Jossain päin Japania polkaistaan käyntiin lukiovuosi. Tuore lukion aloittanut luokka on kovin tavanomainen, sieltä löytyvät kaikki tutut hahmot - hiljaisesta, ikäistään vanhemman oloisesta oppilaasta ylienergiseen äänessäolijaan. Kun soppaan heitetään vielä pari eriskummallista vaihto-oppilasta - ylisöpö ja -iloinen lapsinero, osakalaisen pilvessäleijujan ohella - ja kuorrutetaan kakku opettajalla joka ei tunnu vielä lukiosta ulos kasvaneen, ei voi kuin mielenkiinnolla odottaa mitä kaikesta seuraa.
Kiyohiko Azuman strippimangaan perustuva 26-osainen Azumanga Daioh tuntuu olevan animefanien keskuudessa kovimpia juttuja viimeisen parin vuoden aikana, ja uskaltaisin sanoa että vaihteeksi ihan oikeutetusti. Strippisarja on onnistuttu siirtämään toimivasti noin neljän minuutin sketseinä animeen, ja anime-Azumanga toimii omilla jaloillaan, tukevasti.
Sarjassa seurataan käsittääkseni oppilaiden lukioaika läpi alusta loppuun, kaikenlaisine siihen liittyvine tapahtumineen. Ensimmäisellä levyllä olevan viiden jakson aikana ehditään lähinnä tutustua niihin sarjan mieleenpainuvimpiin hahmoihin, joita itselle ovat juurikin iloisuuden ilmestys Chiyo-chan, ihastuttavan autistinen (eh?) Osaka ja toki ikiteini Yukari-sensei. Huomattavaa on se, että miehet ovat Azumangan maailmassa sivustaseuraajia, eivät toimijoita - ellei sellaiseksi sitten lasketa kipeää Kimura-senseitä jonka motiivit lukionopettajan uralle lähtöön ovat sydäntälämmittävän rehelliset.
Itse suhtaudun Azumanga Daiohiin elämänmakuisena, "slice of life" -henkisenä huumoripalana, jonka pääosassa ovat vahvat ja hiton sympaattiset hahmot. Sen huumori ei ole niin päätöntä slapstickiä kuin äkkiseltään voisi kuvitella, usein paino on sanallisella naljailulla ja leikillä, jotka kulkevat parhaimmillaan todella absurdeissa suunnissa. Huumorisarjaksi kerronta on jopa yllättävän verkkaista, enkä ihmettele jos joidenkin makuun Azumanga Daioh ei lainkaan sovi.
ADV:n DVD-julkaisua saatiin viimevuotisen lisensointiuutisen jälkeen odotella tovi, mutta nyt kun se on käsissä uskaltaisin todeta että se on tasoltaan vähintäänkin hyvä, jos ei sentään kiitettävä. Tekstitykset ovat ihan hyvät, joitakin saattavat häiritä pienet ja minusta ymmärrettävät käännöstavat (tyyliin Yukari-sensei = Ms. Yukari), mutta noin yleisesti homma toimii. Kyllä, jopa Tsukurimashoo!-käännös on ihan toimiva! Suurempia kiitoksia aiheuttaakin levyn kansilehti joka sisältää niin kääntäjien kuin tekijöidenkin kommentteja joka jaksosta. Näissä selvitetään esimerkiksi Japanin kulttuuriin liittyviä vitsejä ja viittauksia, jotka ilman apuja varmasti jäisivät monelta ymmärtämättä.
ADV julkaisee sarjan kuudella levyllä, suht nopeaan tahtiin. Kakkoslevy pukataan ihalle viikon päästä, kolmonen jo heinäkuussa. Ykköslevy on saatavilla keräilyboksissa, jonka mukana tuli kaksi hyvälaatuista pinssiä. Loppulevyjen mukana tulee mokomia kolme lisää. Chiyo-chan & kissa pääsivätkin omaan opiskelijahaalariin kunniapaikalle.
Kaikenkaikkiaan, Azumanga Daiohin viisi ensimmäistä jaksoa ovat lupaava ja toimiva huumoripala, jonka tsekkaamista suosittelen lämpimästi. ****
-Juha
Muistakaa että neko(söpöily)fanit ja lapsinerot ja kaikki muut söpöt on kivoja, niille ei voi olla hymyilemättä! ^____^ Kaikissa hahmoissa on omat hassut/söpöt puolet.
Ja ADV säästösetti on ihan asiallinen vaihtoehto!