Another worlds

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Ti Loka 21, 2008 21:14

Nonniin. Vihdoin ja viimein takasin täällä foorumilla ja nyt sitten vaan uudelleen kirjottamaan tämäkin stoori. Katsoo nyt sitten, että mitä saa aikaseksi.. Hieman menny ruosteiseksi tämä Suomi kun ei ole tullut sitä käytettyä.

Tarina sisältää Yaoita.. Jos et pidä älä lue :)
Lisäilen K merkintöjä jos tarpeen.

1. In my dreams are my memories

Pieni kotini, ne harvat asiat, jotka oikeasti olivat hänen.. Ja vain hänen, siinä oli vain sitä jotain, joka auttoi häntä elämään edes jotenkin. Hän on Tsuki, Yliopistossa, opiskelee pääaineenaan lääketiedettä. Koti oli ainoa asia, joka rauhoitti häntä paikkana. Tsuki oli kerännyt sinne kaiken minkä pystyin vanhempiensa kuoleman jälkeen. Se ei ollut mitään hienoa, ei mitään mihin hän oli tottunut vanhempiensa ollessa vielä elossa. Makuuhuone, jossa sänky, kirjoituspöytä, muutama kirjahylly täynnä erilaisia kirjoja ja vaatekaappi. Olohuone johon oli yhdistetty keittiö ja jossa oli sohva, muutama nojatuoli ja pieni tv, ruokapöydän kera. Hänen kotinsa oli hyvin kliininen, mutta Tsuki piti siitä juuri sellaisena kuin se oli.

Kyse ei koskaan ollut rahasta. Hän ei koskaan ymmärtänyt miksi oli ottanut juuri tämän asunnon Tokion laitamilta. Parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut, Tsuki kuitenkin oli perinyt kaiken mitä hänen vanhempansa olivat hänelle jättäneet.

Basso paukkui kovaa hänen naapureiltaan, mutta se ei ollut mitään mihin hän ei olisi ollut tottunut. Hän vihdoin ja viimein sulki kirjan josta hänen olisi pitänyt tehdä essee ja päätti tehdä sen ennen koulua huomenna. Vihdoin ja viimein uni..

Hän juoksi karkuun miehiä, hän ei tiedä miksi he haluavat hänet, eihän hänellä ollut mitään mitä he mahdollisesti voisivat haluta. He saavuttavat häntä koko ajan enemmän, mutta eivät koskaan saa kiinni. Hän juoksee kujalle, missä roska-astiat ja ikkunat, kaikki heijastaa kaupungin rumuutta. Ikkunat ovat likaisia ja rikki, niinkuin hänkin.

Hän huutaa apua, mutta kukaan ei tule, kukaan ei kuule, on kuin maailmassa ei olisi muita kuin vain hän ja hänen jahtaajansa, ei pelastajaa, ei ketään, ei mitään, paitsi pahuutta ja saastaa, joka saastuttaa kaiken tieltään. Kaupunki on kuin syöpä, virus, jokin joka tappaa hitaasti, mutta varmasti.

Miesten naurut seuraavat hänen juoksuaan läpi yön. Hän on tullut kaupunginosaan jota ei tunne. Hän juoksee tietämättä minne menisi. Yhtäkkiä hänen eteensä sattuu suuri kaunis valkea talo. Siitä paistaa kauneus ja hyvyys... Kuin jonkin suuremman voiman ohjaamana hän on saapunut luostarille.

Munkki tulee portille lyhdyn kanssa ja kysyy minulta kuiskaten:
"Mikä sinut on ohjannut tänne poikaseni?"

"Miehet jahtasivat minua ja päädyin tänne vahingossa, en tunne tätä kaupunginosaa ollenkaan, tuntui kuin tämä paikka olisi ilmestynyt eteeni tyhjästä" vastaan nopeasti.

"Sitten olet Jumalan ohjaama.. Tule sisään vain. Autamme kaikkia avun tarpeessa olevia jos he vain kulkevat valkeudessa" Munkki vastaa hitaasti ja hymyilee.

Hän menee munkin avustamana sisään porteista, mutta pian huomaa ettei ole suinkaan saapunut luostariin.. Eihän Tokiossa ole luostareita. Koko uskontokunta on aivan väärä. hänen edessään oleva munkki ei ole munkki laisinkaan, hän on pitkä, eksoottisella tavalla hyvin kaunis mies. Hänen kasvonsa ovat kovat, mutta samalla jotenkin surullisen oloiset, Piirre johon Tsukin silmt kiinnittyivät heti on arpi, joka menee yli miehen silmän leukaan asti.

"Olen pahoillani herrani" mies sanoo. "Minun on luovutettava sinut heille takaisin" Mitä ihmettä tämä on? Mikä ihmeen herra? En minä mikään herra ole.. Tietääkseni. En muista mitään en tiedä mitään..ajattelen.

"Ei! et saa et voi!" huudan peloissani. "Älä huoli totut ajan myötä, karkurit tuodaan aina takaisin. Luulin, että tiesit tämän. En ole ollut täällä kauan ja kuulemani mukaan sinä olet ollut täällä jo vuosia herrani" mies sanoo ja jatkaa "Älä pelkää en usko että he rankaisevat teitä pahasti herrani" ja suikkaa nopean suudelman huulilleni kuin toivottaen onnea. "Olen Eta, jätetään kunnolliset esittelyt myöhemmäksi.. Teitä tultiin hakemaan herrani" Eta sanoi hieman haikeana.

Toinen mies kävelee käytävää meidän luoksemme. "Olen Tsuki" Kuiskaan nopeasti Etan korvaan. Mies tulee lähelle ja sanoo "Eta mene töihisi tiedän että sinulla on niitä, tai sinua rangaistaan!"

"Kyllä herra Aida" Eta vastaa hieman peloissaan. Aida tulee luokseni ja ottaa kädestäni kiinni ja lähtee raahaamaan minua vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin Eta meni. "Tulehan nyt Tsuki, meillä on paljon tehtävää ennen kuin ilta päättyy" Aida sanoo kylmästi.

Tsuki katsoi Aidaa pelokkaana. Hn ei ymmärrä mistä se johtuu, mutta täällä hän on saanut elämänhimonsa takaisin. Hän ei enää halua kuolla tyhjyyteen, mutta ei myöslään halua elää pelossa.
Aida oli laiha, mutta selkeästi vahva mies, ei komea, mutta jollakin tavalla eksoottinen, erilainen kuin muut. Hänen silmänsä kiilsivät punaisina, kapeat kasvot, terävät piirteet ja valkoiset lyhyet hiukset. Mikä tämä paikka oikein on? En ymmärrä, muistan täältä jotain. Aivan kuin olisin ollut täällä aikaisemmin, en vain pysty ymmärtämään.

Aida vei hänet pieneen huoneeseen jossa oli sänky, yöpöytä ja vaatearkku.
"Nyt on rangaistuksesi vuoro, kun karkasit täältä Tsuki" Aida sanoi pahaenteisesti.

"Mitä? en ole koskaan ennen ollutkaan täällä! Joten miten voin karata?" kysyin ihmeissäni.En ymmärrä tästä mitään. En ole karannut. Mitä se Etakin oikein selitti?

"Olet näköjään saanut shokin ja muistinmenetyksen, prinssini" mies sanoi hieman lempeämmin.

"Mitä? minäkö prinssi? ja minkäköhän maan? en muista olevani prinssi!" kerroin Aidalle ihmeissäni ja nyt jo vähän peloissani. Prinssi? Mitä ihmettä tämä on? Onko tämä jonkin sorttista pilaa?

"Tämän maan, Eforian tietenkin!" Aida vastaa jo hieman ärsyyntyneenä." Nyt pysyt täällä etkä enää kysele! Se on rangaistuksesi rajojesi rikkomisesta ja karkaamisesta. Vaikka oletkin tuleva kuningas se ei tarkoita että voisit tehdä mitä vain! Sinulla on velvollisuutesi kansaasi kohtaan!" Aida sanoo.

Aida lähtee ja lukitsee oven perässään. Tsuki menee makaamaan sängylle ja miettii kaikkea kuulemaansa hieman peloissaan Miten niin rangaistus? Mikä rangaistus tämä nyt on? Etan ilmeestä päätellen täällä rangaistuksia jaetaan herkästi ja himokkaasti eikä varsinkaan hellästi. Voisin vaikka vannoa että se Etan arpi on syntynyt täällä. Ja mikä ihmeen prinssi? Saati tuleva kuningas. Mistä nämä kaikki ihmiset oikein puhuvat? En tajua mistään mitään Yhtäkkiä häntä rupeaa heikottamaan ja hän pyörtyy vasten kovaa sänkyä. Mustaa.. Pelkkää mustaa...


.. Herätäkseen huutoon. Hänen naapureillaan on jälleen riita meneillään. Ja hän hiljaa miettii maatessaan sängyllä, oliko kaikki vain mielikuvitusta, jokin houruinen ajatus, jonka hän on keksinyt päästäkseen eroon todellisuudesta.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Pe Maalis 04, 2011 18:54. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Ke Loka 22, 2008 02:54

Muokkasin vähän tarinaa. Kun tajusin kuinka keskeneräinen se oli.
Tähän Kirjottelen muuten samalla hahmo esittelyjä:
-Eta
koko nimi Eta Yashimoto, 24 vuotias ja ammatiltaan lääkäri, mutta omistaa myös kahvilan.
Tarina kertoo myöhemmin miten Eta päätyi "luostariin" ja miten hän tuntee Tsukin ennestään.
hänellä ei ole perhettä. Hänen vanhempansa ja kaksi sisarustaan kuolivat autokolarissa 5 vuotta sitten.
toimii herra Aidan alaisena.

-Tsuki
koko nimi Tsukishiro Mijanoma, 19 vuotias, Menettänyt kokoaan muistinsa, joten tietoa ei juuri ole.
Noniin tarina eteni eli Tsukin oikea nimi on Tsukishiro Ryuusekai Akisaku ja hän on prinssi, tuleva kuningas, hän on myöskin vamppyyri.

-herra Aida
koko nimi Asuri Aida, 37 vuotias, osaston (jossa mm. Eta ja Tsuki ovat) johtaja. hoitaa oman osastonsa kaikki juoksevat asiat. Hän on Tsukin yksityishoitaja ja samalla jonkinlainen lääkäri.

-herra Tanho
koko nimi Hanatori Tanho, 65 vuotias historian opettaja. Perheeseen kuuluu vaimo. Erittäin sisäänpäinkääntynyt opettaja. Ei välitä oppilaistaan ollenkaan. Pitää vanhoista kirjoista, teestä ja vanhoista nostalgisista asioista. Toimii Tokion Yliopistossa opettajana.


päivitän näitä hahmo hommeleita tänne aina hahmo kerrallaan :)
Nonniin alku on tullut joten nyt vaan palautetta kiitos ja sitten tietenkin että jatkoa vai ei?
Viimeksi muokannut Light-Kira, Pe Loka 24, 2008 17:10. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » To Loka 23, 2008 23:29

no niin päätin tehdä nyt kuitenkin jatkoa. Kun aikaa oli hyvin. Postaan tänne myös toisen tarinan lähiaikoina.
Ajattelin ensimmäisessä jaksossa, kohdassa jossa Aida puhuu Tsukille rangaistuksesta jotain aivan muuta kuin tuota mutta muutin koko juonen. Aluksi tästä tarinasta tosiaan piti tulla pika tarina, mutta kohtalo päätti sitten toisin :)

2. Tomorrow will never come

Heräsin kylmyyteen ja siihen kuinka tunsin nääntyneeni. Pyörin sängylläni ja huomasin yöpöydälläni puolikkaan kokistölkin. Join sen, mutta se oli lämmintä eikä maistunut hyvälle ja oksensinkin heti. huoh! mikä ihme se viimeöinen uni oli? Muistan sen niin elävästi.. toivottavasti tätä ei tapahdu uudestaan. Ei se oli varmasti vain painajainen. Menin suihkuun ja puin heti sen jälkeen päälleni valkoisen kauluspaidan ja muuten mustan koulupuvun. voi ei kello on jo noin paljon. myöhästyn luennoltani. Lähdin juoksemaan nopeasti junalle. Asemalla kerkesin juuri ja juuri junaan joka oli aivan tupaten täynnä porukkaa. En saanut istumapaikkaa mikä ei hetkauttanut minua ollenkaan.. Olin tottunut. Mitä ihmettä? onko tuo Aida? näin miehen nojaamassa oveen. Huomasin pysäkkini tulleen ja ymmärsin kiireeni Voi ei vain viisi minuuttia aikaa! Ja juoksin hätäisenä yliopistolle päin.

Saavuin luennolle viime tinkaan. Huomasin harmikseni opettajan olevan äärimmäisen tylsä vanha herra Tanho. Ei ei ei. Miksi juuri Tanhon pitää olla opettajani tänään, hän on niin kuolettavan tylsä. Tuskin tajuaa itsekkään historiasta mitään ja silti opettaa ainetta. Istuin paikalleni ja luento jatkui. Moni oppilas nukkui ja huomasin silmieni painuvan kiinni hitaasti ja raskaasti...

...Heräsin huoneesta "missä ihmeessä oikein olen?" sanoin itsekseni. Ai niin tämä on se "luostari". Yhtäkkiä oveen koputettiin ja herra Aida tuli sisään. "katsos, olette viimeinkin herännyt" Aida sanoi kuin todeten selvän tosiasian. "Tänään kerron itsestäsi teille ja miksi tämä rangaistus on oikeasti paha" Aida sanoi kuin aavistaen mitä tuleman piti. "Aikaa ei ole paljon joten kerron nopeasti" Aida jatkoi. Päätin nousta istumaan, mutta minua heikotti. Mikä kehoani vaivaa? miksen voi liikkua? miksi minun on niin huono olla? En ymmärrä tästä mitään "Olet tämän maan prinssi. Olet olemassa kansaasi varten ja vain kansasi takia. He tarvitsevat sinua, mutta sinä et tarvitse heitä. Samaan tapaan kuin tarvitsen sinua mutta sinä et tarvitse minua. Paitsi tietenkin palveluksina eli minä palvelen teitä. Olet vampyyri oikea nimesi on Tsukishiro Mijanoma ihmisten maailmassa, mutta täällä oikea nimenne on Tsukishiro Ryuusekai Akisaku. Ja sitten itse rangaistuksen pahuuteen. Huomaat varmaan, että et voi liikkua ollenkaan? Se johtuu veren puuttestasi. Et voi tehdä mitään ja loppujen lopuksi viikkojen jälkeen kuihdut kuihtumistasi kunnes et voi enää edes puhua. Odotamme sitä ja annamme sinulle sen jälkeen verta, tämä katkaisee siteesi ihmismaailmaan. Silloin voit toki sinne mennä, mutta et aina siirry sinne tänne unen aikana." Aida kertoi En tajua mitään. Mitä tämä on?

Yhtäkkiä rupesin kouristelemaan. Huusin tuskaani, koko kehoni kouristi samassa uudestaan ja rupesin huohottamaan raskaasti. Miksi tämä tapahtui? Onko tämä jonkinlainen rangaistus kaikesta? Sattuu niin paljon "Apua tänne nopeasti! Hän sai kohtauksen, tuokaa rauhoittavia ja siteet!" Aida huusi ja siinä samassa monta miestä mukaan lukien Eta tulivat huoneeseen. Eta nosti käsivarttani samalla kun kouristin uudestaan erittäin pahasti. Tuntui kuin jotain olisi revennyt sisälläni. Veri valui suupielestäni ja maailmani rupesi mustumaan kun Eta sai piikin käteeni ja tipan kiinni. He rupesivat sitomaan minua kiinni sänkyyn. Oli kuin olisin ollut pakkopaidassa. Kehoni ei siteiden taki päässyt kouristelemaan, ja juuri sen takia koko asia sattui vain enemmän. "Tappakaa minut en kestä enää!" huusin tuskissani. He eivät vastanneet, mutta olivat saaneet siteet valmiiksi ja lähtivät hiljaa huoneesta. "Juuri tämän takia olet valvonnassa. Tipasta tulee rauhoittavia, jotka toivon mukaan pitävät kehosi hallinnassa, jotta kohtaukset eivät tule liian pahoiksi. Kuten tulet huomaamaan ne pahentuvat joka kerta. Ja tulevat jatkumaan vielä monta viikkoa aina vain tuskaisemmin. Juuri tällä hetkellä ihmismaailmassa sait samanlaisen kohtauksen luennollasi. Ja olet matkalla sairaalaan ellet jo ole siellä. Siellä on minun alaisiani töissä jotka huolehtivat, että sinulle tehdään siellä samanlailla kuin täällä. Etpähän pääse karkaamaan" Aida selitti. En ymmärrä enää mitään. Tämä on outoa, haluaisin miettiä kaikkea alusta, mutta ei minulle ei anneta mahdollisuutta. Miten niin karkaamaan? Mihin muka? "Ennen kuin annamme sinulle verta veresi vahvistetaan. Eli toisin sanoen pääset tavallaan toiselle tasolle. Sen jälkeen et ole pelkkä prinssi vaan kruunuaan odottava kuningas. Itse kuningas tulee tänne vanhuudenheikkona ja verettää sinut korkeimman tason verellä. Sen jälkeen annamme sinulle verta. Sen jälkeen hän verettää sinut uudestaan ja uudestaan heti kun olet toipunut. Noin 13 kertaa itseasiassa." Aida kertoi. Mikä ihmeen verettäminen? Kuningas, häh? En tajua mitään."Mitä verettäminen tarkoittaa" Kysyn pelokkaana. "Kuningas juo melkein kaiken veresi ja sen jälkeen juot hänen vertaan ja toivut noin päivässä. Tämä toistetaan tietenkin aina kuukauden rangaistusajalla jotta varmasti kaikki siteesi ihmismaailmaan katoavat. Mitä tämä on? joudunko kärsimään vuoden tätä kamalaa rääkkiä? "Emme yleensä tee tätä näin useasti, mutta verettämällä siirtyvät myös muistot eli tulet muistamaan itsesi" Aida jatkoi. "mutta nyt joudun lähtemään. Tulen katsomaan sinua taas huomenna." Aida sanoi hitaasti ja lähti. Minua rupesi heikottamaan tilani ja kaiken kuulemani takia. Vaivuin syvään tajuttomuuteen jälleen pimeys. Ei enää kipua. Tajusin etäisesti saavani uuden kohtauksen, jälleen joku kutsui apua huoneeseen. Pimeys täytti kaiken.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Ma Loka 27, 2008 09:43. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Pe Loka 24, 2008 19:32

Noniin pääsin lomalle ja kirjoittelin taas lisää ja paljon. Joten uutta tässä. laittakaas viimeinkin niitä kommentteja. Beta-lukijan mukaan on hyvä mutta no.. yksi ihminen kun ei kaikkea kerro :)


3. Hospital like prison

Tämä jakso on jostain syystä K15 no huomaatte pian miksi. Toivottavasti tykkäätte :)

Heräsin sairaalasta. Aivan kuten Aida sanoi. Se hieman pelotti minua kun kuitenkin uskoin sen olevan edelleen pelkkää unta. Mutta eihän se voinut olla. Yhtäkkiä kouristelin jälleen. Huusin kovaa "Aaaaaa! Sattuu! Tappakaa minut jo, älkää antako minun kärsiä näin kauheasti!" Siinä samassa Eta tuli sisään lääkärin asussa. "Hoitaja!" Eta huusi. Kouristelin jälleen siteistä piittaamatta. Ranteeni ja jalkani olivat aivan vereslihalla. "Eta auta minua!" Huusin jälleen tuskaisten huutojen säestämänä. "herrani olen pahoillani en voi. Kun se on kerran aloitettu sitä ei voi pysäyttää mikään." Eta kertoi minulle surullinen katse silmissään. "Koita kestää rakkaani" Eta sanoi niin hiljaa että vain minä hädin tuskin kuulin ja antoi nopean suudelma suulle. Eta otti tippaletkuni käteensä ja sanoi:"Laitan morfiinia ja vahvaa uniläkettä joka pistää sinut koomaan. Päädyt Eforiaan vuodeksi, etkä enää koskaan herää täällä. "Ei! älä ole kiltti. Älä tee näin minulle" Anelin. "Anteeksi olen määräykseni saanut herrani. Katselin kuinka lääkeaineet menivät tippaletkua pitkin käsivarteeni ja kehooni hiljalleen. Kouristukset loppuivat ja huomasin että maailma rupesi pyörimään uhkaavasti. Ei en halua tätä. En anna tämän tapahtua. Ihan mitä vain paitsi ei tätä! maailma vaipui pimeyteen.

Ja toinen tuli eteeni. Huomasin Aidan seisovan vieressäni. "Mitä ihmettä onko päivä jo mennyt?" kysyin peloissani. "Ei.. vaan viikko. Olet ollut poissa pelistä jo viikon ja sitä aiemmin kaksi viikkoa. Viikon päästä kuningas tulee ja verettää sinut. Toivon tosiaankin saavani prinssini takaisin, jotta voin pyytää häneltä anteeksi." Aida sanoi katuvasti ja samalla hänen äänessään oli jokin outo väre josta en saanut selvää. Ei en halua että minut veretetään. Vaikka he mitä väittäisivät olen ihminen. "Etkä ole!" sanoi joku pieni ääni sisälläni. "Miten muuten olisit pärjännyt ilman ruokaa, juomaa ja kaikkea muuta kolme viikkoa?" ääni kysyi ilkkuen. Minulla ei ollut aavistustakaan. "Herrani? Mikä on vointinne? Emme ole pystyneet tekemään kunnollista lääkärintarkastusta päiviin sillä olette kouristelleet liikaa. Voinko tehdä sen nyt?" Eta kysyy yhtäkkiä, kuin tyhjästä ilmestyen. En sano sanaakaan, koska olen liian hämmentynyt tajuamaan mistään mitään. "Tee se vain ja katsokkin, että joka paikka on kunnossa." Aida sanoo hieman himokkaasti. "Kyllä herra Aida" Eta vastaa ja rupeaa irrottamaan siteitäni ja samalla riisuu hellästi vaatteeni. Hän koskettaa minua hellästi kasvoista ja yritän äännähtää vastalauseen, mutta hän vääntää suuni auki pakolla tarkastaa minut. "Hänen suunsa on veressä, hän on purrut poskiaan ja kieltään kohtauksien aikana." Eta kertoo. "No sepä harmillista.. No emme sitten voi käyttää sitä osaa hänestä" Aida sanoo pahoitellen. Mitä tämä on? En ole mikään heidän lelunsa. Koitan nousta pystyyn, mutta yritys päättyy pian siihen että käteni pettävät allani ja rämähdän takaisin pedilleni. Tällä kertaa mahalleni.. Ainakaan en esittele miehuuttani, toisaalta enpä tilanteeseeni voi oikein mitenkää vaikuttaa. "oih! Kiitos Tsukishiro, että käännyit noin päin. Eta tutki hänet!" Aida vaikuttaa jotenkin halukkaalta ja samalla oudon tyytyväiseltä. Mitä hän aikoo tehdä olen sentään hänen prinssinsä. ja silti he kohtelevat minua näin? Tämä ei ole reilua. Eta laittaa nopeasti kumihanskan käteensä ja lähestyy minua uhkaavasti. Ei ei tätä. Aikovatko he raiskata minut? Ei olkaa kilttejä ei. Rukoilen mielessäni. Eta selvästi näkee tuskaisesta naamastani pelkoni, mutta ei selvästi voi uhmata käskyään. Hän tulee lähemmäs, kääntää minut parenpaan asentoon ja työntää sormen sisälleni. "auh! ole kiltti ja lopeta" Voihkin, mutta saan vastaukseksi vain sen, että Eta rupeaa liikuttamaan sormeaan edestakaisin sisälläni. "Koita montako saat sisään" Aida käskee. "Kyllä herra Aida" Eta vastaa ja tunkee tottelevaisesti toisen sormen sisääni. "huoh aih ha hoo ei e-e-nää olkaa-a-a kilttejä ja lopetta-kaa" pyydän anellen. "Eta montako maximissaan?" Eta ei vastaa vaan työntää kolmannen sormensa sisääni. "AAAh" Huudan. "hiljaa nyt! Eta lähde!" Aida sanoo. "kyllä herra Aida" Eta sanoo tottelevasti ja lähtee.

"Mitä aiot tehdä minulle pervo?" Kysyn hätääntyneenä. "Kohta näät" Aida sanoo ja ottaa dildon arkusta. "EI!" huudan paniikissa mutta lääkkeiden ja voimattomuuteni taki en voi liikkua. "lääkkeiden takia et saa kohtausta mutta on vaarallista pitää sinua tuossa tilassa liian kauan. Joten hoidan tämän nopeasti alta." Aida sanoo ja asettaa dildon aukolle. "Ei pyydän lopeta tämä!" "Enpä taida" Aida sanoo ilkeästi ja virnistää päälle. Hän laittaa dildon päälle ja tunkee sen sisääni. Hän ei ole yhtä hellä kuin Eta. Hän liikuttaa sitä edestakaisin sisälläni ja rupean huohottamaan. Yhtäkkiä rääkki loppuu ja didlo vedetään ulos. On hiljaista hetken kunnes kuulen vetoketjun äänen "ei näin et voi! olen sairas!" Huudan hätääni. "Aikaisemmin pidit tästä herrani" Aida kertoo. Ja tosiaankin muista tämän. Olen ollut monen miehen ja naisen kanssa ennen. Kuinka nuo muistot tulivat juuri nyt esille? Ja miksi? "Olen tavallaan pahoillani kaikesta tästä, mutta yritän auttaa sinua.. Tuoda lohtua läheisyydelläni. Ainakin ennen tykkäsitte tästä prinssini." Aida kertoi katuvana samalla kun jatkoi puuhiaan. Tosiaankin olin nauttinut hänen "lohdustaan" jo monen monituisen vuoden ajan muistini mukaan. Olin mietteissäni ja Aida jatkoi touhujaan piittaamatta huohotuksestani ja avuttomista huudoistani jotka olivat pelkkää nautintoa kuvastavia. Sitten Aida yhtäkkiä lopetti. "Mikä sinun on? Loukkasinko sinua jotenkin tai jotain?" Kysyin koska olin peloissani kokemattomuuteni takia. Olin vieläkin neitsyt ainakin ihmisten maailmassa. "Ei se ei ole sitä. Olen pahoillani mutta joudut taas hieman kärsimään... Joudun ottamaan tipan hetkeksi pois jotta ruumiisi ei rasitu tai siis on olematta rasittumatta liian kauaa. Tai saatat vajota koomaan ja kuolla." Aida selitti. "Niinkö minulle käy ihmisten maailmassa?" Kysyin surullisesti. "kyllä juuri niin, mutta se on kaikki teidän parhaaksenne. Haluamme teistä korkeamman tason vamppyyrin, joka ei pelkää mitään ja on valmis kuninkaaksi ilman epäilyjä itsestään, joka on vahva. Ja tämä on ainutkertainen tilaisuutemme. En edes ymmärrä kuinka selvisit ihmisten maailmassa yli kolme vuotta kuolematta joko johonkin sairauteen tai verenpuutteeseen?" Aida jatkoi hieman haikeana ja samalla surullisena. "Ehkä olen vahvaluontoinen" ehdotin. "Kyllä sitä te olette prinssini. Juuri sitä, mutta nyt todistakaa rohkeutenne kestäkää tätä kymmenen minuuttia minun tai oikeastaan teidän takianne herrani" Aida pyysi. "Kyllä minä kestän, tee se nyt!" Huusin. Ja niin Aida tekikin samalla pyytäen Etan ja tusinan muita taltuttamaan minut jos jotain pahaa alkaisi tapahtumaan. Hän irrotti varovasti tipan lihastani jättäen kuitenkin kytkennän käsivarteeni kiinni. Pian se alkaa ajattelin. Niinhän se alkoikin, mutta vastustin sitä henkisillä voimillani. Sain sillä kertaa erittäin pahan kohtauksen ja jos en olisi vahva haluiltani taistelemaan elämästäni olisin nyt kuollut. He kertoivat että olivat joutuneet elvyttämään minut. ja onnistuivatkin siinä. Sanoivat vain että vamppyyri ei kuole kovin helposti mihinkään tuollaiseen mutta koska olin ollut jo kauan ihmismaailmassa minun tilanteeni oli toinen. He kertoivat minulle että itse kuningas saapuisi huomenna. Kuningas eli Minun isäni ajattelin. Entä jos en muista häntä? toisin kuitenkin kävi.

Tsuki muisti hänet erittäin hyvin ilman minkäänlaisia vaikeuksia. "Otoosan!" huusin iloisesti kun hän tuli lähemmäs minua. "Onpa hyvä nähdä sinut elossa ottamaan valta pois minun käsistäni. No niin aloitetaan veretys." Kuningas/isäni sanoi. Hän otti jo kangistuneen kehoni syleilyynsä. Pussasi ensin otsalle, sen jälkeen painoi kulmahampaansa kiinni kaulaani ja puraisi. Tunsin kovaa kipua. Mutta olin kuitenkin paikoillani ja vaikka olisin halunnut liikkua en olisi voinut. Juuri ennen kuin olin kuolemassa verenhukkaan hän kuitenkin lopetti ja leikkasi ranteeseensa syvän viillon ja pakotti minut juomaan siitä omaa vertaan pitkään. Heti kun tarpeellinen verimäärä oli sisälläni outo tunne alkoi tulla minuun. Haistoin, näin, maistoin, tunsin, aavistin paremmin kuin ennen. Okei tämän täytyy olla jo unta ajattelin ja samalla tajusin kuninkaan luotaavaan mieltäni, jotta hän voisi katsoa selvisinkö. "siinäkö se nyt oli?" kysyin odottaen.. "Ei ollut tulee vielä toinen kerta heti kun veri asettuu sisällesi."" Hyvä on." Yhtäkkiä ympärilläni oli pelkkiä tähtiä ja tajusin saaneeni jälleen kohtauksen. "helvetti luulimme, että olimme tarpeeksi nopeita! hän tarvitsee verta hyvin nopeasti" Aida huusi. "mutta veripankki on tyhjä" Joku vastasi. "No sitten teen tämän" Aida sanoi ja otti veitsen käsivarttaan vasten. Hän veti pitkän viillon kuin olisi halunnut tehdä itsemurhan. Mutta ei kuitenkaan. Hän tuli luokseni rannettaan pidellen ja valuttaen elämäänsä minuun, huomasin pian että kohtaus oli ohi. Yhtäkkiä tunsin kovaa heikotusta ja kaaduin sängylle Kingin sylistä. Nukahdin ja katosin. Tai siltä se ainakin tuntui.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Ma Loka 27, 2008 00:59. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Pe Loka 24, 2008 19:57

Tässä vielä hieman lisää infoa. Eli paikka on Eforia niminen maailma, joka on täytetty vamppyyreillä.

Sitten uudet hahmot:

-King
Sanon häntä kingiksi tästä lähtien. Helpottaa asioita paljon. Ikää herralta löytyy kunnioitettavat 76 vuotta. Toimii paikan kuninkaana. Poika Tsuki löytyy.




Iästä muuten. Vamppyyreille lasketaan kahta ikää kuten koirille. elikkäs esimerkkinä vaikka tuo kingin ikä tarkoittaa fyysistä ikää.. Vamppyyrien vuosissa hän on jo yli 700 vuotias. Ettäs näin!
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » La Loka 25, 2008 11:05

Huomasin, että tätä ollaan käyty lukemassa, joten väsäsin jatkoa. Ja sitä tulee edelleen. Kaikki selviää aikanaan.


4. The love with you is the only thing that really matters to me

Kun seuraavan kerran heräsin tuntui kuin minut olisi hakattu, raiskattu ja sidottu pakkopaitaan.. Toisaalta en voinut sanoa oliko niin tehty vai ei. Aida ilmestyi mustareunaisen näkökentääni laidalle. "Tervetuloa takaisin herrani. Onko muistinne palannut?" Aida kysyi kohteliaan ystävällisesti. "Kyllä Aida. Nyt määränkin, että päästät minut pois tästä naurettavasta tilasta tai vähintäänkin viette minut kärsimään omiin huoneisiini." käskin. "Kyllä, kuten herrani tahtoo. Tosin meillä on pieni ongelma. Olette vieläkin erittäin sairas, mutta ainakaan emme joudu tekemään äskeistä enää kuin kerran, jotta saamme ihmispuoliskonne erottumaan teistä lopullisesti. Joten kyllä vien teidät huoneisiinne mutta olette siellä vankina vielä toisen kuukauden.. Onko tämä teille ongelma herrani?" Aida kysyi jälleen kohteliaasti. "Ei ei ollenkaan. Kunhan lohdutat minua vaikeina hetkinäni. Olethan kuitenkin rakastajani Aida tai ainakin yksi heistä.. Ainakin näin minusta tuntuu. Tosin luulen että oli vielä joku, joku tärkeämpi.. Tiedätkö kuka Aida?" Kysyin Aidalta hellästi, mutta samalla käskevästi tasan tarkkaan oman arvoni tietäeni. "Kyllä tiedän herrani. Kyseinen mies jota ikävöitte sydämmenne pohjasta on Kuro.. En tosin tiedä missä hän on, mutta voin etsiä hänet teille jos niin käskette herrani" Aida vastasi. "Ei en halua että Sinä etsit hänet.. Anna Etan etsiä. Hänen kuuluu tehdä se sillä hän säälii ja rakastaa minua samalla ja toisekseen aion muutenkin antaa hänelle ylennyksen omaksi hovilääkärikseni. Hänestä tulee uusi pettini." Sanoin ilottomasti, mutta samalla himokkaasti. Olen viimein löytänyt totuuden itsestäni ja hyväksyn sen osana itseäni. Tavallaan olen tiennyt sen aina, mutta joitain asioita on vain vaikea muistaa. "Tiedätkö yhtään traumani ja muistinmenetykseni syytä Aida?" Kysyin. Haluan tietää kuka oli tehnyt minulle ja mitä. Haluan tappaa sen miehen joka oli tehnyt minulle tämän. Eihän prinssiä sovinnut kohdella niin. Aida ja muut olivat okei koska he tekivät sen rakkaudesta minuun ja ajattelivat sen olevan parhaakseni. He myös olivat täysin uskollisia vain ja ainoastaan minulle mikä oli tietenki hyvä asia tulevalle hallitsijalle. Vaikka Aida sanoikin etten tarvinnut kansaani tarvitsin heitä silti. He olivat tavallaan minun vastuullani, mutta mikään kanaemo en suinkaan ollut. "noniin kanna minut nyt huoneisiini ole niin hyvä" käskin tai oikeastaan pyysin. Mutta enhän koskaan pyytänyt mitään. Ehkä ihmisvuoteni ovat pehmentäneet minua. tai oikeastaan sen takia minut oli sinne hyljätty.

Niinpä Aida otti kiinni hennosta ja alastomasta kehosta ja lähti kantamaan minua pois. "Ettekö halua mitän alastomuutenne suojaksi herrani? Ei ole sopivaa että kruununprinssi näyttäytyy alastomana koko kansalle" Aida kysyi. "En ole juuri nyt menossa pitämään puhetta. Olen vanki Kingin käskystä vielä jonkin kuukauden. Mutta sen jälkeen kaikki tulee muuttumaan. Juuri nyt en ole kruununprinssi olen vanki, joten ei en halua. Minua ei kiinnosta. Sitäpaitsi jos saan uuden kohtauksen vaatteet olisivat vain hoitajien tiellä." Sanoin Aidalle lempeästi. "Hyvä on herrani." Aida vastasi ja lähti kantamaan minua käytävien läpi jotka olivat täysin tuttuja minulle, vaikka en ollut niitä aikaisemmin tunnistanut. "Miksi kynttilät eivät ole päällä vaikka on pimeää? Onko joku ongelma niiden kanssa?" Kysyin hieman ärsyyntyneenä pimeyteen jota samalla rakastin ja vihasin. "varastomme ovat melkein tyhjillään sillä kaikki ovat käyttäneet aikansa teidän etsimiseenne. Jaah vai oli minua etsitty koko valtakunnan joukoilla. Osaan kuvitella kuinka kaikki ovat lähteneet ja jättäneet paikan tyhjilleen muutamaa lukuunottamatta jotka eivät tienneet kuka olin. Heitä ei ollut montaa.. Vain he jotka olivat juuri veretettyjä ja etsivät vielä paikkaansa. Olin itsekkin ollut ihmismaailmassa ollessani puolivampyyri sillä isäni oli saanut minut ihmisen kanssa. Joka myöhemmin kuoli synnyttäessään minut.

Vampyyrit eivät voineet muuten saada lapsia. Vampyyrinaiset olivat kaikki mahoja. Joten kun täytimme 21 eli olimme ihmisten maailmassa täysi-ikäisiä meidät veretettiin uudelleen. Emme vanhene normaalisti. Puolivampyyri vanhenee seitsemännen hitaammin kuin ihminen eli seitsemässä ihmisten vuodessa vanhenemme vain vuoden. Kun olemme täysvampyyreja vanhenemme vain kymmenesvauhtia. Eli kymmenessä ihmisen vuodessa vanhenemme ruumiillisesti vuoden. Kun laskin ihmisenvuosiani tajusin että olin jo 150 vuotta vanha.. Näytin 20 vuotiaalta. Mutta sen jälkeen kun olin pure en vanhennut enää ollenkaan. Vuodet eivät koskettaneet minua. Mutta aika kului silti. Tämä kunnia suotiin harvoille. Sain myös muutamia erikoislaatuisia kykyjä. Tietenkin kaikilla vampyyreilla oli perusominaisuudet kuten vahvuus, nopeus, sairastuimme harvoin, vammamme parantuivat nopeasti. Näin olimme melkein kuolemattomia. Ainoa mikä tappaa on oikeastaan vamma sydämmeen, tai päähän. Puolivampyyri kesti hyvin aurinkoa, samoin pure. Mutta täysvampyyrit joilla ei ollut erikoiskykynään auringonvalon sietämistä olivat pulassa. Se poltti heidän ihonsa karrelle. En tiennyt omaa erikoiskykyäni. Sitä testattiin tai se huomattiin vasta täysvampyyriksi muuttumisen jälkeen.
Nukahdin pehmeästi Aidan lämmintä rintaa vasten.
Viimeksi muokannut Light-Kira, Ma Loka 27, 2008 13:33. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » La Loka 25, 2008 18:13

Ja jälleen jatkoa. Oon ehkä turhan nopee kirjoittaja.. Tai ehkä se johtuu siitä, että oon niin innoissani kirjottamisesta tai ehkä siitä että on tylsää :)

5. Love no, God no, Satan no, Freedom no, Propaganda no, Life no, Death no,

Kun viimein pääsimme huoneisiini, olin jo aivan uuvuksissa ja tunsin jo kuinka uusi kohtaus oli tulossa. "Aida laita minut pian sängylle ja laita tippa, siteet ja suukapula, jotta en huuda. Se ei ole prinssille sopivaa käytöstä." käskin Aidaa. "kyllä herra". Hän laittoi ensin tipan, sitten siteet ja lopuksi suukapulan. Hän ei ymmärtänyt miksi pyysin kyseistä, mutta ei kysellyt mitään. Hän tiesi herransa olevan omituinen ja tajuavan enemmän asioita kuin hänen ikäiseltään sopi edes odottaa. Yhtäkkiä sain kohtauksen, onneksi olin valmistautunut. Siteet painuivat ihoani vasten pitäen kehoni väkisin suorana mutta nousin silti osaksi ilmaan. Huutoni tukahtui suukapulaan. Huomasin Aidan kiihottuvan näystä, kunnes hän yhtäkkiä käänsi katseensa pois ja kutsui Etan paikalle. Ja kysyi "Voitko tehdä jotain herramme hyväksi?" samalla kun kouristelin aina vain pahemmin. Pian käteni ja jalkani olivat verillä siteiden kohdalta ja ainakin puolet luistani oli murtunut. Sama koski osaa sisäelimistäni. Suukapula oli aivan veressä, kuten koko suuni. Huusin kapulaan kaiken kipuni, jota oli paljon ja kaikki vain jotta voisin olla kuningas. "En usko että voimme tehdä muuta kuin verettää hänet uudelle jotta hänestä tulee pure" Eta vastasi vaisusti.Ei tämä tapahtuu liian nopeasti, jos teette tämän nyt voitte tappaa minut. Ei en halua kuolla aivan vielä. Ettekö ymmärrä, että jos veretätte minut näin pian aikaisemman veretyksen jälkeen minusta tulee blood pure ei pure.

Blood Purella on monia erityiskykyjä ja heidän elinikänsä oli pitempi, he parantuivat nopeasti ja pystyivät muuttamaan muotoaan muutenkin kuin erityskykynsä avulla. He kuolivat kuitenkin melkein aina veretyksen yhteydessä. Vain kolme blood purea oli olemassa eikä kukaan tiennyt missä he olivat. "Hyvä on hae king" Aida käski. Mitä joudunko kestämään taas saman kohtelun? En ollut varma selviäisinkö siitä hengissä, mutta Aida vaakuutti sen olevan ainoa mahdollisuuteni säästää elämäni. Olkoon sitten niin ajattelin haluttomasti ja katkerasti, mutta samalla hyväksyen kohtaloni.hourailin pahasti sillä verenhukka uhkasi. Vuosin sisäisesti. Kohtaukset seurasivat toistaan ihan niin kuin päivä seuraa yötä. Mikään ei ollut varmaa ja tunsin heikentyväni koko ajan. Tippaa lisättiin ja lisättiin, mutta se ei auttanut mitään. Viimein Aido keksi miten voisi auttaa minua kestämään heikon ruumiiini vikaa. Hän tuli luokseni veista puristaen. Nopeasti hän katkaisi suukapulan nauhat ja kapula putosi minulta. Huusin heti kovaa ja oksensin paljon verta. Aida tuli nopeasti luokseni samalla kun viilsi ranteensa auki. Hän otti pääni takaa kiinni ja nosti minua samaan aikaan kun kouristin. Nopeaasti hän pakotti omaa vertaan suustani alas. En tajunnu enää mitään. pimeys nielaisi kaiken.

"Missä king oikein viipyy?" Aido kysyi Etalta. "hänen pitäisi saapua aivan pian herra Aida." Eta vastasi kunnioittavasti, mutta samalla selvästi hermostuneena. Minuutit matelivat ja Tsuki heikkeni koko ajan. Vihdoin King saapui. "Mitä olette tehneet pojalleni?!" King kysyi vaativasti. "Emme niin mitään. Hän sai yhtäkkiä kohtauksen ja päätimme kutsua teidät, jotta veretätte hänet uudelleen jolloin hänestä tulee blood pure." Aida vastasi hermostuksissaan. "Hyvä on.. En tosin tiedä onko blood purena olo hänelle mahdollista hänen kuntonsa takia, mutta koitan. En syytä hänen kuolemastaan teitä jos niinkin ikävästi käy" King jatkoi. King rupesi lähentymään Tsukia, joka makasi vankina alasti sängyssään ja verissäpäin.
Heräsin kun kuulin Kingin äänen. En kuullut tarkkaan mitä he sanoivat. Pian joku nosti päätäni ja avasi kaikki pidikkeeni. Pelkäsin uutta kohtausta, mutta rentouduin silti. Pian tunsin kingin hampaat kaulallani. En kestä tätä, tähänkö minä sitten kuolen mietin. Kingin hampaat lävistivät ihoni ja hän joi ahneesti. En tiedä kauanko aikaa kului, mutta pyörryin hetkeksi. Heräsin tukehtumisen tunteeseen ja siihen kuinka ihmiset huusivat huoneessa jonkun kuolleen ja kingin olleen liian ahne. Huomasin kingin käden pitävän päätäni paikallaan ja samalla pakottava omaa vertaan sisälleni. Kyllä paljon.. haluan paljon ajattelin. Viimein veren virta loppui ja tunsin itseni viimein kokonaiseksi. Kaikki muistoni palasivat rysäyksin mieleeni kuin humalan jälkeen. Ainakin sain viimein rauhan ajattelin rauhaisasti valkoisen valon nielaistessa kaiken. Pääsenköhän viimein paratiisiin auringon toiselle puolelle.

Ja kommatkaa :)
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 22, 2008 15:10. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » La Loka 25, 2008 21:47

Huomasin, että kirjoitan paljon rajummin ja tarinat ovat hyvin angstisia. No toisaalta puran tylsyyden ja oloni näihin. Ehkä tunne välittyy tai ei.. ei osaa sanoa. No mutta. Nyt jatkoa :)

6. My Weakness in people

Näin mustaa Missä olen? "olet kuollut" Mitä? Olen kuollut? En voi olla kuollut jos olen ajatuksen päässä voitosta. "Tiedätkö ajatuksesi? Muista se ja elät" Hmm.. kuulen saman äänen kuin aikaisemmin.. Mutta mikä se ajatus oli joka sai minut voittamaan? Viimein ymmärsin: Haluan elää! Mustuus liikkui ja ymmärsin itseni. En pystynyt liikkumaan. Oloni oli kauhea. Minuun sattui hyvin pahasti Kipu on hyvä, se kertoo että elän Avasin silmäni. "Herrani oletteko kunnossa" Aida kysyi huolestuneena. Yritin sanoa jotain, mutta kuivunut suuni ei sanonut sanotuksi sanaakaan. Aida tuli viereeni kostean liinan kanssa, joka pyyhki liman ja veren sekoituksen huuliltani ja antoi liinan suuhuni. Join kiitollisena. "Varovasti herrani! Ei liian nopeasti" Aida sanoi kuin pelästyen tahtiani. Huomasin kuinka voima rupesi tulemaan jäseniini, mutta parantunut en ollut vielä. "Verta" anelin säälittävällä raakkuvalla äänellä. "Kyllä herrani" Aida myöntyi outo ilme silmissään. Aida vain vilkaisi Etaan, joka tuli heti vierellemme ja nosti minua ylöspäin tukien päätäni, niskaani ja selkääni. "ssshhh" Vihelsin ilman keuhkoistani kivun viedessä voimani yhtä nopeasti kuin ne olivat tulleetkin. Aida itse nosti verimaljan huulilleni ja kaatoi hyvin varovasti mettä suuhuni. Huomasin nielemisen sattuvan kovasti. Olenko polttanut sen? He huomasivat kipuni ja rupesivat lääkitsemään minua.

"kerro mitä on tapahtunut tänä aikana minkä olen ollut... melkein kuollut" En uskaltanut sanoa kuollut. Tiedän, että olen ollut koneissa kiinni eikä minkäänlaista elonmerkkiä ole ollut. He luultavasti olivat irrottaneet koneet hetkeä ennen kuin olin tullut takaisin sillä kone on edelleen vieressäni ja tunnen kaikki painaumat mitä koneesta jäi. "King on kuollut. Hänet haudataan kuukauden kuluttua herrani. He ajattelivat, että irrottavat sinut koneista ja tekevät muodollisuudet teillekkin (Niihin menee kuukausi) Ja hautaavat teidät yhdessä. Pieni sisarenne olisi pian sen jälkeen tuotu tänne ja hänestä olisi tullut kuningatar. Siitä on aikaa jo 2 kuukautta. Ahaa olen siis ollut kaksi kuukautta koneissa. Vähintäänkin. Kuroa ei ole löytynyt, Eta on yrittänyt kaikkensa löytääkseen hänet, jotta hänet saataisiin hautajaisiinne, jotka nyt onneksemme peruuntuivat. Menee vielä muutama viikko kunnes paranette herrani" Aida lopetti puheensa vaivaantuneena. "Antakaa minulle lisää verta" Pyysin. Tiesin sen vahvistavan minua.

Halusin tietää myös mikä erikoiskykyni oli. Tähän mennessä tiedän ainakin että parannun paljon nopeammin kuin muut. En ollut päässyt parantumaan koneen takia joka suodatti vereni ja toimi sydämenä. Eta tuli viereeni ja kaatoi hellästi pikarillisen verta hellästi suuhuni. "Ja nyt tuokaa vaatteeni. Eta auta minua pukeutumaan. Minun täytyy syödä kunnolla. Haluan paistia. Ja syön pöydän ääressä. Kun olen syönyt haluan käydä asepihalla ja tietenkin katsomassa isääni. Haluan myös käydä testauttamassa erikoiskykyni. Ovatko määräykseni selvät?" Kysyin ehkä turhan käskevään sävyyn. "Ovat herra" Aida ja Eta sanoivat omituinen ja epäröivä ilme kasvoillaan. Kuitenkin ennen kuin kerkesin tehdä mitään pyörryin. Näin pelkkää mustaa... Kaikki tuntui haihtuvan. "Laittakaa tippa ja huolehtikaa että kaikki hänen käskynsä toteutetaan niin pitkälle kuin mahdollista" kuulin Aidan äänen sanovan pimeydestä.
En sitten päässytkään paratiisiin.. Miksiköhän?
Viimeksi muokannut Light-Kira, Ma Loka 27, 2008 01:03. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » La Loka 25, 2008 22:52

jey jey jey. Innostuin tästä tarinasta liikaa.. teen tästä varmaan jonkin sortin kirjan... kaveri vois piirtää siitä mangan.. en tiiä vielä. Ajattelin että teen ensin kaiken prinssin näkökulmasta. Sitten muiden jne. Kokoaa ne vaan yhteen pakettiin ja voila se on siinä. Ei se tietenkään noin helppoa ole mut siis joo. Betalukijan idea tuokin :) Katsoo miten aika ja jaksaminen ja kiinnostus riittää :) Jatkan toista tarinaa kun tämä aihe on käsitelty loppuun.

Niin ja kommenteista. Kattelin että 100 kertaa oltaisiin katottu, mutta ihmetyttää kun ei kommentin kommenttia tule. Kuin koko sivusto olisi kuollut. Niin ja vinkkejä, neuvoja mitä vain juoneen henkilöihin ihan mihin vain liittyen niin kirjotelkaa.
Jos on ideoita juuri juonen tms. Kanssa niin laittakaa privaa :)

Kohta taas jatkoa kun jaksan. Eli huomenna tai tänään joskus yön hämärässä.. Jos siis jaksan. Väshyttää kamalasti kun en ole muuta kuin tätä ficiä ajatellu :0
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

bara-chan
Viestit: 1
Liittynyt: La Loka 25, 2008 23:53

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja bara-chan » La Loka 25, 2008 23:58

No multa tulee nyt sit ensimmäinen.. Eli mielestäni melko hyvää tekstiä kirjottelet että jaksaa lukea kans loppuun asti 8)
what hurts the most?

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Su Loka 26, 2008 15:46

Terve taas. Tänään tulee kappaleet 7-9 tänne eli odottakaa kiltisti. Ei tämä tarina lopu vielä pitkään aikaan. En pääse tänään kirjastoon, kun täällä landella ei ole kirjastot auki, joten aikaa kirjoittamiseen on hyvin. Kiitos, että luette tätä :)


7. Bring me to Life

Heräsin sängyltäni ja huomasin, että oli aamu. Ainakin jos kelloon on uskomista. Pian heräsin paremmin ja päätin nousta istumaan haukotellen. Peitto tippui päältäni lattialle ja tajusin olevani alasti. Aikaisemmin olisin kiljahtanut ja kääriytynyt peittoon nopeammin kuin gebardi nappaa kauriin, mutta täällä en juurikaan välittänyt siveydestäni. Samassa Eta tuli sisään. "Herrani vaatteenne ja kaikki muukin on valmisteltu aivan kuten halusitte" Eta kertoi. "Kiitos Eta. Tulen pian syömään, mene varoittamaan ylimmäisiä, että haluan tavata heidätkin tänään ja sen jälkeen tule luokseni" Käskin häntä. "kyllä herrani" Eta sanoi, kumarsi ja lähti melkein juoksu jalkaa tapaamaan ylimmäisiä.

Nousin ja otin vaatekaapista mustat suorat housut, joissa oli muutama tasku. Laitoin mustan kauluspaidan ja sen kanssa kravaatin jossa oli hopeisia kirjailuja. Asun kanssa otin mustan polviin asti ylettyvän takin, jonka hihoissa ja kauluksessa oli kirjailtu hopealangalla okia. Mitäköhän ylimmäiset sanovat asustani? Koko komeuden kanssa laitoin mustat saappaat. Menin puheutumispöydälleni ja katselin itseäni. Olenpa riutuneen näköinen... Valkoisiksi muuttuneet pitkät hiukseni kiilsivät hopeutta, kun harjasin ne ja letitin hyvin monelle pienelle letille ja kasasin ne poninhännälle korkealle takaraivooni. Katselin kasvojani ja päätin meikata ne. Peilistä itseäni katsoi punasilmäinen hieman riutunut mies, jonka kasvot olivat kapeat, huulet täyteläiset, ja poskipäät korkealla. Katselin ihmeissäni itseäni samalla kun otin korulaatikon pukeutumispöydältäni. Ottivat kaikki lävistykseni pois. Rupesin laittamaan lävistyksiäni takaisin paikoilleen. Minulla oli kolme oikeassa kulmassa, alahuulessa yksi ja korvissa muutama. Laitoin lävistykset paikoilleen ja katsoin itseäni nyt meikattuna, puettuna ja hiukset laitettuna. Olen valmis menemään näin vaikka valtaistuimelle.


Menin ruokailutilaan ja pyytämääni paistia oli tuotu mukavan puoliraakana ja herkullisen kastikkeen kera. He olivat löytäneet jostain jopa talviomenoita. Tajusin, että Eta ei ollut vieläkään palannut. "Missä Eta on? Haluan hänet tänne Nyt!" käskin toista palvelijaa, joka oli aikaisemmin esitellyt itsensä Kagamiksi (Suom. Peili) "Kyllä herrani" Kagami vastasi ja lähti etsimmään Etaa. Istuin pöydän ääreen ja vain katsoin ruokaa. Eta saapui hyvin pian. "Kutsuitte herrani?" Eta kysyi ihmetellen samalla miksi pyysin hänet tänne ennen kuin hän oli saanut asiansa hoidettua. "En kestä tätä. Tiedän, että salaat minulta jotain Eta. Kerro mitä se on?" Pyysin Etaa hitaasti ja peläten mitä hän vastaisi. Mikä minulla on? Miksi sanoin nuo sanat? On kuin olisin tuntenut Etan jo pitkän aikaa ja kuin hän muistuttaisi minua josta kusta, jota en aivan muistanut. Kuin en tajuaisi asiaa. Muistoja muistoja. Miksen pysty yhdistämään asioita? "Herrani. Minun ei pitäisi kertoa tätä teille sillä se aiheuttaa teille suurta tuskaa..." Eta sanoi hyvin surullisesti. "Pystyttekö syömään samalla kun kerron tarinaani herrani?" Eta kysyi hämmentyneenä ja huolissaan. "En usko, että pystyn syömään ollenkaan. Olen ollut syömättä liian kauan. Vatsaani koskee syömättömyydestäni ja nälästä, mutta silti en pysty siihen." sanoin pala kurkussa kuin itkisin kohta. Ja aivan pian tunsinkin yhden kyyneleen vierivän hitaasti poskeani alaspäin. "Syökää hitaasti kiirehtimättä. Älkää ahmiko tai oksennatte" Eta sanoi huolehtivasti. Nyökkäsin vaiti ja otin palan lihaa ja kastoin sen kastikkeeseen. Pureskelin hitaasti ja rauhallisesti. Ruoka maistui tomulta ja kun se päätyi vatsaani se tuntui pikkukiviltä. "Voisitko hakea minulle verta?" Kysyin Etalta anovasti. "Valitettavasti en. Lääkärinänne suosittelen, että ette joisi liikaa, sillä se saattaisi teidät vain vaaraan." Eta kertoi varovasti. "Hyvä on" Vastasin katuvana.

Hetkinen! Lääkäri.? Eikö Kurokin ollut lääkäri? Äkkiä tarkensin katsettani Etaan ja etsin yhdennäköisyyksiä. Hän näyttää etäisesti Kurolta, hän voisi olla Kuron serkku, mutta ei Kuro. "No niin kerro tarinasi" Käskin syömisen lomassa. "Kyllä herrani." Eta myöntyi hitaasti. "En tiedä miten tämän kertoisin, mutta oikea nimeni ei ole Eta." Eta kertoi. Hän ei ole Eta? Kuka hän sitten on? Se selvisi minulle pian. "Olen Kuro... Olin hyvin pettynyt rakkaani kun et tunnistanut minua saman tien." Kuro sanoi ja luopui palvelian palvelusalttiista ilmeestä. Hän on sittenkin Kuro.. Ei ei hän voi olla! Tämä selittyy täydelleen. Ei ihme että hän oli minua portilla vastassa. Hän olisi tappanut täältä kaikki jos yksikin olisi satuttanut minua... Mutta miksi hän salasi tämän minulta? Voi rakas Kuroni! Ruoka jäi puolitiehen ja paniikissani rupesin kakomaan. Oksensin ja sen jälkeen rupesin tärisemään "Ei et voi olla! Luulin, että rakkaani on kuollut ja siinä sinä sitten olet. EI! Tämä ei voi olla mahdollista!" Huusin pelokkaasti. Kuro tuli lähemmäs minua ja otti kädestäni kiinni ja rupesi rauhoittavasti hivelemään selkääni. Repäisin itseni irti hänestä. Tärisin nyt jo holtittomasti. Tuntui kuin olisin saamassa taas kohtauksen. Nyt tiedän miksi kaikki muut Blood Puret ovat joko kuolleita tai kadonneita. He saavat kohtauksia. He eivät kestä voimakkaita tunteita... en halua saada kohtausta rakkaani lähellä. EI! En anna tämän käydä näin! Putosin polvilleni ja kouristelin tahtomattani pahasti. Veri valui suupielestäni valtoimenaan. "Kuro.. Pelasta minut" Sanoin viimeisellä henkäykselläni ennen kuin vajosin pimeyteen...
Kuro rakkaani.. Pelasta minut!
Viimeksi muokannut Light-Kira, Ma Loka 27, 2008 01:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Su Loka 26, 2008 15:53

Laitan nyt tähän vielä parin henkilön esittelyt.

-Kuro
Ikä 25 vuotta. Toimii lääkärinä. Tsukin palvelija ja rakastaja. Eta on yksi hänen lukuisista naamioistaan, joiden kautta hän sai päästä Tsukin lähelle. Eli Etan hahmon kun luette tajuatte tänki :) Oikea nimi Kuroikagi Koori no Kurai.

-Kagami
Yksi lukuisista Tsukin miespalvelijoista. On Aidan henkilökohtainen suosikki ja rakastaja. Ikä 29 vuotta :o
Koko nimi Kagami Masuku Sakkaku.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Su Loka 26, 2008 22:06

No niin eiku seuraavan osion vuoro. ja palautetta otan vastaan vieläkin :)

8. Enjoy the Silence

Heräsin sairaalaosastolta. Olin siteissä ja monissa letkuissa. Koneet mittasivat pulssiani, lämpöäni, verenpainettani ja lääkepitoisuuksiani veressäni. Kuro seisoi vierelläni kun avasin silmäni. Hän näytti riutuneelta, aivan kuin ei olisi nukkunut moneen päivään, mikä olikin luultavasti totuus. "Irrota minut näistä letkuista ja anna vaatteeni ja verta tietenkin. Aion tehdä kuten sanoin aikaisemmin. Mutta ennen noita kaikkia... Suutele ja halaa minua.. Ole niin kiltti rakas Kuroni. Oma suojelusenkelini" sanoin hitaasti ja heikosti. "Voi rakkaani minkä huolen aiheutit minulle.." hän huudahti ja syöksyi halailemaan ja suutelemaan minua nopeammin kuin luoti. Aivan hänen erikoiskykynsä on luonnoton nopeus ja kestävyys. Hän on aina pelastanut minut kaikelta pahalta. Voi rakkaani kuinka olenkaan ikävöinyt sinua. Kuro rupesi irrottamaan minua hitaasti, mutta varmasti. Makasin aivan hiljaa paikallani silmät kiinni kuin torkkuen. Pian tunsin hänen olevan valmis. Katsoin häntä silmiin. Hän näytti siltä kuin suuri taakka olisi nostettu pois hänen hartioiltaan. Kasvojen rypyt olivat silenneet ja hän hymyili kuin pieni enkeli. Hän on niin komea. Rakkaus kaunistaa häntä.

Nousin hitaasti ja varovaisesti Kuron tuella istumaan sangyn laidalle. He olivat vaihtaneet vaatteeni sairaalan asuun, jota vihasin niin kovin. "Ajattelin, että sairaala-asu olisi hyvä vitsi kun vihaat sitä niin kovin rakkaani" Kuro sanoi nauraen. Vitsi hyvinkin. "voi kyllä" sanoin ivallisesti, mutta hymyillen silti, aivan kuin olisin ollut juonessa mukana. Kuro auttoi vaatteet päälleni ja antoi pikarillisen verta. "Se on AB-:sta maailman harvinaisinta veriryhmää. Ajattelin hemmotella sinua" Kuro kertoi lempeällä ja huolehtivalla äänensävyllä. Otin pikarin varovasti ja join hitaasti ja nautiskellen. Voi kyllä tämä tosiaankin on parasta verta mitä olen koskaan juonut. "Mistä oikein sait tätä rakkaani?" Kysyin nautiskellen. "Itsestäni. Olen itse AB- veriryhmältäni eli olen paljon parempi kuin esimerkiksi Aida, joka on O+. Olette itse B- Eli toiseksi harvinaisin. Eli ette ole pahaa itsekkään." Kuro kertoi. "Mitä!? Juonko sinun vertasi?" Rupesin jälleen kiihtymään, ja kun kiihdyin rupesin tärisemään. "ole varovainen rakkaani! Rauhoitu tai saat kohtauksen. Jos rasitat itseäsi liikaa ja jos koet voimakkaita vihan tai pelon unteita saat kohtauksen. Rauhoitu rakkaani" Kuro sanoi hitaasti ja rauhoitellen. Rupesin nyyhkyttämään. "Ehkä nukun vielä hetken.. Rakkaani vahditko untani?" Kysyin kuin pelästynyt kissanpentu kasvot kosteina itkusta. "Kyllä rakkaani" Kuro vastasi hellä ilme kasvoillaan. Menin pedille makoilemaan ja pian nukahdin rakkaani hiljaa hyräilevään ääneen.
Kiitos, että rakastat minua.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Su Loka 26, 2008 23:26

Tällä kertaa tarina etenee yhteen sen käänne kohtaan. Tästä tulee pitkästi luettevaa joten varautukaa. Selitän hieman lisää Eforiasta. Eli valtaa pitää aina kuningas/kuningatar tms. kuka nyt korkealla onkaan. Ja hänen alaisuudessaan toimii ylimmäisten neuvosto jossa on 13 jäsentä. Jokainen heistä hallitsee yhtä osaa Eforiasta. He hoitavat verotuksen jne. Kuningas taas on heitä korkeammalla ja hallitsee koko maata. Ylimmäiset saavat valtansa yms. Sillä että hänen alueellaan olevat vamppyyrit valitsevat hänet tehtävään ja kuningas hyväksyy valtuutetun ylimmäiseksi. Uusi tulee tehtävään jos vanha kuolee, joten juonittelu on yleistä. Hallitsijan valta periytyy aina lähisukulaiselle: Vaimolle, lapselle, isälle tms. Ellei hallitsija ole julistanut jotain muuta.

Sitten vampyyreista yleensä. Eli vampyyreilla on erillaisia tasoja, jotka määrittävät kykyjä yms. tässä lyhyesti:
1.Ihminen (Heikoin, ei erikoiskykyjä, lyhin elinikä, arvovallaltaan vähäisin)
2. puolivampyyri (Veretetty kerran, aikaisemmin ihminen tai ihmisen ja vampyyrin liiton synnyttämä jolloin ei veretetty, vahvempi kuin ihminen, erikoiskykynä hypnotisointi, enemmän sananvaltaa kuin ihmisellä)
3. Täysvampyyri (Veretetty 1-2 kertaa, Vahvempi ja nopeampi kuin puolivampyyri, erikoiskykynä aikaisemmat ja kiito eli melko nopea juoksu, joka on yhtä nopea kuin autolla ajaisi ja lisäksi yksi erikoiskyky, äänestysoikeus+oikeus puolustaa itseään lakeja vastaan)
4.Hunter (veretetty 1-2 kertaa korkeamman vampyyrin verellä ja 1 kerran jonkin eläimen verellä, vahvempi ja nopeampi kuin täysvampyyri, samat oikeudet kuin täysvamppyyrilla, erikoiskyvyt: Hypnotisointi, kiito ja eläimeksi muuttuminen ((usein susi)) + erikoiskyky)
5. Pure (veretetty 1-2 kertaa korkeammalla verellä, vahvempi ja nopeampi kuin Hunter, voi muuttaa oman territorionsa lakeja jos ylimmäinen muuten samat oikeudet kuin täysvampyyrilla lakiehdotuksia lukuunottamatta, erikoiskyvyt: Hypnotisointi, kiito, ajatustenluku ja ajatusten hämäys+erikoiskyky.)
6. Royal Pure:( Sama kuin pure paitsi kuninkaallista verta, jolloin oikeudet suurempia.veretettäessä Tämän verellä saa vahvemmat ominaisuudet)
7.Blood Pure: Veretetty Royal Purella monesti samalla kun erotettu ihmismaailmasta aikarajaa rikkoen, heikompi kuin Pure: omaa useita fyysisiä heikkouksia. Erikoiskyvyt: hypnotisointi, kiito, eläinmorfit, ajatustenluku ja -hämäys+monia erikoiskykyjä. Oikeudet kaikkeen mahdolliseen.)
8.Royal Blood Pure: Tsuki on ensimmäinen Royal blood Pure. Hänellä on kuningkaallisen oikeudet ja velvollisuudet. Muuten sama kuin Blood Pure.
kysykää jos kysyttävää:)
Viimeksi muokannut Light-Kira, Pe Marras 07, 2008 21:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.

Avatar
Light-Kira
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Loka 10, 2008 11:39
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Another worlds

ViestiKirjoittaja Light-Kira » Ma Loka 27, 2008 00:43

Jatkoa jatkoa. Koittakaa jaksaa lukea tätä ja antakaa palautetta :P

9. Spare me the Deatails

Heräsin lämpöön ja mukavuuteen. Kuro oli nukahtanut päälleni halaten minua tiukasti. Hänen kasvonsa olivat kääntyneinä minuun päin, kuin odottarn suudelmaa. Hän on niin komea noin. Rakastan häntä aivan liikaa. Rakas Kuroni Päätin herättää hänet suudelmalla, mutta yhtäkkiä hänen silmänsä avautuivat. Tuijotimme toisiamme. Yleensä hänen silmänsä ovat harmaat.. Miksi ne ovat nyt jäätävän siniset? Vihaako hän minua? Mikäköhän hänellä on? Yhtäkkiä hän tiukensi otettaan minusta ja kierähti alas sängyltä tullen kipeästi päälleni. "Mitä ihmettä oikein teet Kuro?!" Kysyin hätääntyneenä ja ärsyyntyneenä. "Shhh.. Olen aivan hiljaa, emme ole yksin" Hän kuiskasi. Nyökkäsin sanomatta mitään.

Katsoin hitaasti sängyn yli. Näin myrkkynuolen sänkyyn uponneena juuri siinä kohtaa missä olin ollut hetki sitten. Rupesin vihastumaan. Kuka uskaltaa tehdä näin prinssille? Yhtäkkiä huomasin jotain outoa. Heti kun olin vihastunut olin saanut voimani takaisin. Tähyilin ympärilleni Kuron kanssa olimme molemmat kireinä kuin jousen jänne. Värähtämään pienestäkin häiriöstä. Yhtäkkiä ovi avautui ja tuntematon palvelia astui sisään huutaen: "Mitä täällä oikein tapahtuu?!" Hän kuoli myrkkynuoleen kaulassaan ennen kuin osui lattiaan. Olimme Kuron kanssa vaiti. Emme tienneet mistä suunnasta nuoli oli tullut.

Entä jos hyökkääjiä on enemmänkin kuin yksi? Viestin käsikielellä Kurolle ajatukseni. Hän nyökkäsi ja viesti takaisin: Nyt olisi hyvä aika testata erikoiskykysi. Tiedätkö miten ne testataan? En tiennyt, minkä viestitin hänelle. Hän vastasi: Erillaisia kykyjä on monia. Minun kykyni (Nopeus) testataan tarkoituksella niin kuin kaikki kyvyt. Muita kykyjä on monia. Testataan ensin minkä eläimen hahmon voit ottaa.. Kokeile ensin pöllöä, sitten sutta ja lopuksi... no koita noita ja kaikkia muitakin eri eläimiä. Ajattele eläimen kuva pääsi sisään ja sovita se itseesi. Eläimen hahmossa sinun on helpompi taistella ja kestät paremmin vahinkoa. Tein kuten hän sanoi, mutta en onnistunut missään noista. Sitten mieleeni tuli nimeni. Voisinko mahdollisesti osata muuttua... Lohikäärmeeksi? Tein mielessäni hopeisen lohikäärmeen. Nopean ja pienen, mutta vahvan. Tunsin sulautuvani kuvan kanssa yhteen. Piiskasin hännälläni ympärilläni olevat seinät murskaksi. Heillä on kova korjaaminen tuossa ajattelin. Löysin kolme miestä seinän takaa ja yhden eteläsiiven katolta. Seinän takana olevat miehet pyyhkäisin pois kuin kärpäset. Syöksin sinisen salamapallon katolla olevaan mieheen. Sitten muutuin takaisin. Koko toimitus oli kestänyt vain muutaman sekunnin, vaikka oli tuntunut tunneilta. Huomasin vapinan alkaneen. Voi ei! Käytin liikaa voimiani. Kohta en pääse koskaan tekemään mitään hyödyllistä! Sain kohtauksen ja vajosin hämärään tajuten etäisesti jonkin pistävän selkääni.. Selässäni on nuoli. Lohikäärmeenä en edes tuntenut sen pistoa enkä myrkyn leviämistä.. Se mies siellä katolla teki tämän, sillä välin kun hoidin seinän takana piileskelleet Kohtaus paheni voimieni puutteesta ja nuolesta. Ehkä lohikäärmeen veri pitäisi minut elossa... En tiennyt, että muutuin taas, sillä olin jo ajatusten ja tunnon tuolla puolen.
Tiedän, että en kuole. Kuro olet vierelläni missä olenkin ja rakkautesi pitää minut elossa aina.
Viimeksi muokannut Light-Kira, La Marras 15, 2008 01:13. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Everybody makes up their own story, some are more skilled at it
There´s no magical happy endings, only the ones that you write
But there is a plot line in every story pay close attention, you might miss it
Lose the plot and you're screwed.


Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija