Omaken mangalukupiiri: The Junji Ito Horror Comic Collection

Yleisön tuottamat arvostelut animesta ja mangasta. Luethan alueen säännöt erityisen tarkkaan ennen arvostelun kirjoittamista.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Boardi
Viestit: 41
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 23:32
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Omaken mangalukupiiri: The Junji Ito Horror Comic Collection

Viesti Kirjoittaja Boardi » To Maalis 25, 2004 15:11

The Junji Ito Horror Comic Collection 1-3
Tomie 1, Tomie 2 ja Flesh-colored Horror
Junji Ito
Comics One (2000 - 2001)


Junji Ito oli tuttu nimi ihan muista yhteyksistä kuin mangan puolelta. Tai oikeastaan käsikirjoittamansa ja piirtämänsä mangan vuoksi. Tässä Comic Onen kääntämässä ja julkaisemassa sarjassa kaksi ensimmäistä nimikettä (Tomie 1 ja 2) ovat nimittäin olleet pohjana samannimiseen japanilaiseen kauhuelokuvaan (Tomie, 1999. O:Ataru Oikawa).

Kuten sarjan nimikin kertoo on kyseessä hieman valtavirrasta poikkeava mangan alalaji, nimittäin kauhu.
Tomie on tyttö, joka tuntuu ajavan miehet hulluuden partaalle ja aiheuttavan sekasortoa missä hän sitten ilmestyykään. Kaiken lisäksi hän tuntuu omituisella tavalla saapuvan takaisin, vaikka hänet oli aiemmin viikolla paloiteltu useaan osaan...
Vanha teema asiasta joka palaa kostamaan kerta toisensa jälkeen toimii hyvin tässä tapauksessa.
Tomie-kertomukset on piirretty novellimaisina tarinoina, joissa vilahtelevat edellisistä tarinoista tutut henkilöt tai vilahtelevat siihen asti kunnes hekin... poistuvat kertomuksista. Tomie tarinat jatkuvat toisen Tomie kokoelman loppupuolelle, jonka lopussa oleva, Tomie kokonaisuudesta erillään oleva, yksittäinen tarina on ikäänkuin johdatusta viimeisen osan teemalle, jossa esitellään yksittäisiä kauhutarinoita. Viimeisessä kokoelmassa taso hieman heilahtelee, mutta tarjoaa edelleenkin laadukasta kerrontaa. Osa tarinoista onkin enemmän murheellisia kuin varsinaista kauhua, mutta toimivat silti.

Piirrosasu on hyvää tasoa ja etenkin ihmishahmot miellyttivät silmää. Kauhusta kun on kyse on gorea (verta!) hyvinkin paljon. Mihinkään ultra-hardcore pornoon ei kuitenkaan (onneksi) sorruta vaan piirroasu ja tarkkuus tukevat tarinoiden hyytäviä tunnelmia. Kauhu on vaikea laji, sillä varsin usein näkee tekijöiden sortuvan varsin helppoihin ratkaisuihin. Tällä kertaa näin ei ole käynyt vaan kauhu hiipi tarinoita lukiessa myös aivoihin asti. Suosittelen tutustumaan, jos vain uskallatte.


-Lasse/Boardi

Avatar
jek
Viestit: 16
Liittynyt: La Maalis 08, 2003 04:13
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jek » Su Touko 16, 2004 20:56

Huh huh.

Tämän kokoelman luettuaan tajuaa kertakaikkiaan, mitä 'bakemono' tarkoittaa. Ei pelkkää kesyä 'hirviötä', pörröistä ja söpöä, vaan jotain joka on vääntyilevää lihaa väärässä järjestyksessä, alati muuntuvaa, mutta helposti tunnistettavissa olevaa ja juuri siksi niin hirveää.

Kahden ensimmäisen kirjan 'päähenkilö' Tomie on kaunis ja himoittava, myös silloin kun hänen palasiksi hakattu ruumiinsa alkaa regeneroitua kuin lattana tai sisiliskon häntä. Miehet ja pojat joutuvat Tomien valtaan oli hän sitten suloinen koulupukuinen teinityttö tai pelkkä irtileikattu pää, joka kasvattaa lonkeromaisia jäseniä. Pelastusta tai pakoa ei ole, on vain Tomie joka kasvaa uudestaan vaikka leikatuista hiuksista. Epäselväksi jää, onko Tomie alunperinkin hirviö, vai onko hän epäonninen koulutyttö, jonka ruumis (aaveesta tai sielusta on tässä yhteydessä turha puhua) lähtee kostoretkelle. Tarinan kannalta tällä ei oikeastaan ole merkitystä.

Junji Iton kauhutarinoiden pohjalta voisi joku psykoanalyytikko löytää monta japanilaisen kulttuurin kipupistettä. Kauhua revitään ihokarvoista, teinityttöjen kauneudenkaipuusta, vanhusten yksinäisyydestä, vanhempien lapsiinsa kohdistamista toiveista, teinien ihastuksista. Keskeistä on, että kauhu on nimenomaan ruumiillista ja lihallista - ruumis pettää kantajansa ja katsojansa, käyttäytyy oman tahtonsa mukaan, kasvaa ja kieroutuu. Aneemiset kummitukset jääkööt toisiin kertomuksiin.

