Suuri Type-Moon Keskustelu

Keskustelua pintaa syvemmältä.

Valvojat: Animeunionin Foorumiaktiivit, Arcadia-aktiivit

Avatar
Guildenstern
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 02, 2006 18:49

Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja Guildenstern » Ma Helmi 04, 2008 15:18

Klassisen kaavan menestystarina sai alkunsa vuonna 2000, kun japanilainen kirjailija Nasu Kinoko löi hynttyyt yhteen pitkäaikaisen kaverinsa, taiteilija Takashi Takeuchin, kanssa, ja perusti pienen mutta kunnianhimoisen doujin-studion, nimeltä Type-Moon.

Saman vuoden joulukuussa päivänvalon näki tiimin ensimmäinen suuren luokan työ, eroottissävytteinen visuaalinen romaanipeli Tsukihime, joka oli välitön massamenestys ja läpimurto kuuluisuuteen ensiyrityksellä.
Teos poiki myöhemmin niin animaatio- kuin mangaversionkin, kaksi lisälevyä, spin-off mätkintäpelin, sekä miljoonia innokkaita faneja ympäri maailmaa. Tsukihimeä pidetään edelleen yhtenä lajityyppinsä kaikkien aikojen parhaista peleistä.

Menestys nosti Type-Moonin vaatimattomasta harrastelijaryhmästä maailmanluokan kaupalliseksi yritykseksi. Tämä oli kuitenkin vasta alkua.
Tammikuussa 2004 ilmestyi studion seuraava ässä, Tsukihimen viitoittamalla tiellä jatkava aikuistensatu Fate/Stay Night.
Tämä aikaisempaan nähden vallankumouksellisella grafiikalla ja pelimoottorilla toteutettu visuaalinen romaani rikkoi heti ilmestyttyään kotimaansa kaikki myyntiennätykset ja muodostui välittömäksi klassikoksi, jonka tuntemisen katsotaan kuuluvan jokaisen itseään kunnioittavan animeharrastajan yleissivistykseen ympäri maailman.
Eikä turhaan. Lähtöasetelmaltaan tavanomaiselta vaikuttavan hentaipelin sisältä paljastuu ällistyttävän laajan mytologian käsittävä tarinakokonaisuus, joka on kiistatta yksi modernin fiktion merkkiteoksista, ihan globaalissakin mittakaavassa.

Kuten edeltäjänsä kohdalla, myös Fate/Stay Nightin toiminutta ideaa hyödynnettiin kiitettävällä tarmokkuudella mitä moninaisimpien mediamuotojen kautta. Ensimmäisenä ilmestyi bonuskenaarion sisältävä lisälevy, Hollow Ataraxia; sitten tulivat anime, manga, radiokuunnelma, sekä koominen 3D-arcademätkintä Fate/Tiger Colosseum. Viime vuonna julkaistiin Playstation 2:lle kaikenikäisille suunnattu uusintapainos alkuperäisestä pelistä, lisänimellä [Réalta Nua], josta kaikki eroottinen sisältö on saksittu pois.
Tämän lisäksi yhteistyössä toisen romaanipelistudion, Nitroplusin, kanssa syntyi Kinokon ideoima esiosa, perinteisen tyylin kirjasarja Fate/Zero, joka sijoittuu aikaan ennen itse pääpelin tapahtumia.
Fate-sarjasta oli tullut ilmiö ja Type-Moonin pääpiruista japanilaisen pop-kulttuurin ikoneita.



Onko firman maine ansaittua, vai onko suurin ihmetys tässä(kin) asiassa hyväuskoisten kuluttajien höynäyttäminen? Mitkä ovat Excaliburin speksit? Voittaako Shiki Herkuleksen?
Tämä ketju on omistettu puhtaasti Type-Moonista sekä studion teoksista -- ynnä muista Nasuversen ihmeellisyyksistä -- rakentavassa hengessä keskustelemiseen.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja madu » Ma Helmi 04, 2008 15:52

Tsukihime oli mahtava kokemus.

Fate/Stay Night ei. Pidän kyllä siitäkin, mutta se kärsii mielestäni todella vakavasti Rozen Maiden -syndroomasta (tai sitten RM kärsii F/SN -syndroomasta, mutta ihan sama juttu molemmilla kuitenkin) - hahmot ja niihin liittyvät memet ja perseilyt ovat miljoona kertaa parempia kuin se alkuperäistarina, mihin ne liittyvät. No okei, tämä perustuu pelkästään animeen ja Fate-reittiin, mutta kumpikaan ei oikein onnistunut vakuuttamaan minua.. Shiroun ja Saberin suhde oli suunnilleen ainoa pelastava tekijä, ja siinäkin Shiroun täydellinen pölkkypäisyys häiritsi ihan liikaa. Unlimited Blade Works ja Heaven's Feel ehkä saavat muutettua käsitykseni joskus tulevaisuudessa.

Siltikin, F/SN franchise on synnyttänyt niin paljon mahtavia asioita että allekirjoitan senkin yhdeksi suosikeistani (ihan konkreettisesti, kattoo vaikka sigusta). Veloxin parodiasarjakuvat ovat ehdottomasti parasta mitä /a/:lta on tullut tai tulee ikinä, Hiroyukin doujinit ovat täyttä kultaa ja hahmot ovat niin söpöjä että mielellään käyttää rahaansa niihin liittyviin oheistuotteisiin.

Joka tapauksessa tuen Type-Moonia ihan kympillä - Fate/Stay Night on niin myyvä konsepti että sen kautta ihmiset saattavat uskaltautua tutustumaan siihen todelliseen mestariteokseen eli Tsukihimeenkin. En edes osaa lähteä sanomaan miksi Tsukihime oli niin hieno, mutta kai perusteeton fanitus sallitaan aina välillä, pretty please?

Kara no Kyoukaita odotellessa.

ps. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RIN (^_^)v

Avatar
Olke
Viestit: 274
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 21:36

ViestiKirjoittaja Olke » Ma Helmi 04, 2008 16:58

Tsukihimeä on tullut pelailtua. Tosin muita kiireitä on ollut sen verran kiitettävä määrä, etten ole ehtinyt sitä kuitenkaan pelata läpi asti. Tähän mennessä kuitenkin vaikuttaa kovasti siltä, että sen suosio on kyllä täysin ansaittua. Sen verran hyvin Tsukihime minut imee mukaansa joka kerta, kun sitä pelaan.

Fate/Stay Nightiin en ole tutustunut. Animea lukuunottamatta. Joka sekin jäi kesken. Shirou osasi olla niin uskomattoman ärsyttävä siinä, etten vain kestänyt enempää. Tosin tuo anime taitaa olla melkoisen heikko esitys verrattuna alkuperäisteokseen? Ja kun madu kerran mainitsi nuo parodiasarjakuvat niin pakkohan minunkin oli ne lukea. Ja voi luoja kun repeilin. Ja jatkuvasta nauramisesta johtuva hengen haukkominen ei ole kovinkaan mukavaa, kun jo pelkkä normaali hengittäminen yskittää niin pirusti. Noita lukiessa tuli kyllä naurettua ja yskittyä vuorotellen koko se aika, mikä niiden lukemiseen kului.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja madu » Ma Helmi 04, 2008 17:26

Olke kirjoitti: Animea lukuunottamatta. Joka sekin jäi kesken. Shirou osasi olla niin uskomattoman ärsyttävä siinä, etten vain kestänyt enempää. Tosin tuo anime taitaa olla melkoisen heikko esitys verrattuna alkuperäisteokseen?


Ei edes. Oikeastaan ainoa ero on Type-Moonin tunnetusti naurettavat seksikohtaukset (toisaalta mieluummin ne, kuin maailman huonoin metaforinen CG-lohikäärme) + Caster-arc ihan erilainen, pelissä paljon paremmin toteutettu kun Maikka McIhmemies tai Sakura ei liity siihen mitenkään. Mutta tosiaan lasken paljon niiden kahden muun reitin varaan kunhan Mirror-Moon saa ne valmiiksi.

Avatar
Guildenstern
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 02, 2006 18:49

ViestiKirjoittaja Guildenstern » Ma Helmi 04, 2008 17:43

madu kirjoitti:Ei edes. Oikeastaan ainoa ero on Type-Moonin tunnetusti naurettavat seksikohtaukset (toisaalta mieluummin ne, kuin maailman huonoin metaforinen CG-lohikäärme) + Caster-arc ihan erilainen, pelissä paljon paremmin toteutettu kun Maikka McIhmemies tai Sakura ei liity siihen mitenkään.


Olen ehkä hieman puolueellinen sanoessani tämän, mutta minusta itse peli erosi hyvinkin merkittävästi animesta. Johtuen pääasiassa siitä, miten tapahtumat saattoi visualisoida vapaammin omassa mielessään kun köykäinen matalabudjettianimaatio ei ollut häiritsemässä. Lisäksi tekstiversio pystyi kuvaamaan asioita paljon pintaa syvemmältä ja selvitti monia omituisuuksia, jotka vaivasivat animea katsoessa.

Eikä Shirou oikeasti ole niin pässi kuin mitä kaikki sanovat ja anime antaa ymmärtää. Shikin GARiuteen tottuneena suorastaan inhosin Shirouta ennen kuin aloitin pelin, ja yllätyin, miten erioloinen hahmo oli, niin ajatusmaailmaltaan kuin ulkonäöltäänkin (Edit: Siis animeen verrattuna).

Niin, ja Madu, anime miksasi Caster-arcin UBW:stä.
Viimeksi muokannut Guildenstern, Ma Helmi 04, 2008 19:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

ViestiKirjoittaja madu » Ma Helmi 04, 2008 18:26

Guildenstern kirjoitti:Niin, ja Madu, anime miksasi Caster-arcin UBW:stä.


Ah, jotain tollasta vähän oletinkin kun se Sakuran ja Rinin sisaruus oli niin oudosti toteutettu siinä animessa - vähän siihen viitattiin mutta se ei kuitenkaan tuntunut animen tarinaan mitenkään relevantilta.

Ai niin, ja vielä lisäpisteitä F/SN:lle mahtavasta alkuanimaatiosta. Tsukihimen graafisen kökköyden jälkeen oikeasti tipuin tuolilta kun näin tuon animaatiopätkän ekan kerran, tuntui melkein mahdottomalta että sama porukka pystyisi johonkin niinkin hienoon.

Avatar
Kunimura
Viestit: 301
Liittynyt: Ti Marras 21, 2006 18:47
Paikkakunta: Karkkila

ViestiKirjoittaja Kunimura » To Helmi 07, 2008 18:13

Se mikä Type-Moonissa eniten viehättää on se pohja, joka tarjoaa tuhansille kirjoittajille ja piirtäjille tilaa tuoda omia tarinoitaan Tsukihimen ja Faten kiehtoviin maailmoihin. Harva visual novel on saanut aikaan samanlaista doujinshi-massaa kuin Type-Moonin tekeleet. Koska en halua kirjoittaa luetteloa, mainitsen lyhyesti että todella monet doujinshi-piirtäjät ovat tehneet Tsukihimen ja Faten puitteisiin todella kiinnostavia ja viihdyttäviä tarinoita, joissa on jotain tuttua ja jotain uutta. Esimerkiksi Satsukin osa Tsukihimessä nyt on mikä on eikä siihen koskaan paneuduta hirveästi itse pelissä, mutta monet doujinshit tarjoavat erilaisia näkemyksiä noista tapahtumista. Mitään varsinaista epävirallista Satsukin polkua ei doujinsheissa ainakaan vielä ole tullut vastaan, mutta Meltyn jossain skenaariossa Sacchinkin taisi esiintyä. Sitäkin pitäisi joskus pelata.

Fatea en ole vieläkään pelannut ja Tsukihime on pelattu läpi muutamia vaihtoehtoisi loppuja lukuunottamatta, mutta tähän mennessä eniten olen nauttinut Kagetsu Tohyasta. Pidän siitä että valintoja on todella paljon ja siitä päivästä, jota Shiki elää uudelleen ja uudelleen, voi halutessaan tehdä mitä tahansa kotona lorvimisesta koulun liikuntapäivään. Pelin pääjuonikin oli ihan kiinnostava vaikkei Tsukihime-tasoa. Lisäskenaarioihin pitäisi joskus keretä paneutumaan kunnolla, mutta toistaiseksi ei ole oikein ollut aikaa.

Ja vielä hieman Fatesta. Katsoin sen animen joskus ja siitä en pahemmin pitänyt. Peliä en ole vieläkään kyennyt pelaamaan, koska olen huomannut doujinsheja lukieassani, että jokainen doujinshi missä Shiroulla sivuhahmoa tai comic relieffiä merkittävämpi osa lähinnä ärsyttää. Fatessa on todella paljon kiinnostavia hahmoja, mutta suurin osa heistä on sivuhahmoja jotka eivät käsittääkseni koskaan pääse pelissä kunnolla esiin. Esimerkiksi Souichirou x Caster kiinnostaa paljon enemmän kuin Shirou x Saber. Onneksi on doujinshit joista tuollekin parille löytyy lukuisia kiinnostavia tarinoita. Uskollisena Type-Moon fanina se Fatekin on kuitenkin joskus pelattava, mutta aion ensin odottaa että se UBW saadaan käännettyä.

Avatar
MrBrown
Viestit: 195
Liittynyt: Su Helmi 02, 2003 20:41

ViestiKirjoittaja MrBrown » Su Helmi 10, 2008 10:41

FSNstä. Pelasin pelin tuossa muutama viikko sitten, ja pidin tarinan ainoana ongelmana tapaa vetää dramaattisten kohtausten ja yllättäven käänteiden tunne siitä, että asiat eivät totelletkaan aiemmin tarinassa faktoiksi esiteltyjä sääntöjä. Draama nojasi siis siihen, että pelaaja hyväksyy pelin esittämän maailman normaali-oletukseksi, ja nauttii kun peli itse myöhemmin tuo esiin poikkeuksia näistä säännöistä. Suspension-of-disbelief vaatimus on aika korkea. Järkevämpää tarinankerronnan kannalta olisi olettaa oikea maailma normaaliksi, ja vetää yllätykset siihen liittyen.

No, minun kohdallani tuo toimi, ja pidin pelistä paljon.


Ja haukutunpaas vähän sitten animea. Pelinä FSN on rakennettu niin, että kaikki kolme pathia paljastavat hiljalleen taustatarinaa; Saber-pathissa on asioita joiden syyt selitetään vasta Sakura-pathissa. Vaikka tämä rakenne toimiikin pelinä jokseenkin, se vaikeutti animen tekemistä. Anime käsittää lähinnä Saber-pathin, joten kaikkia asioita ei voi selittää muuttamatta tarinaa. Mutta, sen sijaan, että animesta olisi tehty omilla jaloillaan seisova teos, tekijät lisäsivät siihen ylimäärästä höttöä pelin muista patheista (esim juuri tuon Sakuran ja Rinin suhteen) ja vähensivät asioita selventäviä kohtauksia ja dialogia. Lopputuloksena on sekamelska, joka ei toimi dramatiikan kannalta ja jonka tarinasta ei ota selkoa lukematta selityksiä muualta. Loppuarvioni animelle on, "ihan hyvä mainos Realta Nualle".


EDIT: Ai niin. Minusta Realta Nua:n seksikohtaukset olivat loistavasti tehtyjä! Osa taiteellisesti (se lohikäärme), ja osa vain viittauksellisesti, mutta toimivia kuitenkin. Ei voi mielestäni paremmin tehdä tässä mediassa.

Avatar
Guildenstern
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 02, 2006 18:49

ViestiKirjoittaja Guildenstern » Ma Helmi 11, 2008 15:48

MrBrown kirjoitti:Draama nojasi siis siihen, että pelaaja hyväksyy pelin esittämän maailman normaali-oletukseksi, ja nauttii kun peli itse myöhemmin tuo esiin poikkeuksia näistä säännöistä. Suspension-of-disbelief vaatimus on aika korkea. Järkevämpää tarinankerronnan kannalta olisi olettaa oikea maailma normaaliksi, ja vetää yllätykset siihen liittyen.


En oikein ymmärrä tätä pointtia. Pelin päähenkilöiden kannalta pelin maailma magioineen on se normaalitila, jonka pohjalta kaikki muu pyörii. Ei koko tarina toimisi muuten ollenkaan.

Ja voiko fiktiota ylipäätään seurata hyväksymättä sen asettamia puitteita sellaisinaan? Ei katsoja voi asettaa tietoisen kuvitteelliselle tarinalle vaatimuksia realismista. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä.

Avatar
Guildenstern
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 02, 2006 18:49

ViestiKirjoittaja Guildenstern » La Huhti 26, 2008 10:43

Kaikkia Tsukihime-faneja varmasti ilahduttaa tieto tekeillä olevasta remakesta. Kyseessä on näillä näkymin graafisesti päivitetty ja juonellisesti laajennettu versio alkuperäisestä pelistä.
Karmeaa herjausta vai vappuakin suurempi juhlan aihe? Se jäänee jokaisen itse päätettäväksi. Oma laiha lompakkoni itkee jo verisiä kyyneliä tulevan loven takia.

Lisäksi uutena projektina tiedossa on peliversio Kinokon romaanista Witch on the Holy Night, joka kertoo Tsukihimessa vierailleen Aoko Aozakin nuoruudesta.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja madu » Ke Touko 06, 2009 18:02

Sacchin-route! ♪ Isn't it happy, Sacchin ♪

Innolla odottaen! Eikös tuo ensimmäinen Kara no Kyoukai-elokuvakin ole pikkuhiljaa saamassa DVD-julkaisua? Hyvä aika olla Type-Moon-fagari.

muoks: ilmoitellaas tässä että Desuconin omakustanneluennollani pälätän 07th Expansionin ja Team Shanghai Alicen lisäksi myös Type-Moonin tuotoksista ja syistä niiden menestyksen takana, eli mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa tulla aikaisin aamusta kuuntelemaan ja huutelemaan.

Avatar
Tounis
Viestit: 254
Liittynyt: Ke Heinä 02, 2008 23:24
Paikkakunta: Intter netti

Re: Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja Tounis » Ti Touko 19, 2009 22:37

Tounis CANAAN-ketjussa kirjoitti:PS. madu on väärässä - Type-mooniin liittyvät animesarjat on kaikki loistavia, etenkin F/SN.

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja madu » Ti Touko 19, 2009 22:40

Tounis CANAAN-ketjussa kirjoitti:PS. madu on väärässä - Type-mooniin liittyvät animesarjat on kaikki loistavia, etenkin F/SN.


Tästä olen aika eri mieltä. Okei, Shingetsukan Tsukihime ja Fate/Stay Night eivät olleet huonoja animesarjoja, lähinnä keskinkertaisia (MALista luntattuna olen antanut pisteitä 7 ja 6), mutta kun alkuperäiset visual novelit, varsinkin Tsukihimen tapauksessa ovat jotain aivan tajuttoman hienoa, animeversioinnit tuntuvat VN:n verrattuna melko pannukakuilta.

Tsukihime onnistui silti yllättämään positiivisesti vaikka siitä oli kuullut todella paljon huonoa (ei tule ainakaan mieleen mitään muuta tapausta missä fanikanta pitäisi alkuperäisteosta niin raiskattuna että animesovituksen olemassaolon kieltäminen on kollektiivinen meemi), siitä tarkemmin noin vuoden takaisia ajatuksiani sarjan omassa ketjussa. Loistavaksi sitä ei kuitenkaan voi haukkua edes vitsillä - standalone-teoksenakin kyseessä olisi kummallisella animaatiolla ja huonolla tahdituksella varustettu irtojuoninen vampyyritarina joka ei oikein ota itsestään selvää, kun taas alkuperäinen visual novel taitaa edelleen olla yksi parhaista asioista japanilaisen populaarikulttuurin saralla mihin olen törmännyt. Tsukihimen tapauksessa tosiaan pelasin VN:n ennen animen katsomista.

Fatesta en olekaan aiemmin hirveästi kirjoitellut. Fate on sinänsä aika jännä tapaus - Shirouta lukuunottamatta kaikki hahmot ovat loistavia, miljööseen ja loreen on käytetty käsittämätön määrä vaivaa ja jokainen tarinankaari (tai no, Heaven's Feeliä en ole vielä saanut aikaisiksi pelata) saavuttaa eeppiset mittapuitteet ja kaikkea muuta hyvää, mutta siltikin itse teoksesta, niin peli- kuin animemuodossa jää aika meh-fiilikset. Fate-arc pelissä on tylsällä idealismilla ja erinomaisella naispäähenkilöllä varustettua perusshonenmättööä, ja anime vie asioita vain huonompaan suuntaan sotkemalla mukaan caster-arcin UBW:stä (mielestäni Unlimited Blade Worksin huonointa antia) + tunkemalla Sakuraa turhaan mukaan. Kyllähän animen katsoi, ja se oli muutamassa kohdassa varsin mielenkiintoinen ja koskettavakin ja periaatteessa kaikki mihin liittyy Saber on loistavaa ajanvietettä, mutta se ei kuitenkaan erottunut perusshonenmassasta oikeastaan mitenkään muuten kuin pienehköllä jaksomäärällä (=jaksoi katsoa) ja ehkä asteen vanhemmalla kohderyhmällä. Loistava ei ole kuitenkaan sana mitä käyttäisin F/SN-animenkaan yhteydessä. Faten tapauksessa katsoin animen ennen VN:n pelaamista.

Kara no Kyoukai sen sijaan saa täältä suunnalta käsittämättömän määrän hehkutusta. Ensimmäinen osa veti minut heti mukaan mielenkiintoisilta vaikuttavilla hahmoilla, *upealla* taiteella ja animoinnilla ja parhaalla teemakappaleella mihin olen ikinä törmännyt animeyhteydessä. Itse itseäni lainaten, Overlooking View oli kyllä erittäin juonenkehityksellisesti minimalistinen, mutta en edes pitänyt sitä millään tapaa häiritsevänä, koska sitä oli muuten niin mainiota katsoa. A Study in Murder Pt 1 sen sijaan sai minut myytyä täysin, koska se oli lähes täydellinen peilikuva ykkösosasta - toiminta sivuosassa ja kaikki vaiva käytetään juonenkuljetukseen ja hahmojen kehitykseen, ja Shikin ja Kokutoun suhde ja kanssakäyminen oli jo tuossa vaiheessa kuvattu erittäin kiinnostavasti ja suloisesti. Kakkosleffa pysyy edelleen allekirjoittaneen mielestä elokuvasarjan tähänastisena huippukohtana, vaikkakin Paradox Spiral oli erittäin hatunnoston arvoinen (ja edelleen MyAnimeListissä kolmanneksi parhaaksi arvostettu animepätkä TTGL:n ja LOGHin jälkeen, joku muukin näköjään tykännyt) koska tuplapituudella saatiin kehitettyä aikaan erittäin mielenkiintoinen tarina ja Sprinter on melkein yhtä hyvä lopetuskappale kuin Oblivious. KnK:n tapauksessa "loistava" on kyllä juuri se sana mitä siitä pitää käyttää. Alkuperäisteokseen en ole vielä tutustunut, joten mielipiteet saattavat kyllä muuttua vielä suuntaan jos toiseenkin.

CANAANista en odota mitään aivan yhtä mullistavaa kuin KnK:sta, koska jälkimmäisellä on kuitenkin pitkät juuret TYPE-MOONin ensimmäisenä teoksena jota Nasu on satavarmasti kehitellyt vuosia ennen kirjoittamista, kun taas CANAANin tapauksessa tuollainen vieraileva skenaario tarjoaa vähemmän vapauksia, ja TYPE-MOONversestä irrottautuminen jännittää tietenkin myös vähän, koska nuo yhteiset ja jaetut teemat magiasta, fantasiasta ja yliluonnollisesta ovat kuitenkin aika tärkeä osa Kara no Kyoukaita, Tsukihimea ja Fate/Stay Nightia. Kuitenkin mikä tahansa T-M:n liittyvä saa fanipoikavaistoni aktivoitumaan, joten hypetys tulee olemaan voimakasta!

Huh, tulipas tarinoitua. Asiasta saa ja kannattaa tosiaan tulla jauhamaan myös kasvotusten Desuconin luennollani aikaisin lauantaiaamusta!

Avatar
Tounis
Viestit: 254
Liittynyt: Ke Heinä 02, 2008 23:24
Paikkakunta: Intter netti

Re: Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja Tounis » Ti Touko 19, 2009 23:24

Näköjään sain tolla kommentilla myös siunauksen kirjotella Arcadialle..

Mulle TYPE-MOONin teokset on tuttuja pelkästään animesovituksina, visual noveleista olen pelannut Fate/Stay nightin normireitin (anteeksi, en tunne termistöä. Kehtaan veikata, että kyseessä on siis ns. Fate-route? Jokatapauksessa samoja ratoja mennään animen kanssa), ja tiedän jääneeni paljosta paitsi, kun Tsukihimeä en ole pelaillut. Vielä.

Pakko myöntää, että Tsukihimestä puhuminen "loistavana" on tietysti liiottelua, mutta ei se huono ollut. Ei ainakaan niin huono, mitä olisi voinut olettaa kommenttien perusteella. Myönnän, että suurin osa koko Tsukihimesta meni vähän ohi - onhan alkuteos jälleen tolkuttoman pitkä ja animesarja taas säälittävän lyhyt, mutta kyllä se jonkulaista jälkeä jätti. En tiedä, että miten tuo eroaa VN:stä ja miten se yhdistelee eri reittivaihtoehtoja, mutta vähän confused fiilis siitä kuitenkin jäi ja se jätti kyllä hinkua tutustua lähdeteokseen. Kysymyksiä jäi auki, ehkä enemmän kuin visualnoveliin tutustunut ehkä tajuaakaan. Silti se omana teoksenaan toimi ihan kohtuullisesti.

Kara no Kyoukai sensijaan oli vähän outo. Edelleenkään en keksi yhtään hyvää syytä siihen, miksi elokuvat esitetään satunnaisessa järjestyksessä - on ihan kiva, että ennen kakkoselokuvana toimivaa pätkää oli saanut jo hahmoihin vähän tuntumaa ykköselokuvan kautta, mutta ykköselokuva ei toiminut oikeen esittelypätkänäkään, kun mitään ei tapahtunut. Jäi vähän sellanen fiilis, että joku haluu tehdä taidetta ja mystisyyttä. Jos ei kuitenkaan anna sen häiritä, Kara no Kyoukai on erinomainen. Loistavasti kirjotettu väkivaltasatu toimii upean animaationsa ja tyylitajuisesti suunniteltujen hahmojen takia, mutta myös kerronta vaan.. kusee. Kakkonen ja viitonen on kyllä sarjan huippuhetket juuri mainitsemiesi syiden takia - juoni kulkee. Kakkoselokuvassa henkilökemiat kehittyy hienosti, ja vitonen loistaa taas pituudensa suomalla syvyydellä. Loppujenlopuksi vitonenkin meinaa kaatua aikahyppy-kerronnan silkkaan mahdottomuuteen, mutta luistaa kuitenkin pahimmasta suosta ja jaksaa kiinnostaa. Olkoonkin tekotaiteellista, jos toimii. Kaikki vitoseen asti katseltuaan (kutos DVD ulkona 29.7., joka on mun syntymäpäivä) suurin ihmetyksen aihe on edelleen elokuvien satunnainen esitysjärjestys JA koko ykköselokuva, joka tuntuu ihan turhalta, kun muut olivat senverta hyviä ja tapahtumarikkaita siihen verrattuna. Vähän hölmösti alotettu sarja. Grafiikat on ykkösessä parhaat.

Kara no Kyoukaissa on muuten taatusti tyylikkäimmin toteutetut taistelukohtaukset mitä olen nähnyt, joskin aina lyhyet. Ilmeisesti supersiistien liikkeiden keksiminen ja toteuttaminen on työlästä ja kallista, kun ne huitastaan aina parissa minuutissa pois loistavalla tappelumusiikilla. Ryougi Shiki on varmaan maailman böhein puukonheiluttaja.

Ja sitten se Fate. Tässäkohtaa on pakko mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyseessä on henkilökohtasella tasolla tärkeä animesarja - olihan se jollain tasolla mulle sellanen anime, joka todisti sen, että harrastus kannattaa alottaa. Fatehan on siis visual novelina osittain tuttu, mutta toisin kun ilmeisesti suurin osa muusta jengistä, itse en näe alkuperäisteosta mitenkään animeversiota parempana - se tuntuu enemmänkin luonnolliselta täydennykseltä animen lisäksi. Animessa oli toki toteutettu vähän.. typerästi (nyt mä sanoin sen!) Sakura-jutut ja tottapuhuen Casterkin, mutta mielestäni se ei vieny arvoa muilta osilta. Eipä sillä, että mainittujakaan mitenkään kärsimyksissä olis kattellu, kiinnostaviahan ne olivat, mutta jopa kaltaiseni alokas tajusi heti, että kyse on jostain ihan irrallisesta, vaikka en edes tiennyt sen olevan mahdollista.

Shonen on ilmeisesti mennyt meikäläiseltä täysin ohitse (okei, se ON mennyt), kun tunnetasolla vastaavaa tappelusarjaa en ole nähnyt. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut tappeluista itsestään, vaan nimenomaan siitä, miten ne hahmot elää ennen taistelua, sen aikana ja sen jälkeen. Mitä ne tuntee. Miten ne käyttäytyy. Ja Fatessa, jokainen käyttäytyy persoonansa mukaisesti - kukaan ei heittäydy yhtäkkiseksi sankariksi, vaan Shirou on edelleen ylisuojeleva idiootti puolikuolleenakin.

Tottapuhuen en koskaan kuitenkaan kokenut, että Faten anti olis niissä taisteluissa, vaikka kauniita olivatkin. Hahmopohjalta minä sitä katsoin, ja onnistuin rakastumaan lähes kaikkiin hahmoihin jo pelkän animen perusteella. VN:ää pelattuani voin todeta, että hahmokehitys animessa on tehty täysin kuvaromaanin kanssa identtiseksi, eikä kukaan animesovituksen lempihahmoista ole osottautunut erilaiseksi novellissa. Eli hahmot on onnistuttu loistavasti siirtämään animen puolelle, vaikka sen olis voinut tehdä huonostikin. Tietysti on se mahdollisuus, että Saber on lumonnut mut täydellisellä ihanuudellaan, enkä osaa enää ajatella rationaalisesti, saatika että myöntäisin olevani väärässä missään Fate/Stay nightiin liittyvässä asiassa. Tunnepohjalta sanottuna Fate/Stay night on loistava ja ihana teos, jossa henkilökemiat toimii niin hyvin, että liputan sarjaa jo siitä syystä.

Varmaan tulen tätä triidiä käyttämään jatkossakin, kunhan saan aikaseksi noitten visual novelleiden pelaamisen, sekä tietysti aikanaan CANAANin katsomisen. TYPE-MOON fanipojaksi en itseäni kehtaa sanoa, kun alkuperäisteokset ei oo hallussa, mutta kertaakaan en ole heidän äärellä joutunut pettymään.

Sainpahan vuodatettua, Desuconissa nähdään, tokihan täytyy madun jorinoita tulla seurailemaan.

PS. Jos jollain on kuumia Saber (tai muita F/SN) julisteita tai muuta kivaa sälppää niin myykööt samantien (Desussa ?)
mal | blog | band || [23:17] <+Tutka> Aniki - paikka jossa Touniskin näyttää fiksulta

Avatar
madu
Viestit: 1442
Liittynyt: To Elo 02, 2007 14:31
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Suuri Type-Moon Keskustelu

ViestiKirjoittaja madu » Ke Touko 20, 2009 08:45

Ihan ensin - todella hyvä viesti.

Tounis kirjoitti:Mulle TYPE-MOONin teokset on tuttuja pelkästään animesovituksina, visual noveleista olen pelannut Fate/Stay nightin normireitin (anteeksi, en tunne termistöä. Kehtaan veikata, että kyseessä on siis ns. Fate-route? Jokatapauksessa samoja ratoja mennään animen kanssa), ja tiedän jääneeni paljosta paitsi, kun Tsukihimeä en ole pelaillut. Vielä.


Juu, ensimmäinen on Fate, ja tosiaan animehan perustuu aika pitkälti siihen, lainaten muutamia elementtejä niistä kahdesta muusta reitistä. Tsukihimeen kannattaa ehdottomasti tutustua, vaikka se näyttääkin melko karulta ja selkeästi näkee että touhu ei ollut todellakaan ammattilaismaista (ero Fateen on valtava), tarinankerronta ja hahmot ovat loistavia, itse fanitan Arcueidia ehkä enemmän kuin Saberia ja Riniä yhteensä.

Tounis kirjoitti:Pakko myöntää, että Tsukihimestä puhuminen "loistavana" on tietysti liiottelua, mutta ei se huono ollut. [...]


Tuosta huonouden puutteesta (termistö hallussa, hurray!) olen tosiaan täysin samaa mieltä - vaikka otankin fanituksen erittäin henkilökohtaisesti, en pitänyt Tsukihimen animesovitusta millään tapaa loukkaavana (toisin kuin vaikka Higurashi no Naku Koro Nin kakkoskausi oli) vaan se oli vaan vaihtoehtoinen tulkinta loistavasta tarinasta joka jäi tietyillä osa-alueilla hieman ontoksi. Musiikit olivat hienot, taistelukohtaukset ihan siistejä, hahmoartista ja Shikin hahmon täydellisestä latistamisesta kuitenkin miinuspisteitä. Ja voin kyllä uskoa että tarina jää hyvin auki pelkän animen perusteella, siinä ei edes taidettu missään vaiheessa pahemmin selittää miksi esim. Shikille kävi niinkuin kävi Arcueidin ensikohtaamisen kanssa, ja se on kuitenkin melko tärkeä osa tarinan ymmärtämisessä. Pelissä tuo tosin paljastuu vasta Akiha/Hisui/Kohaku-reittien aikana jotka aukeavat Arcueidin ja Cielin reittien läpäisemisen jälkeen, joten periaatteessa ihan ymmärrettävää että animestudio ei ole osannut ajatella niin pitkälle, mutta. Erinomainen OP ainakin. Heti kun sopiva hetki löytyy (hyyyyyvin pitkä hetki, koska lukemista riittää) kannattaa ehdottomasti tutustua Tsukihimen visualnovelliin.

Tounis kirjoitti:Kara no Kyoukai sensijaan oli vähän outo. [...]


Tuo aikajärjestyksen sekoittaminen ilmeisesti lähtee suoraan alkuperäisromaanista, ja tuollainen tapa esittää asiat olisi toisaalta hyvin Nasumainen, helvetinmoinen sekavuus on kuitenkin melko keskeinen teema TYPE-MOONin teoksissa. Relevanttia, ja siitä oikeasti oudosta kohdasta Tsukihimessä en valitettavasti löytänyt tähän hätään screenshottia, joku muu voi postata, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tuosta vaihtelevantasoisesta kerronnasta olen kyllä samaa mieltä, selittyy tietenkin sillä että joka elokuvalla on eri ohjaaja, mutta myös tuon ykköselokuvan ohjaustyylin olen valmis antamaan anteeksi, koska kyseessä tosiaan on elokuva, ja kun visuaalit olivat jo 17-tuumaiselta ruudulta tajunnanräjäyttäviä, en edes osaa kuvitella miten hieno kokemus Fukan Fukei on ollut elokuvateatterin penkistä käsin. Muutenkin se oli kyllä mielestäni ihan kelvollinen avaus - visuaalisen ja äänellisen upeuden ansiosta jättää "wow"-vaikutelman, juonen puolesta taas sellaisen "mitäköhän tossa nyt tapahtui, ja mitäköhän tulevaisuudessa tulee tapahtumaan"-fiiliksen, enkä todellakaan usko että ilman jotain pohjustusta Satsujin Kousatsu olisi ollut läheskään niin vaikuttava kuin se tuon ykköselokuvan jälkeen oli. Kunhan elokuvasarja saa itsensä loppuun (eli toivottavasti tämän vuoden puolella, mutta seiskaosan DVD-julkaisu kyllä varmaan venähtää ensi vuodelle) pitää kyllä heti kahlata romaanikin läpi, varsinkin kun siitä tulee pikapuoliin ihan virallinen enkkujulkaisukin, saa sitten vähän lisää perspektiiviä. Ykkösosaa ilmeisesti ainakin oli muuteltu jonkun verran kirjasta elokuvaksi mitä nyt aniki-ketjun pohjalta tulkitsin.

Tounis kirjoitti:Ja sitten se Fate. Tässäkohtaa on pakko mainita väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyseessä on henkilökohtasella tasolla tärkeä animesarja - olihan se jollain tasolla mulle sellanen anime, joka todisti sen, että harrastus kannattaa alottaa. Fatehan on siis visual novelina osittain tuttu, mutta toisin kun ilmeisesti suurin osa muusta jengistä, itse en näe alkuperäisteosta mitenkään animeversiota parempana - se tuntuu enemmänkin luonnolliselta täydennykseltä animen lisäksi. Animessa oli toki toteutettu vähän.. typerästi (nyt mä sanoin sen!) Sakura-jutut ja tottapuhuen Casterkin, mutta mielestäni se ei vieny arvoa muilta osilta. Eipä sillä, että mainittujakaan mitenkään kärsimyksissä olis kattellu, kiinnostaviahan ne olivat, mutta jopa kaltaiseni alokas tajusi heti, että kyse on jostain ihan irrallisesta, vaikka en edes tiennyt sen olevan mahdollista.


Minunkaan mielestäni alkuperäis-VN ei ollut animea mitenkään huomattavasti parempi (paitsi ne lohikäärmeet. NE LOHIKÄÄRMEET!), mutta koko Fate-arc vaan kärsii niin paljon Shiroun olemassaolosta. Shirou on sinänsä kyllä ällistyttävä tapaus - Shiki ja Mikiya ovat siinä mielessä harvinaisia tapauksia että ne ovat siedettäviä, jopa sympaattisia ja samaistuttavia miespäähenkilöitä, joten tuntuu kummalta että kahden noinkin loistavan miespäähenkilön jälkeen TYPE-MOON syyllistyi luomaan Shiroun. UBW:ssä Shiroukin tosin alkaa kasvattamaan palleja ja lähestyy eeppisiä mittapuitteita, mutta Fatessa se on vaan niin ärsyttävä kitisijä että ihmettelen oikeasti miksei Archer tappanut sitä, paljolta olisi säästynyt. Omallakin kohdalla F/SN oli yksi ensimmäisiä katsomiani animesarjoja (oiskohan ollut neljäs tai viides), mutta toisaalta siinä vaiheessa on jo hieman liian myöhäistä siihen "woah"-efektiin. Initial D oli eka animesarja minkä katsoin ja tykkään siitä valtavasti vieläkin vaikka se onkin täyttä kuraa jos sitä yrittää ajatella rationaalisesti.

Tounis kirjoitti:Shonen on ilmeisesti mennyt meikäläiseltä täysin ohitse (okei, se ON mennyt), kun tunnetasolla vastaavaa tappelusarjaa en ole nähnyt. [...]

Tottapuhuen en koskaan kuitenkaan kokenut, että Faten anti olis niissä taisteluissa, vaikka kauniita olivatkin. [...]


Noista kahdesta kappaleesta olen aika pitkälti samaa mieltä eikä niihin ole hirveästi lisättävää. Pitääpä melkein tämän sananvaihdon innoittamana ottaa nyt projektiksi sitten Heaven's Feelin kahlaaminen läpi, vaikka se pikkasen pelottaakin kun siitä on jäänyt vähän sellainen käsitys että kaikki vaan raiskaavat toisiaan, eikä Dark Saber ole läheskään yhtä söpö kuin Se Oikea. Mutta yleissivistystä pitää pitää yllä, huutelen fiiliksiä varmaan sitten tänne kunhan saan sen luettua. Ai niin, ja UBW:stäkin olisi vielä Good End lukematta, se ehkä ensin alta pois.


Palaa sivulle “Arcadia”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija