kill bill

Vapaamuotoinen mutta asiallinen keskustelu. Anime- ja mangayhteisöä kiinnostavat aiheet, jotka eivät sovi suoraan muille alueille, kannattaa lähettää tänne - sana on vapaa.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
NybeKat
Viestit: 163
Liittynyt: Ke Helmi 12, 2003 10:10
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja NybeKat » Ti Tammi 27, 2004 13:34

Hiji kirjoitti:Mielestäni on mielenkiintoista, että kaikkialla ja joka paikassa takerrutaan tuohon veren yltiömääräiseen pärskyttelyyn ja kuinka se on hyi ja iik ja kamalaa. Olenko todella ainoa ihminen, kenen mielestä kamalammat fiilikset saa siitä, että koomassa ollutta naista on myyty h**rana ja että vanhempia tapetaan kotiinsa lastensa nähden!?
Juu, mun mielestä toi oli ehkä se mikä jäi eniten päähän soimaan.. ja ehkä se ihan eka kohtaus, sai mut melkeinpä hyppää penkistä ylös...
Hiji kirjoitti: Varsinainen splattaus on mielestäni pelkästään huvittava elokuvalaji nykypäivänä, eikä sitä osaa ottaa samalla tavalla vakavasti. Ja kun sanon huvittava, en tarkoita sitä huonossa mielessä, vaan että saan naureskella päättömille tehosteille: putoileville päänahoille sekä raajankappaleille ja hulluna purskuaville leikatuille valtimoille. Se on mielestäni jo jotain niin absurdia, ettei sitä voi ottaa vakavasti, vaan sille kuuluukin nauraa.

Mutta splattaustakin on montaa tyyppiä. Vakavammin sen voi ottaa, kun kyseessä on ihmisen pimeän puolen esittely tyyliin Texas chainsaw massacre, mutta kill bill on lähinnä irrottelua, jossa ihmisten niittailu kulkee siinä kostotarinan sivussa. Itse olen digannut hulluna kaikista Tarantinon pätkistä, eikä Kill Bill vol.1 ollut poikkeus. Rrrrrrrispectiä.

*Vol.2 kiihkeästi venaillen*
No siis...munki mielestä ne taistelukohtaukset oli enimmäkseen vaa huvittavia ja pikkasen ärsyttäviä sellasilla määrillä verta ja kun se yks oli ihan liian pitkä, alko melkein haukottamaan...

Eniten koko leffassa ärsytti se kun sen erään puhelin soi...ekalla kerralla aloin kattelee ympärilleni ärsyyntyneenä..ja vaikka jo tokalla kerralla muistin että se tuli elokuvasta, teki silti mieli huutaa tai jotain..
Muutenkin äänet ja musiikki oli liian kovalla pienessä salissa istuen, oli pää kipeä kun leffa loppu..

Enpä mä tosta leffasta hirveesti mitenkää nauttinu...sanoisinko jopa että melkein huonoin leffa mitä oon viime aikoina nähny... mutta kaipa mä silti sen kakkosenki menen kattomaan, kun tavallaan kuitenki haluaa tietää miten siinä käy, eikä jaksa odottaa että vuokraisi sen sitten joskus... Onneksi kävin tuon ekan osan kattomassa vasta vähän aikaa sitten, niin ei tarvitse sitä kakkosta tuskaillen odotella, haluten että menee tuon leffan kattominen mahdollisimman nopeasti ohi elämästä XD

Siinä miun nikissä on iso N ja iso K, grrr~

KuvaOekakiPoteto (suomi&english)

Avatar
Trilkk
Viestit: 202
Liittynyt: Su Helmi 09, 2003 12:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Trilkk » Ti Tammi 27, 2004 16:49

Aika tylyn tuomion on Kill Bill saanut.

Minusta kun se oli vallan viihdyttävä ja ihan perustarantinomaisen nokkela mäiske (joskaan ei niin hyvä kuin aiemmat). Mitään syvempiä merkityksiä tuskin kannattaa käydä metsästämään.

Ylipitkät ja täysin ylilyödyt miekkailukohtaukset olivat oikeastaan aika hauskoja. Aivan erilaisia kuin muissa Tarantino-pätkissä, en voinut välttää Bad Taste -mielleyhtymää.

Olivat kyllä niin selkeästi vitsejä, että aika järjetöntä on niitten perusteella mitenkään vastenmieliseksi elokuvaa sanoa. Varsinkaan, jos uskaltautuu elokuvateatteriin asti ja siis tietää mitä saa.

Avatar
Grandpa Cthulhu
Viestit: 19
Liittynyt: To Tammi 30, 2003 03:51
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Grandpa Cthulhu » Ti Tammi 27, 2004 18:29

Kai sitä pitää nyt vielä vähän myöhäänkin niin ottaa kantaa tähän asiaan.
Mutta totta tosiaan, sanoisin että aika negatiivinen vastaanotto on ollut kovin monella ihmisellä. Ilmeisesti aika moni on mennyt katsomaan odottaen enemmän jotain Tarantinon aikaisempien elokuvien tyylistä ja pettyneet sitten kun ovat saaneet eri elokuvaklassikoita lainailevan ja yhdistelevän tribuuttielokuvan.

Ja ne jotka väittää että monet kohtaukset (mukaanlukien osa ylettömästä verellä läträyksestä) ei olisi kunnianosoitus b-luokan samuraielokuville ovat väärässä. Jos Shogun Assassin (joka on kahdesta ensimmäisestä Lone wolf & cub -elokuvasta lännessä julkaistu editoitu versio) tai lopputaistelusta Lady Snowblood ei tule mieleen, niin sitten ei joko ole nähnyt kyseisiä elokuvia tai valehtelee itselleen :P

Lisäksi varmaan voisi ehkä spekuloida että isoimmat ylivedot ovat selvästi viittaus vähän uudemman aallon japanielokuvaan ja varsinkin ylilyönnit varsin hyvin osaavaan Takashi Miikeen, ja varmasti joka on Koroshiya 1 / Ichi the killerin nähnyt on samaa mieltä.

Mutta joo, itse pidin elokuvasta, erittäin paljon. Yksi ehdottomasti parhaista soundtrackeistä koskaan, kaikki kappaleet oli valittu täysin oikeisiin kohtiin, varsinkin Tomoyasu Hotein Battle without honor or humanity potki täysillä.
Ja oikeasti suurinosa kunnianosoituksista toimi oikein hienosti ja ilman että vaikuttaisi yhtään päälleliimatulta (esim. kohtaus jossa näytetään Crazy 88-jengiä ensimmäisen kerran ja Green Hornet-tunnari soi taustalla, aivan loistavaa).
Tosiaan "pelkkää" väkivaltaelokuvaahan tämä on mutta niin hienosti tehtyä että kyllä siitä saa nauttia.
"That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die."

Blogi: Lonkeropiirakka

Avatar
leonichan
Viestit: 454
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2003 03:21
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja leonichan » Ti Tammi 27, 2004 21:20

NybeKat kirjoitti:Muutenkin äänet ja musiikki oli liian kovalla pienessä salissa istuen, oli pää kipeä kun leffa loppu..
Hieman pienellä olivat kun kävin katsomassa. Nolotti syödä popcornia kun 'krunts krunts' kuului niin kovaa.

Mainio leffa mielestäni. Ei odotukset ollut mitenkään ihmeen korkealla. Viime tipassa kävin katsomassakin kun ei muuta tekemistä ollut. Mutta hyvä se oli ja vol.2 mennään sitten katsomaan heti kun se tulee. Musiikit olivat vallan mainot. Nyt on kaksi päivää soinut päässä "bang bang, he shot me down, bang bang". Tarina jaksoi kiinnostaa, osittain varmaan kyllä ajassa pomppimisen vuoksi. Piti koko ajan varpaillaan ettei vain putoaisi kärryiltä. Taistelukohtaukset oli mukavia, paitsi se lopun ylipitkä verilöyly. Alkoi karata haukotusta siinä. Sellasta. Oli kiva.
leonichan - Saradan... joku. Se kuka saa nakittaa muut tekemään kaikkea <3

"The Boy's High School Love Situation is Comparatively Often"

Avatar
Japabon Dolls
Viestit: 86
Liittynyt: Su Marras 30, 2003 15:06
Paikkakunta: TRE

Viesti Kirjoittaja Japabon Dolls » Ke Tammi 28, 2004 00:11

Kai sitten minäkin otan kantaa näin maitojunameiningillä koska en malta vastustaa kiusausta. Leffan näkemisestä on kulunut nyt niin kauan että ajatukset olisivat kyllä jo päivityksen tarpeessa. Yritetään silti.

Jonkin verran olen samoilla linjoilla Grandpa Cthulhun kanssa. Elokuvan helmi on eittämättä soundtrack plus tunnelma joka kestää läpi leffan. Kunnianosoitukset ja räikeä fanimeininki paistaa läpi ajoittain jopa hieman liikaa. Yllättävää oli se etten pitänyt animaatio-osuudesta lainkaan. Se tuntui tarinankerronnallisesti turhalta ja päälleliimatulta.

Kuitenkin suurimpana miinuksena oli se ettei elokuva ollut kokonainen. Tämä ärsytti jo silloin kun Kill Billin puolittamisesta ilmoitettiin, mutta vasta leffan jälkeen alkoi todellinen ärtymys eikä rahastuksen maku lähtenyt edes saippualla. Positiivista on se, että Tarantino itse kertoi puolituksen johtuvan silkasta rahanahneudesta. Silti, jos kanttia olisi, boikotoisin Vol2:sta. Mutta äh ja pläh.

Yhteenveto: riemastuttava ja raivostuttava antimestariteos (ottakaa tuostakin nyt sitten selvää). Antaa Koksu-Quentinin pitää hauskaa. Mies joka ei ole tehnyt uransa aikana ainoatakaan välityötä on mässäilynsä ansainnut. Wo-hoo woh-hoh-hoo!

P.S. Mitä elokuvateatterin ääniin tulee, olivat niin kovalla että pilasivat osan nautinnosta. Korvat tinnittivät seuraavaan aamuun.
We are the music makers, and we are the dreamers of dreams.

Avatar
NybeKat
Viestit: 163
Liittynyt: Ke Helmi 12, 2003 10:10
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja NybeKat » Ke Tammi 28, 2004 12:00

Grandpa Cthulhu kirjoitti: Ilmeisesti aika moni on mennyt katsomaan odottaen enemmän jotain Tarantinon aikaisempien elokuvien tyylistä ja pettyneet sitten kun ovat saaneet eri elokuvaklassikoita lainailevan ja yhdistelevän tribuuttielokuvan.
Itse asiassa, en nyt hirveesti muista muita Tarantinon elokuvia katsoneeni...hmmn....

Siinä miun nikissä on iso N ja iso K, grrr~

KuvaOekakiPoteto (suomi&english)

Avatar
Trehek
Viestit: 42
Liittynyt: Ma Syys 08, 2003 11:47
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Trehek » To Tammi 29, 2004 17:07

Oma Kill Bill-kokemukseni oli aika järkyttävä, ei niinkään splatterin määrän takia, vaan pahimman mätön aikana epilepsiakohtauksen saaneen henkilön takia. Pelästytti koko yleisön aika lailla, kun jotkut luuli jo että se sai sydänkohtauksen. :shock:
Ihan kiva leffa se oli, vaikkakaan ei loistava.
"Beat it, berk! There's a bunch of hardheads coming this way and any bubbers bobbing for jink'll be scragged!"
-A wise blood to a clueless in Sigil

Avatar
Nekoroms
Viestit: 21
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 20:20
Paikkakunta: Finland/porvoo/kulloo/Nyby

Viesti Kirjoittaja Nekoroms » Ma Helmi 02, 2004 19:36

Vanha viisaus= Realistisin ei välttämättä ole viihdyttävin pätee myös tähän leffaan. 8)

Avatar
Coco Panda
Viestit: 2
Liittynyt: Ma Helmi 09, 2004 22:38
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Coco Panda » Ti Helmi 10, 2004 01:06

Näin elokuvan vasta eilen. En ole tähän mennessä juuri pitänyt Quentin Tarantinon leffoista (mies joka tekee kliseetä omista elokuvistaan), mutta tällä kertaa olin todella positiivisesti yllättynyt.

Lyhyt analysointi elokuvasta:

Elokuvassahan oli kyse puhtaasta väkivallasta (aihe, josta en yleensä juuri pidä), mutta Kill Billissä se oli tehty niin taidokkaasti ettei sitä voinut olla ihailematta. Taistelukohtauksissa ei ollut mitään hienoja Matrix-efektejä, vaan kaikki tapahtui tuttuun Tarantinomaiseen tapaan: häikäilemättömästi sekä turhia kaunistelematta. Useimmissa näissä taistelukohtauksissa taustalla soi iloinen musiikki, joka onnistui hiukan keventämään tunnelmaa ja toisaalta sai tilanteet vaikuttamaan jopa huvittavalta.

Elokuvan musiikki oli loistavaa ja näyttelijäsuorituksetkin kohtuullisia. Juoni ei ollut mitenkään erikoinen, mutta se olikin mielestäni toissijainen. Sen sijaan elokuvassa oli vahva tunnelma, joka kesti loppuun asti.

Mitä tulee vielä elokuvan anime-pätkään, mielestäni se sopi tyyliltään elokuvan tunnelmaan kuin sukka jalkaan. Parasta elokuvassa oli kuitenkin loppukohtaus (kaksintaistelu). Lyhyt tosin, mutta kuitenkin niin upea. Mielestäni Lucy Liun suoritus kohtauksessa oli loistava.

