Hävettääkö?

Vapaamuotoinen mutta asiallinen keskustelu. Anime- ja mangayhteisöä kiinnostavat aiheet, jotka eivät sovi suoraan muille alueille, kannattaa lähettää tänne - sana on vapaa.

Valvoja: Animeunionin Foorumiaktiivit

Avatar
Tolkkiz
Viestit: 195
Liittynyt: Ma Tammi 21, 2008 05:39
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tolkkiz » Ti Tammi 22, 2008 05:08

No en tietenkään häpee, harrastus muiden joukossa. Ne kaverit joihin ei anime iske, niin niiden kanssa ei sitten tuu puhuttua aiheesta, näin yksinkertasta :o. En toki pukeudu mitenkää erikoisesti, katon animee ja luen mangaa, siinä se. En nää siinä mitään, esim Aku Ankan lukemisesta poikkeavaa. Syrjintä nyt on jotai pikkulasten pelleilyä, eikä pahemmin kiinnosta hankkiutua sellasen roskasakin seuraan.(Ei pikkulapset oo roskasakkia, syrjijät kylläkin)

Avatar
Jade-san
Viestit: 362
Liittynyt: Ma Kesä 19, 2006 11:18
Paikkakunta: Terun taskussa <3

Viesti Kirjoittaja Jade-san » Ti Tammi 22, 2008 13:16

Näin yleissilmäyksellä: yli 16 sivua "en häpeä" -kommenttia hieman eri muodoissa ja hieman eri vahvuisina. (Tai no ehkä yksi tai kaksi häpeää...) Sori offi. ^.^

Mutta sanotaanko anime- ja mangaharrastuksestani näin: enemmän häpeän päivittäisiä itkukohtauksiani. Siis EN häpeä. Ja jos häpeäisin, hävetä ansaitsisin hävetä näin hienoa harrastusta. Julistan sitä vaikka koko maailmalle, ei salattavaa! Rakastan harrastustani! Kuuletko, maailma! Rakastan animea ja mangaa! Olen hörhö! Hörhöööööö! *valkotakkiset tohtorisedät saattavat laitokselle*

:lol: <---- pakkohymiö
I am not a whore. I'm just really, really, REALLY friendly.

Avatar
Tuc-keksi
Viestit: 214
Liittynyt: Ke Syys 19, 2007 21:52
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tuc-keksi » Ke Tammi 23, 2008 14:38

Jadie-chan kirjoitti:Mutta sanotaanko anime- ja mangaharrastuksestani näin: enemmän häpeän päivittäisiä itkukohtauksiani. Siis EN häpeä. Ja jos häpeäisin, hävetä ansaitsisin hävetä näin hienoa harrastusta. Julistan sitä vaikka koko maailmalle, ei salattavaa! Rakastan harrastustani! Kuuletko, maailma! Rakastan animea ja mangaa! Olen hörhö! Hörhöööööö! *valkotakkiset tohtorisedät saattavat laitokselle*
No oikea asenne ainakin on! Niin sitä pitää. Mitä sitä turhaan häpeilemään ja murehtimaan harrastuksen takia?

Sanoisin etten itse häpeä tätä harrastusta. En kyllä erityisemmin tyrkytä harrastustani muille tai mitään. Olen tavallinen hippiäinen (kohtuullisen normaali ainakin) ja harrastan animea ja mangaa siinä musiikin ja pelaamisen yhteydessä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja monia muita jotka eivät erityisemmin perusta, mutta ei mitään liekittelyä ole kyllä minun kohdallani tullut. On jotenkin myös ollut uskomattoman hyvä tuuri, kun esim. aloitin uudessa koulussa ja kerroin vaivihkaan harrastuksestani yhdelle tyypille ja kas kummaa hänkin harrasti animea! Siitä sitten ystävystyttiin aika nopiasti. Anime manga yhdistää! :D
"Rose... wand... floating... superior... crystal... eternal... beautiful... flower... genocide!"
Katsotut animeyt

Avatar
Jade-san
Viestit: 362
Liittynyt: Ma Kesä 19, 2006 11:18
Paikkakunta: Terun taskussa <3

Viesti Kirjoittaja Jade-san » Ke Tammi 23, 2008 17:49

Tuc-keksi kirjoitti:No oikea asenne ainakin on! Niin sitä pitää. Mitä sitä turhaan häpeilemään ja murehtimaan harrastuksen takia?
Bingo. Miksi pitäisi hävetä tällaista harrastusta? Siis onko se sittenkin niin, että otakut = hörhöjä 'tavallisten' ihmisten mielestä? Olen ollut otaku jo niin kauan (melkein kaksi vuotta, onpa pitkään), että en muista häpesinkö alkuaikoina. Tiedän vain, että anime ja manga ovat minulle jo niin arkipäivää, etten tiedä pidetäänkö sitä mitenkään 'hörhönä'. Tunnustaudun paatuneeksi otakuksi.
I am not a whore. I'm just really, really, REALLY friendly.

Avatar
riikkanen
Viestit: 27
Liittynyt: Ke Touko 17, 2006 11:50
Paikkakunta: Vihanti

Viesti Kirjoittaja riikkanen » Pe Tammi 25, 2008 09:53

En häpeile, mutten tuo erityisemmin esillekään pukeutumisen tms. kautta. Pukeudun... siten miten haluan, en "ernumaisesti". Jos kysytään harrastuksia niin kyllä sanon japanilaisen animaation ja sarjakuvan siihen litaniaan.
Olen "normaali" ihminen joka vain sattui koukuttumaan animeen ja mangaa. that's it.

Avatar
Liliel
Viestit: 110
Liittynyt: La Syys 30, 2006 10:11
Paikkakunta: Varkaus

Viesti Kirjoittaja Liliel » Pe Tammi 25, 2008 22:38

Weli-Sabbat kirjoitti:Liiallinen harrastuksen (tässä tapauksessa anime ja manga) mainostus ja hehkuttaminen se vasta hävettää. Ite tykkään käyttää ns. "You never asked." filosofiaa, eli kerron vain jos joku kysyy suoraan.
Jotain saman suuntaista.

En häpeä, ja ilmeisesti ainoat asiat, joista harrastukseni huomaa on Ichimaru Gin laukussa sekä Suzaku puhelimessa roikkumassa. Ihan kätevästi yhdistelen muutamia lolityylejä muuhun katumuotiin ja vanhempi väki kehuu tyylikkääksi.

Ja en, en todellakaan huutele missään mitään epämääräisiä lauseita tai ihastele kovaan ääneen BL-parituksia, muutamat tuntemani henkilöt tätä tuntuvat harrastavat. Kaverin kanssa puhun sitten suomea japanilla höystettynä mutta en muuten. Tietty omissa oloissani höpisen pitkät pätkät japaniksi (tai englanniksi kun suomen kieli on liian vaikeaa).

Sen linjan olen ottanut, että jos ihmiset naureskelevat tai huutelevat perään jotain ei-niin-kivaa annan asian olla. En sen anna häiritä elämääni sen kummemmin.

Avatar
Yashura-chan
Viestit: 78
Liittynyt: Su Touko 29, 2005 13:46
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Yashura-chan » To Helmi 07, 2008 20:38

En häpeä enkä kyllä päältä päin näytäkään "kunnon otakulta". Puhun kyllä paljon animesta, mangasta ja Japanista parhaan ystäväni kanssa ja muidenkin, jos he vain jaksavat kuunnella ja joskus vaikkeivät jaksaisinkaan. XD

Valitettavasti minua on myös usein haukuttu ja nälvitty harrastukseni takia. Yleensä on huudeltu jotain tyyliin "manga on pa**aa!", kuten eräs pissis luokallani. Tuntuuhan se tosi ikävältä, mutta onneksi on kuitenkin niitä, jotka ymmärtävät mistä puhun kuten edellä mainittu paras ystäväni. Ja on myös onneksi niitä, joita kiinnostaa harrastukseni kovasti ja olen saanut jakaa tietämystäni heille. Viimeisin tällainen tapahtui, kun kirjoitin parhaan ystäväni kanssa yli 20-sivuisen tutkielman Japanin idoliteollisuudesta musiikin tunnille. ^_^
On olemassa kolmenlaisia matemaatikkoja: niitä, jotka osaavat laskea ja niitä, jotka eivät.

Avatar
Marsipaani
Viestit: 458
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2006 15:22
Paikkakunta: Hyvinkää
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Marsipaani » To Helmi 07, 2008 22:01

Yashura-chan kirjoitti:Valitettavasti minua on myös usein haukuttu ja nälvitty harrastukseni takia. Yleensä on huudeltu jotain tyyliin "manga on pa**aa!", kuten eräs pissis luokallani.
Tätä olen joskus itsekkin kuullut, mutta en myöskään välitä. Mitä niistä välittämään... :roll:

Ennen kuitenkin häpesin olla omaperäinen... Nykyään olen vähän uskaliaampi ja pukeudun vähän erillaisimmin. Aina minusta ei näy ulkoa päin, että olisin kiinnostunut tästä harrastuksesta, mutta joskus taas voi katsoa, että ernuhan se tämäkin tyttö on! :lol:
Muff'n~

Avatar
Inuyashafan4ever
Viestit: 198
Liittynyt: La Joulu 30, 2006 15:54
Paikkakunta: Aoin selän takana :33

Viesti Kirjoittaja Inuyashafan4ever » To Helmi 07, 2008 22:13

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että minua ei hävetä tippaakaan. Mitäs sitä häpeämään, jokaisellahan on omat makunsa, ja mieltymyksensä. Onhan sitä tietysti tullut kuultua myös niiden ihmisten mielipiteitä, jotka eivät näin nätisti sanottuna "kauheammin pidä mangasta/animesta", mutta onhan heilläkin oikeus omaan mielipiteeseensä. Korostan nyt suoranaisesti tuota sanaa. Minä vain sanon, että : jokainen pitää mistä haluaa, pukeutuu miten haluaa, näyttää miltä haluaa, tekee mikä tuntuu oikealta. Eihän kukaan voi sanoa, että kuka tässä maailmassa lukee oikeanlaista kirjallisuutta, pukeutuu oikeanlaisiin vaatteisiin, tai kuuntelee oikeanlaista musiikkia. Kaikki kuuntelevat/lukevat/tekevät sitä, mistä pitävät. Eihän sekään nyt kamalan mukavaa olisi, jos (hieman liioitellusti ilmaistuna) kaikki pukeutuisivat samanlaisiin vaatteisiin, pitäisivät hiuksiaan samalla tavalla kuin muut, kuuntelisivat täysin samaa musiikkia, jne. Ja jos haluaa ottaa sen hyötypuolen esiin, tosin hieman humoristisin esimerkein, onhan se parempi, että kaikki ihmiset eivät pidä mangasta, koska eihän sitä mangaa sitten enää löytyisi kauppojenhyllyiltä, kun kaikki menisivät ne heti ilmestymispäivänä kiireenvilkkaa ostamaan. Okei, tuo oli huono esimerkki, mutta uskon että pointtini tuli selväksi. Pahoittelen loppupään offausta, ja sitä, että tuhlaan aikaanne tällä tyhjänpäiväisellä viestilläni.
"In the bottom of he's heart, he has already left us"<3<3

Avatar
pieceofheart
Viestit: 140
Liittynyt: Ti Huhti 03, 2007 20:32
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja pieceofheart » To Helmi 07, 2008 23:03

Inuyashafan4ever kirjoitti: Eihän kukaan voi sanoa, että kuka tässä maailmassa lukee oikeanlaista kirjallisuutta, pukeutuu oikeanlaisiin vaatteisiin, tai kuuntelee oikeanlaista musiikkia. Kaikki kuuntelevat/lukevat/tekevät sitä, mistä pitävät. Eihän sekään nyt kamalan mukavaa olisi, jos (hieman liioitellusti ilmaistuna) kaikki pukeutuisivat samanlaisiin vaatteisiin, pitäisivät hiuksiaan samalla tavalla kuin muut, kuuntelisivat täysin samaa musiikkia, jne.
Tyhjänpäiväistö?
Tiivistit totuuden ihmisten erilaisuuden hyvästä puolesta muutamaan riviin,
en usko sen kovin tyhjänpäiväistä olevan.
Latelen taas viisauksia....

Minä en ainakaan häpeä millään tavalla mangan lukemistani tai animen katsomista,
mutten silti tykkää pukeutua "animemaisesti", vaan käytän ihan
normaaleja rentoja vaatteita.
  /l、
゙(゚、 。 7
 l、゙ ~ヽ
 じしf_, )ノ

Avatar
chinor
Viestit: 141
Liittynyt: Ke Marras 08, 2006 21:44
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja chinor » Pe Helmi 08, 2008 21:48

Toistanpas tässä nyt melkein kaikkia sanomalla, että ei hävetä. Minulla ei ole nähdäkseni mitään syytä hävetä sitä, että pidän animesta taikka mangasta, varsinkaan koska jotkut väittävät sen olevan pikkulasten hommaa. Se ei ole minun häviöni, että heillä on stereotyyppinen käsitys animesta/mangasta ja sen perusteella tulevat minua tuomitsemaan.

Kavereitakin minulla on siunaantunut siihen malliin, että toiset heistä eivät pidä tätä harrastusta oikein minään tai toiset itsekin pitävät siitä, joten sen suhteen ei ole ollut ongelmia. Ja onhan meillä vaikka mitä muutakin yhteistä kuin vain anime tai manga, eli puhuttavaa/tekemistä löytyy.

En ole mielestäni ulkonäöltänikään anime/manga-harrastajaksi tunnistettavissa, vaikka pari kertaa on minulta kysytty asiasta, ja sanottu "noku sä näytät siltä". Mene ja tiedä siitä sitten.
誰にも優しく愛に生きる人~ あにき~!! | ミカンせいじん | 「森の安藤」

mestarivakooja
Viestit: 8
Liittynyt: Ke Tammi 16, 2008 10:42

Viesti Kirjoittaja mestarivakooja » La Helmi 09, 2008 18:20

Kuten aika moni on tässä jo todennut, eipä hävetä. Olin jo ennen animea ja mangaa harrastanut joitakin hieman "oudompia" sekä nörtimpiä juttuja ja ollut aika avoin näistä kuten myös hirveistä perverssioistani :twisted:
niin miksi häpeämään tätä. Lisäksi suurin osa kaveri porukastani harrastaa animea ja mangaa tai eivät ainakaan vihaa niitä fanaattisesti. Käsittääkseni pukeutumisestani tai yleenskään ulkonöstäni ei voi oikeastaan päätellä mitä harrastan, ainoa outo vaateparsi jota käytän jatkuvasti ovat "natsi" saappaani.

Avatar
Jade-san
Viestit: 362
Liittynyt: Ma Kesä 19, 2006 11:18
Paikkakunta: Terun taskussa <3

Viesti Kirjoittaja Jade-san » La Helmi 09, 2008 21:49

En oikein edes ymmärrä miksi animen ja mangan harrastamisen pitäisi olla mitenkään 'hävettävää'. Vai olenko vai hölmö ja niin estoton, että minua ei melkein mikään hävetä (juu ei mitään sellaisia tietynlaisia huomautuksia tähän...).

Melkein ainoa syy, miksi pitäisi hävetä, on mielestäni lähinnä se, että voisi joutua kiusatuksi. Mutta kun sitäkin ajattelee, niin sehän onkin sitten pelkäämistä. "Voi äly, olen otaku. Nuo alkavat kiusata, jos saavat tietää." Pelkääminen ja häpeäminen ovat linkittyneitä toisiinsa, mutta eivät mitenkään synonyymejä toisilleen.

Vai onko otakuilu jotenkin niin 'erikoista'? Ei sekään mielestäni ole mikään ongelmakohta. Nykyään kun otakuja tuntuu olevan jo joka sormelle ja varpaalle, siinä missä pari vuotta sitten tämänkin kaupungin otakut pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Ja otakuthan ymmärtävät tunnetusti toisiaan (no eivät nyt aivan), joten vaikeaa onkin olla 'otakuhörhömörkö'. Sanokaa mitä sanotte, taidan vain olla hölmö kun en ymmärrä hävetä (ei siihen syytä oo, trallalaa).
Viimeksi muokannut Jade-san, Ti Huhti 13, 2010 21:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
I am not a whore. I'm just really, really, REALLY friendly.

Pihlajanmarja
Viestit: 8
Liittynyt: La Helmi 09, 2008 23:41

Viesti Kirjoittaja Pihlajanmarja » Su Helmi 10, 2008 02:16

En häpeä. Harrastus tämä on siinä missä muutkin. Jokaisella tosiaan saa olla omat mielipiteensä ja mieltymyksensä, kuten Inuyashafan4everkin asiaa tuolla aiemmin kommentoi.
Itse en millään tapaa peittele tai salaile kiinnostustani japanilaiseen sarjakuvaan/animaatioon, mutta en myöskään juoksentele kaduilla kailottamassa sitä kaikille. Yleinen käytäntöni on etten jauha animesta tai mangasta muualla kuin hengenheimolaisten tai tuttavien parissa. Näin on helppo välttyä asiattomilta, negatiivisilta kommenteilta.
Pukeutumisen osalta voi sanoa, että tänä päivänä näkee muutenkin jo jos jonkinlaista hevaria, hopparia, transua, goottia ja vaikka mitä, niin että ei siinä meidän emo pojat ja ernu tyttöset enää juurikaan erotu joukosta. Se on tärkeää, että jokainen saa vapaasti olla oma itsensä ja pukeutua niin kuin haluaa.
Sen voin vielä sanoa, että itse en ole milloinkaan kohdannut japaniharrastukseeni liittyvää syrjintää. Pikemminkin ihmiset ovat olleet kohteliaan kiinnostuneita asiasta, kun olen maininnut lukevani japanilaisia sarjakuvia. Jos täällä siis on vielä joku, joka häpeää harrastuksensa puolesta, niin nyt kiireesti ulos komerosta! Ei meillä ole mitään syytä häpeillä itseämme!

Avatar
Melacck
Viestit: 47
Liittynyt: Su Kesä 12, 2005 17:24
Paikkakunta: Hourula (=Tornio)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Melacck » Ma Helmi 18, 2008 01:29

Synkkään menneisyyteen kuuluu myös häpeää, myönnän sen, koska ei ole erityisen helppoa olla tavallisten kuolevaisten mielestä epäkiinnostavan, epäsuositun ja epäurheilullisen harrastuksen innokas ja vannoutunut harrastaja, samalla pitäen silmällä myös sitä, että käyttäytyy ja näyttäytyy kumminkin asiallisesti, eikä tahraa koko harrastaja kunnan mainetta niiden tavallisten kuolevaisten silmissä paasaamalla itsekkäästi omista asioistaan. Myönnetään, kamalan vaikeasti ajateltu, mutta jossain vaiheessa elin semmoista elämää, etten pystynyt varmaan edes hyppäämään kävelykadulla silkasta elämisen sietämättömästä keveydestä, kun halutti hypätä. Elämä ei todellakaan ollut kevyttä.
Tämmöinen tiukkapipoisuus on karissut ihan hyvin matkan varrella pois. Harrastuksen alkuhuumasta tuommoiseen mustavalkoiseen ja takaisin ja voin kyllä sanoa, että nykyään on mielettömän kiva ryntäillä länsirannan kevyeenliikenteenkäylää ja pomppia eteenpäin ämpärisoittimen suoltamien sävelien tahtiin. Anime(päänsisäisen)maailmankuvaani kuuluu edelleen joitakin outoja ja kiusallisen pinttyneitä aivoituksia, joita minun ehkä sietäisi hävetä sitten harrastajakunnan keskuudessa, mutta hei; ainoa outo keskellä metsää, tai olin, ennen kuin muutin. On aikaa ja tilaa elää vain omalle karhealle faniudelleen, välittämättä pätkääkään siitä, onko rikollista arvostaa niin sanottua massaviihdettä ja Hayao Miyazakia yhtä paljon ja viittailla kintaalla ja nyrpeällä naamalla 'joillekin Akiroille'.
Olen aina ollut vähän äkkipikainen mitä tulee semmoisen oman mielipiteen ja tilan puolustamiseen. Jossain vaiheessa se oli tylyä käytöstä jopa vain tervehtimistä kohtaa, mutta tähän suurempi vaikuttaja on taatusti koulukiusaaminen, tai sen yrittäminen; siis ne hirttämättömät kyllä yrittivät, mutten pahemmin välittänyt. Jäi se kumminkin kaivelemaan. Yhä ärsyttää pirusti, jos edes kerkiää saada ihmisestä sentyyppisen tunne tai aavistus, kanssaotaku tahi ei, että se yrittää keskittyä vaikka sitten vain itsekseen siihen, mikä minussa, tai jossain toisessa on huonosti. Tunnistan kyllä ajatukseni, ja tietän että pelkään sitä, ettei minua hyväksytä, mutten myöskään todellakaan ole sitä sorttia, jonka on elääkseen pakko roikkua jossain kiinni. Mieluummin olen yksikseni.
Olen kyllä kuullut, ken ties jopa näiden pahanpuhujien suista, että tietenkinhän animefanikannan sisällä joi ihmisiä luokitella jonkinlaiseen hierarkiaan, eikä tämmöisen arvostuksen olemassaolo hätkähdytä minua yhtään; varmasti jokaisen suusta, tai pelkästään omissa ajatuksissa on vieraillut ajatuksia siitä kuinka joku nuorempi ja pinnallisesti innokkaampi harrastaja on niin wannabe ja noobi, tai jotain sinnepäin. Toisaalta osataan katsoa ylöspäinkin, tai kun ylemmäs ei enää päästä niin alas; tämä mystinen elitismi. Mikäs siinä kun on paikka auringossa... Riippuu varmaan kyllä missä piireissä pyörii, varmaankaan kaikkialla ei ole varaa tämmöiseen, ja hyvä niin, vaan japanilaisen popkulttuurin harrastajat enemmänkin tukevat toisiaan pitäen jokseenkin toisarvoisena sitä, kuinka vanha toinen harrastaja on ja mitä sarjoja se nyt seuraa ja kuinka se pukeutuu ja kuinka se käyttäytyy.
"I didn't know what was proper... But I do now."

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 66 vierailijaa