Final Fantasy-sarja [SPOILEREITA]

Keskustelua japanilaisista peleistä, kattaen esimerkiksi konsoli-, tietokone-, kortti- ja lautapelit.

Valvoja: Pelit-aktiivit

haplo
Viestit: 409
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2007 16:47
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Final Fantasy-sarja [SPOILEREITA]

ViestiKirjoittaja haplo » To Tammi 31, 2008 12:39

Länsimaiselle pelaajalle ehkä se kaikkein tunnetuin japanilainen konsoliroolipelisarja, johon voi halutessaan tutustua lisää vaikkapa Final Fantasy Finlandin-sivuilta.

Sarja on tunnettu varsinkin seitsemännestä osastaan, jonka myötä varsinainen ff-innostus onkin meidän puolellamme planeettaa saanut tuulta siipiensä alle. Varsinaisia pelejä on julkaistu jo 12 osaa, ja innokkaimmat odottavat varmasti jo mielenkiinnolla sarjan kolmattatoista osaa Play Station 3:lle. Lisäksi mukaan mahtuu suuri määrä jatko-osia, pari elokuvaa ja oma animaatiosarjakin. Puhumattakaan muista oheistuotteista ja keinoista joilla kuluttajat saadaan hassaamaan rahaa.

En lähde nyt ruotimaan mitään yksittäistä peliä pintaa syvemmältä, mutta sekin on toki sallittua kunhan muistaa tarvittaessa ne spoilerivaroitukset. Aionkin kiinnittää keskustelun huomion ainakin alkajaisiksi pelisarjan kehityskaareen ja sen tulevaisuuteen. Varsinkin viimeisinä vuosina jo mainittu sarjan seitsemäs osa on irrottanut useita spin-offeja, ja lisäksi monista sarjan alkupään peleistä on tehty uudelleenjulkaisuja eri pelialustoille.
Kyseinen toiminta on uudelleenjulkaisujen puolesta suotavaa, saadaanhan näin hienot tarinat uudelleen markkinoille, jolloin sarjan tuoreempienkin ystävien onnistuu saada ne helpommin käsiinsä. Spin-offien ja muiden jatko-osien suhteen olen kielteisemmällä linjalla, koska ainakaan alku ei ole näyttäytynyt mielestäni suotavissa merkeissä. Pelit, kuten Final Fantasy X-2 ja Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII, ovat sitä huonompaa antia kuuluisan nimen alla. Myöskään elokuvayritykset eivät ole osaltani juoneltaan kovin suuressa arvostuksessa, vaikka näyttäviä molemmat toki ovat.

Sarjan tuore kahdestoista osa on lisäksi tuonut uutta verta sarjaan konsolipuolella. Yhdennentoista osan jälkeen paluu off-linen konsolipelin pariin oli monelle varmasti mieluista, mutta paluun myötä monia asioita muutettiinkin, esimerkkinä vaikkapa taistelusysteemi ja hieman maan läheisempi juoni. Molemmat seikat ovat saaneet aikaan keskustelua, niin puolesta kuin vastaankin, enkä usko että uudistukset tähän jäävät.

Mikä siis olisi paras suunta, johon lähteä kehittämään sarjaa? Pitäisikö suosiolla palata takaisin alkuun, vai porskuttaa eteenpäin ilman taakse vilkuilua? Ovatko spin-offit sarjalle hyvästä vai pahasta, ja pitäisikö Squaren unohtaa myöskin tulevat mahdolliset elokuvakokemukset ja keskittyä tekemään aina vain taidokkaampia ja hiotumpia pelejä?

Tässä alkuun muutama keskustelun aihe. Ei kun lausumaan mielipiteitään, ja perustellusti jotta keskustelu pysyy paremmin yllä. :wink:


(Moderaattorin muokkaama: Spoileritagi lisätty topikkiin)

Avatar
Mikarin
Chibi
Viestit: 365
Liittynyt: La Joulu 01, 2007 17:00
Paikkakunta: Cock'ola
Viesti:

Re: Final Fantasy-sarja

ViestiKirjoittaja Mikarin » To Tammi 31, 2008 15:34

haplo kirjoitti:tl;dr

Mikä siis olisi paras suunta, johon lähteä kehittämään sarjaa? Pitäisikö suosiolla palata takaisin alkuun, vai porskuttaa eteenpäin ilman taakse vilkuilua? Ovatko spin-offit sarjalle hyvästä vai pahasta, ja pitäisikö Squaren unohtaa myöskin tulevat mahdolliset elokuvakokemukset ja keskittyä tekemään aina vain taidokkaampia ja hiotumpia pelejä?