Elokuvaa voisi analysoida vieläkin syvemmin, mutta jääköön nyt sikseen. Pelkään jo nyt vaikuttavani liian asialliselta :roll:
What did I do deserve this?

Calavera
Viestit: 4
Liittynyt: La Joulu 20, 2003 20:45
Paikkakunta: Laukaan slummi

Viesti Kirjoittaja Calavera » La Helmi 28, 2004 17:23

Kun huomasin ketjun niin meinasin kirjoittaa mielenkiintoisen oma-arvioni elokuvasta kunnes pääsin Coco Pandan viestiin joka on lähes yksi yhteen oman mielipiteeni kanssa. Siis aivan erinomainen elokuva jossa asenne oli juuri oikeilla raiteilla. Vasta elokuvan kolmannella katsomiskerralla en ollut enään niin intona että objektiivinen arvostelu olisi estynyt.
En tiedä millainen elokuvan toinen puolikas on, mutta tällaisenaan elokuva mielestäni toimi todella hyvin. Joku pitää kahteen osaan jakamista törkeänä rahastuksena (mitä se kyllä onkin, pakko myöntää), mutta veikkaan että elokuva ei ole niin yhtenäinen että se olisi kannattanut näyttää yhteen pötköön. En tästä enempää sanokkaan ennen kuin olen nähnyt toisen "osan".
En sitten pelastunutkaan eilen...

Cir
Viestit: 526
Liittynyt: To Loka 23, 2003 10:31
Paikkakunta: Helsinki (Ikaalisissakin näkee.. tosin aika harvakseltaan nykyään)

Viesti Kirjoittaja Cir » Ti Maalis 02, 2004 13:59

Pitkäaikaisena Tarantino-fanina odotin Kill Billiä kuin hullu puuroa (jos vapaamuotoinen sanontojen muokkaus sallitaan :) ), enkä kyllä mielestäni pettynyt ollenkaan. Puuttuuhan siitä Tarantinon edellisiä elokuvia leimaava nokkela sanailu, elämänmakuiset henkilöt ja realistisuus. Mutta en ainakaan minä jää näitä loppujen lopuksi niin paljoa kaipaamaan, sen verran erilaisesta elokuvasta on kyse.

Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta kyseessä on kuitenkin mitä Tarantinomaisin elokuva. Hahmot ovat yhä voimakkaita, kaikesta ohuudestaan huolimatta. Sanailua on vähennetty, monet repliikit lainattu suoraan elokuvaklassikoista. Perusteemat ja ne vähäiset puheet ovat kuitenkin vielä nasevia ja sopivat itse elokuvaan kuin nyrkki silmään. Tarantinolle ominaisen epälineaarisen juonenkehittelyn (joka sekin on kevennetty versio ohjaajan tavaramerkistä), visuaalisen lahjakkuuden ja tietyn pohjarealistisuuden (niin sankarit kuin pahiksetkin ottavat loppujen lopuksi vauriota ja rankasti) lisäksi elokuvasta jää hyvin mieleen Tarantinon kokoama soundtrack, jota on täälläkin kehuttu.

Elokuvaa katsoessa kannattaakin unohtaa Tarantinon edelliset ohjaustyöt ja keskittyä siihen, että kyseessä on Tarantinon elokuva, ei Tarantino-elokuva. Kieltämättä elokuvasta saa eniten irti se, joka tuntee elokuvan inspiraationa toimivia elokuvia ja genrejä. Itselleni jo elokuvan avaava Shaw Brothers-logo toi virneen huulille, ja viimeistään intron loppu (kuka muu nykyohjaaja uskaltaa "tapattaa" sankarittaren heti alussa, varsinkaan näin tylyllä tavalla?) kiinnitti virneen pysyväksi elokuvan loppuun asti. Tahalliset trikkivirheet, Godzilla-viittaukset, Green Hornet-tunnari ja maskit, keltamustat verkkarit, Hattori Hanzo... Elokuvaharrastajan aarreaitta.

Elokuvan väkivaltaa on kritisoitu usealla taholla, aivan valtakunnallisia lehtiä myöten. Väkivalta on kuitenkin ollut aina oleellinen osa Tarantinon elokuvia, puhumattakaan genreistä joista Kill Bill nostaa inspiraationsa (joku taisi jo mainita ainakin Takashi Miiken elokuvat, eivätkä Akira Kurosawankaan samuraielokuvat mitenkään verettömiä ole). Itse en edes todella noteerannut väkivaltaa muutoin, kuin "Auts, tuo sattui"-tasolla, sekä siinä mielessä, että näin eokuvallisesti puritaaneina aikoina se korostuu suorastaan yliampuvasti. Kill Billin vika tämä ei tosin ole. Ja moralisteille voi vielä korostaa, että väkivallan vastapainoksi Tarantino säilyttää tylyn tyylinsä loppuun asti näyttäen, että väkivallalla on aina hintansa. Sitä ei voi ihannoida. Elokuvan huipentava taistelu Briden ja O'Ren Ishiin välillä nostattaa päällimmäiseksi tunteeksi surumielisyyden, kysymyksen miksi sen piti päättyä näin.


Lopuksi vielä pari irtokommenttia: 1) kaksi elokuvaa on kieltämättä rahastusta, mutta toisaalta elokuva on sen verran raskasta tavaraa, että kahtena erillisenä elokuvana siitä saattaa hyvinkin nauttia paremmin. Itseäni häiritsee enemmän Tarantinon suunnitelmat DVD-julkaisuista (yhteensä ilmeisesti yhdeksän erilaista eri puolilla maapalloa). 2) Henkilökohtaisesti en kokenut anime-osuutta mitenkään häiritsevänä, vaan se jopa lisäsi elokuvasta saamaani nautintoa. Ainoastaan animen tyylin olisin luultavasti itse vaihtanut. Näinkin se kuitenkin toimi erinomaisesti.


Valitan pitkää tekstiä.

Avatar
Japabon Dolls
Viestit: 86
Liittynyt: Su Marras 30, 2003 15:06
Paikkakunta: TRE

Viesti Kirjoittaja Japabon Dolls » Ti Maalis 02, 2004 22:54

Cir kirjoitti:Itseäni häiritsee enemmän Tarantinon suunnitelmat DVD-julkaisuista (yhteensä ilmeisesti yhdeksän erilaista eri puolilla maapalloa).
Voi faniparat. Avopuoliskolla kävi hyvä tuuri kun sai tilattua Jaappanin Kill Bill vol.1 Premium Boxin juuri ennen loppuunmyymistä. Nyt vaan sitten odotellaan sormet syyhyten pikkuista Hattori-katanaa, Bride-Kubrickia, sun muuta tilpehööriä.
We are the music makers, and we are the dreamers of dreams.

Avatar
ihmetaru
Viestit: 42
Liittynyt: To Maalis 25, 2004 01:01
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ihmetaru » To Maalis 25, 2004 03:06

Calavera kirjoitti: Joku pitää kahteen osaan jakamista törkeänä rahastuksena (mitä se kyllä onkin, pakko myöntää), mutta veikkaan että elokuva ei ole niin yhtenäinen että se olisi kannattanut näyttää yhteen pötköön.."
tarantino ei suunnitellut tekevänsä kill billistä kaksiosaista, mutta leikkausvaiheessa huomattiin että materiaalia oli niin paljon, ja se oli niin raskasta, että näki parhaaksi elokuvan jakamisen kahteen osaan...
rahastusta tai ei, niin ei alunperin siksi tarkoitettua.

loistava elokuva btw ;) ja vol 2. trailerin nähtyä kyllä jo alkaa kutkuttaa
Du är inte dum, du har bara otur när du tänker ^^;;

Avatar
Oami
Viestit: 73
Liittynyt: Ma Tammi 27, 2003 23:42
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Oami » Ke Huhti 28, 2004 11:34

MrBrown kirjoitti:En enää ikinä halua kuulla Uma Thurmanin puhuvan japania. :x
Hmm hmm. Mun ymmärtääkseni Uma ei esitä japanilaista, vaan jenkkiä, joka on opetellut japania myöhemmällä iällä.

Itse en, tämän huomioiden, pitänyt suoritusta kielen osalta yhtään pahana.

Avatar
MrBrown
Viestit: 195
Liittynyt: Su Helmi 02, 2003 20:41

Viesti Kirjoittaja MrBrown » Ke Huhti 28, 2004 23:27

Oami kirjoitti: Hmm hmm. Mun ymmärtääkseni Uma ei esitä japanilaista, vaan jenkkiä, joka on opetellut japania myöhemmällä iällä.

Itse en, tämän huomioiden, pitänyt suoritusta kielen osalta yhtään pahana.
Totta, jotain sinnepäin. Minua haittasi kuitenkin se että monessa kohtauksessa Thurman puhui japania vaikka ei olisi tarvinnut - ehkäpä tässä oli tarkoitus saada jotain coolia efektiä elokuvaan, mutta huono japani särki sen verran korvaa että ei toiminut.

No, 2. osassa hän sitten puhuu (huonoa?) kiinaa, joten jippii.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 38 vierailijaa