Aniki

Ei tarvitse arvailla. Voin yhtä hyvin heittää verrantokohteiksi Hellsingin (17,90€ per kirja) ja uusimman Asterix albumin (9,90€). Yhtä relevanttia kuin Sin Cityn (16,00€) vertaaminen vaikka Salapoliisi Conaniin (5,50€) tai muihin suomennettuihin mangoihin, jotka on tarkoituksella painettu vessapaperille ja leikattu päin ahteria jotta hinta saadaan kiskottua minimiin. Parempi vertailukohde olisi ehkä suomeksi käännetty Akira-manga (14,60€ - 18,00€ osan uutuudesta riippuen).
Mangan kalleus on vain ollut yleinen (ja perusteltu) stereotypia jo vuosien ajan.

Keskiverto englanninkielinen manga maksaa Fantasiapeleissä "n.10 euroa", eli 11-16 euroa kustantajasta riippuen (versus Neil Gaimanin Sandmanit, joita saa samasta liikkeestä kympillä (10,00€). Niin että eivät ne erot ainakaan mangan edullisuuden puolesta puhu.

(Hintojen lähde: Suomalainen.com)



No kerrohan yksikin hyvä esimerkki japanilaisen sarjakuvan suurista kulttuurieroista länsimaalaiseen sarjakuvaan nähden, jonka vuoksi enluesarjakuvialuenmangaa-erottelu on perusteltua?
Varsinkin kun niillä kulttuurieroilla ei ole mitään tekemistä markkinointiin käytettävien itsestäänselvyyksien (piirrostyyli ja lukusuunta) kanssa. Ei niitä edes kukaan tavan tane ajattele.

Mahtaako haluta? Minusta tämä japanilaisen ja länsimaisen sarjakuvan välinen muuri on enemmän kustantajien kuin kuluttajien rakentama monumentti, jolla on tarkoitus jakaa kuluttajakunta kahteen leiriin. Ja se toimii.

Periaatteessa homma toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Joku löytää japanilaisen sarjakuvan ja pitää sitä eksoottisena ja hienona alkuperänsä takia. Tästä sikiää ns. "Japan is superior"-asenne mikä johtaa kulutukseen ja muiden käännytykseen. Joku toinen taas ei voi sietää mitään ulkomaalaista isänmaallisen ajatusmaailmansa takia. Tästä sikiää ns. "Tuetaan kotimaista"-asenne mikä johtaa kulutukseen ja muiden käännytykseen. Kävi kuinka kävikään, tämä vastoinasettelu johtaa joka tapauksessa kuluttamiseen ja siis voittoihin kustantajille.

Tämä edellä mainitsemani muuri on olemassa edelleen vain sen takia että kuluttajat eivät ole vielä tajunneet repiä sitä alas. Julkaisijoilla tuskin on pienintäkään halua tunnustaa japanilaisen ja länsimaisen sarjakuvan yhtenevyyksiä ja tasa-arvoisuutta niin kauan kuin kuluttajien joukossa on yksilöitä joille sanassa "manga" on edelleen jotain maagista ja niitä jotka haluavat tehdä kaikkensa vastustaakseen sitä.

Ja kuten näkyy, tämä on mahdollistanut myös sen että myydään "mangana" jotain mikä ei ole japanilaista sarjakuvaa, koska kuluttaja on edelleen sanan "manga" sokaisema. Otetaan tuo sana kokonaan pois käytöstä niin ehkä vihdoin päästäisiin eroon tästä lapsellisesta vastoinasettelusta. Vai olisiko se niin kauheaa? Markkinavoimien kannalta ehkä, mutta mitä kuluttaja häviäisi?

Tästä on näköjään turha kiistellä, kun on niin helppoa pistää esille haluamiaan sarjakuvia eri hinnoilla, riippuen kaupasta ym. Sin Cityä vertasin suomenkieliseen mangaan, koska molemmat ovat suomenkielisiä. Siitä syystä Hellsingin (jonka voi ostaa 12€:llakin) vertaaminen Asterixiin on eri asia.

Ja se n. 10€ englanninkielisistä sarjakuvista on n. 9-13€, ei 11-16€. Hinnat on otettu AdLibriksestä.

Itse en paljon ostele länsimaista sarjakuvaa, koska se on kalliimpaa verrattuna mangaan, sen olen huomannut jo kauppojen hyllyillä.



Jos haluat tietää mangan ja länsimaisen sarjakuvan eroista, lue vaikka tämä Paul Gravettin haastattelu: http://otaku.anime.fi/blog/category/ihm ... l-gravett/

Ja tässä vielä yksi hyvä esimerkki: amerikkalaiset ovat tehneet suhteessa paljon enemmän supersankarisarjakuvia kuin japanilaiset. Ja tuo "enluesarjakuvialuenmangaa-erottelu" on jo liioittelua.

Niillä kulttuurieroilla ei ole välttämättä merkitystä markkinoinnin kannalta, mutta kuluttajan kannalta on. Siitähän tässä on ollut koko ajan puhe.



Tässä on vastaus kysymykseesi:



Se, että suurin osa mangan lukijoista ei välitä juuri länsimaisesta sarjakuvasta (ehkä Aku Ankka tai strippisarjakuvat poikkeuksena), on jo osoitus siitä, että kuluttajat haluavat pitää mangan ja länsimaisen sarjakuvan erillään. Ainakin toistaiseksi. Kuten Tsubasa sanoi (tai ainakin viittasi), kenties sarjakuvakulttuurin kehittyminen voi johtaa siihen, että tämä "muuri" murretaan. Itse en pitäisi sitä ollenkaan huonona asiana, mutta haluan kuitenkin vielä toistaiseksi pystyä erottamaan mangan ja muun sarjakuvan. Niin varmaan myös kuluttajatkin.

En näe kumma kyllä mitään monimutkaista pseudomangassa, ja kyllä se edelleen on kirjakauppavertaukseni perusteella lähteä kuljettamaan länsimaissakin tehtyä, japanilaisvaikutteista sarjakuvaa sanan 'manga' alaisuudessa, kuin lähteä muuttamaan käytäntöä ja selittää ostavalle yleisölle, miksi ihmeessä sarjakuva ei ole mangaa jos sarjan tekijä(t) ovat sen itse sellaiseksi sarjaa luodessaan mieltäneet. Jos siis lasketaan manhwa ja manhua samaan kategoriaan, ei voida jättää pseudoa pois, koska siinä vaiheessa mieleeni tulee pelkät maantieteelliset perusteet moiselle.

Olen samaa mieltä että termin käyttö on varmastikin vaikeaa, ja ehkä tulevaisuudessa myöskin turhaa, mutta se ei ole sitä vielä. Tässä perusteet lähtisivät jo hyvin pitkälle Bittenin linjoille, joten ne voi lukea aiemmista viesteistä. Sanan manga tulokin kuluttajien keskuuteen on kyllä ollut turhaa, mutta kun se nyt on täällä, ei sitä ole turhaa käyttää. Jos ei muuta niin se helpottaa asioita, kuten olen todennut.
Jos menisin kyselemään vaikkapa The Dreamingia (Egmontin julkaisema pseudomanga, jonka tekijä on australialainen) Suomalaisesta kirjakaupasta, uskon vakaasti saavani tuotteen ennemmin käsiini kun mainitsisin sen olevan mangaa, kuin jos alkaisin kyselemään länsimaista sarjakuvaa joka on ottanut vaikutteita japanilaisesta. Koska taas vastakysymys olisi, että onkos kyseinen sarja sitten mangaa.

Itse olen keräillyt jo joitain vuosia molempia, länsimaista kauan ennen mangaa, ja kyllä manga se suurempi rahareikä on.
Etupäässä koska ostan pääsääntöisesti englanninkielisiä sarjoja, jotka ovat Fantasiapeleissä suurin osa hintaluokassa 11€. Jos Adlibriksestä tilaa niin hintaan tulee vielä 2,90€ postimaksuja. Nyrkkisääntönä on, että laadusta saa maksaa, tulipa tuote Japanista tai rapakon takaa.



Missasit pointin. Tuosta haastattelustakin käy ilmi manga-leiman suurin haittapuoli; ihmisillä tulee hyvin helposti mielikuva "manga on tällaista", eikä sitä mielikuvaa muuta sitten mikään. Jo se, miten suomalaiset "mangataitelijat" keskittyvät plagioimaan sokeina japanilaisen sarjakuvan selkeimpiä maneereja, osoittaa, etteivät tavan tallaajat tajua mainostamistasi kulttuurieroista tuon taivaallista.

Gravett sanoo:


On aika naiivia perustella manga-nimitystä vain sillä, että se on kuluttajille helpompaa. Jos tuosta muotioikusta päästäisiin yli, kuluttajat joutuisivat oikeasti ihan oma-aloitteisesti ottamaan selvää, mihin ovat rahansa pistämässä. En tiedä muista, mutta minusta se on yksinomaan hyvä asia.

Suurin ongelmahan tässä taitaa olla se, että kenellä on oikeus määritellä termi(stö). Manga sanan siirtyminen japanilaisesta sanasta pienen länsimaisen piirin erikoissanaksi ja siitä edelleen suurelle yleisölle sopivaksi mainossanaksi on varmaankin kielentutkijoiden kannalta mielenkiintoinen aihe.

Itse näkisin, että suurin ongelma on siinä, että sana on muuttunut hienosta erikoissanasta, jolla eroteltiin kuuluminen meihin ja heihin, melko normaaliksi käyttösanaksi. Siitä on alkanut tulla liian mainstreamia. Ja samalla myös ilkeät kauppiaat ovat huomanneet sanaan liitetyt todelliset tai teennäiset mielikuvat ja alkaneet tehdä rahaa niillä ;)

Itsellä koko asiaan on neutraali suhtautuminen. Lukemani manga ei siitä muutu, lukeeko siinä päällä isolla "manga" vai ei. Ja myöskin ihmisten kanssa jutellessa on helpompi käyttää suomenkielistä termiä: japanilainen sarjakuva. Toisena vaihtoehtona kun olisi yrittää opettaa jonkun pienen harrastuksen erikoissanastoa.

Tuossa on omat vaaransa. Jos kuvitellaan tilanne, ettei moista muotioikkua olisi länsimaissa syntynyt, olisi meilläpäin saatavilla varmastikin huomattavasti vähemmän mielenkiintoisia japanilaisen sarjakuvan tuotoksia.

Ja jos muotioikku nyt katoaisi, pitäisi elää siinä toivossa että kuluttajat jaksaisivat miettiä oma-aloitteisesti, ja uskallan väittää että Suomen kokoisessa maassa nuoremmat ostajat, jotka varsinkin japanilaisen sarjakuvan kohdalla ovat suuri kohderyhmä, voisivat jättää miettimisen siihen. (Tällä en tarkoita ketään vähätellä.) Kun miettiminen jäisi, hautautuisi samalla viimeinenkin toiveeni että Jalava joskus julkaisisi Hiroshiman pojan loppuun, ja hyvällä jäljellä. Koska jos muotioikku loppuisi, tulisi tilalle uusi, sehän on selvää.

Totta. En voikaan kieltää vastaavien markkinakikkojen toimivuutta siinä suhteessa, että ne herättävät kysyntää, joka puolestaan kasvattaa tehokkaasti valikoimaa. Toisaalta haluaisin utopistisesti uskoa siihen, että japanilainen sarjakuva olisi Suomessakin kuluttajien saatavilla myös ilman muottiin pakotettua markkinointia.

Minusta tuntuu vain jotenkin väheksyvältä ja syrjivältä, miten japanilaiset sarjakuvat nähdään pääasiassa "mangana" eikä omina uniikkeina teoksinaan, kuten länsimaisten sarjakuvien kohdalla.
Henkilökohtaisesti en lue mangaa. Luen hienoja, omaperäisiä ja yksilöllisiä sarjakuvia, joissa on ideaa, valmistusmaasta riippumatta.

Tässä juuri itse totesit sen, mistä kenkä pseudomangan mangaksi nimittäimisessä nimenomaan puristaa.
Kirjoitin aiheesta jo ensimmäisessä viestissäni, ja mielestäni asia ilmenee myös hyvin Guildensternin Gravett-lainauksessa.
Mangan ja pseudomangan ero on juuri siinä, että japanilaiset ajattelevat tekevänsä sarjakuvaa, eivät "mangatyylistä" -mangaa, toisin kuin länsimaalaiset "mangapiirtäjät". Minulla ei ole mitään mangavaikutteita vastaan länsimaalaisessa sarjakuvassa, mutta sarjakuvapiirtäjien omien teostensa mangaksi mieltäminen on mielestäni ajattelutapa jota tulisi pyrkiä kitkemään.
Olet varmasti oikeassa siinä, että pseudomangan luokitteleminen mangaksi on yksinkertaisin vaihtoehto suuria massoja ajatellen.
Mutta jotta kehitystä saataisiin aikaan ja mangavaikutteet hyväksyttyä länsimaalaiseen sarjakuvaan - joka mahdollisesti auttaisi tulevaisuudessa tämän typerän jaoittelun ja koko mangatermin poistamiseen - manga-termin käyttö pseudomangasta (samoin pseudomanga-termi) tekee asialle mielestäni pelkkää hallaa.


Mitä? Pseudomangan monimutkaisuudella viittasin sanan, en asian monimutkaisuuteen ja tästä tunnut edellisen viestisi perusteella olevan samaa mieltä kanssani?

Kuten edellä on jo (ainakin implisiittisesti) ilmaistu, yleistä kielenkäyttöä ei voi kovin tehokkaasti ohjailla. Manga-sanan käyttöön voi siis vaikuttaa lähinnä omalla tai oman yhteisönsä kohdalla... Tai painostamalla suoraan jotakin toimijaa. Näin kustantajan näkökulmasta olisi lystiä tietää, mitä konkreettisia toimia tai toimimatta jättämisiä itse kukin kaipaisi meiltä "markkinointikikkailijoilta". Ja millä perusteilla. Onko käytännössä menty mäkeen jossakin, jos niin missä?

Kyllä, Tokyopop on minunkin mielestäni Paha. Enkä yritäkään vastata sen tekemisistä. (Tähän voisi tulla hymiö mutta tällä alueella se olisi kai sääntöjen hengen vastaista?)

Sangatsuman

Tuossa lainauksessasi Gravett puhuu graafisesta tyylistä, eikä se nyt liity näihin kulttuurillisiin tai sisällöllisiin eroihin.

Väitätkö, että jos sinun eteesi pistettäisiin jokin manga ja jokin amerikkalainen sarjakuva, et osaisi nimetä toista japanilaiseksi ja toista amerikkalaiseksi? Väitätkö, etteivät kulttuuri ja ympäristö vaikuta ihmiseen ja sitä kautta hänen luovaan työhönsä? Manga eroaa länsimaisesta sarjakuvasta, sitä et voi kiistää.

Ja se, että jonkun suomalaisen mangavaikutteisessa sarjakuvassa ei näy joitakin vain japanilaiselle sarjakuvalle tyypillisiä piirteitä, selittyy sillä, ettei suomalainen ole japanilainen. Vaikkei hän pystyisi nimeämään mangalle tyypillisiä piirteitä, ei se tarkoita sitä, etteikö niitä olisi olemassa tai sitä, ettei hän tajuaisi niitä. Ne piirteet silti tuntuvat lukiessa.



Manga-sanan ansiosta suomalaiset nuoret ovat alkaneet entistä enemmän nauttia sarjakuvista ja piirtää niitä. Osaksi manga-sanan ansiosta on sekin, että nuoret ovat alkaneet kiinnostua laajemmin muistakin kuin amerikkalaisesta kulttuurista. Mangan saaman huomion ansiosta media ja koko Suomi on alkanut nähdä sarjakuvaa muunakin kuin lasten sarjakuvina.

Ovatko nämä huonoja asioita? Eikö nykyinen kehityssuunta saisi jatkua? Manga, jopa sanana, nimittäin auttaa siinä kehityksessä.

Se mitä sanot on totta, ainakin osittain. Kyllähän japanilainen sarjakuva toki eroaa sisällöltään länsimaisesta sarjakuvasta, mutta onhan länsimaisten sarjakuvienkin välillä eroja. Vertaappa vaikka eurooppalaisia sarjakuvia, kuten Asterixia, Niilo Pielistä ja Tinttiä, ameriikkalaisiin sarjakuviin, kuten Hämähäkkimieheen, Batmaniin ja Teräsmieheen, ja huomaat että noidenkin välillä on ei-niin-sivuutettavissa-oleva ero. Ja Eurooppalaiset sarjakuvat ovat keskenäänkin aika erilaisia. Silti niputamme ne yhden nimikkeen alle. Miksi sitten juuri japanilainen sarjakuva tarvitsee välttämättä oman erikoisnimen?

Onko ero japanilaisen ja länsimaisen sarjakuvan ero niin suuri että ne on edelleen pidettävä erossa toisistaan? Minun mielestäni se ei ole niin suuri, että olisi tarvetta puhua erikseen sarjakuvista ja "mangasta" eikä vain sarjakuvista teoksen alkuperästä riippumatta. En kiellä japanilaisten ja länsimaisten sarjakuvien eroja, koska ne ovat monesti yhtä eroavaisia kuin päivä ja yö, ja "manga" on joskus ollutkin ihan näppärä sana kuvaamaan tätä eroa, mutta kun nykyään tämän sanan alle voi tunkea mitä tahansa missä tätä kuuluisaa eroa ei esiinny, sana on menettänyt varsinaisen merkityksensä.


Lieneeköhän aivan noin? Uskon, että tämä on enemmän "mangan" sisällön ansiota kuin sen miksi sitä kutsutaan. Voisinhan minäkin myydä ulostetta kadulla nimellä "Das Exkremente", joka kuulostaisi monen korvaan hienolta, mutta paskaa se silti olisi.

Japanilainen sarjakuva on ennen kaikkea rikkaan sisältönsä takia saanut tuhansia suomalaisiakin kiinnostumaan siitä ja japanilaisesta kulttuurista (vaikken kyllä ihan laskisi vielä sitä että lukee "mangaa", katsoo animea ja kuuntelee J-rockia/poppia mielenkiinnoksi japanilaista kulttuuria kohtaan), ei sen takia että se tunnetaan täällä nimellä "manga".

Ehkä tuo nimi on auttanut japanilaisen sarjakuvan löytämiseen ja tunnistamiseen, mutta nyt kun lähes kaikki tietävät millaista se on, tarvitaanko edelleen majakkaa johtamaan ihmisiä sen luokse? Eivätkö ihmiset tänäkään päivänä, kun japanilaista sarjakuvaa saa lähes joka kaupasta, löydä sen luokse omin avuin? Vieläkö on todellakin tarve korostaa, että jokin sarjakuva on japanilaista, ei siis länsimaista "oikeaa" sarjakuvaa vaan "mangaa"?

Totta. Eiköhän minun ensimmäiset argumenttini, eli hinta ja sisällölliset erot, ole jo purettu aika tehokkaasti. *Syvä huokaus*.



Niin kauan kuin suuri osa suomalaisista pitää sarjakuvia pelkästään lapsille suunnattuina (ja muutenkin sarjakuvan maine voisi olla parempi), on manga hyödyllinen siinä suhteessa, että suurelle osalle se on vielä melko tuntematon sana. Ja kun nuoret sitten selittävät tätä sanaa ymmärtämättömille (suoraan tai median kautta), ja korostavat, ettei manga ole mikään "lasten juttu", sarjakuvan maine menee parempaan suuntaan ja muutenkin suosio kasvaa. Tätä tapahtuu edelleen. Vai tietävätkö kaikki sukulaisesi, mitä manga tarkoittaa?

Mangan avulla yhteiskunta voi tavallaan tutustua uudelleen sarjakuvaan ja vieras sana takaa ennakkoluulottoman asenteen, verrattuna sarjakuvaan sanana. Eiköhän moni, joka ei ole välittänyt sarjakuvista, ole tutustunut sarjakuvaan mangan kautta sitten "Aku Ankka-ikänsä".

Gravett nimenomaan kuvaa sitä, miten ihmiset tavallisesti ajattelevat mangaa etupäässä graafisena tyylinä. Kuten olen jo kolmeen kertaan sanonut, mangan peruskuluttajat (Suomessa 12-20 vuotiaat nuoret), eivät osaa mieltää sarjakuvien kulttuurillisia tai sisällöllisiä tunnusmerkkejä, joten mitä merkitystä niillä on laajemmassa mittakaavassa?



En väitä, tai kiistä, enkä ole missään vaiheessa niin sanonutkaan.
Toisaalta, osaisin erottaa myös ranskalaisen, amerikkalaisen ja suomalaisen sarjakuvan toisistaan, mutten silti ole keksimässä niille eri nimiä, vaikka etenkin viimeisin eroaa edellisistä erittäin selkeästi niin graafisesti, kulttuurillisesti kuin sisällöllisestikin.
Siinä olisikin ajatusta. Mitä jos espanjalaiset alkaisivat fanittaa "Finnish sarjis", ja kaikki suomesta tulevat sarjakuvat olisivat omassa "el sarjis"-hyllyssään?

Edelleen toistan, pointti on nyt siinä, että sarjakuvatyylejä on yhtä paljon kuin on kansallisuuksiakin. Miksi siis juuri japanilainen sarjakuva on "mangaa"? Minä olen sanonut, että se supistaa ihmisten ajattelua, edistää perusteettomia stereotypioita ja on muutenkin tarpeeton termi. Joka vielä pahimmassa tapauksessa leimaa syntyvän taiteilijan massateiniksi.
Sinä sanot, että se on perusteltua, koska kuluttaja ei muuten löydä japanilaista kulttuuria, vaikka se tökkisi häntä kaupan hyllystä silmään?

Kyllä. Manga-innostus on herättänyt uudelleen nuorten kiinnostusta sarjakuviin. Ja ei. Ilmiön vaikutuksia ei voida laskea siitä käytettävän tietyn nimityksen ansioksi, eikä oikein perusteluna sen puolestakaan.

Itse asiassa en usko että W.I.T.C.H.istä oli edes tarkoitus tehdä alkujaan "mangatyylistä" - sitä tekemään hommatut italialaiset sarjakuvantekijät nyt vain olivat sattuneet lukemaan shoujomangaa ollessaan nuoria, ja ottaneet niistä vaikutteensa; Italiaanhan manga saapui jo 70-luvulla. Onnistunut sattuma.


"Gunnmin."

//edit: Ja sivuhuomiona, nykyään tietyn kielialueen sarjakuvistahan puhutaan useinkin kyseisen kielen sarjakuvaa tarkoittavalla sanalla. Ranskalaiset sarjakuvat ovat beedeetä, italialaiset sarjakuvat fumettia ja niin edelleen; ei manga ole poikkeustapaus, vaikka näin mangaharrastajan perspektiivistä siltä saattaakin tuntua.