(Wonderful Days / Sky Blue)
Alue: 2
Jakelija: OY Futurefilm AB
Kuva: 16:9 Anamorfinen laajakuva
Pituus: 87 minuuttia
Ääni: Dolby Digital 5.1
Kieli: Korea
Tekstitys: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Englanti
Animaation halpatuotantomasta Koreasta tulee Tin House Productionin vuosia työstetty kunnianhimoinen ja kallis animaatioelokuva, joka kaikesta odotuksesta huolimatta tuntuu ontuvan alusta asti ja pääseekin maalin raajarikkona. Sanalla sanoen elokuva on haparoiva. Yhdistelemällä tietokonegrafiikkaa, perinteistä animaatiota ja pienoismalleja, on tuotettu ehkäpä juuri se Korean kallein vientituote, mutta paljosta muusta ei ole kyse.
Tarina kertoo saasteiden kyllästämästä maapallosta, jossa turvapaikkana toimii valtava kaupunki nimeltään Ecoban. Etuoikeutetut kaupungin asukkaat käyttävät kaupungin ulkopuolelle jääneitä ihmisiä orjina tuottamaan lisää saasteita tehtaissa, joita kuluttamalla kaupunki saa energiansa ja pysyy toiminnassa. Orjuutetut Marr’t hautovat kuitenkin kapinaa ja varsinaiset tapahtumat käynnistyvät kun Ecobanin turvallisuusjoukoissa palveleva Jay saa kiinni kaupungin tietojärjestelmään murtautuneen ulkopuolisen, joka paljastuu tämän lapsuudenystäväksi, jonka tämä luuli kuolleen kauan sitten. Erikoisesta ympäristöasetelmasta huolimatta elokuvan juoni on sen heikoin lenkki, sillä tapahtumia käsitellään varsin pintapuolisesti ja kolmiodraama Shuan, Jayn ja Ecobanin turvallisuusupseeri Caden välillä tuntuu varsin merkityksettömältä. Henkilöhahmoja ei edes yritetä tutustuttaa katsojaan ja elokuvan tapahtumia seurataankin tavallaan Jayn hieman seesteisestä ja etäisestä näkökulmasta – yrityksenä ymmärrettävä, mutta toteutukseltaan toimimaton.
Ihania Päiviä on ehkäpä ennen muuta silmiä miellyttävä kokemus, sillä mainitut eri tyylit ovat toteutettu ja nidottu yhteen lähes niin hyvin kuin mahdollista. Ympäristöt ovat lähes kokonaan tietokonegrafiikkaa, hahmot perinteistä animaatiota ja jotkut esineet tai asiat toteutettu pienoismalleilla. Kuva on kauttaaltaan terävä ja lähes virheetön, mutta kysymys onkin siinä että sulattaako tietokoneanimaation ja perinteisen animaation yhdistämisen. Elokuvassa on lukuisia kohtauksia joissa lennätetään kameraa tarpeettomasti vain sen takia, että niin voidaan tehdä 3D:n ansiosta. Tällainen vapaa kamera-ajo on tietyissä valikoiduissa kohtauksissa hyvä keino näyttää ja tehostaa tapahtumia, mutta liikaa käytettynä tämä yksinkertaisesti menettää merkityksensä ja rikkoo mm. ohjauksen rytmitystä.
Futurefilmin Ihania Päiviä elokuvan ääniraidassa on joko oltava jotain vikaa, tai ne kolme elokuvasta kokeilemaani kappaletta ovat olleet jonkinlaisesta viallisesta painoerästä. Musiikki on erittäin kaunista ja sopii tunnelmallisesti elokuvaan, joskin sitä olisi näin toivonut olevan enemmän. Ongelmaksi nouseekin kaikki muut äänet. Ääniteknikot ovat lähteneet leikkimään äänimaailmalla hieman liiaksi, sillä ääni ei kuulosta enää luonnolliselta. Liian terävät yliäänet soivat liian kirkkaina ja ohuesti. Lisäksi kuulostaa aivan siltä kuin ääni tulisi teräksisen putken läpi – hengettömästi ja vailla pontta. Äänipuoli kuitenkin toimii, joten yksin sen vuoksi ei elokuvaa kannata ohittaa.
Kokonaisuutena Ihania Päiviä on keskinkertainen tuote, jossa olisi ehdottomasti toivonut olevan enemmän syvyyttä ja pituutta. Se yrittää liikaa, onnistumatta missään mainittavalla tavalla. Elokuvana se ei kuitenkaan ole täydellinen floppi, sillä kaikesta huolimatta sillä on oma viihdearvonsa ja tästä voi pitää, riippumatta siitä onko animaation ystävä vai ei.
Arvosana: 2/5
mä en tajuu teitä 
hieman huvittava myös.