Elikkäs alussa voisin itse pohjustaa infolla mikäli se ketään kiinnostaa, että Final Fantasy ja sen surullisen kuuluisa seitsemäs osa taitaa olla ensimmäinen peli mitä olen ihan kunnolla pelannut (Olin silloin viisivuotias, varmaan selittää paljon nykyistä tilannettani) joten sarja on lähellä sydäntäni.

Oma suosikkiosani on sarjan kuudes osa eli viimeinen näistä "vanhemmista" osista, toimivan taistelusysteemin ja Oikeasti Monipuolisten(tm) hahmojen ansiosta joka luo sen, että hahmot erottaa jo kyvyiltään eikä pelkästään aseiden ja ulkonäön perusteella kuten esimerkiksi seiskassa jossa hahmot erottaa vain limittien tekemä damagemäärä, kiinostava ja monipuolinen juoni sekä uniikisti pääpahis joka oikeasti saa aikaan jotain eikä vain uhoa tekevänsä jotain.

Mielestäni myöskin Square saisi palailla takaisin vanhoihin hyviin päiviin, random-encoutereihin ja vuoropohjaiseen taisteluun ja voitaisiin myöskin keskittyä noihin itse peleihin kuin jonnin joutaviin sisällöttömiin silmäkarkkileffoihin.
Twitter | MAL | Last.fm | Livejournal |

23:53:50 @Furinji> Heterot jos mitkä on seksuaalivähemmistö otakuissa | When the seagulls cry, there are no survivors.

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Unita » To Tammi 31, 2008 22:18

Minäkin olen yllätys yllätys tutustunut Final Fantasyihin nuorena ja kuten Paranoidfoxillekin niin minullekin Final Fantasyt olivat niitä ensimmäisiä pelejä jotka todella jaksoi pelata läpi kunnolla. Ja tällä siis tarkoitan sivutehtävien sivutehtävien suorittamista, 100 pelitunnin täyttymistä, kaikkien tavaroiden keräämistä jne.

Itse tutustuin Final Fantasyihin joskus kahdeksannen ja yhdeksännen osan ilmestymisten aikoihin. Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen että pelisarjan psone kausi on minulle se kaikkein tärkein. Yhdeksäs osa iski minuun erityisen kovaa ja tämän takia, vaikka seitsemäs osa on vienyt kiinnostustani yhä enemmän ja enemmän, pysyy se lempipelini paikalla.

Olen tässä muutaman vuoden sisällä tajunnut pelisarjan aikaisempienkin osien nerouden ja näiden vanhempien pelien pelaaminen on siis työn alla. Kuten myös Chrono Triggerin joka on harmillisen tuntematon monelle. Piti mainita tuokin peli vaikka ei FF-pelisarjaan kuulukkaan.

Olen sitä mieltä että Square-Enix on tehnyt useampiakin huonoja valintoja koskien FF-pelisarjaa. Ehkä vika on siinä, että kehityksessä on lähdetty ottamaan liian suuria askelia kerrallaan, tai siinä että SE on hyvin pienessä ajassa uudistanut henkilökuntansa ja hyvät kunnon koneneet tekijät ovat lähteneet. Ei tiedä. Mutta en luovuta vielä tämän pelisarjan suhteen. Kunhan murroskaudesta päästään ja aletaan tottua mm. tähän pelialustojen jatkuvaan vaihtoon ja kovaan julkaisutahtiin niin... Tai ainakin toivon näin.

Pelien tekijöiden tulisi katsoa sekä eteen että taakse. Suunnitteluryhmään olisi syytä ottaa mukaan nuorten rinnalle myös vanhempia ja kokeneempia. Minulla on jotenkin sellainen tunne että pelisarjan kymmenennestä osasta lähtien alettiin hätiköimään. Tosin saattaa olla että nostalgia ja haaveilu häiritsevät arvostelukykyäni. Mutta minkäs teet kun putkijuoksu alkaa näkymään tarinasta selvästi läpi ja musiikkeja ei jaksa kuunnella muutamaa tuntia pidempää.

Spin-offeihin on ollut runsaasti hyvää materiaalia mutta sitä ei olla osattu käyttää. Jos spin-offit siis tehtäisiin samalla tavalla täydellä sydämmellä kuin varsinaiset pelitkin niin uskoisin että ne olisivat pelisarjalle hyväksi. Tähän mennessä tehdyt spin-offit vaikuttavat pahasti keskeneräisiltä.

