Aniki

Kuten itse kukin on varmasti huomannut, Conien suosituimmat ohjelmanumerot ovat cosplay-kisan, AMV-kisan ja FFFightin lisäksi erilaiset YAOI____SHOW't; milloin KUUMA AKUROKU-ÄKSÖN Sorsapuistossa, milloin Sasuke ja Naruto pussailemassa conin aulassa. Mikään ei ole parempaa kuin IhQ:t yaoi-doujinit ja se, kun Ash ja Gary - jotka muuten taisivat olla pahimpia vihamiehiä, mitä itse Pokemonista muistan - vaihtavat sylkeä ja suun bakteerikantoja.

Mistä oikein on kyse? Vielä hämmentävämmäksi asian tekee esim. Animecon 2008:n ryhmäcosplay-kilpailun saama palaute, heti alkoi vinkuminen ja "olen nyt todella ahdistunut siitä että lavalla oli rintsikat", mutta sen sijaan se on ihan OK jos kaksi poikaa - tai siis kaksi pojaksi pukeutunutta tyttöä - tunkevat kieliä toistensa kurkkuun. Muutenkin animefandomissa ihqyaoihomot tuntuvat olevan Se Juttu, kun taas yurihommelit ovat Likaisten Setien hommaa, ja heterot, hui sentään, ei kai kukaan poika nyt tytöstä tykkää tai toisin päin?

Vaadin animefandomiin seksuaalista tasavertaisuutta ja homouden ylivaltaa purettavaksi.

Syytän Tokio Miumauta ja vastaavia.

Jos olisin nuori tyttö ja lukisin jotain tuollaista, tuntisin itseni erittäin katkeraksi siitä että kaikki ihanat bishipojat haluavat jatkaa sukuaan just Ichigon / <insert päähenkilö here> kanssa, siinä missä itse on perusruma 12-vuotias ja kundit mieluummin pelaa tietokoneella ja rassaa mopojaan sensijaan että ne ilmestyisivät paikalle ruusu suussa aina ahdingon koittaessa.

Tämä katkeruus kuitenkin lentää helvettiin yhtä nopeasti kuin pienen ukepojan pitsipöksyt semen julman tuijotuksen alla kun tuolle päähenkilötytölle annetaan penis. Päähenkilö itse saa näyttää ihan samalta kuin aikasemminkin, mutta niin pitkään kun tiedetään että se on kuitenkin poika (eli kannessa on se pinkki "yaoi"-lätkä), kenekään ei tarvitse olla kateellinen ja maailma pelastuu!

Kuulin myös jotain siitä, että Turussa olisi joitain kuukausia sitten yritetty pitää jonkin sortin YAOI____SHOW'ta, mutta se oli ihan fail ja ällöä kun siinä oli kaksi poikaa. Mitäköhän yaoifanit olisivat tykänneet animeconin kuvalautapaneelin loppuvideosta?

No, tuossa vain yksi teoria miesnäkökulmasta. Kyllä minuakin vitutti katsoa School Daysia ja se olisi ollut paljon parempi sarja jos Makotoa ei olisi ollut olemassa vaan tytöt olisivan vaan naineet keskenään. Ja kuitenkaan en tunne pakottavaa tarvetta pistää mekkoa päälle ja lähteä lääppimään toisia tytöiksi pukeutuneita miespuolisia conivieraita vaikka lesbot onkin jees. Erikoista.

ps. Jottei tämä ketju menisi pelkästään siihen, että kamalat heterosedät vääntävät keskenään sateenkaaren suoraksi, vähänkään keskustelutaitoiset yaoifanitytöt, tulkaa esittämään mielipiteenne! Pistäkää yksityisviestiä niin lisään teidät käyttäjäryhmään.

Älä kaima vaivu epätoivoon!

Tuolla palauteketjussa näyttäisi olevan myös kohtuullisen paljon väkeä, joka alkaa vähitellen kyllästyä ritarien ylivaltaan. Kenties jossain ruohonjuurten lomassa kuplii jopa kapina, ja ristiinpukeutuvat syljenvaihtajat menevät kohta pois muodista?

No, kaikkihan on aaltoliikettä. Homppelishow on kivaa, joten homppelishowta tulee lisää, koska se on kivaa ja kaikki muutkin tekee sitä, joten se on pop ja kivaa ja sitä pitää tehdä lisää. Kunnes sitten jossain vaiheessa sitä on liikaa, jolloin yht'äkkiä se ei enään olekaan niin kivaa, vaan tilalle tulee jotain aivan muuta. Lienee kuitenkin liikaa toivottu, että shown pyörittäjät lopettaisivat poikahahmoiksi pukeutumisen ja ottaisivat mallia vaikkapa Maria-sama ga miteirusta... :-)

Ja totta puhuen, itseäni ei moinen ole koskaan ärsyttänyt. Ainakaan muistaakseni. Jos tytöt haluavat pukeutua pojiksi ja pussailla, niin pussailkoot minun puolestani. Toisaalta en ole koskaan tainnut olla katsomassa cosplayryhmäkisoja tai viettänyt kovinkaan pitkiä aikoja siinä värikkäässä pukumeressä, joka tälläkin kertaa velloi tapahtuman ulkopuolella . En siis ole altistunut moiselle yhtä paljon kuin kenties olisin, jos viettäisin enemmän aikaa moisia juttuja seuraten.

Ja minuakin kiinnostaisi tietää mikä siinä on niin kiehtovaa että kaksi heteromieshahmoa pussaa. Koska olen ymmärtänyt, että se on nykyään nimenomaan se in-juttu. Homohahmot eivät ole läheskään yhtä kova homma kuin alunperin heterohahmot homostelemassa. Kauniiden homomiesten keskinäisen säädön sarjakuvasivuilla vielä ymmärrän. En minäkään tarvitse seksuaalisiin fantasioihini vieraita miehiä.

Hei, yksi yaoi-fani ilmoittautuu. Ja olin liittynyt Arcadiaan jo ennen tätä topikkia.

Avauduinkin aiheesta jo hiukan tuolla Animeconin palauteketjun puolella, lähinnä Deittiohjelman järjestäjän ominaisuudessa. Koska onhan se hienoa, että ohjelma alkaa kerätä suosiota, mutta ei niin kiva, että (lähes) kaikki katsojat ovat paikalla shounen-ai -kierrosten takia. Ainakin näin voisi päätellä suosionosoiusten määrästä, kun juontaja totesi, että nyt siirrytään kyseiseen touhuun.
Muutenkin tosiaan tuntuu siltä, että hyvin monessa suositussa con-ohjelmanumerossa se yaoittelu on ihmisiä paikalle vetävä tekijä. FFFightissakin varsin suuri osa tappeluista sisälsi jonkinlaisen vihjailun kyseiseen suuntaan, jos ei muuten niin vastustajan halaamisen muodossa. Joka sitten kirvoitti yleisöstä suosionosoituksia. (Tosin oli siellä fanserviceä miehillekin, joten kyseinen ohjelma sentään tasapainotti hiukan.)

Jos lähtee miettimään sitä, miksi yaoi/shounen-ai/mikä onkaan sopiva termi on niin suosittua tai miksi itse pidän siitä, on hankala keksiä vastausta suoralta kädeltä. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että tosiaan, pois karsiutuu kilpailija eli toinen tyttö, joka olleessaan animehahmo on tietysti paremman näköinen kuin minä. Ja ylipäätänsä se, etten tytöistä pidä noin seksuaalisesti, niin en niitä kaipaa tielle, kun haluan nähdä miehiä. Ja onhan se plussaa, että niitä miehiä onkin kaksi, eikä yksi, enempi parempi.

Noin sitä voi rationaalistaa, jos tuntee sille tarvetta. Varsinkin syyt yksi ja kaksi tuntuvat kovin uskottavilta, kun tajuaa, että erityisesti varsinaisessa yaoi-mangassa (animea on vähemmän) parituksen noudattavat hyvinkin pitkälti perinteisemmän heteroparin dynamiikkaa. Nimenomaan perinteisen, eli sellaisen, jossa on alistuvampi, naisellisempi osapuoli ja dominoivampi, miehekkäämpi osapuoli. Eihän sitä muuten olisi termejäkään näille, uke ja seme. Lisäksi kovin usein tarinaa kerrotaan uken, eli sn alistuvan osapuolen näkökulmasta. Eli tavallaan yaoi-parituksen uke onkin korvike naispuoliselle lukijalla ja tämän seurauksena käyttäytyy kuten stereotyyppinen nainen, esim. itkeä pillittää hyvin helposti. Ja tällöi sukupuolen muutos johtuu edellisen kappaleen syistä.

Mitä tulee siihen, että coneissa "yaoi"-ohjelmaa toteuttavat miehiksi pukeutuneet naiset, niin ketkä muutkaan? Yaoi-fanipoikia on varmasti vähemmän. Ja toisaalta, kun ajattelee, miltä ne animepojat/-miehet näyttävät, joita yleensä paritetaan, niin tyttö saattaa useassa tapauksessa olla melkein realistisempi vastine noin kasvonpiirteiden puolesta kuin samanikäinen poika. Ainakin, jos kyse on uke-hahmosta.

Se onkin sitten eri asia, miksi tällaista ohjelmaa tapahtuu niin suuressa mittakaavassa. Ehkä se on vain joillekin looginen jatkumo sille, mitä mangasta ja animesta on saatu irti. Kun pelkkä mielikuvittelu ei enää riitä, niin mikä sen helpompi tapa saada hahmot tekemään, mitä itse haluaa, erityisesti, jos ei osaa piirtää/kirjoittaa kyseistä touhua tarpeeksi hyvin. Tällä voisi perustella myös sen, miksi juuri omassa sarjassaan heterohahmojen paritusta esiintyy con-ympäristöissä niin paljon: ei ole muutakaan materiaalia, jos juuri kyseiset hahmot kiinnostavat. (Ja muista kuin varsinaisista yaoi-jutuista löytyy usein paljon mielenkiintoisempia ja moniulotteisempia hahmoja. Ja jos loogiikka on se, että kun pidän hahmosta X JA hahmosta Y, niin mikä olisikaan parempaa kuin hahmot X ja Y yhtäaikaa.) Ehkä nykyihminen on tälläkin alueella niin turtunut virikkeille, että on pakko oman mielikuvituksen sijaan valita sellainen media, joka ei jätä mitään kuvittelemisen varaan. Tai no, mitään ja mitään, mutta se menisi ehkä jo lainvastaiseksi.

Ja mitenkäs tämä eroaa siitä kuinka hetero hentsussa kuvataan tsundere tytöjä? Kun ottaa huomioon että nykyisin riittää, että hahmo on tsun jotta sitä saa sanoa tsundereksi (deren voi jokainen kuvitella päässään tai pirtää paperille jos osaa), miksei miestä joka on toisen miehen päävihollinen, kilpakumppani jne. voisi sanoa tsundereksi? Kuinka monesti esim. Asuka oli oikeasti ystävällinen Shinjille tai teki mitään mikä antaisi doujinshien piirtäjille jonkin oikeasti hyvän syyn/perustelun piirtää Shinjin ja Asukan yhdessä petitouhuissa? Tällaista syytä ei ole eikä sellaista tarvita, minkä takia tällaisia epätodennäköisiä parituksia esiintyy niin usein hetero hentaissakin. Miksipäs ei yaoissakin voisi käyttää samanlaista "logiikkaa" parituksia suunnitellessa?


Mielipiteeni tähänkin tuli osittain äskeisessä pätkässä, mutta haluaisin tässäkin korostaa ettei niissä meidän hetero parodia h-doujinsheissakaan ole usein kovin realistisia tilanteita tai parituksia. Vaikka yuri doujinsheista onkin huutava pula, harvemmin niissäkään näkee tyttöjä jotka olisi ihan aikuisten oikeasti ja käsi raamatulla vannoen lesboja. Ja eiköhän yaoin pointti ole se että lukija haluaa nähdä kaksi suosikki mieshahmoaan panemassa toisiaan? Pidemmän päälle se ei juuri eroaa siitä miten minä valitsen omat (hetero) doujinshini.


Tähän logiikkaan on helppo yhtyä. Minulle ainakin on tiettyjä naishahmoja joita en ikinä voisi kuvitella harrastamassa heteroseksiä. Tämä johtuu lähinnä siitä että olen nostanut tietyt hahmot niin korkealla ja jumalaiselle tasolle, etten pysty hyväksymään ajatusta että joku likainen mies koskisi heitä, koska he ovat liian hyviä siihen. Mutta ajatus siitä että tällaiset naishahmot lesboilisivat keskenään ei vaivaa mieltä lainkaan. Joskus se on jopa suotavaa. Hämmentävää.


Tästä tuli välittömästi mieleen kaikki Bridget-cosplay kuvat jossa Buria esittää tyttö ja sitten perään kaikki ne kuvat jossa Buria esittääkin poika. Ugh... Pointti ymmärretty.


Jeps, näinhän se menee. Jos pitää rakentaa paritus kahdesta tytöstä ja yhdestä miehestä, ottaisin ennemmin kaksi tyttöä. Toisaalta ottaisin vielä mieluummin kaikki kolme.

Jaa-a, itse en yaoista/yurista kovinkaan paljoa perusta. Eivätpä nuo ihquttajat ole toisaalta haitanneetkaan, kun eivät ole liian silmille tunkeneet, valinnan vapaus on ihana asia.

Juttu miksi luulen näiden kiinnostavan on "rakkauden esimerkin haku". Jos ollaan kasvamassa ja tutustumassa omiin tunteisiin, voi olla hyvinkin pelottavaa miettiä että mitä tekisi jos olisi oikeassa tilanteessa. Mitkä olisivat oikeat tavat reagoida? Varsinkin jos toinen sukupuoli on jäänyt perinteisen etäiseksi tähänastisessa elossa kun on tullut hengattua vain omissa kaveripiireissä. Joten silloin kun kaksi saman sukupuolen edustajaa rakastuvat, he osaavat tehdä sen varmasti "oikein" koska tietävät kaikki tiedettävissä olevat salaisuudet toisen toiminnasta. Joten yaoi-rakkautta seuraamalla voi sitten hakea vinkkiä omillekin reaktioille. Kilpailun puute voi olla etu, jos näköpiirissä ei ole yhtään naista joka veisi huomiota itseltään fantasioissa.

Alunperin heteroiden homostelun ihannointi selittynee sillä että kummatkin ihailun kohteet voisivat rakastaa myös lukijaa jos vastaan tulisi (fantasiat jne.). Vs. aidot homoparit joita eivät siis naiset määritelmän mukaan juuri voisi vähempää kiinnostaa.

Näidenkin pohdintojen jälkeen, ihmettelen että voisiko sitä oikein reagoimisen mallia katsoa perinteisistä heterotarinoista? Vai onko yhteiskunnan yliseksualisoituminen sotannut pornolla pois todellisen rakkauden ilmentymät taka-alalle?

PS. Samaa pohdiskellaan myös täällä

Voisin ehkä kommentoida tätäkin aihetta 15-vuotiaan tyttösen näkökulmasta. Noin nelisen vuotta mangaa [sarjakuvia] enemmän ja vähemmän harrastaneena, olen törmännyt yaoi/shonen-ai/whadever -fandomiin moneen kertaan. Erityisesti minun ikäluokkani tytöt näyttävät olevan usein poikarakkauden ystäviä. Mm. tämänvuoden Animeconin mangamyymälöiden pöydilä oli isot kyltit joissa seisoi ylpeänä YAOI jotta fanitytöt osasivat heti etsiytyä nosebleedaamaan oikealle hyllylle. Yaoi-paneeli oli täynnä tänä vuonna.
Itsekin, ehkä noin vuosi, puolitoista sitten olin kovakin nosebleedaava shonen-ai fani, se oli uutta ja viehättävää, mutta nyt fanitukseni on laskenut ja olen alkanut olla kriittisempi. Kuitenkin noina aikoina tuli kahlattua läpi monet shonen-ai sarjat sekä June-kustantamon oneshot yaoi-pokkareita. Jotkut shonen-ai sarjat ovat yhä lemppareitani [kuten Gravitation ja Kaze to Ki no Uta], mutta en enää sokeasti halua ihquttaa jotain mangaa/animea vain sen takia, koska se on shonen-aita. Tämä sama pätee mihin tahansa, kuten esimerkiksi j-rockin fanittamiseen vain koska se on j-rockia.

Olin ennenkin ollut poikarakkauden ystävä, ja katsonut mm. Velvet Goldmine -elokuvaa moneen kertaan. Kun löysin vastaavaa sarjakuvapuolelta, uppouduin siihen täysin. En tiedä, mikä minua niin paljon viehätti, ja viehättää yhä, miesten välisessä rakkaudessa... Ehkä se on tämä muidenkin jo mainitsema syy; mielummin katselen kahta miestä, koska onhan kaksi aina parempi kuin yksi. Myös naispuolisen 'kilpailijan' puuttuminen voi olla syy, en ole ainakaan tätä itse vielä omasta tilanteestani tiedostanut.

Shonen-ai on nykyään varmasti hyvin kannattavaa bisnestä, sitä fanitetaan niin paljon että myyjällä on varmasti hyvät tuotot [eikös Pauna Media Group ole julkaisemassa suomeksi shonen-ai vibaisen manhwan nimeltä Devil's Bride?]. Varmasti myös piirtäjille se voi olla tuottoisaa, koska fanitytöt himoitsevat kauniita ukeja ja komeita semejä läheisessä äksönissä. Itse vierastan selviä uke/seme linjauksia, koska useimmiten näin muodostuu selvät sukupuoliroolit mangaan, eli toinen on alistuvaismpi ja feminiinisempi, ja toinen maskuliinisempi ja dominoiva. Tämä pitää aika hyvin yllä sukupuolinormeja ja stereotyyppejä, joiden toivon murtuvan vuosien varrella. Shonen-aissa minulle tärkeintä on se, että mies rakastaa miestä, eikä se, että mies rakastaa miestä, kuten joku minua viisaampi oli joskus netissä todennut.

Kaipa tässä on ihan se, että ainakaan meikäläinen miespuolisena ei oikeen halua katella oman sukupuolensa edustajia homostelemassa, ei varmaan naisetkaan. Silmänruuaks kyllä kelpaa 2 naista, ja naisiin varmaan yhtälailla iske ne 2 miestä sitten. Animefandomissa kun taitaa olla suurin osa naispuolisia(?) niin eiköhän se selitä asian.

Olen itsekin ihmetellyt suuresti shounen-ain/yaoin ja miksei yurinkin ihqutusta meidän japanittajien kesken. "Yaoi pelastaa, yuri armahtaa." Entäs sitten ihan tavallinen tyttö-poika -paritus? Onko se jo niin käytetty aihe, että halutaan keksiä jotain "uutta", "mielenkiintoista", "rohkeaa" ja "syvällistä".

Ei, kyse on minusta lähinnä funservicestä. Kuten edellä jo mainittiin tytöt ovat kiinnostuneita yaoista tms. lähinnä sen takia, että niitä ihania miehiä on kaksinkappalein. Sama koskee poikia, tilaisuuden tullen katsotaan ehkä mielummin omaperäisempää yuria kuin tavallisia parituksia.
Ymmärrän kyllä yaoin "syvällisen" sanoman; itsensä etsimisen, kapinoinnin, uuden kokeilu. Mutta eikös noita kaikkia löydy jo ihan tavallisista parituksista? Miksi pitäisi mennä äitejä ja mummoja säikyttelemään homopornolla?

Myönnettäköön, että homoiluun vihjailu on ihan siedettävää, ja paikoittain ihan humorististakin. Mutta se, että sarjakuvan pitää kokonaan käsitellä kohden miehen hikisiä hommia on himan yököttävää. Toki hentai on samanlaista viihdettä tyttö-poika parituksella, mutta myönnän sen olevan yököttävää.

Tiedän olevani hieman konservatiivinen shounen-ain ja yaoin suhteen. Yurin siedän kyllä, koska sitä ei ole hehkutettu yhtä paljon kuin edellä mainittua, ja juonikin on useimmiten paremmin kyhätty (todennäköisempää, että tytöt koskettelevat toisiaan mielenkiinnosta kuin pojat, jotka ovat muutenkin homokammoisia).

Mikä siinä homopornossa on niin omaperäistä ja ihmeellistä, että sitä pitää raapustaa halikyltteihin ja suudella toisia cossaajia? En yksinkertaisesti ymmärrä.
Olenko aivan tavallinen, tylsä palleroinen, jos tyydyn ihan tavallisiin tyttö-poika -parituksiin?

Edit joulukuu 2009:

Eritysesti kiitän niitä vanhempien otaku-setien, jotka olen tuntenut netin yli vuosia ja jotka ovat olleet parempia ystäviä kuin olen ansainnut, yhtä paljon kiitän myös niitä otaku-setiä, jotka ovat ilmeisesti vuosien mittaan oppineet kunnioittamaan toisiaan, vaikka ystävyyden alku olikin kivisempi. Yritän antaa takaisin yhtä paljon kuin olen ottanut, vielä kerran kiitos.

Näköjään kun "Lament of the Lambs" ilmestyi hyllyihin, niin ilmeisesti kirjoituksillani oli suurempi vaikutus kuin oletin. Perustan erillisen threadin, jonne kirjoittelen jotain järkevämpää. Ennen kuin tämä maailmanlama karsii wannabe-japanofiileja viikatteella, on aika järjestää vielä yksi kunnon conin paneeli, jossa todella selvitetään tämä yaoi/yuri -sodan lopputaistelu. Sukupolvenvaihdos on todella laitettava käyntiin.



Niin pitkä, että taidan erottaa eri osiin. Alkuun älyllinen osio, näytetään miten turistaan epäempaattisesti 'kylmällä' logiikalla. Sallinette, jos väännän rautalankaa, ernujen asenteen tuntien, osa heistä lukee arcadian jutut läpi tavoistaan poiketen läpi jopa ajatuksella.

Tavoite, todennäköisesti toteutumaton

No niin, kun kerran Yaoi/Slash-fanitus on tämän yhteisön yleisin riitakapula, niin annetaan palaa, tämä yaoi-versus-yuri -sota kun on jatkunut ulkomaalaisessa otaku-fandomissa käytönnössä vuosikymmenen, Nipponissa ties kuinka kauan, joten tuskin tästä eroon päästään, sukupuolten välinen känäys kun kuuluu ihmisluonteeseen.

Päätavoite kuitenkin tällä paatoksella on toimia lähdemateriaalina "Yaoi rankaisee, Yuri Armahtaa" -esitelmään/paneeliin, jossa ruoditaan sukupuolten kädenvääntöä älyllisemmällä ja kypsemmällä otteella, joten muokkaan tekstin sisältöä usein aina vain selkeämmäksi. Tuon esille erilaisia näkökulmia ja tietoisesti lähteeni ovat mahdollisimman ristiriitaisia "Teesi, Antiteesi, Synteesi" -periaatteen mukaisesti, että jokainen lukija ajattelisi omilla aivoillaan.

Minä en "Yaoi rankaisee, Yuri Armahtaa" -esitelmää suostu pitämään, koska en pysty maustamaan sitä sopivasti sisäpiirin huumorilla kuten aidot Yaoin, Yurin ja Slashin ystävät, mutta kun kerran otakufandomia ovat tutkimassa vanhemmatkin psykologian ammattilaiset ja uudemman polven naispuolisissa japanofiileissa on kirjallisen ilmaisutyylin perusteella myös selvästi psykologian opiskelijoita, joten samalla teoreettisessa "Yaoi rankaisee, Yuri armahtaa" -esitelmässä voitaisiin myös suorittaa monia klassisia psykologisia testejä, ehkä uusiakin.

Lisäksi olen mies, suomen nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä mies ei saa puhua sukupuolten eroista, joutumatta itse feministien ajojahdin uhriksi, jossa koko elämä voi mennä sekaisin.

Mediatutkijan mukaan miesten sanomisiin puututaan herkemmin.

Motivaationi syyt

Osa wanhoista otaku-sedistä haluavat hirttää minut kaikesta tästä paatoksesta, mutta paskat heistä, vaikka kieltämättä osalle vanhoista sadistisista sedistä itku-vinku-parku on väärällä tavalla huumoria, niin juuri tämän tähden osa otaku-fandomin keskeisistä sedistä ansaitsee todellakin nimittelynsä natseiksi. Jätin otaku-fandomin sivumpaan elämästäni noin neljä vuotta sitten, koska sillä aivan kuten uudemmat naispuoliset japanofiilit ovat huomanneet, monet vanhemmat retorisesti räkyttävät otaku-sedät ovat todellakin älyllisesti ylimielisiä epäempaattisia yksilöitä, musta huumori on hauskaa vain ajottain, jatkuvana alistavana tulvana se on henkistä väkivaltaa.

Sinänsä tunneköyhiä älykköjä ei voi välttää korkeakoulutettujen ihmisten keskuudessa, alalla kuin alalla, heidänkin kanssaan on opeteltava tulemaan toimeen, jotenkuten, sillä muuten ei tapaa niitä älykkäitä empaattisia ihmisiä, jotka arvostavat niin tunteita kuin järkeäkin ja valitettavasti terveen työkykyisinä päällepäin epäempaattiset kuin empaattiset älyköt näyttävät niin samanlaisilta, että älykkäidenkin ihmisten on vaikea erottaa kuka todella nauttii empatiasta ja silti hyväksyy elämän nurjemmat puolet. Ero tulee kuitenkin parhaiten esille inhimilliseen kärsimykseen suhtautumisessa, empaattiset älyköt menettävät työkykynsä kun joutuvat katsomaan liikaa toisten kärsimystä sivusta, epäempaattiset älyköt eivät koe stressiä muiden kärsimyksestä - vain omastaan. Kaikista ongelmistaan huolimatta lievästi älyllisesti ylimieliset ja epäempaattiset älyköt ovat juuri parasta harjoitteluseuraa väittelyissä, joissa on tarkoitus oppia välitöntä loogista ajattelua, väittelyn lopputuloksella ei ole väliä, empaattinen osapuoli on aina se vittupää, mutta kunhan tämän tiedostaa, niin tulenkatkuiset väittelyt ovat ajoittain hauskoja kokemuksia.

Lievää peruspsykologiaa

Kun tätä keskustelua katselee, niin kyllähän se kovin tutulta näyttää, kierrellään ja kaarrellaan omaa alitajuista itsekästä vallanhimon sekaista toivetta siitä, että vastakkainen sukupuoli olisi täysin oman sukupuolen kaltainen ja silti erilainen ja hallittava, eli aika normaalia henkistä kypsymistä oikeastaan, sukupuolten erojen hyväksymiseen menee oma aikansa alitajuisen tunteen tasolla, vaikka jo teininä tajuaisikin älyn tasolla, että eri sukupuolen edustajat eivät tule koskaan ymmärtämään täysin toisiaan ja sitten pitäisi vielä jotenkin harjoitella myös arjen käytös toimivaksi - helpommin sanottu kuin tehty, juuri siksi, että miesten ja naisten aivotkin ovat erilaiset, miten täsmälleen, sitä nykytieteessä ei ole täysin selvitetty.

Psychological Defense Mechanisms

Ja vastakontrastiksi kuinka suppea suomenkielinen artikkeli on.

Psykologiset puolustusmekanismit

Eli valitettavasti joudun linkkaamaan paljon materiaalia englanniksi, jonka ymmärtämiseksi tarvitaan sanakirjaa, ellei natiivia englannin sivistyssanakirjaa.

Onpas yaoi/slash -faneissa paljon ilmiselviä romantikkoja, mutta sen verran pitkään on tullut elettyä, että sitä on tullut opittua jotain parisuhteistakin. Romantikot aloittavat suhteensa kolmatta maailmansotaa muistuttavalla riitelyllä, koska romantikot näkevät toisissaan tietoisesti useimmille näkymättömät mutta itselle tietoisen kivuliaat psykologiset kipupisteet ja ne sokeat pisteet, joita eivät itsestään tajua ja tämän tähden romantikot melkein vihaavat vastakkaista sukupuolta, eli sukupuolten välisistä eroista keskustelu karkaa hyvin nopeasti äyskimiseksi ja nalkutukseksi.

Ulkopuolisellekin havannoitsijalle on vaikeaa päätellä onko riitelyssä kyse aidosta äärisyvästä inhonsekaisesta vihasta, johon rakkaus ei koskaan nivoudu vai aloitetaanko parisuhde ensimmäisellä avioriidalla. Avioliitto on hyvällä pohjalla, jos tuleva aviopari voi humaltuneena(!?!) sopia aloitusriitansa samantien ja toisaalta romantikko saattaa kävellä elämänsä rakkauden ohi, jos ei tajua antaa anteeksi, sille henkilölle, joka ärsyttää suunnattomasti ja pyörii silti aina ajatuksissa.

'Uke ja Seme', erinäisten kommentien lueskelun jälkeen Jungilaiset termit Anima ja Animus tarkoittavat ilmeisesti melko samaa, eli sukupuolten omia sisäisiä vastakkaisia sukupuolia, mutta lukemieni tieteellisten todisteiden perusteella vastakkaisessa sukupuolessa on vain hieman toista sukupuolta.

Kokonaisuutena psykologia on selvästi pseudo- eli noitatiede, koska eri 30+ kpl koulukuntaa ei osaa olla samaa mieltä edes terminologiasta eli oman alan yhteisestä ammattikielestä, joten keskustelussa usein samasta asiasta puhutaan eri termein ja ei osata päättää onko edessä takana vai edessä, mutta kun käännytään vasemmalta oikealle ja tukeudutaan muihin tieteisiin ja erityisesti biologiaan yhdistettynä psykologiassa on tehty selviä havaintoja, jotka ovat kokeellisesti riittävän tarkkoja, vaikka syitä empiirisesti puhuen saakin arvailla jatkossakin, pahimmillaan vuosisatoja ja hyvä näin - ihmiskunnan älyllisen lahjakkuuden hierarkinen kerrostuminen tuskin katoaa mihinkään yhdessä yössä ja ruohonjuuritasolla uusi idea saattaa olla vuosisatoja vanha, mutta toisaalta liian nopeat kehitysloikat voivat olla kohtalokkaampia harha-askeleita kuin maltillinen eteneminen. Silti, kaikista ongelmistaan huolimatta arjen tasolla psykologia on paras työkalu yhteisöllisyyden parantamiseen tekojen ja puheiden eron kaventamiseksi, mutta vain jos myös ei-psykologisesti koulutettu ajattelee omilla aivoillaan ja psykologiaan pitkälle erikoistuneet ovat valmiita nöyrtymään, jos tavallinen kaduntallaaja osoittaa ongelman ajatusrakennelmassa.


Antakaa palaa, mutta muistakaa jämeryyden ja suoranaisen vittuilun hämärä raja, aivan kuten huumorissa, tässäkin oikea ajoitus on tärkeää, väärällä hetkellä parhainkin rakentava kritiikki saa vastapuolen vetäytymään vielä tiukemmin psykologisten suojamekanismien taakse.

Biologiaa Dualistisen Tabula Rasa -ajattelun vastapainoksi

Kuorrutetaan vakavampaa keskustelua sotkemalla tiedettä kunnolla soppaan ja näihin linkkeihin kannattaa suhtautua koko tunneskaalalla, eli huumorinsekaisella skeptisyydellä, sillä jos näissä on jotain katkeransuloista totuutta, niin se on helpompi hyväksyä.



Kasvoista ja kauneusihanteista.

Näiden väitteiden lähteiden kaivelemisessa voi mennä tovi, jos haluan löytää uusia näkökulmia aiheeseen ...

[muistilista]etsi ne artikkelit, joissa tietokone vertailee huippumallien kasvojen mittasuhteiden yhteneväisyyden pikkulasten kasvoihin[/muistilista]

Karkeasti ottaen on huomattu, että hormonit tuntuvat säätelevän jopa kauneusihanteita, mutta yksilövaihtelua on niin paljon, että vuosien mittaan eri kulttuureita vertaavissa tutkimuksissa on päädytty ristiriitaisiin tuloksiiin, eli kulttuuri tosiaan vaikuttaa kauneusihanteisiin, mutta yhteneväisyyksiä on havaittu kulttuurieroista huolimatta, eli biologisetkin syyt vaikuttavat. Nyt on varsin yleistä tietoa jo, että parien kasvot ovat joko kasvojen luuston perusmittasuhteiltaan samat eri päinvastaisilla yksityispiirteillä kuten silmiluomien muoto, huulten paksuus tai sitten kasvojen perusmittasuhteet ovat täysin päinvastaiset ja yksityiskohdat ovat yhteneväiset. Hämmentävin huomio kuitenkin lienee, että onnellisimmat avioliitot ovat niiden ihmisten kesken, joiden kasvonpiirteet ovat täysin erilaiset, mutta näin näyttää olevan tilanne myös yhden yön suhteissa.

Tämä ei todellakaan koske kaikkia yksilöitä, mutta taipumus on selvä enemmistön kohdalla, kummallakin sukupuolella.

Biologia ohjaa yllättävän paljon parinvalintaa ja hormonitasot vaikuttavat kasvonpiirteisiinkin, näihin väittämiin on löydetty riittävän pitävät todisteet, kyseiset väittämät pätevät kumpaankin sukupuoleen: mieshormonit kasvattavat leukaa ja silmäkulmia, naishormonit kasvattavat silmien, huulten ja poskien kokoa. Tästä eteenpäin ei ole löytynyt ääripitäviä todisteita mitkä kasvonpiirteet ovat sidoksissa mies- ja naishormonien pitoisuuksiin, ainakin lukemani pintaraapaisukin aiheesta on sisältänyt liikaa ristiriitaisuuksia.

Naispuolisilla kasvupyrähdystä ohjaavat aivan samat mieshormonit kuin miehilläkin ja teini-iän alussa kulttuureista riippumatta naispuoliset pitävät androgyynisistä, lähes naismaisista miesyksilöistä ja lesboilukokeilut ajoittuvat myös samaan ikään, mutta kun kasvupyrähdyksen huippu on ohi noin 20 -vuotiaana ja naishormonit alkavat todella purra aivoihin, niin naisten maku siirtyy niihin piirteisiin, jotka koetaan maskuliinisiksi. Nurinkurisesti myös naishormonit heikentävät seksiviettiä, jopa miehillä, mutta naisten seksivietti voimistuu vanhempana, kun naishormonien vaikutus heikkenee ja mieshormonien vaikutus voimistuu, ironista kyllä juuri silloin kun lisääntymiskyky on melkein menetetty.

Miesten kohdalla tilanne on tasan yhtä uppiouto, ehkä oudompi. Nuorella iällä mieshormonit todellakin muuttavat pojat miehiksi, mutta vanhemmalla iällä liika testosteroni kääntää kehityksen päinvastaiseksi. Ilman ylimääräisiäkin testosteronipistoksia aineenvaihdunnallinen häiriökin voi saada miespuolisen kasvattamaan rinnat ja miehen sukuelimet surkastumaan, äänikin saattaa nousta korkeammalle, vaikka lihakset muualla kasvaisivatkin huippuvauhtia - liiallisista mieshormoneista ei seuraa hyvää edes miehelle yksilönä, immuunijärjestelmä romahtaa hyvin nopeasti. Nuorempana testosteronihuipussa miehet ovat juuri mahdollisimman muodokkaiden naisten perään, oli ikää 16-40 eli kunhan pystyy synnyttämään terveen lapsen, mutta vanhemmalla iällä mieshormonitasojen pudotessa ulkonäköihanne siirtyy androgyynisempään suuntaan, mutta kulttuureista tai iästä riippumatta, päärynän tai tiimalasin muotoista hyvän synnyttäjän vartaloa aina arvostetaan, rintojen koosta en jaksa edes saivarrella.

Kumpaa aivolohkoa käytät eli mitä ajattelutapoja suosit? Jälleen yksi teoreettinen oletus miksi sukupuolet ajattelevat eri tavoin.





Pyöriikö silhuetti vasta- vai myötäpäivään? Vastaus, kumpaankin eri aikoihin, mutta jos et erota suunnanvaihdosta, niin tarkkavaisuutesi on vain hieman normaali huonompi.

Lähde

[muistilista]Tähän pitää etsiä nettitestejä lisää kumpaa aivolohkoa käyttää enemmän.[/muistilista]

Ennen 2000 -lukua suurin osa aivolohkotutkimuksesta suoritettiin pääosin kyselykaavakkeiden avulla ja eri koulukunnat olivat eri mieltä mikä mentaalinen funktio kuului kullekin aivolohkolle, riippuen kysymysten järjestelystä sukupuolet olivat tutkimuksesta vaihdellen joko vasenta tai oikeaa lohkoa käyttäviä.
Teoria siitä, että eri aivojen eri lohkot suorittavat eri toimintoja ei ole vain teoria, mutta se on vain osin oikeassa, aivot pyrkivät käyttämään tiettyjä osia synnynnäisesti tiettyihin tehtäviin, mutta aivot ovat kuitenkin niin sopeutuvainen elin, että harjoituksen avulla ne lopulta voivat käyttää aivan eri osia nähden niihin tehtäviin mihin ne oli alunperin tarkoitettu.

Nyt 2010 -luvun lähestyessä riittävän tarkkaa dataa riittävän tarkalla laitteistolla on kertynyt niin paljon, että on ilmiselvää ääriskeptiselläkin seulalla, että monet ennen joko vasemmalle tai oikealle synnynnäiset toiminnot tapahtuvat tosiasiassa keskipisteessä aivorungossa, joka yhdistää kummatkin lohkot. Siltikin on vielä epäselvää mitkä funktiot kuuluvat kullekin lohkolle riittävän yksipuolisesti, mutta osa toiminnoista on jo rajattu selkeästi oikealle tai vasemmalle.

Lopullista sanaa ei ole kuitenkaan vielä sanottu edes aivokuvauksella, koeotanta eli kuvattujen henkilöiden määrä ei ole vielä tarpeeksi suuri, että voitaisiin lopullisesti sanoa aivojen tarkemmista rakenne-eroista sukupuolten välillä, mutta sen verran on varmistettu, että naisten aivot ovat useammin symmetriset ja miesten epäsymmetriset. Nykyään voimakkailla magneettikentillä voidaan väliaikaisesti sammuttaa osia aivoista tuottamatta pysyviä aivovaurioita ja näillä kokeilla on viimein todistettu, että aivojen lohkot tosiaan suorittavat eri tehtäviä kummallakin sukupuolella, mutta miehillä aivot näyttävät erikoistuvan herkemmin.

1980 -lukulainen tulkinta:

http://www.scribd.com/doc/687025/Left-Brain-Right-Brain

Alun värilukutesti pitää vieläkin paikkansa, loppuosa on vanhentunutta tietoa, suoraviivaisissa sääntöpohjaisissa syy-seuraus -suorituksissa kuten kielellisissä tehtävissä vasen aivolohko on tosiaan parempi ja visuaalis-matemaattisessa kokonaisuudentajussa oikea on parempi, kaikki muu väitetty on vieläkin äärettömän kiistanalaista.

Homoseksuaalisuudesta ja sukupuoliroolien hämäryydestä arjen tasolla:

Symmetry Of Homosexual Brain Resembles That Of Opposite Sex, Swedish Study Finds

Vastakkaisen sukupuolen tavoin käyttäytyvät julkihomot ovat siis aivoiltaan vastakkaisen sukupuolen omaisia, mutta on myös perinteisten sukupuoliroolien mukaan käyttäytyviä homoja, silti tämäkään ei alkuunkaan selitä miksi on olemassa myös luonteeltaan ja ehkä myös ruumiltaan heteroita poikatyttöjä ja tyttöpoikia.

Seksuaalisen orientaation määrittelevästä ääritäsmällisestä biologisesta syystä ei ole täyttä varmuuta, ehkä nämä tutkimukset antavat lisävinkkejä, ero on selvästi jossain neurokemiallisella tasolla, mutta pelkät hormonit eivät selitä kaikkea.

Male Scientists Not So Manly

En oikein viitsi kaivella miten täsmälleen tiedemiesten testosteroni- ja estrogeeni-tasot on mitattu tähän uutisen tutkimukseen, mutta jos näillä tiedemiehillä on miehiksi korkea estrogeenitaso ja myös korkean testosteronitason miehillä on vasenta suurempi oikea lohko, niin on ilmiselvää, että aivot ja muu ruumis reagoivat hormoneihin epäsynkronisesti. Kenties juuri normaaleilla heteromiehillä niin aivot kuin muu ruumis reagoivat testosteroniin herkästi.

Sex differences in people’s brains

Homosexual Behavior Largely Shaped By Genetics And Random Environmental Factors

Handedness Findings Point To Biological Cause For Sexual Orientation

Jos kätisyydellä ja seksuaalisella orientaatiolla on tosiaan yhteys, niin tämä on suorastaan pelottavaa stereoisomeerista symmetriaa.

Edit: Karsitaan tämä lähinnä muistilistaksi, jos galluppiosioon voi lisätä persoonallisuustestejä.

arkkityypeistä

Muutamia linkkejä:

Ensin testit, joihin pitää vastata periaattella mistä eniten nauttii, mitä eniten haluaa. Jos saa useampia hieman poikkeavia kirjainyhdistelmi, on vain järjissään.

Paras löytämäni testi englanniksi

http://www.enfpforum.com/ ENFP, lempinimet: Sankari, Inspiroija

http://personalitycafe.com/enfj-forum-givers/ ENFJ, lempinimet: Auttaja, Suojelija

http://infp.globalchatter.com/messageboard/ INFP, lempinimet: Runoilija, Romantikko, Muusikko = Paljon kirjoittava Erakkoemoilija

http://personalitycafe.com/infj-forum-protectors/ INFJ, lempinimet: Pappi, Neuvoja, Uhrautuja = Uskonnollinen Hihhuli

Kyseisiä foorumeita lukiessa on hieman hämmentävää lukea hyvin henkilökohtaisia kuvauksia kuinka INFP ja INFJ -miesten huonoissa parisuhteissa perinteiset sukupuoliroolit ovat melkein päinvastaisia, kunnes INFP- ja INFJ -miehet kehittävät tarpeeksi tervettä itsearvostusta ja sen jälkeen parisuhteiden dynamiikka muistuttaakin normaalia heterosuhdetta, jossa romantiikan ruusu kuitenkin kukkii arjessa ja usein.