Lukijaa ei todellakaan päästetä helpolla, vaan ratkaisut ovat juuri niin karmeita kuin lukija pelkää ja välillä vielä karmeampiakin. Kolmannen kirjan viimeinen tarina on jo oksettavuudessaan aivan omaa luokkaansa. Loppuratkaisua en olisi arvannut, vaikka olisin saanut miettiä koko päivän.

Piirrostyyli on mangaksi varsin realistista ja realistisuus tukee kauhutunnelmaa karmaisevasti. Samantyyppisiä hirviöitä on esiintynyt esimerkiksi Rumiko Takahashin Mermaid -kirjoissa, mutta Takahashin varsin tyylitelty piirrostapa pitää lukijan etäällä kauhusta. Iton yksityiskohtainen realistisuus sen sijaan tekee tarinoista entistä värisyttävämpiä. Halutessaan kaksipäisen teinityttöhirviön kasvoista voi laskea ihokarvat ja silmämunista verisuonet. Jos siis haluaa. Mieluiten kuitenkin kääntää sivua mahdollisimman nopeasti.

Jos tähtiä pitäisi antaa, niin viisi tähteä viidestä tälle antaisin.
-jek

Avatar
Lunael
Viestit: 434
Liittynyt: Ti Tammi 28, 2003 17:10
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Lunael » Su Kesä 06, 2004 06:04

Huh. Olipahan melkoista kamaa.

Junji Ito Horror Comic Collectionin kaksi ensimmäistä osaa pyörivät tosiaan Tomien ympärillä. Tomie on tyttö joka kaikkein ensimmäisessä tarinassa pilkotaan koulutovereidensa toimesta, opettajansa käskystä palasiksi. Mutta Tomie palaa. Tomie on kaunis ja lumoava, häneen tutustuvat tajuamattaan tekevät juuri sitä mitä hän. Ja Tomieen rakastuvat päätyvät lähes poikkeuksetta murhaamaan rakkautensa kohteen. Mutta Tomiesta ei pääse eroon.

Tomien tarina koostuu lyhyistä tarinoista, joissa yhdistävänä tekijänä on tyypillisesti vain Tomie itse. Pientä jatkuvuutta ja kytkentöjä tarinoiden välillä kuitenkin on. Suurin osa tarinoista lähtee hyvin samankaltaisesta asetelmasta: päähenkilö törmää sattumalta Tomieen, ihan konkreettisesti ihmisenä tai vaikkapa isän laatikosta löytyvänä laatikkona täynnä salaperäisen kauniita mustia hiuksia. Tämä ajaa lähes poikkeuksetta päähenkilöt turmioon.

Kokoelman kolmas kirja sisältää itsenäisiä, Tomieen ja toisiinsa liittymättömiä lyhyitä kauhukertomuksia. Näiden aiheet vaihtelevat kummitustarinasta itseään sen kummemmin selittelemättömään kauhuun.

Etenkin Tomieen liittyvät Junji Iton tarinat ovat hyvin lihallista kauhua. Siitä ovat perinteiset kauhusarjojen vampyyrit ja ihmissudet kaukana, kun irtileikattuun Tomien päähän alkaa kasvamaan uutta vartaloa, tai kymmenet järvessä elävät Tomiet järsivät hukuttamaansa uimaria ravinnokseen. Välillä liha mutatoituu ja muuttuu kuin Cronenbergin leffoissa konsanaan. Iton pelkistetty viiva saa tällaisen kauhun näyttämään harvinaisen groteskilta.

Tomien tarina toimii kautta matkan painostavana ja ahdistavana. Tomieta ei voi pysäyttää, se tulee lukijalle selväksi. Mustatukkainen tyttö kauniine kasvoineen palaa ennemmin tai myöhemmin. Freddy Krueger ja kumppanit ovat Tomieen verrattuna mammanpoikia. Ehkä kuitenkin itse pidin enemmän yksittäisistä kolmannen kokoelman tarinoista. Kuten sanottua, Tomoe-tarinoiden perusideat ovat hyvin samankaltaiset (vaikka niissäkin vaihtelua on kiitettävästi), mutta erillisten tarinoiden kanssa ei tiennyt lainkaan mitä odottaa.

Olen aina pitänyt kauhua eräänä vaikeimmista genreistä toteuttaa kirjallisuuden ulkopuolella. Enemmän kuin oikeastaan missään muussa se pelaa ihmisen korvien välissä syntyvillä tunnetiloilla, ja tällöin pelkkä mielikuvitusta stimuloiva teksti valmiiden kuvien ja/tai äänen sijaan on kaikki mitä tarvitaan - muu on oikeastaan liikaa. Puhuttiin joko siitä että kauhun lähteenä olisivat muinaiset jumaluudet (Lovecraft) tai sitten ihan vaan jokaisesta ihmisestä löytyvä julmuus ja pahuus (Landsdale). Junji Iton kauhutarinat toimivat vähintäänkin tyydyttävästi ihan kauhuna. Iton kuvat eivät mene oman mielikuvituksen edelle liikaa, vaan tukevat sen synnyttämiä mielikuvia. En tiedä pystyykö niiden tunnelmaa luettaessa sanomaan välttämättä pelottaviksi, mutta äärimmäisen häiritseviä ne ovat.

-Juha

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Arvostelut”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa