Aniki

Mikä siinä ei ole keskinkertaista ?

Koko hommahan on jo ideana alun perin kovin keskinkertainen mangasta alkaen. Muutaman hassun koululaisen jokapäiväiset sekoilut täysin normaaleista aiheista. Animeversioon iskettiin mangassa tuntematon ultramoe-factor, jonka ansiosta Lucky Star kai aiheutti jonkinlaisen ketjureaktion otakujen keskuudessa. Mikä Lucky Starissa on sitten muka niin hyperultramahtavaa erikoissuuren moekertoimen lisäksi ? Tuskinpa Onnen★Tähdestä olisi tullut niin mahtavaa fanitussarjaa, ellei siinä kaikki olisi moea.

Se vähä, mitä olen alkuperäisteosta nähnyt, on todellakin erittäin keskinkertaista, ellei jopa huonoa, mutta animesovitus on kyllä mielestäni erittäin mukavaa katsottavaa. Ultramoefactor ei todellakaan ole huono asia, hahmoista tehtiin erittäin persoonallisia ja rakastettavia, ja joka jaksossa oli aina muutama ihan oikeasti hauska kohtaus. Itse en ainakaan paljoa enempää hyvältä animesarjalta kaipaa.

Tietenkin Lucky Starin (kuten melkeinpä kaikkien muidenkin KyoAnin viimeaikaisten sarjojen) kanssa hypen määrä on ehkä ylittänyt sarjan meriitit, mutta se taas on fanien eikä sarjan syy.

Lucky Star on melko pitkälti hahmovetoinen sarja. Se ei välttämättä naurata, mutta sen hahmot ovat kiinnostavia ja oivia samastumisen kohteita. Niitä normaaleja aiheita ei sekoilla, vaan käsitellään ovelasti lisäämällä otakuviittauksia sinne sun tänne ja pistämällä vielä nerokkaan elämänläheistä dialogia päälle. Animaatio sarjassa on Kyoto Animationin takuulaatua ja graafinen tyyli, sekä äänet sopivat sarjaan täydellisesti luoden hyvin kotoisan ja elämänmyönteisen tunnelman. Lucky Star on enemmän kuin osiensa summa: se on anime, joka tekee katsojan iloiseksi.

Lucky Starilla on maine, joka on monesti vaikuttanut katsojiin harhaanjohtavasti. Sen kaiken hypetyksen takana on epähauska moesarja, mutta vielä sen takana on laadukkaasti toteutettu animesarja. Mikään animesarja ei miellytä kaikkia, mutta Lucky Star tuntuu jakavan niitä mielipiteitä normaalia rankemmin. Mielipiteiden ei pidä antaa hämätä. Tietenkään ei tarvitse katsoa sarjaa, josta ei pidä, mutta ilman kunnon perusteluja on turha sanoa mitään sarjaa keskinkertaiseksi.

Lucky Starille kyllä on oma ketjunsakin, mutta kun se kuitenkin liittyy tähänkin aiheeseen niin menköön tänne. Kyllähän Lucky Starista moea löytyi, sitä en voi kiistää, mutta siitä kyllä voidaan keskustella oliko sen tarkoitus on? Tuntuu lähinnä siltä ettei sillä ollut muuta merkitystä kuin kerätä sarjalle lisää katsojia moe-otakuista. Koska moe nyt kerran myy niin helkkarin hyvin, onko ihme että sitä halutaan joka rakoon tunkea? Kaikkihan tuota tekevät nykyisin, mutta harvoin näin räikeästi. Onhan moe hieno asia, mutta minä en ainakaan jaksa hirveän innoissani katsoa 24:ää jaksoa sarjaa minkä ainoa anti on väkinäinen ja laskelmoitu moe. Kyllähän Lucky Starin katsoi, mutta ei se kyllä ole mikään ällistyttävän hyvä anime saatikka moen riemuvoitto.

Lucky Star todellakin on sarja joka jakaa mielipiteitä. Minuun ei vain kolahtanut ja sille ei mahda mitään. Onhan se paljon parempi kuin vaikka joku Moetan, mutta se nyt ei vielä ole juhlimisen arvoinen suoritus.

GAR.
Perusteltavaa ei oikeastaan ole, kun tässä on kyse kahdesta niin ääripäästä että perustelu jäisi ainakin itsei kohdalla lyhyeen "koska":an.
Mutta pakko sanoa muutama sana ylemmästä Lucky Star ei-juu-vaarinhousut -väittelystä.

Viestikaupalla loputonta jauhamista siitä miten sarjalla ei ole muuta annettavaa kuin moe, ja siitä onko se hyvä vai huono juttu, mutta tulihan se sieltä vihdoin: Samaistuttavuus.
Siinä on ainoa syy miksi sarja ylipäätään oli katsomisen arvoinen. Sarjan moe-elementit ja piirtotyyli olivat lähinnä ärsyttävää pelleilyä, jotka ohitin toteamalla että kai tämä on se slice of life teinityttökouluanimejen pakollinen paha. Miyuki oli erittäin rasittava klise, Tsukasa oli rasittava klise, samoin oikeastaan kaikki sivuhahmot. Kagamissa sentään oli jotain yritystä ja realistisuutta, mutta silti ei. Moe ei vaan iske.
Mutta silti Lucky Star on mielestäni hyvä sarja. Siinä on Konata.
"SO MOE I'M GONNA DIE!":n sijaan sarjaa katsoessa sai kiljua ja nauraa "ihan niinkuin minä!":ä vedet silmissä. Se on ymmärtääkseni myös suuren osan slice of life sarjoista tarkoitus: teräviä huomioita arkipäivän tapahtumista ja niistä sellaisten valitseminen joista ihmiset voivat nähdä itsensä. Tässä Lucky Star onnistui, ja yksin se teki sarjasta mielestäni keskivertoa paremman.

Tietenkin täysin ymmärrettävää että teinityttö ja aikuinen mies (joka lienee sarjan kohdeyleisö) näkevät teinitytön ja moen ylipäätään vähän eri valossa, vaikka kyseessä kuinka olisi Kagaminkin sanoja lainaten tyttö joka kuulostaa ihan vanhalta mieheltä. Luultavasti myös se ero on syynä siihen että moe = noup.

Jaha, tulipas kärjistetty viesti. Todetaan nyt vielä että kyllä Konatan isä, Patty, Akira ja Minoru Shiraishikin olivat kivoja hahmoja, vaikka se ei aiheeseen juuri liitykään. Paitsi jatkona "lucky starilla on muutakin annettavaa kuin moe" -väitteelle. Edellä mainitut hahmot ovat sarjan ei-moeimmasta päästä olevia hahmoja ja ovat silti (tai omalla kohdallani juuri siksi) suosikkejani.

No siis vastaushan on selvä ja ennalta arvattavissa jo pelkästään allekirjoitusta vilkaisemalla.

GAR

Miksikö? En tiedä, 20-vuosisadan loppu ja 21-vuosisadan alku toivat kansalle ällöttävän yltiösöpöilyn, kissatytöt, ämmämäiset pojat ja tälläiset superecchittelyt. No, ne eivät ole koskaan minuun iskeneet ja eivät koskaan tulekaan iskemään, ennemmin katson näitä vanhoja kunnon sarjoja, joissa mentiin eikä meinattu, Miehet olivat miehiä eikä näyttäneet naisilta. Eli toisinsanoen tätä siloiteltua maailmankuvaa näkee jo tarpeeksi länsisarjoissa, en tahdo sitä animuuni, ellei sitten parodiamielessä. Ja kuten edellä sanottiin, Lucky Starin tekee hyväksi Konata, eikä nämä Kauhistussupermoet. Jollei GAReja hahmoja olisi taistelemassa länsimaisen sivistyksen puolesta Vietnamin viidakoissa, Neo Tokyon kaduilla ja A Bao A Qun uumenissa, ihmiskunta olisi jo jonkun pahiksen alistamia.

Lempi GAR-hahmo? no kukas muukaan kuin Master Asia, tämä mechan miehekkyyden syventymä, joka taisteli jo SaiGARin finaalissa Guttsia vastaan, vaikka hävisikin säilyi hän sydämissämme. Muita erittäin hyviä GAR-hahmoja ovat jo edellä mainittu Gutts, Kenshiro, Eikichi Onizuka, Norris Packard, Kaneda ja Onsokumaru.

Loppusanat:
Ainut Moe jonka hyväksyn on Moe Szyslak

Moe.

Se vaan on enemmän mun juttuni: katson mielummin söpöjä tyttöjä kikattamassa kun eeppinenja lihastenpullistelijamiehiä huutamassa.

No onhan sitä garissakin hyviä puolia, huvittavaa se ainakin mielestäni on. Samaistumisaspektiakaan en garista saa: samaistun itse enemmän moetyttöihin kun garmiehiin; ihailen enemmän moetyttöjä kuin garmiehiä.... Olenkin vähän pöpi.

Garissa on kyllä Asennetta isolla A:lla... ja se garissa mielestäni on hienoa.

Köh... heikottaa... Gurren Lagann... GAR. Moe ei enään tunnu missään. Tuskinpa mikään tuntuu vähään aikaan...

GAR.

WASHIGA OTOKOJUKU JUKUCHO, EDAJIMA HEIHACHI DE ARU!

JoJo´s Bizarre Adventure, Hokuto No Ken, Sakigake! Otokojuku, Akagi.

Initial D:kin on GAR, jopa Yotsuba hipoo gangsterileikkinsä aikana maagista GARin rajaa.

Pakko tähän väliin todeta että hinttarihan minä olisin jossen Konatasta tai Osakasta pitäisi, mutta silti, GAR, adrenaliini, TOIMINTA isolla teellä.

Hyvin iso osa kasarishounenmätöistä on niin käsittämättömän miehistä tavaraa, että nykypäiviniä vain KAMINA ja AKAGI pärjäävät sankareille kuten Jotaro ja Johnatan Joestar, Kenshiro, Raoh, Momotaro Tsurugi tai kaikkien GAR-miesten jumala, EDAJIMA HEIHACHI.

Pitkällisen meditaation jälkeen, olen päätynyt seuraavanlaiseen ratkaisuun: GAR.

Moe menee, ja moesarjoja tulee katsottua ihan vaan sen takia, että nykyään sitä tulee ulos jo korvistakin. Mutta mitään sarjaa ei kuitenkaan rupea katsomaan, eikä mitään sarjaa halua katsoa moen takia. Moe ei kanna tarinaa, moe ei pidä yllä kiinnostusta.

GAR sen sijaan... Jos sarja on riittävän GAR, katsoo sitä innoissaan pelkän GARin takia. Lisäksi GARin kanssa sitä on valikoivampi kuin moen kanssa. Mikä tahansa perusmoe nyt menee alas ilman että sitä pahemmin edes noteeraan. Sen sijaan GARin huomaa aina, ja epäonnistunut GAR syöksee sarjan syövereihin, kun taas taivaallinen GAR nostaa sarjan jonnekin ylempiin ulottuvuuksiin, jonne vain harvoilla ja valikoiduilla on asiaa.

GAR!

Ja tähän loppuun sitten päivän huono: Mikä yhtye yhdistää yuriestettiikkaa äärimmäisen miehiseen menoon?

No Simoun ja GARfunkel tietenkin!

*reps* "^__^'

Tässä pitäs päättää?

En vaivaa päätäni, molemmat. Päässäni on kauan riehunut kaksintaistelu TTGL:n ja Higurashin välillä. Koska ne ovat yhtä hyviä, en tee sen suurempia päätöksiä Higurashin veritahraisten moelikkojen ja Gurren Lagannin ylitsepursuavan GARin suhteen.