Lukuss, kaupunki syvällä maan sisällä. Kaupunki, jonka muu maailma unohti. Väkivallan ja epätoivon kaupunki. Kaupunki, jossa kyberneettinen teknologia Texhnolyze hallitsee. Nyt Lukussin kohtalo on neljän erikoisen henkilön ja Texhnolyzen käsissä, sen tuhoksi tai pelastukseksi.
Texhnolyze on uusin projekti, jota koristaa Yoshitoshin Aben nimimerkki. Hahmosuunnittelijana vain tällä kertaa. Aben lisäksi tekijätiimistä löytyy paljon samoja nimiä, jotka olivat Aben kanssa tekemässä mm. Haibane Renmeitä ja Serial Experiments Lainia.
Juoni ja toteutus
Texhnolyze on monessa mielessä hyvin erilainen ja kokeellinen anime, jos sitä animeksi voi edes kutsua. Texhnolyze on ajoittain lähempänä taideanimaatiota kuin perinteistä tv-sarjaa. Ensimmäisestä minuutista, joilloin Juno Reactorin Guardian Angel-biisin siivittämä intro pyörähtää käyntiin, viimeiseen minuuttiin Texhnolyze jyrää katsojan penkkiin visuaalisuudellaan ja tyylillään. Sarja pitääkin sisällään mielestäni yhden animehistoria vaikuttavimman kohtauksen, toisen jakson lopun. Texhnolyze käyttää suureksi osaksi animaatiota, musiikkia ja äänimaailmaansa perinteisen dialogin sijasta tarinan kertomiseen. Ensimmäisessä jaksossa ei dialogia löydy muutamaa lyhyttä keskustelua enempää. Animaatiosta vastannut Madhouse onkin hoitanut hommansa suurella rakkaudella, sillä lämpimän ruskeissa ja keltaisissa sävyissä uiva taustataide on todella kaunista ja animaatio on etenkin "yökohtauksissa" huipputasoa. Erikoismainita pitää antaa Keishi Uratan ja Hajime Mizoguchin sarjaan säveltämälle musiikille. Uratan ja Mizoguchin erittäin tummat ja kokeilevat sävellykset ovat juuri omiaan Texhnolyzen omaperäiselle kerronnalla ja sävyttävät Lukussin kaupungin suuria vastakohtia. Gacktin laulama jaksojen päätöstunnari Tsuki No Uta korostaa hitailla rytmeillään sarjan melankoliaa.
Epätavallisesta kerronnasta johtuen Texhnolyzen juoni avautuu varsin hitaasti ja alkuun katsoja voi olla hieman hukassa. Tapahtumat etenevät kuitenkin loogisesti ja sarjan puoliväliä lähestyttäessä katsoja on perillä Lukussin kaupungissa toimivien ryhmittymien ja henkilöiden voimasuhteista. Sarjasta löytyy muutama todella yllättävä juonenkäänne ja sanottakoon, että sarjan päätös ei ole mikään onnellisin.
Sarjoissa, joissa Abe on ollut hahmosuunnittelijan kynänvarressa, on aina ollut poikkeuksellisen vahvat henkilöhahmot ja Texhnolyze ei ole poikkeus säännöstä. Henkilökaarti on laaja, toisistaan hyvin poikkeava ja hahmoja eteenpäin vievät motiivit on mietitty loppuun asti huolella. Juonen kannalta heti ensimmäisessä jaksossa tärkeiksi hahmoiksi muodostuvat rampautettu nyrkkeilijä Ichise, tulevaisuuteen näkevä tyttö Ran, Orugano-järjestön johtaja Onishi ja muukalainen Yoshii maanpinnalta. Jos sarjaan pitäisi nimetä päähenkilö, niin nimellinen pysti kuuluu Ichiselle. Todellisuudessa päähenkilön titteli vaihtuu sarjan aikana useaan otteeseen ja aluksi täysin mitättömältä tuntuvalla sivuhenkilöllä voi olla todella suuri rooli juonenkuljetuksessa. Koska Texhnolyzen teemoina pyörivät väkivalta ja ihmismielen synkkäpuoli, ei katsojaa säästellä irtoraajoilta ja sadismilta. Sarjan hahmot päähenkilöitä myöten ovat kylmiä ja turmeltuneita, vailla pelastusta. Vähäisestä dialogista huolimatta sarjan ääninäyttely on huippuluokkaa ja roolivalinnat erinomaisia. Tuskan huudon ovat välillä niin rastavia, että kylmää tekee.
Tekniset seikat
Texhnolyzen katselussa oli Japanista importoidut R2-dvd:t. 22-jakson sarja on jaettu kahdeksalle levylle, jotka ensimmäistä levyä lukuunottamatta sisältävät kolme jaksoa levyä kohden. Ensimmäisellä on vain avausjakso. Levyistä ja niiden sisällöstä huokuu heti tinkimätön japanilainen laatutaso. 16:9 laajakuva on tarkka ja värit erottuvat erinomaisesti. Äänet ovat kirkkaita ja etenkin tulitaisteluissa käytettyjen oikeiden aseiden terävät napaukset todella säväyttivät. Joka levyllä on extroja hieman niukasti, mutta extrat vaihtelevat levyltä toiselle. Erityistä kiitosta täytyy antaa eri tekijoiden haastatteluista. Japanilaiseen tapaan levyjen koteloissa on usein mukana pientä extraa ja Texhnolyzen kohdalla se on hahmokortit, joista muodostuu pieni peli.
***** Todella hienosta toteutuksesta ja tinkimättömästä omaperäisyydestään tälle tekeleelle, en voinut antaa muuta kuin täydet pisteet. Vastaavaa ei olla nähty, ikinä.
.
. Tai sitten omaan perin oudon huumorintajun 
.