Aniki

En ajatellut ostavani, etenkin tuo tekijän nimi Queenie Chan sai aikaan sellaisen "just, moro" -kohtauksen. Mutta kaupassa kun näin, niin kansi oli niin tyylikäs ja tarina vaikuttikin ihan mielenkiintoiselta, joten tulihan se ostettua... Enkä pettynyt : )

Itse pidän käsissäni juuri kyseistä opusta, aikeena aloittaa kohta lukeminen
Takakannen perustella tuskin tulen pettymään

Tämä tuli positíivisena yllätyksenä, sarjan piirrostyyli oli oikein nättiä ja muutenkin tarina vaikutti kiinnostavalta, käännöstyössä ei myöskään ole valittamista ja mukavaa on myös se, että pokkari on isomman kokoinen.

Chan on yleinen kiinalainen sukunimi.

Tänään tuli luettua kakkososa. Noottia:

Lovecraft-fani minussa haluaisi nillittää, että tämän sitaatin perinteinen suomennos kuuluu "Se kuollut ei oo / mi voi iäti maata / aikojen myötä / voi kuolokin laata." Kohtaus on eittämättä vaikea suomennettava, mutta Mäkelän ratkaisu ei ole sen kannalta yhtään parempi kuin olemassaolevan käännöksenkään käyttäminen olisi ollut.

Sivun 105 repliikki "walking out" olisi ollut oikeammin "...ja se oli hän kävelemässä ulkona", ei "...ja se oli hän kävelemässä ulos."

Näen paljon kääntämättömiä ääniefektejä. Ette kai ole lähtemässä erään nimeltämainitsemattoman kustantamon linjoille? (Toisaalta, ne vähät korvatut välttämättömyydet osoittavat pontevaa yritystä.)

Kolmososa ilmestyy englanniksi ensi kuussa; tasan vuosi kakkososan jälkeen. Aikookohan Tokiopuuppa pihdata matskuja niin että sen suomalainenkin julkaisu tulee vasta vuoden päästä kakkosesta?

Ai jaa... Kuten mummini tapaa sanoa, joka päivä oppii jotain uutta. : D Mutta joo siis, tuo nimi vain kuulosti korvaani sellaiselta "ostakkee, tämä on mangaa, kattokaa nimikin on tällainen ihkuihkujapanilainen". : D

Tykkään tästä todella, sillä juoni kutkuttaa juuri sopivasti pitääkseen mielenkiinnon yllä ja Chan käyttää mielenkiintoisia kuvakulmia. Piirrostyyli ei ole aivan makujeni mukaista, mutta uuden kappaleen aloittavat kuvat ovat todella kaunista katsottavaa.

Kakkososan sivulla 115 olevan tekstin "... ja tyttö anoi armoa" olisi voinut korostaa jotenkin, koska nyt se ei todellakaan erotu tummasta taustasta eikä sitä varmasti huomaa, jos ei katso sivua suurennuslasin kanssa. Siinä menee osa tunnelmasta hukkaan.

Auts! Latojan ja oikolukijoiden (minä ja Kati) moka... Onneksi siinä ei tarinan ymmärrettävyys saa pahasti pataansa, mutta vihre mikä vihre. Nyyh.

Miten ihmeessä tämä viesti on jäänyt minulta huomaamatta?

Kolmosen tekemisen myötä aihe on kuitenkin ajankohtainen, eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kolmonen yritetään saada pukattua Traconiin, eli aika pian Tokyopopin laitoksen jälkeen. Asapimmin ei oikeastaan voi edes tehdä...

Lovecraft-sitaatin säätö ei ollut Suvin heiniä, vaan puhdasta Egmontin Yookaita. Siinä oli täysin kääntymätön kielileikittely taustalla, joten käänsin klassikkorivit muutamallakin tavalla, joista yksi oli asiantuntijoidenkin mukaan yksi parhaista yrityksista alalla tähän mennessä, mutta The Dreamingiin päätyi alkuperäistä sanoilla sekoilua paremmin peesaava vaihtoehto a.k.a. kompromissi.

Olinkin aina halunnut kääntää juuri tuon kohdan johonkin. Nyt olen sen jo tehnyt ja vielä on yksi luoti revolverissa...

Haa! Nuo klassikkorivit väijyvät taas eräässä aikamoisella todennäköisyydellä julkaisuohjelmastamme löytyvässä mangassa. Pääsen siis esittelemään tarjokastani absoluuttisen definitiiviseksi käännökseksi. Jiihaaa!

Yookai oli muuten harvinaisen tyytyväinen The Dreamingin loppuun. Tyylikäs ja surullinen, kuten goottiromantiikassa pitääkin. Traconissa tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla suuremman yleisön nautittavissa.

(Pölisen täällä taas aivan yksinäni. Höh.)

Princess Resurrection? Kansikuvan perusteella sitä voisi jopa lukea...

C+, C+... Oi voi.

Toisaalta, Carl Kimlingerin tiedetään olleen väärässäkin. Arvostelujen keskusteluketjut vihjaavat teennäiseen kritisointiin.

Pojjaat vetää nyt pahasti aiheesta ohi!

Mutta kommentoidaan silti täällä, eikä kupolin huhuketjussa. Noista arvosteluista lähtee uskottavuus jo siinä kohtaa, että käännöstä ei juurikaan kritisoida. Musta huumori tarvitsee dialogin tukea, eikä säästöliekillä suoritettu valjuus pelitä.

Mutta muuten PR on aivan liian väkivaltainen, synkkä ja väärällä tavalla humoristinen sarja isolle pahalle Egulle. Pois se meistä.

The Dreaming puolestaan on arvonsa tuntevaa vakavaa kauhuviihdettä. Ja ensimmäinen aussisarjisjulkaisu tässä maassa. Kulttuuriteko jopa.

Nyt tästäkin sit viimeinen osa luettu...

Oli mielestäni iihan ok sarja.
Juoni oli tosi hyvä, mutta loppusta en sit pitäny...en sit tosi tiä miks..

mutta joo iha hyvä. kiitän.

Itselläni on kaikki osat. ^_^ Ensimmäisen jälkeen en voinut olla ostamatta kahta muuta. Mukavan jännittävä ja pelottava minun makuuni. Kolmosta odotellessani en pystynyt olemaan miettimättä mitä kolmosessa tulisi tapahtumaan, joten luin ensimmäisen ja toisen osan moneen kertaan ja olin varma, että olin keksinyt mitä kolmannessa tapahtuisi. Ja ostin sitten viikko sitten kolmannen ja kappas kappas. Se olikin ihan erilainen kuin ajattelin. xD

Suosittelen kaikille, jotka haluavat lukea jännittäviä ja synkkiä tarinoita!

En ollut saanut tästä kovinkaan hyvää kuvaa, mutta Salessa oli tämä pokkari -50%, joten hyödynsin tarjouksen ja ostin. Kakkososa se tosin oli, joten alussa kesti hetken aikaa päästä kärryille. Piirrostyyli on hyvin kaunista, vähän vaihtelua noiden mangojen viereen. Juoni eteni mukavasti eteenpäin ja muutamissa kohdissa tunsi ihon menevän kananlihalle. Jäi kyllä aika kutkuttavaan kohtaan, joten varmaan tuon kolmannenkin osan ostan, vaikka ehkä ensin kannataisi tuohon ykköseen kääntyä. Suosittelen kyllä lämpimästi muillekin, ripaus kauhua ja ystävyyttä (: