Team Shanghai Alice - Touhou Project

Keskustelua japanilaisista peleistä, kattaen esimerkiksi konsoli-, tietokone-, kortti- ja lautapelit.

Valvoja: Pelit-aktiivit

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

Team Shanghai Alice - Touhou Project

ViestiKirjoittaja FreakyM » To Tammi 31, 2008 10:28

Ketjun aiheena Touhou-pelisarja, mukaanlukien vähemmän tunnetut osat 1-5 PC-98 sekä kuuluisammat 6-10 (ja tuleva 10.5) Windows-koneille.
Keskustelun aiheena hahmot, maailma, pelit, doujinit ja sen sellainen. Pidetään homma worksafena ja laillisena.

Perusinfona peleistä siis että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kyse on perinteisistä "shoot em up"-peleistä, tosin tavallista enemmän tarinaan ja hahmoihin pohjautuvaa sellaista. Olennaisena osana pelisarjaa on ollut jo pitkään vastustajien ampumat massiiviset ammuspilvet, ja tietenkin vastustajat itse, jotka ZUNin perinteiden mukaisesti koostuvat yksinomaan sööteiksi animetytöiksi piirretyistä vampyyreistä, keijuista, aaveista ja vielä paljon oudommista kummajaisista.

Sitten, kuten luvattua, katsaus sarjaan ja sen peleihin.

TH01: Touhou Rei'iden [ Highly Responsive to Prayers]
Pelisarjan ensimmäinen osahan ei itseasiassa ollut edes Danmaku-shootterim vaan eräänlainen breakout-klooni. Peli tutustutti pelaajat ensimmäistä kertaa Gensokyon maailmaan, ja olennaisia hahmoja jotka pelissä esiintyivät olivat lähinnä Reimu Hakurei, pelisarjan päähenkilö, ja aave Mima. Molempiin hahmoihin tuli enemmän syvyyttä myöhemmissä peleissä. Juoni kertoo yksinkertaisen tarinan kuinka Reimu "putsaa kotinsa youkaista ja niiden aiheuttamasta sotkusta".

TH02: Touhou Fumaroku [Story of Eastern Wonderland]
Ensimmäinen "Danmaku" eli kirjaimellisesti "ammusverho"-peli sarjassa, ja kuten historia näyttää, ei todellakaan viimeinen. Peli toi sarjaan monta nykyään tuttua käsitettä, kuten pelaajahahmon pieni osuma-alue, hampaidenkiristelyä aiheuttavan "Extra Stagen", ja uusia hahmoja: mainitsemisen arvoinen on lähinnä sellainen mitätön sivuhahmo kuin Marisa Kirisame, joka TH2 jälkeen onkin ollut mukana joka pelissä.
Juoni tällä kertaa kertoo Reimun paluusta kotiin harjoittelusession jälkeen (Häh? Reimu harjoittelemassa? Joopa joo =D) vain huomatakseen että youkailauma on vallannut hänen kotinsa- ja sehän tietää puhdistusoperaatiota.

TH03: Touhou Yumejikuu [Phantasmagoria of Dimensional Dream]
Kolmas Touhou on genreltään mielenkiintoinen tapaus: sitä voisi kuvata eräänlaiseksi Puzzle Fighterin ja danmaku-shootterin ristisiitokseksi. Pelaaja kisaa joko tietokonetta tai toista pelaajaa vastaan, tuhoten vihollisia ja laukaisten toisen ruudulle taikahyökkäyksiä, tavoitteena selvitä hengissä pitempään kuin vastustaja. Jos sarjan myöhempi osa, Phantasmagoria of Flower View, kuulostaa samankaltaiselta, ei ihme, sillä kyseessä on periaatteessa Touhou kolmosen uusintaversio. Juoni pyörii hakurei-temppelin lähistölle ilmestyneiden mystisten raunioiden ympärillä: huhu kertoo että ensimmäinen pohjalle pääsevä saa mahtavan palkinnon!
Tämä peli on myös ensimmäinen, jossa pelaaja pääsi käyttämään muitakin hahmoja Reimun lisäksi. Ainoat mainittavat tosin ovat edelleen Marisa ja Mima, joista jälkimmäinen tuntui olevan PC-98 aikana hyvinkin olennainen hahmo, mutta jostain syystä katosi kokonaan kuvioista kun ZUN siirtyi Windows-peleihinsä.

