Aniki

Tulipas pyöriteltyä erästä ajatusta tässä tänään. Pohjoisamerikkalaisen animeteollisuuden tila ei juuri Euroopan perukoilla asuvaa otakua hetkauta, mutta se vaikuttaa toki jossain määrin siihen mitä Japanin päässä touhutaan.

Kaikillehan on toki tuttua, kuinka eräässä vaiheessa Japanin animentuottajat alkoivat miettiä, että ehkä hekin voisivat tehdä kuten mangateollisuudessa oli tehty jo jonkin aikaa ja alkaa myydä tavaraansa suuremmassa määrin ulkomaisillekin markkinoille. Sitten lyötiin tuntosarvet yhteen ja katsottiin siihenastisia menestystarinoita: Ghost in the Shelliä, Cowboy Bebopia, Hellsingiä... Näistä ja parista muusta teoksesta tislattiin lännessä myyvä konsepti (tm), johon kuuluu olennaisena osana mm. ei-japanilainen miljöö ja hahmot, paljon toimintaa ja räiskintää, luovaa englannin käyttöä (jos ei nimessä niin edes OP-biisissä) sekä tietysti kaikista olennaisin: ehdottoman cool, valinnanvaraisen hyvinvarusteltu naishahmo.

Tästä konseptista sikisivät Witch Hunter Robin, Ergo Proxy, Darker Than Black, Black Lagoon, Coyote Ragtime Show ja monet muut. Länsimaiset firmat alkoivat rahoittaa animentuotantoa sarjojen esilisenssejä vastaan, ja tuotantoyhtiöille virtasi lisää rahaa. Tämä myös näkyi; kesällä 2006 Japanin TV:ssä esitettiin yhtä aikaa sataakolmea animesarjaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys.

Tarinahan ei kuitenkaan pääty onnellisesti syistä, joista lienee keskusteltu jo tappiin asti. Vuoden 2002-2004 paikkeilla kirjaimellisesti kaikki Japanissa julkaistu anime lisensoitiin länteen, vuonna 2007 vain murto-osa siitä - länsimaiset markkinat eivät olleet osoittautuneet kestäviksi. Tuotantoyhtiöt muuttivat strategiaansa, ja viime aikoina olemme nähneet kausi kauden perään yhä enemmän japanilaiselle otakuyleisölle tavalla tai toisella suunnattuja sarjoja. Ulospäinsuuntautuneisuudesta on tullut sisäänpäinkääntyneisyyttä, ja toimivia kompromisseja ovat löytäneet vain harvat. Eihän siinä mitään, kyllähän moesarjojakin katsoo - mutta onko tässä koko tulevaisuus?

Sitten on tapaus Eurooppa. Eurooppahan (tai ainakin sen suurimmat maat) on nykyään maailman toiseksi suurin mangan markkina-alue, ja toisin kuin pohjoisamerikkalainen animeteollisuus se on myös terve sellainen eikä tyhjille ennakko-oletuksille rakennettu; kolmannes sen alueella julkaistusta sarjakuvasta on mangaa, ja ihmiset todella ostavat sitä, koska näyttöruudulta lukeminen ei ole kivaa. Mangateollisuutta ja animeteollisuutta ei tietenkään voi verrata toisiinsa, koska mangahan on lähes aina auteurluomus eikä sponsoroitu ja kokouksissa suunniteltu tuote, mutta raha tietysti puhuu tapauksessa kuin tapauksessa. Olisiko lopultakaan niin kaukaa haettua, että kymmenen vuoden sisällä nähtäisiin myös länsimaiseen makuun kaavailtua mangaa?

Muoks: blogilinkki päivitetty.

En pitäisi tätä mitenkään mahdottomana. Tokihan jo monet edellä mainituista 'länteen myytävistä' animeista ovat olemassa jo mangana. Tosin näiden mangojen osalta taso ja länsimainen saatavuus uupuu vielä jonkin verran.

Mutta ehkä suurin ongelma Euroopan saamisessa mangan ja animen erinomaiseksi markkina-alueeksi on julkaisualueen kielellinen pirstaleisuus. Yhdysvalloilla oli tietty etu tässä mielessä, koska kieliä ei ollut kuin korkeintaan kaksi; englanti ja espanja. Euroopassa valtakieliä on selkeästi useampia, ja se tulee nostamaan tuotantokustannuksia ainakin jonkin verran.

Lisäksi eri valtioissa Euroopassa on kulttuurissa sellaisia eroja, että mitään laajamittaista on vaikea uskoa löytyvän, koska vaikkapa ranskalaiseen ja suomalaiseen purevat hiukan eri asiat. Rajat ja kulttuurihistorian erot ylittäviä siltoja toki löytyy, esimerkkinä vaikkapa Asterix, mutta tällaisen luominen edellyttää ehkä sellaista pitkäjänteisyyttä jota ei nykyaikana enää voi odottaa?

Ihan vaan heittona: mutta millaista eurooppalaiseen makuun tuotetun mangan sitten tulisi olla?

En ainakaan itse osaisi päättää, kumpi olisi varmempi ratkaisu - eksoottinen miljöö jonka vuoksi varmasti aika monet tykkäävät mangasta, vai vaihtoehtoisesti tuttu ja turvallinen Eurooppa/Amerikka tapahtumapaikkana? Tämänkin kanssa eurooppalaisten ja amerikkalaisten mieltymykset ovat varmasti aika erilaiset.

Omalta kohdaltani voin sanoa ainakin senverran, että omista suosikeistani yksikään ei sijoitu Japaniin - Monster ja Master Keaton tapahtuvat ympäri Eurooppaa, Baccano Amerikassa ja Gankutsuou tulevaisuuden pseudoranskassa, ja en tiedä onko sattumaa että pidän erittäin paljon myös samalla linjalla kulkevista Gunslinger Girlistä ja Noirista, vaan enpä välttämättä edustakaan sitä suurinta ostajaryhmää.

Toisaalta taas on erittäin paljon harrastajia joiden suosikit sijoittuvat feudaaliseen Japaniin ja sisältävät ninjoja ja samuraita, heillä varmaan syynänsä se, että se on erilaista ja sitä ei näe länsimaisessa tuotannossa, joten se erikoinen kulttuuri periaatteessa voisi olla voimakas myyntivaltti. Toisaalta tuntuu vähän hölmöltä, että japanilaiset tarinankertojat lähtisivät tekemään tarinaa omasta kulttuuristaan niin, että se olisi mahdollisimman iso hitti jonkun toisen kulttuurin keskuudessa.

Itse en tosiaan asiaan osaa sanoa juuri mitään, koska en koe edustavani yleisöä, joka kannattaisi pitää mielessä jos lähtee yrittämään minkäänsortin kaupallista läpilyöntiä, enkä myöskään ole perehtynyt markkinointistrategioihin tarpeeksi hyvin että osaisin lähteä tulkitsemaan asiaa muutenkin kuin harrastajan näkökulmasta. Olisi kuitenkin kiinnostava kuulla mitä muut, mahdollisesti asioista enemmän perillä olevat ajattelevat.

Jaa-a. Pakko myöntää etten pitänyt tätä skenaariota itsekään erityisen todennäköisenä - mutta olin näemmä väärässä.