Elokuvia Final Fantasy-pelisarja ei enempää tarvitse. Advent Children oli toki hyvää fanserviceä (sitähän se oli eikä muuta... no ehkä silmäkarkkia), mutta muuta hyvää sanottavaa minulla ei elokuvista ole.

Avatar
Maveric
Viestit: 270
Liittynyt: Pe Marras 03, 2006 16:58
Paikkakunta: Inari/Ivalo
Viesti:

ViestiKirjoittaja Maveric » Pe Helmi 01, 2008 21:19

Itse en Final Fantasy -sarjaa ole pahemmin pelannut. Tutustuin sarjaan kuudennella luokalla. Omistan IV:n GameBoy Advancelle ja Anthologyn (FFIV ja V) Pleikkarille. Anthologya en ole pelannut pahemmin, sillä minulla ei ole mahdollista tallentaa pelejä.

Sen sijaan nelosta olen pelannut, ja voin sanoa pitäväni siitä. Juoni nyt ei ehkä mikään maata kaatava ole, mutta viihdyttävä kumminkin.
Hahmojen "koulutus" on melko rasittavaa puuhaa loppupuolella. Taistelusysteemi on minulle mieleen, ja eri hahmoluokkien eroavaisuudet taistelussa passeleita. 2D-grafiikat ovat minulle myös mieleen. Tätä peliä on hankala edes kuvitella kolmiulotteiseksi.
Parasta tässä pelissä ovat musiikit. Hyviä kappaleita on useita, esim. Red Wings ja Overworld. Soundtrackin hankinta on ollut harkinnan alla jo jonkin aikaa.
FFV:stä minulle ei ole jäänyt asioita mieleen, kuin se että hahmoluokkaa voi vaihtaa. Se oli minusta hyvä juttu. Toinen mikä jäi mieleen on se merirosvojen musiikki ja kapteeni Faris.

Final Fantasyn Wii osaa odottelen, nimi on Final Fantasy Crystal Chronicles: Crystal Bearers. En ole pelannut aiempaa Crystal Chroniclesia, mutta ei sillä niin paljon väliä. Toivon, että peli olisi hyvä.

Asiasta viidenteentoistatuhanteen, en olen nähnyt FF:istä tehtyä animaatiota juuri lainkaan. Vain sen elokuvan Spirit Within joka tuli joskus TV:stä. Oletan kuitenkin, etten ole menettänyt mitään ihmeellistä. Tietenkin joku voi korjata, jos olen väärässä.

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Unita » Pe Helmi 01, 2008 23:06

Maveric kirjoitti:Parasta tässä pelissä ovat musiikit. Hyviä kappaleita on useita, esim. Red Wings ja Overworld. Soundtrackin hankinta on ollut harkinnan alla jo jonkin aikaa.
Nyt en voi muuta kun tunnustautua Nobuo Uematsu fanitytöksi. Siinä on mies joka osaa säveltää ja tämä on yksi syy siihen miksi aikaisempia Final Fantasyja voisi pelata pelkästään musiikin kuuntelun ilosta.

Final Fantasyn Wii osaa odottelen, nimi on Final Fantasy Crystal Chronicles: Crystal Bearers. En ole pelannut aiempaa Crystal Chroniclesia, mutta ei sillä niin paljon väliä. Toivon, että peli olisi hyvä.
Mitä nyt olen kuullut niin FFCC oli aikamoinen floppi. Crystal Bearersista on kuitenkin kuulemma tulossa ihan erilainen joten en sitten tiedä kannattaako uutta peliä alkaa epäilemään FFCC:n takia.

Asiasta viidenteentoistatuhanteen, en olen nähnyt FF:istä tehtyä animaatiota juuri lainkaan. Vain sen elokuvan Spirit Within joka tuli joskus TV:stä. Oletan kuitenkin, etten ole menettänyt mitään ihmeellistä. Tietenkin joku voi korjata, jos olen väärässä.

Et ole menettänyt mitään. Toinen näistä elokuvista on siis tämä Advent Children joka on tarkoitettu lähinnä vain pelisarjan seitsemännen osan faneille. Suosittelen että pelaat pelin ennen kuin katsot elokuvan, muuten kaikki viittaukset jäävät huomaamatta.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » La Helmi 02, 2008 00:22

Itseasiassa FF:stä on tehty tietääkseni kaksikin animesarjaa: tunnetumpi on Final Fantasy Unlimited, jota en ole nähnyt, ja vanhempi on "Legend of the Crystals", joka on sinänsä mielenkiintoinen että se sijoittuu viitosen juonijatkumoon, noin tuhat vuotta pelin jälkeen.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
Unita
Viestit: 474
Liittynyt: La Syys 16, 2006 13:39
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Unita » La Helmi 02, 2008 11:22

Minulla on Unlimitediä tallessa jonkin verran. Ei tämä sinäänsä FF-laadulta vaikuta mutta pienet referaatit varsinaisista peleistä siellä sun täällä ovat mukavia. Anime olisi saattanut toimia paremminkin jos niitä referaatteja olisi ollut enemmänkin. En suosittele hankkimaan ellei ole aivan pakko saada kaikkea Final Fantasy- nimistä kaappiinsa pölyttymään.

Legend of the Crystalsia en ole nähnyt. Pitäisi yrittää kaivaa se jossain vaiheessa katsottavaksi. Vai kannattaako se?

Sitten on tämä Last Order, uusin pieni OVA pätkä FF7:sta joka kertoo Nibelheimin tapahtumat ja miten ne "oikeasti menivät". Fanilauma on edelleen raivoissaan parista muutetusta kohtauksesta, varsinkin jälkimmäisestä. Heh.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » La Helmi 02, 2008 12:58

Ehkä kannattaa, ehkä ei. Kuriositeettina lähinnä.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
Mikarin
Chibi
Viestit: 365
Liittynyt: La Joulu 01, 2007 17:00
Paikkakunta: Cock'ola
Viesti:

ViestiKirjoittaja Mikarin » La Helmi 02, 2008 14:36

Unita kirjoitti:Legend of the Crystalsia en ole nähnyt. Pitäisi yrittää kaivaa se jossain vaiheessa katsottavaksi. Vai kannattaako se?


FreakyM kirjoitti:Ehkä kannattaa, ehkä ei. Kuriositeettina lähinnä.



Kaivoin Legend of the Crystalsin joskus käsiini ja onnistuin katsomaan ensimmäisesta jaksosta ~20min ja sen jälkeen oli pakko pistää pois. Pinkeille sulattomille Chocoboille (kyllä, pinkkejä kynittyjä isoja lintuja) nauroi ihan vääränä, mutta sen sarjan viihdyttävyys olikin siinä, mutta kuten FreakyM sanoi: Jos oikeasti kiinostaa niin siitä vain kaivamaan, mutta se ei ole vaivan arvoinen :|
Twitter | MAL | Last.fm | Livejournal |

23:53:50 @Furinji> Heterot jos mitkä on seksuaalivähemmistö otakuissa | When the seagulls cry, there are no survivors.

jtn
Viestit: 712
Liittynyt: La Helmi 15, 2003 15:51
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja jtn » Ma Helmi 04, 2008 13:29

Otan täten kaikkien Oikeat Mielipiteet omaavien FF-fanipoikien ja -tyttöjen vihat päälleni ilmoittamalla, että pidän eniten sarjan osista X-2 ja XII. Eli niistä, jotka ovat ehkä kaikista kauimpana "perinteisestä" FF:stä.

Asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olen aina ollut enemmän länsimaisten kuin japanilaisten tietokone- ja konsoliropellusten fani. Vaikken olekaan ihan niin old skool, että olisin pelannut Ultima IV:n läpi Applella, olen kuitenkin enemmän Dungeon Master / Ultima -porukkaa kuin FF-väkeä. Uudemmistakin peleistä olen kaikista eniten pitänyt Biowaren tuotoksista. Esmes Vanhan tasavalla ritarit vaan yksinkertaisesti rokkaa.

Ehkäpä juuri varhaiset kokemukseni DM:n ja Ultima Underworldien parissa (UW 1 oli eka konerope jonka pelasin läpi. Oi niitä aikoja) ovat aiheuttaneet minussa pysyvän aversion joitain FF:n peruselementtejä kohtaan. Erityisesti pelien lähes täydellinen railroadaus ja lähes kaikkien japaniropejen suurin vitsaus, tyhjästä ilmestyvät satunnaishirviöt, aiheuttavat välillä verenpaineen nousua.

X-2 ihastutti jopa naurettavan keveällä purkkapoppijuonellaan, jossa oli kuitenkin pelaajalle annettu edes näennäistä valinnan vapautta enemmän kuin melkeinpä aikaisemmissa FF:issä yhteensä. Se oli erittäin mukavaa vaihtelua aikaisempien osien supereeppisyyteen ja tiukan lineaariseen juoneen. Lisäksi kun peli oli käytännössä sekoitus FF:ää, Charlien enkeleitä ja taikatyttöilyä, en voinut olla moiseen ihastumatta.

Uusin FF on taas onnistunut poistamaan sarjasta juuri ne elementit, jotka aiheuttivat minulle eniten tuskaa. Satunnaishirviöt ovat poissa, samoin naurettava rivissätaistelu erillisessä taisteluruudussa, ja pakollinen grindauskin tuntuu menevän lähinnä paikkoja tutkiessa tai jotain muuta pseudomielenkiintoista tehdessä. Ja vihdoinkin hahmot osaavat tappaa naurettavat perusmonsut ihan automaattisesti. Se saa minut melkein itkemään Miehekkäitä kyyneleitä.

FFXII:n tarinasta ja miljööstä saamani vahvat Star Wars -vibat ovat myös auttaneet nauttimaan pelistä. Nyt kun vielä pystyisi itse jollain tavalla vaikuttamaan siihen, miten hahmo toimii ja vaikuttamaan juonen kulkuun edes vähän, niin olisin todella iloinen.

Mutta kyllähän noita Final Fantasyitä silti pelaa aina välillä. Vaikkakaan kovinkaan montaa niistä ei jaksa ensimmäisen läpipeluun jälkeen vääntää enään uudestaan. Tiukan lineaarinen juoni on tiukan lineaarinen.
- Jussi Nikander

haplo
Viestit: 409
Liittynyt: Ti Helmi 20, 2007 16:47
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

ViestiKirjoittaja haplo » Ma Helmi 04, 2008 14:02

Jtn mainitsi pari sarjan peliä, joista toinen saa ohjaimeen lähes lentämään ja minut itkemään, toinen puolestaan ei anna minun laskea ohjainta käsistäni...

Aloitetaan kehuilla. Final Fantasy XII on paras FF pitkiin aikoihin, ja ehdottomasti täyden kympin arvoinen peli. Juoni oli jotain, jota on kauan kaivattu sarjassa, eli hieman maata läheisempi. Tämä jakaa, ja varmuudella, mielipiteitä, mutta senkin voisi katsoa olevan hyvä asia. Juonta tosin olisi saanut ehkä vielä hieman venyttää, mutta yhdeksännen osan jälkeen se on parasta mitä on saatu. Ehkä jopa seitsemännen jälkeen. Juonen Star Wars -vibatkin ymmärtää, onhan pelin tekijäryhmä tainnut hakea innoistustaan sitä kautta. Ja hyvinhän se onnistui.

Taistelusysteemi toimii pelissä myöskin, ja tällä on paljon merkitystä siinä että pelistä niin paljon pidän. Vielä kun chocobolla ratsastuksesta olisi tehty hieman parempi, esim mahdollisuudella taistella ratsain ja ilman että ratsastaessa kulkee kello, olisi taistelu entistä mukavampaa ja vaihtelevampaa.

Pelin kahdestoista osa toi japanilaisiin konsoliroolipeleihin uutta tuulta ja mukavissa määrin, ja kyseessä ovat ehdottomasti onnistuneimmat uudistukset joita sarjan taholta on tehty. Ja näin päästäänkin sitten X-2:seen...

Suurin ongelma pelissä on yksinkertaisesti päähenkilö. Yuna ei sovellu mielestäni edes lekalla taottuna siihen muottiin, johon häntä on yritetty saada. Kymmenennen osan vakavasta nuoresta naisesta on tullut jotain aivan muuta, ja se muu ei sovi sitten lainkaan. Jos pelin päähenkilö olisi ollut Rikku, ja Yuna pysynyt vähemmän erilaisena (tai vaihtoehtoisesta kokonaan poissa) ja olisi muokattu juonta hieman uusiksi, olisi käsissä ollut hyvä peli.

Ymmärrän että Yunan muutoksella on haettu peliin jotain esimerkkiä, jonka avulla näytetään kuinka pelin maailma on muuttunut sitten osan kymmenen jälkeen, mutta se ei yksinkertaisesti toimi esimerkkinä kovinkaan hyvin allekirjoittaneelle. Lievempi muutos olisi ollut sopivampaa, ei täyskäännös papittaresta poppariksi.

Onhan X-2:ssa muutama muukin vika, kuten sataprosenttisen läpipeluun turha vaikeus. Syy voi olla siinä, että kun jokin ei innosta pelissä, ei tätäkään jaksa yrittää, mutta uusittu blitzball-systeemi ja pari muuta seikkaa saavat vain haukottelemaan ja unohtamaan 'täydellisen' läpipeluun, ja näin ollen valitettavasti senkin että juonesta saisi kaiken irti ja että sillä olisi mahdollisuus ehkä sittenkin tarjota minulle jotain.

Avatar
nakano
Viestit: 139
Liittynyt: Su Elo 26, 2007 11:22
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja nakano » Ma Helmi 04, 2008 20:47

Oma Final Fantasy suosikkini on ehdottomasti seiska, kuutonen hyvänä kakkosena (täytyisi tosin pelata uudestaan) ja yhdeksäs osa ansaitsee pronssia. PS2 aikakaudella en ole Final Fantasy sarjaa pelannut, paitsi kaverilla muutaman tunnin verran kymppiä. Vaikutti pelattavalta, mutta ei kovin ihmeelliseltä peliltä. Vai erehdynkö pahasti? Blitzballiin en ehtinyt tutustua, mutta näkemäni perusteella en ole kiinnostunut. FF8:n ja FF9:n korttipelisysteemi on paljon parempi. Ilman korttipeliä kasihan olisi tylsä. Täten en pelannut edes ensimmäistä CD:tä loppuun.

Jtn:n kanssa olen hieman samoilla linjoilla. En kylläkään ole nähnyt FXII:tä, mutta satunnaistaisteluiden puuttuminen kuulostaa hyvältä. Yleensä pelin edetessä tulee taisteltua tarpeeksi, jolloin pärjää pomoille eikä tarvitse jälkikäteen grindata (ellei sitten kyseessä ole ns. bonuspomot, mutta tämä on asia erikseen). Näin ainakin mielestäni pitäisi olla, koska pelin tarkoitus on viihdyttää ja viedä juonta eteenpäin pelaajan turhautumatta. Toki pomoissa saa olla hiukan haastetta, jolloin niiden voittaminen muutaman tappion jälkeen tuntuu palkitsevalta. Mutta jos tavalliset viholliset ovat jo yliolentoja, niin mielenkiinto menee, kun pitää koko ajan kehittää leveleitä. Esimerkiksi itse koin tämä ongelmaksi FFI/IV:ssa. Tämän takia Playstationille julkaistu ensimmäinen FF on vielä kesken ja kakkosta en edes ole viitsinyt aloittaa. Muutenkin ykkösen juoni vaikuttaa tylsältä. Kuulemma se tosin paranee pelin edetessä (ensimmäisen 20 pelitunnin aikana en ole parannusta vielä havainnut). Nelosen haastavan loppupomon voitin tuurilla melko heikoilla leveleillä. Viitosen pomolle en pärjäisi grindaamatta, joten olen jättänyt sen läpipelaamatta.

Miten taistelut on hoidettu FFXII:ssa? Eroaako se jotenkin kympistä ja eihän siitä vain ole tehty reaaliaikaista? En ole pahemmin hack & slashin ystävä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (esim. Golden Axe, Turtles 4).

FFXII:n maailma kyllä kiinnostaisi, kun se ymmärtääkseni liittyy FF: Tacticsin maailmaan, joka PSX:llä on tullut tahkottua läpi. Mutta hankin sen sitten, jos joskus vielä löydän aikaa pelaamiselle ja satun löytämään halvan PS2:sen.

Spin-offeissa ei olisi mitään vikaa, jos ne tehtäisiin kunnolla. Ainakin FF7:lle voisi kunnollinen jatko-osa tulla (vai onko PSP:n versio hyvä?) tai graafinen päivitys. Tosin en pidä elokuvan Cloudista alkuunkaan (saattaa johtua Cloudin persoonasta siinä).

Huom. Jos FF7 on vielä pelaamatta, niin ei missään nimessä kannata lukea/katsoa wikipediaa. Pilaa koko pelin parhaan/tunteikkaimman kohtauksen.
Viimeksi muokannut nakano, Ma Helmi 04, 2008 20:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

jtn
Viestit: 712
Liittynyt: La Helmi 15, 2003 15:51
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja jtn » Ma Helmi 04, 2008 20:48

haplo kirjoitti:Suurin ongelma pelissä on yksinkertaisesti päähenkilö. Yuna ei sovellu mielestäni edes lekalla taottuna siihen muottiin, johon häntä on yritetty saada.


Tuosta en väitä vastaan. Yuna on X-2:n päähenkilönä pihalla kuin lumiukko. Onneksi Rikku & Paine paikkaavat vikoja aika hyvin. Ja trion dynamiikka toimii juuri sillä Charlien enkelitmäisellä tavalla kuin sen pitäisikin.

haplo kirjoitti:Onhan X-2:ssa muutama muukin vika, kuten sataprosenttisen läpipeluun turha vaikeus. Syy voi olla siinä, että kun jokin ei innosta pelissä, ei tätäkään jaksa yrittää, mutta uusittu blitzball-systeemi ja pari muuta seikkaa saavat vain haukottelemaan ja unohtamaan 'täydellisen' läpipeluun, ja näin ollen valitettavasti senkin että juonesta saisi kaiken irti ja että sillä olisi mahdollisuus ehkä sittenkin tarjota minulle jotain.


Täydellinen läpipeluu nyt aina on FF:ssä jotain järkyttävän, naurettavan vaikeaa, eikä sitä voi saada aikaiseksi ilman kirjallisia apuneuvoja. Onneksi nykyään netistä löytyy hyviä ohjeita kaikkiin suosittuihin peleihin eikä joudu ostamaan virallista strategiaopasta.

Itseäni X-2:ssa kiehtoi ehkä eniten pelimekaniikka, joka häviää vain FFXII:n täysin uusitulle taistelujärjestelmälle. Ammattien käyttö on asia joka sopii peliin kuin nenä päähän: sen lisäksi että se tekee hahmojen kehittämisestä oikeasti vähän pitkäjänteisempää ja voi tehdä hahmoista erilaisia, se myös antaa paljon lisävaihtoehtoja taistelussa. Ja mahdollistaa muuntautumisanimaatiot. Ja mikään, missä on henshiniä ei voi olla täysin huono!

Myös ainainen aseiden ja panssareiden vaihtaminen loistaa poissaolollaan, mikä sopii pelin tyyliin. Loppuviimeeksi saadaan aikaan mukavan kevyt keitos, joka on erinomaista vastapainoa kaikkien aikaisempien pelien eeppiselle maailmanpelastukselle. Okei, tulee X-2ssakin lopussa maailmanpelastus asialistalle, mutta onneksi vasta pelin ihan loppupuolella.

Sitten vähän yleistä paasausta FF:istä ja konsoliropelluksista

FF:t ovat ihan kivoja konsoliropeja, jotka parhaimmillaan loistavat hienolla tarinallaan. Läheskään täydellisiä ne eivät kuitenkaan ole, ja monet asiat varsinkin pelimekaniikassa ärsyttävät minua. Yksi esimerkki on se, kuinka samankaltaisia hahmoista lopulta tulee kun niitä tarpeeksi grindaa. SNES-ajan jälkeen sarjan ainoa valopilkku tässä suhteessa on IX, jossa oli ihan oikeat hahmoluokatkin, ja jossain määrin X sphere grideineen.

Yksi ongelma tässä on länsimaisiin ropeihin verrattuna se, että FF:issä ja muissakin japsiropeissa hahmot kehittyvät vain ja ainoastaan tappelemalla, ja vastustajia löytyy loputtomiin. Tämä rohkaiseen grindaavaan pelityyliin, jossa hahmoista pystyy riittävällä vaivalla saamaan kaiken osaavia supertankkeja. Ja tappeleminen tapahtuu lähinnä satunnaishirviöitä mätkimällä.

Länsimaisissa ropeissa taas on tyypillisesti kokemustasokatto, jonka yli hahmot eivät vain voi kehittyä, ja mahdollisia kykyjä on niin paljon ettei yksikään hahmo voi osata kaikkea. Tämä taas pakottaa miettimään millaiseksi hahmoja kehittää, ja mihin kykyihin panostaa, mikä ainakin omalta osaltani parantaa pelikokemusta. Toinen huomattava ero on se, että useissa länsiropeissa saa paljon paremmin kokemusta suorittamalla tehtäviä kuin lahtaamalla jotain tusinaörkkejä, mikä rohkaisee tekemään tehtäviä ja siten edistämään juonta (tai tekemään sivutehtäviä).

Wanhoihin länsiropeihin verrattuna taasen japanilaisissa on ollut valttina monipuolinen, pitkä ja syvällinen tarina, jonka läpikoluamiseen menee tovi jos toinenkin. Valitettavasti tässä asiassa lännessä ollaan kiritty jo rinnalle, kun taas japanissa ollaan vasta vähitellen tunnuttu heräävän japanilaistyylisten konsoliropejen vikoihin.

Mutta katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan kun idässäkin on ilmeisesti alettu ottaa jotain osviittaa länsiropejen vahvuuksista. Ehkäpä jossain vaiheessa voi FF:ssäkin valita miten hahmo käyttäytyy. :-)
- Jussi Nikander

Avatar
Mikarin
Chibi
Viestit: 365
Liittynyt: La Joulu 01, 2007 17:00
Paikkakunta: Cock'ola
Viesti:

ViestiKirjoittaja Mikarin » Ma Helmi 04, 2008 21:53

jtn kirjoitti:Itseäni X-2:ssa kiehtoi ehkä eniten pelimekaniikka, joka häviää vain FFXII:n täysin uusitulle taistelujärjestelmälle. Ammattien käyttö on asia joka sopii peliin kuin nenä päähän: sen lisäksi että se tekee hahmojen kehittämisestä oikeasti vähän pitkäjänteisempää ja voi tehdä hahmoista erilaisia, se myös antaa paljon lisävaihtoehtoja taistelussa.


Ammattisysteemiä voin kommentoida vain yhdellä tavalla "Hello FFIII & V" ja vitosessa tämä on toteutettu parhaiten kiitos hallintaan jäävän kyvyn vaikka ammattia vaihtaisikin! Toisaalta taas voisin paasata ikuisuuden XIIn taistelusysteemin heikkouksista:

Ensimmäisenä voisin mainita satunnaistaisteluiden puutteen (jRPG ei ole kunnon jRPG jos taistelut eivät ole satunnaisia :<) ja sen takia syntyvästä grindauksesta, mikä sattui myös Chrono Triggerin kohdalla "Oho vihu, no en jaksa nyt tapella" Ja bossin sattuessa kohdalle päätyykin grindaamaan.

Toiseksi voin myös mainita ei-vuoropohjaiset taistelut ja sen toiminta käytännössä, se EI toimi kolmella hahmolla liian väkinäisen Gambit-systeemin takia. Yhdellä hahmolla kyllä, mutta se taas olisi sama kuin pelaisi jotain MMOgrindan"RPG"tä huonolla privaattiserverillä.

Myös syynä FFXIIn taistelusysteemin dissaukseeni on se, että olen muutoskammoinen ja tiettyjen asioiden pitäisi pitää perinteistä kiinni.
Twitter | MAL | Last.fm | Livejournal |

23:53:50 @Furinji> Heterot jos mitkä on seksuaalivähemmistö otakuissa | When the seagulls cry, there are no survivors.

Avatar
Krypfto
Viestit: 369
Liittynyt: To Marras 02, 2006 14:23
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja Krypfto » Ti Helmi 05, 2008 01:44

Paranoidfox kirjoitti:Toisaalta taas voisin paasata ikuisuuden XIIn taistelusysteemin heikkouksista:


XII:n taistelusysteemin suurin heikkous on siinä, että pomotaistelun tullessa vastaan voin laskea peliohjaimen lattialle ja käydä vaikka Internetin keskustelupalstoilla valittamassa XII:n taistelusysteemistä sillä välin kun sankarit pieksevät pomon hengiltä ihan itsekseen.

Asiasta toiseen, XII:n juonen suurin heikkous on siinä, että pelin päähenkilöksi, jonka näkökulmasta tapahtumia seurataan, valittiin tylsämielinen ja epäoleellinen Vaan eikä sentään tarinan tapahtumiin oleellisesti kytkeytyvä ja muutenkin piirun verran coolimpi Ashe. Lisäksi haluaisin myös valittaa siitä, että juoni lähtee kunnolla liikkeelle vasta pelin viimeisellä neljänneksellä, pelattavat hahmot jäävät varsin kaksiulotteisiksi ja ennen kaikkea etäisiksi, ja mieleenpainuvat sivuhahmot puuttuvat lähes kokonaan.

Loppukaneettina toivon XII:n arkkitehtuuri-, teknologia-, maailma- ja hahmosuunnittelijoille peräpukamia ja hilsettä. Mikä mauttomuuden huippu, hyi.
Yhteiskunnan vihollinen numero !!!
Illuminated realization number one: You are the only light there is for yourself, my friend.


Palaa sivulle “Pelit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija