mielipiteeni:

Sain juuri luettua koko sarjan ja on pakko myöntää että olo on hieman haikea ja jotenkin tyhjä. Taistelut on taisteltu ja sodat sodittu, alkaako vihdoin rauhan aika? Tarina on mahtava, heti alusta se vetää puoleensa kuin magneetti eikä päästä otteestaan ennen kuin on pakko sulkea silmät ja ryömiä sänkyyn monen unettoman yön jälkeen. Luin osat 1-11 parisen vuotta sitten (putkeen kaikki tietysti) ja pidin himean taukoa saatavuden ollen himan hankalaa. Nyt vihdoin päätin tarttua unohdettuun sarjaan jälleen ja kahden päivän aikana olen lukenut osat 12-28. Tämän on pakko kertoa sarjasta jotakin. Oli vaikea saada silmät irti kertomuksesta sillä se on suorastaan nerokas. Tämän mangan viehätys piilee siinä, ettei tärkeintä olle itse taistelut (joita oli paljon) vaan hamojen henkinen kehitys, kun he yksi kerrallaan oppivat uusia asioita maailmasta. On vaikea kuvitella mies vs mies samuraitaistelua jossa kumpikaan ei kuole. Miten se voi vain päättyä? Ei ole kyse siitä kuka on vahvin vaan siitä kenellä on vahvin tahto elää, vahvin tahto voittaa... kenellä on parempi moraali ja enen kaikkea tekniikka. Kyse on taistelun motiivista, miksi se käydään ja mihin loppuratkaisuun päädytään. On sanomattakin selvää, ettei se joka tappaa ilokseen voi ikinä voittaa. Ymmärrettyäni tämän paheksuin kaikkia sellasia hahmoja, saisivat hävetä. Siksipä sellaiset kliseet kuin "hyvikset aina voittaa" eivät pahemmin kalvanneet mieltä kun kyse oli aian siitä millä motiivilla taisteltiin.

Keskeiset hahmot ovat mielenkiintoisia ja varsin realistisia (tietysti fiktiotakin on paljon), jokaisella omat ongelmansa ja menneisyytensä. Tarinan edessä kukin kehittyy omaan suuntaansa. Tietysti slaisuudet ja pätkät menneisyydestä aukevat pikku hiljaa ja jotenkin luonnollisesti palat putoavat paikoilleen, jokainen hahmo saa oman paikkansa. Jotenkin mielenkiintokin säilyy tietyssä balanssissa. Koska tapahtumia oli niin plajon suurimmat kysymykset kuten, mistä Kenshinin arpi on peräisin, unohtuivat tiimellyksessä.

Tarinan kulku on tarpeeksi tiivis mutta silti leppoisa ja harvoin sitä pitkästyy, mikä on varsin loistokas saavutus 28 oisaiselta sarjalta. Ja kun vielä miettii että jokaisessa pokkarissa on noin 180-200 sivua ja chaptereitakin oli lähemmäs 300.

Kaiken kukkuraksi taide on ihanaa. Hieman shoujomaista voisi sanoa sillä paljon hyvän näköisä hahmoja löytyy. Taistelukohtaukset ovat silkkaa iloa sillä kerrankin saa selvää mitä tapahtuu eivätkä ne ole ikinä kauhean pitkiä verrattuna esim. Dragon Balliin. Lisäksi hahmot yleensä selostavat mitä kussakin taistelussa tapahtuu, sitä oppii kaikenlaista katanoista ja tekniikoista.

Mutta huonojakin puolia löytyy. Tarina on parhaimmillaan puolessa välissä kun kliimaksi lähestyy. Sitten koko juttu vähän latistuu kun viholliset alkavat olla heikkoja ja käyttää uuden ajan aseita eikä kyse ole enää vain miekkataisteluista. Lisäksi motiivitkin ovat varsin mitättömiä. Tuntuu vähän siltä, että tarinaa olisi pitkitety tahallaan ja siitä tuli jotenkin pelimainen: pikkupahiksia jauhettiin, jotta päästäisiin pomoon käsiksi. Mutta tarina se säilyttää mielenkiintonsa ja tapahtuuhan lopussakin kaikenlaista jännää. Sitä huomaa tarinan edetessä miten hyvät vanhat ajat ovat ohi ja uusi aika orastaa. Se tuntuu jotenkin haikealta.

Loppujen lopuksi Nobuhiro Watsuki on onnistunut loistokkaasti yhdistämään historiaa, huumoria ja veristä toimintaa sekä syvällistä pohdintaa. Luettuani koko sarjan ymmärrän miksi se on niin suosittu. No tietysti koska se on niin hyvä =) tätä voisin suositella tytöillekin ja olenhan tyttö itsekin. Tämä sarja on mun top 5:ssa ikuisesti.

+ addiktoiva juoni
+ hyvä piirrosjälki
+ historiallsiet faktat kohdallaan
+ onnistunut huumori
+ selvät taistelukohtaukset
+ älykkäät viholliset
- olisi voinut olla lyhyempi
- loppua kohden tarina menettää mielenkiintoaan
- parissa viimeisessä pokkarissa paljon toistoa
- mutta toisaalta jää jotenkin kaipaamaan lisää =)
Look at the sky, it´s so beautiful!

Leffa- ja manga-arvsoteluja

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 2 vierailijaa