TH04:Touhou Gensokyo [Lotus Land Story]
Tällä kertaa kuvioissa pelattavina hahmoina ovat vain Reimu ja Marisa kahdella asevariantilla kumpikin, ja peli on jo hyvin samankaltainen, grafiikoita toki lukuunottamatta, esimerkiksi Scarlet Devil Mansionin kanssa. Pelaaja etenee läpi kuuden tason (viiden jos tulee käyttäneeksi continuen), ja tuhoaa vastaantulevat viholliset, samalla väistellen näiden laukomia massivisia ammuspilviä. Hyvin tuttua siis, kaikki sarjan olennaiset asiat kuten Focus mode ja pommit toimivat jo hyvin tutulla tavalla. Yksi PC-98 peleistä puuttuva olennainen ominaisuus tosin odotti vielä ensiesiintymistään: "POC", point of collection, eli piste jonka yläpuolelle liikkumalla pelihahmo automaattisesti kerää kaiken ruudulla olevan tavaran. Juoni kertoo yllättäen taas Hakurei-pyhättöä uhkaavasta Youkai-laumasta, jonka lähdettä Reimu lähtee tutkimaan, tällä kertaa seuranaan Marisa. Matkan loppussa pelaaja kohtaa Yuka Kazamin, petollisen voimakkaan Youkain, ja kyseisen tappelun aikana nähdään ensimmäistä kertaa hyökkäys, jonka Marisa myöhemmin teki kuuluisaksi: pelätty Master Spark, joka tässä inkarnaatiossaan täyttää lähes koko ruudun nopeasti ja miltei ilman minkäänlaista varoitusta.Tietenkin pelissä on myös Extra Stage, jonka lopuksi kohdataan siskokset Mugetu ja Gengetu peräjälkeen. Kaikinpuolin jo tutustumisen arvoinen, jos pelin jostain käsiinsä saa.

TH05: Touhou Kaikidan [Mystic Square]
PC-98 pelien viimeinen, ja samalla Miman viimeinen esiintyminen. Pelimekaniikka on käytännössä identtinen Lotus Land Storyn kanssa, paitsi että pelattavia hahmoja on tällä kertaa neljä, ilman asevariantteja- Reimu, Marisa, Mima ja Yuka. Käytännössä peli on kuitenkin niin samankaltainen pelattavuudeltaan että hyppään vain suoraan juoneen ja olennaisiin yksityiskohtiin siitä: Gensokyossa on jälleen kerran tekeillä jotain outoa, ja Reimu lähtee taas hoitamaan asioita kuntoon. Tällä kertaa korkealta vuorilta vyöryy valtavia määriä demoneita, ja pelaajan matka vie siis kohti Makaita ottamaan selvää kuka vyöryn takana on. Matkalla sankaritar jyrää alleen monia väärään aikaan väärässä paikassa olevia demoniparkoja, kunnes kolmannessa kentässä kohtaa hyvin mielenkiintoisen tapauksen nimeltä Alice Margatroid, nukkeja apunaan käyttävän velhottaren, joka tosin kolmoskentän bossien perinteiden mukaisesti jyrätään melkolailla ongelmitta. Toisiksiviimeisessä kentässä kohdataan toinen mielenkiintoinen hahmo: Yumeko, veitsiä heittelevä sisäkkö, joka toteaa estävänsä pelaajaa etenemästä kohti emäntäänsä. Vaikkei tämä kyseinen sisäkkö osaakaan pysäyttää aikaa kuten eräs toinen kollegansa, on kyseessä kuitenkin sangen ilkeä kohtaaminen- ja vielä ilkeämmäksi meno muuttuu sen jälkeen kun eteen astuu Shinki, Makain hallitsija, joka kertoo että demonivirran syynä on jonkinlainen sekaannus matkatoimistojen kanssa, ja että hän korjaa asian pikimmiten. Toisaalta, koska pelaaja on aiheuttanut tässä vaiheessa melko massiivista tuhoa pitkin Makaita, Shinkin mielestä joku rangaistus on paikallaan. Räjähdysten päätyttyä ja savun hälvettyä koko alamaailma on liekeissä ja raunioina, ja Shinki päihitetty. Extrakentässä kohdataan yllättäen uudestaan Alice, tällä kertaa aivan uusien voimien kanssa, ja Touhou viitosen myötä PC-98 pelit saivatkin melkolailla kunniakkaan päätösosan.

TH06: Touhou Koumakyou [Embodiment of Scarlet Devil]
Windows-pelien ensimmäinen osa lemppasi Marisaa ja Reimua lukuunottamatta koko vanhan hahmokaartin mäkeen, ja uudisti sarjaa rankalla kädellä. Tässä vaiheessa kaikki pelisarjan olennaiset osat ovat jo mukana, vain yksi pieni ominaisuus tulisi astumaan kuvaan seuraavassa osassa. EoSD toi pelisarjaan kaksi olennaista asiaa: "Point of Collection"-ominaisuuden, joka mahdollisti kaikkien ruudulla olevien esineiden keräämisen kerralla liikkumalla ruudun yläreunan tuntumaan, mutta vain "full power"-tilassa. Toinen uudistus koski pomoja: ennen pomoilla oli neljä-viisi hyökkäyskuviota joita ne toistivat tietyssä rytmissä: nyt kuvaan astuivat ns. "spell cardit", usein hyvinkin monimutkaiset hyökkäykset jotka pomo aloitti sen energian laskettua tiettyyn pisteeseen.
Pelin juoni kertoo mystisestä sumusta, joka on pimentänyt Gensokyon auringon. Sankarittaret eivät tästä pidä, ja lähtevät tutkimaan sen alkuperää. Matkalla vastaan astelee muunmuassa häiritsevän iloinen pikkuyoukai Rumia, joka melko rehellisesti ilmaisee kiinnostuksensa ihmislihan mutustelemiseen, eräs nimeämätön jääkeiju joka suinkaan ei ole tyhmä, ehei, sekä Kiinaeikun Hong Meiling, mystisen kartanon portinvartija. Kaiken takana paljastuukin olevan Remilia Scarlet, noin viisisataavuotias vampyyri, joka on pimentänyt auringon lähinnä voidakseen ottaa kävelylenkkejä ulkona päiväsaikaan. Niinjoo, kohdataanhan matkalla myös Sakuya, veitsiä heittelevä sisäkkö joka hyvin tutunoloisesti osaa pysäyttää ajan. On ilkeän näköistä kun äsken niin tyhjä ruutu täytyy kertaheitolla veitsistä, ja pelaajalle jää muutama hassu sekunti aikaa miettiä minne paeta kunhan aika taas jatkaa kulkuaan. Sumun hälvettyä ja taistelujen päätyttyä pelaajalle aukeaa vielä perinteinen ekstrakenttä, jossa pari päivää myöhemmin pelaaja palaa pikavisiitille kartanoon, vain törmätäkseen Remilian pikkusiskoon, Flandreen, joka on jostain syystä viettänyt viimeiset 495 vuotta lukittuna kellarissa. Peli sattuu myös olemaan melkoisen tuskastuttavan vaikea tapaus.

TH07: Touhou Youyoumu [Perfect Cherry Blossom]
Ymmärtääkseni sarjan parhaana pidetty peli, ja ymmärrettävistä syistä. Vaikeustasoa on laskettu hiukan Scarlet Deviliin verrattuna, mutta mitenkään ylihelppo peli ei kyseessä todellakaan ole. Olennaisia pelillisiä muutoksia ei enää tässä vaiheessa tullut mukaan: kaksi pientä yksityiskohtaa olivat ruudun alareunaan ilmestyvä "boss marker", joka helpottaa vastustajan paikallistamista, ja focus moden aikana näkyviin ilmestyvä hitbox. Varsinkin jälkimmäinen on erinomaisen tärkeä apu, sillä kokemattomalle pelaajalle jopa easylla pelin läpäiseminen ilman continuejen käyttämistä voi olla aluksi vaikea tehtävä. Juoni alkaa tässä vaiheessa menemään jo niin monimutkaiseksi, että summaan sen hyvin lyhyesti: Gensokyon talvi on venähänyt pitkäksi, eikä kevättä näy. Sankarittaret Reimu ja Marisa, ja EoSD:stä tuttu Sakuya lähtevät tutkimaan syytä. Matkalla nurin jyrätään (9) kavereineen, nekomata Chen, ja ensimmäinen PC-98 "palaaja", Alice. Tämän jälkeen edessä on pahamaineinen PCB:n neloskenttä, ja sen pomovastustaja(t), Prismriver-siskokset. Matka jatkuu suoraan Hakugyokurouhun, tuonpuoleiseen, jossa kohdataan manalan puutarhuri Youmu ja itse emäntä, Yuyuko. Jälkimmäinen kohtaaminen on melkoista tanssahtelua elämän ja kuoleman rajoilla, Yuyukon syytäessä pelaajan niskaan valtavia perhosparvia ja lopulta minuutin kestävän ns. "Survival"-kortin, joka pomon tuhoamisen sijaan on yksinkertaisesti kestettävä loppuun.
Extratasoja peli tarjoaa itseasiassa kaksi: Ensin lähdetään pistämään ojennukseen Chenin emäntä, yhdeksänhäntäinen kettuyoukai Ran, ja jälkimmäisessä taas Ranin emäntä, Yukari Yakumo, tarjoaa taistelun jonka jälkeen kyllä muistaa taistelleensa- Yukarin kortti "Border of life and death" on yleisen mielipiteen mukaan yksi vaikeimpia koko pelisarjassa.


TH08: Touhou Eiyashou [Imperishable Night]
Engine suoraan PCB:stä, ja näin ollen suurin osa pelimekaniikoistakin on säilynyt muutumattomana, mitä nyt Cherry pointit on korvattu "Time pointeilla" ja "Phantom gaugella". Vaikeusaste on tosin melkoisen paljon PCB:tä helpompi.
Todellinen "all-stars"-peli: pelattavia hahmoja on siis kokonaista kahdeksan, kahden hengen tiimeissä. Reimu saa kumppanikseen PCB:n extrabossi Yukarin, Marisa muodostaa tiimin Alicen kanssa (ja tämä tiimi onkin Marisa/Alice-parituksen todennäköinen syy!), Tappajasisäkkö Sakuya taasen liikuskelee emäntänsä Remilian kanssa, ja edellisen pelin "pahis" Yuyuko nappaa puutarhurinsa Youmun "yölliselle välipalareissulle".
Juoni pyörii täysikuun, tai oikeastaan sen puutteen ympärillä: joku tai jokin estää kuuta tulemasta täydeksi, ja se uhkaa tulossa olevaa täysikuun juhlaa ja pahasti. Pelaajan valitsema tiimi, kukin omilla keinoillaan, "pysäyttää" yön ja lähtee selvittämään tapausta. Ykkös- ja kakkoskentän "vauhtitöyssyjen" roolit lankeavat tällä kertaa Tulikärpäs-youkai Wrigglelle ja ruudun laulullaan pimentävälle Mystia Loreleille (jonka Yuyuko voitonjälkeisessä dialogissa vihjaa syöneensä!) , minkä jälkeen ihmiskylän "piilottanut" puolihakutaku Keine Kamishirasawa taistelun jälkeen ohjaa pelaajan tiheään bambumetsään, jossa vastaan astuu tiimistä riippuen joko Reimu(!) tai Marisa (!!), mikä tietää pitkää ja ilkeää tappelua. Kunhan tästä on selvitty jatkuu matka mystiseen kartanoon, Eienteihin, jossa vastaanotto on vähemmän kuin ystävällinen "kuujänisten" (eli puputyttöjen) hyökätessä melkoisella laumalla päälle. Tässä vaiheessa vastaan asettuu yksi ilkeimmistä viitoskenttä-bosseista koko pelisarjassa, Reisen, aka "Udonge", joka huolimatta siitä että käyttää erehdyttävästi peräpuikkojen näköisiä ammuksia, on melkoisen ilkeä tapaus illuusioineen ja hetkittäin näkymättömine kuvioineen. Tässä vaiheessa pelaaja mitä todennäköisimmin kohtaa suoraan bambunleikkajan tarinasta napatun Kaguyan, joka heittää pelaajan ratkaistavaksi "Viisi mahdotonta tehtävää"- eli viisi voimakkaanpuoleista korttia, välihyökkäyksiä toki unohtamatta. Extrakentän vastustajana on Fujiwara no Mokou, Kaguyan kuolematon vastustaja, jolla on muutenkin jonkunsortin feenix-teema hyökkäyksissään. Honest Man's Death-kortti on yksi pelottavimman NÄKÖISISTÄ hyökkäyksistä koko pelisarjassa, ja onkin hilpeää että se on yksi helpoimmista spellcardeista ikinä jos sen "tempun" tuntee. Kaikinpuolin loistava paketti, ja oma suosikkini koko pelisarjasta. Tämän allekirjoittanut omistaa ihan aitonakin.
Viimeksi muokannut FreakyM, Su Maalis 16, 2008 04:54. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
Krypfto
Viestit: 369
Liittynyt: To Marras 02, 2006 14:23
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja Krypfto » To Tammi 31, 2008 15:24

Tunnustan: minä olen avuton lusmu, joka ei pääse Normal-vaikeusasteella neljättä kenttää pitemmälle missään sarjan pelissä - mukanlukien Mountain of Faith käyttäen Marisa B:n laserbugia. Pitäisi kai ilmoittautua takaisin lastentarhaan.

Noh, koukkuun on silti onnistuttu jäämään, ja siis jopa ihan itse peleihin eikä pelkästään kaikkeen siihen virallisen ja epävirallisen oheismateriaalin määrään - vaikka toki jälkimmäiselläkin on osuutensa ollut.
Yhteiskunnan vihollinen numero !!!
Illuminated realization number one: You are the only light there is for yourself, my friend.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » To Tammi 31, 2008 18:40

Eipä mitään, allekirjoittaneen paras suoritus on Imperishable Night normaalilla läpi ilman continueja, niin 6A kuin 6B-kenttäkin. IN on tosin ainoa peli jonka saan läpi ilman continueja, ja työn alla on kyseisen pelin Extra Stage.

Näiden pelien jälkeen ei takuulla pysty enää katsomaan ilotulitusta samalla tavalla kuin ennen =D
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
AM
Viestit: 431
Liittynyt: Ke Tammi 21, 2004 11:25
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

ViestiKirjoittaja AM » To Tammi 31, 2008 23:49

Touhou on pelisarjana mitä mainiointa vapaa-ajantuhoamisviihdettä. Olen pelannut sarjan kaikki osia, myös wanhoja PC98-versioita, läpi niistä tosin olen jaksanut pelata vain Mystic Squaren.
Uusia windowsversioita, kuten myös Touhou Danmaq scriptejäkin on tullut tahkottua sitten aivan epäterveellisiä määriä. Imperishable Night on ehdoton lemppari, vaikka ovat muutkin varsin hyviä. Mountain of faith ei sen sijaan hirveästi säväyttänyt, hahmografiikat oli piirretty humalassa (tai ainakin krapulassa) ja vaikka uusi asesysyteemi toimiikin hyvin ei Marisa ole pelaamisen arvoinen niin onnettomilla spelleillä.

Ilotulitusta tai pikemmin aukeavia kukkia muistuttavat ammuskuviot, jumalaton vaikeus sekä noidat, mikot ja yms. taikatytöt tuovat mukavan lisän perinteisiin shoot-em-uppeihin, joissa lahdataan rumia avaruusörkkejä kaikella konekivääristä ydinpommiin. Ongelmana onkin sitten se, että tavalliset shoot-em-upit ei saa enää edes pulssia kohoamaan. Kovan luokan huume tuo Touhou Project...

Nykyään pelaaminen onkin lähinnä highscore enkkojen tehtailua, lunatic tasolla en ole edes viitsinyt yrittää läpipeluuta se vaatisi kuukausien intensiiviharjoittelun ja rajansa se on minunkin vapaa-ajalla.
Antti Myller - Joensuun Otakuiden rahastonhoitaja, tekniikka- ja jäsenvastaava - Kawaconin talousvastaava.
MyAnimelist, figut & last.fm.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » Pe Helmi 01, 2008 08:14

Senverran mainitsen, että on yksi toinen shoot em up, joka iskee mielestäni yhtä kovaa kuin Touhout, ja *GASP* vieläpä länsimaalainen!
Kysessä on Tyrian 2000, joka tosin on hyvin kaukana danmakusta latautuvine kilpineen, ase-ja generaattoripäivityksineen ja salakenttineen, mutta tutustumisen arvoinen. Plussaa pelin legendaarisista vaikeusasteista: valikko tarjoaa pelaajalle aluksi vain Easy, Normal ja Hard, mutta parin läpipeluukerran jälkeen pelaajalle paljastetaan tie ensin todella tylyyn Impossible-vaikeusasteeseen, ja kun jollain ihmeellä saa läpi tämän, on edessä vielä karmeampi Suicide. Mikäli joku yliolento vielä tästä selviää, on vaihtoehtona vielä Lord of the Game, ja itse joudun tunnustamaan että Hard on jo aivan tarpeeksi kauhea tapaus minulle =D
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

jtn
Viestit: 712
Liittynyt: La Helmi 15, 2003 15:51
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja jtn » Ma Helmi 04, 2008 13:09

FreakyM kirjoitti:Senverran mainitsen, että on yksi toinen shoot em up, joka iskee mielestäni yhtä kovaa kuin Touhout, ja *GASP* vieläpä länsimaalainen!
Kysessä on Tyrian 2000, joka tosin on hyvin kaukana danmakusta latautuvine kilpineen, ase-ja generaattoripäivityksineen ja salakenttineen, mutta tutustumisen arvoinen. Plussaa pelin legendaarisista vaikeusasteista: valikko tarjoaa pelaajalle aluksi vain Easy, Normal ja Hard, mutta parin läpipeluukerran jälkeen pelaajalle paljastetaan tie ensin todella tylyyn Impossible-vaikeusasteeseen, ja kun jollain ihmeellä saa läpi tämän, on edessä vielä karmeampi Suicide. Mikäli joku yliolento vielä tästä selviää, on vaihtoehtona vielä Lord of the Game, ja itse joudun tunnustamaan että Hard on jo aivan tarpeeksi kauhea tapaus minulle =D


N0ob! ;-)

Hard menee tarinamoodissa vielä aika helposti läpi ja impossiblessakin suurin osa kentistä on kohtuullisuuden rajoissa (kunhan on Zicalaser ja plasma stormit kiinni pultattuina). Oma peli tyssäsi lopulta suiciden alkupuolelle vaikka jatkoin impossiblessa virittämälläni superyhdistelmällä. Tyrianissa kun on se paha puoli, että jotkut pakolliset kentät ovat noin sata miljoonaa kertaa vaikeampia kuin edes suurin osa bonustasoista.

Olen vakuuttunut, että suicide on mahdollista pelata läpi vain jos A) on ensin virittänyt aluksensa juuri sellaiseksi kuin haluaa pelaamalla tarinan läpi alhaisemmalla vaikeustasolla ja B) osaa käyttää valitsemansa aluksen erikoisominaisuuksia suoraan selkärangasta.

Tyrian saa muuten paljon moraalisia bonuspisteitä pelihistorian käsittämättömimmästä loppuvastustajasta. Nose drip FTW!
- Jussi Nikander

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » Ma Helmi 04, 2008 22:49

Kieltämättä Vykromod on varsin.. mielenkiintoinen.. tapaus, ottaen huomioon sen miltä jätkä lähettämissään viesteissä näyttää. Javi Dread-Notissa sentään tarjosi "klassisen" vastustajan- tosin aivan liian helppo. . . mutta tietääksenihän kerran aloitettua peliä ei ole mahdollista "siirtää" korkeammalle vaikeusasteelle, vai olenko jotenkin väärässä? Muutenhan voisi helposti pelata Easyllä sinne nelosepisodiin, hankkia SDF Main Gunin ICE SECRETistä, ja sen vehkeen turvin pyyhkiä pehvansa Suicidella.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

jtn
Viestit: 712
Liittynyt: La Helmi 15, 2003 15:51
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja jtn » Ti Helmi 05, 2008 10:27

FreakyM kirjoitti:mutta tietääksenihän kerran aloitettua peliä ei ole mahdollista "siirtää" korkeammalle vaikeusasteelle, vai olenko jotenkin väärässä?


Tuo saattaa taas olla noita eri versioiden eroja. Tyrianistahan on tehty sen seitsemän eri julkaisua, joissa kaikissa on vähän eri ominaisuudet. Itse olen pelannut vain wanhaa kunnon DOS-versiota, jossa Nose drip on vihoviimeinen kenttä. Joissain versiossahan on vielä senkin jälkeen pelattavaa, ja niin edelleen. Ja ainakin kyseisessä versiossa peliä voi jatkaa alusta vaikeammalla vaikeustasolla kunhan se on kerran läpi tahkottu.

FreakyM kirjoitti:hankkia SDF Main Gunin ICE SECRETistä, ja sen vehkeen turvin pyyhkiä pehvansa Suicidella.


Kokemuksesta voin sanoa että suicide on ihan riittävän kammottava parhaalla mahdollisella aluksellakin. Joissain kentissä ei vaan voi olla ottamatta massiivisia määriä vahinkoa...
- Jussi Nikander

Avatar
Kunimura
Viestit: 301
Liittynyt: Ti Marras 21, 2006 18:47
Paikkakunta: Karkkila

ViestiKirjoittaja Kunimura » Pe Helmi 08, 2008 18:04

Pelasin Touhou pelejä melko aktiivisesti about vuosi sitten, mutta kun kuolin
PCB:n normal-moden vikassa kentässä parin bombin kanssa ja 1CC oli vain muutaman sekunnin päässä, en ole sen jälkeen pystynyt koskemaan Touhou peleihin muuta kuin sen verran että kokeilin MOF:ia, enkä tykännyt. Touhou peleissä epäonnistuminen ei aiheuta niinkään agressiota, vaan lähinnä itkettää ja pistää möksäämään päivän tai pari riippuen siitä kuinka pitkälle pääsi. No, Easy-mode on ystävä.

PoFV:ia kyllä tulee pelattua ja tulisi vielä enemmän jos löytäisi jostain vastuksia. IaMP:kin on ihan hyvä ja odotan innolla SWR:n kokoversiota. PatchConkin oli ihan hauska peli, mutta pidemmän päälle turhan simppeli.

Eniten aikaa Touhoun parissa tulee kulutettua musiikin ja fanisarjakuvien muodossa. Touhoussa on tosi paljon kiinnostavia hahmoja joista saa aikaan vaikka millaisia tarinoita. Omia suosikkejani ovat Patchouli, Reisen ja Tewi sekä Youmu joista ei valitettavasti ole läheskään niin paljon materiaalia kuin Reimusta, Marisasta ja Cirnosta. Kyllä noihinkin hahmohin keskittyviä helmiä onneksi löytyy.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » La Helmi 09, 2008 01:45

Noniin, sitten todellakin itse asiaan, eli suurin osa faneistahan fanittaa touhouta nimenomaan hahmojen, musiikin ja niistä johdettujen fanituotosten takia. IOSYSin biisit, varsinkin "Marisa stole the precious thing" lienevät hyvin tuttua tavaraa melko monelle. Suosikkihahmonihan ovat (top 3 listaaminen lienee yleinen tapa) Yuyuko (nälkä.), Mokou ja Flandre (SPLURTS!).. niinno, onhan Yukarikin hauska tapaus.

Huomasin juuri, että historiikkini pelisarjasta on jäänyt vielä hieman kesken, joten tässä jokupäivä kirjoittelen sen loppuun. Eihän se ketään oikeasti kiinnosta, mutta enpä minä oikeastaan välitä =D
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
Krypfto
Viestit: 369
Liittynyt: To Marras 02, 2006 14:23
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

ViestiKirjoittaja Krypfto » La Helmi 09, 2008 03:31

Marisa Stole the Precious Thing on julma ja väkivaltainen hirviö, joka ruosteisin teräskoukuin takertuu epäonnisen kuulijansa korviin ja kaivautuu sinne loisimaan ja pesimään niin ettei uhriparka saa edes hetken rauhaa, kun päässä soi pelkkä wara ningyo ni, wara ningyo ni, gossun gossun gosun kugi~!

Muuten ei sitten tulekaan juuri IOSYS:iä kuunneltua, hakeudun yleensä mieluummin sinne rock/metal/kitarasooloilu-uudelleensovitusten ja ajoittaisten jazzjammailuiden puolelle, UI-70 ja Demetori näin ensimmäisinä pongahtavat mieleen.

Ja jos nyt tässä käydään näitä omia suosikkeja vertailemaan, niin allekirjoittanut fanittaa erityisesti seuraavia hahmoja seuraavanlaisessa järjestyksessä: Cirno, Yukari, Mima, Mokou, Tewi ja Kanako.
Yhteiskunnan vihollinen numero !!!
Illuminated realization number one: You are the only light there is for yourself, my friend.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » To Maalis 06, 2008 19:57

Hahaa, kokoelmiin liittyi nyt Imperishable Night ihkaoikeana. Hieno lisä hyllynjatkeeksi.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » Su Maalis 16, 2008 04:59

Kunimura kirjoitti:..mutta kun kuolin
PCB:n normal-moden vikassa kentässä parin bombin kanssa ja 1CC oli vain muutaman sekunnin päässä..


Pahoittelen tuplapostausta, mutta tuo tuli jokuaika sitten koettua itsekin. Kahdesti. Saman illan aikana. Ensin sekunti, sitten nollan sekuntin kohdalla. Jälkimmäisen kohdalla silmissä meni yksinkertaisesti ensin mustaksi ja sitten punaiseksi ja maailma pyöri hetken. Mikäpäs siinä, hetken rauhoittumisen jälkeen yritin vielä kerran, ja sain lopultakin sen 1cc tehtyä- ja kohtaloa kiusatakseni kiskaisin mokoman vielä toisenkin kerran samalle illalle. Oli kyllä outo fiilis sen jälkeen, Youmun kuviot vilisivät silmissä vielä kaksi päivää tämän jälkeen.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja madu » Pe Touko 16, 2008 10:52

Ghh. Eilen oli töissä tylsää ja ajattelin että "hei, vois kokeilla Touhouta!".

No, hetken päästä Perfect Cherry Blossom sitten aukeni ruudulle ja aloittelin, vaan aika lyhyeksi se aloitus jäi. Siitä sitten lähtikin käyntiin armoton tahkoaminen, haluaisin päästä tuon läpi edes easyllä.. tähänastiset enkat neloskentän alku...

Peli kuitenkin näyttää ja kuulostaa tosi kivalta vaikka se julmetun vaikea onkin. Tällaisia turhautumisreaktiota feilaamisesta johtuen en olekaan kokenut pitkään aikaan.

Avatar
FreakyM
Viestit: 183
Liittynyt: Ke Elo 23, 2006 19:22
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja FreakyM » Pe Touko 16, 2008 21:00

Hienoa, päätit sitten aloittaa oikeastaan parhaasta sarjan osasta =D
Ja älä huoli, neloskenttä onkin todella pahamaineinen.. Kyllä se siitä.
When I gaze the man who is gazing at me
when I stare into the looking-glass
when I ask what he sees
Then I'm asking for more, and the more that I want to know, I'll know what I'll never know
http://urborg.wordpress.com/


Palaa sivulle “Pelit”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija