Kettupoika K-18

Fanficit ja muut kirjoittelut sekä niihin liittyvä aivoriihi.

Valvoja: Yaoi.fi / aktiivit

Snouk
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Syys 23, 2008 20:39
Paikkakunta: Hyvinkää

Kettupoika K-18

ViestiKirjoittaja Snouk » To Tammi 21, 2010 21:59

Nimi: Kettupoika
Kirjoittaja: Snouk
Ikäraja: 18
Varoitukset: kuvailtua seksiä, kirosanoja, "kummajaisia"
Genre: porno, oneshot
Yhteenveto: Fantasioita ei aina kannata toteuttaa.
Muuta: Muitakin ficcejäni löytyy myös FinFanFunista, mutta tämän päätin lykätä tänne. Samalla nickillä sielläkin liikun. Kommenttia rakastaisin. :wink:


Tätä voi olla vähän hankala uskoa, mutta mä oikeastaan pidän maanantaiaamuista. Vaikka aamukuudelta herääminen ei kuulukaan mun suosikkipuuhiin, on se yksi tunti koululla mulle kullanarvoista aikaa. Töihin on aina kiva mennä, koska siitä saa liksaa.

Talonmiehen kuuluu mennä töihin seitsemältä, jotta ehtii availla ovet ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Yleensä opettajat tulee samaan aikaan, mutta ne eivät mua häiritsekään. Sen tunnin aikana, jolloin mä kiertelen ympäri koulua, mä valmistaudun oppilaiden tuloon. Siellä joukossa sattuu nimittäin olemaan eräs aika sietämätön tapaus.

Taas maanantaiaamuna mä totesin raappaavani auton ikkunoita vähän ennen seitsemää. Lauantai-illan baarikeikan jälkeinen krapula ja vitutus olivat ehtineet laantua sunnuntain aikana suklaata syömällä ja rasittavia nyyhkyleffoja tuijottamalla. Siitä mä pidin maanantaissa, ei ole enää huono olo.

Tavalliseen tapaan mä kaarsin autonrämäni koulun pihaan ja lähdin avaamaan ovia. Se tunti, jolloin mä aloian mun työpäivää, on helpoin osuus kaikesta. Ei mun työt itsessään mitenkään haasteellisia ole, mutta ympäristö on. Äläkä luule, että mä olen joku kouluvihaaja, mä vaan en oikein kestä työpaikkani oppilaita. Tai oikeastaan oppilasta.

Sen tunnin aikana mulla on tapana valmistautua henkisesti Kettupojan kohtaamiseen. Mä kutsuin sitä silloin Kettupojaksi, koska en ollut tietoinen sen oikeasta nimestä. Mä en ollut edes aivan varma, oliko se kasi vai ysi, mutta se ei kauheasti edes kiinnostanut mua.

Ja nyt sä mietit, miksi mä kutsuin jotakin randomoppilasta Kettupojaksi. Vastaus on yksinkertainen, se näyttää ketulta. Joka ikinen päivä sillä on päässä panta, josta törröttää kaksi oranssia ketunkorvaa. Tai ainakin mä luulen, että se on panta, vaikkei sen mustasta pörröpäästä näykään muuta kuin naama ja ne korvat. Eikä siinä vielä kaikki. Kettupojalla on nimittäin myös häntä. Se on jopa tehnyt sen kaikkiin mustiin pillifarkkuihin reiät perseen kohdalle, joista sen häntä pääsee ulos. Mulla ei ollut mitään hajua, kuinka se oranssi karvapötkö oli kiinni siinä, mutta sitä mä en halunnut edes ajatella. Valitettavasti mä puhuisin paskaa, jos sanoisin, ettei Kettupojan anatomia kiinnosta mua millään tavalla. Se nimittäin kiinnostaa mua aika seksuaalisella tavalla. Sen takia mä en siitä tykännytkään, aina sen nähdessäni mä olisin halunnut painaa sen seinää vasten ja naida sitä, oli sillä häntä tai ei.

Kun mä sain avattua kaikki sisäänkäynnit, menin mä tarkastamaan koulua sisältäpäin. Jossakin mun mielen sopukoissa mä mietin, miksei kukaan opettaja ollut vielä tullut. Asia ei kuitenkaan kuulunut mulle, joten mä tyydyin vain hoitamaan työni.

Mä menin mun omaan koppiin, jossa mä pystyin säätelemään koulun valaistusta. Parilla napinpainalluksella mä olin sytyttänyt loisteputkilamput koko kouluun, mutta mun täytyi mennä tarkistamaan niiden toimivan.

Kulkiessani opettajanhuoneen ohi, osui silmiini ilmoitustaulun lappu, jossa kerrottiin olevan opettajankokous aamusta. Helvetti, tulinko mä liian aikaisin töihin, kävi mielessäni ennen kuin luin lapun loppuun. Siinä kerrottiin, että tunnit alkaisivat vain puoli tuntia myöhässä. Huokaisin helpotuksesta. Vain puoli tuntia ajoissa, mikä tarkoitti, ettei mulla ollut edes hirveä kiire hoitaa aamuhommiani.

Mitään kiirettä pitämättä mä kävelin käytäviä, eikä missään vielä ollut ollut ongelmia valojen kanssa. Mun päässä oli lauantaista asti soinut Basic Elementin To You, joten yksin ollessani mä aloin hyräillä sitä.

Mä käännyin vasemmalle, viimeiselle käytävälle ja pysähdyin niille sijoilleni. Yhdellä penkillä istui erittäinkin tuttu hahmo. Kettupoika. Se kuunteli silmät kiinni musiikkia iPodistaan ja löi tahtia jalallaan. Mä panin merkille sillä olevan pojaksi todella pitkät kynnet, joissa oli punaista kynsilakkaa. Mulle tuli mieleen Marilyn Monroe, ja mä meinasin alkaa nauraa. Koska mä en kuitenkaan halunnut Kettupojan huomaavan mua, mä yritin kävellä mahdollisimman hiljaa sen ohi, ja luotin siihen, että se olisi kääntänyt volumet kaakkoon. Ei olisi pitänyt.
“Hei!” Kettupoika huudahti juuri, kun mä olin päässyt sen ohi. Vittuunutuneena käännyin ja yritin näyttää kuin ei mitään. Kettupoika juoksi mun luokse.
“Missä kaikki oppilaat on?” se kysyi. Mä hymähdin ja kerroin kokouksesta.
“Dääm,” Kettupoika huokaisi.

Mä lähdin jatkamaan matkaa. Tänään pitäisi tarkistaa tyttöjen vessa. Siellä oli kuulemma poltettu eilen, mutta mä en oikein jaksanut uskoa siihen. Pitikö parista röökistä nostaa sellainen haloo?

Mun takaa alkoi kuulua hiljaista hyräilyä. Mä vilkaisin taakseni ja sain todeta, että Kettupoika käveli mun perässä. Annoin asian olla ja suuntasin vessoille. Kävellessäni alas rappusia en enää kestänyt Kettupojan läsnäoloa, vaan käännyin tuimasti.
“Miks sä seuraat mua?” tiuskahdin saaden pojan pysähtymään yllättyneenä.
“S-sori,” se sopersi ja otti kuulokkeet pois korvistaan. Mun sisällä muljahti, kun mä älysin, että se piti nappeja niissä ketunkorvissa. Mä yritin esittää normaalia, vaikka mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Ei sillä oikeasti voinut olla tuollaisia korvia! Eihän?

“Mulla on vaan niin tylsää yksin,” Kettupoika jatkoi. Mä tuijotin sitä kuin vajaata alemmalta rappuselta ja huomasin meidän olevan tällöin samanmittaisia.
“No kuuntele musaa,” ehdotin ja jatkoin matkaa vessaan, vaikka tiesin Kettupojan yhä seuraavan.
“Äh, se on tylsää,” kuului vastaus takaani. Huokaisin ja pysähdyin tyttöjen vessan eteen. Avasin oven ja astuin sisään huomaamatta ensi näkemältä mitään tavallisesta poikkeavaa.

Ovi pamahti kiinni takanani ja huomasin Kettupojan tulleen myöskin sisään.
“Mitä sä täällä teet?” kysyin ja sain vastaukseksi olkien kohautuksen.
“Tää on tyttöjen vessa,” huomautin. Kettupoika alkoi nauraa.
“Ja säkö oot tyttö?” se kysyi ivallisesti.
“Äh, pää kiinni. Mä oon talkkari,” sanoin ja aloin vilkuilla roskiksiin, sekä pönttöihin, mikä ei ollut kauhean miellyttävää, vaikka vessa olikin siivoojien jäljiltä.

“Hei sä et oikeasti saisi olla täällä,” sanoin Kettupojalle, jonka huomasin istuutuneen pöydälle lavuaarin viereen.
“Ei kerrota kellekään,” Kettupoika sanoi ja haukotteli.
“Helvetin Kettupoika,” sihisin ja tajusin mokani heti.
“Mitäh?” Kettupoika kysyi tyrskähtäen.
“E-ei mitään!” änkytin vastaukseksi, vaikka tiesin, ettei se menisi läpi.
“Sanoitsä mua Kettupojaks?” Kettupoika kysyi ja mä kuulin naurua sen äänessä. En uskaltanut kääntyä, koska tiesin naamani punoittavan tomaatin lailla. En pystynyt edes vastata mitään, paniikki iski niin kovaa.

Hetken päästä uskalsin vilkaista Kettupoikaa, joka yhä istui lavuaarin vierellä ja tuijotti mua pää kallellaan. Se heilutteli jalkojaan tyttömäisesti, eivätkä ne edes osuneet lattiaan.

“Kyllä mä oon huomannu,” Kettupoika sanoi. Kiitin luojaa, että olin jo kääntynyt, sillä tunsin punan leviävän kasvoilleni uudestaan.
“Ai minkä?” kysyin mukamas epätietoisena, vaikka osasinkin odottaa vastausta.
“Että sä oot katellu mua.” Totuus iski lujempaa kuin luoti, mutta katselin silti tärkeänä ympärilleni näkemättä yhtään mitään.

Kuulin Kettupojan valahtavan alas pöydältä. Seuraava ääni olikin karmivampi. Siitä ei voinut erehtyä laisinkaan. Ison vessan ovi napsautettiin lukkoon. Käännyin nopeasti ympäri ja meinasin huutaa säikähdyksestä. Kettupoika seisoi suoraan edessäni ja tuijotti mua ruskeilla nappisilmillään ylöspäin.

“Mitä helvettiä?” sain puristettua suustani, mutta vastaukseksi tuli pelkkä ilkikurinen hymy. Kettupoika oli lähellä, siis todella lähellä. Se astui askeleen lähemmäs, jolloin sen jalat, lantio ja osittain myös vatsa osuivat mun kroppaan. Mä tunsin kuinka mä aloin pikkuhiljaa kiihottua. Kettupoika tuntui todella lämpimältä, ja mä tunsin sen nopeahkon sykkeen itseäni vasten.

Voi vittu, älä huomaa, hoin mielessäni, mutta ilmeisesti turhaan. Kettupojan hymy leveni koko ajan sitä mukaa, kun mä kovenin. Helvetin helvetti!

“Sä haluat mua,” Kettupoika totesi kuiskaten osuen napakymppiin. Kaikki oli ihan sekaisin. Kettupoika tiesi, siitä ei päässyt yli, eikä ympäri. Jotenkin mulla vain naksahti. Ilmeisesti mä olin ollut liian kauan puutteessa, kun mä en jaksanut enää välittää siitäkään, että Kettupoika oli mua noin kymmenen vuotta nuorempi. Mä vedin sen itseäni vasten ja yllätyin sen keveydestä. Suudellessani sitä kiimaisena mä en kuitenkaan ajatellut sen painoa.

Kettupoika ei mitenkään vastustellut, kun mä painoni huuleni sen omille ja työnsin kieleni sen suuhun. Päinvastoin, se nimittäin vastasi rajuun suudelmaan vähintäänkin yhtä rajusti. Sillä oli ilmeisesti tilannetaju vielä tallella, sillä mä tunsin sen käsien liukuvan mun paidan alle ja tekevän jotakin, mikä tuntui järisyttävän hyvältä ja sai mun housut kiristymään entisestään.

Mä suutelin sitä yhä uudestaan ja uudestaan, eikä mua olisi voinut vähempää kiinnostaa, että se oli epäihmismäinen, noin 15-vuotias jätkä ja, että mä nuoleskelin sen kanssa tyttöjen vessassa. Oikeastaan koko ajatus oli musta jotenkin kiihottava.

Kettupoika alkoi hinkata itseään mua vasten, enkä mä voinut muuta kuin huokaista onnesta. Sekin oli aivan yhtä kovana kuin mä ja sen ketunkorvat olivat kääntyneet taaksepäin. En tiennyt, mitä se ele oikein tarkoitti, mutta muusta päätellen veikkasin sen liittyvän nautintoon.

“Haluatsä?” Kettupoika huohotti.
“Ai mitä?” kysyin typeränä. Ajatuksenkulkuni ei ollut kauhean terästäytynyt.
“No panna mua tietty,” Kettupoika selvensi. Sen oranssi häntä piiskasi pesualtaaseen ja mun olisi tehnyt mieli kysyä, kuinka se oli mahdollista. Panetus vei kuitenkin voiton ja mä vain nyökkäsin.

Kettupoika vetäytyi taaksepäin ja alkoi avata farkkujensa nappeja. Vaikka mä olisin mieluiten katsonut tuon jumalaisen olennon riisuutumista, päätin mä auttaa etenemisessä ja heittelin omia kuteitani pitkin vessaa.

Kun mä vihdoin seisoin täysin alasti ja katsoin Kettupoikaa, jokin jäätyi mun sisällä. Sen häntä oli nimittäin ihan oikeasti kiinni sen perseessä. Sen pakarat olivat pienemmät kuin normaaleilla ihmisillä, koska sen häntä kasvoi siitä, mistä ihmisten persvako alkaa. Ja vaikka se häntä oli älyttömän kummallinen, se oli samalla tosi seksikäs.

Kettupoika punastui mun tuijotuksesta ja käänsi katseensa muualle. Mä huomasin myös, että hännän ja korvien lisäksi sillä ei kasvanut ihokarvoja missään, paitsi tietenkin hiukset päässä. Sillä ei ollut karvoja edes käsissä tai jaloissa, enkä mä jaksanut uskoa sen sheivaavan niin paljoa.
Mä hymyilin Kettupojalle rohkaisevasti ja kuroin umpeen ne parikymmentä senttiä meidän väliltä ja suutelin jälleen kettua. Tai poikaa. Ihan sama.

Kettupoika vei kätensä mun selälle ja alkoi hyväillä sitä rajummin kuin äsken mun vatsaa. Välillä se painoi sen kynsiä lievästi mun iholle saaden mut värähtämään entistä kovemmin. Aina näin tehdessään mä saatoin tuntea hymyn sen huulilla, kun suutelin sitä.

“Käänny,” kuiskasin ja sain hieman epäröivän katseen vastaani. Katsahdin Kettupoikaa kysyvästä ja tämä nyökkäsi.

Kettupoika kääntyi ja meni suoraan kontilleen kaakelilattialle. Asetuin kontilleni Kettupojan taakse. Mä nuolaisin sormiani pari kertaa ja vedin Kettupojan häntää sivuun. Takaa paljastui vaalea siloperse, mutta häntä ei tahtonut pysyä poissa sen edestä.

“Helvetti,” mä kirosin ja Kettupoika ojensi kätensä pidelläkseen häntäänsä. Lykkäsin karvapötkön sille ja sivelin sylkeni ketun karvattomalle aukolle. Kettupoika ulisi. Hitaasti työnsin etusormeni sisään ja aloin liikutella sitä. Kettupoika vikisi hieman. Kun se lopetti, työnsin keskisormenkin mukaan. Nyt Kettupoika vingahti kunnolla, mutta pyysi jatkamaan. Lisäsin vielä kolmannen sormen, eikä Kettupojan kyyneleet jääneet multa huomaamatta.
“Sattuuko liikaa?” kysyin toivoen vastauksen olevan kieltävä, sillä muuten Kettupoika saisi imeä mun mällit.
“Ei,” se kuiskasi hiljaa ja rutisti häntäänsä rintaansa vasten.

Painoin Kettupojan selkää hieman enemmän notkolle ja asetin kovan kaluni perseelle. Lyhyesti mielessäni häivähtivät ajatukset ikäerostamme, mutta olimme menneet jo näinkin pitkälle. Siispä en nähnyt ideaa lopettaa ja työnsin itseni nopealla survaisulla Kettupojan sisään.

“Aih!” se huudahti ja lisää kyyneliä valui sen poskille. Pysyin hetken pohjassa ja kuuntelin Kettupojan säälittävää vikinää. Kun se rauhoittui hieman, aloitin rauhallisen edestakaisin työntelyn, vaikka mieleni olisi tehnyt nussia niin kovaa kuin pystyisin.

Kidutin itseäni liikkumalla hitaasti, mutten halunnut tuottaa enempää kipua Kettupojalle.
“Pane,” kävi Kettupojan käsky hetken vedeltyäni. Asetin käteni Kettupojan lantiolle ja vedin vielä kerran syvään henkeä. Sitten aloin naida huomattavasti lujempaa ja tahti kiristyi koko ajan. Kettupoika ulisi jälleen, mutta tällä kertaa se taisi johtua mielihyvästä. Huohottaen Kettupoika vei kätensä haaroihinsa ja ilmeisesti runkkasi itseään, ainakin voimistuvasta ähkinästä päätellen. Toinen käsi ei enää pystynyt pidättelemään häntää, joka alkoi lätkiä mua perseelle.

“Voi vittu,” huokaisin, kun häntä piiskasi pakaroitani melkein kivuliaasti. Totesin itseni masokistiksi, koska aloin naida Kettupoikaa yhä lujempaa, kun sen häntä hakkasi mua.
“Ah! Vittu - mä - tuun - ihan - just!” Kettupoika huohotti, mutta mä en pystynyt edes vastaamaan.

Vinkuen Kettupoika alkoi täristä ja sen häntä piiskasi mua raivoisalla voimalla. Sen käsikin pysähtyi, joten se ilmeisesti ihan totta tuli. Mä olin myös todella lähellä huippua ja olin jo kiristämässä tahtia, kun Kettu poika veti itsensä pois. Hämmästyneenä mä luiskahdin ulos sen sisältä.
“Mitä helvettiä?” kysyin varmaan miljoonannen kerran sinä aamuna.
“Nouse,” Kettupoika käski.
“Mutta,” yritin aloittaa, mutta Kettupojan käsky kävi uudestaan. Jalat täristen nousin ylös ja Kettupoika asettui kontilleen eteeni. Se otti mun kalun käteensä ja veti sitä pari kertaa saaden mut huokaisemaan. Pieni tauko oli saanut mut taas vähän kauemmas orgasmista, mutta tuttu kihinä nivusissa alkoi jälleen. Kettupoika kumartui lähemmäs ja otti mut suuhunsa. Sen kieli lipoi mun herkintä ruumiinosaa taitavasti ja imuteho oli huima. Mä aloin vaistomaisesti liikuttaa lantiotani Kettupojan suuta vasten, ja se vei kätensä mun perseelle painaen mua yhä syvemmälle suuhunsa.
“Voi vittu, voi vittu,” mä hoin ja tunsin tulevani ihan pian. Vaikerrukseni viestitti tiedon myös Kettupojalle, jolloin se vain nopeutti imemistään. Tunsin lastini lähtevän liikkeelle ja murahdellen purkauduin Kettupojan suuhun.

Kettupoika vetäytyi pois ja sanaakaan sanomatta alkoi pukea vaatteita päälleen. Mä en ollut vielä palannut maanpinnalle, joten lojuin vain lattialla seinään nojaten. Tasattuani hengitystäni avasin silmät ja vain katselin Kettupoikaa, joka pujotti juuri häntäänsä farkkuihin tehdystä reiästä ulos.
“Mitä sä katsot?” se kysyi hieman hämillään.
“Sua. Sä oot kaunis,” vastasin totuudenmukaisesti ja hymyilin. Kettupoika punastui.
“Vai kaunis,” se jupisi hiljaa.

Hetken aikaa mä etsiskelin katseellani housujani, jotka olin onnistunut viskaamaan vessanpöntön päälle. Onneksi kansi oli ollut kiinni. Kaivoin kännykkäni taskusta ja totesin kellon olevan jo vaikka ja mitä.
“Olenko mä myöhässä?” Kettupoika kysyä huomatessaan, mitä mä tein.
“Vartin,” mä hymähdin huvittuneena.
“Hitto,” Kettupoika sihahti ja nopeutti tahtiaan pukiessaan paitaa päälleen.
“Kuule, Kettupoika,” mä sanoin herättääkseni sen huomion. Kettupoika pysähtyi ja katsoi mua suu auki.
“Mistä sä oikein tulet?” Kettupoika räpsäytti silmiään.
“Täh?” se sanoin. Mä naurahdin ja muotoilin kysymystä:
“Oletko sä aina ollut tuollainen, noh, Kettupoika?” Kettupoika hymyili.
“Enhän mä,” se sanoi vähän virnistäen ja jatkoi pukemistaan huomattavasti hitaammin.
“Miten susta sitten tuli tuollainen?” Etsin jostain käsiini bokserini ja aloin myöskin pukea.
“Kyllä sä sen saat selville,” Kettupoika sanoi. Käännyin kysyäkseni tarkennusta, mutta ainut, mitä enää Kettupojasta ehdin nähdä oli ketunhäntä, joka pujahti ulos vessasta.

Seuraavana yönä mä näin levottomia unia. Jokaisessa niissä Kettupoika oli jollakin tavalla mukana. Yllättävää kyllä, mä en nähnyt yhtään unta, jossa me oltaisiin naitu. Se vaan aina seurasi mua, mutta katosi välillä. Ainut fyysinen kosketus niissä oli, kun se siveli mun poskea ja kävi syliini nukkumaan.

Aamulla mun päätä särki ja joka paikkaa kolotti, etenkin häntäluuta. Se oli musta vähän ihme, sillä mähän se olin eilen ollut se paneva osapuoli. Mä laahustin keittiöön tekemään itselleni kahvia ja kuljin peilin ohi. Ja takaisin peilin eteen.
“Mitä vittua?” mä huudahdin ääneen peilikuvalleni. Mä räpytin silmiäni. Ja uudestaan. Se ei toiminut.
“Mitä helvettiä?” mä sihahdin ja vein käteni entisten korvien kohdalle. Niitä ei ollut enää. Niiden sijaan mun päälaella sojotteli kaksi oranssia ketunkorvaa. Varovasti mä kosketin toista ja värähdin tuntiessani ikään kuin pienen sähköiskun korvassa. Mä en tehnyt mitään, mutta jotenkin automaattisesti korva heilahti vähän taaksepäin.

Kun mä hetken olin kauhistellut uusia kuuloelimiäni, siirtyi mun katseeni vaistomaisesti peilikuvani takapuoleen. Ja kyllä, siellähän se heilui, karvainen ketunhäntä. Mä otin sen käteeni ja silitin sitä varovasti. Mä tunsin rauhallisuuden ja rentouden valtaavan mun kehon ja mä aloin hieman vikistä.

“Mitä vittua?” mä sanoin taas ja lopetin häntäni paijaamisen. Kyllä sä sen saat selville, oli Kettupoika sanonut. Kettupoika! Helvetin Kettupoika! Oliko tämä Kettuismi jokin saatanan sukupuolitauti? Pane kettua ja sinusta tulee kettu! Helvetti! Mä kävelin hädissäni ympäri kämppääni, ja häntä heilui pirullisesti perässäni.
“Älä seuraa mua!” huusin sille, kun en muutakaan keksinyt, mutta häntä oli osa mua. Se heilui ympäriinsä piiskaten mun tavaroita, koska mä olin hätääntynyt.

“Mitä mä teen?” kysyin jälleen peilikuvaltani, kunnes keksin. Ajatus laantui kuitenkin siihen. Numerotiedustelu tuskin löytäisi numeroa nimellä ‘Kettupoika’.

“En mä näin voi mennä töihin!” parahdin ja läimäytin kädet kasvoilleni.
“Auuh!” ulvahdin ja siirsin käteni sivuun. Pienet verinorot valuivat poskiltani kaulalle ja siitä paljaalle rinnalle. Katsoin käsiäni ja aavistukseni osui oikeaan. Mun kynsistä oli kasvanut vähän pidemmät ja ne kapenivat reunasta, jolloin ne olivat todella terävät. Mä huokaisin peilikuvalleni ja jäin koko päiväksi kotiin.

Kun mä viimein päivien kuluttua, feikin sairaslomani vietettyä uskaltauduin töihin, kaikki katsoivat mua oudosti. Ei koulussa ollut yhtään oppilasta, joka ei olisi tiennyt Kettupoikaa. Ei sellaista voinut olla huomaamatta. Nyt kaikki luulivat mun olevan jokin Kettupojan bestis, mutta onneksi ne eivät tienneet totuutta. Valitettavasti oli melko turhaa tulla töihin sinä päivänä. Kettupoika ei nimittäin ollut koulussa. Se ei ollut koulussa myöskään seuraavana päivänä, eikä seuraavana, eikä kahden viikon päästäkään. Mä en nähnyt Kettupoikaa enää koskaan, mutten voinut ikinä unohtaa sitä. Se oli mun elämän paras pano, ja mun oli vain totuteltava osittaiseen ketun ruumiiseen. Loppujen lopuksi, se oli aika helvetin siisti.
Touch it

Avatar
Peruna
Viestit: 74
Liittynyt: Su Kesä 07, 2009 00:46
Viesti:

Re: Kettupoika K-18

ViestiKirjoittaja Peruna » To Tammi 21, 2010 23:13

tosi hyvä mun melestä
MÖRKÖ <-ÄLÄ GLIGGAA


Palaa sivulle “Pörröinen kirjoituskone”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija