Tsubasa Chronicles: KuroganeFai. Useampi oneshot

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Edhel
Viestit: 47
Liittynyt: Ma Tammi 28, 2008 15:37
Paikkakunta: Hämeenlinna/Mikkeli
Viesti:

Tsubasa Chronicles: KuroganeFai. Useampi oneshot

ViestiKirjoittaja Edhel » Ke Heinä 01, 2009 17:55

Aattelin kirjoitella tähän useamman KuroFai oneshotin, jotta ei tulis niin monta aihetta. Ekaks tää.
Ikärajotus: K12 ?
Genre: angst, shounen-ai
Varoitus! spoiler sarjasta, jos et ole katsonut animen 52 jaksoa ja uusimpia OAD. Mangassa chapusta 166 eteenpäin.


Hetken rauhassa
"Sattuuko se?" maagi kysyi seisoessaan ikkunan edessä ja katsellen alas kaupunkiin.
"Ei," soturi vastasi ja piteli kädentynkäänsä. Hän nousi istumaan sängyssään ja irvisti, kun tynkää vihlaisi. "Kyllä tämä tästä. Löit myös aika kovaa eilen."
"Se oli kosto," maagi totesi hymyillen, mutta se katosi pian pois.
Soturi huomasi maagin masennuksen, mutta ei osannut tehdä mitään tämän oloa helpottavaa. Hän haroi hiuksiaan ja samassa tynkää taas vihlaisi.
"Älä liiku," maagi käski. "Se ei ole todellakaan parantunut kokonaan, vaikka Tomoya-hime käytti magiaansa sen parantamiseen." Maagi huokaisi syvään ja totesi kuiskaten: "Jos vain osaisin parantaa."
"Et kyllä käyttäisi sitä."
Maagi katsahti soturia, joka tuijotti murhaavasti takaisin.
"En antaisi sinun käyttää sitä. Älä luulekaan käyttäväsi sitä."
Maagi painoi katseensa. Hän olisi halunnut auttaa Kuroganea, joka on jo kahdesti uhrautunut hänen takiaan.
"Olet jo käyttänyt sitä liikaa," soturi totesi ja aikoi nousta sängystä ylös.
"Älä nouse."
"Ei tällainen pieni haittaa. Voin jo..."
"Et nouse!" maagi huudahti, mutta piti katseensa maassa. "Siinä missä minä en käytä enää magiaani, sinä et uhraa enää tippaakaan itsestäsi. Nyt lepäät!"
Sen sanottuaan maagi kiirehti huoneesta ulos ja pamautti oven kiinni perässään.

Hetken kuluttua Saoyran astui ovesta Kuroganen huoneeseen.
"Kuinka voit?"
"Ihan hyvin," soturi totesi ja kävi makaamaan pedilleen. "Miten te?"
"Sakuran keho on hengissä, mutta sielu toki puuttuu, ja Mokona on nukkunut aika paljon. Kai hän on uupunut... kaikesta mitä tapahtui."
"Entä sinä?"
"Haavat ovat parantumassa, ei mitään pahempaa."
"Miten Fai-san?" Saoyran kysyi ja istahti Kuroganen sängyn vieressä olevalle tuolille.
"Ota nyt siitä maagin ketaleesta selvää."
" `Ei Fai-äitillä ole hätää. Kuro-isä pitää hänestä huolen.´ "
"Mitä?!" soturi ja Saoyran huudahtivat.
"Hihhii," kuului Saoyranin paidan sisältä. Pian Mokona hyppäsi paidan sisältä ja laskeutui Kuroganen vatsan päälle. "Mokonan yksi 108 salaisesta kyvystä toimi taas."
"Sinä senkin..." soturi murisi ja yritti napata Mokonaa, joka pääsi karkuun ja hyppäsi Saoyaranin syliin. Kurogane lysähti takaisin makuulle, koska kädentynkää vihloi.
Soturi huokaisi.
"Kurogane."
"Mitä nyt, valkopulla?"
"Fai on meistä nyt kaikkein yksinäisin," Mokona selitti. "Tunnen sen. Ashura-ou ja Fain kaksoisveli ovat nyt kuolleet eikä hän saa heitä takaisin, vaikka Ashura olikin paha, mutta hän oli sentään huolehtinut Faista. Meillä muilla on kuitenkin joku, joka odottaa. Fai ei ehkä vieläkään ole tajunnut, että hänellä on myös meidät." Mokona alkoi itkeä ja Saoyran sulki hänet syliinsä.
"Mokonasta tuntuu, että vain Kurogane on oikea henkilö puhumaan Faille," Mokona selitti nyhkyttäen. "Vaikka Sakurakin on hyvä, mutta Kurogane olisi parempi, ainakin Faille."
"Teillä on valitettavasti samankaltainen menneisyyskin," Saoyran totesi.


Illalla soturi oli päässyt jo ylös sängystä. Hän käveli Tomoya-himen palatsin puutarhassa, joka oli täynnä sakurapuita, jotka eivät kukkineet, koska oli kesä, ja pieniä lampia, joihin öinen tähtitaivas heijastui. Oli hiljaista ja soturi ajatteli, että maagi olisi tullut tänne puutarhaan rauhoittumaan.
Tunnin etsintöjen jälkeen soturin oli pakko istahtaa yhdelle kivisistä penkeistä, joka sijaitsi ison lammen rannalla. Kädentynkää vihloi ja sen parantaminen oli vei paljon energiaa, joten soturi ei jaksanut liikkua paljon. Hän kirosi maagia.
"Eilen hän oli hymyillyt ja nyt taas masentunut," soturi totesi ääneen. "Hemmetti sen kanssa."
"Päätit sitten lähteä ulos."
Soturi säihkähti hieman ääntä ja kääntyi katsomaan sen suuntaan. Puun varjossa, pensaiden keskellä maagi seisoi ja katseli taivaalle.
Soturi hymähti ja sanoi käskevällä äänellä: "Tule tänne."
"Aiotko kostaa eilisen lyönnin?"
"En. Tule nyt tänne."
Maagi puski pensaiden läpi ja tuli soturin luo.
"Mitä nyt?"
"Istu."
Maagi istahti soturin oikealle puolelle sopivan välimatkan päähän. Soturi hymähti ja kiersi oikean kätensä maagin olkapäälle ja kaatoi tämän penkille niin, että maagin pää laskeutui hänen syliinsä.
"Kuro-rin, mitä sinä nyt?"
"Ole hiljaa," soturi käski ja laski kätensä maagin vyötärölle pitääkseen hänet paikoillaan. "Nyt makaat vain siinä ja olet hiljaa."
Maagi oli hetken hämillään, mutta hymyili ja sulki silmänsä. He vain olivat hiljaa hetken.

"Onko sinulla jotain sanottavaa Kuro-rin?" maagi kuiskasi silittäessään soturin reittä.
"Enpä tiedä."
"Sano vain. Sen takia tulit tänne."
"En vain sen takia, hölmö."
Maagi kääntyi selälleen nähdäkseen soturin kasvot.
"Voi, Kuro-puppy on niin ujo, kuten aina."
"Turpa kiinni tai pudotan sinut siitä."
Maagi hymyili ja silitti soturin poskia.
"Älä nyt suutu, Kuro-pun."
Soturi oli hetken hiljaa, kunnes käänti katseensa ja painoi sen maata kohti, jotta varjo peitti hänen kasvonsa.
"Et ole yksin," soturi totesi hiljaa. Maagi tuijotti häntä hämillään. "Sinulla on meidät. Tajusit viimein, että kuolleita ei voi tuoda takaisin, joten avaa silmäsi ja elä niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat nyt lähelläsi."
Soturi oli hetken hiljaa ja jatkoi: "On Sakura, Mokona, Sayoran ja..."
"...Ja Kuro-pun," maagi totesi ja kiersi kätensä soturin vyötärön ympärille. Soturi punastui, mutta ei irroittanut maagi vaan laski oikean kätensä tämän selälle.
"Tiedän jo sen," maagi kuiskasi. "Tiedän sen, Kuro-wawa."

"Anteeksi," maagi kuiskasi hiljaisuuden jälkeen. "Olet uhrannut niin paljon minun takiani."
"Älä muistele enää menneitä. Kunhan elät ja olet meidän kanssa. Etkä uhraa henkeäsi minkään tyhmän takia."
Maagi tarttui soturin kimonosta tiukasti kiinni hymyillen ja painautui soturia vasten, jotta tämä vain ei lähtisi pois. Soturi kiersi kätensä maagin ympärille myös hymyillen ja valvoi maagin unta. Maagi saisi nukkua täysin rauhassa ensimmäistä kertaa moneen vuosikymmeneen; ensimmäistä kertaa elämässään lämpimässä, turvallisessa sylissä.
Let's live our life to see why we were born to this world.
DA

Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija