Se tunne kun mikään ei mene oikein...

Cosplayn sisimmän olemuksen pohdinnat ja kaikki muut yleisluontoiset cosplay-aiheiset keskustelut, joille ei ole omaa aluetta.

Valvoja: Cosplay.fi / Ylläpito

Avatar
Convallaria
Viestit: 267
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2012 20:52
Paikkakunta: Helsinki

Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Convallaria » Su Huhti 14, 2013 16:28

Voisin veikata että cossaajien suuressa perheessä tällä tunteella on hyvin vahva jalansija.

Elikäs ajattelepa kun neula katkeaa, tulee virhe, vähän käsi lipsahtaa saumuria käytellessä, kangasmaalia roiskuu väärään paikkaan, kangasta onkin ostettu liian vähän, mitat meni pieleen tai muuta vastaavaa.

Eikös olekkin kiva? Varmasti aika moni on sellaisen hetken kokenut kun tekee mieli huutaa ompelukoneelle täyttä kurkkua ja heittää se sitten ikkunasta ulos. Joten kertokaapa, tuleeko näitä hetkiä cossien parissa usein? Jatketaanko sen jälkeen sinnikkäästi tekemistä vai mennäänkö murjottamaan nurkkaan? Saadaanko itkupotku raget vai lasketaan rauhassa kymmeneen vaikka kello olisikin kaksi yöllä conia edeltävbänä päivänä? Jakakaa toki kokemuksianne.

Avatar
Ropertsi
Viestit: 71
Liittynyt: Ma Helmi 04, 2013 17:40
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Ropertsi » Su Huhti 14, 2013 16:46

joo samoja tunteita varsinkin ompelukoneen kanssa meinas oikeesti lentää ulos no se oli jo muutenkin rikki kiva huoma justiinsa silloin kun tekee cossi että tää ei toimikkaan ja sen jälkeen jatkoin no sen mitä voi ilman ompelukonetta voi tehdä

Avatar
Jassu~Chan
Viestit: 8
Liittynyt: Su Touko 06, 2012 13:11
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Jassu~Chan » Su Huhti 14, 2013 19:33

Aaah, vähän liiankin tuttua :'D
Tälläkin hetkellä cossin teko vaiheessa ja pinna palaa paikkapaikoin totaalisesti. On purettu ja ommeltu ja taas purettu ja ommeltu. Eritoten inhoan sitä kun ompelee kahta samankokoista kappaletta yhteen niin aina jostain syystä ompelukone "syö" toista kangasta enemmän kuin toista ja lopputuloksesta tulee epätasainen. Siinä ei auta muu kuin purkaa höskä auki tai leikata ylimääräiset pois, jos puku sen sallii. Yleensä kun pinna palaa lopullisesti ja ompelukoneen pahoinpitelyajatukset alkavat tulla mieleen niin pidän ainakin tunnin mittaisen tauon. Kiihtyneenä ei saa mitään aikaiseksi. Nykyään yritän välttää viimeisenä yönä ompelua, koska yleensä silloin lopputuloksesta ei tule ihan sitä mitä toivoo, nimimerkillä kokemusta on. Kyllä tämä harrastus hermoja vaatii.

Avatar
Mikichan
Viestit: 117
Liittynyt: Ti Kesä 26, 2007 16:24
Paikkakunta: Kajaani

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Mikichan » Ma Huhti 15, 2013 10:26

Nyt kun tässä tuota Katin pukua tein (DcM-pelistä) värjäysvaiheessa hihat ottivat jostain väriä juuri siihen kohtaan mihin sitä ei saisi tulla. Olin todella varovainen ja silti ne menivät sotkeutumaan. Toinen hiha ei niin pahasti imenyt sitä väriä, mutta toinen kyllä. Epätoivohan siinä meinasi iskeä. Poikakaveri siinä sitten vakuuttelee, ettei se ole pahannäköinen. No, minulla on edessä vielä juuriharjakäsittely tuolla hupparille, jos sillä saisi vähemmäksi tuota sotkua ja sitten vain harmaalla kangasmaalilla päälle.

En vedä itkupotkuraivareita mistään, joten ei cosplayn sarallakaan niitä tule. Enemmänkin se voimakas turhautumisen ja ärsyyntymisen tunne. Ompelukoneen sylttääminen ottaa päähän kuin pienellä elukalla, varsinkin jos vähän kiire puvun kanssa. Tosin nykyään en tee pukuja enää conia edeltävänä yönä, vaan jätän sen suosiolla kesken ja pidän pukua sitten seuraavassa conissa. Tämäkin on opittu kantapään kautta kun varmaan viiden puvun kanssa on aikaa vastaan ommeltu äiti apuna ja isi kettuillessa vieressä.

Avatar
Minorea
Viestit: 185
Liittynyt: Su Elo 20, 2006 21:51
Paikkakunta: Jyväskylä
Viesti:

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Minorea » Ma Huhti 15, 2013 11:50

Blair Soul Eaterista on edelleen kesken, kun mekon helma meni pieleen. Takaa pidempi kuin edestä, eikä puhuttu mistään 2cm virheestä, vaan 15cm erheestä! Enkä vieläkään tiedä miten tuo on tapahtunut, olin mittaavinani sen niin tarkkaan.

Kanssa keskeneräisen Stockingin kanssa tuli mukava yllätys, kun kaula-aukko olisin leveämpi mitä piti. Tämäkin oli tarkkaan mitattu joten en tiedä, missä meni jotakin pieleen.

Itachin akatsuki-kaapua tehdessä neula katkesi, kun oli liian paksu kohta kangasta. Päätin ommella sen käsin, jolloin neula vääntyi ja meni minun sormesta läpi. Onneksi verta ei mennyt kaavun punaiselle vuorikankaalle, olisi se siitä kuivuneena erottunut ikävästi.

Sotavasara proppia kuivumaan jättäessäni päätti kuivunut maali imaista kosteutta ilmasta. Kuivui sitten kiinni alla olleisiin sanomalehtiin. Hetken aikaa sotavasaraani koristi uutisotsikot siitä, kuinka koulujen tukia leikataan, kuinka Tukiaiset inisee taas jotakin ja mitä horoskooppi kertoo juuri minusta sinä päivänä.

Kyllähän noita tunteita tulee usein. Ja varsinkin silloin, kun on väsynyt ja kiire ja tulee jo omasta takaa noita virheitä huolimattomuuttaan.
KasakuxKosupure - Kun cosplay vie voiton

Chuiga
Viestit: 51
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2012 20:14

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Chuiga » Ma Huhti 15, 2013 12:38

Vooi, tämän on tuttua :'D

Yleensä aloitan puvun tekemisen erittäin iloisena ja motivoituneena ja uskoen että siitä todellakin tulee jotain tosi siistiä! Silloin pienetkään vastaiskut eivät haittaa, ei se mitään, ne voi tehdä uudestaan. Kunnes..
Yhtäkkiä tulee liian kuuma, ei se mitään, vähennetään vaatetta. Sitten alkaa jostain syystä kaikki ärsyttämään, "Eihän tää nyt näytä yhtään hyvältä! Mikä idea oli laittaa tollanen tohon? Miks mä tällästä ostin?", perhana, hiuksetkin on tiellä ja pyörii silmillä, nokkakin vuotaa ja arrrggh, ompa raivostuttavaa. Vähän saattaa pieniä itkupotkuraivarirage"TÄSTÄMITÄÄNTULE!"-fiiliksiä! Yleensä siinä vaiheessa pidän paussin ja käyn syömässä ja viilentymässä. Suurin syy raivoamiseeni siis taitaakin olla ihan vain se, etten tajua että minulla on nälkä. Sen jälkeen hommat taas alkavatkin sujumaan.

Yleisenä vinkkinä siis: pitäkää oikeasti vaikka tunnin välein pientä napostelutaukoa/huilimistaukoa, vaikka vain sen viisitoista minuuttia, niin säästätte hermoja rutkasti. Verensokerien pompottelu ainakin täällä saa nuo yleisimmät raivokohtaukset aikaan ;D
Kuunsirppi - Cossaamista, nukkeja ja löpinöitä

Avatar
Mourumaru
Viestit: 118
Liittynyt: Su Maalis 22, 2009 16:51
Viesti:

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Mourumaru » Ma Huhti 15, 2013 15:43

No voi siis KYLLÄ. Musta tuntuu että enemmän mä teen kämmejä kun varsinaisia onnistumisia. Erityisesti, koska mulla on selvästi joku hyvin hatara todellisuudentaju ja teen kaiken meiningillä Tottakai mä osaan ei voi olla niin vaikeeta. Yliarvoin itseäni joskus ihan liikaa. Ja se että olen niin vuorenvarma että ei näin se pitää tehdä vaikka on helpompiakin tapoja tehdä. Ehkä eniten kämmejä tulee kaavoissa ja olen niin kaavoihin kangistunut (:D) että toistan samoja virheitä joka suatanan kerta. En tiedä olenko koskaan tehnyt kaavoja mitkä oikeasti toimisi oikein. Aina joudun modaamaan aivan raivostuttavan paljon, ellen jopa tekemään kokonaan uusiksi. Joskus itku kurkussa jatkan tekemistä mutta yleensä se menee siihen että menen ragemaan muualle ja jätän leikin kesken. Oikeastaan vähän kaikessa mitä teen sattuu näitä niin typeriä mokia, erityisesti myös niissä propeissa. Jopa semmosia kämmejä mitä ei kukaan selväjärkinen oikeasti voi tehdä.....*poltinmassatuuniinKÖH*

Yleensä se menee sitten siihen että tulee se välinpitämättömyys ja vedän vaan loppuun välittämättä pätkääkään yhtään mistään :D Cossinteko ilman kämmirageja on mulle täysi mahdottomuus. En osaa käyttää sitä ns. maalaisjärkeä sitten ollenkaan haha.

Nirhama
Viestit: 22
Liittynyt: La Elo 27, 2011 15:42

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Nirhama » To Huhti 18, 2013 14:37

Hmmm, itselle suurinta turhautumusta on aina aiheuttaneet saumat, vaikka niitä onkin tullut ommeltua monen monta tuhatta kertaa. Aina on joku osa puvusta liian leveä tai liian löysä, liian epämuodostunut tai sitten niihin tulee jostain syystä ryppyjä, vaikka miten huolellisesti ompelee. Siinäs niitä sitten sovittelee päälle ja purkaa taas. Mallinukke olisi aivan ihana tätäkin hommaa varten, mutta kun ei ole oman ruumiin mallista, vain tuo vanha muhkeapovinen muija nurkassa. Tai sitten meikäläisen ruumis on se vääränmallinen. Kuitenkin tuo alituinen purkaminen on ollut lähes jokaisen ompelutyön kanssa vakio aina ala-asteelta lähtien, joten en jaksa enää edes raivota siitä. Itse asiassa vain ilahdun suuresti, jos en joudu jokaista saumaa ompelemaan uudestaan. :D

Myös kankaat on aiheuttaneet viime aikoina päänvaivaa. Ärtymys oli suuri, kun ostin valkoista kangasta, jonka sitten värjäsinkin mustaksi, mutta siitähän tuli vihertävän harmaa. En edes uskalla arvata monastiko se pitää vielä värjätä että siitä läheskään käyttökelpoisen saa.. Eilen tuli myös ekaa kertaa elämässäni järkytys pesukoneesta, kun ihkupinkki-kimonokankaani oli sen näköinen, että värit oli paikoin lähteneet pikaisen pesun aikana. Sinne meinasi 60e mennä viemäristä alas. Onneksi sekin selvisi itsestään, kun kankaan kuivuessa väri normalistoitui täysin, oli vissiin vain kummallisesti vähän kuivempi niistä vaaleista kohdista.

Tuon suuremmin en ole tähän asti raivonnut cosseista, ellei aika ala olla tiukilla. Silloin on vain niin väsynyt ja stressin alla, ettei parane mennä hirveästi tökkimään. Yleensä kuitenkin suunnittelen kaiken valmiiksi pitkään ja hartaasti, ennen kuin alan pukua tekemään, ettei vain tuli ikäviä yllätyksiä..
Mutta saumuria vihaan tällä hetkellä. oAo Langat on laitettu ohjeiden mukaan, ja olen siinä onnistunut ennenkin, mutta se ei vain voi toimia. Onneksi on aina joku fiksumpi auttamassa näidenkin asioiden kanssa..

Thaki
Viestit: 58
Liittynyt: Pe Tammi 16, 2009 18:40

Re: Se tunne kun mikään ei mene oikein...

ViestiKirjoittaja Thaki » Pe Touko 24, 2013 12:43

Tuttua, liiankin tuttua.

Sitä alkaa aina miettimään niinä hetkinä, miksi sitä Cosplaytä edes rakastaa ja harrastaa niin intohimoisesti. Aluksi kun asun teon alottaa on mieli yleensä aina motivoitunut ja innokas. Suunnitelmat ovat paperilla ja kaiken pitäisi sujua niin helposti ja yksinkertaisesti - mutta eipäs sujukkaan. Kaava leikittelee kanssasi, lanka lähtee ompelukoneesta, sävy onkin väärä ja hahmosta löytyy tuhansia lähdekuvia, joissa jokaisessa se pieni yksityiskohta on erinlainen = pikkuhiljaa ne kertyvät päälle ja on valmis heittämään koko cossin ompelukoneineen päivineen ikkunasta ulos.

Siinä sitä sitten ensin puhkuu ja puhisee vähän aikaan rauhassa, jonka jälkeen siirtyy vähäksi aikaan sivuun tekemään muuta. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin päähän tulemaan uusia ideoita ja kikkoja miten voisi seuraavaksi edetä ja motivaatio alaka palaamaan. Vielä motivoiva musiikki päälle ja itsensä on taas saanut viritettyä cossinteon kimppuun! Nevah giv up, unelmien toteutuminen ei ole koskaan helppoa, vaan esteet ovat sitä varten, että ne erottavat yrittäjät toisistaan (:


Palaa sivulle “Yleinen cosplay-keskustelu”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa